Yleistä

Koska edellinen testaus Tahkosta oli varsin negatiivinen, päätimme testata Tahkon uudelleen. Ennakkoon mäkeen kävi tutustumassa Haqlinen ja Tine ja palaute oli positiivista. Siksipä massiivisen kokoinen testausporukkamme ahtautui kahteen autoon ja lähti ajamaan kohti Tahkoa. Testaajiin kuului: Jasmo Luomu Haqlinen Henkki <td> <ul> <li> Tine </li> <li> Ninnu </li> <li> <a href="http://www.irc.fi/stilu">Stilu</a> </li> <li> <a href="http://irc.fi/kuiri">Kuiri</a> </li> </ul> </td> Lisäksi tapasimme mäessä Kispen ja Wdgen. Mukana oli siis monenlaista vetäjää ja kaikki välineet olivatkin ratsua lukuunottamatta mukana. Aamuun tuli heti äksöniä, kun olin kädettänyt jotain herätyksen kanssa. Heräsin siihen, kun auto tuli pihaan. Jasmo, nyt pitäis mennä. Shiiiiit! Joutu sykkii, luulisin että paljon yli 5 minuuttia ei kuitenkaan kallista aikaa tärväytynyt. Juuri, kun edellisen illan olin kuittaillut siitä, kuinka Tine ei pysy aikatauluissa.. Menomatkalla ajoimme menevällä hiihtomobiililla kohti tahkoa, kunnes eräällä hieman pienemmällä tiellä Tuusniemen ja Kaavin välillä liukastellessamme huomasimme naapurin tädin lipsauttaneen auton ojaan. Kohteliaina pysähdyimme ja kysyimme tarvitseeko hän apua. Ei tarvinnut, ilmeisesti traktori oli jo tulossa. Auton ovesta ulos astuessani huomasin yhden seikan: tien pinta oli todella liukas. Vaikka pysähdyimme paikkaan, joka lähinnä vatupassilla tarkastamalla näyttää kaltevalta, lähdin silti seisoessani valumaan alaspäin. Siitä autolla matkan jatkaminen ei ollutkaan aivan helppo tehtävä. Jouduimme työntämään ja sudittelemaan. Loppumatkalla vauhti oli matelua. Olimme Tahkolla joskus yhdentoista kieppeillä. Lippu oli vielä alennettu, 23 euroa päivä. Noussut kuitenkin siitä 17 eurosta. Myös vanhalla hiihdonopettajakortilla sai 50% alennuksen. Sitten mäkeen. Sumua, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Rinteeseen oli ilmeisesti satanut samanlaisen jääkerroksen kuin tiellekkin ja pinta oli kuin betonia. Onneksi (telluttelijoiden mieleen ainakin) rinnekoneet kävivät pehmittämässä rinteet. Lopulta Turisti, jota enimmäkseen laskettiin, oli ihan hyvä ja opettavainen rinne. Väittäisin kehittyneenikin hieman, ehkä en arastele vauhtia nyt niin paljoa kuin ennen. ...

Tiedättehän, kuinka Itä-Suomesta tuli oikoradan myötä auvoinen paikka elää. Joka päivä on uutta pyydaa, tytöt ovat kauniimpia kuin ennen ja ihmiset ovat muutenkin onnellisia. Tai tätä ainakin väitetään VR:n mainoksissa. Ajattelin lähettää, nyt jo hiljalleen semisti hermostuneena VR:n nykytilaan, palautetta Matkaan-lehteen. Koska julkaisusta ei ole varmuutta, ajattelin, että saan edes jollekin foorumille mielipiteeni julki, jos kirjoitan saman asian myös blogiin. Sisältö on siis eri, mutta ajatus sama. Aloitan kysymyksellä: Milloin olet viimeksi matkustanut junalla, joka on ollut täysin aikataulussaan, myös muilla pysäkeillä kuin ensimmäisellä? Ehkä joku muistaa jonkun kerran. Itse en. Itä-Suomen junat välillä Joensuu – Helsinki ovat poikkeuksetta aina myöhässä. Oikoradan tultua ei ole ollut kertaakaan ajoissa. Idoli voisi toimittajan ominaisuudessa tehdä tästä jutun ja tarkistaa faktoja. Hyvä ystäväni ja taitava ratalautailija Luomu kertoi myös omia kokemuksiaan: oikoradan tultua yksikään hänen avovaimonsa (joka reissaa jns-hki-jns) käyttämä juna ei ole ollut aikataulussa. Ei yksikään, niinhän CMX laulaa. Se on hämmästyttävä prosentti, eikö totta? Kuinka VR on valmistautunut siihen, että yhä enemmän ihmisillä on läppäreitä ja muita medialaitteita? Asiakashan arvostaisi sitä, jos saatavilla olisi lisää virtaa tarvittaessa. Vastaus: Ei mitenkään. IC2 junissa on ilmeisesti 2 pistoketta / kerros. Ainakin tässä vaunussa, missä juuri nyt istun, ei ole yhtäkään pistoketta. Tee työsi junassa, vai mitä he mainostavat. Pendolinossa on kai vaunuissa kanssa 4 pistoketta. Onneksi itsellä junamatkat ovat sen verran lyhyitä, vaan noin 2,5h kerrallaan, että läppärissä kestää akku helposti. Mutta entä jos menen Joensuu – Helsinki? Ilmeisesti ihmisille kaupataan lisäakkuja. Lipunmyynti on myöskin hämmentävää. Yritin ostaa tänään lippua verkkokaupasta kello 17:40, tai jotain sinnepäin. Ei onnistunut. Juna oli lähtenyt jo Helsingistä tulemaan, joten en voi ostaa enää lippua verkkokaupasta, vaikka tulenkin vasta matkalta kyytiin? Vai mistä tämä esto johtui? No, joka tapauksessa, sehän on aivan hanurista. Kuka muka ostaa lippujaan monta tuntia etukäteen, kun ei lähtöajasta kuitenkaan ole aivan varma. Tai minä en ainakaan ollut, suksipussi mukana ja piti mankua kyytiä. Kiitos vaan Waylerille. ...

Tietokoneet ovat maailman pahimpia kapistuksia. Jos tietokoneita ei olisi, olisi maailmassa rauha, ihmiset keskittyisivät rakastamaan toisiaan, koska he eivät olisi vihaisia töissä ja kotona. Kaikki tietokoneisiin hukattu aika olisi saatu hyödynnettyä, syöpä parannettua ja aurinko paistaisi ja kukat kasvaisivat kedolla. Linnut livertäisivät ja olisi kaunis sää. Mutta ei. Vettä sataa, loskaa lahjkeeseen saakka ja tietokoneen perkele ei suostu toimimaan. Tai toimiihan se, juuri niinkuin sitä huvittaa. Hitaasti. Jumitellen. Tai toinen vaihtoehto on, että ohjelma jota käytän, on epälooginen, en osaa käyttää sitä ja sen vuoksi turhaudun ja hermostun. Saatanpa hävittää tehdyt työnikin ja se edelleen pistää suomeksi sanottuna.. harmittamaan. Oiva aika siis osallistua tutkimukseen. Harmi ettei välitöntä palautetta saa, mutta saahan siihen osallistua joka tapauksessa. Joku sanoo, että tietokoneella työskennellessä kipeytyy niska ja selkä. Minulla kipeytyy kasvon lihakset, kun joutuu puremaan hammasta, ettei huutaisi tai löisi konetta. Koska sehän olisi tyhmää, vai kuinka? EDIT: myös Nikolla on tainnut olla samankaltaisia tuntemuksia..

Kuten aikasemmin jo lupailinkin, seuraava testikohde oli Myllymäki, tuo Joutsenon kupeessa oleva laskettelurinne. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt kyseisessä paikassa enkä osannut odottaa mitään. Testiryhmämme koostumus oli tällä kertaa seuraava: Jasmo (tellut) Stilu (tellut) Sipe (alpit) SJV (alpit) Räntäsateisena iltana keräännyimme neljästään käytettävissä olevaan hienoon tila-autoomme. Uutta nuoskalunta oli tullut 5-10 senttiä. Pieni pelko oli takaraivossa, että luistaako mokoma tärkki laisinkaan. Automatka Joutsenoon edelleen aiheutti ennakkoluuloja sään suhteen. Tuulilasiin jäi töhryä. No, onneksi muilla tämä oli tämän kauden avaus, jolloin into voittaa järjen, eikä itseänikään töhnä jaksanut harmittaa. Lisäksi LaSkimen jäsenet saavat edullisesti parin tunnin lippuja Myllymäkeen (aikaa ei taida kukaan valvoa), joten rahallisesti uhraus ei ollut valtava. Kun muut virittelivät kamoja niskaansa, testaamisesta erityisen innostunut Sipe halusi testata vuokraamon. Tulos: Huonot monot ja ei-nykyaikaiset sukset. Dinit olivat kuitenkin säädetty oikein, sillä suksi irtosi tarvittaessa. Joten ammattitaitoa vuokraamosta kuitenkin ilmeisesti löytyy. Rinne oli aika yllätys. En yritä starailla, mutta en oikeasti ole koskaan aikaisemmin käynyt laskemassa noin pienellä kukkulalla. Tässäkö tämä oli kuvaa aika hyvin ensilaskuja. Onneksi luontoäiti oli tosiaan tuonut sen 5-10 cm uutta lunta rinteeseen. Se tarkoitti sitä, että olin uudenlaisissa olosuhteissa telemarkeilla. Miten tässä nyt pitäisi laskea? Valitettavasti kaikki mestaruustason telemark-laskijat loistivat tällä kertaa poissaolollaan. Jotenkin vaan räpiköitiin. Alppilaskijatkin viihtyivät, mutta kuten oli arvattavissa, alppisukselle rinne ei tarjonnut riemunkiljahduksia. Loivuus ja alppisuksen jämäkkyys ja tuollainen pöperö ei välttämättä ole mieltä räjäyttävä. Uskon, että helposti käy tylsäksi. Tellu ei käynyt. Stilukin tuntui viihtyvän semifätillä tellulla, joka näkyi kyllä kulkevankin. Ei kannata uskoa niitä Stilun juttuja, mitä hän kertoo, ne ovat vaan osa iskuyritystä (katso kohta Hiihdä) Yhteensä rannetietokone mittasi muistaakseni 19 laskua, jotka suoritimme tuossa noin kahden tunnin aikaviipaleessa. ...

Tiedättehän ne ajat, kun blogikirjoittaja ei keksi mitään kirjoitettavaa, mutta on sellainen olo, että jotain pitäisi kirjoittaa. No sillonhan kirjoitetaan statistiikasta. Olen kohta pitänyt blogia vuoden. Postauksia on kertynyt 892 kappaletta ja kommentteja 895 kappaletta. Akismet on blokannut 140 000 spämmikommenttia ja trackbackiä. Kävijöitä sivuilla on noin 100 päivässä, joista noin 50% ovat uusia kävijöitä (eli tulevat vaikkapa googlesta) ja 50% on vanhoja kävijöitä. Tämän lisäksi pitää lisätä ihmiset jotka lukevat feediä, joita on varmaan noin parikymmentä. Voit tilata blogin blogilistan kautta tai feedin tästä.

Kaikki kolinkävijät, herätkää! Koli on astunut ainakin osittain blogiaikakauteen työntekijänsä Saavin kautta. Blogia voi seurata osoitteesta http://saavi.vapina.org/blog/

Kun Kolilla vielä mietitään tykkejen suuntaamista, losottavat Tahkolla pojat jo lunta rinteeseen. Siksipä Joensuusta irrottautui jälleen kerran testiryhmä, tällä kertaa osoitteena Tahko. Testiryhmän koostumus oli tällä kertaa seuraava: Jasmo: tellut (amatööri) Haqlinen: tellut (sm-taso) ja alpit Kuiri: tellut (mm-taso) Hissiliput 17e päivä, ei paha siis. Saavuttiin paikalle joskus puolen kahdentoista maissa, kävimme katsomassa ennen sitä, mikä on pössis Siilinjärvellä. Kuolleelta näytti ja jätimme Kasurilan väliin. Joten kamoja laitoimme niskaan, liput luukulta ja menoksi. Alkuvaikutelma oli huono. Tykit jauhoivat kukkulan (aika optimisti ollut se, joka on keksinyt Tahkon nimeksi Tahkovuori…) sankkaan sumuun. Hissinousulla ei meinannut seuraavaa henkaria nähdä. Ehkä tykkien sijoittelua tai päällä pitämistä olisi voinut harkita uudelleen, jotta laskijat olisivat nähneet laskea. Taitamattomuus ei loppunut siihen. Rinne oli todella monipuolinen. Leveyttä oli, muotoja oli ja lapsille pallomeri. Tiedättehän sen kovan pallon, joka tulee, kun tykitetään leudolla kelillä liian märkää lunta ja sitten yritetään hioa sitä rinteeksi. Sehän ei onnistu, vaan rinteen pinnasta tulee kuulalaakeria. Voin sanoa, että aloittelevana telluttajana olin todella hukassa. Siihen kun lisää huonon näkyvyyden (ja minulla kun ei ole edes keltaista tai muuta valoa vahvistavaa linssiä..) niin saa aikaan epämiellyttävän laskukokemuksen. Haqlisella meni vielä huonommin. Välinetoimittaja ei pystynyt toimittamaan uutta tellukenkää ajoissa ja lainaksi saatu Crispi paino varpaita (niin kuin itsellänikin, kun testailin) niin kovasti, että tellulaskut jäi. Onneksi kyydissä oli myös alpit ja vanha kunnon R:EX. Olin aika pahalla päällä. Eikö nämä savolaiset osaa mitään? Miksi tämä on auki, kun eihän täällä voi edes laskea. Lähdimme katsomaan toista puolta, lumilaaksoa. Se on korkeuseroltaan pienempi, ilmeisesti jokin perherinnetyyppinen ratkaisu. Halleluja. Siellä lumi ei ollut palloa. Jipii. Nähnyt ei sielläkään, mutta sentään pysyin suksen päällä! ...

Eli jos joku epäonninen (kuten minä) asensi Operan ensimmäisen yritelmän RC1:ksi ja taisteli ärsyttävän gzip-ongelman kanssa (joka oli todella ärsyttävä), niin nyt ongelma on uuden version myötä korjattu. Ja kuten aina näiden previkoiden kanssa, se on saatavilla desktopteamin blogista. PS. Terveisiä stilulle, se niin tykkää, kun kirjoitan Operan päivityksistä.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tapahtuu. Aiempi osastojako muuttuu tiedekuntamalliksi, joka tarkoittaa sitä, että nykyisen usean osaston malli muuttuu kolmen tiedekunnan malliksi. Kauppatieteellinen tiedekunta muodostuu nykyisestä kauppatieteen osastosta, tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta muodostuu, yllätys yllätys, tietotekniikasta ja tuotantotaloudesta ja kolmas tiedekunta on tekniikan tiedekunta, joka koostuu sähkötekniikasta, kemiantekniikasta, konetekniikasta, ympäristötekniikasta ja energiatekniikasta. Opiskelijatasolla käytännössä eroa ei varmastikaan aivan heti ainakaan huomaa. Muutoksella pyritään kahteen asiaan: Näytetään opetusministeriölle, että täällä tehdään muutoksia ja ehkä aivan oikeastikin pyritään yhdistämään hallintoa. Alkuperäinen ideahan oli keventää byrokratiaa ja kaikkea managerointia. Vähentää hallintoportaita. No niin ei todellakaan käynyt, vaan portaita tuli lisää, ja yksinkertaistumisestakin voi olla montaa mieltä. Tai oikeastaan ei. Opiskelijana yllä oleva ei niinkään ole kiinnostanut. Taistelkoon. LTY on ollut aina byrokraattien taivas, jossa hallintotehtävissä on paljon ihmisiä. Mutta nyt. Rehtorilla on idea: yhdistetään tulevien tiedekuntien kandidaatinohjelmat. Pikainen kertaus niille, jotka eivät ole tutustuneet nykyiseen koulutusmeininkiin tekniikan alalla. Tutkinto muuttui muutama vuosi sitten kaksiportaiseksi, ensin valmistutaan tekniikan kandidaatiksi (joksi en valmistu täksi jouluksi, ihanan englanninopettajan Jukka Taipaleen takia) ja sitten tekniikan maisteriksi, eli diplomi-insinööriksi. Tällä hetkellä muutos ei ole oikeastaan vaikuttanut opiskeluun mitenkään, ennen suoritettu kurssi Erikoistyö on nykyään nimeltään Kandidaatintyökurssi ja siinä se. Jokaisella opiskelusuunnalla on oma kandiohjelma, eli jokainen lukee omia aineitaan kandidaattiin. Mutta ei enää, jos rehtori saa päättää. Kandiohjelmat haluttaisiin yksinkertaistaa siten, että jokaisella tiedekunnalla olisi vain yksi kandiohjelma. Eli syntyisi vaan katikandeja, tite-tutakandeja ja tekniikan kandeja. Kuulostaa järjettömältä, etenkin tekniikan osalta, mutta myös tite-tuta osalta. Kuinka motivoit tuotantotalouden osastolle tulleen opiskelemaan väkisin tietotekniikkaa, algoritmien suunnittelua ja niin edelleen? Ja mikä on tarkoitus? Nopeutetaanko tällä valmistumisaikoja? Entä kun haluat tulla opiskelemaan ympäristötekniikkaa, kuuluuko kandidaatinopintoihin silti myös konetekniikan opintoja? ...

Ärsyttävää. Haluaisin päivittää puhelimeni, mutta Nokian Software Updater ei vaan tarjoile minulle päivitystä. Jatkossa updater kuuluu osaksi PC Suitea, joka onkin järkevää. En tiedä auttaako päivitys lopulta moneenkaan asiaan, mutta ainakin näytön kääntymisen nopeutuminen olisi kivaa. Huomasin PC Suitessa sellaisen kivan ominaisuuden, että kuvien ja videoiden siirtämisen voi automatisoida. Kun puhelimen kytkee koneeseen jotenkin (esim BT tosi kätevä), niin automaattisesti kuvat ja videot siirtyvät koneelle. Halutessaan voi automatisoida myös niiden poiston kännykästä. Minulla muistikortilla kyllä on tilaa paljon, mutta ne, jotka nyhräävät 64Mt kortilla voivat tästä tiedosta jopa hyötyä.

Lunta tupaan! Edelleen sataa. Tai siis taas sataa. Lunta on aika reilusti. Teitä ei ole vieläkään kaikkia aurattu. Kevyen liikenteen väylät ovat auraamatta. Kouluun saa edelleen tallustaa pientä polkeutunutta kinttupolkua pitkin. Ja lumisateesta on mitä, 4 päivää? Näin toimii kaikkein ihanin kaupunki: Lappeenranta. Vuokatti aukeaa ensi viikonloppuna. Alakatti aukeaa, eli rinteelle pituutta noin 1000m ja korkeuseroa 170m. Jos maailma ei kaadu, niin sinne lauantaina. Telluilla. Tänä iltana pitäisi julkisesti soittaa (cd-) levyjä. Ei kyllä jännitä, mutta pitäisi varmaan. Onneksi yleisö on pieni ja todennäköisesti tunnen kaikki. En tiedä onko se lieventävä asianhaara. Kunhan viikonlopun jälkeen tulen taas Lappeenrantaan, niin taidanpa ottaa laskukamat mukaan ja iskeytyä joku päivä P^HMyllymäkeen. Kuulostaa suunnitelmalta.

Tällä kertaa Jasmon blogi vieraili skiexpoilla. Ydintiimiin kuului kirjoittaneen lisäksi myös haqlinen ja saavi. Matkapäivä oli keskiviikko. Lumipyry toi oman vaikeutensa liikkumiseen. Esimerkiksi lisätestiryhmä (koostumus: Sieppo ja stilu) oli epävarma Helsinkiin pääsystä. Junat hidastelivat, vetureita hajoili, junavuoroja peruttiin ja niin edelleen. Onneksi oikorata toi meidät tunnin lähemmäksi Helsinkiä. Vaikkei siinä koskaan junat koko matkaa toimikaan. Saavi ja Haqlinen lähtivät ajamaan Joensuusta ajoissa, mutta Joensuu-Lappeenranta välinen tie oli huonosti aurattu, näkyvyys oli huono ja koko väli oli yhtä tuskaa. Autoja ojissa, rekkoja pientareilla. Maltilla ja älyllä kaksikko suoriutui Lappeenrantaan, vaikka Saavilla välillä meinasi ilmeisesti tien kuoppaisuuden takia olla hieman huono olo. Itse hyppäsin tästä kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Helsingintiellä oli joku ajanut A3 Audinsa liikenteenjakajan lumihankeen siten, ettei auto noussut omin voimin. Kävimme tuuppaamassa. Audimies on aina audimies: Varokaa ettei tule lommoja kun työnnätte. Varoisi itse, kun kikkailee käsijarrulla. Onneksi Haqlinen oli ajan hermolla: Hanki seuraavaksi quattro niin ei tarvi meidän työnnellä. Matka kohti Helsinkiä jatkui hitaasti mutta rauhallisesti. Tie oli liukas, rekkoja oli ojissa, postiauto oli ajettu syvälle ojaan ja joku oli parkkeerannut mersunsa kylelleen pientareelle. LOSKA Olimme siis matkalla kohti Skiexpon etkoja, virallista hiihtotapahtumaa: Loskaa. Paikka Club Prive ja teemana hiihto ja kallis viina. Sinne päästiinkin. Seurueeseen liittyi muun muassa Kispe (Oon koskettanu Kispee! Ei vetäny kansiin, mut lähellä oli.) ja Wdge ja paljon muita. Testasimme ensin Coronan juomalistaa, joka osottautui ihan hyväksi. Valitettavasti tietyt ainesosat loppuivat kesken, joten Jalosia ei voitu ottaa kuin yhdet. {.imagelink}Siitä sitten toiset paremmin toiset huonommin siirryttiin Priven puolelle. Testiprosessi jatkui samanlaisena. Kiva oli jutella uusien tyyppien, kuten Kispe-Kaisan kanssa. Ja sellaisten tyyppien kanssa joita harvoin näkee, kuten MikkoP ja Henkki. Kaikin puolin oli erittäin kivaa. Joillekin freelance-testaajillemme tuli tarve myös testata sisustuksen pestävyys, saniteettitilojen mukavuus ja pokejen hermon kestäminen. Poket saivat kyllä mielestäni pisteet kotiin siinä, että vaikka meininki oli paikoittain vähän äpärää, niin homman annettiin jatkua riittävän kauan, että baarista poistuminen pystyttiin suorittamaan semi-järkevästi. Toiset kävellen, toiset kannettiin. ...

Lunta sataa taivaan täydeltä. Vastaantulijat irvistelivät ja näyttivät hapanta naamaa. Minusta pitkästä aikaa oli kivaa, kun lumi tuiskutti naamaan.

Ruka on yksi suosituimmista suomalaisista hiihtokeskuksista. Se on myös edistyneen lumetusrjärjestelmänsä vuoksi yleensä se keskus, joka avaa rinteensä ensimmäisenä. Kuten myös tänä vuonna. Rukalla laskettiin jo edellisenä viikonloppuna, mutta viralliset avajaiset olivat nyt viikonloppuna joten testitiimi suuntasi Rukalle. Testitiimiin kuuluivat: Jasmo (tellut ja alpit) Luomu (Ratalaudat) Riina (sekä pehmeä lauta että ratalauta) {.imagelink} Kello 07:00 testitiimi lähti tehokkaalla kulkupelillään Joensuusta kohti Kuusamoa ja Rukaa. Lähtökeli oli epäuskoinen, vettä satoi ropisten ja se oikein korosti aamun pimeyttä. Kolmen hengen varusteet (neljä ratalautaa, yksi pehmeä lauta ja tellut ja alpit) mahtuivat tehokkaaseen tila-autoomme hyvin, koska boksi oli niin hieno. {.imagelink}Ensimmäinen stoppi oli hieman ennen Juukaa, jossa kävimme kysymässä yhden pehmeän laudan mukaamme ja vähän tietotaitoa telemark-siteen asentamisesta. Lauta kyytiin ja tien päälle. Matka meni ongelmitta. Sisätilat olivat hyvät ja mahtui hyvin istumaan. Lisäksi Battery kolisi päässä ja matka taittui. Ennen Valtimoa alkoi näkyä ensimmäisen kerran lunta. Samassa näimmekin jo rekankin ojassa. Ilmeisesti ei henkilövahinkoja, autonosturit olivat juuri saapumassa paikalle. Kävimme tankkaamassa Suomussalmella, jota voi suositella muillekin edullisten polttoaineiden vuoksi. Kahvi / tee naamaan ja menoksi. Lisäkofeiini ei ainakaan vähentänyt levottomuutta. {.imagelink}Viimein pääsimme perille luovimaan Audi Q7:en sekaan. Olen testiporukastamme se, joka ei ole käynyt aikaisemmin Rukalla kuin kerran. Minulla oli myös valmisteltuna testi Rukan välinehuollolle. Siteiden asennusta kaksin kappalein. Kun menin huoltomiehen luo, tunnelma oli kireä. Hänen hieno suksien huoltokone oli särkynyt. Lisäksi hänellä ei olisi valmiita sapluunoita tarjoamiini suksiin / siteisiin. Kuitenkin ammattiylpeys pakotti hänet auttamaan. Paperisapluunan avulla ja paljon mittanauhaa käyttämällä G3:n Targa-side saatiin kuin saatiinkin sukseen kiinni. (Kuka tuo G3:sta maahan? Ruka olisi valmis vastaanottamaan sapluunat siteisiin!) Aikaa meni 40 minuuttia. Huoltomiehellä kuitenkin huumori kesti, vaikka välit työkavereiden kanssa taisivat olla vähän tiukalla. Koko ajan joku olisi halunnut huollattaa suksia, mutta kone ei toiminut. Ja kone ei korjaantunut, sillä miehen aika meni minun suksieni kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen. ...

Lähden huomenna aamulla aikaisin Rukalle. Tarkoituksena olisi hiihtää vähän ja ehkä käyttää ”Stilun” vinkkejä.

Jokainen meistä, jotka eivät elä parisuhteessa, potevat varmaan joskus yksinäisyyttä ja halipulaa. Kuinka monikertaistaa saaminen, hurmata tytöt ja lisäksi vielä itsekin nauttia elämästä? Nämä kysymykset ovat vaikeita, eikä minulla ole niihin vastauksia. Onneksi joillakin meistä on. Eräs nuorekas mieshenkilö on vapaaehtoinen paljastamaan salansa. Hän ei halua osallistua kuitenkaan julkiseen keskusteluunsa omalla, tunnistettavalla, nimellään, joten nimittäkäämme häntä vaikkapa Stiluksi. Stilu lupasi, että saan julkaista hänen muun muassa minulle kertomiaan iskuvinkkejä ja kertoa kuinka, Stilu hoitaa homman kotiin. Sitten itse asiaan. Jos nämä eivät toimi naisen kanssa, niin siinä tapauksessa itse Stilukaan ei olisi saanut hommaa toimimaan sen naisen kanssa. Ja se on jo ihme! Valehtele. Jos tapaat naisen vaikkapa baarissa, tai verkossa, sinun ei todellakaan tarvitse puhua totta. Nimen valehtelusta on hyvä aloittaa, näin pääset tuntumaan. Voit kertoa olevasi lukiossa tai yliopistossa, mikä vaan tuntuukaan uppoavan naiseen paremmin. Iän, oikean asuinpaikan, harrastusten, ammatin tai muun paljastavan tiedon oikeellisuus voi vesittää mahdollisuutesi, ole siis tarkkana! Vedä överit. Jos menet baariin hakemaan naista, juo koko ajan kaksin käsin viinaa. Kunhan olet tarpeeksi rohkea, niin voit alkaa juttelemaan tytöille. Juttelussa tietenkin sovelletaan aiempaa kohtaa. Lisäksi pitää muistaa juoda koko ajan. Todennäköisesti olet loppuillasta parhaassa pelikunnossa, ns. Stilut, ja voit tarjoutua baarissa vaikkapa vilauttamaan veitikkaasi tai vaikka vaan kourimaan tyttöä. Kun tilanne alkaa näyttää hyvältä, ota pari terävää siten, että jalkasi puoleksi pettävät. Nainen huolehtii sinut taksiin ja toivottavasti kotiinsa! Älä kuitenkaan unohda kenkiä naisen kotiin! Vähättele itseäsi. Vaikka tiedät olevasi lyhyt, tiukkakroppainen ja suloinen nappisilmä, älä silti myönnä sitä, vaan väitä naisille, että olet ruma, lihava ja huonokuntoinen. Tämä lisää heidän kiinnostustaan. Muista samaan aikaan viedä läpi tiukkaa treeniohjelmaa, ettei puheesi pääsisi toteutumaan. ...

Blogin feedilinkit eivät nähtävästi toimineet themessä olleen bugin vuoksi. Korjasin ongelman ja nyt feedit saa tilattua sidebarista (jos ei ole sellaista selainta joka näyttää feedit osoiterivillä). Kiitokset luomulle.

Tykkään sellaisista peleistä, joissa on tunnelmaa. Olen pitkästä aikaa pelannut System Shock 2:sta ja nautin kyllä. Tunnelma on hyvä ja jännittävä. Samalla meininki ei ole pelkkää räiskintää, vaan peliin on saatu ympättyä hahmon kehitystä ja puzzleja. Toinen, enemmän räiskintään pohjautuva, tunnelmallinen peli on Alien versus Predator 2. Aivan loistava. Silloin kun sitä pelasin ensimmäisen kerran (marinella), meni varmaan yli 30 minuuttia ennen kuin ensimmäinen alieni tuli vastaani. Olin silti ampunut siihen mennessä varjoja varmaan kymmeniä laukauksia. Hyvää ja jännittävää meininkiä. Suosittelen kaikille kyseisiä pelejä. Monta kertaa tällä tavoin illalla luurit päässä pelatessa on huomannut selän hikoavan.. Sitähän minä tällä juuri haenkin, eli olen tyytyväinen!

Operasta julkaistiin virallisesti tai epävirallisesti juuri versio 9.1. Keskustelu ja latauslinkit löytyvät desktopteamin blogista. Paljon erityisesti bugfixejä. Otamme taas askeleen lähemmäksi parempaa selauskokemusta.

Aiemminkin jeesustelin jo sähkön kulutuksesta. Tai hetkinen, miksi sanon jeesustelin? Tuo oikeastaan itsessään kuvaa perussuomalaisen suhdetta sähköön ja sen säästämiseen. Sähkön säästäminen on turhaa, tarpeetonta, sitähän tulee töpselistä. No nyt aihe on taas pinnalla, sen sinne nosti Bisnes.fi. Jonkun tarttis tehdä jotain, jotta hiilidioksidipäästöt pienenisivät. Nimenomaan jonkun, kuhan se en ole minä, vai kuinka? Olen ollut kohta puoli vuotta LTY:ssä töissä ja ainakaan minun silmiini ei ole tullut mitään sähkönkäyttö / -säästöpolitiikkaa. Itseasissa se on yllättävää, sillä yliopistot kai ovat tällä hetkellä jonkinlaisella laihdutuskuurilla. Tosin julkisella sektorilla laihdutuskuuri kai ei tarkoita toiminnan tehostamista, vaan valituksen lisäämistä. Helsingin Kauppakorkea (saatan muistaa väärin, joku korkeakoulutasoinen laitos Helsingissä) on tehnyt tietokoneille virransäästöpolitiikan. Tietokoneet menevät nopeasti virransäästötilaan, niitä sammutellaan silloin kun niitä ei käytetä ja niin edelleen. Säästö: 18 500 EUR vuodessa. Tuolla rahalla jo palkkaisi assarin puoleksi vuodeksi. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa moisia säästöjä ei edes kaavailla, tai ainakaan siitä ei ole hiiskuttu henkilökunnallekkaan. Ehkä kannattaisi. Lisäys, sattumalta Pinseristä löytyi asiaa sivuava linkkikin, hyviä videoita.