Yksi takana yksi edessä. 50 % tämän vuoden pikkujouluista suoritettu. Laivalta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Oli varsin mukavaa meidän porukassa, mutta muut oli aivan ylikännissä. Joku kaveri makas alasti meidän hytin lähellä käytävällä jne. Ihan jees. .. Techmun pikkujoulut sitten tiistaina.
Lähden huomenna viettämään firman pikkujouluja ruotsinlaivalle. En tiedä jääkö reissusta mitään raportoitavaa, mut saa nyt nähdä. Otan läppärin mukaan, että voi irkkailla junasta :)
Tulipa taas kerran cdon.comista pitkulainen paketti. Elokuvia, niitähän sieltä. Grimmin veljekset on paljon parempi elokuva kuin IMDB:n pisteet antavat odottaa. Kävin katsomassa elokuvan aikanaan elokuvissa ja tietty epämääräisyys, valtava määrä viittauksia eri satuihin (enkä ole edes grimmin satuja (niitä originaaleja) koskaan lukenut) ja toisaalta uudenlainen visuaalinen ilme ja yksi suosikkinäytteliöistäni: Matt Damon sai minut pitämään elokuvasta. Siitä tulee osittain mieleen anime, lähinnä juonensa puolesta, mutta se ei ole välttämättä huono asia. Voisikin katsoa pitkästä aikaa Mononoke-himen. Toisena leffana tuli hyllyyn The Incredibles, joka ei elokuvana ehkä ole aivan kymppiluokkaa, mutta on tullut kerättyä noita Pixarin leffoja ja toisaalta, voisi sen ajan heittää enemmänkin hukkaan, kuin katsomalla tätä leffaa. Asioita käännellään aluksi hauskasti päälaelleen, mutta loppu muuttuu vähän mielikuvituksettomaksi. Joskin animaatioille ominaiseen tyyliin kohtauksia on lainattu mm. Star Warsista. Noiden eri lainauksien spottaaminen onkin osa hauskuutta, ainakin minulle. Pidin Pixaria kauan ykkös animaatiostudiona, mutta sitten Dreamworks julkaisi Shrekin, ja tasapainoa oli järkytetty. Dreamworks teki jotain, mitä Pixar ei ollut pystynyt tekemään. Nimittäin todella kauniin animaation, josta löytyy hauskuutta ja nautittavaa dialogia niin perheen pienimmille kuin aikuisillekin. Pari vuotta ja tuli Shrek 2, joka saapui nyt vihdoin minunkin hyllyyni. Kauniimpi kuin ykkönen. Viittauksia eri sarjoihin, elokuviin ja oikeisiin tapahtumiin, niin paljon, että pitäisi melkein ottaa paperia ja kynä ja pausettaa aina kun huomaa jotain. Lisäksi Shrekistä (ja 2) paistaa jotenkin se läpi, että myös tekijät ovat nauttineet siitä mitä tekevät, tai sitten he osaavat peittää pettymyksensä todella hyvin Tuollaiset elokuvat saapuivat hyllyyn ja ne tuli katsottua. Onpa mukavaa viettää joskus viikonloppua pelaten ja katsoen elokuvia ja ilman esim. darraa. Kaikki DVD-kokoelmani elokuvat löytyvät täältä. ...
Hälytykset kartalla on varsin jännittävä palvelu. Onko tämä nyt sitä teknistä konvergenssiä? (via Haqlinen)
Joo, takakesä tuli sit ja vei meidän lumet. Myllymäki meni jo kiinni, Koli ei pääse tykittää, Tahkon tilanne epävarma. Lähipäivien sää näyttää lämpimältä ja sateiselta. Tiistaiksi lupaa pakkasta. Että sitä odotellessa sitten. Seuraavana viikonloppunakaan ei pääse mäkeen, kun pikkujoulut vievät ajan. Ei mahda mitään. Katsotaan sitten itsenäisyyspäivän paikkeilla. Siihen asti: ei hiihtoraportteja.
Kuinka usein kuuntelet musiikkia siten, että keskityt siihen? Onko musiikki lähes poikkeuksetta vain taustamusiikkia? MP3-soittimet toivat vihdoin musiikin jokaiseen paikkaan, mihin ihminen keksii vain mennä. Nyt voit kuunnella musiikkia bussissa, kävellessä, lenkillä, salilla – missä vaan. Onpa ihanaa. Mutta mitä käy itse musiikille? Onko tärkeämpää vain kuulla jotain ääntä, ettei urbaanin elämän taustaäänet pääse häiritsemään? Vai onko kuunneltava musiikkia, jotta saa olla yksin, ilman että ajatukset häiritsevät menoa? Musiikki häviää esimerkiksi elokuville siinä, että ihminen ei voi katsella jotain keskittymättä siihen. On vaikeaa katsoa elokuvaa ja seurustella jonkun kanssa. Mutta musiikki mahtuu taustalle, se täyttää vaan sen tyhjän tilan – hiljaisuuden. Mutta onko musiikin käyttö mielekästä siten? Eikö musiikin kuuluisi tulla kuulluksi? Tänään kävellessäni koulusta kotiin huomasin, että mp3-soittimeni soittaa todella hyvää musiikkia. Todella hyvää. Kunnon kiksuhittiparaatia. Sellaista, jonka pitäisi aiheuttaa jokin reaktio. Tosi puristille tietysti yökötysreaktio. Mutta en ollut tajunnut edes aikaisemmin noita biisejä ja soitin on ollut päivittäisessä käytössä tuolla sisällöllä varmaan 2 viikkoa. Jos musiikkia kuulee, mutta ei kuuntele, niin eikö olisi sama jättää soitin kotiin ja olla kiusaamatta korviaan? Loppumatkan kuuntelin musiikkia. Kävelyyn ja kuunteluun voi keskittyä yhtäaikaa. Tosin en meinannut tunnistaa vastaantulevia kavereita, vaikka kuinka heiluttelivat. Olin keskittynyt musiikkiin. Tässä vähän aikaa olen miettinytkin, että onko trancessa tai konemusiikissa ylipäätään sittenkin jotain vikaa, kun se ei aiheuta enää samoja oireita (vipattavia jalkoja ja käsiä, hymyä jne) kuin ennen. Syyksi ilmeisesti osoittautuikin se, että olen sen verran turtunut tuohon pörinään jo, että se ei jaksa taustamusiikkina säväyttää. Mutta kun sitä kuuntelee ajatuksella.. Edelleen toimii. Juuri samalla tavoin kuin silloin kerran teininä.. ...
Nokia vihdoin tarjosi päivitystä omaan E70:eeni, Laurihan on päivitetyllä mallilla ajellut jo kauan. Nyt myös oma puhelimeni näyttää noita samoja versiotunnisteita kuin Laurinkin puhelin. Omalla kohdalla päivitys ei ollut aivan niin kivuton kuin Laurilla. Muuten kaikki kyllä meni hyvin ja ohjelma jopa ilmoitti, että kaikki meni hyvin ja päivitys OK, mutta varmuuskopion palautus ei ollutkaan yksinkertaista. Otin juuri ennen päivitystä täyden varmuuskopion, siis muistikortti + puhelin. Väärin. Olisi pitänyt ottaa vain puhelin, miksi suotta lähteä muistikorttia kopioimaan talteen? No, varmuuskopion palauttaminen ei sitten onnistu, kun tuollaisesta ”täydestä” varmuuskopiosta ei voi palauttaa ainoastaan puhelimen tietoja (joka olisi kiva). Onneksi edellinen pelkästä puhelimesta tehty varmuuskopio oli tehty niinkin vähän aikaa sitten kuin 6.11. Vähän reilut 2 viikkoa hävisi tietoja. Voi kunpa muistaisin, mitä kalenterissa oli, tai olinko lisännyt ketä kaikkia osoitetietoihini. No, ensi kerralla tiedän paremmin. Onneksi oli sentään noin uusi varmuuskopio tallella. Uudessa versiossa toden totta näytön kääntyminen tuntuisi olevan nopeampaa. Muita juttuja en ole vielä huomannut, ehkä sitten kunhan puhelinta käyttää vähän taas.
Olen aina säännöllisesti itkenyt opintotuesta. Yleensä kuitenkin pelkästään tulorajoista. Aikaisemmin tulorajoista puhuessani olin hieman eri mieltä kuin nyt, mutta ydinkohdat ovat pysyneet samana. Otetaan esimerkkihenkilö, valitaan hänelle nimeksi vaikkapa ”Jasmo”. Se on yleinen ja tyhjänpäiväinen nimi, joten sitä voi hyvin käyttää. Jasmo on opiskelija, hän opiskelee 5 vuotta ja hänen opintonsa ovat edenneet ihan normaalisti. Ei nopeasti, mutta kuitenkin siten, ettei koskaan ole tarvinnut Kelalle selitellä. 30ov vuodessa tai enemmän siis. Hän saa opintotukea ja asumislisää. Hän myös on työskennellyt etänä ohjelmoijana koko koulutusaikansa. Lisäksi nyt hän oli koululla kesätöissä. Samaan aikaan kuitenkin opiskelu on edennyt hyvin arvosanoin ja nopeammin kuin Kelan minimivaatimus on. Hän on valmis parin vuoden sisään. Eikö hän ole Suomen valtion ihannekansalainen? Hän maksaa veroina takaisin nauttimansa opintotuen. Lisäksi valmistuttuaan koulusta, hänellä on paitsi elämänkokemusta, niin myös sitä tärkeää työkokemusta, jota vaaditaan, jotta pääsee isona työnsarkaan kiinni ja maksamaan kunnolla veroa valtiolle. Ei. Hän on valtion vihollinen ja häntä pitää rankaista verojen maksusta. Koska se nyt ei vaan käy, että hän tekee töitä ja maksaa veroja ja silti nauttii etuisuutta, jota kutsutaan opintotueksi. Ei todellakaan. Jos hän kerta on opiskelija, hänen ei tule parantaa elämänlaatuaan työskentelyllä. Ennemmin hänen pitää olla mielenosoituksissa, joissa vaaditaan opintorahan korotusta. Koska opiskelijalle työnteko on pahin synti, jonka voi tehdä. Sillä mitä siitäkin seuraisi, jos opiskelijan annettaisiin ilman tulorajoja työskennellä? Suuressa opiskelijakeskustelussa, joka kuukausi sitten käytiin ja josta ei seuraa mitään, joku väläytti, että Suomen valtiolle tulisi 6 miljoonan euron kulut. Joka on muuten vuoden paskapuhe. Väläyttänyt ei keksinyt sitä, että opiskelija maksaa palkastaan veroa. Ja palkan ei tarvitse kyllä kummoinen olla, etteivätkö ne kymmenettuhannet opiskelijat, joiden ei tarvitsisi kikkailla tulojensa kanssa, tehdä pimeänä jne, maksaisi veroina takaisin tuota 6 miljoonaa. Veikkaan, että tulot päinvastoin kasvaisivat. ...
Aikaisempi nillitykseni VR:stä osui kuin osuikin oikeaan. Tänään TV1 lähetti 20:00 – 20:30 MOT -ohjelman, jossa käsiteltiin lähinnä Pendolinojen myöhästelyä ja ongelmia, mutta myös muita VR:n ongelmia. Olin siis edellä aikaani!
Toiset ilmeisesti kärsivät syysmasennuksesta. Pimeys, koleus ja kosteus saa tietysti ihmisen vihaiseksi. Mutta nämä ovat myös asumisteknisiä kysymyksiä. Jopa Lappeenrannassa on ollut muutama viikko ihan talvea jo, tosin nyt näyttää koko Suomessa aika huonolta. Kuusamossa oli talvi jo kuukausi sitten. Se talvi, jolloin yölläkään ei ole pilkkopimeä, koska hanget loistaa. Se talvi, jolloin ei tarvitse kumppareita loskassa kahlatakseen. Syysmasennus on siis asumistekninen kysymys. Tai ainakin paikkasidonnainen. Voi tehdä niinkuin Arttu, lähteä vaikka Australiaan. Syysmasentuminen nimittäin ei ole enää nykyisin muodikasta.
Koska edellinen testaus Tahkosta oli varsin negatiivinen, päätimme testata Tahkon uudelleen. Ennakkoon mäkeen kävi tutustumassa Haqlinen ja Tine ja palaute oli positiivista. Siksipä massiivisen kokoinen testausporukkamme ahtautui kahteen autoon ja lähti ajamaan kohti Tahkoa. Testaajiin kuului: Jasmo Luomu Haqlinen Henkki <td> <ul> <li> Tine </li> <li> Ninnu </li> <li> <a href="http://www.irc.fi/stilu">Stilu</a> </li> <li> <a href="http://irc.fi/kuiri">Kuiri</a> </li> </ul> </td> Lisäksi tapasimme mäessä Kispen ja Wdgen. Mukana oli siis monenlaista vetäjää ja kaikki välineet olivatkin ratsua lukuunottamatta mukana. Aamuun tuli heti äksöniä, kun olin kädettänyt jotain herätyksen kanssa. Heräsin siihen, kun auto tuli pihaan. Jasmo, nyt pitäis mennä. Shiiiiit! Joutu sykkii, luulisin että paljon yli 5 minuuttia ei kuitenkaan kallista aikaa tärväytynyt. Juuri, kun edellisen illan olin kuittaillut siitä, kuinka Tine ei pysy aikatauluissa.. Menomatkalla ajoimme menevällä hiihtomobiililla kohti tahkoa, kunnes eräällä hieman pienemmällä tiellä Tuusniemen ja Kaavin välillä liukastellessamme huomasimme naapurin tädin lipsauttaneen auton ojaan. Kohteliaina pysähdyimme ja kysyimme tarvitseeko hän apua. Ei tarvinnut, ilmeisesti traktori oli jo tulossa. Auton ovesta ulos astuessani huomasin yhden seikan: tien pinta oli todella liukas. Vaikka pysähdyimme paikkaan, joka lähinnä vatupassilla tarkastamalla näyttää kaltevalta, lähdin silti seisoessani valumaan alaspäin. Siitä autolla matkan jatkaminen ei ollutkaan aivan helppo tehtävä. Jouduimme työntämään ja sudittelemaan. Loppumatkalla vauhti oli matelua. Olimme Tahkolla joskus yhdentoista kieppeillä. Lippu oli vielä alennettu, 23 euroa päivä. Noussut kuitenkin siitä 17 eurosta. Myös vanhalla hiihdonopettajakortilla sai 50% alennuksen. Sitten mäkeen. Sumua, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Rinteeseen oli ilmeisesti satanut samanlaisen jääkerroksen kuin tiellekkin ja pinta oli kuin betonia. Onneksi (telluttelijoiden mieleen ainakin) rinnekoneet kävivät pehmittämässä rinteet. Lopulta Turisti, jota enimmäkseen laskettiin, oli ihan hyvä ja opettavainen rinne. Väittäisin kehittyneenikin hieman, ehkä en arastele vauhtia nyt niin paljoa kuin ennen. ...
Tiedättehän, kuinka Itä-Suomesta tuli oikoradan myötä auvoinen paikka elää. Joka päivä on uutta pyydaa, tytöt ovat kauniimpia kuin ennen ja ihmiset ovat muutenkin onnellisia. Tai tätä ainakin väitetään VR:n mainoksissa. Ajattelin lähettää, nyt jo hiljalleen semisti hermostuneena VR:n nykytilaan, palautetta Matkaan-lehteen. Koska julkaisusta ei ole varmuutta, ajattelin, että saan edes jollekin foorumille mielipiteeni julki, jos kirjoitan saman asian myös blogiin. Sisältö on siis eri, mutta ajatus sama. Aloitan kysymyksellä: Milloin olet viimeksi matkustanut junalla, joka on ollut täysin aikataulussaan, myös muilla pysäkeillä kuin ensimmäisellä? Ehkä joku muistaa jonkun kerran. Itse en. Itä-Suomen junat välillä Joensuu – Helsinki ovat poikkeuksetta aina myöhässä. Oikoradan tultua ei ole ollut kertaakaan ajoissa. Idoli voisi toimittajan ominaisuudessa tehdä tästä jutun ja tarkistaa faktoja. Hyvä ystäväni ja taitava ratalautailija Luomu kertoi myös omia kokemuksiaan: oikoradan tultua yksikään hänen avovaimonsa (joka reissaa jns-hki-jns) käyttämä juna ei ole ollut aikataulussa. Ei yksikään, niinhän CMX laulaa. Se on hämmästyttävä prosentti, eikö totta? Kuinka VR on valmistautunut siihen, että yhä enemmän ihmisillä on läppäreitä ja muita medialaitteita? Asiakashan arvostaisi sitä, jos saatavilla olisi lisää virtaa tarvittaessa. Vastaus: Ei mitenkään. IC2 junissa on ilmeisesti 2 pistoketta / kerros. Ainakin tässä vaunussa, missä juuri nyt istun, ei ole yhtäkään pistoketta. Tee työsi junassa, vai mitä he mainostavat. Pendolinossa on kai vaunuissa kanssa 4 pistoketta. Onneksi itsellä junamatkat ovat sen verran lyhyitä, vaan noin 2,5h kerrallaan, että läppärissä kestää akku helposti. Mutta entä jos menen Joensuu – Helsinki? Ilmeisesti ihmisille kaupataan lisäakkuja. Lipunmyynti on myöskin hämmentävää. Yritin ostaa tänään lippua verkkokaupasta kello 17:40, tai jotain sinnepäin. Ei onnistunut. Juna oli lähtenyt jo Helsingistä tulemaan, joten en voi ostaa enää lippua verkkokaupasta, vaikka tulenkin vasta matkalta kyytiin? Vai mistä tämä esto johtui? No, joka tapauksessa, sehän on aivan hanurista. Kuka muka ostaa lippujaan monta tuntia etukäteen, kun ei lähtöajasta kuitenkaan ole aivan varma. Tai minä en ainakaan ollut, suksipussi mukana ja piti mankua kyytiä. Kiitos vaan Waylerille. ...
Tietokoneet ovat maailman pahimpia kapistuksia. Jos tietokoneita ei olisi, olisi maailmassa rauha, ihmiset keskittyisivät rakastamaan toisiaan, koska he eivät olisi vihaisia töissä ja kotona. Kaikki tietokoneisiin hukattu aika olisi saatu hyödynnettyä, syöpä parannettua ja aurinko paistaisi ja kukat kasvaisivat kedolla. Linnut livertäisivät ja olisi kaunis sää. Mutta ei. Vettä sataa, loskaa lahjkeeseen saakka ja tietokoneen perkele ei suostu toimimaan. Tai toimiihan se, juuri niinkuin sitä huvittaa. Hitaasti. Jumitellen. Tai toinen vaihtoehto on, että ohjelma jota käytän, on epälooginen, en osaa käyttää sitä ja sen vuoksi turhaudun ja hermostun. Saatanpa hävittää tehdyt työnikin ja se edelleen pistää suomeksi sanottuna.. harmittamaan. Oiva aika siis osallistua tutkimukseen. Harmi ettei välitöntä palautetta saa, mutta saahan siihen osallistua joka tapauksessa. Joku sanoo, että tietokoneella työskennellessä kipeytyy niska ja selkä. Minulla kipeytyy kasvon lihakset, kun joutuu puremaan hammasta, ettei huutaisi tai löisi konetta. Koska sehän olisi tyhmää, vai kuinka? EDIT: myös Nikolla on tainnut olla samankaltaisia tuntemuksia..
Kuten aikasemmin jo lupailinkin, seuraava testikohde oli Myllymäki, tuo Joutsenon kupeessa oleva laskettelurinne. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa enkä osannut odottaa mitään. Testiryhmämme koostumus oli tällä kertaa seuraava: Jasmo (tellut) Stilu (tellut) Sipe (alpit) SJV (alpit) Räntäsateisena iltana keräännyimme neljästään käytettävissä olevaan hienoon tila-autoomme. Uutta nuoskalunta oli tullut 5-10 senttiä. Pieni pelko oli takaraivossa, että luistaako mokoma tärkki laisinkaan. Automatka Joutsenoon edelleen aiheutti ennakkoluuloja sään suhteen. Tuulilasiin jäi töhryä. No, onneksi muilla tämä oli tämän kauden avaus, jolloin into voittaa järjen, eikä itseänikään töhnä jaksanut harmittaa. Lisäksi LaSkimen jäsenet saavat edullisesti parin tunnin lippuja Myllymäkeen (aikaa ei taida kukaan valvoa), joten rahallisesti uhraus ei ollut valtava. Kun muut virittelivät kamoja niskaansa, testaamisesta erityisen innostunut Sipe halusi testata vuokraamon. Tulos: Huonot monot ja ei-nykyaikaiset sukset. Dinit olivat kuitenkin säädetty oikein, sillä suksi irtosi tarvittaessa. Joten ammattitaitoa vuokraamosta kuitenkin ilmeisesti löytyy. Rinne oli aika yllätys. En yritä starailla, mutta en oikeasti ole koskaan aikaisemmin käynyt laskemassa noin pienellä kukkulalla. Tässäkö tämä oli kuvaa aika hyvin ensilaskuja. Onneksi luontoäiti oli tosiaan tuonut sen 5-10 cm uutta lunta rinteeseen. Se tarkoitti sitä, että olin uudenlaisissa olosuhteissa telemarkeilla. Miten tässä nyt pitäisi laskea? Valitettavasti kaikki mestaruustason telemark-laskijat loistivat tällä kertaa poissaolollaan. Jotenkin vaan räpiköitiin. Alppilaskijatkin viihtyivät, mutta kuten oli arvattavissa, alppisukselle rinne ei tarjonnut riemunkiljahduksia. Loivuus ja alppisuksen jämäkkyys ja tuollainen pöperö ei välttämättä ole mieltä räjäyttävä. Uskon, että helposti käy tylsäksi. Tellu ei käynyt. Stilukin tuntui viihtyvän semifätillä tellulla, joka näkyi kyllä kulkevankin. Ei kannata uskoa niitä Stilun juttuja, mitä hän kertoo, ne ovat vaan osa iskuyritystä (katso kohta Hiihdä) Yhteensä rannetietokone mittasi muistaakseni 19 laskua, jotka suoritimme tuossa noin kahden tunnin aikaviipaleessa. ...
Tiedättehän ne ajat, kun blogikirjoittaja ei keksi mitään kirjoitettavaa, mutta on sellainen olo, että jotain pitäisi kirjoittaa. No sillonhan kirjoitetaan statistiikasta. Olen kohta pitänyt blogia vuoden. Postauksia on kertynyt 892 kappaletta ja kommentteja 895 kappaletta. Akismet on blokannut 140 000 spämmikommenttia ja trackbackiä. Kävijöitä sivuilla on noin 100 päivässä, joista noin 50% ovat uusia kävijöitä (eli tulevat vaikkapa googlesta) ja 50% on vanhoja kävijöitä. Tämän lisäksi pitää lisätä ihmiset jotka lukevat feediä, joita on varmaan noin parikymmentä. Voit tilata blogin blogilistan kautta tai feedin tästä.
Kaikki kolinkävijät, herätkää! Koli on astunut ainakin osittain blogiaikakauteen työntekijänsä Saavin kautta. Blogia voi seurata osoitteesta http://saavi.vapina.org/blog/
Kun Kolilla vielä mietitään tykkejen suuntaamista, losottavat Tahkolla pojat jo lunta rinteeseen. Siksipä Joensuusta irrottautui jälleen kerran testiryhmä, tällä kertaa osoitteena Tahko. Testiryhmän koostumus oli tällä kertaa seuraava: Jasmo: tellut (amatööri) Haqlinen: tellut (sm-taso) ja alpit Kuiri: tellut (mm-taso) Hissiliput 17e päivä, ei paha siis. Saavuttiin paikalle joskus puolen kahdentoista maissa, kävimme katsomassa ennen sitä, mikä on pössis Siilinjärvellä. Kuolleelta näytti ja jätimme Kasurilan väliin. Joten kamoja laitoimme niskaan, liput luukulta ja menoksi. Alkuvaikutelma oli huono. Tykit jauhoivat kukkulan (aika optimisti ollut se, joka on keksinyt Tahkon nimeksi Tahkovuori…) sankkaan sumuun. Hissinousulla ei meinannut seuraavaa henkaria nähdä. Ehkä tykkien sijoittelua tai päällä pitämistä olisi voinut harkita uudelleen, jotta laskijat olisivat nähneet laskea. Taitamattomuus ei loppunut siihen. Rinne oli todella monipuolinen. Leveyttä oli, muotoja oli ja lapsille pallomeri. Tiedättehän sen kovan pallon, joka tulee, kun tykitetään leudolla kelillä liian märkää lunta ja sitten yritetään hioa sitä rinteeksi. Sehän ei onnistu, vaan rinteen pinnasta tulee kuulalaakeria. Voin sanoa, että aloittelevana telluttajana olin todella hukassa. Siihen kun lisää huonon näkyvyyden (ja minulla kun ei ole edes keltaista tai muuta valoa vahvistavaa linssiä..) niin saa aikaan epämiellyttävän laskukokemuksen. Haqlisella meni vielä huonommin. Välinetoimittaja ei pystynyt toimittamaan uutta tellukenkää ajoissa ja lainaksi saatu Crispi paino varpaita (niin kuin itsellänikin, kun testailin) niin kovasti, että tellulaskut jäi. Onneksi kyydissä oli myös alpit ja vanha kunnon R:EX. Olin aika pahalla päällä. Eikö nämä savolaiset osaa mitään? Miksi tämä on auki, kun eihän täällä voi edes laskea. Lähdimme katsomaan toista puolta, lumilaaksoa. Se on korkeuseroltaan pienempi, ilmeisesti jokin perherinnetyyppinen ratkaisu. Halleluja. Siellä lumi ei ollut palloa. Jipii. Nähnyt ei sielläkään, mutta sentään pysyin suksen päällä! ...
Eli jos joku epäonninen (kuten minä) asensi Operan ensimmäisen yritelmän RC1:ksi ja taisteli ärsyttävän gzip-ongelman kanssa (joka oli todella ärsyttävä), niin nyt ongelma on uuden version myötä korjattu. Ja kuten aina näiden previkoiden kanssa, se on saatavilla desktopteamin blogista. PS. Terveisiä stilulle, se niin tykkää, kun kirjoitan Operan päivityksistä.
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tapahtuu. Aiempi osastojako muuttuu tiedekuntamalliksi, joka tarkoittaa sitä, että nykyisen usean osaston malli muuttuu kolmen tiedekunnan malliksi. Kauppatieteellinen tiedekunta muodostuu nykyisestä kauppatieteen osastosta, tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta muodostuu, yllätys yllätys, tietotekniikasta ja tuotantotaloudesta ja kolmas tiedekunta on tekniikan tiedekunta, joka koostuu sähkötekniikasta, kemiantekniikasta, konetekniikasta, ympäristötekniikasta ja energiatekniikasta. Opiskelijatasolla käytännössä eroa ei varmastikaan aivan heti ainakaan huomaa. Muutoksella pyritään kahteen asiaan: Näytetään opetusministeriölle, että täällä tehdään muutoksia ja ehkä aivan oikeastikin pyritään yhdistämään hallintoa. Alkuperäinen ideahan oli keventää byrokratiaa ja kaikkea managerointia. Vähentää hallintoportaita. No niin ei todellakaan käynyt, vaan portaita tuli lisää, ja yksinkertaistumisestakin voi olla montaa mieltä. Tai oikeastaan ei. Opiskelijana yllä oleva ei niinkään ole kiinnostanut. Taistelkoon. LTY on ollut aina byrokraattien taivas, jossa hallintotehtävissä on paljon ihmisiä. Mutta nyt. Rehtorilla on idea: yhdistetään tulevien tiedekuntien kandidaatinohjelmat. Pikainen kertaus niille, jotka eivät ole tutustuneet nykyiseen koulutusmeininkiin tekniikan alalla. Tutkinto muuttui muutama vuosi sitten kaksiportaiseksi, ensin valmistutaan tekniikan kandidaatiksi (joksi en valmistu täksi jouluksi, ihanan englanninopettajan Jukka Taipaleen takia) ja sitten tekniikan maisteriksi, eli diplomi-insinööriksi. Tällä hetkellä muutos ei ole oikeastaan vaikuttanut opiskeluun mitenkään, ennen suoritettu kurssi Erikoistyö on nykyään nimeltään Kandidaatintyökurssi ja siinä se. Jokaisella opiskelusuunnalla on oma kandiohjelma, eli jokainen lukee omia aineitaan kandidaattiin. Mutta ei enää, jos rehtori saa päättää. Kandiohjelmat haluttaisiin yksinkertaistaa siten, että jokaisella tiedekunnalla olisi vain yksi kandiohjelma. Eli syntyisi vaan katikandeja, tite-tutakandeja ja tekniikan kandeja. Kuulostaa järjettömältä, etenkin tekniikan osalta, mutta myös tite-tuta osalta. Kuinka motivoit tuotantotalouden osastolle tulleen opiskelemaan väkisin tietotekniikkaa, algoritmien suunnittelua ja niin edelleen? Ja mikä on tarkoitus? Nopeutetaanko tällä valmistumisaikoja? Entä kun haluat tulla opiskelemaan ympäristötekniikkaa, kuuluuko kandidaatinopintoihin silti myös konetekniikan opintoja? ...
Ärsyttävää. Haluaisin päivittää puhelimeni, mutta Nokian Software Updater ei vaan tarjoile minulle päivitystä. Jatkossa updater kuuluu osaksi PC Suitea, joka onkin järkevää. En tiedä auttaako päivitys lopulta moneenkaan asiaan, mutta ainakin näytön kääntymisen nopeutuminen olisi kivaa. Huomasin PC Suitessa sellaisen kivan ominaisuuden, että kuvien ja videoiden siirtämisen voi automatisoida. Kun puhelimen kytkee koneeseen jotenkin (esim BT tosi kätevä), niin automaattisesti kuvat ja videot siirtyvät koneelle. Halutessaan voi automatisoida myös niiden poiston kännykästä. Minulla muistikortilla kyllä on tilaa paljon, mutta ne, jotka nyhräävät 64Mt kortilla voivat tästä tiedosta jopa hyötyä.