Yleistä

Monet kaverini ovat matkustelleet monia vuosia, jotkut tykkäävät käydä Espanjassa lomailemassa (tai irkkaamassa), jotkut käyvät Australiassa (kirjoittamassa blogiin) ja jotkut tykkäävät käydä Keski-Euroopassa tai Norjassa hiihtelemässä (tai olemassa hissityttöinä). Itse olen matkailussa varsinainen aloittelija, joten koin tarpeelliseksi kerätä kaiken tarvittavan tiedon matkailusta yhteen listaan, josta on sitten hyvä tarkistaa, jotta kaikki on tehtynä valmiiksi jo lähtiessä ja että matkalla osaa käyttäytyä oikein. Myös matkan jälkeen pitää osata toimia oikein. Hehkuta. Kaverisi ja puolitutut nauttivat sinun kanssasi matkakuumeesta mielellään, miksipä et sitten mainitsisi aina säännöllisesti lähdöstä! Salassa lähteminen on epäilyttävää, joten julkisuutta kannattaa hakea. Tärkeää on myös muistuttaa tuntemattomia siitä, että olet lähdössä ulkomaille, vaihda siis irc-galleriaan paikkakunnaksi ulkomailla ja kerää lähtökuumetta blogissasi! Hehkuta osa 2. Siinä missä ensimmäinen hehkuttaminen kuului matkavalmisteluihin, tämä toinen osa kuuluu matkan aikana tehtäviin suoritteisiin. Ota matkalta kuvia ja laita ne heti jakoon kavereillesi ja esimerkiksi irc-galleriaan. Kerro mistä ne on otettu. Älä kuitenkaan vaikuta innokkaalta esimerkiksi kuvateksteissä, vaan ole kuuli. Kävästiin vuoren huipulla, kauniit näkymät oli on vielä ok, mutta Käytiin vuorella, tsekkaa mitkä näkymät, siis vau aivan mielettömät tekee sinusta idiootin. Kerro nimiä. Kun kerrot retkistäsi, käytä paikkojen nimiä ja ihmisten nimiä runsaasti. Se saa kuuntelijan luulemaan, että oikeasti tutustuit ihmisiin ja kävit hienossa paikassa, vaikka puhuisitkin vain paikallisesta pubista, sen takapihasta ja semisti murakasta siivoojasta. Mieluusti käytä paikoista vielä skenenimiä, jottei niitä voida tarkistaa myöhemminkään mistään kartasta. Lähetä postikortti. Vaikka irkkaisit kavereidesi kanssa joka päivä, tai vaikka vain vaihtelisit sähköposteja, on syytä kuitenkin lähettää postikortti. Sisällöllä tai kuvalla ei niinkään ole merkitystä, mutta ajatus on tärkein. Minä olen täällä, lällällää. ...

Nyt on kyse siis siitä perinteisestä tykillä tehtävästä lumetuksesta. Sitä voi nimittäin tehdä niin monella tavalla. Alla esimerkit Myllymäen meiningistä. {.imagelink} {.imagelink} Erityisen tehokasta meininkiä. Ehkä vieressä olevan hiihtostadionin käyttäjät olivat tyytyväisiä, kun vihdoinkin saivat lunta.

Monet miettivät, että pitääkö tv-lupa maksaa senkin jälkeen, kun analogiset lähetykset loppuvat, jos ei hanki digiboksia (tai digivastaanottavaa telkkaria). Ei tarvitse. Q: Tarvitseeko suorittaa televisiomaksua syyskuun 2007 jälkeen, mikäli ei hanki digisovitinta mutta haluaa pitää television nauhoitettujen elokuvien katselua varten? A: Kaikki televisiolähetykset muuttuvat Suomessa digitaalisiksi 1.9.2007 alkaen. Mikäli käytössä ei ole digisovitinta tai digitelevisiota, ei tämän jälkeen voi enää katsoa suomalaisia televisiolähetyksiä, eikä myöskään televisiomaksua tarvitse maksaa. Televisiomaksu on kuitenkin maksettava, jos pystyy katsomaan muiden maiden analogisia televisiolähetyksiä (esim. Ruotsi siirtyy digiaikaan vasta marraskuussa 2007). Televisiomaksu on maksettava myös silloin, jos käytössä on satelliittiantenni, jonka avulla voi vastaanottaa ulkomaisia televisio-ohjelmia. (tv-maksu.fi) Huomionarvoista on myös se, että jos digitv:tä katsoo käyttäen USB-dongelia, niin.. Se mahtuu vaikka taskuun tarkastajan ajaksi.. Ei sillä, että itse tekisin niin – en tietenkään. Mutta näin vain ajatusleikkinä.

Sekalaista tänään. Olen palannut Lappeenrantaan. Tänne vesisateen keskelle. Tiistaina oli onneksi hyvä päivä Kolilla vedellä, kuten myös maanantaina. Joten vielä ei harmita äärettömästi kakkakelit. Viikon videovinkki. Salaliittotarinat eli teoriat jatkuvat. Tällä kertaa Loose Change (2nd edition), aiheena 9/11 ja asiat, jotka eivät olekaan aivan oikein. Suosittelen katsomaan. Suosittelen käyttämään omia aivoja, erityisesti sitä kritiikkiosaa. Jos elokuvassa esitetty salaliitto olisi tosi, eikö sen mahdollinen paljastuminen uhkaisi koko maailmanrauhaa? Valmistakin kritiikkiä leffalle on tarjolla, esimerkiksi LooseChangeGuide – tosin tämä guidekaan ei vaikuttanut oikein vakavasti otettavalta. Suosittelen silti ainakin elokuvaa. Lappeenrannan Divassa on perjantaina sellainen tapahtuma kuin Konehuone. Sekaan vaan, sinne kyllä mahtuu!

Hiihtelytarinat jatkuvat. Tällä kertaa arvostelun kohteena Koli. Tämä testaus ja arvostelu on tehty pitkittäistutkimuksella, ja tutkimusotteiden aikaväli on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana vuorokauden mittaisista pätkistä aina useiden viikkojen pätkiin (+ tietenkin kesäkausi). Kuitenkin kiinnostavaa on ainoastaan tämän hetken tilanne, joten ei anneta historian painolastin turhaa viedä meitä syviin vesiin. Tänä vuonna Koli on ollut poikkeuksellisen lumeton. Yleensä Koli on ollut hyvin lumivarma ja tässä vaiheessa ollaan voitu hiihtää jo lähes koko kapasiteetilla. Tänä vuonna niin ei kuitenkaan ole, vaan auki on vasta 1,5 rinnettä – Pielinen ja Ipatin alaosa. Lisäksi rinteet eivät ole täysleveitä, vaan leveydestä puuttuu joitain metrejä. Lauantaina olin mutkamäessä alppisuksilla. Rinne oli kova, mutta ei jäinen. Pallomerta ei ollut. Tasainen. Hyvin ajettu. Tykeistä ei tykitetty silmille töhnäpasaa. Sain tehtyä (omasta mielestäni) hyviä käännöksiä. Rokkas täysillä. 2300kcal. Tänään olin vuorostaan telemark-vehkeillä. Myös kaveri oli telluilla, tarkoituksena oli vähän laskea ja vähän koittaa neuvoa, sen vähän mitä mä siitä nyt tiedän. Yöllä sataneen lumen (Kolin toppiin oli satanut ehkä muutama 3-5 cm?) päälle ajettu koneen jälki oli tasainen ja pehmeä. Täydellinen aloittelevalle telluharrastajalle. Kehitystä tapahtuikin nopeasti. Itsellä oli välillä vaikeuksia saada suksi pysymään rinteessä pehmeyden vuoksi, osuiko side rinteeseen? 1700kcal. Kolilla on kuitenkin tunnelmaa. Se ei ole Tahko, eikä Ruka! Koli ei yritä olla tunturi, koska ei ole sitä. Koli ei yritä olla mitään muutakaan, vaan on vaan. Profiililtaan varsin vaihtelevien rinteiden lisäksi siis löytyy myös palvelevaa henkilökuntaa, vähemmän palvelevaa henkilökuntaa, turisteja ja koliaborginaaleja. Sekaan mahtuu hyvin, näyttämisen tarvetta ei ole ja meininki ei ole kamoilla elvistelyä ja näyttäytymistä. Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä. Kolilla ei ole offareita. Ja vaikka olisikin, metsässä laskeminen on kiellettyä kansallispuiston alueella. Toisekseen, Kolin tuolihissi on HIDAS. Vaikka sen hitautta on todistetusti käytetty hyväksi hiihtokissan hankkimisessa(!), niin se on rasittavan hidas tällaisille ei-pelaajille. Onneksi aina niin aurinkoiset ja vitsikkäät hissimiehet piristävät, vaikka hissi olisikin hidas. ...

Oletko katsonut salaisia kansioita? Tykkäätkö salaliitoista? Kiinnostaako maan ulkopuolinen elämä? Jos vastisit yhteenkään kyllä, tämä dokkari on tarkoitettu sinulle: http://video.google.com/videoplay?docid=-5594744703753734741 PS. KRIISI, blogilista ei toimi!

Aika kuluu nopeasti. Ensimmäisen postauksen kirjoittamisesta on kulunut melko tarkkaan 2 vuotta. Jasmon blogi on siis tullut terhakkaaseen kahden vuoden ikään. Kuten tapoihin kuuluu, luotaan vähän tätä kahta vuotta. Postauksessa on paljon linkkejä, ehkä liikaakin, yritin nostaa tärkeitä blogin vaiheita esiin tuolla tavoin. Minulla on aina ollut kirjoittamisen tarve. Teininä kirjoitin pöytälaatikkoon (kuvainnollisesti, todellisuudessa kiintolevylle), kun en muutakaan keksinyt, nämä kirjoitukset hävisivät kiintolevyn räjähtämisen myötä aikoinaan (eikä niistä sen enempää..). Sen jälkeen kirjoitin paljon Muropaketin foorumille ja muillekin tietokonesivustoille, kuten Tehomyllyyn. Hardis ei minua koskaan oikein kiinnostanut, mutta keskustelin ohjelmistoista ja internetistä sekä iskin yleistä keskustelua -alueille. Kirjoittamisen tarpeen takia ajauduin edesmenneeseen aloitus.net:iin, sittemmin uutisopas.com:iin, joka on myös jo kuollut ja jopa edesmenneeseen Enter-lehteen. Kysymys kuuluukin, että liekö edellä mainittujen palveluiden ja lehtien loppuminen johtunut juuri minun osallistumisestani.. Halu kirjoittaa ajoi minut myös bloggaamaan. En mainostanut blogiani suuremmin kavereillenikaan, lisäsin itseni Blogilistalle (niin kuin kaikkien bloggaajien pitäisi) ja kirjoitin aiheista, jotka minua kiinnostivat, en niinkään omasta elämästäni. No, jotain kuitenkin oli omastakin elämästä. Hiihtojutut ovat olleet oleellinen osa blogiani aina. Kaksi vuotta sitten mainostin, kuinka laskettiin Kolilla sitä paljon puhuttua pyydaa. Vähän piti hehkuttaa, jopa kuvien kera. Ensimmäiset ongelmat int2000.net:in kanssa alkoivat helmikuun lopussa. Puoli vuotta myöhemmin siirryin blogeineni Sigmaticin alaisuuteen ja ongelmia ei sen jälkeen ole ollut yhtäkään. Maaliskuun puolivälissä 2005 muutto nykyiseen asuntoon laitettiin alulle. Kaikki meni muuten ongelmitta, mutta vasta muuttaessa iski vasten kasvoja se, mihin oikein olemme muuttamassa. Nyt on kuitenkin osoittautunut, että paikka on ihan siedettävä, poliisit nyt ovat vain kerran käyneet oven takana kysymässä, olenko nähnyt tai kuullut mitään.. Naapurit haslasivat jotain ja sinne murtauduttiinkin. Eivät asu enää täällä. Laskivat säännöllisesti toisistaan tai itsestään veret käytävään. Siisti juttu! ...

Suomen valtion kuluvan vuoden budjettiin löytyikin 750 miljoonaa euroa lisää rahaa. Nythän opiskelijoiden tulorajojen / opintorahan korottamisesta ei enää edes puhuta, vaan rahat survotaan suoraan johonkin muualle. Eduskuntavaaleja odotellessa voidaan muistuttaa, että hallituksessa istuu SDP ja Keskusta.

Kaikkien koodareiden ja muidenkin iloisin energiajuoma Battery on nyt saatavana myös sokerittomana versiona koodinimellä Battery Stripped. Batteryn keskivertokuluttajana tunsin vastuuni ja käsitin, että minun on mentävä sinne, minne kaikki eivät vielä ole menneet. Juoda tätä uutta uutetta ja todeta, miltä se maistuu. Olin skeptinen kahdesta syystä: 1) Battery Gingered ei ole hyvää ja 2) Teho Cola Light on kammottavaa. No, testiympäristö oli tuttu ja turvallinen, joten uskalsin lähteä yritykseen. *kraak*. Ei kaksista suhahdusta, kyse on kuitenkin Batterystä. Jopa koulun puoliavoimessa jäähdyttimessä säilytetty Battery oli tällä kertaa riittävän kylmää. Pieni hajustelu antoi ymmärtää, että aromi on erilainen kuin orkkisbatteryssä. Kerään rohkeutta ja maistan. Voimakas etumaku. Nopea ja makea, loppua kohti nopeasti pehmenevä. Originaalibatterylle tyypillinen takaisku puuttuu. Varsin namia, mutta orkkis hakkaa tämän. Jos et usko, kokeile itse.

Paluu juurille. Joskus pitää kirjoittaa myös siitä, mitä on koulussa oppinut. Tai miten tieto on ehkä jalostunut päässä. Tai ei ole jalostunut. Ja siitä, kuinka kaikki muut ovat väärässä. Tällä kertaa ei siis puhuta hiihdosta, vaan koodauksesta ja sen johtamisesta. Lappeenrannassa tuotantotalous ja tietotekniikka niputettiin jossain määrin hallinnollisesti yhteen ja lopputulos oli tietotekniikan ja tuotantotalouden tiedekunta. Lyhyellä tähtäimellä muutoksia ei ole tulossa, titellä osaston sisäiset asiat ovat yhtä vinksallaan kuin aina ennenkin. Tutalaista naurattaa, mutta olkoon varovaisena, ettei ongelmat vaan pääse leviämään. En tiedä mitä tutalla ajatellaan, mutta titeläiset pitävät tutaa yleisesti puppana, johon ei tarvita kaksisia taitoja. Nopat irtoaa helpommin opiskeltaessa ja pakollisia koodauskursseja suorittaessa tutalaiset ovat usein hukassa. Niin ovat titeläisetkin. Osastojen välinen yhteistyö aiemmin on ollut aivan minimissä. Se ehkä kuvastaa kaikkia muitakin osastoja, mutta edes professoritasolla ei ilmeisesti ole nähty tietotekniikan ja tuotantotalouden yhteneväisyyttä muuten kuin siten, että ohjelmistoja voidaan käyttää päätösten tukijärjestelminä. Mutta eihän se niin ole. Tuotantotalous kuuluu jokaiseen yritykseen, tavalla tai toisella. Diplomi-insinöörit (toivottavasti) eivät yleensä kovin montaa vuotta toimi rivikoodarina, projektipäällikön (tai linjaukkojen) olisi hyvä olla jotain käsitystä taloudesta. Ei välttämättä käytynä yhtään kurssia tai muuta (en yleensäkään usko koulutuksen ylivoimaiseen tapaan todistaa asiasta tietäminen), mutta että asioita, joita sieltä puolelta tulee, ei pidettäisi ainakaan turhina. Keskivertokoodari on skeptikko ja konservatiivi – siltä ainakin tuntuu. Toisaalta, he ovat tottuneet loputtomaan hypetykseen ja toistuviin odotusten alittamiseen. Siksi hienot termit, kuten ketterä ohjelmistotuotanto eivät välttämättä aiheuta riemunkiljahduksia. Yleensä lähinnä nauretaan uusille toimintatavoille, pidetään niitä turhina. Kuitenkin kyse on paljon muustakin kuin fancy wordseistä. Ohjelmistotuotannon evoluutiosta, siitä, että tehdään hyväksi huomattuja asioita enemmän, kuin niitä, jotka on jo huomattu huonoiksi. Onnistuneita esimerkkejä on paljon, epäonnistumisista varmastikin vaietaan. ...

Olen haukkunut blogissani sarjaa nimeltä 24 useaan otteeseen. Juuri eilen alkoi 5. tuotantokausi pyörimään mtv3 ja subtv. Sen kunniaksi päätin katsoa kaverini dvd:iltä 4. tuotantokauden (juuri, kun olisi pitänyt lukea tenttiin..(palautin tyhjän paperin..)) kokonaisuudessaan noin 30 tunnissa. Olin asennoitunut. Tämä on karu ja epälooginen sarja. Olin oikeastaan väärässä. Olin jossain määrin väärässä haukkuessani sarjan tätä tuotantokautta aikaisemmin. Ydinasiat toimivat, joskus juoni vähän onnahtelee, mutta imuvoima säilyy aivan eri tavalla kuin 3. tuotantokaudella, joka on lähinnä ärsyttävä. Katsojan älykkyyttä ei myöskään halveksita raivostuttavilla naisrooleilla, joita 24:ssa on aiemmin nähty esimerkiksi Elisha Cuthbertin esittämänä. Onhan Elisha kaunis nainen, mutta hänelle kirjoitetut roolit tuntuivat keskittyvän hänen rintoihinsa enemmän kuin mihinkään muuhun. Jos palataan 4. tuotantokauteen, niin se kuvaa mielenkiintoisesti valintoja. Erilaiset ihmiset joutuvat tekemään nopeasti valintoja. Itse valintaprosessi käydään nopeasti yleensä läpi, eikä katsojalle hirveästi kerrota valintojen perusteita, mutta seurauksia esitellään. Se on varsin piristävää. Nostaisinkin 24 : 4 luokasta surkea luokkaan varsin hyvää viihdettä. Kai mielipidettään saa vaihtaa :) Kai tuo 5. tuotantokausikin pitää tarkistaa, tosin televisiosta en jaksa seurata. Se nyt ei vaan ole enää nykyaikaa.

Talvi ei tunnu ainakaan Lappeenrannan tasolla alkavan tänä vuonna ollenkaan. Pitkän aikavälin ennusteet eivät anna kovinkaan hyvää kuvaa tulevasta, vuoropäivin vesisadetta ja pakkasta. Sitä se on ollut tähän saakkakin. Suksien tuominen Lappeenrantaan taisi olla yltiöoptimismia. Kuivaa näyttää Verbieriinkin. Vaikka ilmastonmuutoksesta puhutaankin paljon, en voi uskoa, että tämä nyt on ilmastonmuutos. Viime vuonna Lappeenrannassakin oli kuitenkin lunta ja kaksi vuotta sitten Joensuussa oli suorastaan runsaasti lunta. Puhumme ilmeisesti poikkeuksellisesta talvesta, mutta poikkeuksellista on myös se, että lunta ei tunnu olevan oikein missään. No, lapista sitä löytyisi. Sinnekkö sitä pitäisi lähteä?

Tässä postauksessa saattaa aivan vähän valottua Remeksen uusimman romaanin juoni, joten jos et ole sitä vielä lukenut, niin kannattaa edetä varoen. Lyhyesti: en tykännyt. Lapsellisesti 9/11 tyylisesti nimetty romaani on jotenkin kuin teinin kirjoittama. Henkilöhahmoilla ei ole syvyyttä ja lisäksi päähenkilöt käyttäytyvät oudosti ja epäloogisesti. Jo heti alussa alkaa epäloogisuudet. Oikeasti kirjan olisi pitänyt loppua 20 sivun jälkeen siihen, että iskuryhmä Karhun tarkka-ampujan luoti olisi tiputtanut pääpahiksen. Mikä idea: Kolme pahista, joista yksi pitää saada hengissä. Tarkka-ampujat ampuvat yhden pahiksen ja toisesta ohi(!) ja toinen ampuu silloin panttivankia (ainoaa). Tämän jälkeen tarkka-ampujat alkavat huutelemaan jotakin, että laske aseesi. No ok, luulisin että tässä vaiheessa olisi tullut jo luotia. No, sitten pahis vielä ammuskelee metsään (jossa tarkka-ampujat ovat) eikä vieläkään tiputtavaa luotia. Mitä ihmettä? Remeksellä on jotenkin suuria ideoita ja joitakin ihan tuoreitakin, mutta niiden sovittaminen Suomeen ja niiden toteuttaminen ontuu suuresti. Kun päähenkilö meinasi kuolla, niin keksittiin joku järjetön ja epälooginen syy siihen, että pahis ei tapakaan häntä. En pidä Remestä kovin taitavana kirjoittajana, joskin ainoana Tom Clancynä Suomessa (enkä pidä oikein Clancystäkään, mutta se taas johtuu pääasiassa patriotismista). Toisaalta, jos haluaa kuluttaa aikaansa sen 10 – 15h, tai mitä kirjan lukemiseen meneekään, niin voi sen kuluttaa huonomminkin, mutta älä osta kirjaa. Lainaa tai saa lahjaksi.

Minulla on Winamp 5.32 ja käytän läppärissäni USB-letkun yli ulkoista kiintolevyä. Olen lisännyt kiintolevyn musiikkikansiot Watch Folderseihin ja ne tuntuvat Winamp Media Libraryssä näkyvänkin. Mutta sitten kun siirrän halutut (tai kaikki) biisit varsinaiseen soittolistaan, niin Jump ei toimi. En voi hakea soittolistassa biisejä. Jos painan J tai F3 niin se valikko kyllä ilmestyy, mutta vaikka kirjoittaisin hakusanaksi mitä, se löytää vain ensimmäisen biisin soittolistassa. Olen koittanut kysellä tätä vähän joka suunnasta, nyt epätoivoissani jo blogissanikin. Mistähän mahtaa olla kyse?

Omaa elämäänsähän voi pilata monella tavalla. Yksi mahdollinen tapa on koko ajan korvissa kuuluva ujellus. Muutama kuukausi havahduin vaan yhtäkkiä siihen, että minullahan tinnittää (mikä lie se oikea verbi). Kyseinen ulina on kuulunut hiljaisuudessa jo kauan. En tiedä mistä se on tullut. On kuitenkin muutamia mahdollisuuksia. Sodassa, eli armeijassa, oli muutamakin tilanne, josta lievä tinnitus olisi voinut alkaa. Ensimmäinen niistä tapahtui alokasleirillä, kun eräs alokas teki tyhjälaukaus-varmistus lipas kiinnitettynä aseeseen. Kuulo ei ollut suojattuna. Toisaalta en usko, että yksi rynkyn paukahdus todellisuudessa voi aiheuttaa tinnitusta. Olin kuitenkin usean metrin päässä, enkä piippulinjan edessä. Toinen sotatilanne, josta tinnitus olisi voinut alkaakin, sattui eräässä taisteluharjoituksessa. Jouduimme yllätetyksi (kouluttajan vika!) ja ryhmänjohtaja avasi takaani tulen. Olin ehkä noin 1,5 – 2m metriä piippulinjan edessä. Muistan tunteneeni hieman kipua korvassa, mutta en mitenkään paljon. Sain suojattua kuuloni välittömästi. Ehkä tällä voi olla vaikutusta, ehkä ei. Todennäköisimpänä syynä kuitenkin pidän bileitä ja levyjen soittoa. Joskus pienessä etkoilufiiliksessä soittaessa kääntää luurien äänenvoimakkuuden huomaamatta verrattain kovalle. Olen kuitenkin yrittänyt huolehtia siitä, etten luukuta korviani ja verrattuna esimerkiksi muutamaan muuhun Techmulaiseen, luureistani ei kuulu koskaan juuri mitään. Bileissä olen pyrkinyt suojaamaan kuuloni aina, kun tulpat ovat vaan olleet mukana. Ne eivät vaan aina satu mukaan ja olen saanut nauttia bileiden jälkeisestä ulinasta useinkin. Se on kyllä poikkeuksetta loppunut seuraavana päivänä, joten mitään ultimatepaineita en kai ole korviini saanut. Muistan jonkun haastattelun, tai foorumipostauksen, jossa Proteus mainitsi kärsineensä usein monen päivän ulinoista korvissa bileiden jälkeen. Voin vain kuvitella millaiset äänenvoimakkuudet hänellä on käytössään luureissa & monitoreissa. No, tilanteeni ei kuitenkaan ole mitenkään dramaattinen. Tinnitus ei vaikuta normaaliin elämään, lähinnä nukkumaan mennessä sen voi kuulla kun keskittyy. Mutta tilannetta ei ole syytä päästä pahenemaan, joten muistakaanhan pojat ja tytöt suojata myös korvianne! ...

Lähden viettämään vuodenvaihdetta tuonne keskelle mettää, josta ei paljon blokkailla, jos selviän edes venäläisrynnistyksen alta Vuokatissa. Joten hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti ensi vuonna sataa enemmän lunta ja hommat onnistuvat, missä päin maailmaa ikinä ollaankaan. -jasmo

Sain joululahjaksi Polarin F6:en. Olen nyt sitten innoissani pitänyt sitä muutaman kerran rinteessä. Viimeksi Tahkolla, kun olin telluilla, ja tänään Kolilla, kun olin alpeilla. Tahkolla suoritus 6h, Kolilla 5h. Kolilla kului 2300 kcal, ja Tahkolla jopa 3300 kcal. Tellu on siis aika paljon rankempaa, lisäksi Kolilla on tuolihissit (hitaat), jotka varmaan osaltaan vaikuttaa. Venäläiset taasen varmasti nostivat sykettä. Sellainen tietoisku.

Kun hiihtämään nyt kerta alettiin, niin taas kerran suuntana Tahko. Olin skeptinen lähtiessä, aiemmilla kerroilla mäet olivat olleet huonossa kunnossa ja näkyvyys tykityksen vuoksi nolla. Samalla mentiin alku. Tykit pauhaa, sinkki ja tasainen valo. Näkyvyys nolla. Rinne semiok, mutta palloa. Onneksi Specialissa mahtui hyvin laskemaan, ihmiset tuntuivat vetäytyvän Turistin puolelle. Päivällä tykitys lopetettiin, ei siksi että Tahkon henkilökunta olisi tajunnut, ettemme näe mitään, vaan siksi, koska ilma lämpeni niin paljon, että homma ei enää toiminut. Sitten olikin ihan hyvä näkyvyys ja loppupäivä ihan hyvää laskua. Raapasin pannutkin täydestä vauhdista ja kaatusin olkapää edellä rinteeseen. Nyt käsi toimii vähän huonosti ja olkapää antaa välillä vähän kipuja tietyissä liikkeissä. Se ei kuitenkaan ole tänään enää niin kipeä kuin eilen, joten se ehkä paranee itsestään.. Koska olkapäähän sattui, niin piti käydä sitten vähän hakemassa puudutusta, sitä tarjosi tällä kertaa Joensuu ja GM. Oli varsin hauskaa, kotikaupungissa on paljon tuttuja ja yllättäviäkin sellaisia. Batteryjohdannaisten nauttiminen reiluina määrinä (tätä epäilen syyksi) vaan aiheuttaa sen, että tätä kirjoittaessa klo 22:00 on vieläkin varsin kummallinen olo. Huomenna: Koli.

Tänä vuonna olen kyllä itse väistellyt sen kuuluisan joulutunnelman ja joulumielen. Harmi sinänsä. En myöskään kykene edellisvuoden kaltaiseen ”syvälliseen” pohdiskeluun, kun ei sopivia mieltä kiihottavia dokumentteja ole tullut. Kiitän lukijoita kuluneesta vuodesta (eikös kaikki päätoimittajat näin sano joulun alla? Olenhan oman elämäni päätoimittaja..tai ainakin päätoimija) ja toivotan tervetulleeksi myös vuoden viimeisinä päivinä ja ensi vuonna. Siihen asti hyvää joulua kaikille!

Liian pitkän laskutauon jälkeen pääsi vihdoin vähän hiihtelemään. Koska lähempänä ei lunta ollut tarjolla, niin suuntana oli Vuokatti. Kulkijoita oli tällä kertaa Minä, haq ja luomu. Telluesimerkkiä mukaan lähtivät näyttämään Team Kuiri Ahmovaarasta, vahvistettuna lisäukolla. Koostumus oli siis kuitenkin melko tuttu ja matkaan käytiin. Vaikka jouluruuhkaa pelättiin, niin sitä ei kuitenkaan näkynyt, oli suorastaan hiljaista. Tiet olivat liukkaat, mutta perille päästiin joskus puolen yhdentoista maissa. Sitten pikainen (toisilla enemmän, toisilla vähemmän..) säätö, liput kouraan (kunhan paikalle tuli joku, joka osasi lukea hinnastot..) ja ylämäkeen. Rinne oli odotusten vastaisesti hyvä. Kova, mutta ei jäinen. Rinteistä auki oli siis ainoastaan Alakatti (1000m / 170m). Vaihtoehtojyrkkä oli vähän pallomerenä, mutta sen pystyi kiertämään toista reittiä pitkin. Ratalautailijat kiittivät rinnettä, telluttelijat myös. Keli oli myöskin sopiva, pari astetta pakkasella. Tuulinen, mutta tuuli ei sattunut rinteeseen. Aurinkoinen, mutta aurinkokaan ei sattunut rinteeseen. Hyvät keitot + leivät + juomat + salaatti + kahvi / tee saatiin hintaan 6e koko satsi santsioikeudella. Varsin maukas yksinkertainen keitto olikin tarjolla. Meille jouluterveiset kävi heilauttamassa kahviossa myös Gleba, joka oli käymässä Vuokatissa. Laskettujen mäkien määrää / verttiä en saanut tietoon, kun en muistanut kääntää kelloa alti-modeen… Sain lojotella täysin taitojeni ylärajoilla ja muutaman kerran ainoastaan tuurilla selviten. Ihmisiä ei ollut liikaa – vielä. Venäläiset ovat kai jo tulossa, heitä odotetaan Katinkultaan ja Vuokatin seudulle yhteensä noin 5000. Silloin meininki voi olla aika erilaista ja rinteessä ahdasta. Nyt mahtui hyvin, joskin ratalautailijat joutuivat katsomaan sopivan välin. Muutenkin meininki oli rento. Tykit osattiin suunnata järkevästi. Tykit pyörivät, vaikka lasketeltiinkin, mutta silti rinteessä näki laskea eikä mitään töhnää jäätynyt linssiin. Tästä voisi ottaa Tahko esimerkkiä. Jännä, että tykitettiin, vaikka pakkasta ei ollu kuin pari astetta, mutta kaipa he tietävät mitä tekevät. ...