Sen verran vielä tuosta Over Therestä, että vaikka tapahtumat on sillä tavalla realistisia, ettei koko ajan ole vaan kukkasia ja mehiläisiä, niin itse toimintakohtaukset ovat välillä aivan käsittämättömiä. 1. tuotantokauden (ja ilmeisesti viimeisen) viimeisessä jaksossa käydää seisaaltaan ampumavälikohtaus. Ampujien välissä on 2-3m ja ampuvat rynkyllä ja hirmu räiske ja silloin tällöin joku osuu. No, kuitenkin ihan kiva sarja.
Satuin sattumalta pitämään pienen ajatusten vaihdon Espoon kaupunginvaltuutettu Leo Hiltusen (vihr.) kanssa viime sunnuntaina. Hän on Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Keskustelu oli aika mielenkiintoinen. Hiltusella oli ilmeisesti lähellä sydäntä juuri terveydenhuolto ja hän olikin ajanut jo jonkin aikaa sähköisten potilastietojärjestelmien kehitystä. Kuulin häneltä outoja faktoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, yleisestä luulosta poiketen, terveydenhoitoon menee valtiolla rahaa vuosittain jopa 15% BKT:sta, kun Suomella kyseinen luku on selvästi alle 10%. Ja meillä sentään on sosiaalijärjestelmään kuuluva terveydenhuolto. Hiltunen oli myöskin paljon enemmän optimisti Suomen terveydenhuoltojärjestelmän suhteen, kuin lehdet. Myönsi kyllä, että haasteita on. Olen tässä kesän aikana työskennellessäni joutunut usein lukemaan erilaisia raportteja ja tulevaisuuden visioita suomalaisesta terveydenhuollosta. Myös sen takia Hiltusen kanssa keskustelu oli varsin antoisaa. Puhuttiin myös politiikasta yleensä. Oikeastaan hänen kanssaan keskustellessani tajusin, mitä oikeastaan politiikasta puuttuu. Läpinäkyvyyttä. Hiltunen oli valmis myöntämään tämän. Myös muita poliittisia asioita pohdittiin, kuten sitä, että selvästi jokin hyvä ehdotus jätetään käsittelemättä tai sitä vastustetaan siksi, että se tulee väärältä henkilöltä tai puolueelta. Esimerkkinä tästä oli lasten kotihoidon tukeminen. Tämä oli siis ehdotus, jota Hiltunen oli yrittänyt valtuustossa läpi. Tutkimusten mukaan kahden lapsen päivähoito maksaa kunnalle enemmän kuin yhden perhepäivähoitajan (kiitos Aapo :)) palkka. Siksi kahden tai useamman lapsen talouksia olisikin tuettu tällä palkalla, mikäli toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan lapsia. Nythän on niin, että pk-seudun ulkopuolelta tullaan asumaan Espooseen, käydään keskimääräistä parempipalkkaisissa töissä, rakennetaan ylihintaiselle tontille palatsi ja sitten aamulla lapset viedään hoitoon ja vanhemmat menee töihin. Palatsi on tyhjillään. Tätä ei haluttu edes kokeilla, vaikka ilmeisesti kokeiluperheitä oli jo ilmoittautunut. Ilmeisesti Vihreän suusta ei tällaista haluta kuulla. Tai ehkäpä kaikissa valtuustoissa vaan yritetään vastustaa kaikkia muutoksia mahdollisimman paljon. Joku menestynyt yritysjohtaja onkin todennut Espoon kaupunginvaltuustosta että: se on hullujenhuone! ...
Kaksinaismoralismista on puhuttu jo kauan, mutta se ei estä minua jatkamasta. Nimittäin ostin Suomen televisiossakin pyörivä Kaukana kotoa -sarjan (Over There) dvd-boksin, kun en jaksanut katsoa sitä sen lähetysaikoihin ja edetä sarjaa niin hitaasti. Sarja on ihan hyvä, ei mikään elämää suurempi, mutta monin paikoin ihan realistisen tuntuinen sotasarja. Aika vähän jenkkijeesustelua. Sarjassa ei mässäillä gorella, mutta ei mitenkään myöskään peitellä ikävien silpoutumisten näkymistä, päiden katkomista ja niin edelleen. On myös siistiä, kun sarja ei sorru sotakuvauksissa jeesusteluun, sotilaat ampuvat ensin ja kysyvät sitten, sikäli kun tuntevat turvallisuutensa uhatuksi. Mutta mikä siinä on. Suolia saa näyttää. Ihmisten huutoa palavassa autossa (kukaan ei mene auttamaan) voidaan kuunnella minuutteja ja naisia ja lapsia ammutaan ’vahingossa’. Mutta, rintojen näyttäminen ylittäisi ilmeisesti jonkin Adult Only -normin. On jotenkin naurettavaa. Yksi roolihahmoista tuntuu olevan kovin seksiriippuvainen, mutta kuvakulmien valinnat saavat aikaan hymyn. Varmasti mitään ei näy, vaan kuvataan aistillisesti. En ehkä sarjaa varsinaisesti ostanut tissien näkymisen takia, mutta onko maitorauhasten näyttäminen todella niin paljon pahempi asia kuin silpoutuneiden ihmisten? No, yksi teipattu tissi meinasi muutama vuosi sitten saada koko USA:n sisällissodan partaalle.
Tuleeko teille ikinä sellaista oloa, että olisi hyvä aihe josta haluaisi kirjoittaa, mutta väsyttää tai ei vaan jotenkin kiinnosta käsitellä aihetta sillä laajuudella, kuin sitä tulisi käsitellä ja tämän vuoksi ei kirjoita mitään. Juuri sellaisia tukoksia minulla on tällä hetkellä.
Techmu otti uudet fuksit (teknisestihän he eivät ole vielä fukseja) vastaan perinteisin tavoin Club Liikenteenjakajalla. Paikalle eksyi ihan mukavasti ihmisiä, muitakin kuin Techmulaisia. Hieman ennen varsinaista fuksien virtaa kuvattu video ihmisistä ja installaatiosta (kuvausväline Nokia E70):
Tiukka turnee Joensuussa, ei ole kerinnyt edes blogia päivittää. Kohta takaisin Lappeenrantaa ja viettämään fuksiviikkoja..
Politiikka on huikeaa. Puhutaan toista ja tehdään toista. Puolue jos toinenkin huusi kilpaa pari viikkoa sitten, että nyt tehdään opiskelijan elämästä paratiisi maan päälle. Nyt uutisissa on sitten se, miten se paratiisi tehdään. Hallitus leikkaa opiskelijoiden terveydenhoitokustannuksia. Leikkaus koskee Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n tilavuokria. Leikkaus aiotaan rahoittaa opiskelijoiden maksuosuutta kasvattamalla ja käyttömaksujen korottamisella. Kepu pettää aina ja SDP on vaan muuten takapuolesta revästy. Saarela mainostaa, että opiskelijoiden tulorajat tappiin, mutta samaan aikaan kaikkia opiskelijoita (ei vain niitä, jotka saavat lisätuloa töistä) kärsivät lisämaksujen takia. AAHAHAHAHA. Sitä saa mitä tilaa. Onneksi eduskuntavaalit ovat lähellä. Edelleen SDP:n aika on ohi (ja nähty) ja Keskustaa ei voi äänestää vaikka haluaisi, sillä oma ääni voisi auttaa Saarelaa (ex. Kampela) pääsemään läpi. Ei Kokoomuksen riveissäkään hurraa huutoihin voi yhtyä, mutta on se tällä hetkellä niin paljon pienempi paha. Tosin oppositiossa on aina hyvä paukutella henkseleitä. EDIT: Myös YLE24 uutisoi asiasta.
Niin siinä taas kävi. 14 päivän trial lähti päälle. Saapa nähdä millaiseksi maailma on muuttunut poissaollessani.. Jotenkin teki vaan niin kovasti mieli päästä pelaamaan Eveä. Heh heh. Olen varmaan yhtä huono kuin ennenkin. Mutta jos nyt kävisi kattoo vähä. Toiset pelaa Wowia. Evessä on se hyvä puoli, että se ei tarvitse koko aikaa täyttä huomiota ja sitä voi silti pelata ihan kivasti.
Tiesittekö, että Suomen kunnilla ei ole mitään järjestelmällistä yhteistyötä toistensa kanssa IT-sektorilla? Jokainen kunta toimii omine päätöksineen. Tiesittekö, että Suomen tietoyhteiskuntaohjelma(*), jossa käsitellään kaikkia tietoyhteiskuntaan liittyviä asioita ja tulevaisuudensuunnitelmia, ei pidä sisällään yhtäkään termiä, joka edes viittaisi avoimeen lähdekoodiin (Open Sourceen)? Näin maassa, joka toisaalta ylpeilee (perusteetta) Linuxista, koska Linus on suomalainen. Tiesittekö, että Suomen valtio on uusimassa tietojärjestelmiään ja IT-struktuuria? Dokumentti(*), jossa käy ilmi suunnitelma uusimisprojektissa, ei edes sivua aihetta avoin lähdekoodi. Samaan aikaan EU-tasolla kannustetaan avoimia standardeja ja pyritään pääsemään suljetuista järjestelmistä eroon. Suomi EU:n puheenjohtajamaana ei tunne pistoa sydämessään. (*) dokumentit ovat poistuneet verkkosivuilta, en niitä ainakaan enää löytänyt. Sitten kevyempiin aiheisiin. Myös kaikki kuvairkkaajat ovat näemmä löytäneet bloggaamisen tai päiväkirjaksi sitä tuolla irc-galleriassa nimitetään. Mutta omien ajatusten löytäminen on vaikeampaa kuin saattaisi kuvitella. ”Blogit” ovat täynnä ainoastaan meemejä. Ei tietenkään pidä elää siinä kuvitelmassa, että useimmilla meistä olisikaan mitään sanottavaa ja nekin jotka sanovat, voisivat ennemminkin olla hiljaa. Mutta ketä nämä meemit kiinnostavat? Onhan se tietenkin tapa poistaa ärsyttävät ketjukirjeet.
Nokian puhelimiin voi päivittää netistä ladattavan firmwaren, eli varsinaisen varusohjelmiston. Tähän mennessä päivitettäviä puhelimia on vielä vähän, esimerkiksi Nokian E70 puuttuu, mutta niitä tulee jatkuvasti lisää. Matkapuhelinfoorumi.
En elokuvien perusteella pitänyt Robin Williamsia kovinkaan hauskana miehenä. No, olen sittemmin nähnyt hänen standuppejaan ja muita ja olen muuttanut mielipiteeni. Hän on oikeasti hauska ja melko omaperäinen. Tsekkaa jos et usko. (Hämäyksen vuoksi väärässä järjestyksessä)
Kandityönhän piti olla valmis jo vaikka kuinka kauan sitten. No, lopulta sen on valmis nyt, siis siinä määrin valmis, että se on arvosteltu, siitä on toimitettu opintotoimistoon tarvittavat tositteet, se on lisätty LutPub-tietokantaan (näkyy lähipäivinä), siitä on viety lappuja kirjastoon ja niin edelleen. Eli se on kansissa. Paitsi, että kandidaatintyötä ei kansiteta. Tuoretta (tai teknisesti vasta tulevaa) kandia sen sijaan saatetaan kansittaa.
Ostin pari viikkoa sitten neljälläkymmenellä eurolla (!!) minihiiren tuollaisella jojo-johdolla. Merkki on Targus ja hiiri on ihan paska. Noin niinkuin jos jollekin muulle tulee tarve vastaavanlaiselle hiirelle, niin ei ainakaan Targusta.
SDP on ollut vallassa aina kuin minä vaan muistan. Vallassa ololla tarkoitan sitä, että on suurin tai melkein suurin eduskuntapuolue. Silloin luulisi olevan painava sana sanottavana. [tilasto] Ja varmaan ennen sitäkin. SDP on siis ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina suurin eduskuntapuolue, tosin juuri tällä hetkellä Keskusta on vielä suurempi. Silti tuloerot kasvavat, kansalaisista huolehditaan yhä huonommin – samaan aikaan valtion verotulot ovat suurempia kuin koskaan. Mihin nämä SDP:n ajamat arvot sitten oikein menevät? Miksei kaikille voida taata hyvää terveydenhuoltoa? Miksi tuloerot kasvavat? Miksei SDP ole tehnyt näille asioille mitään, vaikka on voinut hyvin voimakkaasti vaikuttaa koko ajan Suomen suuntaan? Minusta suomalaisten olisi syytä tulevissa vaaleissa ottaa järki käteen ja katsoa mihin suuntaan Suomea voitaisiin saada menemään jos SDP jätettäisiin suosiolla keskisuureksi puolueeksi. Niin ja että unohtaisi äänestää Tanja Saarelaa (ex. kampela).
Kaikki ovat varmaan nähneet elokuvan Minority Report, jossa Tom Cruise käyttelee vähintäänkin futuristista käyttöliittymää käsillään. Microsoft esittelee demoa, joka on samankaltainen. Aika hieno.
Ekonomit arvostelevat Heinäluoman esitystä ja pitävät sitä temppupolitiikkana. SEFE tietäisi ainakin 20 paikkaa mihin rahaa pitäisi laittaa.. Mutta entä mistä nämä rahat tulisivat tai mistä ne olisivat pois? Siitä ei yleensä viitsitä puhua.
Nyt TTY:llä järjestetyt testauspäivät ovat siis ohi. Toinen päivä koostui seminaareista, eikä keskusteleva luonne ehkä korostunut niin paljoa. Kuitenkin, kaikki aiheet olivat melko kiinnostavia, mutta vain osasta (omaan mielenkiintooni osuvista) jaksoin tehdä muistiinpanoja (kännykkään). Testiautomaation ongelmat ja niiden välttäminen Päivä alkoi Tuula Jokiharjun ja Tuula Pääkkösen (Nokia) pitämällä seminaarin testiautomaation sudenkuopista ja niiden välttämisestä. En tehnyt muistiinpanoja. He kuvasivat aika perusasioita testausautomaation epäonnistumisesta ja onnistumisesta, mutta paljon ihan hyvää asiaa. He puhuivat siitä, kuinka kiistatta automatisoitu testaus tuo etuja silloin, kun se tehdään kunnolla ja suunnitellusti. Jos testitapauksista 30-50% voidaan automatisoida, ollaan automatisoinnissa onnistuttu. Ketterät menetelmät ja yksikkötestaus hyötyvät automatisoidusta testauksesta. Ketterä testaus ja ohjelmistojen laatu Ketterillä menetelmillä kehitetyt ohjelmistot saavat laatunsa muulla tavalla kuin perinteisellä tiukalla testaamisella. Listaan nyt muutamia näistä mekanismeista: Pyritään toimittamaan asiakkaalle nopeasti jonkinlainen (toimiva, mutta toiminnoiltaan vajaa) tuote ja toimitetaan uusia versioita usein. Tämä helpottaa kehityksen seuraamista ja asiakkaan on helppo nähdä mahdollisia heikkouksia. Myös julkaisun riskin määrä pienenee. Pyritään kommunikoimaan pääasiassa kasvotusten, ei siis esimerkiksi sähöpostin tai puhelimen välityksellä. Työskennellään yhdessä asiakkaan, kehittäjien, testaajien ja yrityksen bisnesjohdon kanssa. Pyritään välttämään featureviidakko, eli karsitaan turhat ominaisuudet minimiin. Ketteristä menetelmistä ei testauksen perinteistä V-mallia löydy, eikä suunnitelmavetoinen testaus yksinkertaisesti onnistu. Testaus onkin siis erottamaton osa ketterästä ohjelmistokehityksestä. Yleensä yrityksessä, joka käyttää ketteriä menetelmiä, ei ole testaajia tai koodaajia, vaan kaikki tekevät kaikkea, mitä osaavat. Laatua parantavat myös pariohjelmointi (Nokialla ilmeisesti (Nokia käyttää Scrumia) toinen parista ohjelmoi ja toinen luo testejä), jatkuva integrointi, testaajien ja kehittäjien yhdessä työskenteleminen ja testivetoisuus. Huomattavaa on, että perinteisen softatestauksen lisäksi myös vaatimuksia voidaan testata, tai ainakin katselmoida, jolloin suurimmat ötökät saattavat tippua tai ainakin kaikki ymmärtävät, mitä haetaan. ...
Olen Tampereella siis testauspäivien vuoksi. Tein päivän aikana muistiinpanoja ainoastaan kännykkääni ja ajatuksenani oli kirjoittaa myöhemmin illalla puhtaaksi ne muistiinpanot. No, ajattelin, että sama kai ne on kirjoittaa tähän blogiinkin. Jos joku haluaa vaikka lukea. Testauspäivät jatkuvat TTY:llä vielä huomennakin. Ohjelmistojen testauksesta ja vähän muustakin meille oli puhumassa tällä hetkellä F-Securella työskentelevä Maaret Pyhäjärvi ja entinen Nokialainen, nykyinen Tietoenatorin työntekijä, Erkki Pöyhönen. Testaus Aluksi Pyhäjärvi puhui ketterästä testaamisesta. Siinä sovelletaan samoja asioita kuin ketterässä sovelluskehityksessä, mutta ketterä testaaminen ei välttämättä tarvitse ketterää sovelluskehittämistä ympärilleen toimiakseen. F-Secure on nyt toiminut hieman alle vuoden ketterässä ohjelmistokehityksessä, jota edelsi 18 kuukauden pilotointi. Myös testaus on siis ketteröitetty. Mitä tämä hieno, ehkä jopa hypetetty, termi siis tarkoittaa käytännössä? Monia asioita. Kaikki viestintä toimii vaivattomammin. Perinteisesti on tiimejä, jotka kehittävät softaa ja kun on valmista, niin työ viedään toiseen kerrokseen tai taloon, jossa testaajat iskevät sovellukseen kiinni. Ketterässä testauksessa on muutamia avainkohtia, jotka eroattavat sen perinteisestä toiminnasta. Ensiksikin, ohjelmistokehittäjille viedään paljon testauspaineita. Se vastuunsiirto ei ole nopea, vaan se yksinkertaisesti pikkuhiljaa juontuu siitä keskustelusta, jota testaajat ja kehittäjät käyvät (vähintään kerran pari viikossa). Testaajat kertovat mitä aikovat testata, millaisia tyyppivikoja sen kaltaisissa jutuissa on ollut jne. Kehittäjä voi suoraan tiedostaa potentiaaliset ongelmat ja kirjoittaa koodin periaatteessa testiä vastaan. Ketterien menetelmien kirjallisuudessa kehoitetaankin luomaan testitapaukset ja varsinaiset testit (konkreettiset testit) ennen kuin tehdään yhtään koodausta. Se on ehkä mahdottumuus monissa tapauksissa, tai ainakin muutokseen menee aikaa. Tähän on F-Securella päädytty. Toisekseen ketterä testaus eroaa perinteisestä siinä, että testaus työntää lonkeroitaan kehittäviin tiimeihin. Joko tiimeissä on ihan joku testaaja-nimikkeellä toimiva henkilö tai sitten siellä on puoliagentti, joka käy ohjelmistokehityspalavereiden lisäksi myös testaajien keskinäisissä palavereissa. Näin kulkee informaatio paremmin siitä, mitä aiottuja muutoksia mahdollisesti tullaan implementoimaan ja jos jotain aiotaan muuttaa radikaalisti. En tarkoita tietenkään sitä, että jos näitä agentteja ei olisi, niin testaajat saisivat aina vaan mustan laatikon eteensä, mutta edellä mainitulla tavalla viestintää parannetaan. Viestintä on hyvin oleelinen osa ketteriä menetelmiä. ...
Täytyy myöntää huonouteni. Olen tällä hetkellä ensimmäistä kertaa elämässäni hotellissa. Tamperevierailuni ajan minut majoittaa upouusi Scandic. Hotellin palveluihin kuuluu mm. avoin WLAN, jota juuri käytän. Kun kräkkerit nyt salakuuntelevat avointa yhteyttäni ja varastivat blogini salasanan, niin ei se mitään, onpahan enemmän ylläpitäjiä..
Ostin vähän aikaa sitten loistavan tanskalaisen bändin Carpark Northin levyn All Things To All People. CDON ei ilmoittanut sen kopiosuojausstatuksesta mitään, mutta koska muissa levyissä oli merkitty kopiosuojaus erikseen, oletin että tässä sellaista ei ole. Oletin väärin. Firmana Emi Music Denmark ja CopyControlled. Selvä. Enää tähän taloon ei tule yhtäkään ison levylafkan levyä. Se on nyt saletti. Suorastaan vituttaa, kun huolellisen tutkimisen jälkeenkin rahani sujahtivat yritykselle, joka tunkee kopiosuojauksia meidän maksavien asiakkaiden niskoille. Mutta ei enää. Ei. Koskaan. Onneksi on Beatport, Audiojelly ja Finrg. Ikäväähän asia on sen vuoksi, että ostin levyn tukeakseni bändiä, josta tykkäsin. Mutta jos bändi antaa levy-yhtiönsä huijata asiakkaitaan, niin ei tarvitse odotella minun senttejäni. PS. Levyn rippaaminen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Ilmeisesti juuri tein pahimman luokan rikoksen.