Huomasin äsken sattumalta että kaikki seuraamani blogit(15) on miesten kirjoittamia. Tämä ei ole ollut mitenkään tarkoitusperäistä, vaan olen alkanut seuraamaan blogeja jotka minua kiinnostavat. Eivätkö naisten aatokset kiinnosta minua? Vai enkö ole vain löytänyt sitä oikeaa? Tehtävä: Etsi ainakin yksi hyvä naisen kirjoittama blogi.
Sain vihdoinkin tunetettua hieman blogiani. Lukijalle on ehkä tarpeen kertoa vähänä kuka olen, josta voi päätellä miten minun mielipiteisiini kannattaa suhtautua (vakavasti tietenkin). Päivitin Popularity Contest pluginin ja piilotin sen antamat arvot. Hankin tänään myös edullisesti toisen näytön. Päänäyttönäni on Hitachin ensimmäisiä 17″ littuja ja kakkosnäyttönä Panasonicin P70. Ei muuten ole paluuta CRT-näyttöön, kun tässä pääsee nyt vertailemaan, vaikka tämä Hitachin paneelikaan ei kaiketi ihan hirmu hyvä – varsinkaan nykynormein – ole.
Tsekissä tapahtunut teknobileiden hajoitus poliisin toimesta ei unohdu. Kaleva kantaa vastuunsa laadukkaana sanomalehtenä ja kirjoittaa jutun aiheesta: Kalevan juttu. (via DJ Orion)
Nyt vuorostaan Utahissa natseillaan. Teknoilijoita ryöpytetään kuin pahimpia rikollisia. Lisää DJ Orionin blogista
Techmu järkkäsi uusille fukseille Club Olohuoneen iltatähdessä. Ihmisiä oli mukavasti. Pitäkää Techmu mielessä.
Saavuin eilen opiskelupaikkakunnalle Lappeenrantaan ja olen nyt koululla kirjoittamassa blogiin. Asunto oli pysynyt paikallaan, käytävissä haisi yhä. Häiriöistä ei ole tietoakaan. Täytynee koputtaa puuta. Skinnarilan Vapaa Valtio on täyttynyt fukseista. Mikäs siinä. Sulaudun hyvin joukkoon. Elisa toimii mielenkiintoisesti. Jos heidän verkkokaupastaan tilaa adsl-liittymän siten, että maksaja on eri henkilö kuin se, jolle toimitetaan, niin tulee ongelmia. Vaikka tässäkin tapauksessa maksaja on Tampereella ja vastaanottaja Lappeenrannassa niin postipaketti (jossa adsl-boksi) lähetetään maksajan nimellä Lappeenrantaan. Varsinaisen liittymän vastaanottajan nimeä ei näy missään. Paljon vähemmällä sohlauksella olisi selvitty, jos sekä maksajan että vastaanottajan nimi olisi sopimuksessa. Olisiko se liian helppoa?
Eliot Ness apunaan DJ Orion kirjoittaa Metropoliin kolumnia. DJ Orion oli siis apuna vain tällä kertaa, ei yleensä. Tällä kertaa Eliot käsitteli aihetta yhden yön DJ:t. Eliot saattoi olla se mies joka toi teknon Suomeen ja on mies joka pärjäsi noissa raavintakisoissa. Mutta nykyisin herra kuulovaurio kirjoittaa kyllä outoja juttuja. Hänen mielestään on kahdenlaisia DJtä. Sellaisia jotka ovat aitoja ja oikeita (kuten hän) ja soittavat vinyyleillä. Ja sitten heitä, jotka soittavat laittomasti musiikkia, miltä lie cd-dekeiltä tai vastaavasta. CD:ltä soittava valitsee halvemman ja helpomman tien, tien suoraan alaspäin. Olen ennenkin kuullut näitä formaattivertailuita ja monien mielestä vinyyli on ainoa oikea. Mutta se, että CD-levyjä soittava on automaattisesti huono dj, kuulostaa aika kummalta. Nykyisen trendin mukaisesti dj:ksi tullaan yhdessä yössä imuttamalla netistä tuorein TOP-20 ja laittamalla biisit yhteen tietokoneohjelmalla. Kenestä Ness oikein puhuu? Onko joku Suomalainen DJ noussut tähteyteen tuolla tavoin? Vai puhuuko Ness minusta, tyypistä joka vähillä rahoillaan ostaa Beatportista (joka on saatanallista, koska en osta vinyylejä) biisejä ja omaksi ilokseen käyttää tietokoneohjelmia, joka leikkii olevansa dj? En oikein ymmärrä mitä tuossa haetaan. Ness koittaa vaihteeksi taas alleviivata erinomaisuuttaan. DJ Orion kertoo omista levynhankinnoistaan. Ei tietenkään ole sama, onko kaapissa 400 kiloa vinyylejä, vai yksi 80 gigan kiintolevy. Mutta jos kummassakin tekijä on saanut oman osansa, siis rahaa, niin mitä sillä on väliä? Eikö ole tarpeellista vain kuulostaa hyvältä keikalla, tehdä hyvä keikka ja niin edelleen. Ei kai formaatti ole itse asia? Lähteekö bilettäjä pois bileistä koska toi soittaa cd:ltä? Enemmänkin kyseessä taitaa olla se, että DJ:t eivät voi enää elvistellä levyhyllyllään ja harvinaisuuksilla niin hyvin kuin ennen. 500 levyn painoksia ei siinä vaiheessa enää tunneta, kun kaikki raidat on saatavilla verkkokaupoista. Kaikkia raitoja on saatavilla (periaatteessa) rajattomasti. Pitkän linjan soittajat pelkäävät menettävänsä kattavan levyvalikoimansa tuomat edut. ...
Aikoinani mainostamani DJ RX – CODEX 4 on nyt vapaassa jaossa. Sen saa esimerkiksi klubituksesta. Oma lempparibiisini on Sonicin inside the ride. Frozen flame alkaa olemaan aika puhkikulutettu..
Jooh, nyt on käyty sitten vähän maalla rellestämässä. Kovin sateisessa ja mutaisessa säässä väsäsimme tuorerehua väkipakolla. Nyt kotiuduin hetkeksi, kunnes lähden perjantaina Helsinkiin Marco V:n keikalle. Odotukset on kohdallaan. WordPressin päivittelin uuteen versioon 1.5.2.
Sateista on. Töistä ei tule mitään.
Ostin viikon alussa kirjan. Dan Brownin Enkelit ja demonit. Alku ei oikein vakuuttanut, meinasi mennä scifin puolelle, mutta sitten päästiin itse asiaan. Kirja oli kyllä loistava. Dan Brown osaa tehdä juonenkäänteet loogisesti. Siinä olisi 24:n käsikirjoittajille oppimista. Lähden taas haistelemaan maalaiselämää. Huomenna starttaan ja takaisin tulen kuhan hommat on tehtynä. Toivottavasti ei sada joka päivä. Blogi ehkä taas vähän hiljentyy. Tosin jos paljon sataa vettä, niin ei sitä muutakaan tekemistä ole.
Katsoin tänään Christian Balen tähdittämän The Machinistin. En oikein tiedä mitä mieltä olen leffasta. Se oli outo ja se oli hyvä. Mutta hieman liian paljon asioita jäi hämärän peittoon lopussa. Tai ehkä tajuan ne vasta toisella katsomisella. Elokuvia kannattaa katsoa toistamiseen. Huomaa hienoja asioita. Elokuvassa merkillepantavaa on Balen käsittämätön laihuus. Hän on laihduttanut itsensä luurangoksi. Kamalan näköiseksi. Tässä esimerkkikuva. Lisääkin varmaan löytyy jos jaksaa selailla. Todella ällöttävän näköinen. Tilasin muuten The Machinistin ja Open Waterin CDonista ilman ongelmia tällä kertaa.
Jokaisen bloggaajan olisi varmaan syytä lukea tämä.
Terrorismin määrittely: Terrorismi on poliittinen ase. Jos hallitukselta riistetään erehtymättömyyden kulissi, siltä riistetään samalla kansan luottamus. Lisäävätkö syyttömien ampuminen ja ihmisten valvonnan lisääminen luottamusta?
Saan yleensä parhaat ideani vessassa. Tämä ajatus, jonka nyt aion esittää, ei syntynyt vessassa, mutta tuntui sen verran hyvältä kuitenkin, että ajattelin sen julkaista. Media=blogi, Kari Haakana, SchizoBlog ja muut, jotka säännöllisesti julkaisevat havaintojaan blogosfääristä eivät ole ehkä tulleet ajatelleeksi yhtä keskeistä blogiin kirjoittamisen syytä. Kutsun sitä näennäiseksi vaikuttamiseksi. Useimmilla ihmisillä on valitettavaa. Verot ovat liian korkeat, ruoka liian kallista ja tuuleekin liian kovaa. Valittamisesta saa tyydytystä. Opiskelijat valittavat keskenään kuinka pieni opintotuki on. Mutta, samasta aiheesta ei samoille henkilöille voi jatkuvasti valittaa. On aika alkaa kirjoittamaan blogiin. Blogissa voi periaatteessa saavuttaa tuhansia lukijoita. Mitä useammalle saa valittaa, sitä parempi mieli tulee. Blogi tuo myös vääränlaisen tunteen kirjoittajalleen. Aivan kun hän nyt vaikuttaisi parantavasti johonkin, kun kirjoittaa blogiin. Todellisuudessa näin ei tietenkään ole. Oma valittamiseni hidastuspompuista, toisten valittaminen vaikeista leimauslaitteista Helsingin joukkoliikenteestä – se on kaikki tietenkin kirjoittajalle tyydyttävää, mutta ei johda mihinkään. Enemmän vaikutusta saisi Helsingin Sanomien yleisönosastolla tai vastaavaa. Mutta blogiin kirjoittava vain kirjoittaa blogiin. On se niin paljon helpompaa. Eikä tarvitse edes omaa nimeä julkaista jollei halua.
Pienenä, ala-asteikäisenä, minun ja kavereideni suosikkeja olivat perinteiset nuorten seikkailukirjat kuten Viisikot, Seikkaillut, Seikkailujen saaret, Neljä leijonaa, Kultainen salama, Jade.. mitä niitä olikaan. Näistä saimme tietenkin sitten vaikutteita, jotka myös auttoivat meitä. Joskus nuoruudessa tuli keksittyä, että irtokarkkiahan voi ostaa siten, että keventää pussia kädellä samalla kun punnitsee. Se ei tuntunut näpistykseltä, se tuntui.. hmm, no en tiedä. Kuitenkin, kirjat olivat opettaneet meille yhtä sun toista. Erään kerran jälkeen homma loppui. Tarkkanäppinen kassa tunsi(!), että karkkia on 50g enemmän pussissa, kuin mitä näkyy hintalapussa. Siihenhän tuli sitten vartija. Kuitenkin, vain yksi meistä jäi kiinni. Olimme omasta mielestämme äärimmäisen ovelia jakautuessamme jokainen eri kassoille. Olimme muut jo päässeet hihnan läpi, kun vartija tuli kassalla olevan kaverimme luo. Mussutimme siellä, ilmaisia, karkkejamme ja kassatätsää harmitti. Vartijaa ei kiinnostanut, mutta kassaa harmitti kovasti. Oltiin sitä ovelia, olisipa sitä vieläkin..
Koli kehittää palveluitaan. Nyt tulee Ukko-Kolille uusi huoltokone, jossa saadaan huollettua myös laudat ja nykyajan sukset sekä SkiData-järjestelmä, jonka pitäisi siirtää menneisyyteen toimimattomat liput ja lippujen katoaminen. Hyvä, että uudistuksia tehdään vaikka kaikki eivät aina onnistukaan. Hissiremontin jälkeen hissiä voidaan pyörittää vain hyvin hitaalla vauhdilla. Tämä on mitä parhain keino saada jonot todella pitkiksi jo vähäiselläkin kävijämäärällä. Nyt Koli yrittää saada uskottavuutta kotimaisessa laskettelukeskusten kentässä lippujen hinnoilla. Kausikortti etukäteen ostettuna maksaa jopa 54€ enemmän kuin viime vuonna. Siinä on pala purtavaksi jokaiselle harrastajalle. Vaikka palvelut paranevat, rinteet eivät kuitenkaan muutu miksikään, eikä hissi nopeudu. Talvea odotellessa.
Sain eilen taas vähän terästystä DVD-kokoelmaani. Katsoin tänään tositapahtumiin perustuvan elokuvan Vihollisen vesillä. Elokuva oli aluksi ihan hyvä, sanotaanko ensimmäiset 60 minuuttia, oli sellaista 13 päivää meininkiä (13 päivää on top3 elokuvissani) mutta sitten sorruttiin ylilyönteihin ja ylidramatiikkaan. Edelleenkin parhaana sukellusvene-elokuvana pysyy legendaarinen Das Boot joskin Hollywoodin tekele Purppuravyöhyke pääsee aika lähelle. Jenkkipropagandainen u-571 pitäisi katsoa joskus uudestaan kyllä.
Pikkasen alkaa jo polttelemaan.. Kesä on kääntynyt ehtoopuolelle, kohta tulee syksy ja vesisateet. Katseet kääntyvät joulukuuhun ja lumipeitteeseen. Valmistautuminen on aloitettava. Haq tänään jo voiteli suksiaan (oikeasti vasta) ja kävin laudan siellä samalla voiteluttamassa (hyvä palvelu kyllä). Suunnitelmissa hiihtoretki tammikuussa.
Joskus tämä hyysäysyhteiskunta ottaa kupoliin ja pahasti. Tämän viikon alussa joku rouvashenkilö kirjoitti paikalliseen lehteen (Karjalainen) kuinka eräällä tiellä, jonka varrella minä tämän kesän asun ja missä myös vanhempani asuvat, on kuultu hurjasteltavan! Onneksi rouva tiesi kuinka edetä ja vaati tielle välittömästi hidastepomppuja, että päästään niistä kaahajanperkeleistä. Kun pahaksi onneksi koulutkin ovat verrattain lähellä (500m) tietä ja jotkut ala-asteelaiset joutuvat melko varmasti ylittämään tien! Eipä hätää. Huolimatta siitä, että kyseisen tien loppuosassa on jo 4 hidastetöyssyä (ja 30km/h nopeusrajoitus) ja vaikka tiellä kulkee 36 bussivuoroa vuorokaudessa, joku asioista päättävä lupasi tämän päivän lehdessä, että nehän rakennetaan. Ne rakennetaan sen vuoksi, kun yksi(1) henkilö on Karjalaisessa siitä kirjoittanut ja kun koulut ovat 500m päässä (lukio lähempänä, mutta kai lukiolaiset osaa jo katsoa vasempaan ja oikeaan). Kyseiset koulut ovat olleet paikallaan 20 vuotta, kuten myös tie. Aikoinaan koulussa oli paljon enemmänkin oppilaita. Kyseisellä tiellä ei ole koskaan tapahtunut onnettomuutta. Edellisen kerran poliisin tiedetään tutkanneen kyseisellä tiellä muutama vuosi sitten. Möykky ei ole kallis kaupungille, vähän toistakymmentätuhatta euroa, mutta entäs autoilijat? Aamuruuhkassa reitti on ainoa järkevä, sillä vaihtoehtoisella reitillä joudutaan ilman valoja liittymään pääväylälle joka ei onnistu, kun muutkin ovat jo liikkeessä. 6 perättäistä hidastetöyssyä. On kaikenlaisia eri virityksiä. On korotettuja suojateitä, kummallisia betoniheittoja ja puolisuojatie. Jännityksellä odotamme millaista designiä uudet möykyt tulevat olemaan. Autoilijoiden hermojen sietää olla pitkät. Jospa kaivaisimme koko tien ylös ja ko. rouva voisi vaikka istuttaa siihen isolle penkille orvokkeja, olisipa elämä ihanampaa ja taas yksi vaarallinen tie poissa tappamasta lapsia ja aikuisia!