En usko, että kirjoitan tätä, mutta Anneli Jäätteenmäki sanoi hyvin tasa-arvosta: Nyt tasa-arvo on edennyt Suomessa niin pitkälle, että naiset voivat äänestää miestä presidentiksi. Sitähän se tasa-arvo tarkoittaisi. Että naisten ei tarvitsisi äänestää naista ja miesten miestä.
Milliondollarhomepage on jo wanha juttu. Suomessa yritetään kerätä Miljoona lapselle. Odotan presidenttiehdokkaiden Sauli Niinistön tai Tarja Halosen naaman löytyvän noilta sivuilta. Saa nähdä löytyykö.
Aiemmin valittelin muutaman kommentinkin saaneessa kirjoituksessani asiakaspalvelun puutteesta Joensuun urheiluliikkeissä. Nyt on aika antaa myönteistä palautetta, Lappeenrannan Tapiolasta löytyi todellakin asiakaspalvelua. Alkutilanne oli se, että tarvitsin Engelbergin reissua varten vakuutukset. Minulla ei ollut aikaisemmin muuta kuin tapaturmavakuutus Lähivakuutuksesta. Kävin Lähivakuutuksen toimistossa vain kuullakseni, että Off-piste laskemista ei korvata. Väärä pulju siis. Kaverit kertoi, että Tapiolasta on saanut hyviä vakuutuksia, joten jatkoin sinne. Siellä asiakaspalvelija oli heti tilanteen tasalla. Totesi vain, että taasko näitä offarijätkiä alkaa tänne tulee. Tiesi mitä tarvitsen ja teki nopeasti valmiit pohjat. Otin laput mukaani tutustumista varten ja sanoin palaavani asiaan. Kämppikselläni on myös Tapiolasta vakuutus, joten tänään sitten palasin asiaan ja kerroin että kämppikselläni on jo kotivakuutus. Ajattelimme, että maksun voisi jakaa esimerkiksi puoliksi. Se ei vakuutusyhtiön päässä ollutkaan niin helposti sanottu kuin tehty. Tietokoneet sekoilivat ja meitä palvellut nainen (muistan kyllä nimen, en vain halua mainita, tämä siis lisätietona varsinkin kaksikolle Leena & Iiris :) ) joutui soittelemaan esimiehilleen ja ties kenelle. Hän jäi ottamaan selvää asioista, kun minä lähdin kaupunkia kohti. Kävin pankissa hoitamassa asioita ja suunnistin sen jälkeen Tapiolan toimistoon. Nuori rouva oli kerinnyt ottaa asioista jo selvää ja esitteli minulle vaihtoehdot. Monien häsläysten jälkeen ja monien hyvien ideoiden jälkeen saimme kasaan aika hyvän ja kohtuuhintaisen vakuutuspaketin. Koko palvelun ajan ideana oli saada minulle mahdollisimman hyvät ja edulliset vakuutukset ja tämän vuoksi asiakaspalvelija oli valmis uhraamaan paljon työaikaansa. En todellakaan ole mikään suurvakuuttaja, vaan perinteinen persaukinen opiskelija. Olen tottumaton siihen, että minua ei pompoteta eikä halveksita. Siksi aina, kun näin käy, innostun kirjoittamaan blogiin. Onkohan vakuutusmyyjillä, vai miksi noita henkilöitä noissa konttoreissa pitäisi kutsua, provisio-osuus palkassaan? ...
Nautittavia sarjakuvia koottuna: Matin maapallo
Kun internetissä lukee vaikkapa blogeja, niin kuinka niihin suhtaudutaan? Kuinka eri tavalla tekstin voi tulkita, jos ennakkoasenne vaihtelee? Itse olen kirjoittanut paljon hiihtämisestä ja bilettämisestä. En kuitenkaan pidä itseäni minään pro-hiihtäjänä tai skenebilettäjänä. Voin silti kuvitella, että jos minun blogiini etsiytyisi joku, joka ajattelee (jostain syystä) minusta jo valmiiksi, että ’kukahan tuokin luulee olevansa’, niin voisi saada ajatuksilleen vain yllykettä. Ihminen kuitenkin lukee ja varsinkin sisäistää vain sen, mitä haluaa sisäistää. Itsellä on muutamien blogien kanssa ollut vähän sellaista, että ei osaa oikein suhtautua kirjoittajaan. On vaikeaa ymmärtää, onko kirjoittaja vitsikäs tai sarkastinen, kun ei tunne hyvin kirjoittajaa, on vain käsitys. Tuota kannattaa miettiä, ennen kuin lähtee ketään blogin tai muun kirjoituksen perusteella lynkkaamaan.
Saksassa bileissä vähän eri meininki. Heillä STUK ei ole niin ikävä.
Katsoin tänään elokuvan Lord of War. Pidän useista Nicolas Cagen elokuvista, koska elokuvissa perusvire ei ole ehkä niin dramaattinen kuin muissa elokuvissa. Tämäkin elokuva olisi voinut olla mauttoman dramaattinen. Ei ollut. Paremmin toimi näin. Sain joululahjaksi Sin Cityn. En ole sarjakuvia lukenut, mutta elokuva on kyllä loistava. Taisin kehua elokuvaa ihan tarpeeksi jo silloin, kun kävin sen katsomassa, joten antaapa nyt olla.
Tomi Tuominen, Sue Jokainen meistä, joka on joskus näprännyt jonkinlaista grooveboxia tietää miten helppoa geneerisen trance-biisin tekeminen on. Pohjalle 4/4 biitti, tempo 128BPM:n tietämille ja biitin päälle synamattoa ja simppeli melodia tai arpeggio. Kiitoksia Orionille päivän naurujen tarjoamisesta. Juttuhan kai kuitenkin on jo wanha.
Yks quottaus ainoastaan: Marusha yhdistää seteissä edellämainitun lisäks teknon, acidin, raven & oldschoolin hyvään soppaan kunnon vanhojen hyvien aikojen tyyliin jolloin monet dj:t soittivat ”vain hyvää bilemusaa välittämättä raja aidoista, bilejengille jonka päätarkoitus oli mennä bileisiin tanssimaan”, oli se sitten hardcorea tai breakbiittiä. Marusha on niitä harvoja tiskijukkia jonka kuulee soittavan electrosta junkkaan ja housesta hardcoreen saman setin aikana ja tanssiva kansa on ainakin tähän saakka kovasti tykännyt eli näyttää tilausta riittävän erilaisuudelle. Marusha tulee Suomeen Tampereelle Housenation:X -bileisiin 26.2.2006.
Elektronisen musiikin kuuntelijat ovat naurettavaa väkeä. Suuri osa heistä tuntee itsensä jotenkin junttikansaa paremmaksi kuunnellessaan jotain muuta Matti Nykäsen uusimman sijaan. Kuulun itse juuri näihin. Hajoan täysin tilanteissa, joissa menen esimerkiksi Giggling Marliniin ja suomipop puolella soi Pelimies ja kymmenet hyvin juopuneet naiset ja miehet roikkuvat kuin apinat katosta. Mutta entä jos tällainen Aarne Tenkasen näköinen suomijuntti viedään teknobileisiin? Polkkabileissä ihmiset nytkyvät naurettavasti, näyttävät naurettavilta ja kuuntelevat vaan jumputusta, joka ei muutu mitenkään. Kiksubileissä ihmiset pukeutuvat naurettavasti, näyttävät naurettavilta ja kuuntelevat vaan jumputusta, joka ei muutu mitenkään. Housebileet nyt on muuten vaan paskaa. Psykebileissä… Sait ehkä pointin? Olen yrittänyt muuttaa omaa suhtautumistani. Luottaa siihen, että kun ikää tulee lisää, voi mielipiteistään pyöristää jyrkkiä kulmia. Ja minulla onkin ollut hauskaa ihan normaaleina baari-iltoinakin. Tosin rajat ovat edelleen olemassa. Kun Techmu soitti teekkareille musiikkia siten, että kahden tunnin ajan joka toisena biisinä oli Pelimies ja ihmiset olivat joka kerta yhtä pähkinöinä pelimiehestä, herää kysymys rajoittuneesta älykkyydestä uudelleen. Sama toimisi varmaan myös Haddawayn – What Is Love -biisillä. En siis ole täysin päässyt elitistisestä asenteestani eroon. Konemusiikin sisällä voin kehaista olevani avomielinen. Joistakin biiseistä tykkään ja joistakin en, riippumatta genrestä. Oikeasti tykkään kyllä housestakin, haluan vain kiusata suosikkiajattelijaani Caro²:sta dissaamalla housea. Suosikkiajattelijani oma näkökulma on sitäkin suppeampi, mutta ei mennä siihen.. Vanhat konemusajyyrät ovatkin hauskoja tapauksia, vaikkeivat itse sitä ehkä tajua. Enää ei bileissä kuulemma ole samaa meininkiä, kuin 10 vuotta sitten, kun he ensimmäisen kerran menivät bileisiin. Itse menin ensimmäistä kertaa bileisiin vain 4 vuotta sitten ja minustakin tuntuu siltä, että samaa meininkiä ei enää ehkä ole. Mitä luulette, vaikuttaakohan iän kertyminen ja tilanteen tuttuus asiaan? Elektroninen musiikki ottaa askeleita kohti mainstreamia, pidettiin siitä tai ei. ...
Tietäisiköhän kukaan miten saan RSS-feedin lukemiset lisättyä Google Analyticsiin?
Urheiluliikkeistä minä ja kaverini olemme löytäneet paljon luontaan työntäviä ja epämiellyttäviä myyjiä. Jotkut eivät kykene tunnistamaan, minkä tason välineitä ollaan hakemassa. Toiset eivät egosentrisestä asemastaan voi ymmärtää olevansa väärässä. Kolmansia asiakaspalvelu ei vaan kiinnosta, saman palkan tästä kuitenkin saa. Niin, toisin kuin virheellisesti luullaan, urheilukauppojen myyjillä ei ole provisiopalkkausta. Tämä tuli esiin muutamissakin tapauksissa. Kävin ostattelemassa uusia monoja Joensuun Sportiasta. Aluksi tein jonkun harjoittelijan, joka oli nuori ja palvelualtis poika, kanssa sopimuksen hinnasta ja lupasin tulla seuraavana päivänä hakemaan monot. No poika ei ollutkaan paikalla ja varsinainen myyjä tuli sitten myymään. Kysyin häneltä hintaa ja sain vain alle puolet siitä alennuksesta, mitä harjoittelija oli luvannut. No, mainitsin asiasta ja hinta saatiin kohdalleen. Katselimme monoa siinä vähän vielä ja arveltiin, että otetaanpa hinnasta vielä tyhjät pois. Tässä vaiheessa jo paikan omistajakin tuli paikalle. Kysyimme pariin otteeseen hintaa alas, kun tiedettiin, että on siinä vielä kate tallella. Ei. Ei senttiäkään. Paikan omistaja uhkasi jopa olla myymättä koko kenkää minulle, kun olen niin vaikea asiakas. Kuulemma edellisen kauden kengän voi laittaa ihan hyvin hyllyyn ja myydä ihan normaalilla hinnalla. Niin varmasti. Omistaja oli kerinnyt jo käydä Itävallassa hiihtämässä, josta hän muisti kyllä mainita. Kysäisimme häneltä, että mitenkäs kun forecastit näyttävät, että Itävallassa ei ole vielä edes lunta. Kuulemma 1-2 cm riittää hiihtämiseen. Huikea mies. Valitettavasti Joensuun valikoima on juuri se, miltä kuulostaakin ja monot oli otettava. Suksiasioissa tämän paikan omistaja tuntuu olevan niin yössä, kuin vaan voi olla. Hän myy 14m kääntösäteellä olevia suksia suurpujottelusuksena. FIS:n säännöissä lukee, että suurpuikkasuksen kääntösäde ei saa olla alle 21m. ...
Nykyisestä menosta suivaantunut Henri Aalto on päättänyt yrittää laittaa teknopuolueen pystyyn. Puolue ottaa vielä ensimmäisiä askeleitaan, eikä esimerkiksi nimeä ole vielä päätetty. Kiinnostava idea silti. Asetun varovaisesti kannattamaan syntyvää liikettä, tosin annan itselleni oikeuden vetäytyä, jos Suomen versiokin alkaa näyttämään piraattipuolueelta. Korkeassa puussa on se tilanne, että suomalainen teknopuolue on voimissaan ja vaikuttaa. Mutta oikealla asialla Aalto on, kaikki eivät voi ajatella vain seuraavaa vuosineljännestä. Spekulointi mahdollisesta kannatuksesta on tietenkin alkanut jo blogeissa. Järjestöllä olisi hyvät mahdollisuudet saada nuorien ääniä ja protestiääniä, mutta taas valtakunnallinen kannatus on mahdoton ajatus. Jos puolueessa ei ole ketään vanhaa poliitikkoa, jolla on valmiina suhteita ja yhteyksiä, on eteneminen alussa kovin verkkaista. Lisäksi pienellä puolueella ei ole jokaiseen vaalipiiriin ehdokasta, jolloin puolueen kokonaisäänimäärä pysyy pienenä. Mutta yhden voisi saadakin läpi. Yksi ei voi vaikuttaa paljoa, vaikka miten ärisisi ja olisi vihainen, kuten Tony Halme. Mutta onhan se alku. Uutta verta puolustamaan sähköisiä oikeuksiamme, JJ. Kasvi on aika kulunut naama jo niissä piireissä. Mielenkiintoinen asetelma silti. Pitää seurata tilannetta.
Ei, en ole turvoksissa viinan juonnista. Eilen Kolilla tuli vähän ahnehdittua. Suksi kulki niin mukavasti, että innostuin hieman, enkä ollut varautunut siihen, että rinne muuttuukin pehmeäksi. Suksi painuu rinteeseen, mono ottaa pintaan kiinni, kantti nousee pois rinteestä, ote rinteeseen häviää. Hieman hoippumista, kunnes sukset töksähtävät. Jatkan suuntaan tan (x). Sukset häviävät, tipahdan naamalleni rinteeseen. Valun noin 20 metriä rinnettä alaspäin naama rinteessä. Pahemmin ei sattunut ja laseihinkaan ei tullut naarmuja. Naama vähän oli turtana ja illalla huomasin ihon menneen hieman rikki. Nyt se punottaa mukavasti. Jospa jonain päivänä oppisi laskemaan mäkeä, ettei tarvitsisi naamallaan mennä..
Jotenkin autoilevan ihmisen pysäyttää kolaripaikalle tuleminen. Ensin ihmetellään vilkkuvaloja, sitten odotetaan jännityksellä, mitä siellä on tapahtunut ja sitten lopulta nähdään, yleensä epämiellyttävä, itse tilanne. Tällä kertaa hirvi oli juossut tielle vähän Simpeleestä Lappeenrannan suuntaan. Kuolonuhreja ei vaikuttanut olevan. Vanhemmiten olen alkanut innostua noista hälytysajoneuvoista. Joskus juniorimpana en ymmärtänyt, kun vanhemmat ihmiset puhuivat kauniista paloautoista tai hälytysajoneuvoista yleensä. Nyt viime vuosina olen huomannut itsessänikin sen, että kun saadaan paljon vilkkuja katolle, niin homma alkaa näyttämään mielenkiintoiselta. Tänään väistelimme tuon kolarin yhteydessä yhtä hälytysajoneuvoa, joka tuli meidän takaa ohjaamaan liikennettä. Kaupungissa se on vaan niin siistiä, kun isot paloautot puikkelehtivat liikenteessä, ajavat liikenteenjakajien vääriltä puolilta ja kaikkea levotonta. Jo pelkästään se, että isot autot ajavat pillit päällä kaupungissa seitsemääkymppiä saa kylmät väreet kulkemaan selässä. Olen ehkä outo.
Monet ehkä ovat jo saaneet vihiä yhdestä ehkä kaikkien aikojen parhaasta blondivitsistä. Jos et ole kuullutkaan, kannattaa tsekata todella hyvä blondivitsi.
Tutumpiin aiheisiin koodauksesta. 12 tuntia nukuin viime yönä, se riitti ihan kohtuullisesti, väsyttää kyllä yhä, mutta eiköhän huomiseksi tilanne jo normalisoidu. Käytiin tänään Kolilla. Oli ruuhkaa. Ihmisiä todella paljon. Myös venäläisiä on kovin paljon. Ennen uutta vuotta Kolilla olleet Venäläiset käyttäytyivät, nämä eivät. Jonotus on käsitteenä monelle ilmeisen tuntematon. Rinteessä yksinkertaisimmatkin säännöt unohtuvat ja out-of-control meiningillä mennään niin kauan, kunnes (toivottavasti) kaadutaan tai (toivottavasti ei) törmätään johonkuhun toiseen. Aivan oma lukunsa on venäläisten parkkeerauskulttuuri. Jos autoja on riveissä rinnakkain, kuten Suomessa normaalisti on, ei venäläiselle se merkitse mitään. Autojen väliin oli parkkeerattu jonoihin, osa parkkeerauksista oli sellaisia, että auto oli vain survastu johonkin väliin. Selkeää poistumisreittiä ei parkkipaikalta ollut, vaan itsekin jouduimme labyrintissä harhailemaan päästäksemme pois. Useita, varmaan kymmeniä autoja oli myöskin jätetty siten, että muiden autojen pois pääsy blokataan kokonaan. Jos joku kokee minut nyt rasistiksi, niin tervetuloa katsomaan. Huomenna Kolin alaparkki tulee olemaan kaaos, jollei pysäköintiä ole kukaan osoittamassa. Ihmettelen, kuinka jossain Pietarissa voi kukaan päästä liikkumaan mihinkään, autoja siellä lienee satoja tuhansia. Vai jättävätkö Venäläiset järjen kotiin ja lähtevät Suomeen?
Huomaan heränneeni 32h sitten, syöneeni kaikkea sekalaista, juoneeni litroittain energiajuomia. Silmät ei pahasti punota, mutta normaalisti sinisen silmän pupillin ympärille (saattaa olla että termit menee väärin) on muodostunut täysin musta ohut rengas. Pelottavaa.
Meidän ryhmä, monet muutkin, ovat paraikaan koululla koodaamassa. PS. Katso kellonaika. Edit, nyt onkin jo aamu. 7:20. Itse olen aika hyydyksissä, mutta muuta jatkavat.