Yleistä

Kierrättäminen on ilmeisesti tärkeää, ettei nyt sotattaisi koko tätä palloa heti sillään. Ja sehän kuulostaa ihan järkevältä. Ei aina tarvitse tehdä uutta värkkiä tyhjästä vaan heilutellaan vähän vanhoista materiaaleista. Olen aina ihmetellyt millainen himmeli koko kierrätyshässäkästä on saatu viritettyä. Suuri kysymys on, että kuka hyötyy? Nimittäin tänä vuonna ilmeisesti tölkkikoneet ottavat kaikki tölkit vastaan, jopa ne, joissa ei ole panttia. Ennenhän ne piti laittaa roskiin, vaikka samasta alumiinista nekin oli väsätty. Tai mistä ovatkaan väsätty. Yhä, tänä vuonna, otettii toinen valtava harppaus ja Alkon pullot voikin nyt palauttaa mihin vaan. Lidlin pulloja sentään ei. Se olisi jo liian helppoa. Entä kotitalouslasin kierrätys yleensä? Jos maksalaatikon kanssa tulee syötyä puolukkahilloa ja haluaisit lasit kierrätykseen, niin missä on lähin lasinkeräys? Tiedätkö edes? Paperikeräys, pahvinkeräys, kartonki – kaikkia kummallisia jaotteluja, joita ihmiset eivät jaksa, osaa tai viitsi tehdä. Uusimpana ässänä on talousmuovien keräys Tampereella. Joku on nyt funtsinut. Talousmuovit palautetaan sellaiseen isoon roska-astiaan, jossa on pienet reiät yläreunoissa. Päällä ei siis ole reikiä. Joku on keksinyt, että muovipussit pitäisi palauttaa roskikseen erikseen. En tiedä ihan tarkkaan mitä se tarkoittaa, mutta oletan, että se tarkoittaa sitä, että pussit pitäisi laittaa erikseen (tyhjänä) laatikkoon ja muu härmäke erikseen. No, kun säiliö täytetään reunasta eikä päältä, ei muovikassista voi kaataa sisältöjä sisään, vaan ne pitäisi kädellä lappaa kyljestä sisään. En ollut ainut joka oli tunkenut pussin täytenä laatikkoon. Eihän tässä ole mitään järkeä? Jos sinne oikeasti pitää käsin suhrata kotitalousmuovit sisään ja sitten erikseen muovipussi, niin herää kysymys että mikä laite ne kamat oikein prosessoi, jos se tuollaisesta välittää? ...

Monellekaan minut tuntevalle ei varmaan yllätys, että olen ollut uimataitoinen ehkä kahden vuoden ajan. Tai milloin aloinkaan käymään uimassa. 2010 olettaisin. Sitä ennen uimataidottomuus oli aika tuskallista. Konkreettisimmillaan tuska tietysti esiintyi sotaväessä, jossa piti suorittaa tuo niin kamala 200m uimataitotesti. Onneksi keskivertoälyllä pärjää intissä, otti sen verran reunoista kiinni, että pääsi perille asti. Olisiko kannattanut joutua uimakouluun intissä? Ehkä. En tiedä. Silloin ei tuntunut hyvältä idealta. Myös ennen sitä liikuntatunneilla uiminen oli melko vastenmielistä. En pikkupoikana oppinut koulun massatunneilla uimaan ja vaikka olin käynyt jonkun alkeiskurssin ihan pienenä, en osannut uida. Osaamattomuus tarkoittaa siis sitä, että jaksoin juuri räpistellä jotain rintauinnin tapaista sen reilut 100m. 2010 sain vaan jossain päähäni, että opettelen uimaan. Omaehtoinen, motivoitunut harjoittelu. Muistin kuitenkin perusasiat uimisesta ja youtube auttoi paljon. Olin Tesoman uimahallissa koko porukan hitain uimari, mutta pikku hiljaa alkoi homma luonnistua. Viiden kerra jälkeen pystyin puhumaan uimisesta, vaikka 200m yhtäjaksoista uintia tuntui vielä aika pahalta. Kävin aktiivisesti uimassa kevään ja kesän, jonkin aikaa syksylläkin. Sitten tuli stoppi. En enää oppinut uimaan uimalla. Jonkun olisi pitänyt kertoa minulle, miten pääsen nopeammin, kevyemmin, paremmin. Yritin löytää uimaopetusta, mutta en halunnut massatunnille. Tarjolla oli vain alkeiskursseja ja kursseja edistyneille uimareille. En ollut kumpikaan. Sen jälkeen olen käynyt uimassa ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, viimeksi tänään. Mutta huolimatta pitkästä tauosta, suoritukseni tänään oli paras mitä uintihistoriaani tähän mennessä kuuluu. Kolmijaksoinen hengitys alkoikin toimimaan ja uintiasento löytyi hyväksi heti alusta. Uinti oli rentoa. Aika hidasta, mutta toisaalta en väsynyt, joten ei tarvinnut pitää kovin paljoa taukoa. 1200m uintiin minulla meni 43 minuuttia, joka on siis minulle hyvä suoritus. ...

En ikinä olisi uskonut, että jaksan pelata golfia. Sehän vaikuttaa todella urpolta lajilta. Mennään keskelle avointa aluetta ja sitten jonotetaan juuri tietylle tilkulle, jotta voidaan lyödä kohti lippua. Ja maksetaan siitä esimerkiksi 40e kerta. Ei kuulosta järki-ihmisen toiminnalta. Mutta minä kun niin tykkään tällaisesta jäsenyysurheilusta, niin tuli aloitettua. Taisin käydä lyömässä pariin otteeseen jo 2010, mutta viime vuonna aloitin vähän enemmän käymään rangella ja kökköpelaajien pay & play -kentillä. Golfin hienous on oikeasti sen vaikeus. Ainakin siltä se nyt tuntuu. Onnistumisia tulee sen verran harvoin, että sitten kun niitä tulee, tuntuu kivalta ja jaksaa taas hakata päätä seinään. Toisaalta se on myös täysin laatikkolaji, hyvätkin tulokset saa tuhrittua miettimällä liikaa. Tai liian vähän. Hauskaa on myös se, että ne tosiaan nimittävät golfia urheilulajiksi. Usein 18 reikää vastaa melkein 10 kilometrin kävelyä, onneksi puolivälistä saa kaljaa ja makkaraa että jaksaa. Kyllä siellä ulkona seisomalla ilmeisesti enemmän kaloreita palaa kuin sohvalla istumalla. Tuskin paljoa. Onneksi osalla golfkentistä on sen verran huonot kärryt, että kun rengas lähtee irti välillä, niin saa vähän jumppaa. Itte ku pelaan sillä reilun kolmenkympin händärillä, niin kokemukset golfista on tietysti vähän erilaisia kuin singereillä jotka tikkaa greeniosumaa aina vaan. Itsehän en griinihaarukkaa edes tarvitsisi, chipit tulee niin lussusti että harvoin jää jälkeä. Kauempaa ei osu. Kuinka kallista golf sitten on? Itse olen jäsenenä (ihanaa) Nokia River Golfissa, ja vuosikulu taisi olla jotain reilut 600 euroa. Nämä mieluiten yrittää unohtaa.. Sinne on siis rajaton pelioikeus, kuokkii minkä jaksaa. Muille kentille pääsee ”edulliseen sopuhintaan”, joka on Tampereen seudulla 40e / kierros, joka on naurettavan kallista. ...

Tämä Nolanin uudelleenversiointi bätmänistä noudattelee Matrixista tuttua kaavaa. Ensiksi tehdään timanttinen elokuva. Sitten tehdään toinen elokuva, joka on niin huono, että ihmiset menevät katsomaan kolmatta silkasta epäuskosta. Siinä se, sitten kohti uusia seikkailuja. Nimittäin Batman Beginsissä oli tarina ja juoni. Dark Knight jytistelyssä ei ollut pienintäkään juonta ja Ledgerin ”huippurooli” jokerina on silkkaa humpuukia, jos kaveri ei olisi kuollut, kukaan ei olisi korvaansa lotkauttanut. Tämä Dark Knight Rises oli kyllä ihan silkkaa jöötiä. Tulee mieleen @MikkiRMD kommentti Prometheus leffasta, jotenkin aika aivokuollutta menoa. Ensinnäkin näyttelytyö on todella synkkää, mutta se kai kuuluu asiaan. Tehosteitahan on, mutta kaikki on jo nähty, pitäisi olla jotain substanssiakin. Entä juoni? Naamaansa jousia virittänyt hemmo tekee jonkun supersuunnitelman ja aikoo tuhota Gothamin saman Al Jihad Assad Almarin tahtiin, kuin ykkösosassakin. Nolan saa kierrätettyä juonenkin, ei tarvi uutta keksiä. Sitten 2,5 tuntia turhaa kohkausta ja lopulta kaiken takana onkin nainen ja pommi menee mereen. Hohhoijaa. Aivan uskomattoman heppoisa juoni. Mitään ei sen kummemin selitetä, toiminta ja efektit ovat tärkeämpiä. Ensiksi bättis ei pysty kulkemaan ilman keppiä ja seuraavassa kohdassa polvituen avulla potkitaanin jo seinä murskaksi. Koko leffa jotenkin vähättelee katsojan älyä. Oooh, nainen nahka-asussa. Oooo, räjähdys. Jeejee bätmään bätmään, kesä tuli lumi suli viemäristä ylös tuli bätmään. Muistatteko vielä Beginsin? Vaikka siinäkin heikkoutensa, niin siinä asioilla oli jokin syy tapahtua. Nolanin viimeisessä (totisesti toivon niin) bätmänissä ei asioilla ole mitään muuta syytä kuin kohkaaminen. Uskomatonta paskaa.

Oikeastihan kaikki kiukkuiset blogijutut pitäisi kirjoittaa heti sen jälkeen, kun kiukku on ylimmillään. Silloin ei tule postauksesta mitään toisaalta-toisaalta lässyttämistä, vaan kunnon huutamista. Metallican keikasta alkaa olla kuukausi aikaa, joten pahin viha on jo laantunut, mutta takaan ettei toisaalta-toisaalta postausta ole tästä tulossa. Sonisphere, eli mulle ihan vain Metallican keikka toimi hienosti. Autolla lähelle, autossa vain yksi kaveri sai turpiinsa. Auto parkkiin, ilmainen parkki. Eli kaikki toimi komeasti, kunnes tulimme portista sisään. Sisäänpääsy oli helppoa, siinä jonoa ei ollut. Muuten kyseessä olikin aikamoinen jonotussimulaattori. Luonnollisesti ensimmäisenä vessaan. Amorphiksen keikka vessajonossa on Sonispheren idea toimivista järjestelyistä. No, ei siinä mitään, Metallicaahan tänne tultiin katsomaan. Kun Amorphiksen jälkeen tuli henkilökohtaisesti vieläkin vähemmän kiinnostava bändi lavalle, oli aika tarkistaa juomapuoli. Tässä vaiheessa anniskelualueelle ei tarvinnut vielä jonottaa sisään, mutta itse tiskeille olikin 50 metriä jonoa, joita ei oltu rajattu mitenkään, ne olivat vain jonokönttiä, joissa suomalaiset onneksi kohtuullisen järkevästi osasivat jonottaa. Tässä vaiheessa virtsa ei vielä lainehtinut jaloissa. Meidän jono ei edennyt, joten diilasimme toisen kaverin tuomaan parit siiderit. Enempään ei meikällä olisikaan ollut varaa, nerokkaan tölkkipantin ansiosta ne taisi maksaa jotain 10e / kappale. Tölkkipantti (2e / tölkki) oli silkkaa nerokkuutta, eteenkin kuin pantin sai lunastaa ulos lähtiessä anniskelualueen portilla. Nerokas idea, siinähän voi samalla palauttaa tölkin ja saada taskurahan ja mennä katsomaan Metallicaa? Noin järjestäjät varmaan ajattelivat, kun muistelivat että paikalle oli saapumassa 100 ihmistä paikalla olleen 46 000 sijasta. Ensimmäiseksi palautusjono ruuhkaantui ja koko ulosmeno tukkeutui. Näin alueelta ei päässyt enää ulos. Koska ulos ei päässyt, ei sisäänkään päästetty. Niinpä anniskelualueelta yritettiin päästä sekä ulos että sisään, mutta kumpikaan suunta ei vetänyt. Sitten nerokkailta järjestäjiltä loppuivat rahat pantinpalautuksessa. Maksettu kahden euron tölkkipantti ei ollutkaan enää saatavissa takaisin. Ymmärrettävästi jonot venyivät, kun ihmiset hieman kysyivät rahojensa perään, kun olivat ostaneet esimerkiksi 20 tölkkiä. ...

Viina on käsittämättömin tuote maailmassa, tai ainakin Suomessa. Ainakin Suomessa. En väitä olevani maailmanmatkaaja, mutta olen käynyt joissain maissa. En väitä nähneeni juurikaan sitä muiden maiden kulttuuria, mutta kommentoidahan voi. Kuinka monta kertaa kauheampi alkoholiongelma on maissa kuten Saksa, Itävalta, Sveitsi verrattuna sosialistidemokratian ihmelapsiin kuten Norja, Suomi ja Ruotsi? Minulla itseasiassa on lähteitä ja kaikkea tällä kertaa. Vuonna 2006 valmistuneen tutkimuksen mukaan Ruotsissa oli vähiten sellaisia alkoholinkäyttökertoja, joita voitiin laskea juopotteluksi. En tiedä täsmälleen, mitä juopottelu tarkoittaa, enkä huomannut tutkimuksestakaan, mutta ilmeisesti jotain, joka on epätyypillistä ruotsalaisille. Eli Ruotsissa kaikki hyvin. Tuo on muuten mielenkiintoinen tutkimus, jonka apinasaareilaiset ovat väsänneet. Alkoholin saatavuutta pitäisi vaikeuttaa, nostaa hintoja ja valistaa ihmisiä, etteivät menisi juomaan vaan. Sen verran liberaalia kantaa itse kannatan, että tässä vaiheessa on haettava jääkaapista siideri. tsup Tuoman Enbuske sen jossain vaiheessa sanoi niin, että minäkin sen kuulin ja sen jälkeen olen kuullut tätä useistakin suunnista. Hyvinvointiyhteiskunnassa poliitikot haluavat itselleen jatkuvasti lisää valtaa päättää asioista, joista heidän ei oikeasti pitäisi päättää. Pitääkö meidän lailla kieltä pikavipit ja alkoholijuomat, koska niistä tulee joillekin ongelmia? Pitäisikö opiskelijoita varten laatia laki, että he eivät voi työskennellä opiskellessaan, jotta valmistuisivat nopeammin, eivätkä olisi tällaisessa välitilassa kuin minä? Pitäisikö valtion ohjata kaikkea? Miksen minä, joka maksan vähän veroja ja jolle alkoholi ei yleensä ole ongelma, saa jotain ässäkorttia, jolla voin ostaa viinaa esimerkiksi keskellä yötä jos se sattuu loppumaan. Ärsyttävää, että kun joltakin lähtee mopo käsistä tai sairastaa alkoholismia, siitä rangaistus tulee myös minulle. Mikä sitten on raja itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden kanssa ja toisaalta lähimmäisestä huolehtimisen ja hyvinvointivaltion yhteydessä? Se onkin vaikeampi kysymys, eli sitä ei voi käsitellä blogissa. ...

Pitkästä aikaa vähän datailua. Tänään testailen hakukoneoptimointihommia ja linkittelyä. Olen työn puolesta saanut tutustua hakukoneoptimointiin ja siihen, mitä nykyään markkinoinnissa ja mainonnassa puuhataan. Erityisesti hakukoneoptimoinnissa on tapahtunut melko paljon kehitystä. Työkalut ovat selkeämpiä ja tehokkaampia kuin aikaisemmin ja Google on juonikkaampi kuin koskaan. Onneksi meillä on SEO-asiantuntija erikseen, minun ei tarvitse tietää erityispiirteitä. Osallistun tällä postauksella nyt eräänlaiseen testiin. Testin kohteena on Google, Epicor ja toiminnanohjausjärjestelmät. Ja minun blogini. Epicor tarjoaa uuden lähestymistavan EPR-toiminnanohjausjärjestelmään.Toiminnanohjausohjelmistot auttavat asiaskasorganisoiden tuottavuuden kasvuun. Toiminnanohjaus on työkalu, joka kannustaa yrityksiä poikkeamaan ja ajattelemaan liiketoimintaansa uusista ja erilaisista näkökulmista, jotta ne voisivat inspiroida myös asiakkaitaan. Siinä se oli. Mutta itseasiassa nyt kun otin asian puheeksi, täytyy sanoa, että olen kokeillut myös Severan paljon mainostamaa ERP- tai mitä vaan järjestelmää. Yhdellä järjestelmällä pitäisi hanskata kaikki operatiivisen hallinnan hoitaminen. Ja varmaan hanskaakin. Severan kikkuralla on ainakin työllistävä vaikutus. Se on niin hidas, että tarvitset 3 manageria jokaista työntekijää kohden, jotta kerkiät hoitamaan tarvittavat asiat. Olen kuullut muidenkin luopuneen Severasta, onneksi me emme sitä ottaneet edes käyttöön. Että sinänsä Epicor voisi olla toiminnanohjausjärjestelmää etsivälle ihan hyvä valinta. Ja katsotaan mitä minun hakukoneoptimointitestilleni käy.

Itsensä ylittäminen ja haastaminen on trendikästä ja tietysti myös palkitsevaa. Itsensä ylittämiseen juoksemalla tarjotaan paljon mahdollisuuksia. On maratoonia, puolimaratoonia ja naisten kymppiä. Ja miesten kolmonen. Naisten kympillä oli tänä vuonna 18 000 osallistujaa, Helsinki City Runissa oli 16 000. Helsinki City Marathonilla ei tainnut olla ihan kymmentätuhatta. Nämä on ihan hienoja tapahtumia, naisten kymppiä lukuunottamatta olen itse osallistunut valokuvaajana HCM/HCR tohinoihin ja lyllertänyt sen puolikkaan yli kahteen tuntiin täällä Tampreella. Vaan kyllä minua myös vähän naurattaa. Tänään uutisissa naisten kymppiläisistä puhuttiin ”itsensä ylittäjinä”. Ja ehkä ylittivätkin, kenties jollakulla oli tavoiteaikana 30 minuuttia ja hän alitti sen. Vaan nämä yo. tapahtumat elävät massoista, joille on jo monta vuotta hehkutettu hyötyliikuntaa. Että kun kävelet töihin tai nouset portaat, pysyt timanttisessa kunnossa. Ja ihminen uskoo, kun on niin mukavan helppo tapa pysyä kunnossa. Että kun tässä portaat nousen. Cosmopolitan mainostaa, että seksi polttaa kaloreita. Kyllähän me joka lauantai saunan jälkeen, ihmiset ajattelevat. Ja niin meistä rakentuu itsensä ylittäjiä, jotka pääsevät maaliin naisten kympissä, jotka haastavat itsensä juoksemaan melkein yhteen syssyyn kymmenen kilometria! Toisaalta puolimaratonilla tavoitteena on maaliin pääsy ja väsyneet kuvaajat ottavat itsensä voittaneista puolimaratoonareista kuvia reilu kolme tuntia lähdön jälkeen. Pihinä itäsuomalaisena sitä miettii, että miksi maksat HCR osallistumismaksun, jos olet jaksanut treenata niinkin paljon että aikasi on yli kolme tuntia? Keskimääräiseksi kilsa-ajaksi tulee kuitenkin alle 10 minuuttia, eli todennäköisesti jossain vaiheessa on ollut pakko juosta. Anteeksi vain itsenne ylittäjät, mutta ei paljon vakuuta joukkohysterianne.

Tietyissä erikoistapauksissa, kuten esim. pitkäaikaisen sairauden (yli 2 kuukautta), raskauden, armeijan tai kesken sopimuskauden alkaneen työttömyyden johdosta ”Syke kattavan, jatkuvan tai joustavan” voi keskeyttää määräajaksi. Keskeytysmaksu (sopimuksen muutoskustannus) on 30 euroa riippumatta keskeytysajan pituudesta. Muutoskustannus ei koske ”Syke joustavaa”. Keskeytyksen maksimipituus on 12kk (”kattava ja jatkuva”). Keskytysaika ei vähennä sopimuken peruskautta. EM. keskeytystapauksissa on esitettävä kirjallinen todiste. ”Syke joustavan” voi keskeyttää ilman erityistä syytä tai muutoskustannusta tarpeen niin vaatiessa 1-4kk:ksi. ”Syke jatkuvan tai joustavan” voi myös irtisanoa milloin tahansa kesken 12kk:n peruskauden 1 kuukauden irtisanomisajalla. Tällöin jäseneltä tullaan perimään takaisin sopimuksen kestoajalta 20€ / käytetty kuukausi. Irtisanomistapauksissa veloitamme myös mahdollisten veloituksettomien tarjouskuukausien ajalta hinnaston mukaisen normaalihinnan. ”Syke kattavan” kyseessä ollessa peritään asiakkaalta käytetyiltä kuukausilta 20€/kk ja käytetyiltä pt-tapaamisilta 19€ / tapaaminen. Myös liittymislahjojen vähittäismyyntiarvo, joka on merkitty sopimukseen, peritään tällöin kerrallaan kokonaisuudessaan takaisin. Asiakkaan muuttaessa kesken peruskauden paikkakunnalle, jossa ei ole CMS-klubia, tai kohtuuttomattomaksi katsottaalle etäisyydelle CMS-klubista, emme peri keskeytys- tai muita maksuja. Mahdollisiset perimättä jääneet maksut peritään kokonaisuudessaan. Eroamisen yhteydessä asiakkaan tulee esittää virallinen muuttoilmoitus, jonka saa maistraatista. Kaikkien korttien hinnat ovat hinnastossa vastaanotossa ja osoitteessa www.liikuntakeskussyke.fi Eikö ole hieno paikka? Nyt matemaattinen tehtävä. Jos on 5kk ollut jäsenenä ja 25e lahjakortti pohjilla, paljonko eroaminen maksaa?

Timo Soini on ollut koko ajan oikeassa Kreikan tukipaketista ja koko EU:n rahoituskriisistä ja sekös muita harmittaa. Kuinka tuollainen populisti saattoikaan arvata miten käy. No, Timon nerokkuus ei ole niin kovin monimutkaista, sen kai pystyimme päättelemään myös siitä, että Suomen keskeinen talousvaikuttaja Jasmon blogi siirtyi Timon kanssa samoihin näkemyksiin, kun Kreikkaa kunnolla alettiin viimeksi penkomaan. Aiemmin sakemannit eivät suostuneet kreikan velkasaneeraukseen, sillä niiden pankeilla on liikaa menetettävää. Ja Espanjan. Noo, nyt kun sitä rahaa on sinne Kreikkaan kylvetty ja velkasaneerauskin on suoritettu, huomattiinkin, että ei sitä maailmanloppua tullutkaan. Velkasaneeraus hoidettiin siinä mielessä vähin äänin, että poliitikot, jotka aiemmin pitivät sitä mahdottomana ajatuksena, eivät menettäneet kasvojaan. No, nyt sitten kauhistellaan taas. Kreikassa kansalaisia ei hirveästi säästötalkoot kiinnosta, enkä minäkään oikein löydä sellaisia roadmappeja ainakaan internetistä, missä olisi kuvattu konkreettisesti ne vaiheet, miten Kreikka tällä säästämisellä muuttuu bisneskoneeksi. Yleensä kai pärjääminen perustuu talouskasvuun ja kasvua tuskin tulee pelkällä säästämisellä. Nyt sitten pelätään EU:ssa sitä, että Kreikka siirtyy drakhmaan ja vetää samalla töpselin seinästä. Espanjaan realisoituvat luottotappiot puhuttavat. Espanjalla ei ole helpoimpia tilanteita, tavallaan he eivät ole tehneet oikeastaan mitään väärin, mutta niin he vaan ovat samassa häirikköporukassa kuin Kreikkakin. Kävi vaan huono tuuri. Nyt ne samat tahot ja media huutaa, että jos Kreikka lähtee, niin Espanja kaatuu ja kriisi on oleva kauhia. En usko. Mutta minulla on tähän kaksi ajatusta. Kreikka on maksukyvytön, mutta Espanjan pankit ovat pystyneet tämän väliajan aikana tasaamaan ongelmiaan, eikä hallitsemattomaan dominopeliin jouduta. Jos tällä lisäajalla, joka Kreikkaan rahaa kaatamalla on saatu, ei ole saatu Espanjan ja Irlannin kaltaisia mestoja happeen, niin sitten antaa mennä vaan. Yhteisellä rahalla ei ole tulevaisuutta. Ei, jos kahdessa vuodessa maat eivät saa systeemeitään kuntoon tuolta osin. ...

Nokia Musichan on yksi niistä aikojen alussa hiljaisuuteen vaietuista virityksistä, josta kaikki muut paitsi Nokian johto tiesivät heti, ettei tästä tule lasta tahi paskaa. Ja sitten se vähin äänin työnnettiin turpeeseen, kunnes Lumia pamahti estraadille ja Nokia Music viritettiin uudelleen happeen. Ja nykyäänhän se ei ole mikään hassumpi viritys. Itse olen pääasiassa ajellut sitä tuossa radiomoodissa (joka jopa toimii striimauksella!) ja vaikutelma on oikeastaan todella hyvä. Nimittäin vaikuttaa siltä, että valikoima tosiaan on melko laaja ja monipuolinen. Radiokanavia voi virittää eri spekseillä itselleen soittoon ja valmiina löytyy elektronisesta musasta runpupassot ja electrohouset sun muut. Ja reilusti yli 90% biiseistä jopa kuuluu oikeasti siihen genreen, mitä olet halunut kuunnella, mitä nyt House-kanavalla pärähti Pendulumin Propane Nightmares. Nokia Music on siis odotuksia parempi killutin. Ja jos odotukset unohdetaan, niin ihan absoluuttisestikin hyvän tuntuinen killutin. Samalla sillä voi ostaa musiikkia, mutta siitä ominaisuudesta en niin valtavan kiinnostunut ole. Ei nykyisin enää osteta biisejä, vaan kuunteluaikaa biisiarkistoon. Vielä jos joku kertoisi sen iTunesille. Matkapuhelimia käytetään entistä useammin sähköpostiviestittelyyn, sosiaalisessa mediassa kanssakäymiseen, ja suosikkisivustoilla, kuten www.gamingclub.com/fi vierailemiseen.

Visiteerasimme Norjassa näin toukokuun vaihteen kunniaksi. Lennot SASilla Tromsöön ja siellä hetki ja sitten Lyngeniin ja takaisin ja kotiin Norwegianilla (joka oli aivan ässä firma). Kun volkkari saatiin taas näppärästi juuri huollosta ajoon, tärräyteltiin Helsinki-Vantaalle ja kamat SASin kyytiin (suksibägit eivät muuten kuulu hintaan..) ja kohti römpsöä. Vielä Oslon välilaskulla näytettiin aurinkoa ja römpsöön laskeutuessakin oli vielä puolipilvistä. Kerittiin vielä hyvässä valossa Krokeniin jossa käytiin vähän haistelemassa kevätlumien kantoa. Ja hyvinhän se kantoi ja olipa vähän offitouhujakin, kunnes ilmeisesti ilmankosteus muuttui (tai loputkin voiteet lähtivät pohjista) ja lumi muuttui käsittämättömäksi liimaksi. Onneksi alakahviosta sai vohvelin nakilla. Melkonen makuelämys. Krokenin laskut olivatkin viimeiset hissilaskut tälle kaudelle. Seuraavana päivänä kevyessä vesisateessa kavuttiin harrastuksen vuoksi (ja kamojen testaukseen) läheiselle Suomen Tunturille, 400m nousua ja 5 minuuttia laskua. Lumi ei oikeastaan ollut hassumpaa, ei toki puhuta mistään puuteritouhuista vaan sellaisesta märästä lumesta, joka ei ole kuitenkaan firniä. Lähempänä siis sohjoa kuin firniä. Vähän stupid ski -hengessä mentiin, mutta ihan hauskaa oli, isoa kenttää alussa ja harvaa mettää lopussa. Seuraavaksi päiväksi sitten lautalla yli ja Lyngeniin. Majoituksen tarjosi Magic Mountain Lodge, jota voin kyllä varauksetta suositella kaikille Lyngenissä kävijöille. Toinen pitäjistä puhuu suomeakin ja ruuat olivat erinomaisen hyvät. Suomalaisia telttailijoita kun jututti päivällisellä, niin aika moni oli ihan tyytyväinen siihen, että tällä kertaa jätti teltan kotiin ja tuli täyshoitoon. Pakettiin siis kuuluu huoneen lisäksi aamupala + eväät päivän touhuihin. Lisäksi päivällinen, joka koostuu kahdesta ruokalajista. Kahdelta hengeltä kaksi yötä maksoi 2400 kruunua, onko se paljon vain vähän Norjassa jää jokaisen omaksi mietinnäksi (316 eur). Teltalla ja spriikeittimellä tietty säästää. ...

Mulla on kyllä tässä viimeisten vuosien aikana mennyt usko mediassa esiintyviin asiantuntijoihin, joilla on jokin hieno näkemys jostain, mistä vaan, asiasta. Se jonkin verran riivaa minua. Puhun tietenkin Nokiasta. Omistanhan muutaman Nokian osakkeen, joten kaikki, jotka tämän viestin luettuaan ostavat Nokiaa ja nostavat hintaa, mahdollistavat minun exitin. Vai mitä? Nimittäin Lumia. Kävin eilen kaupassa räpläämässä Lumia 900:sta ja kivaltahan se tuntui. En kovin paljoa siihen kerinnyt perehtyä, mutta hyvä fiilis noista jää. Analyytikot ja asiantuntijat ovat kiitelleet Lumiaa ja kehuneet designiä. Mutta. Sovelluskaupassa on alle 100 000 appsia! Siis aivan paska härveli, ei voi tehdä mitään. Ajattele, alle 100 000! Google Marketissa, joka idioottimaisesti nimettiin Google Playksi, on yli 500 000 appsia ja Steven marketissa vissiin siitäkin enemmän. Ja koska WP Marketissa on vähemmän, on se paska, eikä sillä tee mitään. Tämä on analyytikkojen mielipide. Jopa teknobloggaajat ja podcastaajat jauhavat samaa. Että kun on vain 100 000 appsia. Minulla on Samsung Galaxy S. Marketissa olisi siis yli 500 000 appsia, mutta minulla on asennettuna 25. Eli vähän rapiat 400 000 appsia on minun osalta nytkin käyttämättä Marketissa, enkä tee niillä mitään. Oikea kysymys näiden markettien merkityksekkyydestä ei ole se, kuinka monta appsia niissä on vaan Mihin markettiin ns. killer appsit tulee ensimmäisenä Missä marketissa on hyvin maksavia käyttäjiä, jotta killer appsit tehdään sinne Eli oikea ongelma on se, milloin Audible tuo WP-clientin softaansa. Tai milloin Instagram tulee WP-alustoille. Tai milloin seuraava HypeWord tehdään ja tehdäänkö se ensimmäisenä WP-alustalle. Siitä on kysymys. ...

Olen Tampereella asuessani harrastanut muutamalla kuntosalilla punttiesailua. Ensiksi GoGolla, joka oli hyvä paikka ja sitten Sykkeellä, joka on aivan hanurista. Taas tänään lehtiä lukiessani salilla mietin, että miksi tänne olen jäsenyyden ottanut. Mietintäni ei ollut ainoastaan Sykkeestä aiheutuvaa, vaan ihan kokonaisvaltaista. Olenko minä yksi niistä naistenlehtiä lukevista naisista, jotka aina päättävät alkaa laihduttaa, kun lehdessä lukee niin? Miksi minä käyn punttisalilla, vaikka minun mielestäni punttiesailu on aivan todella hanurista ja hiton tylsää? En tiedä. Aina se kumpuaa siitä, että tekisi mieli olla paremmassa kunnossa, ja kun joku asia maksaa noin ja noin paljon vuodessa, ei kai sitä kehtaa olla käymättä. Muutamaa kuukautta myöhemmin sitä ajattelee, että kun maksan jo tästä paskasta näin ja näin paljon kuukaudessa, pitääkö minun vielä kärsiäkin tästä? Ja sen tietävät yrittäjätkin. Vuoden ajan starttipaketti, jota ei voi irtisanoa ilman penaltia. Aluksi miettii, että tuleepahan käytyä. Niinpä niin. GoGolta pystyi ainakin ennen eroamaan kuukauden irtisanomisajalla. Niinkin voi toimia. Taas yksi syy, miksi Sykettä ei voi suositella kenellekään. Jos penaltimaksuja ei olisi, eroaisin Sykkeeltä heti. Naapurista löytyy ihan käyntikortillisiakin saleja, jotka ovat halvempia ja joustavampia. Toinen jäsenyyshelvetti löytyy golfin parista. Ajatelkaapa, jos haluisitte vähän käydä Sappeessa laskettelemassa. Ensiksi pitäisi ostaa jäsenyys Sappeeseen. No, ensimmäistä kertaa jäsenyyttä ostaessa pitäisi maksaa myös liittymismaksu – tietenkin. Kunhan olet maksanut nämä maksut, voit sitten ostaa vaikka kausikortin. Tai päivälipun. Sen jälkeen viritetään sellainen systeemi, että lähes kaikki järkevät laskettelupuljut kuuluvat samaan leikkikerhoon, eivätkä myy lippuja, jollei ostaja kuulu johonkin kultapossukerhoon, joka kuuluu tähän leikkikerhoon. Poikkeuksia on, mutta niiltä osin harrastusta rajoitetaan, et voi esimerkiksi käyttää tuolihissiä. ...

En ymmärrä aina kaikkea. Tässä nykyisessä sosialistisessa mediassa nousee kaikenlaisia ilmiöitä aina esiin, joista pitäisi olevinaan jotain tietää tai edes ymmärtää. No, en ymmärrä. Yksi on Pinterest. En tiedä mikä se on, tai mitä sillä tehdään, mutta kun Twitterissä ihmiset ilmoittaa, että se mullistaa markkinoinnin, vasta-angstit ovat niin kovat, ettei kiinnosta taas oikein ottaa selvääkään. Olinhan aikoinani Facebookin suhteenkin angstinen, kunnes liityin jonain päivänä. Huomasitteko muuten että Google Plus on päivittynyt ja minusta meni itseasiassa oikein kivaan suuntaan. Olen varmaan vähemmistössä, koska yleensähän muutos on pahasta. Mutta otsikossa lukee Kiosked. Se on tämän päivän isoimman angstin kohde. Koska Kioskedin pitäisi olla jotain maailmoja mullistavaa. Mutta ei se ole. Ja tämä ei ole taaskaan itsensä tekijöiden vika, vaan niiden kaikkien sekopäiden hypettäjien. Kiosked on siis killutin, jonka voit ympätä omiin kuviisi ja myydä vaikka kuvassa olevaa perseenpäristintä sitten. Kun kaupat tulee, saat siitä provikan. Myös muut voivat käyttää kuvaasi sivuillaan ja jos he myyvät perseenpäristimiä kuvan kautta, saat siitä rahaa. Hieno systeemi! Paitsi kuka haluaa hiihtäjän kuvan huomatessaan ostaa siltä istumalta matkan lomakohteeseen, uudet hiihtokamat ja laskettelulipunkin? Ei kukaan. Tämä on suunnattu täysin muotibloggaajille, jotka voivat sponssikamojaan esitellä, sitten liittää kuvat ja mahdollisuuden siitä ostaa. Ja hullut muotiakat ostaa. Innostuin itse aluksi Kioskedista siksi, koska siellä on saatavilla käyttäjien kuvapankki – saat käyttää kuvia sivuillasi, koska niissä on mainoksia ja kuvan ottaja voi tienata siitä sitten rahaa. No, kuvapankkia tutkiessani sieltä löytyy jonkun ääliön lomamatkakuvat Las Vegasista, jossa poseeraa tyttöystävänsä kanssa eri turistihärpättimien edessä. Osta matka Las Vegasiin. Jep jep. Suosittelen muuten käymään Las Vegasin lentoaseman kotisivuilla. Luulisi, että on feikkisivut, vaan ei ole. ...

Kuten aiemmin uhkapelaamisestani puhuessani sanoin, olen pelannut RAY-kasinolla vähän perinteisiä rullapelejä ja rulettia. Pelannut siis tarkoittaa että: hävinnyt. Tänään sitten tässä koirahäkkisurffailun ohjessa jouduin muutamille kasinosivuille, jotka alkoivat viehättää minua. Suomikasinot.net mainostaa itseään sloganilla suomalaisille sopivat kasinot. No, en tiedä mihin väite perustuu, mutta sivuilla aikani surffailtuani selvisi, että he vain arvostelevat eri kasinoita, todennäköisesti affiliate-diilillä. Mutta ei siinä mitään. Esimerkiksi heidän mainitsemalla Unibetin kasinolla on yli 5 miljoonaa pelaajaa. Rayllä taitaa olla muutamia tuhansia. Vähän alkoi kiinnostamaan. No, päädyin siitä vähän googlettelemaan, casino netissä toi tulokseksi ihan mielenkiintoisen sivuston, jossa väitetään, että siinä missä Rayn jokeripokerissa palautukset ovat 90% luokkaa, isommilla sivuilla ne voivat olla jopa yli 97%. Kasinohommassa on vaan se vika, että nuo palautukset tuppaa keskittymään pieniin voittoihin ja sitten joihinkin hirmu isoihin. Eli en tiedä voittaako siinä välttämättä ihan jokaisella rullauksella. Lisäksi inhoan videopokereita, kun en pysty tajuamaan kuinka niitä pitäisi pelata – aina vaan kahden parin yrittäminen ei kovin pitkällä juoksulla ole kovin kannattavaa. Tai eihän se pitkällä juoksulla ylipäätään ole kannattavaa, mutta kuitenkin. Pitäisi kai tähdätä täyskäsiin sun muihin, joista voi jotain järkevää voittaakkin. Liian monimutkaista. Vaan olisi siellä muitakin pelejä kuin videopokerit. Mutta noilla isoilla kasinoilla olisi viellä tervetulobonukset ja kaikki, niin taas alkoi vähän houkuttelemaan. Niin, ne bonukset. Tämä bonusjahtaus kun on ollut niin kovin hedelmällistä tähänkin saakka.. Mutta kai sitä voisi pokeritilin tyhjentää pokerstarsilta ja kokeilla jotain kasinoa sitten kun siltä tuntuu :)

Nyt kun tietokoneissa ja muissa härveleissä on niin paljon tehoa, että niillä voisi tehdä mitä vaan, tehdään niihin sellaisia käyttöjärjestelmiä, joilla ei voi tehdä mitään. Käytettävyys on sana, jolla varsinkin omenanpurijat haluavat hehkuttaa omaa oikuttelevan ja luonnevikaisen karvapään suunnittelemaa käyttöjärjestelmää. Nythän winkkarista on tulossa Windows 8 ja omppupuolella Mountain Lion. Jos teet töitä näillä käyttöjärjestelmillä, mitä uusia tehokkuustoimintoja nämä käyttöjärjestelmät tuovatkaan. No winkkarissa tulee Metro. Kun Steve keksi appsit, niin puoli maailmaa sai orgasmin ja luulee nyt, että appsit ovat ratkaisu kaikkeen. Mr. Developers! keksi, että kyllä meilläkin pitää olla appseja. Ja sitten tuli Metro. Ajatelkaa. Tietokone maksaa esimerkiksi 1200e. Siinä on muistia, levyä ja prossua sata kertaa enemmän kuin 5 vuotta sitten. Sillä voisi tehdä vaikka mitä. Siihen tehdään käyttöjärjestelmä, joka ottaa vaikutteensa laitteista, joissa on muistia, levyä ja prossua sata kertaa vähemmän kuin uudessa koneessani. Minulla on FullHD näyttö, mutta en voi käyttää kuin fullscreen -ohjelmia. Mutta! Onneksi näytön laidoissa on aktivointialueet, josta voi vaihtaa ohjelmaa. Jo Jellona oli hyvin kyseenalainen viritys. Steven viimeinen kosto oli paratiisiin luikerrelleen käärmeen kastroiminen siten, että tämä Python ei olekaan enää kyvykäs. Leijonassa joku keksi, että sen sijaan, että olisi vapaasti gridiin aseteltavat virtuaalityöpöydät, olisi kiva että ne olisivatkin vain rivissä. Nimittäin kun ylös/alas pyyhkäisy on niin vaikea erottaa scrollaamisesta. Vaikkei laattatietokoneessa olekaan virtuaalityöpöytiä, sen ei annettu haitata, vaan päätettiin toteuttaa tällainen yksinkertaistava asia. Hienoa. Nyt jos et olekaan se käyttäjä, joka ostaa 1500 eurolla siiderijuurta työpöydälleen vain lukeakseen maileja ja maksaakseen laskunsa, alkaa vituttaa. Missä ovat ne ajatukset, jotka auttavat devaajia ja niitä jotka oikeasti tekevät koneillaan töitä? Miksi Leijonan käynnistyksen jälkeen pitää ensimmäisenä googlata ”how to find mac hd in osx lion”. ...

Itse löysin internetpokerin joskus ehkä nelisen vuotta sitten. Syynä, paljastan tämän naurettavuuden uhalla, oli televisiosta tullut pokeriohjelma – ei, ei se Jaajon ohjelma. Olisiko se ollut jopa High Stakes Pokeria vai mikä? Se oli jännittävää katsottavaa, vaikka itse pokerin kanssa sillä oli hyvin vähän tekemistä. Sitten eräänä päivänä löysin suomalaisia pokerisaitteja, jossa oli paljon puhetta internetpokerista ja työläisenä ymmärsin, että voin ihan hyvillä mielin kokeilla muutamalla kympillä pokeria. Itse suuntasin aluksi PartyPokerille, jossa piti olla paistikkaimmat pelit. Tottakai, minähän siellä pelasin. Muutaman pokerikäden jälkeen hankin Pyysingin kirjan pokerista, jonka myötä opin kippaamaan. Kuitenkin lupaukset siitä, että internetpokerista alkaa rahaa satamaan taskuihin pelkästään ABC-pokerilla ei ollutkaan ihan totta. Tai sitten en oppinut ABC-pokeria. Taso olikin noussun 2000-luvun alusta – ajasta josta kertovat kaikki urbaanit legendat humalaisista jenkeistä, joilla oli rahaa. En ikinä mennyt poikki pokerissa. Eräänä päivänä kokeilin PartyCasinoa. Kokeilin rullapelejä ensiksi leikkirahalla ja kun leikkirahalla pelatessani huomasin, ettei tästä mitään voita, niin laitoin sitten oikeat rahani peliin, enkä voittanut. Tosin, kasinoiden rullapelien idea kai onkin joko hävitä tai sitten voittaa 20 000. Se kai motivoi minua. Sen jälkeen olen vuosittain innostunut pokerista uudelleen. Se johtuu keväästä. Jokin tuoksu keväällä saa minut muistamaan sen, kun ensimmäisen kerran aloitin pelaamaan pokeria ja tästä ajatuksesta on hyvin lyhyt matka lunastamaan joku rebuy- tai first deposit -bonus. Tai lunastusyritykseen. Tätä kautta on sitten surffailtu Betngolla, Everestillä, PartyPokerilla uudestaan ja tällä hetkellä PokerStarsilla. Olen pelannut myös Rayn pokeria, koska rahasiirrot ovat helppoja ja ilmaisia. Rayn kasinollakin olen pyörinyt. Jos RAY olisi oikea kasinofirma, sen softasta otettaisiin välittömästi eräs ominaisuus pois. Nimittäin, kun menet lisäämään rahaa tilillesi, näet samalla tilihistorian. Huomaat siirtäneesi 20e silloin ja tällöin ja yhtäkkiä puolessa vuodessa siellä onkin 500 eurolla pelattu rullapeliä. ...

Vein perinteisen egosurffauksen aivan eri asteelle ja surffailin omassa blogissani. Eri vuosien varrelta löytyi erilaisia kiinnostavia juttuja ja huomasin olevani useimmissa asioissa edelleen samaa mieltä – tosin hauskana yksityiskohtana se, että en kaikissa asioissa. Suosittelen tutustumaan Jasmon blogin vanhempiinkin postauksiin. Pelkkää timanttia :)

Kävin elokuvissa. Kriitikkojen hehkuttama ja joko se jotain palkintojakin voitti. Tarkistettava oli. Leffan tempo oli nautittava. Rauhallinen, ei ryntäilyyn ja nopeisiin leikkauksiin perustuva. Nykyisen toimintaelokuvan aikakauteen sopii erityisen hyvin tällainen. Ei jaksa nimittäin niitä millisekuntileikkauksia, joita tarvitaan, kun koreografi ei saa näyttelijää opetettua. Ärsyttävää leffassa oli se, että se jätti vähän liian paljon asioita kertomatta. En kaipaa aina tarkkaa alleviivausta tapahtumista, mutta katsojaa ei mitenkään erityisesti pidetty hyvänä juonen osalta. Juoni ei ainakaan itselle auennut katsoessa aivan täysin, leffan jälkeen pidetty debriefing auttoi hieman ymmärtämään tärkeimmät tapahtumat. Minun arvostelulla tämä leffa saa 3,5 tähteä. Saisi 4,5, jos leffassa olisi puhuttu enemmän. Dialogia oli nytkin, mutta melko rajoittuneesti. Minusta olisi saanut juonesta vivahteikkaamman hyvillä tarinoilla, anekdooteilla ja toisaalta katsojaakin olisi voitu välillä armahtaa ja ottaa vähän mukaan tapahtumiin. Mutta ehdottomasti kulutetun ajan arvoinen. Veikkaan, että toinen katsomiskerta antaisi myös lisää ahaa-elämyksiä. Leffa olikin sen kaltainen, joka kestää toisenkin katselun. Leffaan siis. Seuraavaksi joku sotaelokuva, mutta ei voi mennä katsomaan sellaista leffaa jonka nimi on sotahevonen. Mitä helevettiä. Miksei kukaan tee kunnollista sotaleffaa?