Internetissä vastaani tuli AutonvaraosatPro.fi. No mitäpäs siitä, kysytään innokkaiden lukijoiden – jos niitä yhä on – toimesta? No tähän liittyy videoita, kuten tämä niiden esittelyvideo: No tämäkään ei vielä ole kovin jännittävää. Mutta katsokaapa muita videoita, joita Google ehdottelee. Jollain tavoin tulee mielenrauha katsoessa korjaamista, kun a) tila on valoisa b) työkalut ovat oikeat ja c) joku ainakin näyttelee osaavaa korjaajaa. Nimittäin tuli mieleeni se, kun omaan Fordiini yritin vaihtaa etuvaloa, kun paloi lamppu. Ei ole mitään hulluja hifivaloja meillä, joten toki mietin, että tämä on sellainen jokamiehen homma. No, ohjekirjaa kun alkoi selaamaan, niin ilmeni että etupuskuri pitä vetää irti ja lampun kotelo irrottaa ja sen jälkeen saa lampun vaihdettua. Tunnin jumuamisen jälkeen tämä onnistui ja takaisin paikalleen se meni 20 minuutissa. Jonka jälkeen sai vaan todeta, että lamppu oli kiinnitetty paikalleen niin löyhästi, että puskuria paukuttaessa kiinni, se tipahti kannoiltaan ja näytti aivan päin .. honkia. En purkanut uudelleen. Niin siksi on seesteistä katsella autojen korjaamista ihan rauhassa, kotisohvalla.

Longplay ja hidas journalismi on kuulemma trendikästä. Entäs Jasmon blogin longplay ja hidas bloggaus..? Kerran vuodessa on valittu tahti.. ** Lotto ja Eurojackpot ja muut pottipelit ovat luonteeltaan mielenkiintoisia. Minusta on mielenkiintoinen ajatus pelata lottoa, jossa elämä tosiaan voi muuttua. Mihin suuntaan, se on ainakin toistaiseksi minulle arvoitus. Hold’em buumin aikaan juttelin ihmisille Loton pelaamisesta. Lotossa tai lottopeleissä ei ole sellaista hehkua, kuin kenties muissa uhkapeleissä. Se on vähän vanhanaikaista ja laskennallisesti se on tappavan tylsä. Kukaan ei voi yrittää perustella pääsevänsä voitolle jollain aikavälillä – jotain mitä aikoinaan holdemin pelaajat laskivat innoissaan. Yleensä pääosa tappioista oli syytä unohtaa. Aikuisella iällä minulle tuli yksi läpipelauskriisi. Tai ei se mikään kriisi ollut, vaan ajatus siitä, että mitä seuraavaksi. Ajatelkaapa. Jokin aika sitten olette kakanneet vaippaan ja suuri saavutuksenne oli päivä, kun aamulla heräsitte ilman vaippaa kuivina. Se oli varmasti hieno hetki, ainakin vanhemmille. Seuraavaksi kouluun, opit lukemaan ja laskemaan. Ehkä ala-asteella ensimmäinen ihastuminen ja sen pakoilu koulun diskossa, ylä-asteella ensimmäiset kokeilut alkoholilla tai ehkä jopa pussailua. Lukio, tai mikä tahansa toinen aste, itsenäistymistä hiljalleen ja täysikäisyys! Voi sitä juhlaa, täysikäinen joka pääsee baariin! Ja baarissa voi vokotella pimuja ja ottaa Asterixia. Rahaa ei ollut paljon, mutta ei sitä mihinkään mennytkään. Paitsi baariin ja asterixeihin. Ei ollut huolta huomisesta, eikä eilisestä. Mutta odotukset oli kovat. Tietysti 20v ikää piti odottaa, että sai Finlandia Vodkaa Alkosta. Kohta alkoi koulukin eri paikkakunnalla ja sotajoukot kutsui myös luokseen. Itsenäistyminen, aikuistuminen ja hetki ilman, että olet vastuussa kestään muusta kuin itsestäsi. Mutta olet kuitenkin vastuussa. Periaatteessa aika paljon aikaa käytettävissä ja melko vähän rahaa. Opiskelija. ...

Tässä blogissa on ajanmittaan arvosteltu ja testattu kaikenlaista. Nyt blogi herää talviunesta kommentoidakseen radion nykytilaa. Kauan siitä tuli puhuttua, kuinka soittolistaradiot eivät puhuttele mua ja kuinka tyhjäpäinen jaarittelu ei radiossa vetoa minuun. Silti olosuhteiden pakosta esimerkiksi autoillessa tuli radiota kuunneltua. Kaikkia kanavia paitsi ei YLE1 tai Radio Nova. Kulutin sisältöjä kyllä, mutta en ollut tyytyväinen. Sitten tapahtui lyömättömät YleX:ssä. Äijät laitettu radioon ilman, että he tietävät miten radiossa pitää käyttäytyä tai miten laitteet toimivat. Freestyle on joo näppärää, mutta eniten minua viehätti se, kuinka radiossa oltiin. Aivan sikinsokin. Muistan alkuajoilta jonkun kilpailun, jossa annettiin lippua jonnekin bileisiin. Solonen vain tokaisi yhtäkkiä, että ei hän nyt jaksa tässä mitään kisaa järjestää, se saa tän lipun, joka tänne ekana soittaa. Myös muut ketterät ideat kuten yhdessä räppääminen soittajien kanssa yms olivat erittäin viihdyttävää kamaa. Musiikkikin menetteli. Nyttemmin Lyömättömät ovat kenties vähän kotiutuneet radioon ja nämä kulmat ovat hioutuneet. He ehkä itse ajattelevat, että ovat tulleet paremmaksi radion tekijäksi (varmasti ovatkin), mutta mun mielestä mielenkiinto on vähän alentunut. Ennen ei yhtään tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Oon ollu aina vähän fanipoika. En tiedä onko noloa fanittaa suomalaista DJ:tä, varsinkin silloin kun mr. Orion ei vielä ollut kukaan. Siinä vaan kävi niin, että herra oli soittamassa kaikissa niissä bileissä missä kävin ja aina sai mulle hyvän fiiliksen päälle. Olin liekeissä, kun Orion sai oman iltaohjelmansa radiosta, silloin taisi olla nimeltään tiistain tanssi-ilta. Koska tottakai, täähän on parasta. Ja tavallaan onkin ja ei ole. En tiedä miksi en koskaan jaksanut säännöllisesti kuunnella Orkideankaan lähetyksiä. Kenties sen vuoksi, koska näissä ohjelmissa musiikki on pääosassa. Vaikka musiikki sinänsä kolahtaakin allekirjoittaneelle, niin radiossa haluan näköjään muita asioita kuin pelkkää musaa. ...

Tätä meininkiä on kyllä ollut melkoista seurata viime aikoina. Meininki on lähtenyt ihan lapasesta nimenomaa tämän uuden hallituksen virkaanastumisen jälkeen. Enää kukaan ei ilmeisesti hae konsesusta, vaan punchlinejä someen tai loukkaantumisvoivotteluja. Stubb taisi sanoakin, että konsensuksen aika on ohi. Ehkä hän ei tarkoittanut ihan tätä. Kirjaanpa muutamia havaintojani: Onko opposition käytös aina ollut samanlaista kuin nyt on ollut? Että vaikka itse on oltu tekemässä päätöksiä, joita nyt on jatkettu tai pantu liikkeelle, niin nyt kaikki asiat haukutaan? Erityisesti Vihreiden Ville Niinistö on muuttunut järkipoliitikosta huutavaksi räksyttäjäksi, jonka myötä ainakin minun silmissäni hänen arvostuksensa on merkittävästi laskenut. Aikaisemminhan Ville oli älymystösektorissa. Oppositiossa Vasemmistoliitto valitti asioista heti uuden hallituksen tullessa valtaan, vaikkei itse ollut edes puhunut niistä aiemmalla kaudella, jolloin oli itse (kyvyttömässä) hallituksessa. Todellisia vaihtoehtoja ei kuitenkaan esitetä, ainakaan tarkempia vaihtoehtoja kuin että ”me elvyttäisimme”. Valitusten sisältö opposition suunnalta on ollut ihan typerää. Tarkoitan sitä, että vaikka monissa opposition jutuissa on varmasti järkeäkin, niin ne esitetään siihen tapaan, että mitään rakentavaa niistä ei saa. Viimeisin älynväläys tietysti AKT:n lakkoilu ja uhittelu, että Demarit saisi tuntea olevansa voimansa tunnossa. Miksi tämä homma on näin lapsellista? Ei se ollut näin lapsellista vielä 10 vuotta sitten, vai muistanko vain väärin? Yksi median tekemä hieno viritys oli tämä, kun Sipilä totesi, että aina löytyy dosentteja vastustamaan, ihan sama mitä tekisi. Tästä kielikuvasta sitten alettiin vääntämään ja alettiin haastattelemaan dosentteja, että mitäs nyt ootte tästä mieltä. Media aisti, että nyt tässä on vastakkainasettelu, nyt uutisoidaan tästä! Tämä on minusta merkillepantavaa. En yritä puolustella Sipilää, hänen kokemattomuutensa on tässä puolen vuoden aikana taitanut vähän näkyä. Sipilällä oli ideoita ja toimeenpanoideoita, mutta ei ehkä käsitystä siitä, miten tämä härveli toimii tai nimenomaa ei toimi. ...

Olen välillä lukenut itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja kirjoja. Ne ovat minusta veikeitä. Sellaisen kirjoittaminen ei ole vaikeaa. Tämän postauksen lukemalla, saat selville kaiken näistä kirjoista, eikä sinun tarvitse lukea niitä. Koska tämän postauksen lukeminen on niin tehokasta verrattuna esimerkiksi 10 parhaan kirjan lukemiseen, säästät aikaa jopa 98%! Kaikki kehityskirjat alkaa samalla tavoin. Ne kertovat, kuinka tulevat aivan kohta mullistamaan elämäsi. Ja kuinka helppoa se on. Yleensä tässä vaiheessa otetaan anekdootin omaisesti muutaman menestyjän kommentit, kuinka juuri tämä kirja on auttanut. Lupaukset jatkuvat. Kohta päästään itse asiaan. Kohta paljastetaan kuinka tämä koko homma toimii. Noin. Ja sitten hehkutetaan vielä monta sataa sivua erilaisia esimerkkejä. En tiedä onko mistään kirjoitettu niin paljon hömppää kuin law of attraction -ilmiöstä. Kymmeniä kirjoja, satoja ja satoja sivuja. Ja homman pihvi on se, että kun oikein konkreettisesti kuvittelet saavasi tai saavuttavasi jotain, saavutat sen. Itse on kuunnellut Audiblesta yhden äänikirjan tähän law of attractioniin (siitä puhutaan myös nimellä the secret ..), jossa ideana oli se, että joku äijjä kanavoi jostain valoalukselta jonkun tyypin juttuja ja toinen kirjoitti sen kirjaan.. Eli tätä settiä on aivan laidasta toiseen. Itse ajatukseen (en valoaluksiin) uskon – tavallaan. Scott Adams (Dilbertin piirtäjä) esitti ajatuksen minulle ensimmäistä kertaa jossain kirjassaan (ei siis sarjakuvakirjassa), kun olin teini. Hänellä oli tapana haluta asioita. Hän kirjoitti kerran päivässä kymmenen kertaa saman lauseen johonkin paperille: _minä haluan x. _Mahdollisimman konkreettisesti. Pidin asiata ufona ja jonain mystisenä salaisuutena. En kuitenkaan teininä asiasta enempää ottanut selvää. Yliopistoaikaan tuli vastaan leffa The Secret ja sitten Audiblesta tuli joku noista hömppäkirjoista vastaan. Kaikissa täysin sama ydin. Kun jotain oikein kovasti kuvittelet, niin se saattaa onnistua. ...

Mua ehkä inasen ärsyttää. Tällä hetkellä monikulttuuralismista, maahanmuutosta ja ties mistä on kaksi keskustelulinjaa: Epäilemätön puoltaminen ja käsittämätön vastustaminen. Puhutaan nyt maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista. Tai, no – kuinka niistä nyt enää voitaisiin varsinaisesti puhua, kun vastustajat ja kriitikot ovat leimaantuneet huppupäisiksi KKK-porukaksi? Nimenomaa vastustajat. Enää ei ole välimaastoa keskustelussa ollenkaan. Jos ajatuksissasi on mikään rajoittamiseen liittyvä asia, kuulijoille tulee ensimmäisenä mieleen lähinnä tämän artikkelin kuva. Perussuomalaiset ja erilaiset sekopäät ovat jo aiemmin onnistuneet ns. normaalin maahanmuuton kanssa tässä. Kukaan itseään täyspäiseksi nimittävä ei kehtaa ääneen sanoa mitään maahanmuuttokriittistä, koska maahanmuuttokriittisistä tulee mieleen lähinnä Immonen. Ja nyt turvapaikanhakijoista puhuva on valkoinen huppupää. Joten omaa mielipidettäni en ole uskaltanut edes muodostaa. Kannatan ihmisten auttamista ja myös maahanmuuttoa, mutta on minulla myös kotoutumiseen liittyviä reunaehtoja. Varmaankin. Mutta jos sanoisin yhdenkin rajoittamiseen liittyvän ajatukseni ääneen, voitaisiin minut rinnastaa lähinnä natseihin. Jätän väliin. Että hyvää keskustelua vaan.

Nyt tulee vuodatusta Oraclen hengessä.. Peräänkuuluttaisin niitä perussuomalaisia nyt astumaan kiireellä esiin, jotka eivät ole täydellisiä paisteja. Onko tosiaan niin, että koko puolue on täynnä muukalaisvihamielisiä takinkääntäjiä, joilta ei edes punchlinejä enää irtoa? Puolueesta vissiin yksi kehtasi mainita, ettei ole sen yhden urvelon kanssa samaa mieltä. Muut ovat pitäneet sitä taiteena ja läppänä ja puheenjohtaja oli lomalla. Eikä kyseistä urveloa saatu kammettua edes pois puolueesta. NIIN ETTÄ OLIKO SITÄ SAKKIA, JOLLA ON VALOT PÄÄLLÄ? MISSÄ HE OVAT PIILOSSA? Minä melkein olen äänestänyt persuja. Olen ajatellut, että se on varmaan se media, joka nostaa vaan ne ääri-ilmiöt esiin. Että onhan siellä muitakin. Vaan eipä ole näkynyt! Kymmenen vuotta tässä on nyt venailtu. Ajatuksissani persut olivat aiemmin poliittisesti kategoriassa ”hyväksyn ajatukset”. Nyt ne on kohdassa ”ei ikinä”. Eikä se johdu mistään Immosen muukalaisvihamielisestä sanomasta. Ei natsitervehdyksistä tai millon mistäkin läpästä. Vaikka tätä hölmöilyä on riittänyt. Enemmän minua ällöttää se täydellinen munattomuus ja ihmeellinen venkoilu, mitä kyseinen puolue harrastaa. Niinku ja mutku ja väärässä valossa ja kuvassa ja yhyy. Sulfaa sinne ja tänne. Ja tähän tekstiin liittyvät asianajajien yhteydenotot voi ohjata osoitteeseen [email protected]._ Jos jossain kuplassa tosiaan nyökytellään nyt, että kylläpä persut on hienoa sakkia, niin mielelläni pysyn tässä omassani. Sanotaanko etten koe minkäänlaista tarvetta raottaa tätä persukuplaa. (eduskuntavaaleissa olin ihan tosissani jo äänestämässä persuja. Voi jeesus. http://www.qkaasu.com/2015/04/05/vaalit-2015-keta-aanestaisin/) Muokattu: vähennetty kirosanoja :)

Olen mielenkiinnolla seurannut hallituksen muodostamista ja siihen liittyviä neuvotteluita. Samalla olen lukenut muutamiakin juttuja lehdestä asiaan liittyen. Olisikohan ollut Timo Soini, joka lehdessä sanoi, että televisioidut vaalitentit on pelleilyä. Se on muuten juuri niin. Tänä vuonna haastettiin puheenjohtajia. Joku mahdoton tilanne ja minuutti aikaa reagoida, mitä teet? Mittaako tämä jotain sellaista, jota äänestäjä haluaa edustajastaan? Entä toimiiko vaalitentit alkuperäisen tarkoituksensa mukaan, jos niissä on kahden minuutin supertenttejä, jossa joku haastaa jonkun toisen. Käytännössä laukaistaan pari argumenttia päin toisen naamaa ja sitten se on ohi. Yleisö hurraa? Olen myös sattumalta katsonut suoria tiedotustilaisuuksia hallituksen muodostamiseen liittyen. Tänään Alexander Stubb sanoi jotakuinkin näin: ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa, mutta joskus Suomen on ajateltava itseään” (no ei ole kyllä kovinkaan suora lainaus, mutta ajatus tuo). Mediaan oli quotattu ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa”. Eli koska Alex on profiloitu EU-myönteiseksi jampaksi, toimittaja ei lisännyt turhaan tuollaista pehmentävää lausuntoa, vaan typisti omasta mielestään varmaan nokkelasti. Sama koskee perussuomalaisia. Jos Halla-aho puhuu kaksi tuntia ja sanoo sivulauseessa että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, otsikko on jotakuinkin niin että ”Halla-aho taas maahanmuuton kimpussa” ja loput 1:59 unohdetaan. Media antaa valtavan yksipuolisen kuvan henkilöistä, jotka johtavat tätä maata tai ovat muuten merkittäviä. Jokainen varmaan muistaa, kuinka uutisoitiin, että Wahlroos haluaisi verottaa vapaa-aikaa! Jossain lähteissä siihen viitattiin enemmän, jossain vähemmän huumorilla. Wahlroosin kirjassa konteksti oli kuitenkin hyvinkin akateeminen, eikä mikään todellinen ehdotus. Itseasiassa Wahlroos on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka asiayhteydestään irroitettuna tietynlaisesta akateemisesta pohdiskelusta on hyvä vetää otsikoita, kuten, että 80% ihmisistä on idiootteja. Mitä tässä nyt sitten yritän sanoa? ...

Onhan siitä ollut jo puhettakin, mutta minua sitten nauratti ihmiset, jotka juoksivat bussiin tai metroon. Asuin Joensuussa ja Lappeenrannassa ja kun tulen paikkaan kuten Tampere tai Helsinki, jossa joukkoliikenne on todella eri tasolla, minua naurattaa ihmisten juokseminen bussien ja junien perässä. Miksi ihmeessä, seuraava menee 3 minuutin päästä? Kirjoitan tätä junassa, olen taas kerran paluumatkalla Lappeenrannasta Tampereelle. Olen Tampereella monesti ollut tyytymätön omiin tunteisiini – mielestäni on täysin pelleilyä, että minua harmittaa usein, kun tulen bussipysäkille ja huomaan että bussin tuloon menee vielä 4 minuuttia! Kylläpä onkin huono tuuri! Elämäni on siis jotenkin sillai viritetty, että minua harmittaa kun en pysty suorittamaan (bussissa istumista) neljä minuuttia nopeammin. Sitten kun tulee kaupunkeihin kuten Lappeenranta tai Joensuu, niin bussiaikatauluja katsoessa tulee mieleen, että eihän tätä voi kukaan käyttää, ei tämä mikään oikea joukkoliikenne ole. Onko 2 vuoroa tunnissa muka joukkoliikennettä? Nyt kun Lappeenrannassa taas on vieraillut, niin huomaa taas erilaisia asioita ympäristöstään – tai siis huomaa ympäristönsä. Huomasin bussipysäkillä (jossa odotin jumalauta 10 minuuttia bussia, eix oo kauheeta!?!) ajattelevani. Siis kaikenlaista. Vaaleja, mutta myös työasioita, kuten toiminnan kehittämistä – bloggaamista jne. Ja sitten tosiaan huomasin, että enhän minä tällaisia ”ehdi” normaalisti ajatella, painan vaan tukka putkella menee ja oon naama NV:llä jos joudun odottamaan bussia 3 minuuttia. Ihmisten ja mun pitäis kyl vähän relata. Kiire ja sellainen höpönhöpö on lähinnä mielentila. Se tarttuu helposti tuollaisissa joukkoliikennevälineissä, joissa muutkin on siinä mielentilassa. Että kyllä munkin pitää olla nyt hiton kiireinen, että vaikutan elämässäni menestyjältä. Koska menestyjät on kiireisiä. Ja menestyjä pitää olla. Vaikken oikeastaan tiedä mitä se edes tarkoittaa. ...

Aiemmassa postauksessa kuvasin omaan angstiseen tyyliini äänestämisen haasteita ja syitä, miksi en äänestä joitain puolueita. Siitä on jo vähän vettä virrannut ja työtä äänestyspäätöstä varten on tehty. Aloin tänään miettimään aiempaa postaustani ja sitä, että mitä minä oikeastaan ehdokkaan mielipiteiltä haluan? Aikani pyöriteltyäni ajatuksia, huomasin että minulla on oikeastaan ihan vain muutama asia, jotka mielestäni selvittävät hyvin, onko ehdokas minun makuun vai ei. Ei vastusta ydinvoimaa. En ole ydinvoiman kannattaja, mutta kannatan pragmaattista lähestymistä energian tuotantoon. Tällä hetkellä helpoin tapa päästä sähkön tuontannossa käytettävästä hiilestä eroon on ydinvoima. Ydinvoimaa tukee myös se, että sitä rakennetaan yksityisellä rahalla ja valtio saa oikein rahaakin verojen kautta. Uusiutuvaa energiaa käyttävät ratkaisut ovat taas valtion tukemia ja parhaimmillaan myös jokaista kilowattia tuetaan. Uusiutuvan energian kehittämistä ja kokeiluita ei pitäisi kuitenkaan missään nimessä lopettaa. Jos kiihkoaa ydinvoimaa vastaan tai puolesta, on aivan selvää, että on täysin pihalla. Kannattaa ”tasa-arvoista” avioliittolakia. En sinänsä kannata lesboliittoja tai homoliittoja tai mitään muitakaan liittoja, mutta minusta on käsittämätöntä, että vuonna 2015 valtio kuvittelee voivansa määrätä, mitä kaksi (tai useampi) aikuinen ihminen keskenään tekee ja miksi suhdettaan kutsuu. Jos vastustaa uutta avioliittolakia, on aivan selvää, että on täysin pihalla. Haluaa keventää sääntelyä. Tätähän kaikki haluavat, vaikka kukaan ei tiedä mitä pitäisi karsia. Syrjässä vaaleista kiteytti tämän hyvin: Voitaisiin kysyä sieltä ruohonjuuritasolta, pienyrittäjiltä, alkoholitarkastajilta jne. mikä on turhaa ja lähteä siitä katsomaan. Koska ainakin sieltä ruohonjuuritasolta näyttää siltä, että on paljon turhaa. Jos ei löydä mahdollisuuksia keventämiseen, on aivan selvää, että on täysin pihalla. Haluaa vapauttaa anniskelua. Tämä oikeastaan liittyy tuohon aiempaan, mutta mielestäni tuo on niin oleellinen asia, että nostan sen vielä erikseen. Koko alkoholivero ja -laki on niin vääristynyt, että oikein ihmetyttää. Mielestäni kaljaa pitäisi saada myydä kaupassa vuorokauden ympäri (tai millon nyt sattuu huvittamaan), mielestäni baarit saisi olla auki vuorokauden ympäri (tai milloin nyt sattuu huvittamaan) ja mielestäni alkoholin hinta pitäisi olla sellaista, ettei sitä kannata lähtee pakettiautolla hakemaan Virosta. Jos haluaa jatkaa tätä kukkahattuneuvosliittomeininkiä, on aivan selvää, että on täysin pihalla. ...

Pakollinen vaalipäivitys.. Pakko sanoa, olin jo vuosi sitten oikeassa. Katsoin eilen MTV:ltä jotain tositv-sekoilua, jota vaaliohjelmaksikin väitettiin. Siinä puhuttiin keskioluesta ja siitä, minkätyyppisestä kaupasta sitä saisi ostaa. Twitter saikin siitä täydet lämmöt päälle suomalaisten huutaessa, että puhukaa jostain muusta, jostain sellaisesta missä on järkeä. On totta, että keppanakeskustelu on melkoinen ankka. Mutta se paljastaa kuitenkin edustajaehdokkaissa jotain, eli sen, minkälaisia älynväläytyksiä tästä tulee sanottua. Se saattaa paljastaa, että ehdokas on täysin urpo. Ja jos ehdokas on yhdessä asiassa täysin urpo, nk. Jasmon teesin mukaan hän on todennäköisesti sitä myös useassa muussa asiassa. Olen yhä enemmän sitä mieltä, että asiasisältöjen sijasta pääpaino ehdokasvalinnalla pitäisi olla hänen periaatteissaan, ajatuksissaan ja siinä, kuinka hän hahmottaa maailmaa. Ja yhä enemmän siinä, että mitä puolue tekee tai on tekemättä. Koska minä en osaa ratkaista Suomen talouden umpisolmua, niin pelkään ehdokkaita, jotka jotenkin kansantajuisesti väittävät sen voivansa tehdä. En usko ja vaikutatte paisteilta. Kieltämättä puoluevalinta on tänä vuonna ainakin yhtä vaikeaa kuin ennen. Pave on nokkela äijjä ja sen vuoksi vasemmistoliiton jutut ovat jaksaneet minua hieman edes kiinnostaa. Eilisen ”väittelyn” Li Andersson oli niin raskas hahmo, että muistin taas etten usko vasemmistoliiton idologiaan. Demarit on sitä mieltä, että tässä talouteen tulisi mukava ruiske kun vähän korotettaisiin veroja. Ei tullut kauppoja. Sinänsä Jutalla oli jopa valot päällä tv-ohjelmassa. Vihreät kannattaa perustuloa, jota itsekin kannatan, mutta ovat muuten aivan turha puolue, ilman mitään todellisuuteen mahtuvaa linjausta. Keskustaa äänestämällä saat kannatettua myös Paavo Väyrystä. Ei minun äänelläni. Harmi, sillä Sipilä ja Vanhanen vaikuttaa sellaisilta pragmaattisilta kavereilta, jonkalaista päätöksentekoa arvostan. Kokoomuksessa edellinen puheenjohtaja / piällysmies oli niin selkärankainen, että kun alko näyttää pahalta niin lähti litoo ja jyräytti kasan paskaa Stubbin käteen. En tiiä. Aikamoista sohlausta ollut viimeiset 4 vuotta. ...

Taivas on sininen. Suljen silmät, aurinko lämmittää kasvojani. On hiljaista. Taustalla humisee läheisen valtatien äänet, mutta muuta hälinää ei kuulu. Olen juuri astunut ulos junasta Lappeenrannan rautatieasemalla. Lappeenranta on ollut osa elämääni vuodesta 2002, jolloin muutin kaupunkiin ja aloitin opiskelut lutissa. Jonkun matkaa on jo siitä pyörät pyörinyt, mutta Lappeenranta pysyy mukana kuvioissa – ainakin vielä tämän kevään. Mietin tänään lyhyellä Lappeenrannan visiitillä useaan kertaan, miksi en koskaan pitänyt Lappeenrannasta. Keväinen ilma, auringonpaiste ja lintujen laulu täyttää Skinnarilan kampusalueen. Yliopisto on hieno, nykyaikainen ja yrittää parhaansa. Urheilumahdollisuuksia hiihtämisen ja muun ulkoilun saralla riittää, luonto on lähellä. Skinnarilasta katsottuna palvelut eivät ole vieressä, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Miksi en koskaan kotiutunut tänne? Jäin miettimään tätä aivoitusta. En osannutkaan enää vastata suoralta kädeltä, selkärangasta tulee ainoastaan sinne taottu Lappeenranta on perseestä ajatus. Miksi en opiskeluaikana oikeastaan tehnyt mitään? Muistelin bussissa, että mitä opiskeluarkeen kuului opintojen ohella. Usein taisin kököttää kopissani. Enkä tarkoita, että olisin jotenkin epäsosialisoitunut tai käpertynyt kuoreeni, juttelin kavereideni kanssa irkissä koko ajan, puuhasin Techmussa jne. Mutta miksi olin saamaton ja haluton kokemaan Lappeenrantaa? Yleensä odotin vain pääsyä Joensuuhun tai kevään alppimatkaa, jossa kevät sitten tyypillisesti merkittävältä osalta vierähtikin. En asunut Lappeenrannassa, olin siellä vain koulussa. Nyt kun katselen bussin ikkunasta, mieleen tulee lähteä käppäilemään Saimaalle (opiskeluaikana kävin yhden kerran hiihtämässä siellä) tai metsään. Ulkoilemaan. Ehkä luistelemaan, kun jäätäkin vielä on. Opiskelu taitaa olla aika kuluttavaa aikaa, vaikka kalenterista katsottuna siinä on paljon vapaata. Jatkuva stressi opinnoista painoi ainakin itselle saamattomuutta päälle, suurin osa tutuistanikin ainakin välillä kärsi pitäisi sitä, pitäisi tätä -syndroomasta. ...

Tänä vuonna en ole juurikaan BB:tä katsonut. Taitaa muutenkin olla vähän latistumaan päin ko. konsepti, koska työkaverit, jotka on aiemmin innokkaasti seuranneet, ovat pahasti nyt jääneet jälkeen ohjelmassa. Tai sitten vaan ikä vaikuttaa. Minä katsoin BB:tä tänä vuonna pari jaksoa. Ihan yleissivistyksen vuoksi ja toisaalta siksi, että onko siellä mitään uutta. No, ei ollut. Konsepti on edelleen minusta outo. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, mutta ohjelma pidetään älyllisesti niin matalalla kuin mahdollista, tällä kertaa panohuone on vissiin kuitenkin jo poistettu? Varmaan siksi, kun jonkun pippeli vilahti lähetyksessä. Se on kauheaa. Se ei sen sijaan ole yhtään kyseenalaista, että BB:ssä on panohuone. BB on liian nynnyä. Olisi hienoa vaihdella vuorokausirytmiä siten, että välillä päivät olisivat 10h pitusia, välillä 35h pituisia. Olisi hienoa kertoa Ukrainan kriisin laajenemisesta ja siitä, että Suomi on liittynyt Natoon. Olisi hienoa kertoa lisääntyneestä jännityksestä Suomen ja Venäjän välillä. Olisi hienoa kertoa kilpailijoille lakosta. Olisi hienoa, jos Big Brother ei ottaisi mitään yhteyttä kilpailijoihin niin pitkään aikaan, että kilpailijat alkaisivat kuvitella, että heidät on unohdettu taloon. Olisi hienoa, jos konseptia vietäisiin pidemmälle. Tämä konsepti, jossa suomalaisille annetaan viinaa, ei ole mitenkään uniikki tai ennenkokematon. Tehdään siis jotain muuta. Kiusatkaa niitä. Mä alan heti katsomaan, kun kilpailijoille kerrotaan, että ydinvoimala on lähistöllä sulanut ja tässä on vähän tilanne päällä, mutta olkaa te vaan turvassa siellä. Saataisiin muutakin puheenpartta sinne, kuin että kuka pani ketä ja kuka haaveilee juontajan urasta. Nuo ihmiset ei kai ihmisinä kiinnosta ketään.

Jasmon blogi on muuttumassa aika aikusmaiseksi blogiksi. Tai sitten ei. Mutta aiheena on vuoronperään alkoholi ja rahapelit. Aseet nyt viimeaikoina on loistaneet poissaolollaan. Ehkä ihan hyvä niin. Pokerin tuoksu ei viime keväänä minua päässyt takaisin niihin rinkeihin houkuttelemaan, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti nuo kasinot, niin mobiililla kuin tietokoneellakin, ovat minua viehättäneet. Olen vihdoin ymmärtänyt lopettaa bonusten hieromisen ja lähtenyt ihan omaksi huviksi pelaamaan ilman mitään rikastusmispläniä. Viimeksi kun katsoin CasinoEuron tuloksia, niin hyvin pitkälti plusmiinus nollaa ajetaan. Liikevaihto on kuitenkin ollut yli 2000 euroa. Toki aikaakin on kulunut useita vuosia. Silloin kun minulla oli vielä Android-puhelin, niin käytin myös joidenkin kasinoiden mobiilihärveleitä. Suurin motivaattori oli se, että niihin sai yleensä omat bonukset, tai vaikka euron ilmaista pelirahaa. Suurimmat pelisuoritukset olen kuitekin tehnyt ihan perinteisellä tietokoneella. Iso näyttö ja pehmeä ruudunpäivitys saa pelistä ne viihteelliset puolet esiin, ei sitä pelkkää rahasarakkeen tuijotusta ja kiroamista. Tänään Windows Phone 8.1 versioon päivittynyt Lumia 1020 ei taida appstoresta löytää kovinkaan montaa nettikasinoa vai löytääkö? Olen miettinyt, että josko voisi jollain junamatkalla vaikka huvitella vähän helpommin kuin kaivamalla kaikki kamat pöydälle ja viritellä siinä sitten rullat käyntiin. Pokeria pelatessa noin ei kehdannut tehdä, mutta nyt pätkivä nettiyhteys ei niin haittaisi, kunhan pelaa sellaisella kasinolla, joka ei lähtökohtaisesti vihaa mobiilikäyttäjiä. Toisaalta, aika vähän on kuitenkin tullut pelattua, niin onko tuolla nyt sitten väliäkään? Suosikkipelini tällä hetkellä on Aliens, se lienee löydettävissä useiltakin eri kasinoilta, mobiili tai ei. Siinä pääsee bonuskierrokselle aika helposti ja bonuskierros on tällainen cgi-päräytys marinesta alieneiden keskellä. Jos tuuri käy, niin kudit riittää ja alienit heittää henkensä ja rahaa virtaa. ...

Oikeasti, tässä ei mennä nyt kovin vahvoilla alueilla. Tämän päivän suurin uutinen on ollut se, että Pori Jazz ensiksi ei sallinut mehujen viemistä sisään ja sitten huudon saattelemana salliikin sen. Syynä oli alkoholilain tarkka ja kirjaimellinen noudattaminen. Ja ahneus, mutta ei puhuta siitä. Pori Jazzia on turha syyttää. Alkoholilain kyseinen kohta on ilmeisesti ajalta ennen 2. maailmansotaa, eli järkevä pykälä ja varmasti ajankohtainen. Nyt oli käynyt niin, että viranomaiset ovat tehneet tulkintoja laista (eivätkä kirjaimellisesti toteuttaneet sitä), kuten tietysti kaikki kansalaiset toivoisivat. Mutta sellainen ongelma syntyi, että eri rokkifestarit ja jazzitupakkafestarit olivat eriarvoisia – Jazzväki sai vetää omaa keittoa, rokkaajat ei. Viranomaisten mielestä tämä oli ok, sillä Jazz-väki osaa käyttäytyä ja rokkaajat ei. Siispä rokkaajat teki valituksia Valviraan, joka sitten muistutti kaikkia löysäilijöitä, että tällaista vapautta ei Suomessa ole ja siks siitä on nyt tehtävä loppu. Lisää valvontaa ja kyykkyhyppäystä portille! Ja tuloksiakin ollaan jo saatu. Järvenpään puistoblues on toiminut piknik-festarina, kunnes tänä vuonna enää ei. Tuloksena kävijämäärä romahti (laski noin 50%). Tänä vuonna kävijöitä oli noin 4000, joista osa ei todennäköisesti tiennyt uusista alkoholirajoituksista. Tapahtuman edustaja pelkää konkurssia. Lainsäätäjät ja viranomaiset ajavat Suomea nousuun. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka juhlapuheet ja todellisuus yrittämisestä ja mahdollisuuksien tarjoamisesta eivät oikein kohtaa. Nyt Pori Jazz on sitä mieltä, että tiukentunut alkoholilainsäädäntö ei tule vaikuttamaan heidän kävijöihinsä. Se jää nähtäväksi. Alkoholi on niin kallista tiskiltä ostettaessa vs. kaupasta (saatika Virosta) ostettuna, että markkinatalouden perussäännöt lienevät rikki, jollei laskua kävijöissä näy. Katsotaan. Näitä suomalaisia hölmöilyjä on tässä nyt peranneet muutkin, mm. Madventures Riku Hesarissa. Emme ehkä elä poliisivaltiossa, mutta vahvasti yritetään melkoista pykälävankilaa rakentaa. Ahdistaa. ...

Pitkästä aikaa pitää vähän nöräillä tämän blogin kanssa ja sen vuoksi tehdä blogipostauskin. Jos tämä alkoi kiinnostaa, niin tsekkaa www.cloudflare.com

Vaalit sytyttää aina sen verran, että yhden – pari postausta asiasta saa tehtyä. Tänä vuonna EU-vaalit ei ole juurikaan kiinnostaneet, mutta sattumalta kauppakeskuksessa äänestysmahdollisuuden hyödynsin kuitenkin. En ole seurannut vaalikampanjointia, kun olen kyllästynyt ehdokkaiden 3 vuoden hiljaisuuteen ja puolen vuoden kauheaan mölyyn jokaisessa mediassa, erityisesti kaikissa sosiaalisissa kanavissa, se kun on trendikästä. Äänestin henkilöä, joka kertoo ajatuksiaan ja tekemiään juttuja somessa myös silloin, kun ei ole vaalikausi. Edes pieni ikkuna sinne niin läpinäkymättömään päätöksentekoon. Sinänsä en ollut ehdokkaasta kamalan vakuuttunut, olisin voinut äänestää jotakuta muutakin. EU-vaalit vaan ei kiinnosta. Sitä samaa viestii edelleen alentunut äänestyskäyttäytyminen. Mietin kuitenkin tänään, että nykyisin maailma on aika monimutkainen paikka ja EU:ssa tehdään päätöksiä, joissa on hyvin monitahoisia vaikutuksia. Käytännössä minulla, äänestäjällä, on kaksi vaihtoehtoa. Tietää jostain yhdestä tai kahdesta asiasta tarpeeksi, jotta voi muodostaa siitä järkevän mielipiteen ja hakea ehdokkaita jotka ovat samaa mieltä siitä asiasta. Näin ääni menee tavallaan sille yhdelle asialle, saat ehdokkaan ja muut mielipiteet sitten kaupan päälle. Toinen vaihtoehto on ”tuntea” ehdokas. Jos nyt ei siviilituttu, niin ehkä hän on keskustellut sosiaalisessa mediassa tai blogissa näkemyksistään pitkin aikoja ja äänestäjä on tutustunut ehdokkaaseen. Ei välttämättä ole kaikista asioista täysin samaa mieltä, mutta kokee, että ehdokas on luotettava ja ajaa pääasiassa sellaisia asioita mitkä itse kokee tärkeinä – jos osaa sellaisia nimetä. Tuohon jälkimmäiseen kai perustuu vanhojen jäärien pääseminen eduskuntaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kun ei mokaa kovin näyttävästi, niin vanhat tukijoukot kannattavat edelleen tutuksi tullutta ehdokasta, olipa sitten nimeltään vaikkapa Paavo Väyrynen. Ennustan puolueiden mielikuvahötölle dramaattista stoppia lähivuosina, koska sosiaalista mediaa ja muita aitoja kahdensuuntaisia viestintävälineitä käyttävät ehdokkaat yliajavat mainostoimistojen viimemetreillä luomat brändit ja imagot. Poliitikot joutuvatkin vaikeisiin haasteisiin, sillä äänestäjiä ei voikaan enää unohtaa 3 vuodeksi. ...

Olen katsonut Tähdet tähdet -ohjelmaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensimmäinen jakso meni ohi, eikä kiinnostanutkaan, mutta toinen jakso tuli nähtyä kuin vahingossa. Siis mitä, lauluohjelma jossa ammattilaiset laulaa? Tätä ei ole kuultu sitten Tangomarkkinoiden. Minusta on merkillepantavaa, kuinka ammattilainen Sillanpää on. Imagoon ei Vain Elämässä tai Tähdet Tähdet -ohjelmassa ole tullut yhtäkään pientä säröä. Lisäksi hän pystyy heittäytymään uusiin juttuihin tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Ja myös muut on osoittaneet aika kovaa ammattitaitoa Tähdet Tähdet -ohjelmassa. Paljon hyviä esityksiä. Mutta joku vähä-älyinen päätti tehdä siitä kilpailun. Että katsojat nyt äänestää omaa suosikkiaan ja saadaan rahaa äänestyksestä. Ilmeisesti jotkut ovat äänestäneet, mutta noille kilpailijoille voitolla tai tappiolla ei oikeastaan mitään väliä ole, niin en tajua miksi tässä pitää olla joku ”kilpailu”. Ehkä se on vaan formaatin kehittäjän yksioikoisuutta, ettei pysty käsittämään, että kaikkien lauluohjelmien ei tarvitse olla kilpailuja. Ehkä suomalaisen version tekijät miettivät kovasti, olisiko Vain Elämäässäkin pitänyt olla puhelinäänestys.. Aika keski-ikäisten ohjelmahan tuo Tähdet Tähdet on, mutta keski-ikäisiähän tässä jo ollaan. Ohjelma olisi kuitenkin ollut paljon kiinnostavampi, jos mm. Stig ja Mr. Rautiainen olisi laulaneet Reggaeta ja muita erikoisuuksia. Ehkä sellainen olisi ollut liian radikaalia, Tartu Dikkiin on myös kilpailu, vaikka ketään ei kiinnosta kuka voittaa.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt näitä säästöohjelmia. Ilmeisesti aina näin maaliskuussa tulee sellainen olo, ettei kestä enää. Kun Suomi säästää, säästöt kohdistuvat aina valtion peruskäsitteen peruspilareihin. Poliisiin, armeijaan ja terveydenhuoltoon (ja pelastuslaitokseen). Näitä kaikkiahan me jumpataan. Poliisissa säästetään. Yhdistettiin liikkuva poliisi paikallispoliisiin ja kuviteltiin sillä saavamme säästöjä. Viimeisimmät tiedot poliisihallinnon suunnasta ovat lähinnä päinvastaisia, kulut kasvavat. Koko muutoksessa ei ollut ainakaan median välittämän tiedon mukaan muuta syytä kuin säästöt ja niitä ei saavuteta. Onnistunut uudistus siis. Entä pelastustoimen puolella? Hätäkeskukset on siirretty suurempiin yksiköihin, näin saadaan säästöjä. Samalla päivitettiin hieman järjestelmiä ja hätäkeskuspäivystäjiltä otettiin harkintavaltaa pois. Enää päivystäjä ei pysty helposti vaikuttamaan siihe, ketä kahden auton kolariin lähetetään. Vaikka soittaja sanoo, että kaikki hyvin, tarvittaisiin vakuutuksia varten poliisia, niin ei. Kone päättää ketä lähtee, tarvittiin siellä ambulansseja ja paloautoja tai ei. Kai se jotenkin on mahdollista, vaan ei helposti. Tässäkin säästössä todennäköisesti kokonaiskulut lähinnä kasvavat. Palomiehet, sairaanhoito ja poliisi ajavat yhä enemmän keikkoja. Syyt ovat minun tietämyksen ulkopuolella, kun en pelastustoiminnasta mitään tiedä. Ainoastaan sen, että ne keikat jotka ennen ohjeistettiin ensiapuun vaikka taksilla, ajetaan nyt kiireellisyysmerkinnällä ambulanssilla. Palomies ei myöskään voi paikalle ensimmäisenä saapuessaan ja tilanteen todetessa perua ambulanssia, koska.. niin, en tiedä miksi. Vaikka paikalla ei olisi mitään, niin sääntöjen mukaan ei voi silti perua. Tampereellaki pörrää lääkärihelikopteri. En tarkkaan ottaen tiedä, miten tähän tilanteeseen on jouduttu, mutta aiemmin heikosti toiminut järjestelmä saatiin toimimaan vielä heikommin (rahassa mitattuna). Taas säästettiin. Ollaan päädytty siihen, että on järkevintä Tampereella sijoittaa ensihoitolääkäri Pirkkalaan, josta hän lentää helikopterilla keskustaan. Tällainen maalainen kun pysähtyy hetkeksi miettimään, niin.. niin. Länsi-Savossa meiningistä puhutaan älyllisenä epärehellisyytenä. ...

Minulla on taas kerran hieman vaikeaa. Televisiossa Unicef moralisoi huonossa kunnossa olevalla afrikkalaislapsella. Hänellä ei ole kuulemma tulevaisuutta, jos minä en anna rahaa Unicefille. Samaa mieltä on tietysti Greenpeace, Nenäpäivä ja ties mikä. Ruikuttajia riittää. Minulla on kuitenkin ongelma. Lukemani ja kuulemani mukaan en ole mitenkään varma, että pitkäaikaiset ongelmat esimerkiksi Afrikassa ratkeavat sillä, että viemme sinne rahaa tai jotain tavaraa. Tänään Helsingin Sanomissa oli juttua katastrofipaikoilla pyörineestä lääkäristä, joka on omin silmin nähnyt kaikenlaista hölmöilyä. Ongelmani on se, etten usko että lahjoitettuja rahoja käytetään tehokkaasti ja että ne menee oikeaan kohteeseen. Hyviä kysymyksiä on esitetty esimerkiksi Haitista, johon lahjoitettiin miljardeja euroja, mutta paikallisten tarinoiden mukaan jälleenrakentamista ei juurikaan ole aloitettu. Tai sellainen kuva ainakin internetistä välittyy, sen täytyy olla oikea. Unicef yritti kyllä valaa uskoa minuun, kun keskustelin asiasta twitterissä. Heidän sivuiltaan löytyy kaikenlaisia auditointeja rahan käytöstä. Joka taas herättää kysymyksiä. Feissareille ja auditoijille pitää kuitenkin maksaa palkkaa. Mikä on oheiskulujen aste ja millä rahalla tehdään hyvää? Joku voi nyt tietysti todeta, että miten ihmisten hyvinvointia voidaan mitata rahassa? Vaikka kriisialueilla 50% rahasta menisikin vääriin käsiin, tarkoittaahan se edelleen että 50% menisi oikeaan paikkaan. Ja tämä on totta ja hyvä pointti. Toisaalta, se 50% menee todennäköisesti juuri katastrofin aiheuttajille. Mutta sitten taas.. Ennemmin annan vaikka Meripelastusseuralle rahaa, kun tiedän mitä siellä tehdään. Muualla joudun luottamaan siihen, että kauniisti hymyilevä toiminnanjohtaja ei satu käärimään fyffejä takataskuunsa. Tai jakamaan kavereilleen. Jos samaa mietit, niin liityt kato Suomen Meripelastusseura Pirkanmaa Ry:n kannatusjäseneksi. Se maksaa vain 20e / vuodessa :) ...