[][1]Tee töitä, se kannattaa Ihmiset ovat opetettuja tiettyihin asioihin. Jotkut asiat ovat niin selviöitä, ettei niitä ymmärrä kyseenalaistaa. Näin kesälomien jälkeen puhun tietenkin työn ja loman suhteesta. Keskimääräisessä vuodessa on 52 viikkoa, joista normaalilla työntekijällä noin 5 viikkoa vapaata. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 9,7% viikoista on vapaita. Jos lasketaan mukaan myös viikonloput, niin vapaapäiviä vuodessa on 38%. Selvästi alle puolet sekin siis. Asiahan on kuitenkin niin, että viikonloppuna ei ole lomalla, vaan palautuu vähän työn aiheuttamasta rasituksesta. Minnekään ei kerkiä oikein kunnolla lähteä, tai jos lähdet niin palaat maanantaina töihin väsyneempänä kuin perjantaina lähdit. Akkujen lataamiseen ja elämästä nauttimiseen tarvitaan loma. Miten nykyiseen tilanteeseen ollaan päädytty? Kapitalismin luvatussa maassa ollaan vielä äärimmäisempiä kuin Suomessa, siellä monet keskituloiset eivät uskalla pitää lomaa oikeastaan laisinkaan potkujen pelossa. Suomessahan asiat ovat hyvin, ilmeisesti tässä asiassa olemme maailman johtavia maita. Palataan vielä prosentteihin. Eikö kukaan ole pysähtynyt miettimään elämän tarkoitusta tyytyessään tilanteeseen, jossa 10 viikkoa työtä tuo yhden viikon lomaa? Miksi suhde ei ole 1:1? Miksi ihmiset tekevät auliisti kymmenen viikkoa töitä jokaista viikkoa kohden, jolloin saa tehdä mitä haluaa? Meneekö asunnon ja sähkölaskun maksamiseen se yhdeksän viikkoa? Olen aiemminkin puhunut elämän tarkoituksesta, en ehkä niinkäään blogissa, mutta ihan Oikeassa Elämässä. Ajankohtana on kuitenkin ollut hiihtoreissujen jälkeiset ajat, jolloin puheeni on kuitattu haihatteluna, ei se pummailu mitään oikeaa elämää ole. Työnteko on. Kuinka moni tekisi töitä, jos omaisuutta olisi niin paljon ettei tarvitsisi? En minä. Tässä vaiheessa on aika ottaa kirjoittamiseen paussi ja tarkistaa lottonumerot. —- Voi palata aiheeseen. ...

Itse kirjoitin joulukuussa noista komeista maksupäätteistä, mitä nykyään 90 prosentissa kaupoista löytyy. Nyt net.nyt on kanssa tuskastunut asiaan.

Tänään, kunhan tämä työpäivä nyt saadaan tästä alta pois, alkaa reilun viikon mittainen loma. Loma alkaa perinteisissä merkeissä Ilosaarirockissa. Ilosaarirockilla on muuten aika sellainen miellyttävä FAQ, jossa vastataan ymmärtävästi muutamiin kysymyksiin. Monilla festareilla sää on Tekijä, joka vaikuttaa festarikokemukseen. Ilosaarirockissahan ei koskaan sada (korkeintaan ripistelee), joten aurinkorasvaa vaan mukaan, muuta ei tarvita. Sääennusteista viis. Ilosaarirock käynnistyy taas perinteisesti jo perjantaina, kun Luomu Leinonen tarjoaa ympäristön grillailua varten. Ehkä, kun ei olla aamuun saakka, niin ei kerkiä aamuäreys iskemään :) Tänä vuonna Rokki on sinänsä kummallinen, että on paljon artisteja, joita haluaisin käydä katsomassa. Raappana, Venetian Snares ja Ozric Tentacles lauantaina. Lisäksi sunnuntain olisi Pyhimys, Giant Räbät, Asa ja lopulta Nightwish. Aika pitkä lista. Yleinen periaate on ollut, että yksi pändi per päivä korkeintaan, ärsyttää jos koko ajan pitää juosta teltasta toiseen eikä saa chillailla. Joten nähtäväksi jää. Tosin rentolavasektori tarkoittaa sitä, että siellä voi kuunnella ja makailla nurmella, joten sinänsä. Tavataan Rokissa!

Nythän on niin, että 90-luvun subbarimusiikki naks-naks bassoineen tuntuu olevan in. Ylex on ottanut sen kesäteemakseen ja myös Tampereen kaduilla näkyy olevan ilmoituksia 90-luvun bileistä. Olen ehkä ennenkin muistanut sen sanoa, mutta 90-luvun naksnaks-musa ei ole mitenkään erityisen hienoa. Ei pidä käsittää väärin. Onhan tuossa ysärihumpassakin niitä legendaarisia biisejä, mutta niiden legendaarisuus melkeinpä liittyy siihen ympäröivään tilanteeseen ja nuoruuteen – ei niinkään biisien hienouteen. Henkilökohtaisesti olisin halunnut tutustua kasarimeininkiin paremmin. Ikä ei oikein 80-luvulla riittänyt musiikin ymmärtämiseen, joka näin jälkeenpäin harmittaa. 90-luvun (alun) olisikin voinut jättää välistä kokonaan ja hypätä 80-luvun musasta vuoden -96 trance/house -bileisiin. Lue vain kärsivällisesti, kohta minulla on pointti. Konemusiikissa tuntuu olevan sellainen trendi, että osa porukasta juoksee edellä kummallisiin musiikkityyleihin ja sitten, kun uudet musiikkityylit nostavat päätään, niin he löytävät jo uutta. Näin ehkä jonkin verran on käynyt esimerkiksi drum and bassin kanssa. Bileitä järjestetään aika hyvin jo. 4 vuotta sitten en ollut kuullutkaan moisesta. En kuitenkaan tarkoita, että itse olisin etulinjassa siirtynyt junkkapuolelle. Sientenpurumusiikki, eli psyke, on ollut ehkä vähän samanlaisen liikehdinnän kohteena, joskin se on säilyttänyt tietyn ug-arvonsa. Nyt itse löysin Italodiscon. Olen kuullut sitä aiemminkin (80-luvulla..) ja Exlex (techmu) sitä Lappeenrannassa soitteli. Sandra aiheutti kyllä nostalgiatunteita, mutta ei varsinaisesti hätkähdyttänyt. Sitten Pepeto (techmu) julkaisi oman italodiskosettinsä Klubbarissa. (linkki saattaa vaatia kirjautumisen) Aluksi reaktio oli aika huvittunut. Sitten ei jaksanut enää kuunnella. Paskaa musaa. Mutta Winamp ei antanut periksi. Shuffle arpoi tuota settiä soimaan taustamusiikiksi yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten sieltä alkoi löytymään helmiä. Mr. Zivago – Little Russian kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja siitä lähdettiin. Nyt setti on ollut myös aamumusiikkina mp3-soittimessa ja kyllä se vähän hitaampaakin aamua piristää. ...

Saada Rossosta ruokaa. Muutaman kerran olen Rossossa käynyt, yrittänyt pizzaa, jäätelöä ja joskus vain limpparia. Ruokaa ei ole koskaan saanut alle 45 minuuttiin (ei myöskään jäätelöannoksia!) Saada Kauppahallin Kotiruuasta järkevää määrää ruokaa. Sataviiskytkiloinen jässikkä latoo estelyistä huolimatta sellaisen nöölin lautaselle, että perkaamista riittäisi isommallekin miehelle. Kävellä kaduilla kompastumatta kerjäläisiin. Suharit ovat tassu ojossa jokaisessa mutkassa ja notkelmassa. Pahinta on, että joku antaa niille rahaa. Kävellä kadulla ilman feissarihyökkäystä. Animalia, Greenpeace, Anarkistit ja Sampo Pankki, kaikki haluavat minun pelastavan ihmisoikeudet, tai ainakin antavan rahaa, jotta kaverit saa ostettua turvavaljaita, kun pitäisi taas ydinvoimalan torniin kiivetä. Kävellä Pub Lordin ohi, ilman että joku nuokkuu ulkona pelti kiinni. Sen tason ammattilaispaikka, että jännittää aivan. Huhun mukaan myy alkoholisteille viinaa velaksi. Hengittää auringonpaisteessa Näsilinnankadulla. Koko Tampere kusee siihen, erityisesti Vasemmistoliiton toimiston kohdalle. Vasurit eivät kannata omaa vessaa, vaan yhteistä katua. Sijaita yli korttelin päässä erotiikkabaarista, erotiikkakaupasta tai thai-hieronnasta. Thai-hierontaa on tarjolla myös aivan keskustassa kävelykadulla. TIssibaareja joka kadulla. Ajaa pääkatua tekarit suussa. Kenenköhän idea oli laittaa pääkadulle mukulakivet? Siinä ajavat bussitkin. Matkustajat pyrkivät pitämään kielen pois hampaiden välistä. Kävellä paskan vatkaamon ohi ilman että joku on sammunut puskaan. Ammattilaiset odottaa luonnollista poistumaa puskissa. Aina vaan. Saada nopeasti ruokaa pikaruokalasta. Mäkissä tai vast. on aina yli viiden minuutin jono. Jos tulijalla on kiire, niin kymmenen minuutin. Jos pitäisi keritä junaan, niin juomakone rikkoutuu ja kassakone jumiutuu. Kävellä tien yli alkuvihreillä. Sellasen 5 sekuntia palaneille punasille porukka vielä päräyttää autoillaan. Aivan käsittämätöntä punaisia päin ajamista täällä. Jotkut tietävät mitä Tampereella on mahdollista tehdä, nyt tiedätte myös mikä ei ole mahdollista. ...

Vaikka onkin vähän vanha juttu jo, niin palataanpa vielä juhannukseen. Oltiin semikokoisella porukalla Pirkkalassa, Pyhäjärven rannalla. Paikka oli hieno, näkymät oli hienot ja salamat leiskuivat useaan otteeseen, ainakin kuudesta eri pilvestä. Sinänsä vietettiin ihan rauhallista mökkijuhannusta, syötiin hyvin ja tällä kertaa jopa kalaa, joka tosiaan oli hieno uudistus perinteiseen läskipihvi – paljon makkaraa – menuuseen. Juotiinkin tietysti hyvin ja nautittiin valoisasta yötä. Aamun vaikea valkeneminen korjautui, kun muisti taas nauttia virvokkeita nopsaan. Sinänsä minulle ensimmäinen kerta varmaan ikinä, kun vietän juhannusta tuolla tavalla. Yleensä olen ollut silloin maatilalla auttamassa enoa rehuhommissa. Heh heh. Nyt on ollut niin kosteaa, että rehua ei ole saatu vielä tehtyä, niin pystyi lähtemään.. Kivaa oli, kiitoksia vain muille menijöille ja isäntaparille että saatiin tulla :)

Onkos kukaan tulossa Naamoille tänä vuonna?

Kun EU paraikaa suunnittelee laatumerkintöjä ja rekisteröitymisiä bloggaajille, niin ajattelin edetä jo asiassa. EU-sertifioidulta Mainostoimistolta (r) kalliilla rahalla tilattu sertifikaatittagi täten komeilee tämän postauksen kuvassa. Lisäksi, koska JB on täten sertifioitu, niin toivon myös kykeneväni neuvottelemaan EU:n kanssa sertifikaatin siirtämisestä suoraan EU:n alaisuuteen, kunhan EU on valmis. Tällä toivon välttäväni blogini taloudellisen tilanteen, omien henkilökohtaisten vaikuttimieni, dna-näytteeni ja poliittisten tarkoitusperieni julkaisemiselta. Pelkään myös, että Marianne Mikon (ks. linkki yllä) kuvaama salainen agendani saattaisi paljastua EU:n suorittamassa sertifioinnissa. Mielestäni myös EU-edustajien pitäisi olla laatusertifioituja. Luulen, että aika monella kohdalla löytyisi esteitä laatusertifikaatin myöntämiseen, mutta sitäkin enemmän edellytyksiä lobbausrahan vastaanottamiseen. Auditointi voitaisiin aloittaa vaikka Marianne Mikosta.

Edelliset jalkapallon MM-kisat olivat pettymys. Pelit olivat oikeastaan poikkeuksetta tylsiä ja hengettömiä puolustuskahnauksia. Italia voitti, mitään sukeltamista kummempia hienoja yksilösuorituksia ei näkynyt. Monet muutkin ovat kanssani samaa mieltä, MM-kisafutis ei ollut viihdyttävää. EM-kisojen alla vähän jännitti, että millaiset kisat tulee. Hiton hyvät on tullut. Erityisesti Portugalin ja Hollannin peli on ollut paitsi tehokasta, myös hyökkäävää, kekseliästä ja viihdyttävää. Myös muut joukkueet ovat nostaneet peliään enemmän hyökkäyspainotteiseksi, kuin pelkäksi peruuttelu/vastaiskupeliksi. Joka on katsojan kannalta hiton hyvä. Espanjapelin missasin, mutta jatkossa eritoten Hollantia tekee mieli seurata. Vaikka romaniapeli onkin mitä on..

Tuntuu oudolta :)

Operasta julkaistiin 9.50 Final. Lataa www.opera.com

Olin perjantaina pitkästä aikaa Tidyn polkkabileissä. Menin paikalle yksin, tavoitteena oli lähinnä tuntea taas se nuoruuden palo, jota polkkabileissä koki aikoinaan. Ja ei se oikeastaan hassumpaa ollut. Yo-talon äänentoisto oli päästagella niillä rajoilla jo puolen yön aikaan kun paikalle saavuin. Porukkaa oli hyvin paikalla ja polkka maistui myös itselle. Vanha ei tietysti oikein jaksa, mutta onneksi Borabora oli loungessa soittamassa groovaavaa elektrohousea. Sitten lavalle nousi Proteus. Tämä kaveri, jonka takia aikoinaan matkustin Lappeenrannasta vappuna Helsinkiin kahden päivän Säteisiin. Tuo tosipolkan suomilähettiläs, joka on palkittu vaikka millä. Aikoinaan pidin siitä napakasti pitchatusta hard trancesta, mitä ko. kaiffari soitti, mutta sittemmin, kun Proteus on vaihtanut enemmän industriaaliin ja raakaan saundiin, niin mielenkiintoni on lopahtanut. Olen siis kiksupolkkaaja. Kuitenkin, Proteus siis nousi lavalle. Ja käänsi nupista sen verran, että tanssilattialla ja sen ympärillä ei enää musiikkia kuulunut vaan säännöllistä epäselvää murinaa. Käytännössä siis tasot nousivat niin ylös, että ei vaan kamat enää pystyneet toistamaan ääntä kunnolla ja tilakin antoi varmaan oman kaikunsa. 20 minuutin kuuntelun jälkeen lähdin. Proteus on tunnetusti monitoreita luukuttava kaveri, eikä siksi varmasti tiedä yhtään, mitä tanssilattialla kuuluu. Siksi tarvittaisiin äänentarkkailija, jollainen Techmulla aina oli Club Y -bileissä. Muistan kyllä, että Club Y:ssäkin on soitettu kovaa, mutta ei ikinä niin kovaa etteikö musiikista saisi selvää. Tosin Club Y oli ehkä hieman eri mentaliteetilla kyhätty bile, kuin moni muu.. Hämmennyin, kun Klubituksessa kukaan ei ole kommentoinut äänenpaineita. Ovatko korvani niin muusia, että en vaan enää erota musiikkia? Olin koittanut päästä polkkafiilikseen tietysti useammalla btrvdk:lla, mutta sen kai pitäisi vaan parantaa paineenkestoa. Kaipaan Club Y:tä ja napakkaa saundia. Onko sen napakkuuden saavuttaminen niin vaikeaa? Saa nähdä mitä Ilosaarirockissa kuuluu, kun Venetian Snares nousee lavalle numero 3. Yleensä niissä kemuissa PA on ollut kohdallaan. ...

En pidä JIMin tavasta nimetä Ninja Warrioria Kahjoiksi ninjoiksi. Ninja Warrior on kuitenkin semivakavaa meininkiä ja huippunimet siinä ovat huippuatleetikkoja. Viihdyttävä sarja. Sen sijaan Hullut japanilaiset on oikein oiva suomennus. Se on myös oikein oiva ohjelma. Suosittelen kaikille. Siinä kyyninen ja vähän kyllästynyt britti(?)selostaja kuittailee kilpailijoille. Taustalla kuuluu japanilaisen selostajan huuto, varmaan japsi kannustaa kilpailijoita suorituksiin, mutta tämä brittiläinen vaan nauraa ihmisten epäonnistumisille ja ihmettelee miksi tämäkin kilpailija on lähtenyt mukaan kilpailuun. Muutamia aika nasevia ja osuvia kommentteja tulee aina välillä, tänä aamuna viimeksi nauratti niin paljon, ettei meinannut tulla syömisestä mitään. Suosittelen!

Eivät olleet A-J Punkka ja Pauli väärässä! Eilen Tampereella salamoi illalla muutaman kerran. Näin uuden asunnon korkeaa asemaa ja Näsijärvinäkymää hyödyntäen useita salamoita, kuvatakin vähän yritin, mutta ilman jalustaa se on vähän.. Salamakuvaus on muutenkin oma taiteenlajinsa, pitäisi vissiin perehtyä vähän. Mutta olin ihan että JEE, vihdoinkin henki taas kulkee kun siitepöly tippuu ilmasta. Aamulla kello kuuden jälkeen tuli sitten seuraava kierros, sillon en nähnyt salamoita enkä paljon muutakaan, kun koko seutu oli ihan utuista valtavan kovan tuulen ja rakeiden vuoksi. Se viimein huuhteli niin tiet kun autotkin puhtaaksi siitepölystä. Ei huono alku ukkoskesälle 2008.

Onko kukaan saanut areenan suoria lähetyksiä soimaan xboxin kautta?

Blogilista ottaa nyt päivityspingauksia vastaan osoitteessa: http://www.blogilista.fi/blogipalvelut/ping Jos blogisi on blogilistalla ja siinä on mahdollisuus laittaa pingaus päälle, niin kannattaapi tehdä se. Sitten blogilista saa tiedon automaattisesti aina, kun blogisi päivittyy. Tämä postaus toimii samalla testauksena, toimiiko tuo :)

Mistä tietää, että naisten vessa on ilmeisesti mennyt rikki ja he joutuvat käymään miesten vessassa? No, vessa oli siivottu, käsipapereita oli ja vessapaperikin oli vaaleanpunaista. Aikaisemmin pelkästään miesten valtakuntana ollut koppi ei noita yleellisyyksiä sisältänyt. Oli vaan paskan haju ja jarruraita.

Onko kellään kokemusta tai näkemystä siitä, kuinka Vuodatus.netistä saa datat talteen ja siirrettyä WordPressiin?

Engelbergissä Tumpilla oli uuden uusi Canon 400D mukana ja Simolla vähän vanhempi 300D (Rebel). No siinä sitten kuvailtiin kaikkee, niin hiihtoa kuin auringonottoakin. Videotakin kuvattiin, mutta ei oikealla videokameralla vaan E70:lla (aika huono) ja N95:lla (semihyvä). Alku oli kivistä, en ollut koskaan oikeastaan järkkärillä pahemmin kuvannut ja sitten kun Simolla oli joku 50-200mm putki, niin hups vaan – olin niin lähellä kuvauskohdetta, ettei kuvaa voinut ottaa. Näistä selvittiin ja jotain pientä videopätkääkin saatiin aikaiseksi. Stillikuvia taisi julkaista ainoastaan Simo omassa galleriassaan. Kuitenkin kuvaamisessa oli jotain hienoa. Sai olla luova ja katsoa vähän, että mitä tulee taustalle ja missä kohdassa kuva pitäisi saada. Vuorilla hienojen taustojen kuvaaminen on aika paljon helpompaa kuin täällä kotosuomessa.. Siitä se ajatus sitten lähti. Videokamerakin kiinnostaisi, mutta liikkuvan kohteen kuvausta on niin vähän ja se on niin vaikea saada näyttämään miltään, että päädyin digijärkkäriin. Paikallisesta Rajalacamerasta löytyi kohtuullisen edullisen tuntuisesti Canon Eos 20D + tuo kuvassakin näkyvä Canonin 17-85mm kuvanvakaimella varustettu putki sekä vielä kilkkeet päälle – käytettynä. Rajalacamera antaa kuitenkin kuukauden takuun myös käytetyille tavaroille, tosin se kai kattaa vain oikean vian, kuten vaikka salaman toimimattomuuden. Sellaista gearipäivitystä tähän mennessä. Kamera on ollut viikon verran nyt käytössä ja joitain kuvia sillä on jo otettukin. Tuntuu ihan hyvältä ostokselta ja putkikin monikäyttöiseltä.

Nyt olisi hakusessa joku kuvienhallintaohjelma Linuxiin. Eli ohjelma, joka hakee kuvat kamerasta ja luetteloi ne, jossa on perusmuokkaustoiminnot ja jossa on export-toiminto. Ubuntussa on vakiona F-Spot. Ok, sillä tuntuisi jotain saavan aikaan, mutta yksi valtava ongelma on: exportattavien JPEG-kuvien laatuun ei voi vaikuttaa! Ja niinpä, kuvista tulee pehmeitä ja suttuisia. Vertailun vuoksi olen tehnyt Gimpillä kuvien tallennusta ja ero on niin iso, että oikein harmittaa. Windowsissa olen käyttänyt Picasaa ja se on juuri riittävä ohjelma mun kuvien käsittelyyn. Harmi vaan, sitä ei ole Linuxille.