Mistähän johtuu musiikkia kohtaan tunnettavat ennakkoluulot? Kun suomihoppi tuli valtavirtaan jokin aika sitten, oli sen halveksinta lähinnä trendikästä. Haukuttiin, vaikkei tunnettu. Itsekin kuuluin näihin ennakkoluuloisiin kyllä, mutta Ese ”the scene” tutustutti minut hyvään räppiin (sekä suomeksi että englanniksi). Nykyisin kuuntelen paljonkin suomihoppia, tosin vain muutamaa artistia (Ruudolf, Kemmuru..) ja ruotsalaisittain tuotettua räppiä, kuten Promoe ja Looptroop, jopa Petter. Suomalaisista englanniksi vetävistä kiinnostavat lähinnä Redrama ja Paleface (jonka uusi levy pitäisi ostaa, jos se ei ole kopiosuojattu). Redrama on tippunut täysiä jo ensimmäisestä EP-julkaisusta saakka.
Oikeastaan hiphoppiin (en tykkää puhua räpistä, koska minusta kuuntelemani artistit ovat enemmän ”hoppia”) tutustumiseen meni kuitenkin usea vuosi, en ollut mieleltäni kovinkaan myöntyväinen – aluksi. Kuitenkin tuo aika ehkä opetti minut olemaan hieman avoimempi ja suvaitsevaisempi uusia musiikkityylejä kohtaan. Töksäytän kyllä vielä tänäkin päivänä helposti, että ”en tykkää, kauheeta paskaa”, mutta toisaalta innostunkin aika helposti. Kantri ei toimi, vaikka laulajalla olisivatkin isot maitorauhaset.
Melkein heti hoppikiinnostuksen alkaessa tuli vastapainoksi elektroninen musiikki. Jossain musiikki-chatissä muistan vierailleeni ja pyytäneeni näytettä nyt siitä ”hyvästä konemusiikista”. Joku keskustelija teki karhunpalveluksen ja lähetti minulle biisin Lab 4 – Contact London. Ok, nyt ei puhuttukaan kovin melodisesta meiningistä ja yksinkertaisesti ei toiminut. Pyysin vielä toista biisiä, en halunnut luovuttaa. Seuraavaksi minulle lähetettiin Prodigy – No Good (Start the Dance) ja loppu on lähihistoriaa.
Olin baari-ikäinen ja sitä kautta alkoivat tulemaan tutuksi eurohollantiklasarit, kuten Ian Van Dahl ja niin edelleen. Siitä sitten oma musiikkimaku on lähtenyt kehittymään, suuntaan jos toiseenkin, usein myös ulkoisten tekijöiden ajamana. Esimerkiksi nykyisin Oubsissa ja Entropyssä vaikuttava TheH tutustutti minut aikoinaan artisteihin kuten Concord Dawn, Pendulum ja Ben Sage – vuoden päästä soittolistani täyttyi rumpubassosta. Siitä sitten taas musiikkimaku lähti kehittymään.
...