Posts

Sukset Sauvat Monot ( 2x ) Vyörykamat Paristot (8 x AAA) Paristolaturi PMR – puhelin Hikikerrastot Välikerroksia 3 x laskusukat Housut + 2 x takki Matkustusasiakirjat (käytännössä: Passi) Kypärä + 2 x lasit 2 x käsineet (Laskukäsineet ja normi) Puhelin & lompakko & avaimet Hygieniakamat Vanha keycard t-paidat, alusvaatteet, pari pitkähihaista jne Tietokone + laturi + hiiri + datajohto hd 25-1 tuomaan rauhaa lekokentälle mp3-soitin Näillä mennään. Katotaan miten ukon käy. Huomenna startti klo 06.

Silläkin ehdolla, että stilu kuulee minun laiskotelleen (keleihin on hyvä vedota), niin sanonpa nyt, että kävin ensimmäistä kertaa lenkillä kuukauteen. Ja olipa mukavaa. Vähän kosteasti sataa lunta, mutta ei tuullut kovaa eikä lunta ollut kertynyt vain kuin muutamia senttejä. Juoksu nyt ei kulkenut kovin kaksisesti, mutta ilma oli hapekasta ja niin paljon sisällä kiehnättyä teki kyllä erittäin hyvää. Suosittelen kaikille. Viikonloppuna jos kävisi sitten Kolilla.

Katsoin juuri The Departedin, kun se meni ja voitti Oscarinkin – oliko se nyt paras elokuva ja paras ohjaus ja jotain muutakin vissiin. Elokuva oli minusta voitoista huolimatta semisti sekava noin juonensa puolesta, mutta näyttelijäsuoritukset ja kieltämättä myös ohjaus oli kyllä loistavaa. No, en tiedä olisinko normaalisti katsoessani huomannut ohjauksessa mitään kummallista, mutta nyt kun voittoja ropsahteli, niin tuli katsottua varmaan vähän tarkemmin. Näyttelijäkaarti oli kyllä varsin vakuuttava. DiCapriokin oli nyt hyvä, kun oli kasvattanut parran. Heh heh. Lisäksi Walhberg, Damon, Nicholson.. taitavia ja isoja nimiä – suorastaan yllättävän paljon yhtään elokuvaan. Ja kun ne eivät loppuneet vielä tuohon, lisäksi löytyy muun muassa Martin Sheen. Elokuva toi jotenkin mieleen Ludlumin kirjat. Ehkä osittain tämä yhteys johtuu myös siitä, että luin vähän aikaa sitten Ludlumin kirjan Merkitty mies. Kun aikaisemmin morkkasin Ilkka Remeksen kirjaa 6/12, ei minulla ollut oikein hyviä esimerkkejä muista kirjoista, jotka voisivat olla samankaltaisia, mutta paremmin tehtyjä. No nyt on. Te, jotka olette lukeneet 6/12, lukekaa myös Merkitty mies. Esimerkki, jossa tuollaisesta toimintakirjasta voidaan tehdä myös looginen, jatkuva ja yllättävä ilman, että lukijan älykkyyttä joudutaan kyseenalaistamaan. Yleensä, kun kirjan takaosassa lukee, että loppu räjäyttää pankin, niin se tarkoittaa sitä, että lopussa tapahtuu jotain aivan älytöntä, jota kirjan lukija ei voi mitenkään ennakoida. Näin tapahtuu myös Ludlumin kirjassa, mutta sitten, kun tapahtui, mitä tapahtui, niin tuntui, että tämähän olikin ihan loogista, ja että ennakkomerkit olivat kirjassa luettavissa. Tämän kirjan olisin voinut ostaakin – mutta taisin saada lahjaksi.

Ehdokkaan valinta naaman perusteella. No miksipä ei. Naama.fi sanoo, että eniten minun näköinen ehdokkaista on Minttu Massinen (vihr). En tiedä sitten.. Väärä vaalipiirikin sattu.

Katsokaapa millainen artikkeli Suomessa ei ole hyväksyttävää vastuulliselle medialle. Vieläköhän huumevalistus on samanlaista peruskouluissa ja lukioissa kuin meillä aikoinaan? Yliopistossa en ole kuullutkaan huumevalistuksesta, mutta se ei tarkoita etteikö sitä voisi olla. Olisi mielenkiintoista kuulla se keskustelu, kun vielä lukioitakin kiertävät huumevalistajat tulisivat yliopistoon kertomaan samoja juttujaan. Huumevalistus on hyvä asia, mutta jos valistajat eivät edes suostu myöntämään, että toinen huume on vaarallisempi kuin toinen, vaan että kaikki ne ovat yhtä vaarallisia, niin siitäpä onkin hyvä lähteä. Kaikille Jasmo-googlettajille vain tiedoksi, etten käytä huumeita, vaikka minua tuo huumevalistustapa ärsyttääkin suuresti.

Päivitin wordpressin versioon 2.1.1 – mahdolliset ongelmat johtuvat siitä.

Oletteko koskaan pohtineet digiboksien, varsinkin noiden Topfieldien, hintoja? Jos lasketaan loppukäyttäjän ostamia komponenttihintoja, niin nyt itse ostamani USB-liitäntään menevä HDTV kykenevä digitv-viritin maksoi kaikkine oheiskrääsäneen noin 40e. Parhaassa Topfieldissä virittimiä on kaksi, loppukäyttäjähinta 80e. Sitten Topfieldistä löytyy myös 250 gigatavun kiintolevy. Loppukäyttäjälle 250Gt SATA-levy maksaa noin 70 euroa. Tässä vaiheessa hintaa olisi siis 150 euroa. Laitteesta puuttuu edelleen kaukosäädin, sisäiset piirilevyt ja ohjelmisto. Uskallan olla julkea ja arvioida massatuotannossa olevan laitteen sisuksien yhteenliittämisen ja oheiskrääsän maksavan korkeintaan 100 euroa. Jos laitetaan kuljetuskustannuksiin ja muuhun reilusti vielä 50 euroa, niin tuotteen kustannuksiksi hyllyyn mennessä ei varmasti kerry ainakaan enempää. Nyt siis koossa olisi 300 euroa. Vaikka luvut ovat noin hatusta vedettyjä ja takuulla ylisuuriksi arvioituja, niin kappas vaan: Topfieldin 250Gt kiintolevyllä ja kahdella virittimellä varustettu boksi pitää hintalappunaan 599 euroa. Jäähän siitä jotain toki vähittäiskauppiaallekin, mutta mutta. Tällaisella pienellä laskutoimituksella voidaankin osoittaa, että kun Suomi pakottaa ihmiset ostamaan digiboksinsa, niin siinä menee johonkin rutkasti rahaa. Suomeen sitä ei juurikaan jää. Topfieldin digibokseja olen testaillut kaupassa, ne ovat kuulemma laadukkaita ja totta totisesti helppoja käyttää. Mutta. Yhdellä virittimellä ja kiintolevyllä varustetun digiboksin saa alle 200 eurolla. Jos käyttää sitä nauhottamiseen ja ostaa satasella sellaisen digiboksin, jolla ei voi nauhottaa: hups vaan, käytännössä samat mahdollisuudet, mutta rahaa säästyi juuri 300 euroa. Digiboksejahan voi linkittää tuolla tavoin peräkkäin (jos scart-paikat vain riittävät), sillä tavoinhan se on Topfieldissäkin tehty. Tyhmäähän se olisi Topfieldin / maahantuojan kannalta laskea hintoja, kun kysyntä on kova ja ei ainakaan hiipumassa. On vain käsittämätöntä, miten markkinoilla ei ole mitään toista merkkiä, joka tarjoaisi samat ominaisuudet ja käynnistäisi hintakilpailun. ...

Seurasin Charnin jalanjäljillä ja hankin tuollaisen digitv-usb-dongelin. Paketti ei paljon lupaillut, mutta sisin onkin tärkein. Helppokäyttöisyyttä lupailtiin blogeissa ja sitä myös odotin. Tutustuin pakkauksen sisältöön. Pakkauksen sisältä löytyikin pieni ohjelappu asennusohjeineen, joku sisältölistaus ja sitten itse toimintaan liittyvät kamat: asennuslevy, itse dongeli, antenniliitin ja antenni. Noudatin orjallisesti ohjeita ja liitin vehkeen asennuksen ajaksi talon antenniverkkoon. Kanavat löytyivät kivutta ja etsinnän jälkeen olen pärjännyt ulkoisella pikkuantennilla varsin hyvin. USB 1.0 portissa dongeli ei todistetusti toimi. Kokeilin nauhotusta, se toimi – laitoin samoin tein torstaiksi nauhotuksen Kotikadulle.. Ongelmia ei ole esiintynyt kuin yksi ainoa. Nimittäin YLE:n tekstitykset. Ne eivät toimi. Ongelma ei ole suuri, mutta kuitenkin. Yleltä kun tulee pääasiassa suomenkielistä ohjelmaa ja toisaalta osaan jonkun verran englantiakin. Mutta mokkula maksoi vähän yli 40 euroa ja ainakin tällä hetkellä tuntuu aivan sopivalta hintaansa nähden. Muistia tuo tv-softa tuntuu vievän noin 200 megaa ja virtual sizeksi Process Explorer ilmoittaa noin 500 megaa. Eli luulisin, ettei muistista ole haittaa. Laitteistollani kuitenkin homma toimii ilman ongelmia ja prosessorikuorma on alle 10%, ja prosessori pysyy 1.00 GHz taajuudella. Kuva siis näkyy.

Huh, junassa suksien kanssa matkustaminen on kyllä ikävää. Tai ei se matkustaminen, mutta junaan ja junasta matkustaminen. No aika kivuttomasti se kyllä meni.. Loistava viikonloppu Joensuu / Koli akselilla. Hyvää hiihtoa lauantaina, vähän telluharjoitteita ja ehkä taas tellu menee vähän paremmin. Lisäksi minun fyysisiä avujani kehuttiin! Ei uskoisi. Sunnuntaiksi sitten luontoäiti antoi noin 20 senttiä uutta lunta, joten sitä hiihdettiin suu messingillä – onneksi Ukko-Kolin Jyrkkää ei ajettu, ja siihen sai kuin saikin pyydavetoja. Nyt sitten Lappeenrannassa, pakkaset tulevat ja koulua pitäisi tehdä. Heh. No, ehkä se taas kohta kiinnostaa. Nyt lähinnä väsyttää. Mutta, en juonut viikonloppuna tippaakaan alkoholia ja oli silti tosi kivaa. No teeskentelyähän se. Uskalsin dropatakin ilman kuumotusta! Ooh.

Olen blogissa aina silloin tällöin mainostanut jotain jonkun tekemää miksausta. Joskus Sasha F paukutusta, joskus Loopyn progeilua. Nyt pitää mainostaa Putten uusinta tuotosta. Aistikasta progeilua. Nautittavaa matskuu. Suosittelen lämpimästi kaikille. Lataus @ Klubitus Keskustelu @ Klubitus

Kun perinteiset JB testaajat ovat kuka missäkin, pääasiassa ulkomailla, niin testailut ovat olleet semisti vähissä viime aikoina. Kun Enklaavi järjesti 15.02.2007 tapahtuman nimeltä Liuguri Myllymäessä, oli taas aika laittaa testausbokserit jalkaan ja mennä. Testausryhmään kuului tällä kertaa minun lisäksi myös Deca, Putte ja Pegu. Muut fubu-räp-lautahemmoja, paitsi mä erittäin vapaa tellumies. En ole käynyt teekkari/kylteri-bileissä aikoihin. Syksyllä olin fuksiviikoilla haalarit päällä, mutta puolustukseksi voitaneen sanoa, että olin silloin myös ”töissä”, joten pitää antaa fukseille se kuva, että haalarit on pop. Ehkä Wappuna joutuu taas laittaa, saa nähdä. No anyways, haalarikansaa purkautui linja-autoista Myllymäkeen. Voi kauhistus, keskiteemu otti ykkösurpon paikan huutamalla megafoniin koko ajan. Ja kun sanon koko ajan, niin tarkoitan että koko-tun-ajan. No, kun sujahti nopeasti hakemaan lipun ja nopeasti rinteeseen, niin mökä ja opiskelijahaalariurpot (oho, sanoinko urpot?) jäivät taakse. Vaikka edellisestä kerrasta suksen kanttiin jäi aikamoista röppöä, niin nyt koneella ajetut rinteet olivat aika pehmeitä, eivät missään nimessä kovia. Joten kantilla ei ollut niin väliä. Huiteli vaan menee. Saakelin pitkältä tuntuu kyllä se 22m kääntösäde, jos se noissa on – pitäisi vissiin ottaa taas hiihtokoulua. Liuguri oli varannut koko Myllymäen meille, joten rinteissä ei ollut ruuhkaa, jonoja ei ollut ja oli varsin hyvä vedellä. Streetillä oli sen kokoisia bokseja, joista testiryhmän lautahemmot ihan mielellään veteli ja muisteli menneitä ja jopa senkin kokoisia, josta itse uskalsin laskea läpi komealla 20cm airilla. Joutu ottaa taas myltsibäkkärin topista. Hahaa, kaks käännöstä, toinen jopa tellukäännös, mutta sitten tuli niin kiire, et joutu huitelee alppikäännöksellä väkisin. Sit pitiki vähä hiihdellä, että pääsi pois, kun perinteiset kuviot oli aidattu pois. Tietysti varsin lyhyt lasku tuntui niin paljon jännemmältä, kun piti ensin dropata sellaiselta aidalta sisään.. Putte kävi huitelemassa toisen perusoffarin, itse sen feidasin tällä kertaa, kun viimeksi sukset otti hittii ihan riittävästi. Mutta ainakin lautahemmon kannatti lumi ihan ok, vähän sieltä kuului kolinaa ja kiroilua välillä.. ...

Kopiosuojaukset ovat käytännössä turhia sellaisissa medioissa, jotka voivat toimia ilman internetyhteyttä. Ainoastaan keskuspalvelinjärjestelmät, kuten esimerkiksi WoWissa tai EVEssä, voivat pelaajan kopiointia rajoittaa, mutta musiikin kuuntelussa tai elokuvien katselussa se vaan ei toimi. Käyttäjälle on pakko tarjota myös purkuavain, jotta hän voi katsoa / kuunnella ostamaansa tuotetta. Purkuavaimen voi piilottaa, mutta etsivä löytää jne. Niin kävi taas. Milloinhan yritykset ottavat opiksi?

Mitä voisikaan pelata esimerkiksi junassa läppärillä. Hmm.

Olen kirjoitellut täällä jonkin verran Club Y:stä ja Techmu sitä Techmu tätä. Edellä olevaan tapaan olen linkitellyt Techmun kotisivuille, mutta niiden tila on vähän mikä on, joten ei siitäkään hirveästi kostu (minun vika muuten nuo nettisivut..). Joten tutustutaanpa vähän Techmuun ja siinä samalla vähän historiaankin. Techmun historia alkaa varsinaisesti vuonna 1997, kun muutama teknohemmo järjesti toisistaan tietämättä Lappeenrannassa bileitä ja huomasivat, että kappas vaan, täällähän on muitakin. Samaan aikaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston (silloin vielä LTKK) rokkareilla oli ollut jo kauan oma kerho, TeMu, eivätkä jäbät halunneet jäädä piiruakaan huonommaksi. Perustettiin oma kerho. Tiettävästi ensimmäinen nimiehdotus oli Koulun Kuuleimmat Kollit, mutta lyhenteenä nimi ei toimisi. Siksi päädyttiin toiseen nimeen. Cyber oli pirun hieno nimi. No, TeMuhan huomasi, että onpas raflaava nimi ja hyvä porukka tyypeillä ja siitä lähti neuvottelut TeMuun liittymisestä. TeMun huomattavan hyvä resurssitaso ja viehättävät saunaillat saivat miehet kyyneliin ja lupautuminen TeMun alle oli valmis. Samalla nimikin vaihtui nykyiseen Techmuun (kirjoitusasusta voi halutessaan kiistellä). Vuonna 1998 polkaistiin käyntiin Club Y -konsepti, silloin sitä vietettiin keskiviikkoisin samassa paikassa kuin nykyisiäkin Club Y bileitä: YO-talon kellarissa. Sitten konemusiikkigenre alkoi hieman nostaa päätään Suomessa. Oli perkeleen epäilyttävää, että aikuiset ihmiset kerääntyvät yhteen tanssimaan hyvän musiikin takia. Syynä olivat takuulla huumeet! Kuten pelin henkeen kuuluu, Techmulta kiellettiin tapahtumien järjestäminen kellarissa ilman sen kummempaa tutkimusta siitä, käytettiinkö siellä huumeita vai ei. Alkoholia käytettiin, se on selvä. No, kukaan ei ole niin kekseliäs, kuin teekkari, jolta on alkoholin käyttö kielletty. Techmu alkoi varaamaan kellaria synttäribileisiin toistuvasti. Muutamat hyvät bileet vietettiin, mutta kuten pelin henkeen kuuluu, kiinni jääminen oli tosiasia. Ylioppilaskunta semisti kilahti, kun asia selvisi. ...

Club Y oli ja meni. Kävijöitä oli ja meni ehkä noin 130. Itse olin rakentamassa bileitä ja itse bileissä vähän jeesaamassa asiassa jos toisessakin. Vähän piti kyllä jumpatakkin Poliisin, Jnksin ja lopulta Techmun oman pojan, Illustratorin, tahtiin. Nyt tässä koitetaan päästä taas normaaliin päiväjärjestykseen takaisin, pakkasetkin ovat laskeneet muutamaan asteeseen, joten ehkä tässä hiihdelläänkin kohta! Viilaa vaan tarvitsisi sukset.. Tässä vielä 2. rakennuspäivän satoa Club Y:stä

Club Y rakentaminen on aloitettu!

Olen lasketellut viisivuotiaasta saakka. Aloitin aikoinani joillain siisteillä Rossignolin suksilla, isukki hinasi minua mäkeä ylös ja laskin alas. Niin opin aikoinani sen, että suksi luistaa. Itsellänikin syöksyaurakausi oli jossain vaiheessa. Aivan tarkkaan näitä en muista, mutta ilmeisesti se aiheutti sen, että minulle aivan maksettiin hiihtokoulu. Tunnin aikana minulle opetettiin aurausasennosta kääntymään lähteminen ja sitten toisen jalan viereen tuonti. Muistaakseni oli jotain jutta myös askelkäännöksestä. Jalkojen oli suotavaa olla lähellä toisiaan. Sitä en muista, oliko tunnilla mitään vaikutusta laskemiseeni. Laskeminen oli sellaista harrastelua vaan, kunnes aloin kulkemaan isoveljen mukana Ukko-Kolilla. Siihen saakka olin käytännössä hiihtelyni hiihtänyt Loma-Kolilla. Myös sukset alkoivat yläasteella ollessani muuttumaan hitaasti tikkusuorasta hieman leikkaavaan malliin. Suksea koitettiin saada kantilleen muistaakseni lähes miten tahansa. Kapealla asennolla, leveällä asennolla, voimakkailla painonsiirroilla, vastakierrolla.. Pituutta riitti, alle 200cm suksia ei ollut kenelläkään. Silloin harrastukseni oikeastaan alkoi varsinaisena hiihtoharrastuksena. Aikoinaan Kolin hiihtoskenessä vahvasti vaikuttanut Pullis opasti omalla herttaisella tyylillään minua leikkaavan hiihdon pariin, kerran sain hyvääkin palautetta. Kun Peter oli sitten myymässä tellujaan pois, kokeilin minäkin niitä muutaman päivän. Jälleen kerran Pullis auttoi minut alkuun, käännökseen menot, vastakierrot ja käsien asennot tuli käytyä läpi. Peter myöhemmin möi suksensa pois ja liekki, joka oli vähän saanut happea, jäi kytemään. Kehittymiseni oli tasaista ja laskuintoni ehkä aika tasaista myös, kunnes tuo kaikkien aikojen äärisuorittaja sattui moikkaamaan kerran rinteessä. Sen jälkeen mäkikerrat lisääntyivät, affet huipentuivat ja käännösten tarkempi analysointi alkoi. Vasta kaudella 05-06 (melkein 10 vuotta myöhemmin!) opin herrojen Haq ja Kuiri avulla laskemaan alppisuksella edes sinnepäin. Vetoan siihen, että menneitä on vaikea oppia pois. Tämä koskee siis ainoastaan rinnehiihtoa. Pyydakentät ovat pitkälti kokematta. ...

Tommi on löytänyt ilmaisen karttasovelluksen S60-puhelimiin. Pitäisiköhän itsekin hankkia GPS-mokkula jossain vaiheessa. Tosin nyt hankinnat ovat kautta linjan olleet vähän jäissä – USB DigiTV piti myös hankkia, mutta oman kämmäilyni seurauksena budjetti on ollut viime aikoina varsin tiukka. Mutta kuulostaa houkuttelevalta. Kumpikin laitos.

Todella harmillista, että Superbowlia ei uusittu ollenkaan inhimillisempään aikaan. Ennen niin kai on tehty.

Mökkikeikka ohi. Kolme päivää oltiin Kolilla, illat vietimme mökillä Kolin liepeillä. Perjantaina rinteet eivät olleet alkuosasta täydellisessä kunnossa – paikkauslumetus aiheutti muutamiin kohtiin palloa, mutta lauantaina ja sunnuntaina ne ongelmat olivat poistuneet. Valitettavasti lunta ei tullut edes säätiedotuksen lupaamaa määrää, joten snorkkelihiihto täytyi unohtaa. Mutta koska Veke oli tullut asuntoautollaan asuntovaunualueelle, kävimme katsomassa paikkoja, ja asuntovaunualueella oli lunta hyvin lukuunottamatta yhtä kallioista kohtaa. Harmi vaan, asuntovaunualue on tasamaata. Kiitoksia mökkeilyseurasta Santulle, Johculle, Handelle, Tamperetytöille ja Tomille. Tilanteita riitti ja hauskaa oli. Viime yönä nukutti hyvin – viikonloppu ei ehkä fyysisesti ollut hirmuista lepoa, mutta henkisesti kyllä. Nyt sitten takaisin koulu- ja työelämään.