Nyt kun Ilosaarirockin aiheuttamista lieveilmiöistä on päästy irti, niin kerrataanpa vähän mitä tässä kolmen päivän aikana tapahtui.
Perjantai
Homma alkoi perjantaina rokkikansan alkaessa saapumaan Joensuuhun. Aluksi oli tarkoituksena chillailla Rantakylässä, mutta kevyellä taivuttelulla päätimme lähteä sitten kuitenkin kaupunkiin. Menimme tiedepuiston viereen viheraluille pyörähtämään #joensuun ilosaarirockmiitin alkutunnelmissa ja tapaamaan ystäviä ympäri Suomen, jotka olivat jo rokkiin saapuneet. Sieltä matka kävi vielä Tempon kautta sitten lopulta Rantakylään.
Lauantai
Ilosaarirockpäivä. Sängystä nouseminen oli perjantain jälkeen toisilla helpompaa ja toisilla ei. Jokatapauksessa olimme reppuinemme noin kahden aikaan hakemassa ranneketta ja vähän vajaa 1500 olimme portista sisällä. Hyvä aika hakea sopiva paikka ja valmistautua Apocalypticaa varten. Sellomiehet kyllä rokkasivat. En odottanut heiltä juuri mitään, mutta he rokkasivat. Uskomatonta ääntä kuuluu sellaisesta soittimesta.
Paljon rauhaa ei festariyleisölle suotu, kun seuraavaksi lavalle nousi Children of Bodom. Bodom tykitti kyllä niin täysiä ja olivat juurikin niin hyvä kuin olin odottanutkin. Siinä auringossa istuessa ja festaripunssia maistellessa fiilikset alkoivat olemaan jo aika katossa.
Näissä vaiheissa ajantaju alkaa hieman vääristymään, mutta Kotiteollisuus veti kohtalaisen keikan. Ei ehkä niin tylyä vääntöä kuin olisin kaivannut. Mutta niin sitä vaan laulettiin Helvetistä itään täysiä festariyleisön keskeltä. Hyvä oli. Alkoi ääni olemaan aika tiukilla, haiskahti siltä että kohta lähtee ääni.
Kiertelimme hieman aluetta, tupakaverini intistä, Saku, sattui löytymään seuraksi ja olikin oikein mukava nähdä. Hän on niitä harvoja kavereita siitä firmasta joita haluan tuntea siviilissäkin.
Eipä aikaakaan kun festaripunssi hulisi tyhjyyttään ja Zen Café nousi lavalle. Ei muuta kuin reppu selkään, narut kiinni ja nyrkit ilmaan. Kyllä kun täysillä yritti, niin kertosäkeistöt lähtee melkein kaikista biiseistä. Todella kaunis tietysti melkein kokonaan.. Kun viimeisten sointujen aikana koko festariyleisö huutaa kädet ilmassa ja ilotulitusraketit räiskyvät, täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran rokkimeiningissä meni sellaiset vibat äijässä, että oksat pois.
...