Posts

Eilen oli taas älytön hiihtopäivä. Semisinkki, mutta näki silti ihan ok. Noustiin Laubille kolme kertaa. Aamusta aikaisin mentiin ensimmäistä vetoa tekemään ja oli sitä ihmeissään. Olen kyllä Laubin laskenut ennenkin, mutta yhtäjaksoisen seinän pituus oli päässyt jo unohtumaan. Melko massiivista laskupätkää oli siis tarjolla. Eka veto oli vaikea. Vaikka lumi oli paljon paljon helpompaa, kuin edellisenä päivänä, en jotenkin päässyt sukselle kunnolla. Ajelin liian takaa. Se taas aiheutti sen, että reidet olivat aivan lopussa alhaalla, kun trave ja travea edeltävät röykyt alkavat. Toisella kierroksella tuli valaistuminen. Kovempi vauhti ja suksi kelluu paremmin ja voi seisoa paremmin. Tai jotain sellaista. Hakemista oli. Kolmannella kierroksella otettiin laskijan vasemmalta. Korkkaamatonta siivua sai laskujäljen viereen. Samassa porukkaamme lyöttäytyi laskun ajaksi joku ruotsalainen, jonka laskukaverit olivat hävinneet. Ehkä paremmasta (vähemmän jälkiä & röykkyjä) lumesta johtuen lasku tuntui sujuvan. Sujuvalla en tarkoita nyt mitään Seth Morrison vetoo, vaan sujuvaa minulle. Ja edelleen se tarkoittaa sitä, että taitojeni ylärajalla ja taitojeni yli (niin kovaa kuin vaan pää antaa myöden..), mutta silti pystyssä ja hyvillä mielin! Ja reisiäkään ei poltellut samaan malliin. Pojat toki veti kovempaa. No, kello olikin jotain yhden paikkeilla, kun siirryimme toiselle huipulle. Pojat pääsi vielä puolen päivän jälkeenkin korkkaamaan jääputoukset (vissiin koko mellanin?) ja me (kun jouduimme odottamaan bussia..) heti yhden ruotsalaisporukan jälkeen. Mut olihan tajunnan räjäyttävää vetoo. Vielä päälle vähän suuren kentän harjoitteluu grossella ja sitten keli sinkkisi. Erittäin hyvä maku jäi, kun tunsi oppineensa uutta, lumi oli todella hyvää ja helppoa ja oli hauskaakin! Täydellinen vastakohta edelliselle päivälle, jolloin ei edes massiivisten vatsalihasten avulla meinannut pysyä pystyssä.. ...

Lunta oli tullut vielä viime yönäkin vähän. Käänsimme aamulla johonkin aikaan suksemme kohti Brunnia (joka on ehkä 3. päivää auki koko kaudella?) ja kabiiniin. Näkyyys vaihteli olemattomasta huonoon, välillä oli pieniä valonpilkahduksia. Emme olleet aivan varautuneet siihen lumimäärään, mikä meitä odotti. Ensinnäkin suksemme olivat aivan liian kapeita. Brunnin peltoja lähdettiin ensimmäisellä yrityksellä katsomaan. Vyötäröön asti ylettyvä lumi (sukset jalassa) teki liikkumisen vaikeaksi ja paikkojen jyrkkyydet riittivät vain vaivoin viemään meitä eteenpäin. Lopulta huomasimmekin olevamme 25 ruotsalaisen kanssa lykkimässä itseämme alamäkeen. No, ryhmätyöllä siitä selvittiin, yksi aina laski hiihtouraa vähän pidemmälle, ja siirtyi sivuun, sitten tuli seuraava jne. Mitään pohjia tai välikerroksia lumessa ei ollut, sauvalla hakkaamalla esiin tuli ruoho. Vyöryjä ei näkynyt. Seuraavat vedot (ruokailun jälkeen) tehtiinkin toiselle puolelle Brunnin seinämiä. Siellä oli a) valmiita jälkiä joita pääsi pois b) jyrkempää maastoa. Muutama veto lähirinteissä ja sitten pitempi lasku luostarille saakka. Lunta oli. Ja ruotsalaisia. Näkyvyys vaihteli. Erityisesti viimeiset pari isompaa kenttää saatiin laskea varsin hyvässä valossa jo. Tänään tutuiksi tulivat termit face shot (hiihtokontekstissa..), over the head ja kaikki muut trendikkäät nimitykset sille, että lunta on. Oma henkilökohtainen suoriutuminen oli melko nihkeää. Kun lunta on noin paljon, oli mies aika hämillään. Syvä lumi oli aika paljon vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Mitenkäs tässä. Mitäs tässä. Sitten saikiin kaivautua esiin lumikinoksesta. Lunta oli sen verran rajusti, että kaatuessa ylöskönyämiseen meni kauan. Simppa vihjasikin nätisti, että kun ei kaatuilisi, niin lasku olisi paljon jouhevampaa. Kun vihdoin saavuimme alas (Brunnin ala-asemalle), oli olo aika väsynyt. Könyäminen hangessa on niin saakelin paljon raskaampaa, kuin liihottaminen sen pinnalla ;) Kun pojat lähtivät kohti kabiinia ja uutta nousua, mietin että lähtisinkö itsekin. Samassa universumi antoi minulle vinkin siitä kannattaako lähteä vai ei. Nimittäin hyvin jyrkässä, noin asteen jyrkkyisessä alamäessä, onnistuin heittäytymään perseelleni siten, että sukset ja sauvat levisivät pitkin tienoota. ...

Uusi firmware tuli kuin tulikin puhelimeen. 3.0633.09.04 20-11-06 RM-10 Nokia E70 Vaikka päivityksen aikana vetäisin vahingossa puhelimen lattialle siten, että akku irtosi ja päivitys keskeytyi, osasi Nokia Software Updater kuitenkin aloittaa päivityksen alusta ja pitää puhelimeni hengissä. Uskomatonta. Mitä uutta? Ainakin näytön kääntyminen on taas huomattavasti nopeampaa.

Tarvitsisin kesäasunnon Tampereelta. Toukokuu – elokuu. Tarjouksia ja vinkkejä otetaan vastaan paitsi kommenteissa, niin myös jazmo [at] qkaasu [dot] com.

Luntahan siis on. Ongelmaksi tulikin se, että Matson auto on tienvarressa ja niin peittynyt lumeen, ettei siitä voi olla varma, onko se lumikasa vai mikä. Ennen kuin lumiaura ajaa siihen, päätettiin se etsiä ja kaivaa esiin. Stilu etsii autoa sondilla Luntahan siis edelleen on, ja paljon. Kuitenkin sopivalla määrällä lapiointia (lumivyörylapiolla!) tuttuja piirteitä alkaa piirtymään esiin! Ahkeralla kaivamisella alkaa auto sieltä esiintymään. Hetken kuluttua vuokraisäntäkin (jonka lumitöitä ollaan tehty enemmän tai vähemmän koko päivä) käy heiluttelemassa. Kuvaaja on liikkeellä t-paidassa ja kokee tilanteen kylmänä. Tämän vuoksi enempää kuvia ei ole. Voidaan kuitenkin sanoa, että auto on turvassa. Muitakin pieniä auto-ongelmia meillä on ollut. Ilmeisesti riiraidervitosta pääsi löpö loppumaan tuohon pihaan 10 minuutin tyhjäkäynnin jälkeen. Alamäkeähän tästä olisi koko matka kylän keskustaan saakka, mutta ilman jarru- ja ohjaustehostinta pakun ohjastaminen tiukkojen neulansilmien läpi mietityttää. Jos se päätetään tehdä, lupaan istua kyydissä ja kuvata reissun videolle. Vaikka sitten vakuutusyhtiötä varten ;) Onhan melkoista menoa.

ERC meinasi tylsistyä tänään. Ainoa aktiviteetti on ollut jatkuva lumitöiden teko. Ja lunta onkin tullut aika pirusti. 50 senttiä ei ole mikään mahdoton ajatus. Lumityöt on ainakin 5 kertaa tehdyt ja taas pitäisi mennä tekemään, että isännöitsiä pysyy tyytyväisenä. Pojilla taitaa olla jotain taka-ajatuksiakin mielessä.. No, tylsistymisen estämiseksi haikkailtiin läheisille pelloille, jotka paikalliseen kuvaan sopivasti ovat varsin kallellaan. Simo toimi hovikuvaajana lumisateisessa säässä ja jotain kuvia saatiinkin. Kuvista voidaan tehdä johtopäätös, että suuttimien asento oli juuri oikea, vaikka toiset sitä aikaisemmin epäilivätkin! Hiihto oli kivaa, vaikka telemarkeilla en oikein pystyssä pysynytkään. Saipahan peuhata pehmeässä lumessa, jota oli todella paljon. Laskiessa lumi viuhui suunnilleen vyötärön tasolla – korkeudella, jota en ole koskaan ennen saanut kokea. Jännityksellä odotetaan, milloin keli aukeaisi sen verran, että voisimme ottaa ihan hissillä ylös. Lumisade jatkuu rapsakkana edelleen. Hullua.

Sinkkipäivä huomenna.

Näillä tunnelmilla ollaan tässä nyt menty hetki. Eilen illalla joskus kahdeksan aikaan alkoi lumisade ja satoi vuorelle ~25 senttiä höyhenenkevyttä ameriikan pyydaa. Auringonpaisteessa sitä sitten tänään vedeltiin, aurinko heijasteli laskijoiden hampaista, kun suu ei meinannut pysyä kurissa. Vaikka lunta ei ollutkaan siitä enempää, niin se oli niin kevyttä, että face shotit oli tosiasia. Pitäisi vissiin alkaa jo katselee leveämpää suksea, kun kelluu huonosti.. No ei tosi, vauhtia kun antaa, niin kelluu. Laskijan vika. Kahden aikaan heittikin meille päällensä melkoisen sinkin, joten laskut loppuivat siihen. Ilmassa on lumetussuuttimien aukeamisen katku, saa nähdä. Nyt kyllä sataa jo valmiiksikin lunta. Ja reilusti! Huomenna odotettavissa sinkkiä, mutta katsellaan. Ei tänäänkään pitänyt olla hiihtopäivä, mutta olikin varsin erinomainen! Kokoomus voitti vaalitkin. Katseltiin suoraa lähetystä nettistriiminä. Oli saakelin jännittävää!

Tänään herättiin kauniiseen aamuun. Lähes tyyni ilma ja kirkkaalta taivaalta paistava aurinko sai miehen iloiseksi. Harmi vaan, että osan päivästä allekirjoittaneella oli oma sinkki päällä, eikä auringonpaisteesta voinut nauttia niin paljon kuin muuten ehkä olisi voinut. Nimimerkki Johtaja ja Matso huitas mäkeen laskemaan vähän, muu osa EberRiiraidCämpistä jäi paistattelee päivää ja löhöilemään terassille. Ja terassilla olikin hyvä. Rannetietokone näytti lämpöjä varjossa 24 astetta ja auringonpaiste vielä päälle. Siinä ei voinut muuta, kuin käydä pakastimesta jäätelöä ja katsella vuoria ja pureskella jäätelöä. Stressi on käsitteenä jo täysin unohtunut. Ainut mistä saa stressiä, on aurinkolasien valinta terassille. Yhtä komee kaikissa, tee siinä sitten valintoja! Mutta hiihtoa ei olla unohdettu. Aurinkokin juuri meni pilveen ja illalle on odotettavissa lumisateen alkua. Lupaavalta näyttää! Elämän tarkoitusta ollaan makeiden juomien kanssa välillä pohdittu. Ura-ajattelu kuulostaa niin oudolta, kun neuvoa antavan jälkeen katselee auringonlaskua vuoristoon. Joku suomiräbäyttäjäkin sano: En vaihtais. PS. Naapurin ukko käy tämmösellä kaupassa.

Vierailu Stansissa. Jospa lumettais.

Sveitsissä on kyllä jotain outoja juttuja. Ja jotain outoja ihmisiä. Itseruskettavan voiteen ukko. Täällä on yksi ruotsalainen jäbä, jota kaikki piti pro-hiihtäjänä olemuksen ja rusketuksen vuoksi. Muut ruotsalaiset kuitenkin tiesivät kertoa, että äijä ei hiihdä oikeastaan ollenkaan, vaan voitelee naamaansa itseruskettavalla voiteella ja pyrkii näin pääsemään pimujen housuihin. Tätä hän on harrastanut jo monta vuotta. Jonottaminen. Keski-Euroopassa ei ilmeisesti jonoteta. Täällä rynnitään. Veikkaisin, että jos otetaan henkilö x, niin hänen odotusaikansa ”jonoissa” olisi lyhyempi, jos ne olisivat oikeita jonoja. Toisaalta, jos ite vaan ”juttu” otsassa painaa eteenpäin jonossa, niin voi etuilla aika paljonkin! Tyynyt. En ole ollut kuin kahdessa eri asumuksessa Sveitsissä, mutta vaikuttaa siltä, että täkäläisillä on joku tyynyfiksaatio. Nykyisessä asumuksessa on tarjolla valtavia tyynyjä. Niitä yöllä uudelleen asetellessa vahingossa huitelee yöpöydältä kamat alas. Lisäksi tyyny on pehmeä ja pullea, siihen uppoaa ja niskat ovat aamulla kipeät. Seitsemältä herääminen. Jostain syystä täällä herää aina seitsemältä. Ehkä se johtuu siitä, että ei pidetä verhoja kiinni ja ulkona alkaa kirkastumaan seitsemän aikoihin, mutta jännää se on silti. Viime yönä tultiin Spindlen yöriennoista kotiin kolmen aikoihin, syötiin ja vähän ennen neljää nukkumaan. Eteläsiiven asukit heräsivät kaikki seitsemän aikaan ilman kelloa – pirteinä vieläpä! Avoimet ovet. Täällä ei muumitaloa, tai muitakaan taloja, lukita öiksi. Tai päiviksi. Tai oikeastaan koskaan. Hämmentävää. Ilmeisesti pienessä kylässä eivät varkaudet oikein toimi. Liikennejärjestelyt. Sveitsissä jos on yli 1000 asukkaan kylä, niin liikennejärjestelyistä saadaan jo melko sekavat. U-käännökset kuuluvat kaupunkiliikenteeseen.

Roaming on halpaa kuin saippua. Berliinissä ja Sveitsissä käytetty datasiirto, aika: 1,5 tuntia. Siirtynyt data: 32kt. Hinta: 16 EUR. Miettikää sitä.

Jokainen meistä asuu joskus isommalla porukalla samassa talossa. Olipa kyseessä mökkikeikka, hiihtoreissu tai vaikkapa sukulaisissa käynti. Paljon ihmisiä saman katon alla ja joustoa tarvitaan. Seuraavassa hyvä ja ytimeksä (eli: lyhyt) vinkkilista asujille. Pidätä ja puserra. Koska vessoja on yleensä tarjolla aivan liian vähän väkimäärään nähden, on tärkeää, ettei vessassa vietetä kauaa aikaa. Siksi pitää vessatarpeita pidätellä viimeiseen saakka ja pusertaa tilanne aivan kriittiseksi ennen vessaan menoa. Silloin toimituksen voi suorittaa räjähtävällä nopeudella ja täsmällisyydellä ja tilanne on ohi hetkessä. Käy yöllä vessassa. Vessavinkit jatkuvat. Jos haluaa nautiskella vessassa, tai joutuu tekemään pidempikestoista henkilökohtaista huoltoa, niin yöllä on oiva aika suorittaa kyseisiä toimia rauhassa. Laita kello herättämään 01:30 ja paukkaa vessaan. Unikin maistuu sitten paremmin. Siveysvalli. Jos joutuu nukkumaan parisängyssä ja naapuri on joko päällekäyvä öisin, tai sitten pitää varmistaa se, ettei itse tee unissaan mitään paheellista, on ratkaisuna siveysvalli. Otetaan yksi tai kaksi kappaletta jotain täkkityyppisiä ratkaisuja ja tehdään nukkujien väliin valli. Kädet pysyvät paremmin omalla puolella. Kätevää ja helppoa. Alkoholin käyttö. Silloin, kun muut juovat: juo. Muuten hermot kuluvat loppuun alta aikayksikön. Jos joillekin meinaa jäädä ns. ajo päälle, etkä itse jaksa enää, niin viinapullojen piilotus on hyvä kikka. Aamulla vapinoissaan tyypit eivät kuitenkaan muista, mitä ovat tehneet, joten eivät osaa syyttää ketään piilottamisesta. Tee halailumamma. Jos tarvitset läheisyyttä nukkuaksesi, mutta vieressä nukkuvaa karvaista miestä ei huvita halailla tai siveysvalli tappaa mahdollisuudet, voit taitella ylimääräisistä peitteistä ja tyynyistä tiukan halailumamman. Se kainalossa on sitten hyvä nukkua ja nähdä unia. HUOM! Ainoastaan halailukäyttöön! Vältä liharasismia. Älä hiippaile mestoilla ilman paitaa. Laukaiset liharasismireaktioita. ...

Vit, eilen oltiin skinnailemassa. Tyhmä kaveri, tai jotain, mutta itsehän en ollut varannut mitään aurinkovoidetta mukaan. Sain kaverilta lainaan, mutta en uskaltanut ottaa paljon, koska se oli kallista. Illalla sitä sitten sai paistatella Yucatanissa naama punaisena.. Ruotsalaisetkin alkoivat kuittailemaan, kun punotan kulmassa. Mutta itse päivään, olin ensimmäistä kertaa isoilla vuorilla ja offilla telluilla (sponsored by Simo). Ja oli kivaa! Vähä jännitti, vähän tuli pannuja, mutta hitto, kun sai pari käännöstä, niin on tellu vaan niin kivaa! Lisää skinnausreissusta voi lukea Matson blogista. No, kyläänlasku oli kammottavaa Sanukeilla, mutta jotenkin selvisin, vaikka kuolema oli: lähellä. Siistii oli. No tänään oli uusi päivä. Ruotsalaiset kehu eilen Yucatanissa Galtibäriä, niin tänään sitten lähdettiin aikaisin aamulla (tai yritettiin..) sinne suuntaan – ennen ruotsalaisia tottakai! Noooo, lähdön kanssa oli vähän niin ja näin ja laskukin oli aika niin ja näin. Loppu oli vyöryjälkeä, luohikkoa, kaikkea ikävää ja olin kuolla. No, jotenkin selvisin ja hengissä ollaan. Bussilla ajeltiin takaisin. No, loppu hyvin – kaikki hyvin. Kello näyttää vasta kahta, tässä ollaan päivää paistateltu terassilla (oman kämpän). Hiton lämpimästi paistaa aurinko ja elämä maistuu kyllä. Vaikkei tänään unelmapyydaa vedettykään ja loppu oli kammo, niin ei tässä oikein osaa murjottaakaan, kaataa vaikka lasiin Ramseieriä ja kattelee ulkona, kun ihmiset liikkuvat ja aurinko paistaa. Elämän tarkoitusta laittaa tää reissu kyllä miettimään.. Ei ainakaan stressi vaivaa!

Jou, tänään oli loistava hiihtopäivä. Koska Ninnu valtuutti mut vähän leijumaan hiihtojen kans, niin koitan sit vähän tehäkin niin. Ensinnäkin, aurinko paistoi siniseltä taivaalta koko päivän. Uutta lunta oli tullu noin 30-40 senttimetriä. Olin aivan tohkeissani, en oo koskaan ennen saanut vetää tuollaisia siivuja. Tekniikka ei ehkä täysin hallussa, mutta hauskaa oli, ja taitojen ylärajalla sai vetää kyl aivan täysin. Kommentteja sain laskuasennosta – taas kerran – mutta taatusti ihan tarpeeseen tuli kommentit. Aika vaihtelevaa settii oli tänään, mutta pääosin pyydaa. Vaikka paikannimiä ei kuulemma saa enää sanoa, niin sanon silti. Meidän porukka veti (ja meikä töhöili) pääasiassa grossella, mellanilla ja taalilla ja aivan tarpeekseni sain kuudessa tunnissa. Täytyy töhöilykseni sanoa, että kuudessa tunnissa tuli vain vähän reilut 6000 metriä verttiä. Tosimiehet veti tunnin pitempään ja 8000 metriä. Niin, taisin unohtaa sanoa, että Arttu ”idoli” Muukkonen on meidän mestoilla. Kävi näyttämässä meikälle ja muille mökkiläisille, että miten suksi ui pyydassa. Ja hyvinhän se ui! Toinen asterix-sarvi jäi eberin pyydakentille, mutta se ei paljoa meininkiä hidastanu. Kovasti ukko veteli. Mut tällä mennään. Paras hiihtopäivä mitä mun elämässä on ollu. Joku päivä opin vielä laskee. Sitten ehkä vielä parempi. Kuvia ei ole – ei ainakaan sellaisia, joita kehtaisi näyttää :P

Tänään oli parhautta hiihtoo. Oli oikeasti. Koska hiihdolla elvistely on vissiin jotenkin vastenmielistä, niin tässä tämä koko postaus.

Tällä kertaa JB lähti testaamaan Geneven autonäyttelyä. Urheaan yritykseen, johon liittyi muun muassa 600 kilometria autolla ajoa ja Suomen edustajiston etsiminen ruuhkaisesta Genevestä, jotta pääsemme äänestämään, ei tietenkään voinut lähteä pienellä porukalla. Minun lisäkseni matkaan lähtivät myös Matso, Stilu, Uotsi ja Haqlinen. Haqlinen ja Uotsi olivat varustautuneet sarjatuliasein ja yksikään merkittävä auto tai esittelijätyty ei säästynyt muutamalta ruudun räpsäytykseltä. Mutta ensin matkaan. Lähdettiin kymmenen maissa Engelbergistä, kun keli oli sinkkinen ja sateinen. Passit mukaan ja Geneveen. Pienen lähiseutuun tutustumisen jälkeen arvelimme, että on sittenkin parasta käyttää GPS-vehkeitä, kun sellaiset kerta on ja sen jälkeen menimmekin suoraviivaisemmin kohti Geneveä. Tie Geneveen on melkein koko matkalta 4-kaistainen (kaksi kaistaa suuntaansa), joten matkanteko kävi jouhevasti vähän reilut 100 kilometria tunnissa. Matkaa täältä Engelbergistä Geneveen tulee vähän vajaat 300 kilometriä. Matkan viihteen tarjosi ”triviatieto” Uotinen. Eipä aikaakaan siis, kun muutaman stopin jälkeen päästiin Geneveen ja autonäyttelyyn. 14 chf sisäänpääsystä tuollaiseen näyttelyyn ei ole kyllä paljon. Voisin ihan hyvin kuvitella, että Suomessakin jokin näyttely maksaisi vaikkapa 14 euroa. Paljonkohan SkiExpo maksaa? Ostaakohan sinne kukaan oikeasti lippua? No siitä viis, paikalle päästiin ja ineen sukellettiin. Alun varaosapuoli ohitettiin nopeasti ja suunnattiin kohti autoja. Ja siellä niitä olikin. Ja paljon. Kiilteleviä, isoja, pieniä, rumia, eksoottisia, futuristisia ja ladoja. Samaan aikaan kun Haqlinen ja Uotsi tulittivat sarjatulella, totesi Matso messujen olevan kuin pornoa. Niinhän se on, että kun ensimmäisen kerran pitsalähetti tulee, eikä povipommilla olekaan rahaa tarjota, se on vielä jännää, mutta seitsemännellä kerralla se tuntuu jo vähän tylsältä. Ehkä. Havaintoja kerättiin myös automerkin kokonaisimagosta ja kolariturvallisuudesta verrattuna esittelijänaisten vaatetukseen. Tai sen vähyyteen. Esimerkiksi Saabilla esittelijät olivat pukeutuneet joihinkin toppahaalareihin, kun taas Alfa Romeolta löytyi lyhyttä hametta, kuten myös Kia Motorsilta. Volvon esittelijämisut olivat pukeutuneet johonkin kansallispukuun. Ja niin edelleen.. ...

Mitä silloin tehdään, kun ei voi hiihtää? No toki lähdettiin Luzerneen. Mitäs Luzernessa? No, paikallinen – hurja – kausiasukki kävi päristelemässä vähän Yamahan moottoripyörien päällä. Käytiin kiertämässä retki / laskuliikkeitä, joita olikin yllättävän paljon. Huomionarvoista erityisesti se, että varsinkin pienemmissä liikkeissä myös myyjät olivat laskuorientoituneita ja innoissaan hommasta. Itselle tuli tarpeeseen uudet käsineet, kun edelliset oli jo kursittu jesarilla umpeen. Lisäksi entinen Haglöfsin reppu alkaa antautua, repun vetoketju ei oikein toimi ja ominaisuuksia puuttuu. Myös tämä ongelma tuli nyt korjattua uudella tuotteella. Raha on halpaa välipäivänä. Lunta kai tänään sateli, joten huomenna jos kävis lanailemassa. Idolikin tulee vissiin käymään muutaman päivän päästä.

Vettä sataa. Nollaraja 1800m. Ei nää mitään. Ylhäällä toivottavasti tulee lunta kivasti. Luzerneen.

EBER.