Posts

<br >Via: VideoSift

Muutama postaus sitten puhuin omasta levyjensoittoharrastuksesta hieman. Se aiheutti paitsi paljon kommentteja, niin myös blogin ulkopuolisia kommentteja siitä, että ei oltu oikein ymmärretty mistä on kyse. Koska Jasmon Blogin kirjoittajana minulla on vastuu tietenkin lukijoiden hyvinvoinnista, niin päätin kirjoittaa lyhyen käsitekartaston: Konemusiikki ummikoille. Jumputus. Konemusiikki koostuu jumputuksesta ja muista äänistä. Minimalistisuus. Jos jumputusta on vähän ja muita ääniä ei oikeastaan ollenkaan, sanotaan sitä minimalistiseksi musiikiksi. Proge. Jos se jumputus on tylsää, sitä sanotaan progreksi. Polkka. Jos jumputus on nopeaa, sitä sanotaan polkaksi. Häppäri (Happy Hardcore). Jos jumputus on nopeaa ja siinä on jännän nopealta kuulostavia naisvokaaleja ja pianoita, sitä kutsutaan häppäriksi. (Eroaa Happy Hourista, tosin yhtä kivaa!) Kiksu. Jos biisi kuulostaa hyvältä, ja tekee mieli tanssia, se on kiksua. Kiksu voi olla juustoista. Rumpubasso. Jos jumputus ei olekaan tasaista pauketta, sitä sanotaan rumpubassoksi. Rumpubassoa monesti kutsutaan puhekielessä junkaksi, vaikkei se ihan niin menekään. Nitku. Jos biisi on tylsä, eikä siinä tapahdu mitään, mutta dj on liekeissä, puhutaan nitkusta. Biittaus (beat matching). Dj yrittää saada levyt soimaan samaa nopeutta siten, että jumputukset menevät päällekkäin. Tällöin kuuntelija ei periaatteessa tiedä milloin edellinen biisi loppuu ja uusi alkaa. Tästä siis käsite taukoamaton jumputus. Laukka. Kun dj ei saa levyjen jumputusta menemään päällekkäin, vaan toinen biisi menee vähän nopeampaa (”karkaa”), niin sitä kutsutaan laukaksi. Se on myös synnyttänyt erityisen laukkabongareiden yhteisön, jotka tulevat konemusabileisiin spottaamaan biisejä ja juomaan kaljaa nurkassa ja kommentoimaan kavereilleen kuinka TAAS laukkasi. Miksaus. Mikseriin tulee eri soittimista (levysoittimista, cd-soittimista jne) äänet sisään ja dj päättää mitä lähtee ulos. Voidaan tehdä myös hienoja kikkoja tai käyttää efektejä. ...

Käsittämätöntä kyllä. Minullahan on tämä kannettavat tietokone, HP Compaq (vai mikä se nyt onkaan) nc6320. Ehkä aavistuksen verran työläppärin suuntaan kallellaan oleva ratkaisu. Tällä oli tarkoitus soittaa häämusat (ulkoisen äänikortin kanssa). No, ongelmiahan pitää tietenkin olla. Olin kuvitellut, että voin helposti soittaa musiikkia myös cd-levyltä, mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista. Nimittäin HP NC6320 DVD-asema pätkii cd-levyjen kanssa. Ääni pätkii ja hyppii. Koko kone menee solmuun. Virheentarkistuskin on ilmeisesti aivan kivillä. Meikä onkin sitten vähän ihmeissään, että mitäs nyt tehdään. Ilmeisesti seuraavat päivät menee cd-levyjä rippaillessa. PS. Ilmeisesti ongelma onkin tuossa Kosheenin Resist -levyssä (kopiosuojattu?). Ainakin DJ RX – Codex 4 tuntuu soivan ilman pätkimisiä. Jos muutkin levyt – kuin polkkalevyt – soivat koneessa, niin huh, tästähän selvittiin! Tutkimuksia jatketaan.

Olen käynyt bileissä 18 ikävuodesta lähtien. Ensin Joensuussa järjestetyissä Kosmos-bileissä (RIP), sitten polkkailtiin Säteissä ja Lahdessa Furyissä Impulseissa. Kaikenlaisia ulkomaanstaroja on nähty, aikoinaan Joensuussa kävi Secret Simba, Helsingissä käytiin katsomassa DJ Tiëstoa ja Lab-4:ää ja sitten Lahdessa tykitettiin Alex Calverin tahtiin (sillä kaverilla kyl pesukone linkosi kivasti..). Sitten löysin LTY:stä Techmun. Parin vuoden sivusta katsomisen jälkeen aloin ujuttautua toimintaan mukaan. Sen jälkeen tietoni konemusiikista on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta olen silti pystynyt pidättäytymään nurkkapöydistä ja biitinvieruksien spottailuista.. Lopulta uskaltauduin Techmun järjestämälle DJ-kurssille, jossa Caro² opetti minulle soittamisen perusidean, biittauksen perusidean ja mikserin perusidean. Siitä on käsittääkseni nyt vähän reilu vuosi. Sen jälkeen kävin kesän keskenäni harjoittelemassa ylioppilastalon kellarissa. Laitteet olivat kyllä aika kammottavat (Numarkin ”jotkut” cd-vispilät ja Stantonin skf-2 mikseri), erityisesti biisin lähettämisessä oleva random-viive ja bendauksen käsittämätön epätarkkuus aiheuttivat harmaita hiuksia. Kesällä innostuin trancen lisäksi myös teknosta. Tykkään sellaisesta pesukoneteknosta, jossa on jotain tapahtumia, mutta silti tarpeeksi monotonista. Osa Eric Sneon tuotannosta kolahti kympillä. Parhaimpina kesäviikkoina kellarissa kolisi kolmekin kertaa viikossa, kun yritin saada levyjen soitosta tolkkua. Syksympänä pääsin käsiksi Techmun omiin kamoihin (Denon DN-D4000 & Behringer VMX200) ja vaikka mistään high-end kamoista ei todella vieläkään puhuta, muuttui soitto kamojen myötä paljon helpommaksi. Miikkag antoi lisää opastusta varsinkin mikserin käytöstä, mutta myös soittotekniikasta. Niiden avulla biisi ei välillä laukannutkaan ihan hirveästi. Toisaalta, välillä laukkasi :) Visiteerasin Miikkan luona säännöllisesti, sain vähän tuntumaa ja neuvoja. Soitettavana musiikkina trance (proge ja kiksu) ja joskus välillä vähän teknoa. Teknon soittaminen mikserillä, jossa oli jopa kolmialueinen EQ ja cd-soittimet, jotka pysyivät edes suunnilleen samassa vauhdissa (kellarin kamoissa pitchit hyppii..), oli hauskaa, vaikka tosimiehen mielestä teknoa ei tietenkään voida cd-levyiltä soittaa. ...

Saatavilla Nokian sivuilta.

En tajua kaikkia uusia kohuttuja Web 2.0 palveluita. Jotenkin tuollaiset yhtesölliset palvelut, joissa mainitaan vielä web 2.0, pääsevät aivan kritiikittömästi bloggaajien puheisiin ja kirjoituksiin. Uusin juttu on Jaiku. Olen itsekin välillä seurannut Jaikua, kun eri bloggaajilla on käytössä niitä. Esimerkiksi Kari Haakanan jaikuja olen lukenut. Ja myös muita. Ja mitä on jäänyt käteen? Ei mitään. Esimerkiksi Kari Haakana raportoi Jaikuun kuin tekisi muistiinpanoja. ”Matilla oli viikset puhuessaan.” Kiinnostavaa? Ei todella. En lue blogeja, joissa on yhden lauseen postauksia, tai postaus koostuu linkkivinkeistä tai yhdestä kuvasta. Luen blogeja, joissa on jäsenneltyä tekstiä jostain minua kiinnostavasta asiasta. Olen kuullut jonkun kehuvankin Jaikua juuri tuon tajunnan virran vuoksi. Mutta ketä kiinnostaa? Katselin tänään Jaikun etusivua, jossa näkyy uusimpia jaikuja ympäri maailman. ”Odotan lentokentällä lähtöä”, ”Päivitän lifeblogia”, ”Lauantaiaamu, onpa mukavaa”. Mikä näistä voisi olla edes etäisesti kiinnostavaa? Miksi kiinnostuisin yhdestäkään noista ilman mitään kontekstia? Sisältö puuttuu. En innostu Jaikuista. Aivan turhaa. Pysyn blogien lukemisessa, joissa lukijaakin on ajateltu, eikä vain oksennettu jotain jaikuun, kun kaikki muutkin niin tekevät. ”Kävin vessassa.” Vähän samalla linjoilla on myös Perse-Janne (vissiin virallinen nimitys..), harmittaa, kun hän kerkisi oman postauksensa kirjoittaa ennen minua, kun etsin motivaatiota kirjoitukseen niin kauan.

Tämä on 1001 viesti minun blogissani. Onhan tuota tullut raapusteltua, kaiken tasoisia juttuja. Blog Stats There are currently 1,001 post and 1,267 comment, contained within 13 categories. Spam Akismet has protected your site from 163,649 spam comments.

Varoitus, datailua! Tilannehan oli nyt tämä, että halusin siirtyä PHPEclipsen käytöstä PHP IDE (nykyisin PDT) käyttöön. Samalla päivittyisi Eclipsekin versiosta 3.1 versioon 3.2. Ongelmia oli kaksi. Ensinnäkin PDT ei osannut lukea vanhoja tiedostoja oikein. Ääkköset eivät näkyneet. Eclipsen irkkikanavalla neuvottiin menemään Window -> Preferences -> General -> Content Types ja vaihtamaan PHP-tiedostojen charsetit sopiviksi. Defaulttina ne on UTF-8. Muutettuani ne ISO-8859-1, niin ääkköset palautuivat. Jee! Seuraava murhe oli Code Assist ja Outlinet. Ne kun eivät meinanneet toimia. Kauan hakkasin päätä seinään, kunnes sattumalta eclipsen news-palvelimelta löytyi lohtu ja linkki apuun. .project tiedostoihin oli jäänyt kummittelemaan PHPEclipsen haamuja, joten homma ei tietenkään pelittänyt. Cakebakerista löytyy ohjeet, kuinka asian voi korjata. PDT:ssä on sellaisia ominaisuuksia (parempia), joita PHPEclipsessä ei ollut ja lisäksi Eclipse 3.2 tuntuu paljon nopeammalta kuin 3.1.

Valitettavan moni minunkin blogin lukija on siinä tilanteessa elämässään, että kerrostalossa on asuttava. Vaikka kerrostalo voi parhaimmillaan olla varsinainen kansojen ja mielipiteiden sulatusuuni, asuminen siellä jännittävyydessään peitota parhaatkin jännityskirjat ja kotiin palatessaan ei ikinä tiedä mikä odottaa, niin voi asumisesta saada yksinkertaisilla vinkeillä vielä enemmän irti! Hanki harrastus. Kun on ulkona huono ilma ja ulkoilu ei siksi huvita, on aika aloittaa uusi sisäharrastus. Poraaminen on yksi parhaista harrastuksista. Seiniä on vaikka kuinka. Voit aloittaa harrastuksen esimerkiksi kevyellä akkuporakoneella kello 13:00 suoritettavin koeporauksin. Kun olet edistyneempi harrastaja, olet siis päässyt ns. Sammonlahti-tasolle, voit hankkia sähkökäyttöisen iskuporakoneen ja tehdä reikiä esimerkiksi kello 05:30. Bileet rappukäytävässä. On typerää tuoda ördääviä kavereitaan sisälle kämppään, vaikka rappukäytävässä on lähes yhtä lämmintä. Kaljat mukaan ja rappukäytäväbileet! Kotiin palatessa kaikki on siistiä, eikä oksennuskaan haise (ainakin jos pitää postiluukun visusti kiinni). Oven läpi. Jos on ollut pitkä ja koste ilta ja kotiin palatessa huomaat, että ei olekaan avaimia – ei hätää. Naapurini näytti kätevän kikan, kuinka pääset silti sisään. Revi postiluukku irti, telo ranteesi teräviin metallikulmiin, hakkaa ovea, huuda ja pimputtele naapureiden ovikelloja. No Sammonlahdessa tämä ei toiminut, vaan kaverin piti sammua käytävään verilammikkoonsa, mutta jossain Oikeiden Ihmisten keskuudessa poliisit olisivat melko varmasti päästäneet lämpimään. Kokkailu on kivaa. Erityisesti kerrostalossa kokkailun harjoittelu on kivaa. On luonnollista, että joskus palaa pohjaan siten, että savu nousee. Kannattaakin tukea postiluukku auki, jotta savut voivat poistua rauhassa rappukäytävään. Muista myös käyttää paljon mausteita, makumatka maailman ympäri on parasta, mitä kerrostalossa voi ilman porakonetta tehdä. Kaikki naapurisikin saavat nauttia aromeista. Kyttää. Kerrostalokyttäämistä pidetään aivan suotta jotenkin paheellisena. Se on hauskinta. Aina, jos rappukäytävästä kuuluu ääni, juokse ovisilmään. Kannattaa muistaa sammuttaa sisältä valot ovisilmästä kurkkiessa, sillä muuten sinut voidaan havaita! ...

Lunta sataa myrskytuulen kanssa. Tätä juuri kaivattiin.

Ari meni ja voitti Idolsin. Tosimiehenä en voi tunnustaa seuranneeni kisailua, mutta pidin Aria hauskempana kuin Anna ”en siis oo pissis” Abreuta. Finaalilähetyskisakatsomossa taisin olla ainut, joka kannatti Aria. Niin, siis ihan sattumalta keräännyttiin television ääreen Idolsin aikaan. Ari on kunnon sukkahousu-ukko ja toi elävästi mieleen teini-ikäni, jolloin Stratovarius ja Sonata Arctica tosiaan oli kovin juttu. Sonata oli itseasiassa Ilosaarirokissakin joku vuosi tässä, oli varsin hyvä, vaikka soittivatkin keskellä päivää. Mutta ihmeellistä on se, että Suomen Idolsia on vissiin seurattu muuallakin maailmassa. HS: ”Iron Maidenin solisti Bruce Dickinson on jo omistanut Koivuselle biisin Maidenin keikalla Lähi-idässä.”. Ilosaarirock tulee taas. Bändilista näyttää aika lupaavalta, vaikka omia suosikkeja ei mukana olekaan montaa. Todennäköisesti HIMin ja muiden megastarojen takia Ilosaarirockin liput eivät vanhene sitäkään vähää kuin ennen, joten kannattaa olla hereillä jo ajoissa, ettei jää ilman. Kaikki Jasmon Blogin lukijat ovat tervetulleita tapaamaan Kirjoittajaa Ilosaarirockissa. Löydyn päälavalta katsottuna oikealta sektorilta, noin 75m lavasta, heti uudella Carlsberg-viltillä tähtiasennossa aurinkoa ottavan kaverin välittömästä läheisyydestä. Erityisesti kivat (tellu-)tytyt ovat tervetulleita ;) Pitkäperjantai ja pääsiäislauantai tuli hiihdeltyä Kolilla. Varustevalinnat menivät kyllä juuri väärin, pehmeellä kelillä olin alpeilla ja kovalla telluilla. Mutta så not, hyvä oli vedellä kumpanakin päivänä. Tietyllä tavalla ei jaksa enää tekniikkajuttuja hirveästi pohtia tai analysoida, vetelee vaan rennosti. Joskin takaraivossa ehkä oli laskuasennon muuttaminen pystymmäksi (selkä suoremmaksi), mutta pitää kai sitä aina jotain. Mutta mukavasti tellu toimi ja uskalti vähän taas nojaillakin. Kivaa oli myös hiihtäminen siksi, että tuntui siltä, kuin kaikki kolinkävijät olisivat olleet juuri nyt pääsiäisenä täällä ja mäessä. Kiva nähdä kaikkia tyyppejä, joita muuten tulee nähtyä todella harvoin. Levottomiksihan ne tarinat menee, mutta ei kai sillä ole enää tässä vaiheessa mitään väliä. ...

Ei ole nyt ollut oikein energiaa bloggailla. Lyhyesti ja ytimekkäästi: – Techmu täyttää 10 vuotta sunnuntaina. Soittamassa mm. OlliS ja Orion – Kolilla on edelleen talvi, välillä tullut vähän uutta luntakin. Tänään oli erittäin kivaa sohjohiihtoo. Pahin käännösten analysointi ja jännitys on jo jäänyt taustalle, lojottelee ja koittaa nauttia. – Edelleen tämän hetken ykkösbiisi on Yellow Blackboard – Superfly (Andy Moor Mix) – Huomenna taas hiihtoa.

Pakko varmaan mennä.

Kaverini tilasi joulukuussa Sport Conradista itselleen telemark-välineet. Kengäksi Scarpan T1, siteeksi Rottefellan Cobra R8 ja sukseksi Dynastar Legend 4800. Näillä hän aloitti opettelemaan telemarkin ihmeitä. No hyvinhän se onnistui. Ja laskija innostui. Sitten olikin jo helmikuu ja viimeinen mäkipäivä Kolilla ennen kuin lähdin Sveitsiin. Oli sopiva välimallin keli ja sain lainata kyseistä settiä, kun oli tehnyt jo kauan mieli kokeilla. Ainut ehto oli, että hajoittaa ei saa. Olin kuitenkin siis omalla Garmontin kengälläni. Ja siinäpä ongelma olikin. Olen monesta ääreispaikasta rajoittunut, eritoten jaloista. Käytän laskukenkinä koon 25.5 kenkiä, eli monilla naisilla on isommat kengät. Tämä ei yleensä laskusuoritusta ole pahemmin haitannut, mutta tällä kertaa haittasi. Nimittäin R8:t olivat varustetut pitkillä tangoilla. Kuitenkin ruuvaamalla tangot niin lyhyiksi (virhe!) kuin mahdollista, kenkä asettui siteeseen napakasti. 184 senttiä pitkä Legend tuntui todella hyvältä sukselta. ~19m kääntösäde tarjosi uutta ihanuutta ja suksi oli helppo laskettava. R8 oli omaan G3 Targaani verrattuna todella jämäkkä ja hyökkäävä. Ensimmäinen lasku meni totutellessa, mutta toisella laskulla pääsin jo varsinkin loivemmilla osuuksilla yrittämään kanttaamista tosissaan. Leikkaavampi suksi oli jotenkin helpompi ajaa agressiivisemmin, tai ainakin se tuntui siltä. Kolmannella laskulla sitten ilo loppui. Pielisen erittäin jyrkässä keskikohdassa vaihtaessani vasemmasta käännöksestä oikeaan käännökseen tunsin vaihdoin aikana vasemman siteen löystyvän ja menettävän tuntumansa. Horjahdin, mutta sain pidettyä tasapainon nojaamalla terveeseen sukseen koko painollani ja aurailemalla hitaasti alas. Luulin, että side oli vain auennut. Näin ei kuitenkaan ollut. Alhaalla tutkimme vahinkoja. Vasemman siteen vasen tanko oli korkannut kierteiden läpi. Eli ne kierteet, jotka paljaassa kappaleessa (jossa ei ole sitä muovia päällä) ja jotka pitävät setin kasassa, olivat pettäneet ja vastakappale oli pamahtanut koko tangon läpi. Kierteet olivat menneet aivan tasaisiksi eikä niissä ollut enää ollenkaan pitoa. Rikki menivät. Toisestakin suksesta löytyi ongelma. R8 tankoja ei kuulemma saa koskaan kiertää loppuun saakka kiinni, kun niissä on sellainen ominaisuus, etteivät aukea. No, tätä ei kuitenkaan ohjeissa kerrota enkä sitä tuona päivänä tiennyt. Niinpä meillä oli sukset, joista toisen side oli rikki ja toisen side säädetty minun kengälleni. Kaverini ei näillä ihan hirveästi tehnyt. ...

Sveitsistä tultua olen koittanut pehmeästi laskeutua todellisuuteen. Kouluseminaarit odottavat, pari tenttiä olisi vielä keväällä ja töitä on tehtävänä reilusti. Olo on kyllä ollut vähintään outo. Onneksi sitä samaa ovat valitelleet muutkin. En tiedä miten kausilaiset pääsevät takaisin elämänrytmiin. Ehkä sekään ei ole helppoa. Berliinin välilaskulla alkoi tuntumaan jo oudolta, kun minua ympäröivät ihmiset puhuivat suomea. En tiedä miksi, mutta se tuntui oudolta ja vähän ehkä ahdistavalta. En jutellut kenenkään kanssa. No, lento sitten menikin Air Berlinin lentoemojen huonoa englantia kuunnellessa. He muuten puhuvat todella huonoa englantia. Onneksi tässä kieliasiassa helpottaa sijaintini Lappeenrannan Sammonlahdessa. Kaikkia muita kieliä täällä kuulee, mutta harvoin suomea. Kelit eivät ole päässeet vielä satuttamaan, on ollut lämmintä ja aurinkoista niin kuin Sveitsissäkin. Stressiäkään en ole vielä ottanut, mutta kohta kai pitäisi. Kadut pölisee ja innokkaimmat (lue: tyhmimmät) rullaluistelijat ovat jo matkoillaan. Moottoripyörien pärinää kuuluu. Keväthän ei vielä voi tulla, Suomessa kuitenkin ollaan, eli kohta tulee taas reality check. Minkäs teet. Viikonloppuna olin yhtenä päivänä Kolilla vähän hiihtelemässä. Telemarkkailu iltapäiväsohjossa oli kyllä varsin kivaa. Aamun betonihiihto ei taas minulle oikein sopinut. Koli ei tuntunut pieneltä, vaikka päivän laskemisella sai verttiä kasaan vain samaa luokkaa kuin kahdella laskulla Sveitsissä. Kiva oli nähdä taas kolilaisia. Kroppa on sen verran tottunut after skihin, että pakkohan se oli suorittaa – vaikkakin tosi vastahakoinen olin.. Matka-affe! Nyt on sitten yöt nukuttu ja aurinko paistaa ikkunasta sisään. Läppäriä tässä naputellessa muistuu mieleen terassihetket, jossa lämpimässä auringonpaisteessa ja siideri kädessä mietittiin elämän tarkoitusta. Niitä hetkiä ehkä kaipaa vielä. Sunnuntaina olisi Techmun 10 – vuotisbileet, jotka kyllä kiinnostaisivat, mutta toisaalta Joensuussa olisi taas jengi kasassa, ehkä hyvä ilmakin. Hiihtelisi ja viettäisi vapaa-aikaa. Ei kovin vastenmieliseltä kuulosta sekään. ...

Kotona ollaan.

Kaikkien hiihtojuttujen ystävien iloksi: väliin koodijuttuja! Hyvä ja selkeä ja lisäksi vielä yksinkertainen opas MySQL:n virittämisestä hieman turvallisemmaksi löytyy Securityfocuksesta.

Huomenna meikä jättää Engelbergin taakseni. Lento on vasta keskiviikkona, mutta niin ikävään aikaan, että täältä on lähdettävä jo tiistaina ja vietettävä lentokenttäyö. Reissu on kyllä ollut mahtava. Tarjolla on ollut paljon hyvää hiihtoa. Oikeasti, todella paljon. Myönnettäköön, että pahin pyydakiima on tässä vajaan 3,5 viikon aikana taittunut. Välillä (tänään) tuntuu oikein mukavalta maata sängyssä ja kirjoittaa blogiin, eikä säntäillä mihinkään. Onhan noita hiihdetty. Lumi on painunut, tuuli on sitä kovettanut.. Ei siis ole niin kiire mihinkään – toisaalta skinnaamalla saattaisi löytyä kyllä vielä hyvää siivua esimerkiksi pikkujärveltä. Eilen täkäläisellä bäkkärillä menehtyi yksi 35 vuotias nainen lumivyöryssä. Ehkä sen ja navakoituneen tuulen takia täällä on tänään viimeinen tunti pommitettu ahkerasti. Henkilökohtaisesti luulen, että tänään on auringonpaistattelupäivä.

Engelberg on karu paikka. Ei kunnon kylää. Ei kunnon rinteitä. Ei iltarientoja. Ei oikeestaan lunta. Turhaa täällä on kärvistellä. Hiihtoleffan sanoin: ”Engelberg, it’s a fucking disaster”. Suosittelen: Verbieriä.