Posts

ONGELMA Muutaman kerran eri asioista tietoja etsineenä, kohtasin yhä uudelleen ja uudelleen saman ongelman: Jos haluaisi kirjoittaa jollekin keskustelupalstalle jotain, niin aina pitäisi rekisteröityä. Vain siksi, että voisi kirjoittaa sen yhden postauksen, joka auttaisi kaikkia. Eli ”Kiitos ohjeista, minulla ratkesi näiden avulla, ainut että tein tuon eri tavalla ja tuon eri tavalla”. Mutta kiinnostaako rekisteröityä jokaiseen palveluun, yrittää tunnistaa CAPTCHA (jotka ovat poikkeuksetta täysin perseestä, käytettävyyden itkupotkuraivari), vahvistaa sähköposti ja vaikka mitä. No ei. Ainakaan minua. IDEA Aloin sitten mielessäni pyöritellä uutta palvelua, jonka tekninen toteuttaminen olisi helppoa, mutta jonka toimivuus eli yhteistyökumppaneiden saanti olisi vaikeaa. Eli keskitetty tunnistuspalvelu. Idea kuulostaa hiton vanhalta, onhan Microsoftillakin Passport (jota kai ei käytä mikään muu kuin Live-palvelut?) ja muitakin, mutta tämä olisi erilainen. Tämä olisi suunnattu yksityisille ja yksityisille sivunpyörittäjille. On ärsyttävää, että foorumeille ei voi postata samaan tapaan kuin kommentoida blogeihin, eli yhteystiedot syöttämällä. Ja sitten Akismet suodattaisi spämmin. Ongelma toki syntyisi esimerkiksi siitä, että kuka tahansa voisi erittäin helposti esiintyä kenen tahansa nimellä. Siksi tarvittaisiin joku todennus. Tämän voisi tehdä keskitetty palvelu. Minulla on tähän yhteen palveluun tunnus ja salasana, sitten muissa palveluissa von käyttää samaa tunnusta ja salasanaa ja laittaa raksin että käyttää Jasmo Identification Systemiä. Pienet tietojen vaihdot servereiden välillä ja pääsisin kirjautumaan sisään foorumille tai mille tahansa. Ei Captchaa, ei sähköpostin validointia, ei tietojen syöttämistä. Nopeaa ja jouhevaa. NYKYTILA (=TODELLISUUS) No, aloin sitten tutkimaan, että mikä on se joku OpenID, josta olen sattumalta lukenut esimerkiksi FLCenterissä. Yllättäen ideaani oli joku muukin ajatellut aikaisemmin ja tällainen keskitetty todennuspalvelu on olemassa. OpenID:n sivuja selatessani huomasin jopa, että minulla on jo OpenID-tunnus (kuten kaikilla Akismetin käyttäjillä). Onpa kätevää! Nyt vaan kirjautumaan palveluihin! ...

Onko Veikkauksen mainoksessa Symboliikkaa suoraan Joensuusta? Tai ehkä Menneiltä Ajoilta? Mitähän sanoisi Robert Langdon? Kuvio on sopivasti kallellaan, kuten Aatun aikaan. Tosin käsistä katsoen suunta on väärä, tosin symboliikkana sekin on ikävä.. Jännä juttu muuten, että ensisilmäyksellä en ainakaan itse tajunnut, että jalat menevät toiseen suuntaan. Aivot ovat ihmeellinen asia. Jännä että markkinoinnista on tullut ulos tuollainen ukko. En paheksu mitenkään, miusta siinä sais olla vaikka hakaristi (en oo hirmusti symboliikan perään), mutta eikö markkinoinnissa kellään ole tullut mieleen mitä tuo voisi muistuttaa? Tietoinen riski? Mitä sillä saavutetaan? No, ainakin Veikkaus pääsi blogiini!

Miksei YLE lähettänyt tuonne radan varrelle sellaista haastattelijaa, joka osaisi englantia?

Olin kauan täällä Tampereella ilman fillaria. Biltema Cruiser oli jäänyt Lappeenrantaan ja sitä pitäisi korjatakin. Kun muutimme vajaan kahden kilometrin (tai jotain) päähän työpaikasta (ennen 600m?), niin tarve pyörälle alkoi kehkeytyä. Kyselin monenlaista pyörää. Katselin Huuto.netistä pyöriä, joku olisi puhkiraiskattua järvenpohjasta naarattua mummopyörää myynyt 70 eurolla. Jätin väliin. Kyselin Simosedältä, mutta ei ollut myynti-intoa. Kyselin muilta. No, kysyjälle vastattiin ja sainkin kaverilta ylimääräiseksi jääneen monikäyttöpyörän. Löysällä keulalla ja jäykällä takapäällä varustettu pyörä oli kuin omiaan minulle ja ennen kaikkea tasoonsa nähden ehdottomasti edullinen. Remonttiakin piti tehdä, takarenkaan venttiili oli rikki. Muuten satulan säätäminen riitti, ja nyt Jasmo on kiitänyt pitkin Tampereen katuja kuin tuulispää. Vaihteet toimivat moitteettomasti ja kammetkin ovat ihan hyvässä kunnossa. Etujarru ottaa vähän huonosti, pitäisi olla levarit vissiin. Takajarrussa ei moitteita. Mukana tuli jopa valo, tosin en ole kokeillut toimivuutta. Runko on näppärän kevyt ja pyörä on ketterä kuin mikä. Olen ihan sika tuolla liikenteessä ja puikkelehdin Hämeenkadun uusilla pyöräteillä siihen malliin, että sakot ovat vain ajan kysymys. Tai että joku tarttuu stongasta ja raapasee nokkaan. Hui hai, työmatkat menee nopeesti. Loppuun vielä kuva menopelistä: [][1]Raketti

Ennen hiihtokauden alkua (joka on toivottavasti ennen tammikuuta), pitäisi hankkia seuraavia hyödykkeitä: Rinnesukset Telluside (r8) Yhdet tai useammat laskettelulasit, tai vaihtolinssiä nykyiseen Scottiin Housut Takki (ei pakollinen) Monot vois käyttää pajalla Pyydasukset (ehkä) Niitä vaan hankkimaan sitten. Saa tarjota :)

Jos ei ole elänyt tynnyrissä tai pää puskassa on varmaan kuullut Ievan Polkasta. Jos ei kuulosta tutulta, niin nyt on viimein aika tutustua asiaan Youtubessa. Mistä tällainen vanha asia nyt minun blogiini hyppäsi? No, syynä on Piraattipuolueen blogi, jossa on monia postauksia epäkaupallisesta kopioinnista ja epäkaupallisesta tekijänoikeuksilla suojatun materiaalin hyödyntämisestä. Nythän käydään keskustelua siitä, että miten artistit voisivat tienata, jos tekijänoikeusaika olisikin vain 5 vuotta. Tai no jotkut käyvät keskustelua, isolla rahalla EU:ssa päätetään, että 90 vuotta on sopiva suoja-aika.. Joka tapauksessa, Ievan Polkka ja Loituma ovat esimerkkejä siitä, miten tekijänoikeuden piiriin kuuluvan materiaalin luvaton käyttö voi isostikin auttaa tekijänoikeuden haltijaa tai ainakin niitä esiintyjiä. Sen jälkeen, kun joku postasi Youtubeen leekspinnaavan pimun, alkoi Loitumaa hätyytellä toimittajat ja fanipostia alkoi tulemaan kaatamalla ympäri maailman ja keikallekin kyseltiin. Kohun yhteydessä Loituman biisiä lisensoitiin levy-yhtiöille ympäri maailman ja esimerkiksi Venäjälle soittoääneksi. Myöhemmin kortensa on kantanut kekoon muun muassa Basshunter ja todella monet toinen toistaan härömmät ratkaisut ja biisiä voi kuulla missä vain. Jopa Stepmaniassa. Yhdestäkään noista teoksista ei Loituma ole kostunut sentin latia. Mutta aikoinaan Loituma teki jopa kiertueen pelkästään tämän kohun takia. Sähköpostituksen ihmelapsena otin ja kysyin Loituman Timolta, että miten nyt menee, vieläkö tämä kohu vaikuttaa Loituman elämään. No, ei kuulemma enää tule niin paljoa yhteydenottopyyntöjä, mutta se osittain kuulemma selittyy juuri tuolla levy-yhtiöille lisensoinnilla. Keikkailumääristä Timo oli varovaisena: Usein kysytään, onko homma vaikuttanut keikkailuun. Kaikkine anime- ja konemusalisineen useimmilla versioilla netissä ei ole paljonkaan yhteistä Loituman kanssa, joten olemme olleet aika varovaisia tarttumaan keikkailuun. Muutenkin yhtye on tehnyt aika vähän hommia yhdessä, koska jäsenet asuvat kaukana toisistaan. ...

Pahvia olisi reilusti Ikea-keikan jäljiltä, mutta mihin ne vie..? Lähin tiedossa oleva paikka on reilun kilometrin päässä. Pakko olla lähempänäkin. Vaan eipä löydy netistä. On tämä kierrättäminen helppoa. Miksei keräyspisteitä löydy Google Mapsista?

Sen voi päätellä surfaushistoriasta. Itsellä osui oikein, tosin vain 70% male olin. Ehkä se vastaa myös todellisuutta. http://www.mikeonads.com/2008/07/13/using-your-browser-url-history-estimate-gender/

Nyt kun 50v synttärit ovat jo lähempänä, kuin elämäni tähän saakka merkittävin tapahtuma, on aika kerrata ja kertoa lukijoille, mitä tarkoittaa olla vanha. Muun muassa seuraavista olen kärsinyt viimeaikaisen vanhuuteni aikana: Krapula. Vielä nuoruuden puolella nautituista alkoholiannoksistakin tuli sellainen olo, että vanhana ei uskalla edes ajatella moista. Tulee jo siitä paha olo, eikä jaksa lähteä enää. Yöherätykset. Viimestään neljältä herää yöllä ja pitää käydä vessassa. Välttämättä sen jälkeen ei saa enää unta. Työpaikalle ei kuitenkaan pääse ennen seitsemää. Tanssit. Ennen kiinnosti polcca, nyt mielessä pyörii lavatanssiharrastuksen aloittaminen. Kenties pienet humpat ja tangot. Kipu. Selkään sattuu, kantapäihin sattuu, silmiin sattuu, päätä särkee. Tätäkö on olla rapistuvan kehon kantaja? Haaveet. Ennen haaveili nopeista autoista ja moottoripyöristä ja railakkaista alppikeikoista, nykyään maistuisi se oma moottoripurjevene jossain syrjäisessä laiturissa. Todellisuus. Aikaisemmin sitä luuli, että isona muuttaa maailmaa. Nyt huomaa, että itse kyllä koko ajan isonee, vaan maailman muutoksen kyydistä on pudonnut jo kauan sitten. Kauniit ja rohkeat. Kauniit ja rohkeat kiinnostavat enemmän kuin Salatut elämät. Tämä on todellisuutta. Kuitenkin on niin, että lyhyen alamäen jälkeen sitä alkaa kompensoimaan itse vanhenemistaan. Yhtäkkiä alkaa haluta mm. seuraavaa: Tehokkaita ajoneuvoja. Haaveiltiin sitä tehokkaista moottoripyöristä ja autoista ja veneistä silloin nuorena, ehkä sellaisen hankkiminen saisi myös pysymään nuorena. Alppireissut. Viimeistä huutoa olevissa rotseissa ja pannoissa voi affessa kertoa, miten aikaisemmin täällä oli paljon vähemmän väkeä, ryypättiin starbojen kanssa ja vedettiin todella äärimmäisiä linjoja. Jotkut kuvittelevat että mahdollisimman ison pakettiauton ostaminen pitää nuorena. Pahoittelen: ei. Ulkomailla nuorenee. Kävipä irkkaamassa Espanjassa tai surfaamassa Gardalla, niin kyllähän siellä tuntuu, että on niin nuorekas, kun ei ole kangistunut niihin kaavoihin. ...

Puhun tietysti musiikkivideoissa, joissa taustamusiikkina on joku renkutus ja sitten esitellään ”shopattujen” naisten runkoja.

Jasmo rokkaa Kyllä, se oli taas kerran Ilosaarirock. Tällä kertaa vuosi oli 2008. Aurinko paistoi pientä lauantaista sadekuuroa lukuunottamatta koko ajan, kuten Rokissa aina tekeekin. Mitäs rokissa sitten tapahtui? No perinteiseen tapaan pre-rokki oli luomulla, jossa kärvennettiin vähän lihaa. Käytiin myös tsekkaamassa Penttilän sahan raunioilta vähän UG-meininkiä, siellä oli Horros & friends soittamassa ja pitämässä hauskaa. Poliisitkin tuli vasta purkua katsomaan. Lauantaina pääartistina oli minulle Raappana ja keikka olikin melkoisen hyvä! Aurinkoki alkoi paistamaan ja ihmiset nauttivat. Minä myös. Illan järisyttävin keikka oli kuitenkin Venetian Snares, joka jossain määrin räjäytti tajunnan. Sitä ei voi tanssia, tahtiin ei oikein voi heiluttaa käsiäänkään (mihin tahtiin?), joten tuijotin vaan suu auki. Se, että Ilosaareen tuodaan tuollaisia artisteja, saa minut tuntemaan ylpeyttä ”kotifestarista”. Sunnuntaina lisää aurinkoa (paloin pelipaidan läpi??), pari janojuomaa ja viimeisenä Nightwish, joka ei oikein nyt vakuuttanut. Ehkä odotuksetkin olivat liian suuret, mutta miksi ne soittivat niin hiljaa? 100m päästä lavasta ei tarvinnut korvatulppia! Heh. No joo, mutta aiemmat bändit soittivat lujempaa. Mielestäni Anette ei ole huonompi tai parempi kuin Tarja, ainoastaan erilainen. Pimun ääni on enemmän skedepunk ja vie ehkä Nightwishiä hieman Velcran suuntaan. Täyshurmosta en saanut kuitenkaan koko viikonloppuna päälle. Alkoholilla oli tietenkin osuutta asiaan. Tai siis alkoholin puutteella. Koska tarkoituksenakin oli olla vähän siistimmin nyt, niin otin kuitenkin lauantaina puoli litraa ja sunnuntaina vähän reilut puoli litraa Finskiä mukaan, mutta ehkä ihan se tavoite ei täyttynyt kuitenkaan. No, tuttuja oli ja kivaa oli. Eikä tarvinnut painiakaan. ...

Arttu tuolla aikaisemmin kehui, että Mettäbileet on hyvät LSD-bileet. Niin ne vissiin sitten oli. Ne oli myös puhtaudeltaan parhaiten järjestetyt festarit, ilman järjestyshäiriöitä. Mutta nämä asiat ei ole tärkeitä, koska metässä oli varmasti LSD:tä! Kahdella. Kävijöitä Metässä oli 10 000. Huumerikoksia kirjattiin 100, joista käsittääkseni kaikki käyttörikoksia, ja pari epäilystä välityksestä. Pori Jazzissa oli 66 000 kävijää ja vain 22 huumerikosta, joista muutama välitysrikoksia. Kylläpä konekansa kuosaa, mutta kuka niiden huumeet oikein välittää? Pori Jazzissa ja Konemetsässä on varsin erilainen ikäjakauma, siitäkin huolimatta, ettei Pori Jazz enää perustu pelkästään jazziin. Mitä taas tulee huumeidenkäyttäjiin, niin veikkaus siitä, että 20-35 vuotiaat ovat innokkaimpia käyttäjiä, ei liene kovin väärä. Metässä tuota sakkia on 95% kaikista kävijöistä, Jazzissa ei. Jazzin kävijäjakaumaa en osaa arvioida, niin absoluuttisista määristä ei voida puhua. Odotettavissa kuitenkin on, että Jazzissa on yhtäpaljon tai enemmän 20-35 vuotiaita kuin Metässä. Siksi, koska kävijöitä on niin paljon enemmän. Tutkija vaikuttaa aina tutkittavaan kohteeseen. Tässä tapauksessa poliisi ja muut viranomaiset vaikuttavat huumekäryjen määrään. Tosin Pori Jazzissa järveen kännissä hyppivät urpot, tappelut ja muut kähinät aiheuttivat sen, että ihan koko aikaa ei keritty kytätä ihmisten taskuja. Metässä kuvio oli eri. Poliisi, huumekoirat, rajavartiolaitos ja vankeinhoitolaitos olivat kaikki paikalla. Portilla haisteltiin jokainen. Epäilyttäviä hahmoja käytiin tsekkaamassa erikseen. Tappeluita ei tarvinnut olla selvittelemässä niin aikaa oli.. Telttarosvon kiinnisaannista en tiedä. Onko ihme että huumeita löytyi enemmän Metästä kuin Porista? Koska onhan se aivan varma asia että 66 000 ihmisellä on kannossa enemmän huumeita kuin 10 000:lla. Vaikka ikäryhmät olisivatkin erilaiset. En näiden uutisten pohjalta lähtisi kyllä sanomaan mitään konemusiikkiporukan huumeilusta. ...

[][1]Tee töitä, se kannattaa Ihmiset ovat opetettuja tiettyihin asioihin. Jotkut asiat ovat niin selviöitä, ettei niitä ymmärrä kyseenalaistaa. Näin kesälomien jälkeen puhun tietenkin työn ja loman suhteesta. Keskimääräisessä vuodessa on 52 viikkoa, joista normaalilla työntekijällä noin 5 viikkoa vapaata. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 9,7% viikoista on vapaita. Jos lasketaan mukaan myös viikonloput, niin vapaapäiviä vuodessa on 38%. Selvästi alle puolet sekin siis. Asiahan on kuitenkin niin, että viikonloppuna ei ole lomalla, vaan palautuu vähän työn aiheuttamasta rasituksesta. Minnekään ei kerkiä oikein kunnolla lähteä, tai jos lähdet niin palaat maanantaina töihin väsyneempänä kuin perjantaina lähdit. Akkujen lataamiseen ja elämästä nauttimiseen tarvitaan loma. Miten nykyiseen tilanteeseen ollaan päädytty? Kapitalismin luvatussa maassa ollaan vielä äärimmäisempiä kuin Suomessa, siellä monet keskituloiset eivät uskalla pitää lomaa oikeastaan laisinkaan potkujen pelossa. Suomessahan asiat ovat hyvin, ilmeisesti tässä asiassa olemme maailman johtavia maita. Palataan vielä prosentteihin. Eikö kukaan ole pysähtynyt miettimään elämän tarkoitusta tyytyessään tilanteeseen, jossa 10 viikkoa työtä tuo yhden viikon lomaa? Miksi suhde ei ole 1:1? Miksi ihmiset tekevät auliisti kymmenen viikkoa töitä jokaista viikkoa kohden, jolloin saa tehdä mitä haluaa? Meneekö asunnon ja sähkölaskun maksamiseen se yhdeksän viikkoa? Olen aiemminkin puhunut elämän tarkoituksesta, en ehkä niinkäään blogissa, mutta ihan Oikeassa Elämässä. Ajankohtana on kuitenkin ollut hiihtoreissujen jälkeiset ajat, jolloin puheeni on kuitattu haihatteluna, ei se pummailu mitään oikeaa elämää ole. Työnteko on. Kuinka moni tekisi töitä, jos omaisuutta olisi niin paljon ettei tarvitsisi? En minä. Tässä vaiheessa on aika ottaa kirjoittamiseen paussi ja tarkistaa lottonumerot. —- Voi palata aiheeseen. ...

Itse kirjoitin joulukuussa noista komeista maksupäätteistä, mitä nykyään 90 prosentissa kaupoista löytyy. Nyt net.nyt on kanssa tuskastunut asiaan.

Tänään, kunhan tämä työpäivä nyt saadaan tästä alta pois, alkaa reilun viikon mittainen loma. Loma alkaa perinteisissä merkeissä Ilosaarirockissa. Ilosaarirockilla on muuten aika sellainen miellyttävä FAQ, jossa vastataan ymmärtävästi muutamiin kysymyksiin. Monilla festareilla sää on Tekijä, joka vaikuttaa festarikokemukseen. Ilosaarirockissahan ei koskaan sada (korkeintaan ripistelee), joten aurinkorasvaa vaan mukaan, muuta ei tarvita. Sääennusteista viis. Ilosaarirock käynnistyy taas perinteisesti jo perjantaina, kun Luomu Leinonen tarjoaa ympäristön grillailua varten. Ehkä, kun ei olla aamuun saakka, niin ei kerkiä aamuäreys iskemään :) Tänä vuonna Rokki on sinänsä kummallinen, että on paljon artisteja, joita haluaisin käydä katsomassa. Raappana, Venetian Snares ja Ozric Tentacles lauantaina. Lisäksi sunnuntain olisi Pyhimys, Giant Räbät, Asa ja lopulta Nightwish. Aika pitkä lista. Yleinen periaate on ollut, että yksi pändi per päivä korkeintaan, ärsyttää jos koko ajan pitää juosta teltasta toiseen eikä saa chillailla. Joten nähtäväksi jää. Tosin rentolavasektori tarkoittaa sitä, että siellä voi kuunnella ja makailla nurmella, joten sinänsä. Tavataan Rokissa!

Nythän on niin, että 90-luvun subbarimusiikki naks-naks bassoineen tuntuu olevan in. Ylex on ottanut sen kesäteemakseen ja myös Tampereen kaduilla näkyy olevan ilmoituksia 90-luvun bileistä. Olen ehkä ennenkin muistanut sen sanoa, mutta 90-luvun naksnaks-musa ei ole mitenkään erityisen hienoa. Ei pidä käsittää väärin. Onhan tuossa ysärihumpassakin niitä legendaarisia biisejä, mutta niiden legendaarisuus melkeinpä liittyy siihen ympäröivään tilanteeseen ja nuoruuteen – ei niinkään biisien hienouteen. Henkilökohtaisesti olisin halunnut tutustua kasarimeininkiin paremmin. Ikä ei oikein 80-luvulla riittänyt musiikin ymmärtämiseen, joka näin jälkeenpäin harmittaa. 90-luvun (alun) olisikin voinut jättää välistä kokonaan ja hypätä 80-luvun musasta vuoden -96 trance/house -bileisiin. Lue vain kärsivällisesti, kohta minulla on pointti. Konemusiikissa tuntuu olevan sellainen trendi, että osa porukasta juoksee edellä kummallisiin musiikkityyleihin ja sitten, kun uudet musiikkityylit nostavat päätään, niin he löytävät jo uutta. Näin ehkä jonkin verran on käynyt esimerkiksi drum and bassin kanssa. Bileitä järjestetään aika hyvin jo. 4 vuotta sitten en ollut kuullutkaan moisesta. En kuitenkaan tarkoita, että itse olisin etulinjassa siirtynyt junkkapuolelle. Sientenpurumusiikki, eli psyke, on ollut ehkä vähän samanlaisen liikehdinnän kohteena, joskin se on säilyttänyt tietyn ug-arvonsa. Nyt itse löysin Italodiscon. Olen kuullut sitä aiemminkin (80-luvulla..) ja Exlex (techmu) sitä Lappeenrannassa soitteli. Sandra aiheutti kyllä nostalgiatunteita, mutta ei varsinaisesti hätkähdyttänyt. Sitten Pepeto (techmu) julkaisi oman italodiskosettinsä Klubbarissa. (linkki saattaa vaatia kirjautumisen) Aluksi reaktio oli aika huvittunut. Sitten ei jaksanut enää kuunnella. Paskaa musaa. Mutta Winamp ei antanut periksi. Shuffle arpoi tuota settiä soimaan taustamusiikiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten sieltä alkoi löytymään helmiä. Mr. Zivago – Little Russian kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja siitä lähdettiin. Nyt setti on ollut myös aamumusiikkina mp3-soittimessa ja kyllä se vähän hitaampaakin aamua piristää. ...

Saada Rossosta ruokaa. Muutaman kerran olen Rossossa käynyt, yrittänyt pizzaa, jäätelöä ja joskus vain limpparia. Ruokaa ei ole koskaan saanut alle 45 minuuttiin (ei myöskään jäätelöannoksia!) Saada Kauppahallin Kotiruuasta järkevää määrää ruokaa. Sataviiskytkiloinen jässikkä latoo estelyistä huolimatta sellaisen nöölin lautaselle, että perkaamista riittäisi isommallekin miehelle. Kävellä kaduilla kompastumatta kerjäläisiin. Suharit ovat tassu ojossa jokaisessa mutkassa ja notkelmassa. Pahinta on, että joku antaa niille rahaa. Kävellä kadulla ilman feissarihyökkäystä. Animalia, Greenpeace, Anarkistit ja Sampo Pankki, kaikki haluavat minun pelastavan ihmisoikeudet, tai ainakin antavan rahaa, jotta kaverit saa ostettua turvavaljaita, kun pitäisi taas ydinvoimalan torniin kiivetä. Kävellä Pub Lordin ohi, ilman että joku nuokkuu ulkona pelti kiinni. Sen tason ammattilaispaikka, että jännittää aivan. Huhun mukaan myy alkoholisteille viinaa velaksi. Hengittää auringonpaisteessa Näsilinnankadulla. Koko Tampere kusee siihen, erityisesti Vasemmistoliiton toimiston kohdalle. Vasurit eivät kannata omaa vessaa, vaan yhteistä katua. Sijaita yli korttelin päässä erotiikkabaarista, erotiikkakaupasta tai thai-hieronnasta. Thai-hierontaa on tarjolla myös aivan keskustassa kävelykadulla. TIssibaareja joka kadulla. Ajaa pääkatua tekarit suussa. Kenenköhän idea oli laittaa pääkadulle mukulakivet? Siinä ajavat bussitkin. Matkustajat pyrkivät pitämään kielen pois hampaiden välistä. Kävellä paskan vatkaamon ohi ilman että joku on sammunut puskaan. Ammattilaiset odottaa luonnollista poistumaa puskissa. Aina vaan. Saada nopeasti ruokaa pikaruokalasta. Mäkissä tai vast. on aina yli viiden minuutin jono. Jos tulijalla on kiire, niin kymmenen minuutin. Jos pitäisi keritä junaan, niin juomakone rikkoutuu ja kassakone jumiutuu. Kävellä tien yli alkuvihreillä. Sellasen 5 sekuntia palaneille punasille porukka vielä päräyttää autoillaan. Aivan käsittämätöntä punaisia päin ajamista täällä. Jotkut tietävät mitä Tampereella on mahdollista tehdä, nyt tiedätte myös mikä ei ole mahdollista. ...

Vaikka onkin vähän vanha juttu jo, niin palataanpa vielä juhannukseen. Oltiin semikokoisella porukalla Pirkkalassa, Pyhäjärven rannalla. Paikka oli hieno, näkymät oli hienot ja salamat leiskuivat useaan otteeseen, ainakin kuudesta eri pilvestä. Sinänsä vietettiin ihan rauhallista mökkijuhannusta, syötiin hyvin ja tällä kertaa jopa kalaa, joka tosiaan oli hieno uudistus perinteiseen läskipihvi – paljon makkaraa – menuuseen. Juotiinkin tietysti hyvin ja nautittiin valoisasta yötä. Aamun vaikea valkeneminen korjautui, kun muisti taas nauttia virvokkeita nopsaan. Sinänsä minulle ensimmäinen kerta varmaan ikinä, kun vietän juhannusta tuolla tavalla. Yleensä olen ollut silloin maatilalla auttamassa enoa rehuhommissa. Heh heh. Nyt on ollut niin kosteaa, että rehua ei ole saatu vielä tehtyä, niin pystyi lähtemään.. Kivaa oli, kiitoksia vain muille menijöille ja isäntaparille että saatiin tulla :)

Onkos kukaan tulossa Naamoille tänä vuonna?

Kun EU paraikaa suunnittelee laatumerkintöjä ja rekisteröitymisiä bloggaajille, niin ajattelin edetä jo asiassa. EU-sertifioidulta Mainostoimistolta (r) kalliilla rahalla tilattu sertifikaatittagi täten komeilee tämän postauksen kuvassa. Lisäksi, koska JB on täten sertifioitu, niin toivon myös kykeneväni neuvottelemaan EU:n kanssa sertifikaatin siirtämisestä suoraan EU:n alaisuuteen, kunhan EU on valmis. Tällä toivon välttäväni blogini taloudellisen tilanteen, omien henkilökohtaisten vaikuttimieni, dna-näytteeni ja poliittisten tarkoitusperieni julkaisemiselta. Pelkään myös, että Marianne Mikon (ks. linkki yllä) kuvaama salainen agendani saattaisi paljastua EU:n suorittamassa sertifioinnissa. Mielestäni myös EU-edustajien pitäisi olla laatusertifioituja. Luulen, että aika monella kohdalla löytyisi esteitä laatusertifikaatin myöntämiseen, mutta sitäkin enemmän edellytyksiä lobbausrahan vastaanottamiseen. Auditointi voitaisiin aloittaa vaikka Marianne Mikosta.