Tilanne on sen verran tasoittunut, tai siihen on jossain määrin totuttu, että nyt alkaa politikointi. Persut ovat kerinneet vaatia arkkivihollisensa YLE:n rahoituksen leikkaamista. Korona antaisi hyvän tekosyyn tällaiselle poliittisia agendoja ajavalle päätökselle. Onneksi kuitenkaan tähän ei näytettäisi lähtevän. Itse luotan Sanna Marinin korkeaan moraaliin, mutta poikkeuksellisina aikoina on mahdollisuus poikkeuksellisiin tekoihin ja veivauksiin poliittisen kannatuksen ja omien agendojen ajamiseksi. Erityisesti jännitän Keskustan tulevia edesottamuksia. Mietin tuossa tälleen maalaisjärjellä helikopterirahaa. Eli että ihmisille jaettaisiin poikkeuksellisesti perustulon kaltaista rahaa, säännöllisesti tai kertaluonteisesti. Näin ihmiset selviytyy lomautuksistaan ja irtisanomisistaan (tosin Suomessa taitaa tuo olla jo joka tapauksessa hoidossa nykyisillä rakenteilla). Kääntyisikö silloin hetkellisesti pääoman keskittyminen pois niiltä, joilla sitä on jo paljon? Osa isoista yrityksistä tekee jättitappioita, mutta ainakin toistaiseksi (Suomessa) tuet on ymmärtääkseni nimenomaa PK-sektorille. Voisiko käydä niin että jättiyritykset ja niiden omistajat heikentyisivät hieman verrattuna normaaliin ihmiseen? Tosin monet jättifirmat ovat tässäkin voittajia. Applella ei mene hyvin, mutta veikkaan että esimerkiksi Microsoftille (o365/Teams) tämä tekee hyvää liiketoiminnalle. Ylipäätään tavaran tuottajilla (pl. medi) ei mene hyvin. Tuotantoketjut ovat katki ja ostajistakaan ei ole varmuutta. En tiedä syntyykö tästä mitään sen suurempaa murrosta, varsinkin jos tästä ei tule finanssikriisiä. Mutta se voi olla vähän aikaista tuomita vielä. Italian ja Espanjan pankit olivat huonoimmassa hapessa ja siellä on täysi mylläkkä päällä. Mielenkiintoisia ja vähän jännittäviä aikoja on. Ihmisten arvomaailmakin tulee hyvin esiin. Jos henkilö tai hänen läheiset eivät ole riskiryhmää, he luettelevat twitterissä arrogantteja hintoja ihmiselämästä. Mielestäni talous ja hyvinvointi on tärkeää. Mutta periaate lienee että ihmishenkien pelastaminen on tärkeintä. Eräs viisas sanoi että periaatteet maksaa rahaa. ...

Nyt on sitten Uusimaa säpissä. Ei herätä isompia tunteita minussa, mutta erikoinen toimi kyllä on. Tänään ei ollut yhtään niin masentunut olo kuin eilen aamulla. Käytiin pikkupojan kanssa huollattamassa auton lasi (2 ihmiskontaktia kun avaimia ei desinfioitu välillä) ja Solitan toimistolla hakemassa välttämättömyyksiä. Siellä ei tullut yhtään ihmiskontaktia. Solitalla on ilmeisesti 6 kokonaista kerrosta Tampereen toimistossa, yhdessä kerroksessa näin pari ihmistä, toisessa en yhtään. Veikkaan että aika turvassa sosiaalisilta kontakteilta voi olla myös työpaikalla. Olokin tuli ergonomisemmaksi, kun sain kotitoimistoon vähän panostettua ja rouvakin sai toimistotuolin. Muutenkin tänään ihan hyvät fiilikset, varmaan myös siksi että vaimo hoiti pääasiallisesti noi pikkumiehen kouluhommat, hän on siinä minua todella paljon parempi. Sportin puolelle pitäisi keksiä jotain kiinnostavaa. Haluaisin pelata padelia, mutta en ole oireeton. Vaikka olen varma, ettei minulla ole koronaa, voi padel hallilla yskiminen vähän aiheuttaa muille oudon olon… Iltaisin on ollut aikaa, tänään en pelannut cities Skylineä vaan minun tosielämän tycoon-peliä nimeltä https://tukikauppa.fi. Pikkuhiljaa on siinä komisteltu nurkkia ja tarjottu palvelua. Kohta taas jotain uutta tulossa. Sitä odottelen että lounas-jätskiautot, eli lounasaikaan ajavat pakettiautot joista saa lounasta, alkavat ajaa Tampereellakin. Ainakin itselle maistuisi ajatus. Kotiruuassa ei sinänsä mitään vikaa, mutta.. Olen käynyt usein Turtolan Subista hakemassa lounaspatongin, mutta kai sekin on sellaista liikkumista mitä pitäisi välttää. Ei muuten mene kamalasti bensaa tälleen elellen! Rahaakaan ei periaatteessa, mutta ostin just pojalle uuden Islabiken ja ainahan sitä keksii kaikenlaista. Rahastosäästöt, onneksi eivät isot, on tullu kivasti tonttiin tässä. Ei haittaa, kunhan ei joutuisi vaan lunastamaan niitä pohjalta. Mieluummin tankkaisi ja uskoisi ettei tämä maailma tähän lopu tai jos loppuu, niin eipä siinäkään silloin mitään häviäisi. ...

Tarkkaavaisuus on koetuksella. Työelämälle ei oikein riitä tarpeeksi vastapainoa. Ainakin itselle jää työajatukset helposti päälle ja pari juttua voisi aina tehdä lisää. Muuten kyllä ihan samanlaista lapsiperheen elämää kuin muutenkin. Se mietityttää näissä karanteenissa etc, että miksi ne on maan sisällä samassa vaiheessa, vaikka epidemia on pahana vasta Etelä-Suomessa. Eikö Parikkalassa voisi edelleen toimia, jos nyt ei normaalisti, niin normaalimmin? Ja kuinka motivaatio tiukkaan sosiaaliseen etääntymiseen syntyy ja pysyy, jos lähin todettu tapaus on 400km päässä? Vai onko niin että yhdenvertaisuusperiatteen tai vastaavan vuoksi ei voida tehdä ihan mitä sattuu?

Alkaa jo tuntua tämä kotona kököttäminen. Ja se että Herra 7v on kanssa kotona. Olisi kiva keskittyä töihin, olisi kiva käydä salilla ja pelaamassa padelia. Padel-hallit kai on auki, mutta minulla on välillä flunssan oireita (mullahan on niitä melkein aina) niin eipä noihin viitsi mennä. Poistin eilen Facebookin puhelimesta. Twitterin olen vahvasti arvioinut. Tekisi toisaalta mieli poistaa se. En jaksa koronapoliiseja ja maailmanlopun lietsontaa. Ja jatkuvia ”gateja”. Twitterissä on aina joku todella tärkeä hässäkkä menossa. Milloin ketäkin tai mitäkin ihmisryhmää lynkataan. Mutta Twitter ei ole pelkästään yksiulotteinen. Sieltä löytyy myös fiksua keskustelua ja linkkejä hyviin blogeihin ja artikkeleihin. Näkökulmia ja syvää ymmärrystä esimerkiksi talouteen. Heidän viestinsä vaan valitettavasti meinaa hukkua ties minkä kohkaamisen päälle. Tänään se on itse nettiä selaamalla terveyden ammattilaisiksi kuukaudessa tulleet twitteristit. Selvästi huomaa oman mielentilan ainakin hetkellisesti nyt heikentyneen. Ei huvita. Kevään reissut on kaikki peruttu ja rahan palautukset on prosessissa. Toivottavasti rahat ehtii tulla ennen kuin firmat menevät konkurssiin.

Alkaa Suomessa ilmeisesti tunnelma tiivistyä, kun ensimmäinen on tautiin menehtynyt ja uusien tartuntojen määrä on lähtenyt nyt näyttävämpään kasvuun. Huomenna jatkuu taas kotikoulu! Jännittävää nähdä, miten herra 7v asiaan suhtautuu. Viime viikko meni uutuuden viehätyksen piikkiin. Nythän tämä on jo arkea. Katsotaan sanoi lääkäri. Tänään kävin koiran kanssa ulkoilemassa Oriveden Pukalassa ja siellä suunnalla. Käppäilin peruslenkit läpi (13km) ja haistelin vähän metsäilmaa. <p class="wp-block-paragraph"> Teki hyvää ihmiselle! </p> Metsässä ulkoilureittien varressa autoja oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Vaikka Oriveden Pukala ei ainakaan aiemmilla kerroilla ole ollut mikään superkohde ihmismäärän suhteen, niin autoja siellä oli tänään runsaasti. Tosin, runsaasti on tässä tapauksessa kymmeniä autoja ja polkua on 15 kilometriä, joten turvavälit saatiin kyllä säilytettyä. Itse otin tällä kertaa urheilun kannalta, niin ei tullut edes nuotiopaikoilla pysähdeltyä. Sen verran mitä sinne vilkuilin, niin ihmiset tuntuivat kyllä – entiseen tapaan – istuvan omissa porukoissaan jonkin matkan päässä toisistaan. Pitäisi varmaan ottaa todesta tämä etätyökausi ja alkaa rakentamaan kunnollisia etätyöpisteitä kotiin. Ettei tarvitsisi kiropraktikkoa ja hierojaa – kuka tietää milloin nekin taas ottaa vastaan. Tsemppiä kaikille ja palataan asiaan!

Aika paljon menee päivistä ruutujen äärellä ja huonossa ergonomiassa. Sen alkaa huomaamaan, päättää särkee ja niskat jumissa. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä kehonhuoltoa mutta niin sitä vaan jumittaa ruudun ääressä. Samaan aikaan hieman ihmetyttää sosiaalisen etäännyttämisen säännöstö. Twitterin pahimmat vauhkoajat ovat sitä mieltä että ulkona liikkuminen ylipäätään pitäisi olla kiellettyä ja lenkillä saisi olla vaan 5 minuutin päästä kotoa. Tässä menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Ymmärrän ajatuksen liikenteen vähentämisestä. Mitä vähemmän autoillaan, sitä vähemmän kolisee ja sitä vähemmän se kuormittaa terveydenhuoltoa. Samaan aikaan kuitenkin metsähallitus on toivonut ihmisten välttää metsissä suosittuja nuotiopaikkoja jottei kymmenet ihmiset ole samassa paikassa. En ole infektiolääkäri, mutta tuntuisi siltä, että pisaratartuntana tarttuva tauti ei ole kovin herkkä tarttumaan, kun ihmiset ovat ulkona, ulkovaatteet päällä ja suomalaisia. Harvoin tuntemattomien kanssa, edes metsässä, kovin lähekkäin on tullut istuttua saatika halailtua. Ymmärrän, että kaikkea kannattaa rajoittaa, mutta mielestäni menee vahvasti pikkuruiset ja valtavat asiat sekaisin. Samaan aikaan Pataässässä karaoke paukkuu ja tupa on täynnä ihmisiä. Kannattaisi mielestäni keskittyä ja keskittää energiat niihin asioihin, joissa vaikutetaan suureen määrään ihmisiä. Ainakaan Pirkanmaan nuotiopaikat eivät ole sellaisia. Nyt puhelin pois ja aamupalaa ja vähän jos lähtisi ulkoilemaan koirien kanssa. Ehkä rouva lähtee mukaan.

Päivä 4 ei kovin mielenkiintoinen. Aamusta iltaan luurit päässä. Sitten pojan kanssa vähän läheiselle futiskentälle potkimaan. Sit ruokailu ja taisin nukahtaa sohvalle jo puoli kymmeneltä. Nimittäin ainakin omassa päässä tämä etätyöskentely jotenkin viittaa lomaan. Ja tarkoitan sitä, että iltasella nukkumaanmenoajat venyy, vaikka todellisuudessa nukkumaan pitäisi mennä ihan samaa aikaan kuin muutenkin. Mutta tämä viikko on tullut illat kukuttua. Se alkoi nyt perjantaina sitten näkymään ja uni tuli illalla ajoissa. Tätä yötä ei pelattu Cities: Skylineä…. Nyt pitäisi sitten keksiä jotain mielenkiintoista tehtävää itselle ja perheelle viikonlopuksi. Ehkä metsäretki ja hyvät eväät? Sen lisäksi tosin jää vielä pari tuntia. Ensi viikolla herra 7v:n olisi ilmeisesti mahdollista saada opetusta ihan koulussa. Pitääpä katsoa mitä tässä nyt tapahtuu, kuulostaa houkuttelevalta.

Yksi päivä taas takana. Pirkanmaalla ei ole kolmeen päivään todettu yhtään Korona-tapausta. Karanteenin tarpeellisuus mietityttää. Itsellä on kurkkukipua. Se tulee ja menee. Jotain nuhan tapaista ollut jo aika kauan. Nyt ei sitten uskalla tehdä mitään, kun joka paikassa on ehdottomat kiellot tulla, jos on vähäisiäkään oireita. No, tänään kävin ajamassa fillaria tunnin ja välillä pysähdyin TTY:n ulkosalille vähän jumppailemaan. Poika sai tänään äidin opettajaksi. Meni heti paljon paremmin kuin minulla aiemmin. Hah. Päivät mennyt luurit korvilla. Minun työroolini on yllättävän paljon palaverissa istumista näköjään.. Päivästä toiseen olen nyt vaan luurit korvilla Teamsissa. Ostin myös pleikkarikaupan alesta Cities Skylinen Mayor paketin, jossa oli iso nippu DLC kamaa ja halpa hinta. Kirjoitan tätä klo 00:30, eli kävi juuri niin kuin odotettavissa oli. Hauska peli kyllä! Huomenna haluaisin jonkun kevyen after work virtuaalivideoihmeen kokea. Toivottavasti jostain löytyy moiseen seuraa.

Taas yksi päivä takana. Jotain on opittukin. Nimittäin näköjään suomalaisittain tämä Covid-19 tauti kirjoitetaan Korona, eikä ceellä niin kuin tähän asti olen kirjoittanut. Aina oppii uutta! Vaikka otsikossa lukee päivä 2, niin on sanottava että etätöissä on oltu perjantaista saakka. Juteltiin rouvan kanssa tänään asiasta ja päädyttiin siihen, että tänään etätöissä oleminen ei oikeastaan tuntunut miltään. Ihminen tottuu nopeasti, näköjään. Pikkuherralla oli tänään ensimmäinen kotikoulupäivä. Ei se koko päivää mennyt täydellisen samanmielisesti, mutta ihan hyvin kuitenkin. Aamulla tehtiin lukkari yhdessä, mutta siinä ei kuitenkaan pysytty. Esimerkiksi matematiikkaa ei riittänyt 45 minuutiksi läpikäytäväksi. Pitänee alkaa omaa Beta-kaavakirjaa käymään läpi huomenna. Jos tehtävät muuten loppuu, on aina ketjutettu derivaatta! Vai integraali.. Vai differentiaali.. No, joku kuitenkin. Ei vissiin tekisi pahaa itsellekään kerrata. Tänään on opittu etätöistäkin jotain. Nyt kun kaikki ovat etänä, eikä niin että etäilijät ovat neukkareita täynnä ihmisiä, hommahan toimii aika hyvin. Kuulokkeet ja mikki kaikilla, niin puheen kuulee eikä tule sivukanavakeskusteluita. Toimii itseasiassa niin hyvin että en tiedä mitä mieltä olen näistä Teams tms kokouksista, jossa osallistujina on yksilöitä kuulokkeineen ja sen lisäksi neukkareita videolaitteineen. Tosin siihen pitäisi keksiä joku hyvä tapa, että miten pyydetään puheenvuoroa 10 hengen palaverissa silloin kun ruutujako on päällä. Ihmiset eivät yleensä huomaa kameralle vilkuttelua. Onko oman nimen karjaiseminen puheenvuoropyyntönä hyvä? Vai onko parempia ehdotuksia? Kuulemma jotain lääkettä Koronaan on testailtu Kiinassa hyvin tuloksin. Tässä on vaaran paikka! Toivo paremmasta saattaa altistaa nykyisen hyvän tunnelman. Joten keskitytään nyt vain tähän tekemiseen ja jos joskus joku rokote ja/tai lääke saapuu, nautitaan siitä sitten. Nyt keskitytään tähän. Sosiaaliseen etäisyyteen. ...

Tänään pikkuherra oli vielä koulussa hakemassa viimeiset tavarat ja ohjeet kotikoulua varten. Huomenna on sitten kotikoulua, kuitenkin niin että oikea opettaja on laatinut päivän lukujärjestyksen, aikataulun ja tehtävät. Vanhemmilla on huomenna hieman harjoittelun paikka. Uskon että homma saadaan kyllä toimimaan. Välillä kun kotona selailee vain coronauutisia ja katsoo tiedotustilaisuuksia, alkaa oma mieliala harmaantua. Kaupassa tai lenkillä käynti saa taas muistamaan, että meitä ei ole kohdannut ydintuho. Maailma on edelleen tuolla. Nyt meidän perheessä saamme tuta sen, ettemme koskaan saanut sisustettua ja järjestettyä etätyöpisteitä kotiin. Huoneet ovat melko pieniä ja ei viitsi olohuoneeseenkaan sellaista lähtökohtaisesti rakentaa. Huonolla ergonomialla Teamsissa 7h päivässä ja pahin vaivamme ei tällä hetkellä tosiaan ole Corona. Tsemppiä kaikille ja toivotaan että Teams pysyy hengissä.

Tänään alkoi Suomessa sulkutila. Suurin osa julkisista toimijoista sulkee ovensa ja minun elämään kenties eniten vaikuttaa koulujen sulkeminen. Nimittäin herra 7v on nyt sitten kotona. Samassa reilussa 70 neliössä kuin kaksi aikuista, jotka yrittävät tehdä etätöitä. Vähän jännittää mitä tästä tulee. Selvitään, se on selvä, mutta kuinka helppoa tai vaikeaa, se ei ole vielä selvää. Ajattelin kirjoittaa ajatuksiani Corona meiningeistä blogiin. Tulee mieleen ne kaikki seikkailupelit, joissa on tapahtunut jotain pahaa ja jälkikäteen seikkailija saa siitä vihiä vain erilaisten lokien perusteella. Toivottavasti tämä ei mene ihan sinne asti. Jos huumorintaju riittää, niin kotona voi aikaa kuluttaa vaikka pelaten Plague Inc peliä (https://www.ndemiccreations.com/en/22-plague-Inc) Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Kaksi ja puoli vuotta sitten innostuin treenaamisesta (edes vähän..) enemmän. Diplomi-insinöörille oli loogista hankkia Polarin V800 sykemittari, että saa träkättyä kaikki liikkumisen ainakin jollain tasolla ja olihan V800 parasta mitä ainakin Polar&Suunto saralta oli tarjolla (Garmin ei minulle koskaan ole ollut tuttu). V800 ei koskaan ollut mikään seksikkäin pakkaus, mutta ominaisuuksiltaan kattava (liiankin). Ranneke oli kuitenkin suomeksi sanottuna huono ja paksu kellon rakenne oli omalle ohuelle ranteelle vähän haaste. No, sitten täytin 36 vuotta (!!!) ja sain syntymäpäivälahjaksi Polar Vantage M -sykemittarin. Se on aika erilainen kokemus kaikkiaan. Ranneke on mukava, kokonaistunnelma on ohuempi, kevyempi, huomaamattomampi. Ominaisuuksia on joltaiin osin enemmän, mutta jotain myös puuttuu (verrattuna V800). Kyseessähän on köyhän miehen malli Vantage M, eikä tosiurheilijan versio (Polar Vantage V Titan). V800:een verrattuna latausjohto on aika paljon fiksumpi ja käyttökelpoisempi. Aikaisempi V800 version latausjohtohan toimi eräänlaisella pihtiotteella ja sen kanssa oli aina vähän vaikeuksia. Kellon näyttötaulu väreineen on tietysti aika eri tasoa kuin vanha kaksivärinen. Unen mittaus toimii ihan kivasti. Kello oli kovin ihmeissään kun yhtenä yönä tuli yöunia vaan 15 minuuttia lentokoneessa ja mietti itsekin että Why there is no sleep data? Tiesin kyllä vastauksen. ...

Muutama kuukausi sitten seurasin todella outoa keskustelua Facebookissa. Joku oli linkannut Iltalehden uutisen rampista tulijan väistämisestä. Siinä siis poliisi sanoo, että jos menet antamaan tietä rampista moottoritielle liittyjälle, niin siitä voi tulla sakot. Suomalaiset ystäväni, nuo jotka ovat kalibroineet GPS:n avulla nopeusmittarinsa niin, että voivat ajaa juuri 7km/h ylinopeutta (rikesakko tulee 8km/h ylityksestä tms), olivat riemuissaan. Juuri niin, tuo on pahinta laittomuutta, jos menet väistämään jotakuta, joka liittyy moottoritielle! Kun kusipäisyys on lainmukaista, niin liikenteessä sen noudattaminen tuntuu ihanalta. Koska liikenteessä meistä kaikista meinaa tulla kusipäitä. Iltalehden jutussa myös Liikenneturvan yhteyspäällikkö ylpeänä selittää, kuinka ei väistänyt tulijaa ja tulija pahoitti mielensä. Juuri näin! Hyvä Suomi ja suomalainen joustava liikennekulttuuri! Nimittäin kaistan vaihtaminen on niin vaarallista, että jokainen kaistanvaihto on mahdollisuus täyteen turmioon. Viime torstaina ajoin Tampereella ohitustietä kohti Pirkkalaa. Helsingin moottoritien rampilta tälle ohitustielle oli nousemassa, pieneen ylämäkeen, rekka, jonka perässä 4 autoa. Vettä tihkutti vähän. Ajelin kokolailla yksinäni moottoritiellä, johon rekka oli liittymässä, kiihdyttäen minkä pystyi. Moottoritiellä oli 100km/h rajoitus. Nythän pitää siis lain mukaan toimia niin, että rekalle ei anneta tuumaakaan tilaa, vaan ajaa körötetään sitä omaa kaistaa. Ja nautitaan, kun rekka joutuu vetämään kiihdytyskaistan loppuessa liinat kiinni ja perässä autoilijat hätäjarruttamaan. Nimittäin, jos olisin vaihtanut kaistaa, olisin altistunut valtavalle vaaralle! Olkaapa varovaisia siellä teillä!

1.11. on Suomessa kansallinen veropäivä, jota myös kateuspäiväksi tituleerataan. Lehdet täyttyvät suurituloisimpien tuloista ja veroprosenteista ja hömppälehdet kattavat julkkisten toimeentulon. Julkaisemista on trendikästä vastustaa. Argumenttina käytetään sitä, että mitä se kenellekään kuuluu ja verotiedot ovat niin ylimalkaisia, kun niissä erotellaan vaan ansio- ja pääomatulot, mutta ei sitä, mistä tulot ovat peräisin. Ja ilman argumenttejakin, jostain syystä on vaan tarpeen vastustaa verotietojen julkaisemista. Siksi sitä kutsutaan kateuspäiväksi. Onko joku kateellinen verotiedoista ilmenevistä toisten tuloista? Ja jos on, niin miksi? Minun mielestäni ilmiö on täysin päinvastainen. Verotiedoista voi katsoa, paljonko tienaa ihminen, joka on joka päivä töissä yrittäjänä ja tekee monenlaista juttua. Kuten Jaajo (alle 200 000 EUR). Tai kuinka paljon tienaa 100Meur liikevaihtoa tekevä minut työllistävä toimitusjohtaja (alle 200 000 EUR). Ei siis miljoonia. Ihmisillä on jotenkin sellainen käsitys, että onnistuminen tarkoittaa loputonta rahasaalista. Että heti sataa miljoonia. Omistava luokka on sitten asia hieman erikseen, mutta itsensä työllä johonkin asemaan saaneet noudattavat suunnilleen tätä ajatusta. Onhan vaikka 200 000 euroa vuodessa paljon rahaa, mutta ei niin paljoa, kuin usein keskusteluista ymmärtää. Ansiotulona kun tienaan 200 000 euroa, veroja siitä menee noin 100 000 euroa. Onhan jäävä 100 000 euroa nettona iso raha. Tavallaan. Mutta mitä tässä on sellaista, mistä kannattaa olla kateellinen?

Sisäpolitiikassa meillä täällä Suomessa on ainakin kaksi isoa kokonaisuutta, joissa olisi kovat tarpeet kehittämiselle ja joissa on oikein huono track record. Puhun tietysti sote-uudistamisesta, työttömyysturvasta ja kannustinloukuista. Kuuntelin politiikkaradiota jonain päivänä ja siellä puhuttiin siitä, kuinka edellä mainitut ongelmat ovat oikein visaisia ja niihin pitäisi pystyä oikein kovasti keskittyä ja miettiä. Että saataisiin parempia ratkaisuja. Ja toisaalta aktiivimallikeskustelussa puhuttiin siitä, kuinka pitäisi puhua isommista kokonaisuuksista joiden sisällä voidaan neuvotella ja pyöristää kulmia (hauska juttu muuten, että aktiivimallin kritisoijat sanovat tällaista, sillä aktiivimalli oli yksi osa isompaa kokonaisuutta, jota kukaan ei ilmeisesti lukenut..). Eli pitäisi tehdä kuten sotea, isoa kokonaisuutta kerralla keskittyen ja oikein visaisiin ongelmiin tarkasti hyviä ratkaisuja keksien. Voi olla että tuossa on perää, mutta kovin hyvin se ei tunnu nyt onnistuvan. Sekä yksittäiset muutokset (kuten kiky), että hieman isommat (aktiivimalli) ja erittäin isot (sote) ovat olleet vahvasti vastatuulessa. Nyt esimerkiksi Lepomäki ehdottaa sotessa nimenomaa pienin askelin kehittämistä suuren mullistuksen sijaan. Soutaa, huopaa. Politiikka on keskellä yhä nopeammin muuttuvaan maailmaa. Se maailma on sellainen, jossa kaikki riippuvuudet ja kerrannaisvaikutelmat ovat mahdotonta selvittää etukäteen, vaikka jälkikäteen viisastelu on helppoa. Istuva hallitus on yrittänyt saada jonkun version ulos, josta voisi sitten iteroida ja korjata. Se taas antaa poliittisille vastustajille paljon pelimerkkejä. Kritisoidaan liian kevyttä valmistelua, kun pitäisi suunnitella paremmin. Mutta kuinka suunnittelet paremmin, kun yhtäkkiä kaatuu Lehman Brothers ja sitten vähän myöhemmin Syyriasta tulee miljoona pakolaista Eurooppaan? Ei ole helppoa. Jossain täysin erilaisessa maailmassa, keskellä softakehitystä, eletään jossain määrin samaa muistuttavassa problematiikassa. Alustat, ympäröivät järjestelmät, niitä käyttävät ihmiset ja tarpeet muuttuvat vauhdilla. Huonosti menneitä softaprojekteja analysoidessa on keskusteltu siitä, että tämä olisi pitänyt suunnitella paremmin. ...

Minulla tosiaan on Polar V800 ja minulla kuten monilla muillakin on ollut Android-päivitysten jälkeen vaikeuksia kellon ja puhelimen välisessä synkkauksessa. Olin yhteydessä Polarin asiakaspalveluun ja tässä ohjeet, kuinka homman sai skulaamaan. Tee V800-mittarille uudelleenkäynnistys aluksi: Polarin V800 -palautusohje Poista V800 puhelimen Bluetooth-laitteiden listalta, jos se näkyy siellä Sulje puhelimesi Bluetooth Poista puhelimen paritus V800-mittarilta Asetukset-valikon kautta (Asetukset – Yleisasetukset – Yhdistä ja synkronoi – Yhdistetyt laitteet) Kirjaudu ulos Flow-sovelluksesta ja poista se kokonaan puhelimestasi Käynnistä puhelimesi uudelleen ja laita Bluetooth jälleen päälle Asenna Flow-sovellus uudelleen AppStoresta / Google Play Kaupasta ja kirjaudu sisään Yhdistä V800 Flow-sovelluksen kanssa uudelleen painamalla BACK-näppäintä tai Asetukset-valikon kautta (Asetukset – Yleisasetukset – Yhdistä ja synkronoi – Yhdistä mobiililaite). Älä yhdistä V800-mittaria puhelimesi Bluetooth-asetusten kautta. Mikäli tämä ei auta, palauta V800-mittarin tehdasasetukset Polarin ohjeen mukaisesti ja kokeile yhdistämistä sen jälkeen uudelleen.

Minulla on Polarin V800 kello. Se on itseasiassa ihan jees ja erityisesti Flow verkkopalvelu ja Flow mobiiliappsi on aika paljon edellä esimerkiksi Suunnon vastaavia. Garminista ei ole kokemusta. Rannekellosta meni vuoden ikäisenä solki rikki. Irtosi rannekkeesta. Selvästi tyyppivika, kun ranneke luistaa niin huonosti, että liikaa voimaa tulee helposti käytettyä. Voihkin asiaa hetken. Sitten kuulin työkaverilla olleen saman vian ja että hän oli lähettänyt takuuhuoltoon tästä syystä kellon. Niinpä sitten jossain kohtaa minäkin lähetin. Rekisteröin takuuhuollon, pistin paketin postiin. Eräänä päivänä sain viestin, jossa luki, että takuutyö on tehty ja päivää myöhemmin kello oli postissa noudettavissa. Huomasin, että kellosta vaihdettiin takuuseen paljon muitakin osia. Tehtiin siis (ehkä) paljon laajempi juttu, kuin edes osasin pyytää. Ihanaa! MAHTAVAA! Paitsi että hetkinen. Minulla on Polarin (kai) eniten high-end kello. Lähetän sen huoltoon. Saan automaattivastauksen, joka on niin insinöörin kirjoittama kuin mahdollista. Lähetän kellon, en saa siitä viikkoon mitään tietoa, kunnes se kilahtaa postiini. Saan saatekirjeen, jossa kerrotaan, että vaikka mitä on vaihdettu – en tiedä miksi. Huoltotiketti on Polarilta nyt suljettu. Minkälaista palvelua sain? Arviolta voisi sanoa että palvelu oli parasta mahdollista: 10 Millaista palvelua koin saavani? Ehkä 6-7. Jos minulle olisi tullut edes mailia siitä, että homma on otettu työnalle ja näistä on löydetty tällaista ja korjataan nämäkin tässä samoin tein ja niin edelleen, niin fiilis ois ollut ihan eri. Minut kuitenkin haluttiin olla kohtaamatta ihmisenä ja insinöörien myymä ja ostama tikettijärjestelmä sai automaattiviesteillä minut lähinnä hämmentymään, joskin vähän – sillä viestit olivat niin vähäisiä. Jos olisin Polarilla ja vastaisin asiakaspalvelusta, niin funtsisin vielä, kuinka voisin toiminnalla tuottaa sellaista tunnetta asiakkailleni, joka entistä tiukemmin sitoisi heitä brändiini ja sitä kautta tuotteisiini. ...

Minua on jo hetken aikaa mietityttänyt se, että voisiko jotain pähkähullua saada menemään päätöksenteossa läpi, vastustamalla sitä aivan urpoilla argumenteilla. Eli otetaan case raitiovaunu Tampereella. Siitä käytiin pari vuotta keskustelua ja ainakaan omaan silmään ei ollut aivan selvää, että pitääkö se nyt olla vai eikö se pidä olla. Asiassa on paljon puolia ja toisin päättämälläkin olisi varmasti pärjätty. Mutta se ei ole pointti. Minun mielipiteeni epävarmuudesta raitiovaunun kannattajaksi vaihtui kokolailla niinä hetkinä, kun alkoi tulla julkisuuteen politiikassa vastustajien mielipiteitä. Kuurot jää alle, audimiesten autot naarmuuntuu, keskusta kuolee, työttömät muuttaa lähialuielta ajamaan ratikalla jne. Aivan järjettömiä juttuja. Nyt jos olisin julkisesti edes puoliksi myöntänyt ajattelevani kriittisesti raitiovaunusta, olisi ihmiset mielessään verranneet minua lähinnä Kiemunkiin tai johonkin muuhun änkyrään. Joten en voinut. Siksi aloin kannattaa raitiovaunun rakentamista, vaikka mielestäni päätös ei ollut mitenkään ilmiselvä. Miettikääpä, missä muualla maailmassa tällaista tapahtuu? Voiko Suomessa esittää mitään kritiikkiä maahanmuuttoa kohtaan tänä päivänä? Ei, koska persut ja muut natsiliikkeet ovat vammauttaneet keskustelun. Jos mietit, pitäisikö jotain asiaa kiristää, muut keskustelijat tulkitsevat sinut persuksi, liimaavat hakaristin otsaan, eivätkä enää koskaan kuuntele mitä sanot. Tämä tuskin on suunnitelmallista, mutta leimallista nykyiseen mediailmapiiriin ja somekohkaamiseen. Jos joku saisi masinoitua kaikki natsit kannattamaan kovaan ääneen Niinistöä, niin voisikin käydä niin, että vaalivauvasta huolimatta esimerkiksi Haavisto saattaisikin antaa kovan vastuksen. Ehkä. Mutta jännä ajatus.

Minule soitettiin jostain soittelufirmasta taas kerran ja myytiin lehteä. Aku Ankkaa. Olen tilannut joskus Aku Ankkaa, Roope-Setää ja Extraakin. Olen nyt 33v. 30-kriisissä lopetin akun tilaamisen ja ilmoitin kaikille soittelijoille, että ei, en enää halua lukea Aku Ankkaa, mulla tuli 30v kriisi. Olen hokenut sitä nyt kuukausittain 3 vuotta ja vieläkään se ei ole mennyt jakeluun. Puhelinluukutuksella toimiva lehtimyynti on todella turhauttavaa kaikessa tehottomuudessaan. Puhelinluukutushan toimii suunnilleen niin että kustantaja jakaa eri puhelinmyyntifirmoille listat ihmisistä joille tyrkytetään jotain tiettyä tuotetta. Parhaat firmat sitten saavat paremmat listat kuin huonommat ja sankariteoilla näissä ryhmissä liikutaan ylös-alas firmojen välillä. Niiltä soittofirmoilta ei lähtökohtaisesti ole mitään palautekytköstä kustantajille, eli kun sanot että en ole kiinnostunut enää tästä aiheesta, niin ensi viikolla eri firmasta soitetaan ja tarjotaan samaa. Kuinka tehokasta! Kustantajalle on ihan sama mitä soopaa se laittaa puhelinmyyntifirmat soittamaan läpi, koska vain kaupoista maksetaan provikka. Kiukun saa kokea asiakas. Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia myös Hesarista. He aina soittivat minulle digi-lehden kauppaamiseksi ja sitten yhden kerran kun tilaus loppui, he eivät enää soittaneetkaan. Nettisivuilta sai palvelua ostaa täyteen hintaan (ostaako joku noita oikeasti täyteen hintaan?). En ostanut. Vaimolle onneksi joku soitti ja vaimo otti sitten halvennuksella Hesarin digipaketin. Tää on jotenkin niin kovin tuskallista. Miksi kustantajat haluavat maksaa välikäsille provikat, kun voisivat nykyaikaisella verkkopalvelulla hoitaa homman itse? Tai yrittävät hoitaa nytkin itse, mutta ahneuksissaan listahinnoilla, niin eihän niitä kukaan osta. Ja listahintoja ei voi pudottaa, koska sitten puhelinmyyntitarjoukset eivät olisi enää houkuttelevia ellei niitäkin pudottaisi. En tajua mitä hyötyä kustantajalle on siitä, että he ensin maksavat jollekin välikädelle minun tilauksestani provikan, myyvät lehteä alennuksella minulle ja sen jälkeen vielä pakottavat minut soittamaan heidän aspaan, jossa jonkun aikaa kulutetaan siihen, että perun tilaukseni. Kaikki vaan sen vuoksi, että jos vahingossa unohtaisinkin perua tilaukseni ja maksaisin täyttä hintaa vaikka pari vuotta. Tai tehdään irtisanomisesta niin vaikeaa että siksi jatkaisin sikahintaista tilausta. Tätä harrastaa mm. Suomen Kuvalehti. ...

On taas aika kuntavaalien! Jasmon blogi tuntee vastuunsa ja täytyy tietysti heti olla neuvomassa, kuinka pitää toimia. Kuntavaalikoneita on ainakin kaksi merkittävää. Hesarin todella huono vaalikone ja Ylen pikkuisen parempi vaalikone. Yhteistä niissä molemmissa on, että niissä kysytään melko paljon kysymyksiä, joista osa myös melko vaikeita. Olen sitä mieltä, että useimmiten äänestäjät käyttävät vaalikoneita väärin. Sen sijaan, että panostettaisiin oman maailmankuvan näyttämiseen vaalikoneelle, suhtaudutaan siihen kuin tietokilpailuun. Esimerkki:** Pitäisikö valitusoikeutta rajoittaa kaavoittamisen osalta?** -Hmm, ei mitään hajua, mutta ei varmaan mikään rajoitus ole hyvästä, sanotaan siis että todennäköisesti ei. Vaalikoneen hienokaan tekniikka taustalla ei auta, jos vaalikonetta täyttäessä ehdokkaat tai äänestäjät ovat hölmöjä. Siksipä Jasmon blogi antaa nyt lyhyen listan, jolla vaalikonetta käytetään oikein. Vastaa vain kysymyksiin, joista todella olet kiinnostunut tai joista todella tiedät. Jos joudut miettimään, että kuinkahan on, niin ohita suosiolla. Jos et ymmärrä kysymystä, ohita suosiolla. Ei haittaa vaikka vastaisit vain neljään kysymykseen neljästäkymmenestä. Saat silti paremman tuloksen, kuin jos vastaat neljään ja arvaat jotain kahteenkymmeneen. Noin. Mitä vähempiin kysymyksiin vastaat, sitä enemmän mielipiteesi niissä kohdissa korostuu. Nyt saat listan ehdokkaista, jotka ovat sinun kanssasi niistä asioista samaa mieltä, joista tiedät jotain. Lue seuraavaksi potentiaalisimpien vastaukset läpi, myös siltä osalta kun puhutaan asioista, joihin päätit olla vastaamatta. Kenties opit jotain. Kuinka sitten valitset ehdokkaan? Muista, että kuntavaalissa valitaan edustajia, jotka edustaa meitä lähtökohtaisesti puolueen viitekehyksessä. Mitä tiedät puolueesta, johon ehdokas kuuluu? Tiedätkö juuri mitään? Onko puolueista vaalikonetta? Lähtökohtaisesti sinun tulee valita puolue ja sieltä jokin järkevä ehdokas. Ei toisinpäin. On turha äänestää ehdokasta, joka ilmoittaa kannattavansa torinaluspysäköintiä ja planeettojenvälistä matkailua, kun tiedät että siellä edustajistossa ei ole yhtäkään samoin ajattelevaa. ...