Posts

Olen katsonut tässä Big Brotheria muutaman kerran. Tai anteeksi, yrittänyt katsoa.. Tämä on tietysti nolo tunnustus, mutta näin olen tehnyt. Ongelma on se, että ei sitä vaan pysty katsomaan. Ei vaan pysty. Syynä on se, että henkilöissä ei ole mitään kiinnostavaa ja mitään oikeita tehtäviä ei ole ainakaan vielä tullut. Olenkin sitä mieltä että kilpailijoita pitäisi kiusata paljon pahemmin. Tilannetta voitaisiin sekoittaa kertomalla valheita ulkopuolisesta maailmasta. Vaikkapa, että Irak on alkanut myymään öljyä suoraan Suomeen. Tai ehkä jotain vaikka vähän jännittävämpää. Pelattaisiin vähän sellaisia kortteja, jotka saisivat kilpailijat kyseenalaistamaan juttuja. Sammutetaan valot, pidetään BB hiljaisena, liikutetaan kelloa 3 tuntia yhdessä tunnissa, saadaan ihmiset sekoamaan. Lähetetään kaiuttimista silloin tällöin säikäyttäviä ääniä täysin randomilla. Annetaan viinaa niin kauan kunnes kukaan ei halua enää juoda. JOTAIN MUUTA. EI esimerkiksi tuoda jotain avoparia ja sitten yritetä niitä saada pussailemaan muiden kanssa. Tänä vuonna katsoin ensimmäisen jakson, jossa kilpailijat esiteltiin, mutta varsinaista jaksoa en jaksanut katsoa siihen perään, koska se oli niin pyllystä. Big Brotherin alkuvaiheet on niin naurettavia, etten tajua, mikä idea niitä ihmisiä on sieltä äänestää pois, kun yhden poistuneen tilalle tulee neljä lisää!? Ja miten kaikki ihmiset, jotka BB:hen on valittu, onkin saatu niin samasta puusta veistettynä. Tai ei kai ihan kaikki, mutta suurin osa. Haluaisin käyttää julkisuutta hyväksi ja alkaa tekemään juontokeikkoja baarissa. Vai onko se vain se Talo, joka saa kenet tahansa lannistumaan ja taantumaan? Tänä vuonna BB:ssä oli heti ensimmäisenä jotain mitä koskaan ennen ei ole ollut, eli asukkaat eivät olleetkaan asukkaita, vaan kokelaita. Mitä helvettiä? Se, että ne oli kokelaita, tarkoitti sitä, että ensimmäisellä tynkäviikolla äänestettiin jo 2 pois. OHO, olipa todella ennennäkemätöntä. Katsojia ei vissiin pidetä niitäkään minään varsinaisina ruudinkeksijöinä. ...

Tämä on ensimmäinen ei-Nokialainen puhelin, mikä kädessäni ja taskussani on koskaan ollut. En ole käyttänyt tai omistanut Ericssoneja tai muitakaan epäisänmaalaisia merkkejä. Mutta nyt omistan: Samsung Galaxy S. Koska puhelin ei ole vielä ollut minulla kuin viikon, niin mitään oikeaa testiä en vielä voi kirjoittaa, mutta tänään bongasin Aamulehdestä sen tason kirjoituksen, että siihen oli pakko reagoida. Nimittäin tämä mobiilialaan erikoistunut toimittaja kirjoittaa Androidista ja Galaxy S:stä otsikolla Nokiantappajalta puuttuvat aseet. Otsikon jälkeen toimittajan järki himmenee: Android osoittautui testin aikana varsin epävakaaksi. Puhelin jumittuu yksinkertaisissakin toiminnoissa kuten valokuvatessa ja jopa puheluun vastattaessa. Näitä niin sanottuja älypuhelimia käytetään ahkerasti sähköpostien lukemiseen ja kirjoittamiseen. Tässä on Androidin toinen heikkous: sähköpostiohjelmassa on vakavia puutteita. Se jumittuu, eikä ajoittain hae uusia sähköposteja. Pahimmissa tapauksissa sähköpostiohjelma menee sekaisin ja näyttää eri viestiä, minkä käyttäjä on valinnut. Ohjelma jopa lähetti itsestään vanhan sähköpostiviestin kolmannelle henkilölle. En epäile etteikö näin olisi voinut käydä, tuskin toimittaja sentään valehtelee. Mutta kun kaveri testaa Samsung Galaxy S:ää ja puhuu samaan aikaan, kuinka Android-puhelin jumittuu valokuvatessa ja puheluun vastattaessa, ei voi oikein ottaa tekstiä vakavasti. Mitä sieniä tämä kaveri on syönyt? Ei itsellänikään ole ollut android-maailmassa pelkkää ihanuutta, Google kalenteri ei suostu kunnolla synkkautumaan, enkä tiedä miksi (enkä ole jaksanut vielä aloittaa valtaisaa googletusta). Mutta jos olisin tämä toimittaja, niin en paljon ilkkuisi Galaxy S:n sähköpostiongelmista. Nimittäin minulla oikeastaan ainut syy puhelimen vaihtamiseen oli tietysti halu kokeilla uutta ja se, että Nokian värkkien sähköpostiohjelmat – mitä niistä nyt haluaakaan käyttää – eivät toimi riittävän hyvin, jos ollenkaan. MfE:n asentamisen jälkeen akkua saakin olla aina irroittelemassa. Itselläni ei noita muita toimittajan ongelmia ole ollut. ...

No, kävipä niin että eräänä lauantaisena päivänä (tänään) ei ollut illalle mitään suunnitelmia, vaimokin karussa. No, lompakostahan löytyi vapaalippu elokuviin ja ajattelin, että teenpä tällaisen sooloiskun, kun edellisestä sooloilusta (Inception) jäi niin hyvä maku. Mikäs nyt on suosittua, no The Expendables. Leffahan oli kunnon kasariräiskintä, jossa juoneen ei ollut paljon panostettu. Leffan kantava voima ilmeisesti oli tähdistö, Jason Statham oli päässyt päärooliin Syltyn kanssa. Sitten oli Jet Litä, Mickey Rourkea, oli Dolph Lundgrenia ja Randy Coutourea ja tietysti Arnoldi ja Bruce Willis. Ja lisää oli pyydetty, Wesley Snipes ei päässyt esiintymään, koska kuvaukset oli ulkomailla ja kyseinen jamppa ei saa jenkeistä poistua. Van Damme sanoi, että leffassa ei ole juonta (totta, mutta ei dammen perusleffoissakaan ole). Kysyttyjen tähtien lista vaan jatkuu. No, menin leffaan ja odotin että nyt nähdään sitten, että näitä tähtiä tapetaan, sehän on aina siistiä. Höpsis. Ei niitä mitään tapettu. Alkuteksteissä huomasin, että leffan oli ohjannut ja kuvakäsikirjoittanut Sylvester Stallone. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ehkä nousta ja lähteä kotiin. Sylttyhän teki nyt niinku uuden Rambon, jossa on muitakin tähtiä, kuin hän itse. Leffassa ei ole mitään eroa viimeisimpään Ramboon, veritehosteetkin ovat samat ja juoni vielä huonompi. Tapettavan armeijan kokokin (200 miestä) taitaa olla sama? Willisin ja Swartsineekerin cameot oli lyhyitä, mutta hauskoja. Syltty ja Arska keskustelee: Arska: Give this job to my friend, he loves playing in the jungle. (arska tarjoaa työn syltylle) Syltty: Right. Bruce: [Arska lähtee] What’s his fucking problem? Syltty: He wants to become president. Hyvä, huumoria! Kattomaanhan tätä leffaa ei kannata mennä, minun vierestäni pari jotain 15v kollia lähti kesken leffan pois, kun ei jaksaneet kattoa. Jos tykkää 80-luvun toiminnasta, ärsyttävästi leikatuista ja heilutelluista taistelukohtauksista ja järjettömästä godmodesta, mikä hyviksillä on, niin sitten voi mennä katsomaan. Muuten ei kannata. Wareta ja kato kotona poikain kanssa kalja kourassa. Juonessa pysyy kyllä mukana, vaikkei koko ajan jaksaisikaan seurata. Eivät saa päähänsä ainakaan jatko-osaa tehdä sitten. ...

Vihreiden suurin julkkis täällä interwebissä on tietysti JJ. Kasvi, jota on pidetty internetin vapahtajana ja ihmisten oikeuksien puolustajana. Yksi ja ainoa niistä, joka Arkadianmäellä tietotekniikasta ymmärtää. Joskus JJ oli vielä tasavertainen, ei ollut kauaa siitä, kun Kasvi oli vielä harrastanut Klingonin kieltä ja oli internetin oikea käyttäjä. Nyt Kasville on tapahtunut se, mitä yliopistossa tapahtuu opiskelijoille, jotka rupeavat assariksi, valmistuvat, rupeavat tekemään jatkotutkintoa, joista tulee ehkä yliassareita ja niin edelleen. Eli, vaikka kosketuspinta todellisuuteen joskus oli vielä hyvin terävä, opiskelijan arki on unohtunut kaikkien vuosien varrella. Huomaan joitain asioita tapahtuneen itsessänikin, opiskelijan arki ei tunnu mahdottoman läheiseltä ajatukselta enää. Mutta samaa vaivaa on myös vihreissä. Vaikka JJ ei varsinaisesti internetiä vastaan vielä kampanjoi, on hänestä tulossa vanha ukko, joka hakee vain turvallisuutta itselleen ja lähimmäisilleen. Ja mikäs siinä, sehän on varmasti geneettisessä koodauksessa ihmiseen nakerrettu, että ei tarvitse olla sankari koko ikäänsä. Ellei ole Chuck Norris. Mutta politiikkaan se ei oikein sovi, ehdotuksista tulee järjenvastaisia. Viimeisin osoitus tästä on se, kun JJ haluaa aseiden omistajat liittää harrastusseuroihin pakolla, kytkeä RFID-tarroja aseisiin, jotta poliisit voivat lukea oven takaa, mitä aseita sinulla on, mahdollistaa poliisien kotikäynnit aseiden valvonnan suhteen (vrt. kotietsintä) ja paljon muutakin melko mystisiä hommia. Etkö usko? Lue itse. Miksikö? Koska jotain on tehtävä, kun näitä kouluampumisia ja muita tulituksia tähän saakka on ollut. Viis siitä, vaikka kouluampujat ovat laskelmoivia, kylmäpäisiä sunnittelijoita, jotka olisivat vaikka räjäyttäneet koulun, jos asetta ei olisi ollut saatavilla (Myyrmanni anyone?). Viis siitä, vaikka Porvoon räiskijä ampui luvattomalla aseella, nimittäin luvan omistaja oli myynyt aseen pimeille markkinoille. Ja tämä ei ollut yllätys, tiukentuneiden lainsäädäntöjen vuoksi aseiden jälkimarkkinat ovat käytännössä nollassa ja jos aseen omistajalle tulee rahapula, ostajaehdokkaat ovat ainoastaan laittomia hankkijoita. Hups. Mutta jotain olisi taas tehtävä. Pitäisikö kieltää pienikaliiberiset aseet, kun ammunnat ovat tähän saakka tapahtuneet niillä? Eivät uhritkaan kidu niin paljoa, kun seuraava tapaus tulee metsästyshaulikon kanssa kouluun. ...

Hyvä Yleisradio! Sääilta. Se tulee taas. Sääiltaan soittaa aivan liikaa suoraan sanottuna höperöitä ja pallosalamahaahuilijoita. Olen kuunnellut sääiltaa monta vuotta aktiivisesti ja olen kuullut jo kaikki tarinat pallosalamista ja vuoden -27 erityisestä ukkoskesästä ja siitä, kuinka vuonna 1945 vielä sirkat soittivat kovempaa ja kuinka ukkospilvet kiertävät vesistöjä ja millon mitäkin vaarantöppyröitä. Olisiko mitenkään mahdollista etukäteen vastata puheluihin ja toivottaa hyvää illanjatkoa juopuneille, höperöille ja samoja kysymyksiä kysyville ärsyttäville jankkaajille? Radiossa on enemmän asiantuntijuutta äänessä ilmastoon liittyen mitä yleensä ja se saadaan hukattua kaikenlaiseen turhanpäiväiseen voivotteluun siitä, kuinka salami iskikin naapurimökkiin vuonna 1927 ja lähes heti perään 1967, eikä kertaakaan meidän mökkiin vaikka ihan vieressä on! Se on varmaan soittajan elämän kohokohtia, mutta keskivertokuuntelijaa se ei kiinnosta pätkääkään. Jos puheluita ei voida alkaa skriinaamaan, voisiko toimittaja edes olla jämäkämpi ja torpata jaarittelijat ja jankuttajat pois kuluttamasta kaikkien aikaa. Voisiko se olla mahdollista? ”Tämä aihe taitaa olla jo loppuun käsitelty, hyvää illan jatkoa.” Näin saataisiin meille kaikille parempaa radiota ja halukkaille parempia vastauksia. Miettikää edes tätä, vai onko tämä toimittajien sellainen sisäpiirijuttu, että nauraa kiherrätte ohjelman jälkeen soittajia? Hyvin pokka kyllä pitää ohjelman aikana, siitä täytyy antaa pisteet. Jasmo

Inception, tuo tämän hetken kuumin elokuva. Mennessäni katsomaan sitä, en oikeastaan odottanut kamalasti mitään. Ystävistäni osa on tykännyt elokuvasta kovasti ja osa vihannut täysin. Toisaalta, juuri sen vuoksi odotin hyvää elokuvaa, koska se jakaa mielipiteet noin voimakkaasti. Tuntui, että kaikki hekuttivat Dark Knightia, vaikka minun mielestäni se oli täysi rapa. Ehkäpä Inceptionissa olisi jotain, joka viihdyttäisi. Ja olihan siinä. Täytyy sanoa, että elokuvan trailerit näyttivät elokuvan täysin erilaisena, kuin mitä se oli. Trailerin nähdessäni ajattelin aikoinaan, että tuota elokuvaa en mene katsomaan, enkä olisi mennytkään, jollei siitä olisi kasvanut tällainen pienimuotoinen hype. Ja elokuva oli hyvä. Pahoittelen, mutta kerron seuraavaksi jotain asioita, joita ei ehkä kannata lukea, jollei leffaa ole vielä nähnyt ja sen aikoo mennä katsomaan. ...

Olen katsonut muutamia jaksoja TV-sarja Survivorsista. Ei, tällä kertaa ei ole juntteja autiolla saarella, vaan kunnon post-apokalyptista meininkiä. Ohjelma tulee joltain TV-kanavalta, en muista miltä. Ehkä kolmoselta. Idea on siis se, että tauti tuli ja tappoi yli 99% väestöstä maailmassa. Sitten seurataan brittien toilailua jossain kaupungissa, olisikohan Lontoossa vai missä. Sarjan idea oli todella mielenkiintoinen. Tällainen vallan uusijako saa miettimään kaikkia jänniä ajatusleikkejä, kuten että mitä itse tekisit ja mikä on tärkeintä, ruoka, bensa, sähkö vai aseet. Valitettavasti sarja ei ole lähestynyt asiaa tällaiselta kannalta, ainakaan ensimmäisten jaksojen osalta. Ensimmäisissä jaksoissa ei ole saavutettu mitään, ainoastaan sekoiltu. Lisäksi käsikirjoituksessa on aika ihmeellisiä juttuja, jotka minua ärsyttävät. Mutta silti kokonaisuus pitää hyvin kiinni, vähän niin kuin 24 (kauheeta rapaa, mutta pakko kattoa) tai parempi esimerkki Jericho, joka oli erinomainen, mutta omine ongelmineen. Jotenkin hupaisaa on, että vaikka Survivorsissa kourallinen ihmisiä säntäilee jonkin suurkaupungin (ehkä Lontoo) sisuksissa, he törmäävät koko ajan toisiinsa. Minua ärsyttää myös se, että vaikka päähenkilöitä ahdistellaan jatkuvasti aseellisin joukoin, he eivät itse ota mitään askelta puolustautumista kohtaan, mutta kaipa olen vaan katsonut liikaa toimintaelokuvia. Enkä ole katsonut vasta kuin muutaman ensimmäisen jakson sarjasta, joten en tiedä millainen sotatilanne vielä puhkeaa. Lontoossa (se kaupunki taitaa olla kyllä Manchester) pelätään jo ruuan loppumista pari päivää Kuoleman jälkeen. Kauppojen hyllyillä oikeasti on tuolle määrälle ihmisiä säilykkeitä sun muita ainakin vuodeksi. Mutta hyvä sarja on, näine ärsyttävine ajatuksineenkin. Kannattaa öögata jos sattuu sopimaan aikatauluun.

Pendulum taisi lyödä itsensä Suomessa ihmisten tietoisuuteen Provinssirockissa. Itse en ole koskaan Pendulumin live-konserttia kokenut, ainoastaan DJ-keikan aikoinaan. Mutta siitä asti kuin Häivälän Hartsa mulle Pendulumin joskus pakkosyötti, olen tykännyt ko. bändistä. Erityisesti vanhempi matsku oli mieleeni, mutta en tiedä mitä on tapahtunut, kun Propane Nightmares alkoi kuulostamaan viime vuonna yhtäkkiä hyvältä ja Watercolour tänä vuonna toimii myös. Sitten kun Pendulumia sai Play.comista niin edukkaasti (ks. aiemmat postaukset), tilasin sekä Hold Your Colourin että tämän uusimman, Immersionin. Nyt levyt ovat olleet jonkin aikaa kuuntelussa. Immersion alkaa perinteiseen tapaan introlla, mutta siinä missä intron jälkeen Hold Your Colourilla tulee Slam, jatkuu Immersionilla intro oikeastaan vielä 2. raidankin. Biisi on juuri sellainen, että voin vaan kuvitella sen soivan, kun SuperStarDJ kiipeää Pendulumin DJ-keikoilla lavalle. Ei mikään äärettömän herkullinen kuunneltava, mutta kieltämättä virittää tunnelmaan. Ja tunnelmahan on melko ok. Nimittäin kolmosbiisinä oleva Watercolour lyö sellaisen tahdin päälle loppulevylle, että oksat pois. Sitä Pendulumilta tietenkin odotetaankin. Nelosbiisinä oleva dubstep-henkinen kappale lyö vielä naulan niin hyvin arkkuun (päähän?), että nautinto on siinä valmis. Ja sitten on vielä 11 biisiä jäljellä! Kieltämättä 4. biisin jälkeen kappaleet vähän hukkuvat minulla massaan, Pendulumille ominaisia lauluja, breikkejä, fillejä ja saundeja tulee raita toisensa jälkeen ja setti ehkä huipentuu yhteistyössä In Flamesin kanssa tehtyyn raitaan Self vs Self. Täytyy myöntää, että olin todella skeptinen tuollaisen yhteistyön toimimisesta, tuli lähinnä mieleen Avain & Pelle Miljoona, mutta kas vain, toimii muuten! Levy on jotenkin saatu kasattua niin, että se on aika helppo kuunnella, siis helppoa tanssimusiikkia myös niille ihmisille, jotka eivät ole Pendulumia tai junkkaa ennen kuunnelleet (Se puristi joka alkaa vääntää tästä pendulumin Jump-Stepistä ja Pendu-Stepistä ja vaikka mistä musagenrestä, ole hyvä ja ehdottomasti, kommentteihin mahtuu!). Mutta kuitenkin juuri esim 4. raita on kaikin puolin hyvä dubstep-henkinen biisi, jonka tahtiin varmaan nyrkit on heiluneet. Ja päät. Ja loppupuolella on aika erikoisiakin saundeja ja aika röyhkeää pörinää, joten myös musiikkigenreä yleisesti kuuntelevia muistetaan. ...

Onko kämppiksesi ärsyttävä? Tai muuten vain haluat aiheuttaa jollekulle kipua? Tarvitset pääsyn kohdenhenkilön keittiöön silloin, kun hänellä on jotain uunissa. Tämä toimii vain jos kohde käyttää patakintaita ottaessaan kuuman pellin tai vastaavan uunista. Käy kostuttamassa kintaat ennen kuin kohde käyttää niitä. Kostuta vain siten, että ne eivät kastu läpimäräksi, jotta sitä ei huomaa, kun laittaa kintaat käteen. Kun kohde nyt ottaa pellin käteensä, litistyvät ne veden takia ja johtavat lämpöä paremmin kuin kuivana. Todella paljon paremmin. Naura vapautuneesti, kun kohteesi pudottaa pellin lattialle ja saa palovammoja käsiinsä. Hienous on vielä siinä, että kuumuus ei tunnu vasta kuin viiveellä, joten pelti on jo täysin ilmassa, ennen kuin poltto alkaa. … Itse olin onnistunut kostuttamaan kyseiset hanskat vahingossa ennen uunipeltiin tarttumista juuri edellä kuvatulla tavalla ja nyt sormessa (onneksi vain yhdessä) on napakka vesikello. En kuitenkaan suostunut pudottamaan settiä lattialle, vaan paiskasin takaisin uuniin miten kuten valtavan sadattelun saattelemana.

Pitkästä aikaa Jasmon blogi on saanut energiajuomaa testiin. Huhuja on kuultu myös TEHO energiavedestä, mutta se on jäänyt vain huhujen tasolle. Myöskään Battery Shottia ei ole tullut testattua, lähinnä sen takia, että pidän Batterystä enemmän maun kuin vaikutuksen takia. Mutta sitten Kickupiin. Tämä ruotsalainen energiajuoma ei ilmeisesti ole varsinaisesti energiajuoma, siksi pullossakin lukee functional drink. Tätä juomaa saa tällä hetkellä Suomessa ainoastaan Sportia Tammistosta ja 33cl puteli maksaa ainoastaan 1,50€. Makuja on tällä hetkellä saatavilla kolme ja makujen lisäksi myös sisällöt hieman vaihtelevat. Kickupin idea on olla luontaisempi ratkaisu energiajuomille, siinä ei ole kofeiinia eikä tauriinia (mutta on guaranaa) ja siinä on vitamiineja ja antioksidantteja. Tauriinin ja kofeiinin puutteen vuoksi juoma ei myöskään maistu samalle energiajuomahapolle, kuten kaikki muut energiajuomat. Vaan se maistuu hyvälle. Erityisesti Red Berries ja Green Berries -maut olivat hyviä ja Gold Berrieskin voittaa monet perinteiset energiajuomat. Maku on mehumainen, mutta kuitenkin kirpakka, mutta ei kuitenkaan samalla lailla poreileva kuin limonaadi. Itseasiasa innostuin vähän mausta ja jos tätä saisi täältä Tampereelta, voisin töihin mennessäni viedä mukanani tai ehkä jopa vaihtaa (ainakin kerran) töiden battery-lavan kickup-lavaan. Kokeeksi. Piristävä vaikutus jäi kuitenkin näkemättä. Nautin tätä juomaa juuri ennen nukkumaanmenoa, eikä nukahtamisessa ollut ongelmia. Kuitenkin autoillessa tätä juodessa huomasin vireystilan kohonneen, apatiasta murjotukseen. Valitettavasti mikserinä en juomaa kerinnyt testata, kun putelit loppuivat kesken. Pullo on myös melko hienon näköinen, Burtonilta kopioitu nuoli on ihan kiva logo ja kyllä tämmöinen vaihtelu tekee happosuulle hyvää. ...

Viime viikolla uutisoitiin, että suomalaisten verkkokauppojen myynti on laskenut alkuvuodesta reilut 10%. Samaan aikaan verkkokaupan totaalimyynti kuitenkin kasvaa nopeasti, joten yhteenvetona voidaan sanoa, että nyt ei mene suomalaisella verkkokaupalla kovin vahvasti. 400 000 tuhatta suomalaista osti viime vuonna ensimmäisen kerran ulkomaisesta verkkokaupasta tavaraa. Verkkokaupassa tärkein yksittäinen myyntiargumentti on hinta. Ei tuotteen hinta, vaan tuotteen hinta kotiovelle. Tämän lisäksi toimitusaika on tärkeää. En ole aikoihin Netanttilasta mitään tilannut, mutta vuosia sitten tilailin DVD-levyjä sieltä. Saapumisessa saattoi kestää jopa 2 viikkoa. Kahden eri tilauskerran jälkeen uskoin, että toimitusajat ovat vain liian pitkiä, enkä sittemmin ole Netanttilasta mitään tilannut, voihan olla että nykyään he jo osaavat käyttää kattavaa anttilaverkostoa myös jakelussa.. Hinta on siksi tärkein myyntiargumentti, koska samaa tuotetta on yleensä tarjolla monissa kaupoissa. Kuluttaja tekee mielellään vertailua hinnoista, joko käsin muutaman kaupan kesken tai sitten jollain työkalulla, kuten vertaa.fi. Itselläni ei ole pienintäkään sääliä suomalaista verkkokauppiasta kohtaan, joka myy bulkkikamaa kalliimmalla kuin saksalainen kilpailijansa ja jonka toimitusmaksut ovat silti suurempia, vaikka tavara liikkuu saman maan sisällä. En tiedä, onko Suomessa yhtäkään musiikin verkkokauppaa (jossa siis myytäisiin gearia), kun Thomann ja esim Decks dominoivat hinnoillaan ja toimituskyvyllään. Jos on, niin epäilen, ettei kyseessä ole mikään menestystarina. Isompien laitteiden, kuten imurien, televisioiden jne. verkkomyynnissä suomalaiset vielä haluavat käyttää suomalaista palvelua, koska koetaan että takuuasiat ovat helpompia. Mutta se on ainut ja melko heikko myyntiargumentti saksalaista jyräystä vastaan. Meille tuli imuri Pixmaniasta, koska se oli vain niin edullinen ja uskoin takuuasioiden hoituvan. Erot hinnoissa ovat välillä niin suuria (osittain EU-lainsäädännön vuoksi), että kauppojen on varmasti vaikeakin kilpailla. Esimerkiksi harrastuskamassa puhutaan, että Sport-Conrad myy tuotteita järjestään halvemmalla hinnalla, kuin mitä suomalaiset kivijalkakaupat saavat sisäänostettua maahantuojalta. Kilpailu hinnalla on siis mahdotonta, että jos alalla aikoo pysyä, niin kannattaa keksiä jotain muuta, esimerkiksi hyvää palvelua. Vaikka suksipuolella mielellään onkin ajatellut niin, että tuen tätä suksiyrittäjää, niin varsinkaan isojen ketjujen on turha omia hiluja odotella. Ja sama on vähän pienissäkin puljuissa, jos sukset + siteet + monot saa vaikkka Sport-Conradilta samaan hintaan, kuin Suomesta pelkät monot, niin sori vaan, mutta ei minulla ole varaa lähteä moiseen satojen eurojen hyväntekeväisyyteen. ...

Ehkä kaikkein innokkaimmat Jasmon blogin lukijat ovat huomanneetkin, että haku on ollut jonkin aikaa pois käytöstä. Ensin siten, että sitä ei voinut käyttää ollenkaan ja sitten niin, että sitä pystyi käyttämään, jos tiesi suoran osoitteen. Nyt haku toimii taas ja teinkin heti mielenkiintoisia hakuja blogiini. Tuntuu siltä, että egosurffaus Googlea käyttäen on vielä pientä, kun vertaa oman blogin lukemiseen ja hakemiseen. Mutta se on vain niin, että kun aika kuluu, niin tarinoita ei muista itse kirjoittaneen ja niitähän on ihan kiva lukea. Ja vuodesta 2005 astihan sitä on hölisty, kaikenlaista. Silloin kun toukokuussa siirryin sivuineni Webfactioniin (taas vammainen affiliate linkki!), huomasin että tietokannassa oli jotain vialla. Kaikki toimi muuten moitteetta, mutta haut jumittivat koko palvelimen ja kestivät sietämättömän kauan, esimerkiksi 2-3 minuuttia, vaikka minulla on vain 1500 postausta blogissa (no aika paljon!). Sitä sitten selvitettiin tässä aina kun kiinnosti. Asiaa selvitin minä googlettamalla ja WordPressin sivuilla surffaten ja sitten Webfactionin foorumilla ja viimein Webfactionin ylläpidon kanssa. Ylläpito sai tarkkailussaan messeviä lukuja, MySQL kulutti muistia yli 200 megaa, kun teki haun kantaan. Webfactionin halvimmassa paketissa muistin kulutus on rajattu juuri tuohon ja siksi ääretön hitaus ja kaatuilu. Tänään sitten otin taas uutta intoa korjatakseni asiaa. Huomasin, että jos tekee WP3.0 puhtaan asennuksen, niin wp_posts taulussa on vähemmän kenttiä kuin mitä minulla on (olen vain päivittänyt wordpressiä entisen päälle versiosta 2.0.x) ja että wp_users taulussa on tuplaindeksi eräässä kentässä. Kun poistin nämä, niin avot, haku alkoi toimimaan! Ihanaa! ...

Inkeri Kerola, tuo Keskustan Kätyri, johtaa valiokuntaa, joka on luomassa uutta alkoholilainsäädäntöä. Lapsia suojellakseen, miksi muutenkaan. Lainsäädännöllä olisi tarkoitus estää alkoholin mielikuvamainonta. Mikä jottei, lapsiahan pitää suojella kaikelta. Mutta minkälaista on mainonta, joka ei ole mielikuvamainontaa? Saadaanko faktoja kertoa? Juodessasi Fizz Extra Dry siideriä, tunnet helmeilevän omenan maun suussasi ja parin tölkin jälkeen sinusta tulee hyväntuulinen, sosiaalinen ja puhelias. Liian monen tölkin jälkeen väsynyt, sammaltava ja urpo. Kuinka moni kerkisi jo ajatella, että ei kaikki alkoholia käyttävät tule sosiaalisiksi ja hyväntuulisiksi? Eikö ylläoleva siis olekaan faktaa? No, siitäpä ei onneksi tarvitse peistä taittaa, sillä faktuaalinen mainontakin on pannassa, jos lakimuutos menee läpi. Eikä nytkään käsittääkseni saa mainostaa viinasta tulevaa kivaa tunnetta? Tai en minä tiedä, jos saisi, niin kai joku mainostaisi? Jatkossa mainostaa saisi vain tuotetiedoilla. En tiedä miten se voidaan lukea mainokseksi. Tuotesisältö:Vesi, ohramallas ja humala. Carlsberg Lite. Hienoa ja innovatiivista alkoholimainontaa tulossa. Ei varmaan liian montaa miljoonaa kaljafirmat enää maksa mainostamisesta televisiossa lakimuutoksen jälkeen. Mutta siihenhän lakimuutus pyrkiikin. Että tavoite lakimuutoksella varmaan saavutetaan.

Jalkapallon MM-kisat ovat hieno tapahtuma. Sen suuruutta maailmalla voi suhteuttaa sillä, että Pekingin olympialaisten aikaan ei Twitterillä ollut toiminnan kanssa mitään ongelmia, mutta futiskisojen aikaan Twitter on kaatuillut tärkeimpien pelien aikana. Tietysti Twitterin käyttö on kasvanut melko paljon sitten Pekingin. Tiesittekö muuten, että ainakin jokin aika sitten Facebookissa oli FarmVillen pelaajia enemmän, kuin Twitterissä tilejä? Nyt tiedätte. Takaisin jalkapalloon. Aluksi jännittävintä oli nähdä Pohjois-Korean pelaavan. Joukkue oli kaikille täysi mysteeri ja mystinen. Oli hienoa katsoa ensimmäinen peli, nähdä niitä suljetussa maassa eläviä duudeja. Ihan ensimmäisiä pelejä en tainnut katsoa, mutta olisiko ollut 3. peli, jonka katsoin ja ihmettelin, kun stadionilta ei kuulu oikein mitään ääntä. Selostus kuului kyllä hyvin mutta ei peliääniä. YLE yritti hiljaisemmalla stadionäänellä pitää Vuvuzelat poissa ihmisten kodeista. Ei sekään ollut hyvä ratkaisu, mutta rasittavaa se bzzzzzzzzzzzz mekkala on tauotta kuunnella. Onneksi YLE sai vähän vaimennettua kyseisiä torvia. Itsekin yritin valjastaa internetin valtaisat voimat avuksi hankkimaan minulle Vuvuzelan, niiden saatavuus kun on edelleen Suomessa huono. Ei lähtenyt homma viriämään, ei voi minkhän. Kenties kirjoitusvirheet olivat syynä kriittisen massan puuttumiseen? Alkulohkojen peli oli aika masentavaa, erityisesti ensimmäinen kierros oli turhaa kyttäilyä. Muutamia hyviäkin esityksiä nähtiin, mm. Espanjan ja Argentiinan pelit. Mutta yksinkertaisesti tylsää futista, mutta jaksoin katsoa kauhistellakseni Vuvuzeloja. Jalkapallossa yleensä käydään isoja vääntöjä rangaistuspotkuista ja niiden määräämisistä. Usein hidastukset osoittavatkin, että selvä rankkari jää viheltämättä tai että pallo ei oikeasti osunut käteen tai että se Ronaldo vain sukelsi – taas kerran – eikä kukaan mitään rikkonut. Tänä vuonna isompia rankkarimunauksia ei tuomareilta ole tapahtunut, mitä nyt Torres sai filmaamisella yhden punaisen kortin aiheutettua. ...

Olen vähän aikaa harrastanut valokuvausta ja joskus postannut muutaman kuvan tänne blogiin. Olen kuvannut koiraurheilua, surffausta, hiihtojuttuja ja enduroa. Viimeisintä näistä oli Enduron kuvaus. Urheilulajien kuvaaminen on ollut minulle aina aika vaikeaa. Varsinkin sellaisten lajien, joita en itse ole harrastanut, yllä mainituista tapauksista voidaan siis luetella koiraurheilu, surffaus ja enduro. Ei ole kovin helppoa nähdä pelipaikasta, että miten tästä kannattaa ottaa kuvaa, tai edes sitä, kuinka kohde tulee liikkumaan, tämä oli esimerkiksi enduron kanssa suoranainen haaste, kun pyörä liikkui aika napakkaa vauhtia. Myös välineet antavat oman ongelmansa. Kamera-apinat lienevät yksiä pahimpia välinehomostelijoita, jotka eivät ole ikinä tyytyväisiä varusteisiinsa. No, enduroa kuvatessa oli sellainen tilanne, että minulla ei alle 50mm putkea ollut ollenkaan. Tuollaisessa tiheässä metässä ei mikään optimaalinen tilanne, lisäksi läheltä otetut laajakuvaiset otokset loistavat poissaolollaan. Kuvaamisessa hauskinta minusta on suunnittelu. Mietitään yhdessä kohteen kanssa, että mitä tehdään ja milloin tehdään. Odotetaanko hiukkasen tässä aurinkoa vai painetaanko nyt tukka putkella. Parhaat fiilikset tietysti tulee siitä, jos saa onnistuneen ruudun. Mikä se onnistunut otos sitten on? Niinpä. Mielestäni se on sellainen, joka on teknisesti riittävän hyvä kuvaajalle ja josta välittyy haluttu fiilis hyvin. Kuvaamisessa tuntuu olevan myös yleensä vähän sellainen fiilis, että usko meinaa loppua. Oman 20D:n onnettomalla näytöllä ei näe, onko tarkennus oikein ja onko kuva terävä. Sen sentään näkee, että miten kuva on rajautunut. Siksi on aina vähän pelottavaa tulla kotiin ja koneelle katsomaan kuvia, kun joku surffaaja tai hiihtäjä on päivän hikoillut, jotta saataisiin kuvia ja sitten jää joko sarjakuvaus pois päältä (sori Panu) tai tarkennusasetukset ovat väärin, kuten kävi Matson ekoja surffeja kuvatessa. ...

Minua on haukuttu antiikkiseksi, kun olen halunnut käyttää blogilista.fi:tä blogien seuraamiseen. Minusta se oli kiva aikoinaan, kun blogeilla ei vielä kaikilla ollut rss-virtaa tai rss-lukijaa. No, nykyisinhän tilanne ei ole enää niin, vaan jokaisesta blogista saa rss-virran ja yleensä jopa ihan kokonaisen postauksen, jotkut urpot käyttävät sitä, että vain osa tekstistä tulee feediin. Syynä tietysti se, että sivuille halutaan vierailijoita. No, tässä pienestä yläpilvestä kärsiessäni ajattelin, että voisin naksutella suurimman osan seuraamistani blogeista blogilistalta Google Readeriin. Onhan se kätevämpää, kun voi sitten puhelimellakin paremmin tsekata noi muiden blogahdukset. Mutta nyttemmin olen tajunnut, että on ikävää, kun kommentit eivät siirry tai näy tuon feedin mukana. Siinä ei esimerkiksi postauskohtaisesti näy, montako kommenttia postaukseen on annettu. Ainakin minusta se olisi kiva tietää, voisi käydä lukemassa sitten kommentitkin. Pitääpä etsiä, josko joku plugari auttaisi tässä oman blogini kohdalla. Blogilista minulla on edelleen käytössä, mutta tuossa sivussa oleva suosikkiblogit -palsta (jonka tarjoaa blogilista) häviää siitä hiljalleen ja painopiste tulee tuolle Mielenkiintoisia -otsikon alle valituille postauksille (sen vuorostaan tarjoaa Google Reader).

Haluatko blogiin MM-tunnelmaa? Se onnistuu tästä

Ihmetyttääkö teitä koskaan kuinka paljon kaikenlaisia piilokuluja oikein maksamme. Oikeastaan kaiken huippu on ollut Nordea, joka on kivana pankkina myöntänyt meille lainaa, mutta joka kuppaa asiakastaan joka välissä. Kun olen Avainasiakas, eli on todella paljon velkaa pankille, pääsen ässätiimiin, joka saa esimerkiksi MasterCard Goldin ilmaiseksi! Ja tilinhoitokuluakin otetaan ainoastaan 50 snt / kk! Normaalisti sitä ei otettaisi nuoruuteni vuoksi, mutta avainasikkaana se otetaan. Tämähän on hienoutta, normaalisti edellä mainittu MasterCard maksaisi vissiin noin 100e / vuodessa. No, nyt on ilmeisesti Nordeakin tulossa katumapäälle ja alkaa velottaa epäeuroisista nettiostoksista vielä huonomman vaihtokurssin lisäksi jotain naurettavaa, melkein 2% provisiota asiakkaalta. Tämän lisäksi minun pitäisi maksaa 6 euroa vuodessa palvelumaksuja lisää, jotta näkisin verkkopankissa MasterCardin tapahtumatilanteen. Kulut sen kuin lisääntyvät: Nyt kun e-laskut ovat tulleet jo kohtuullisen laajasti käyttöön, pankit kuten Tapiola ja Spankki lähettävät saapuneesta laskusta sähköpostin asiakkaalle, että tulehan maksamaan. Nordealla sähköpostin lähetys ja tekstiviestin lähetys e-laskusta ovat maksullisia lisäpalveluita. Tai kuten lainan suoraveloitukseen keksitty vähän reilun euron kulu, joka on käytännössä siis vain kiinteä lisäkorko. Lisää piilomaksuja tulee, kun kaupat saavat veloittaa maksamiseen liittyviä kulujaan asiakkailta. Viehko ajatus, kauppa pääsee vihdoin kattamaan kulujaan, jotka on jo valmiiksi katettu tuotteiden hinnassa. Ei riitä että joudumme ottamaan käyttöön maailman vammasimmat termit Debit/Credit kortitmaksemisessa, vaikka kumpikaan ei ole suomea koskaan nähnytkään. Otamme tämän käyttöön, koska niin kuulemma on kaikkialla muuallakin. En ole kaikkialla käynyt, mutta niissä muutamassa paikassa jossa olen käynyt, ei ole lukenut Debit eikä Credit vaan jotain ihan muuta. Tämä kaikkialla muualla taitaa olla yhtä mustaa valkoisella kuin Tanja Vienonesella Karpelalla Saarelalla Karpelalla aikoinaan tekijänoikeuslaista. ...

[][1]Ai mitenkö tämä liittyy mihinkään? No, lama-aikana kannattaa vaatteistakin säästää. Enäähän lamasta ei kärsitä, koska nousukausi on jo alkanut, mutta kerron nyt näitä laman aikana käyttämiäni säästökeinoja, joilla lama selätettiin (no ihan jokaista en käyttänyt!). Jokainen saa vapaasti käyttää näitä keinoja taloutensa pönkittämiseen. Teemana on, että pienistä puroista kasvaa suuri virta ja että pienistä ongelmista saa valtavat helposti, kun Osaa. Käytä lämmintä vettä. Kun ruuan valmistuksessa joudut keittämään vettä, kannattaa käyttää vedenkeitintä ja täyttää se niin kuumalla vedellä kuin hanasta tulee. Tämä ei tietenkään koske muita, kuin niitä joilla on kiinteä vesilasku, eli esimerkiksi useimmilla kerrostaloasujilla. Kuuma vesi kiehuu nopeammin ja sähköä (josta joudut maksamaan) säästyy! Loistavaa. Lataa puhelin työpaikalla. Jos on niin onnellinen tilanne, että työpaikka on säilynyt koko laman ajan, kannattaa puhelin ladata aina työpaikalla. Sosiaalista aspektia voi latailuun tuoda sillä, että laturit ovat samassa paikassa, esimerkiksi kellarissa, johon voi sitten muiden persaukisten kanssa kerääntyä lataamaan puhelimiaan. Käytä naisten sukkahousuja. Sellaista uskottavaa köyhien vinkkilistaa ei olekaan, jossa ei annettaisi jotain vinkkiä sukkahousujen käyttöön. Kannattaa siis lukea Niksi-Pirkka tarkkaan, jotta pääsee hyödyntämään vaimokkeen sukkikset viimeista narua myöten. Jos Pirkka ei satu olemaan lähellä, annan yhden vinkin itse: Sukkahousuja voi käyttää autossa häikäisysuojana pingottamalla ne tuulilasin yläosaan. Kannattaa installoida sisäpuolelle, ulkopuolella vesisateella vähän huono. Ja kyllä, tämä vinkki oli oikeasti joskus Niksi-Pirkassa.. Ässä palsta. Älä käytä pullonpalautusrahoja ostosten maksamiseen. Jos sinulla on bonuskortti, menetät selvää rahaa maksaessasi pullonpalautusrahoilla ostoksiasi. Tee sen sijaan niin, että maksa ensin kaikki ostokset bonuskortilla ja sen jälkeen lunasta pullonpalautusrahat. Tällöin saat bonusta koko ostosten summasta ja vielä pullonpalautusrahat. Jos maksat pullonpalautuslipukkeella, et saa siitä osasta boonusta. Jos et tykkää ottaa käteistä rahaa, voi pullonpalautusrahat S-kaupoissa siirtää suoraan S-tilille. ...

Joskus sitä vanhemmiten huomaa, kuinka sitä nuorena on ollut tyhymä. Minulla on blogissa postauksia aina vuodelta 2005 saakka, jossa kehun OpenOfficea. Eikä siinä mitään, mutta kun yksi kerta ei ole edes riittänyt, vaan vika päässä on esiintynyt useamminkin, esimerkiksi samana vuonna kehun OpenOfficea käytettävyydeltään ja ongelmattomuudeltaan. Ilmeisesti muutaman sivun harkkatyöt ja raportit eivät ole saaneet totuutta esiin. No, kandityön yhteydessä maailman realiteetit antavat jo viitteitä, kun tuskailen OpenOfficen otsikoiden numeroinnin kanssa. Kandityön teen kuitenkin loppuun työsuhteessa kouluun ja käytin loppuajasta Microsoft Wordiä. Wordin kanssa sai olla tarkkana, ettei numeroinnit yhtäkkiä hävinneet kuvista. Lopulta jossain koulutyössä OpenOfficen käyttö oli mahdotonta, koska se tekee kuvaotsikot tekstikehysten sisäpuolelle. Hermot meni napakasti ja viimeisimmässä käyttämässäni OO versiossa (3.2.0) kehysten kuvaotsikot (caption) menevät edelleen kehyksen sisäpuolelle, joka on käsittämätöntä enkä edes tiedä voiko sitä muuttaa jostain. Jos joku tietää, niin nyt on hyvä aika kertoa. Nimittäin tilanne dokumenttien kirjoittamisen saralla ei ole viime vuosina pahemmin parantunut. Vaihtoehtoja on kaksi, OpenOffice ja Microsoft Word. Aloitin kirjoittamaan diplomityötäni OO:lla, oikeastaan hieman uteliaisuuttani, rahasta ei ole kyse, saisin Wordin koululta ilmaiseksi. Ei ehkä olisi pitänyt. Nimittäin uudessa 3.2.0 OpenOfficessa (nyt on juuri julkaistu 3.2.1, jota en ole kerinnyt testata) ei toimi edes perustoiminnot. Esimerkiksi sisällysluettelo, en vain saa sitä muotoiltua mitenkään järkevän näköiseksi. Wordissä sen sijaan jopa oletuksena sisällysluettelo toimii. Nyt OO:ssa sisällysluettelossa sivunumerot eivät tasaannu oikeaan reunaan. Ei vaan tasaannu. Olen poistanut sisällysluettelon sata kertaa ja yrittäny asettaa uusiksi, mutta ei auta. Ei toimi. ...