Yleistä

Demokratian suurin este on munattomat poliitikot ja sopulina käyttäytyvä kansa. Ennen edellisiä eduskuntavaaleja joku toimittaja keksi kysyä puolueiden edustajilta kynnyskysymyksiä, joista ei missään olosuhteissa voitaisi luopua. Ja niin mentiin, Persuilla kyseisiä kynnyksiä oli niin runsaasti, että muidenkin puolueiden oli pakko niitä keksiä, oli niitä todellisuudessa tai ei. Hyvästi kompromissipolitiikka, tervetuloa päätöksentekokyvytön vastakkainasettelu. Media kärjistää vastakkainasettelua tarkoituksella. Jos vaikka EK ehdottaa jotain, niin Iltasanomat ilmoittaa heti kuinka SAK:n pomo TYRMÄÄ ajatuksen, vaikka SAKista on sanottu vaan, että ei kuulosta hyvältä. Keskusteluahan ei käydä, vaan osapuolet kaivautuvat heti poteroihin heittelemään median välityksellä one-linereitä. Näin ainakin hallituksen päätöksenteossa tunnutaan tekevän. Siksi Jutta ei voi pidentää työuria, mutta voi tehdä ehdotuksen ja säännön seuraavalle hallituskaudelle, että sitten pidennetään. Ihan kuin tuossakin virityksessä olisi jotain järkeä. Ja kuka oikeastaan on sitä mieltä, että niin pitää tehdä. Epäilen että järkiargumentteja kuuntelevat (ei siis hihhulit) on aika helposti pyörrettävissä eläkeiän noston puoltajiksi. Se on jotenkin yksinkertaista. Tosin luulin, että ydinvoimaa ei voi vastustaa, jos tutustuu taustamateriaaleihin ja onnettomuuksiin. Mutta kovasti sitäkin vastustetaan. Siitä ei toki ole apua, että Fukushima vuotaa mereen jonkun sata tonnia radioaktiivista jätettä päivittäin.. Kaipaisin sellaista asennetta päätöksentekoon, että eturyhmäajattelusta päästäisiin kohti yhteistä hyvää. Se voi olla vaikeaa. Kun työttömille on ehdotettu 300-400e lisätienestimahdollisuutta, joku näkee senkin hyvätuloisten salaliittona – nythän hyvätuloiset voivat kyykyttää köyhiä vielä edellistäkin kierommilla pätkätöillä! Ensimmäinen askel olisi avata päätöksenteon tapahtumat yleisölle. Ne paikat ja tilanteet, jossa asiat valmistellaan. Se tilanne, missä Jutta, Arhis ja Käteinen juttelevat toisilleen normaalisti, ilman one-linereitä ja punchlaineja. Niitä tilanteita, joissa niitä päätöksiä yritetään tehdä. Kompromissejä. Ja syitä päätöksille. ...

Ja Jasmon Blogi on palannut. Kaksi kokoomuslaista sai sen aikaan! Uskomatonta. Nimittäin esiteltiin uskomattoman upea idea! Tyhmien lakien hukkaaminen. Se oli niin vallankumouksellinen keskustelunavaus, että jonkin proffankin piti se jo kehua, joskin myös vähän haukkua, että voi asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Olen ainakin livenä messunnut tästä jo kauan. Sinä päivänä kun aloin seuraamaan Tuomas Enbusken, joskus ehkä aika trollihenkisiä liberaalitwiittejä, aloin ajattelemaan minkälaista elämä on, jos ei ole säädelty sitä, milloin saa ostaa kaljaa tai minkämuotoinen ikkuna pitää olla ullakkohuoneistossa. Olen unelmoinut sellaisista keskustelunavauksista, jonka kokoomuslaiset nyt tekivät. Myös poliisin sektorilta on kommentoitu aiemmin anniskelulakien järjettömyyttä. Asioita on luvattu johtoportaassa miettiä, ei parane hätäillä.. Lakien säätämisessä on se ongelma, että säännöt tarvitsevat aina lisää sääntöjä. Hyvä esimerkki on alkoholi. Koska ihmisiä alkoholi kiinnostaa ja mitään luontaista muutosta ei haluta tai keritä odottaa, laaditaan jatkuvasti uusia lakeja alkoholin hankinnan vaikeuttamiseksi. Samalla tuetaan tietysti laivaliikennettä, hyvähän se on niitäkin tukea. Mitä jos alkoholilainsäädäntö suoraviivastettaisiin eurooppalaiseksi? Paljonkohan noihin erilaisiin valvontoihin ja byrokratiaan palaa rahaa.. Mietin vaan. Meillä on lakeja, jotka vaikeuttaa alkoholin hankkimista, mutta valtio omistaa viinatehtaan ja antaa verokannustimia pienille panimoille? Olisi todella piristävää, jos poliittinen ilmapiiri heilahtaisikin sinne suuntaan, että odotettaisiin ihmisen pystyvän huolehtimaan itsestään? Mitä jos ei yritettäisi lainsäädännöllä antaa ”viestejä”, kuten polkupyöräkypäräpakko tai estää tekemästä virheitä, kuten pikavippikielto tai 100% rahoitusosuus asunnon ostossa?

Vanha koiraharrastaja Jasmo oikein innostuu, kun bortsu on päässyt Chevrolet Captivan mainokseen. Nyt vaimo varmaan alkaa haluamaan Chevroletia :)

Mitä yhteistä on pakkoruotsissa ja intissä? Molempiin osallistuvista todella isoa prosenttia ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihmisen oppimispotentiaali on aivan huikean hyvä, jos hän on motivoitunut. Koin tämän viimeiseksi Meripelastusseuran koulutusleirillä, kun 5 toisilleen kohtuullisen tuntematonta ihmistä kerääntyi opettelemaan uudenlaisen veneen (ja propulsion) ajoa ja puolitoista vuorokautta myöhemmin ajoi veneellä yhtenä yksikkönä haastaviakin tehtäviä. Viime keskiviikkona Värikkään, Haltun ja Vapaa Pudotuksen kesäjuhlilla kävi Ilkka Halava puhumassa muun muassa koulun tulevaisuudesta. He olivat kokeilleet, mitä tapahtuu kun oppilaat saavat lähestyä jotain asiaa omasta näkökulmastaan. Hän kertoi esimerkin, jossa toisesta maailmansodasta tutkimusta vapaasti tehneet oppilaat joka kerta tulivat opettaneeksi myös opettajaa. Tämän olen kertonut jo monta kertaa, mutta intissä meillä oli itäkaluston tunnistamista, parhaille tuli kuntoisuuslomaa. En olisi ikinä oppinut niistä monisteista T72, ZSU-23-4 Shilka jne olisi menneet hieman ohi. Palkinto (yksi kuntsari) ei välttämättä takaa motivaatiota. Sen sijaan harrastin Battlefield Desert Combat -peliä vapaa-aikanani, johon olin valmis kuluttamaan aikaa ja jota pelasin innoissani. Kuinka ollakaan, sieltä tutut laitteet toivat minulle sitten kuntsarin intissä. SPR pitää EA-koulutuksia vanhalla koulumetodilla. EA1 sisältää: Kylkiasennon, pp-elvytyksen, painesiteen, potilaan kohtaamisen, kantositeen ja joitain muita juttuja. Jos haluat nuo oppia, kauanko luulet tarvitsevasi aikaa? 3 tuntia, jos harjoitellaan? Niin. Spärrällä tähän varataan 16h. Suurin osa EA-kurssin kävijöistä on työntekijöitä, joilta työnantaja (tai ammattiliitto) vaatii EA-pätevyyden. Pirkanmaan Meripelastusseuralla kävi niin, että viime vuonna kiinnostusta esittäneistä karsittiin haastatteluin 6 kaikkein motivoituneinta kokelasta. Se aiheuttikin kouluttajille yllättävää painetta, kun kokelaat halusivat ja vaativat koulutusta ja opetusta. Kun 3 vuotta sitten päätin opetella uimaan ja se onnistuikin sitten nopeasti ja helpohkosti, niin olen alkanut miettimään myös, pitäisikö käydä kansalaisopistossa tai jossain opiskelemassa ruotsia. Ihan vain osoittaakseni, että voiko motivoitunut ruotsin opiskelija puolessa vuodessa saavuttaa saman tason, mitä peruskoulussa ja lukiossa korvaan kaatamalla yritetään saada aikaan. ...

Talouslehtien on jotenkin suunnattoman vaikea päästä yli vallalla olevasta näkemyksestä. Tai ei välttämättä tarvitse puhua ainoastaan talouslehdistä, vaan mediasta yleensä. Case Nokia on erinomainen esimerkki sopulikäytöksestä. Silloin kun Nokialla meni vielä hyvin, lehdessä kirjoitettiin nerokkaita kirjoituksia siitä, kuinka vihreä robotti kohta kokee Nokian vihan ja poistuu pelikentältä. Koko ”puhelinnörttiskene” kuitenkin kohkasi Androidista. Nokiaa ja Nokian innovaatioita suitsutettiin ja vastoinkäymisiä vähäteltiin ja ei voitu uskoa. Kunhan N8 tulee, niin avot, siinä ei iPonit paljon tunnu. Ja niin edelleen. No sitten kävi kehnosti ja Nokia ei ole enää Suomen suurin työnantaja. Varsin iso kuitenkin. Kun media vihdoin huomasi, että mitä oli käynyt, niin alettiin lyömään lyötyä. Kuukausiliite tekee 10 sivun jutun Nokian virheistä ja muualla Microsoft-yhteistyö teilataan. Joissain jutuissa Windows Phonea on pidetty mahdollisuutena, lähinnä Microsoftin mainosbudjetin vuoksi. Yleensä siitäkin löydetään paljon huonoa. Sama meno jatkuu edelleen. Nokialaiset ja yrityksen johto yrittää viestittää meiningin muuttumisesta. Ollaan palattu tekemään juttuja middlemanagementin sijaan. Nokiassa uskotaan taas omaan tekemiseen. Voittoakin tulee. Mediassa kerrotaan Nokian minimaalisesta markkinaosuudesta ja muistellaan loiston aikoja. Kirjoitetaan, että Nokialla ei ole eväitä paluuseen sellaiseksi puhelinjätiksi kuin se oli. Kirjoitetaan, että Microsoft taitaa kusettaa Nokiaa ja ei tästä mitään tule. Täysin huomaamatta on jäänyt, että kelkka on kääntymässä. Markkinaosuus pieneni edelleen, mutta nyt Nokialta tulee _ulos _tuotteita, ei pelkästään työntekijöitä. Sillä on merkitystä. Uudet Winkkarit on oikeasti hyviä puhelimia (itsellä kokemusta 800 ja 920), mutta eihän se puhelimen hyvyys sinänsä aiheuta myyntiä. iPonia myytiin kuin makkaraa, vaikka siinä ei ollut 3g-yhteyttä. Mutta siitä on kiistatta etua, että saa puhelimia ulos.. ...

[][1]Telluleikkuri Suosittu JB testaa -sarja jatkuu taas. Tällä kertaa taas Pyhällä (ks. Pyhällä vuonna 2010). Talviloman vietto jäi tänä vuonna huhtikuuhun ja tapahtui Suomessa Pyhällä. Pyhällä siksi, että se ei ole niin synkkä paikka kuin Ruka, tuo hiihtopaikkainhokkini. Siksi Suomessa, kun on tuota 5kk ikäistä jälkikasvua ja siksi Pyhällä, ettei tarvitse ajaa Leville tai Ylläkselle saakka. Ja Pyhällä on potentiaalisesti hyvää offia. Tarjolla on ollut lunta kolmella tavalla: Jäisenä, korppuna ja jonain vielä synkempänä shittinä. Käytiin ensimmäisenä päivänä katsastamassa Pyhän runsaat offarivalikoimat Isokurun, Aittakurun ja pohjoisrinteiden pohjoispuolen osalta. Näiden kokemusten perusteella emme jaksaneet kiivetä Noitatunturille tai Karhunjuomalammelle. Mutta potentiaalia on. Pitäisi joskus osua hyvällä kelillä taas Pyhälle.. Pyhällähän on uusi kuuden hengen tuolihissi, joka on EU-rahalla rakennettu ja jonka ansiosta vissiin on sitten voitettu vuonna 2011 vuoden hiihtokeskus titteli. Tuo titteli on kyllä komea, sen saamiseen ei vissiin tarvita kovin paljoa, valintaperusteet olisi hieno löytää jostain. Muta se siitä. Tuolihissi muuttaa tunturin luonnetta merkittävästi, käytännössä kaikki muut hissit, pohjoisankkuria lukuunottamatta ovat turhia. Neljässä minuutissa toppiin, tehokkuutta. Rinteethän Pyhällä on hyvät ja monipuoliset. Ei tylsiä jollotuksia, vaan jokaisessa rinteessä on jyrkkyyden vaihteluita. Keppiapinat on aidattu omaan harjoitusrinteeseensä, eivätkä häiritse harrastelijoita. Rinteet oli ihan ok kunnossa, joskin laelta alkoi jää paistamaan läpi kun tuuli yltyi viikon loppupuolella. Rinteitä ei tosin ole kovin paljoa, näin viikon mittainen rinnelaskusessio pikkusen alkaa näyttämään puutteita rinnevalikoimassa. Tai ehkä enemmänkin vain lukumäärän puutetta. Hinnathan Pyhällä oli samat kuin Rukallakin, eli aika kallista leikkiä. Mutta sen se ottaa. Ihmiset on mukavia, niitä on aika vähän ja ei tule näyttäytymisen tunnetta. Enemmän näitä yleisiä juttuja voi lukea vuoden 2010 postauksesta, ne eivät ole muutuneet miksikään. ...

Suomi nousuun valtion tehokkuusohjelmilla ja säästöillä. Saavutettu tehokkuus onkin aikamoista. Aika omalaatuista tehokkuutta. Valtion ja kuntien toiminnassa on sellainen perusajatus, että jotta mitään saadaan tehtyä tarvitaan lisää resursseja, eli rahaa ja toisaalta sitten säästetään koko ajan. Esimerkiksi tämä paljon puhuttanut lapsimurhajuttu ja lastensuojelu nosti erilaisissa yhteyksissä kysymyksiä lastensuojelun puutteista. Ei ole resursseja niin virheitä sattuu, sanotaan lastensuojelusta. Tarvittaisiin lisää rahaa, mutta rahaa ei ole. Eli mitään ei voida tehdä. Toiminta on juuri niin järjetöntä kuin miltä kuulostaakin. Ajatellaanpa Suomen lääkäreitä. Tutkimukset ovat osoittaneet että lääkäri voisi hoitaa satoja potilaita enemmän kuukaudessa, jos ei tarvitsisi täyttää kaikenlaisia tilastointiin liittyviä lappuja ja jos tietojärjestelmät toimisivat ja olisivat jostain kotoisin. Valtio sanoo, että ongelma on siinä, että lääkäreistä on pula, resursseja ei ole tarpeeksi ja rahaakaan ei ole. En ole vielä kuullut sellaista ehdotusta, että oheistyötä heitettäisiin pois. Ja jos se oheistyö on jotain sellaista, joka pitää tehdä, siihen ei varmaankaan tarvita lääkärin koulutusta. Olisiko käsittämätön ajatus jos lääkärit keskittyisivät siihen ydinosaamiseensa (ai ai kuinka trendikästä) ja hoidettaisiin ne oheishämmelit sitten jotenkin muuten? Suomen maahanmuuton jonot ovat edelleen naurettavan pitkät. Ei ole rahaa, resurssit eivät riitä. Pitäisikö töitä vähentää? Ei ole ihmisarvoista kohtelua, jos hätiköidään, mutta ei sekään, että ensin asutaan parakissa vuosi ja ihmetellään, että tuomitseeko joku avioliiton valeliitoksi, vai tunnustetaanko ihan oikeaksi avioliitoksi. Lainsäädännöllä ollaan saatu asetettua kaikkia mahtavia systeemeitä, kuten hoitotakuu. Että kun ei ole rahaa, eikä resursseja niin asetetaan laki, että on pakko hoitaa. Silloin ei tarvita enempää rahaa eikä resursseja, koska eduskunta voi irrota aina tarvittaessa todellisuudesta. ...

Ehkä se alkoi aikoinaan Engelbergissä, kun alakylien pikkukeskuksessa dumppipäivän jälkeen keksittiin tehdä hissimiehen avuksi lumityöt. Miksipä ei, mukavaahan se oli. Tai ehkä se on aikuisuus, joka kummittelee. Tulin hyvälle tuulelle, kun autorekisteri.fi -palvelun ja Eniron avulla selvittelin sateeseen ikkunat auki jääneen auton omistajan ja omistaja (luonnollisesti) oli onnellinen. Ikkunat olivat ilmeisesti kaukosäätimen sekoilun vuoksi auenneet kaatosateessa. Olen myös löytänyt itsestäni sen kaverin, joka tykkää vähän katsoa yleisten paikkojen perään, nostaen roskia roskiin ja sillai. Todella pimeetä hommaa. Tietysti sen jälkeen kuin aloin puuhaamaan Pirkanmaan Meripelastajissa, tällainen auttamisajatus on kasvanut edelleen päähän. Ei me yleensä ajeta pillit huutaen pitkin jär.. meriä, vaan huomataan laiturissa kanssaveneilijän vene täynnä vettä ja tyhjennellään se pois. Toki myös niitä _jännempiä _keikkoja on. Pirkanmaan tehtävälistauksesta voi katsoa lisää. Mutta sellaista olen pyöritellyt päässäni, että jos edes suurin osa ihmisistä oikeasti välittäisi vähän, mitä näille ”yhteisille” tiloille ja asioille tekee, niin jutut vois toimia aika paljon paremmin kuin nyt. Ja muutenkin kanssaihmisen huomioonottamisen lisääminen ei tekisi pahaa kellekkään. Aikoinaan joku toi minulle Tuomiokirkonkadulla parkkimaksutositteen, jossa oli vielä 10 minuuttia aikaa. Että kun hän on tämän jo maksanut, niin jos tämä piisaa, niin ota pois. Ja sehän piisasi. Mahtava kokemus, jotenkin kulttuurinvastainen. Ja nyt olen kuullut jo monelta muultakin, että on antanut tai saanut parkkilipun tuollaisessa tilanteessa. Pienet asiat tekevät meidät onnelliseksi. Eikä se ole keneltäkään pois. Paitsi kaupungin kassasta. Linkki: Vapaaehtoisia kannustaa auttamisenhalu ja julkinen arvostus .. Tämän vuoksi minunkin pitää kaikille mainostaa, miten erinomaisen hienoja hyväntekeväisyystöitä olen tehnyt ja miten muutenkin olen hyvä ihminen.

Tänään Joensuusta Tampereelle ajaessa luontoäiti antoi melkein kaikkea mitä tarjota saattaa: Jäätävää tihkua, pöllyävää lunta, kovaa tuulta, räntää, vesisadetta, pimeyttä. Kenttämestarit olivat lisäksi käyneet kylvämässä suolaa teille. Aura-autoa ei nähty tälläkään reissulla. Kun keli on monipuolinen, erottuu myös kanssa-autoilijoista jyvät ja akanat. Varkaudentiellä alkoi satamaan jäätävää tihkua ja tienvarret alkoivat hiljalleen täyttymään ikkunoitaan skrapaavista autoilijoista. Eikä siinä mitään, onhan se aika perusedellytys autoilussa, että näkee eteensä. Vaan ei kaikille. Kun äijjä lähtee mettästä ja huomaa että ikkunan vetää umpeen ja pyyhkijät eivät enää toimi, käännetään lämmitys täysille ja kun matkaa on vain 10km, niin ajetaan sitten varovasti viimeset 10km Warkauteen. Ei haittaa vaikkei ulos näe. Puoli kilometriä taaempana, pitkässä jonossa, sinisessä Touranissa istuu kuljetta, joka miettii voisiko autoon asentaa mitään urpohakuista ohjuslaitteistoa, jolla moiset äpärät saisi räjäytettyä kiertoradalle. Warkauden jälkeen jäätävä tihku loppui ja autoilu sujui mukavasti, kunnes Hankasalmen jälkeen löytyy ystävämme venäläisautoilija Honda CRV:llä, joka ei uskalla ajaa satasta, vaan pitää enemmän 60 km/h rajoituksesta. Erityisesti mutkissa pitää hidastaa. Tässä vaiheessahan keli on jo perus talvikeli, joskin alkaa hämärtää. Taivaalta tulee vain vesitihkua. Vastaantulijat pitävät Tourankuskin omalla kaistallaan, mutta kynnet pureutuvat ohjauspyörään. Eikö noita rajoja voisi sulkea? Sitten jarruttelijat. Jos joku voi ärsyttää paljon on se, että kun ajetaan jonossa, niin pitää hieroa niin lähellä sitä edellä olevaa, että jos siinä autossa pierastaan, on pakko heti painaa jarrua. Ja sitten vihaan myös sitä edellä mainitun takana tulevaa, joka painaa heti jarrua, kun edessä oleva hipaiseekin. Loistavasti saadaan jarruvalot vilkkumaan jonossa tauotta, eikä kukaan tiedä onko kyseessä oikea jarrutus vai jarrun hivoittelu. Tarvitsisin yksityistiet. ...

Vietin tässä välipäivätkin lomaa, sen ansiosta ja kunniaksi on ollut aikaa sitten ajatella kaikenlaisia visioita, varsinkin kun jälkikasvu keksi aloittaa öisin puoli neljän aikaan aina valvomishetken. Tuli siinä mieleen sähköinen äänestys. Sehän ei viime kerralla mennyt ihan nappiin. Mutta nyt asiat ovat vähän muuttuneet, toimintaympäristön rajoitukset ovat osittain poistuneet. Nimittäin enää ihmiset eivät välttämättä haluakaan olla vaalisalaisuuden suojissa. Edelliset kunnallisvaalit, ennen kaikkea presidentinvaalit, olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri osa suomalaisista oli valmis luopumaan vaalisalaisuudesta. Ehdokkaita kannatetaan ylpeänä sosiaalisessa mediassa. Miksipä siis stressata sähköisen äänestämisen vaalisalaisuuden ongelmista? Suuri ongelma aikaisemmassa järjestelmässä oli se, että kun oli ensin nähty vaivaa, ettei äänestäjää voitu kohdistaa ääneen, niin tarkastuslaskentaa ei voitukaan tehdä. Lisäksi – myöhemmin selvisi – että äänestäjä voidaankin yhdistää ääneen. Mahtava tietotekninen projekti muuten. Nyt tämä pelleily voitaisiin jättää välistä ja hoitaa äänestäminen internetissä pankkitunnistuksella. Äänestäjän ääni voidaan tunnistaa annetuksi tietylle henkilölle. Kun äänen anonyymius poistetaan, yhtäkkiä koko järjestelmän teko onkin melko triviaalia. Äänestystiedot tuhotaan kuukauden kuluttua äänestämisestä, eli sen jälkeen linkkiä äänestä henkilöön ei enää ole, eikä tietoa myöskään siitä, onko äänestänyt vai ei. Tulostiedot kuitenkin pysyvät, eli 100 vuoden päästäkin tiedetään montako ääntä kukakin sai. Kenenkään ei olisi tätä pakko käyttää, jos ei uskalla omaa äänestyskäyttäytymistä paljastaa mahdollisesti jollekin tarkkailijalle, toki listojen tarkkailu olisi laitonta. Äänestäjän ei tarvitsisi pelätä äänensä paljastuvan joskus myöhemmin, sillä ne tiedot tuhotaan tarkistuslaskentojen jälkeen. Solved.

Työn puolesta hoidan joskus valokuvauskeikkojen tilauksia. Vakiintuneet suhteet valokuvaajiin ovat toiminnan selkäranka. Ja kun kerran ei vakkarikuvaajat olleetkaan saatavilla, meinasi järki lähteä. Meillä oli eräässä autokaupassa kuvauskeikka, firmassa tarvittiin markkinointikuvia. Lähetin useille uusille valokuvauskontakteille sähköpostia. Tarvitsisin nopeasti valokuvausta, asiakkaan tiloissa, asiakas järkkää systeemit, sijainti on tämä ja tässä on esimerkkejä kuvista, joita on aiemmin firman markkinoinnissa käytetty. Eli samaa linjaa pitäisi jatkaa. Valokuvaukseen on käytettävissä 1-1,5h. Tarvitaan kuviin oikeudet kaikkeen markkinointikäyttöön. Eli kuvat siis ns. markkinointikuvapankkiin. Olisiko arviota mitä maksaa? Tämän jälkeen vaikeudet alkoivat. Kuvaajilla on jokin kummallinen käsitys siitä, että kaikki mahdollinen pitää etukäteen määritellä. Esimerkiksi, montako kuvaa otetaan. Joku kysyi, kuka hoitaa mallien meikkauksen. Kukaan ei pystynyt vastaamaan ensimmäiseen viestiini mitään järkevää hintaa. Kaikilla oli sekavia kysymyksiä ja pykäliä. Kukaan ei vastannut, että tässä on tuntihinta. Kaikilla oli kummallisia pykäliä ja kuluja. Myös aiemmin kuvaajien kanssa olen törmännyt samaan. Ostaminen yhtäkkiä tuntunutkaan kovin helpolta. Onko spekseissäni jotain vikaa? Ilmeisesti valokuvauksessa on jokin sopimuspohja valokuvien oikeuksien myöntämisestä. Ja siihen täytyy sitten friikkukuvaajan hirttäytyä. Nimittäin kun annat ”kaikki oikeudet” kuviisi, joita otat jossain autokaupassa, menetät varmasti suuren taiteellisen potentiaalin. Ja ei siinä mitään, jos se nostaa tuntihintaa niin antaa nostaa, mutta ei tehdä siitä hirvittävän vaikeata sopimuslomaketta, jooko? Nimittäin minä haluaisin hankkia kuvaajan, joka ilmestyy paikalle, hoitaa homman ja laskuttaa järkevästi. Siinä kaikki. Lopulta hermostuin ja otin yhteyttä kuvaajaan, joka on meille kuvannut aiemminkin (http://www.nakedeye.fi/). Hän oli ilmoittanut, ettei ole saatavilla, mutta laitoin viestin, jossa sanoin, että hänen ”kilpailijoiltaan” on niin vaikea ostaa, että voisiko hän mitenkään hoitaa keikan. ...

Kuntavaaleissa äänestysprosentti oli pieni, vain reilut 50%. Se kirvoitti laajan keskustelun siitä, miksi näin on ja mitä voitaisiin tehdä että äänestysprosentti nousisi. Hesarin yleisönosastolla on jaettu kaikenlaisia erilaisia syitä ja ratkaisuja homovastaisuudesta äänestyspalkkaan. Mutta miksi äänestysprosentin pitäisi olla suurempi? Miksi ihmisiä, joita ei kiinnosta nyt, pitäisi jotenkin saada motivoitua äänestämään? Koska minä olen oikeassa ehdokasvalinnan suhteen, juuri minun ehdokkaani on oikea, niin on vain ja ainoastaan hyvä asia, kun ihmiset eivät käy äänestämässä vain sen takia, koska pitää äänestää. Näin minun ääneni on laskennallisesti tehokkaampi. Ja miksi ihmisiä, jotka eivät seuraa politiikkaa, eivät seuraa yhteiskuntaa eikä politiikka kiinnosta, pitäisi ruoskia äänestämään ja aiheuttamaan kaikkien Tony Halmeen kaltaisten sankareiden pääsyä politiikkaan? Onko se jotenkin kansan ääni? Jos epäilyttää tai ei kiinnosta, älä äänestä.

Jo jokin suomiräppäri aikoinaan voihki sitä, kun aina mennään tyhmimmän ehdoilla. En nyt valitettavasti muista kuka. Mutta siltä tuntuu taas. Vapaushan tarkoittaa vastuuta itsestäsi. Olet vapaa tekemään paljon asioita, mutta sinun pitää olla kykeneväinen ottamaan teoistasi vastuu. Olipa se rikosoikeudellinen tai taloudellinen. Tämä tuntuu olevan tämän päivän suomalaisilta päätöksentekijöiltä kadoksissa. Pikavippien (käytännössä) kieltäminen tuntuu jotenkin oudolta. Mitä jos minä tarvitsisin 100e lainaa nyt heti, että pääsen taksilla kotiin, kun auto meni rikki yöllä? Enpä saa, kun pikavippiä ei tähän aikaan saa myöntää. Mitä jos haluaisin juhlistaa vasta syntynyttä lasta pienellä skumpalla kotona illalla. Ei onnistu, tähän aikaa ei alkoholia enää saa myydä. Mitä jos olen töissä, vaimo on töissä ja maksamme vuokraa 800 euroa kuukaudessa. Uusin lakitekninen viritys olisi se, että en saisi ostaa omaa kämppää 100% rahoitusosuudella, vaikka kuukausilyhennys olisi pienempi kuin 800 euroa. Koska joku on joskus joutunut siitä vaikeuksiin, että on lainaa enemmän kuin asunnon arvo. Mistä kaikesta muusta joku on joutunut joskus vaikeuksiin? Pitäisikö olympialaislippujen ennakkomyynti estää, kun SM-tason miesurheilija joutui ostamiensa tikettien kaupittelusta putkaan illaksi? Pitäisikö autot kieltää, koska amislippa ajoi sen katolleen ja joku toinen sai parkkisakot. Vertaukset ovat kaukaa haettuja ja aika kökköjä, mutta ajatus on kuitenkin tuo. Itse kun en ole rikkaasta suvusta, eikä vaimokaan, niin ainakin meille tuo 100% rahoitusosuus kämppää hankkiessa oli todella hieno juttu. Muuten asunnon hankkiminen olisi viivästynyt ainakin vuoden pari, joka noin rahan puolesta tarkoittaa sellaista 10-20keuron tappiota (maksettua vuokraa vs. lyhennettyä lainaa). Ehkä tämä on itsekäs ajatus, mutta minua koko ajan mietityttää, että miksi minä en voi tehdä jotain asiaa x siksi koska jollekin toiselle se asia voi olla ongelmallinen. Tämä koskee niin laina-asioita kuin alkoholiakin. ...

Sisuksistani löytyy joskus vähän oikeistolaisempaakin ajatusmaailmaa. Tällaisina säästön vuosina, millä näitä vuosia myöhemmin varmasti käsitellään, jotenkin tervettä oikeistolaisuutta kaipaisin ihan kaikkiin asioihin. Valtion ja kuntien tapa säästää kun on viritetty erityisen hienoksi. Säästetään yhdistämällä kuntia, mutta ei kuitenkaan irtosanota päällekkäistä johtohenkilöstöä vasta kuin 5 vuoden ylimenoajan jälkeen. Ilmeisesti, jos viiden vuoden aikana yhdistytään vielä jonkun muun kunnan kanssa, laskuri nollataan. Säästöä tulee! Koulumaailmassa säästäminen on kanssa huikeaa. Suomalaisille pakotetaan oppia päähän vanhan mallin mukaisesti. On mahtavaa, että minulle on opetettu reilut 6 vuotta ruotsia, enkä osaa sitä juuri laisinkaan. On hienoa, että kouluissa laitetaan sekaisin olevat (fyysiset ja agressiiviset) oppilaat samalle erityisluokalle oppimishäiriöisten kanssa, se varmaan auttaa oppimishäiriöisiä oppimaan. Mutta periksi ei anneta. Pakkoruotsia ei saa poistaa, sillä sen opettamisen oikeus saavutettiin talvisodassa. Valinnaisuutta ei saa missään tapauksessa lisätä, sillä eivät vanhemmat tiedä lapsensa parasta. On mukavampi istuttaa oppilaita luokassa, jossa opetuksesta välinpitämättömät oppilaat varastavat shown ja sitten lukujärjestyksessä sitä kutsutaan ruotsintunniksi. Mitä jos pakkoruotsin opettajien sijasta meillä olisikin koulussa pari erikoistilanteiden miestä ja naista, jotka puuhaisivat oikeasti vaikeiden tapausten kanssa? Tänään Hesarissa oli hyvä juttu koulumaailmasta. Hyvänä esimerkkinä systeemin hienoudesta on se, että jos oppilas vihdoin pääsee psykiatriseen hoitoon ja jopa sairaalakouluun, saattaa se tulla viikon päästä sieltä takaisin normaaliin kouluun saatekirjeellä että ”ei pärjätty oppilaan kanssa, hoitakaa te se siellä”. Tämä on varmaan kipeä paikka, mutta jos vanhemmat ovat saaneet ala-asteelaisen oppilaan pään muussattua jo niin sekaiseksi, että aikuiset eivät pärjää oppilaan kanssa, olisiko syytä tehdä jotain? Jotain muuta, kuin opettaa sille ruotsia?* Entä milloin saa luovuttaa? Milloin oppilaan toiminta on sellaista, että opetuksen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että hänestä voisi edes periaatteessa tulla vielä joskus yhteiskuntakelpoinen. ...

[][1]Säästetään kaikesta Nyt kun pitää säästää kaikesta, koska rahaa ei ole, niin Jasmon blogi kantaa kortensa kekoon. Nimittäin ihmetyttää hieman tämä säästämispolitiikka aina välillä. Säästetään vaikka vanhusten hoidosta, säästetään nuorison hyvinvoinnista ja ehkä poliisistakin. Silloin tällöin kaltaiseni populistin eteen tulee kuitenkin samanlainen tilanne kuin eilen, jolloin pilkkopimeässä Kaupissa tuli vastaan valon satama, tyhjä jalkapallokenttä täydessä valaistuksessa. Ketään ei kuitenkaan ollut missään, en nähnyt itseni lisäksi kuin 2 henkilöä ulkona eilen illalla. En tiedä montako euroa valaistuksen polttaminen maksaa ja paljonko niitä saa hoitajan palkalla polttaa, mutta periaate on tärkein. Miksei me ensin säästetä näistä aivan täysin typeristä kuluista, joita tulee vain siksi, kun ei ole hankittu vaikka etäohjausta, hämäräkytkintä tai jotain ihan vain käytäntöä sähkön säästämiseen? Joka esimerkiksi viikossa maksaa kulunsa takaisin. Kannustan kaikkia kuvaamaan tällaisia vastaan tulevia kohteita ja herättämään keskustelua, että pitäisikö edes yrittää säästää jostain järkevästäkin, eikä vain homekoulujen korjauksesta. Mutta nämä ovat kamalan populistisia ajatuksia.

Tällä hetkellä on trendikästä kirjoittaa Nokiasta. Kauppalehti, Taloussanomat ja iltapulu kirjoittavat juttuja, joissa kerrotaan mitä Nokia teki väärin_. _Tai vielä parempaa, jokin trendikäs _nyt puhuu irtisanottu _-otsikko. Jutut on käsittämättömän huonoja ja perustuvat johonkin operatiivisen toiminnan arvosteluun. Jasmon blogi tuntee vastuunsa suomalaisessa viestintäkentässä ja puhuu nyt Nokian oikeista ongelmista. Kun iPonille haettiin vastavoimaa, Nokia esitteli N97 värkin, jota jotkut hulluimmat kehtaa puhelimeksikin kutsua. Nokiaan tottuneet kuluttajat ottivat N97:n toilailun vastaan huvittuneena, että voidaan tehdä tuollainenkin paska. Onneksi kohta pitäisi tulla N8, joka olisi Todellinen Vastaisku iPonille ja joka näyttää mihin Symbian pystyy. Tässä vaiheessa laituri ei ollut vielä tulessa ja N8 tehtäisiin huolella loppuun. Siitä tulisi hyvä. Kuitenkin ennen julkaisua piti mainita, kuinka seuraavaksi aletaan tekemään Meegolla high end värkkejä ja N9 tulisi ensi vuonna. Että älkää nyt ostako tätä meidän ässää puhelinta, vaan odottakaa kun ensi vuonna taas räjähtää. Maemo/Meego, ties mikä oli tulossa jo kauan. Siitä oli toimiviakin puhelimia jo, mutta ei kaupoissa eikä ostettavana. Tässä vaiheessa Nokian asiakas alkaa miettimään, että mitä ne siellä oikein puuhaa. Miksei sitä uutta Meego-puhelinta saada pihalle, jota kaikki odottivat? 2011 olikin aika sitten ilmoittaa, että meidän plattis ei pelkästään kyde, vaan roihuaa, että älkää kukaan ostako meidän symbianpuhelinta. Sitten meillä olisi tässä tällainen hieno Meegopuhelin N9 ja N950, mutta ei näitä koskaan tehdä enempää ja kaikki Meegolaiset saa meiltä kenkää. Tässä vaiheessa epäusko ja ihmetys on muuttunut jo vihaksi. Sen huomaa myös mediailmapiirissä, ennen median suosiossa ollut Nokia saa sapiskaa olan takaa. Eikä syyttä. Markkinoinnista ei yhtiön johdossa ilmeisesti ymmärretä mitään, vaikka markkinointikampanjat ovat hienoja ja mietittyjä. ...

Apple on jo aikoinaan ostanut jonkun tämmöisen streamausradion, en muista mikä lafkan nimi oli aiemmin. Nyt joku epäili, että iOS6 myötä saattaisi tulla streaming radio osaksi applen kokonaisuutta, iTunesissa kun ei järkevää systeemiä ole. Oujee, huutaa fanipoika, tää on ihaninta! Nokia Music on jyllännyt jo ainakin vuoden uusimmassa muodossaan missä se on aivan kingi. Sen jälkeen, kun itsellä on ollut mahdollisuus käyttää Nokia Music -palvelua, niin olen irtisanonut Spotifyn ja hukannut musiikin puhelimestani, koska en sitä tarvitse. Kuuntelen useimmiten podcasteja tai Audiblea, mutta silloin kun haluan kuunnella musaa, ei minulla ole artistilla välttämättä väliä. Genre on tärkeämpi. ”Junkkaa” – klik ja soi. ”Transee” – klik ja soi. Ei maksa mitään, toimii hienosti ja genrerajatkin on ainakin omien kokemuksien mukaan yhä vain tarkentuneet. Nokia Music lähti jyllää nyt jenkkilässäkin ja uusissa Nokia Lumia puhelimissa, kuten Nokia Lumia 920 -mallissa, Nokia Music palvelu on. Aivan kingi, eikä Nokia edes maksanut minulle tästä hehkutuksesta mitään.

Viime kesänä katselin pelastushelikopteria telkkarista. Se oli vaihtelevasti hyvä ja huono sarja. Mutta sitten yhdessä jaksossa rajavartioheko teki yhteistyötä meripelastajien kanssa. Olin vastikää tullut päijännepurjehduksesta ja siitä ajatus sitten lähti. Ehkä minäkin voisin olla meripelastaja. Merelle täältä on aika pitkä matka, mutta tamperelaiseen tyyliin myös näille kahdelle järvelle on viritetty meripelastus. Muualla sisämaassa taidetaan puhua järvipelastajista, vaan ei täällä. Samoilta istumilta laitoin viime vuonna mailia paikalliseen yhdistykseen, miten toimintaan pääsisi mukaan? Perinteisen yhdistystoimintamallin mukaisesti kukaan ei vastannut vasta kun 6kk päästä, jolloin ilmoitettiin, että otetaan yhteyttä sitten joskus kun on harjoittelijakurssin käynnistyminen. Sitten kerkisin koko asian jo unohtaa, kunnes yhtäkkiä tulee maili että huomenna olisi tutustumistilaisuus. Se oli tänä keväänä. Nyt siitä on mennyt muutamia kuukausia.Tällä välin olen opetellut perusasioita, käynyt pelastustekniikkakurssilla Bågaskärissä (hieno paikka muuten!), ajanut kymmenisen partioajoa ja sen lisäksi runsaasti viikkokoulutuksia. Olen silti kansimiesharjoittelija, joka tarkoittaa sitä, etten täkäläisen yhdistyksen tapojen mukaan ole hälytysmiehistökelpoinen. Tarkoittaa sitä, että voin lähteä hälytykselle mukaan, mutta minä en täytä minimimiehistön edellytyksiä. Huhuja on, että joissain päin Suomea toimitaan toisinkin. Näillä näkymin kansimiesstatus pitäisi saada seuraavalle kaudelle valmiiksi. Seuraavalla kaudella tosin saattaa olla muutakin ohjelmaa. Mitä se meripelastustouhu sitten oikein on? Koska meillä on kokolailla yhtenäiset asusteet, ainakin avoveneissä, monet asiasta tietämättömät kuvittelevat meitä viranomaisiksi. Joskus autamme viranomaisia ja olemme organisaatiossa keskuspaloaseman alla, mutta sen enempää viranomaisia emme ole. Joissain yhdistyksissä ajetaan ensivastekeikkoja, eli leikitään ambulanssia, Tampereella sitä ei ole. Ainakaan vielä. Päijänteellä veneilijät puhuivat vähän vähättelevään sävyyn paikallisista järvipelastajista, joita löytyy ainakin Jämsästä ja Korpilahdelta. Tyypillinen ajatus tuntui olevan, että kunhan pojat ja tytöt siellä ajelevat. ...

Joku perkeleen killutin sotkee mun blogia ja lähettää vain partial feediä RSS:nä. Se ei ole tosiaan tarkoitus, yritän löytää syyllisen, tappaa sen ja sen jälkeen korjata virheen. Vähän niin kuin työelämässä on opittu. EDIT: Ongelma taisi korjaantua niin kuin niin monet muutkin ongelmat ovat korjautuneet. Huutamalla. Nyt tuntuu toimivan ilman, että koskin mihkään.

Kesä 2012 kuvina, olkaatten hyvät.