Yleistä

Kun perinteiset JB testaajat ovat kuka missäkin, pääasiassa ulkomailla, niin testailut ovat olleet semisti vähissä viime aikoina. Kun Enklaavi järjesti 15.02.2007 tapahtuman nimeltä Liuguri Myllymäessä, oli taas aika laittaa testausbokserit jalkaan ja mennä. Testausryhmään kuului tällä kertaa minun lisäksi myös Deca, Putte ja Pegu. Muut fubu-räp-lautahemmoja, paitsi mä erittäin vapaa tellumies. En ole käynyt teekkari/kylteri-bileissä aikoihin. Syksyllä olin fuksiviikoilla haalarit päällä, mutta puolustukseksi voitaneen sanoa, että olin silloin myös ”töissä”, joten pitää antaa fukseille se kuva, että haalarit on pop. Ehkä Wappuna joutuu taas laittaa, saa nähdä. No anyways, haalarikansaa purkautui linja-autoista Myllymäkeen. Voi kauhistus, keskiteemu otti ykkösurpon paikan huutamalla megafoniin koko ajan. Ja kun sanon koko ajan, niin tarkoitan että koko-tun-ajan. No, kun sujahti nopeasti hakemaan lipun ja nopeasti rinteeseen, niin mökä ja opiskelijahaalariurpot (oho, sanoinko urpot?) jäivät taakse. Vaikka edellisestä kerrasta suksen kanttiin jäi aikamoista röppöä, niin nyt koneella ajetut rinteet olivat aika pehmeitä, eivät missään nimessä kovia. Joten kantilla ei ollut niin väliä. Huiteli vaan menee. Saakelin pitkältä tuntuu kyllä se 22m kääntösäde, jos se noissa on – pitäisi vissiin ottaa taas hiihtokoulua. Liuguri oli varannut koko Myllymäen meille, joten rinteissä ei ollut ruuhkaa, jonoja ei ollut ja oli varsin hyvä vedellä. Streetillä oli sen kokoisia bokseja, joista testiryhmän lautahemmot ihan mielellään veteli ja muisteli menneitä ja jopa senkin kokoisia, josta itse uskalsin laskea läpi komealla 20cm airilla. Joutu ottaa taas myltsibäkkärin topista. Hahaa, kaks käännöstä, toinen jopa tellukäännös, mutta sitten tuli niin kiire, et joutu huitelee alppikäännöksellä väkisin. Sit pitiki vähä hiihdellä, että pääsi pois, kun perinteiset kuviot oli aidattu pois. Tietysti varsin lyhyt lasku tuntui niin paljon jännemmältä, kun piti ensin dropata sellaiselta aidalta sisään.. Putte kävi huitelemassa toisen perusoffarin, itse sen feidasin tällä kertaa, kun viimeksi sukset otti hittii ihan riittävästi. Mutta ainakin lautahemmon kannatti lumi ihan ok, vähän sieltä kuului kolinaa ja kiroilua välillä.. ...

Kopiosuojaukset ovat käytännössä turhia sellaisissa medioissa, jotka voivat toimia ilman internetyhteyttä. Ainoastaan keskuspalvelinjärjestelmät, kuten esimerkiksi WoWissa tai EVEssä, voivat pelaajan kopiointia rajoittaa, mutta musiikin kuuntelussa tai elokuvien katselussa se vaan ei toimi. Käyttäjälle on pakko tarjota myös purkuavain, jotta hän voi katsoa / kuunnella ostamaansa tuotetta. Purkuavaimen voi piilottaa, mutta etsivä löytää jne. Niin kävi taas. Milloinhan yritykset ottavat opiksi?

Mitä voisikaan pelata esimerkiksi junassa läppärillä. Hmm.

Olen kirjoitellut täällä jonkin verran Club Y:stä ja Techmu sitä Techmu tätä. Edellä olevaan tapaan olen linkitellyt Techmun kotisivuille, mutta niiden tila on vähän mikä on, joten ei siitäkään hirveästi kostu (minun vika muuten nuo nettisivut..). Joten tutustutaanpa vähän Techmuun ja siinä samalla vähän historiaankin. Techmun historia alkaa varsinaisesti vuonna 1997, kun muutama teknohemmo järjesti toisistaan tietämättä Lappeenrannassa bileitä ja huomasivat, että kappas vaan, täällähän on muitakin. Samaan aikaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston (silloin vielä LTKK) rokkareilla oli ollut jo kauan oma kerho, TeMu, eivätkä jäbät halunneet jäädä piiruakaan huonommaksi. Perustettiin oma kerho. Tiettävästi ensimmäinen nimiehdotus oli Koulun Kuuleimmat Kollit, mutta lyhenteenä nimi ei toimisi. Siksi päädyttiin toiseen nimeen. Cyber oli pirun hieno nimi. No, TeMuhan huomasi, että onpas raflaava nimi ja hyvä porukka tyypeillä ja siitä lähti neuvottelut TeMuun liittymisestä. TeMun huomattavan hyvä resurssitaso ja viehättävät saunaillat saivat miehet kyyneliin ja lupautuminen TeMun alle oli valmis. Samalla nimikin vaihtui nykyiseen Techmuun (kirjoitusasusta voi halutessaan kiistellä). Vuonna 1998 polkaistiin käyntiin Club Y -konsepti, silloin sitä vietettiin keskiviikkoisin samassa paikassa kuin nykyisiäkin Club Y bileitä: YO-talon kellarissa. Sitten konemusiikkigenre alkoi hieman nostaa päätään Suomessa. Oli perkeleen epäilyttävää, että aikuiset ihmiset kerääntyvät yhteen tanssimaan hyvän musiikin takia. Syynä olivat takuulla huumeet! Kuten pelin henkeen kuuluu, Techmulta kiellettiin tapahtumien järjestäminen kellarissa ilman sen kummempaa tutkimusta siitä, käytettiinkö siellä huumeita vai ei. Alkoholia käytettiin, se on selvä. No, kukaan ei ole niin kekseliäs, kuin teekkari, jolta on alkoholin käyttö kielletty. Techmu alkoi varaamaan kellaria synttäribileisiin toistuvasti. Muutamat hyvät bileet vietettiin, mutta kuten pelin henkeen kuuluu, kiinni jääminen oli tosiasia. Ylioppilaskunta semisti kilahti, kun asia selvisi. ...

Club Y oli ja meni. Kävijöitä oli ja meni ehkä noin 130. Itse olin rakentamassa bileitä ja itse bileissä vähän jeesaamassa asiassa jos toisessakin. Vähän piti kyllä jumpatakkin Poliisin, Jnksin ja lopulta Techmun oman pojan, Illustratorin, tahtiin. Nyt tässä koitetaan päästä taas normaaliin päiväjärjestykseen takaisin, pakkasetkin ovat laskeneet muutamaan asteeseen, joten ehkä tässä hiihdelläänkin kohta! Viilaa vaan tarvitsisi sukset.. Tässä vielä 2. rakennuspäivän satoa Club Y:stä

Club Y rakentaminen on aloitettu!

Olen lasketellut viisivuotiaasta saakka. Aloitin aikoinani joillain siisteillä Rossignolin suksilla, isukki hinasi minua mäkeä ylös ja laskin alas. Niin opin aikoinani sen, että suksi luistaa. Itsellänikin syöksyaurakausi oli jossain vaiheessa. Aivan tarkkaan näitä en muista, mutta ilmeisesti se aiheutti sen, että minulle aivan maksettiin hiihtokoulu. Tunnin aikana minulle opetettiin aurausasennosta kääntymään lähteminen ja sitten toisen jalan viereen tuonti. Muistaakseni oli jotain jutta myös askelkäännöksestä. Jalkojen oli suotavaa olla lähellä toisiaan. Sitä en muista, oliko tunnilla mitään vaikutusta laskemiseeni. Laskeminen oli sellaista harrastelua vaan, kunnes aloin kulkemaan isoveljen mukana Ukko-Kolilla. Siihen saakka olin käytännössä hiihtelyni hiihtänyt Loma-Kolilla. Myös sukset alkoivat yläasteella ollessani muuttumaan hitaasti tikkusuorasta hieman leikkaavaan malliin. Suksea koitettiin saada kantilleen muistaakseni lähes miten tahansa. Kapealla asennolla, leveällä asennolla, voimakkailla painonsiirroilla, vastakierrolla.. Pituutta riitti, alle 200cm suksia ei ollut kenelläkään. Silloin harrastukseni oikeastaan alkoi varsinaisena hiihtoharrastuksena. Aikoinaan Kolin hiihtoskenessä vahvasti vaikuttanut Pullis opasti omalla herttaisella tyylillään minua leikkaavan hiihdon pariin, kerran sain hyvääkin palautetta. Kun Peter oli sitten myymässä tellujaan pois, kokeilin minäkin niitä muutaman päivän. Jälleen kerran Pullis auttoi minut alkuun, käännökseen menot, vastakierrot ja käsien asennot tuli käytyä läpi. Peter myöhemmin möi suksensa pois ja liekki, joka oli vähän saanut happea, jäi kytemään. Kehittymiseni oli tasaista ja laskuintoni ehkä aika tasaista myös, kunnes tuo kaikkien aikojen äärisuorittaja sattui moikkaamaan kerran rinteessä. Sen jälkeen mäkikerrat lisääntyivät, affet huipentuivat ja käännösten tarkempi analysointi alkoi. Vasta kaudella 05-06 (melkein 10 vuotta myöhemmin!) opin herrojen Haq ja Kuiri avulla laskemaan alppisuksella edes sinnepäin. Vetoan siihen, että menneitä on vaikea oppia pois. Tämä koskee siis ainoastaan rinnehiihtoa. Pyydakentät ovat pitkälti kokematta. ...

Tommi on löytänyt ilmaisen karttasovelluksen S60-puhelimiin. Pitäisiköhän itsekin hankkia GPS-mokkula jossain vaiheessa. Tosin nyt hankinnat ovat kautta linjan olleet vähän jäissä – USB DigiTV piti myös hankkia, mutta oman kämmäilyni seurauksena budjetti on ollut viime aikoina varsin tiukka. Mutta kuulostaa houkuttelevalta. Kumpikin laitos.

Todella harmillista, että Superbowlia ei uusittu ollenkaan inhimillisempään aikaan. Ennen niin kai on tehty.

Mökkikeikka ohi. Kolme päivää oltiin Kolilla, illat vietimme mökillä Kolin liepeillä. Perjantaina rinteet eivät olleet alkuosasta täydellisessä kunnossa – paikkauslumetus aiheutti muutamiin kohtiin palloa, mutta lauantaina ja sunnuntaina ne ongelmat olivat poistuneet. Valitettavasti lunta ei tullut edes säätiedotuksen lupaamaa määrää, joten snorkkelihiihto täytyi unohtaa. Mutta koska Veke oli tullut asuntoautollaan asuntovaunualueelle, kävimme katsomassa paikkoja, ja asuntovaunualueella oli lunta hyvin lukuunottamatta yhtä kallioista kohtaa. Harmi vaan, asuntovaunualue on tasamaata. Kiitoksia mökkeilyseurasta Santulle, Johculle, Handelle, Tamperetytöille ja Tomille. Tilanteita riitti ja hauskaa oli. Viime yönä nukutti hyvin – viikonloppu ei ehkä fyysisesti ollut hirmuista lepoa, mutta henkisesti kyllä. Nyt sitten takaisin koulu- ja työelämään.

Käykö teillä ikinä niin, että odotatte biisin loppuun ennen kuin teette jotain. Kuuntelen tän biisin, lähden sitten. Vaikka biisi olisi koneelta tuleva, jonka voi kuunnella äärettömän monesti. Sen voi kuunnella aina halutessaan. Yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta silti, kun sitä alkaa kuuntelemaan, se pitää kuunnella loppuun ja vasta sitten voi toimia. Nimimerkillä vessaan Ben Sage – All About You VIP (VIP Mix) raidan jälkeen.. (Haluatko tietää lisää kyllä [ ] ei [ ] )

Joo, olkapäästä vapauttava tuomio. Jos kotilääkäreitä on lukemassa tätä blogia, niin iskusta kipeytynyt toimintakykyinen olkapää voi olla kipeä useita kuukausia ilman pelkoa siitä, että mitään vakavaa olisi rikki. Näin minulle sanottiin. Eli nyt rokkaillaan sitten. Ihmiset eivät kyllä osaa pukeutua pakkaseen. Siisti katsoa, kun on 23 astetta pakkasta ja tyypit odottaa bussia hameessa, sukkahousuissa, ilman pipoa jne. No, enhän minä naisten pukeutumisesta tietysti mitään tiedä. Luulisi, että tuollainen varustus on kylmä. Tänään suuntana Joensuu. Sitten jos kävisi Kolilla vähän hiihtelemässä ja mökkeilemässä. Voi olla, että blogi vaikenee – mutta vain hetkeksi.

Vielä viime vuonna minulta kysyttiin, että miksi pidät blogia. Enää kukaan ei kysele. Ennemminkin kysytään, että miksi et ole päivittänyt blogia. Kun vielä vuosi sitten bloggaus oli tyhmää nöräilyä, nyt se on jo aivan normaalia. Mutta mitä bloggaamisesta on ollut hyötyä, vai onko siitä ollut? Olen tutustunut uusiin ihmisiin kirjoittamalla blogia ja lukemalla ja kommentoimalla toisten blogeja. Ensimmäinen blogituttu taisi olla Lauri. Sen jälkeen on tullut useita lisää. Pelon sekaisin tuntein kommentoin pari kertaa Kispeä ja sitten yllättäen näinkin hänet livenä. Ja oltiin heti kuin parhaita tuttuja.. Täytyy myöntää, että pelotti kyllä. Muge ”idoli” Muukkosen blogi aiheutti aivan kansanliikeen ja sen jälkeen ollaan ”tunnettu” vaikkei tunnetkaan. DJ Orionista en tietäisi paljoakaan, jos hän ei olisi pitänyt blogia ja varsin erinomaista podcastia. Orionin soitannon ystäville sivuhuomautus: Pysykää kuulolla ja Lappeenrannassa! Lisäksi olen vaihdellut sähköposteja useammankin henkilön kanssa. Suosittelen kaikille bloggaajille, että laittavat sähköpostiosoitteensa edes jossain muodossa blogiinsa. Itsekin olisin monesti jollekin bloggaajalle halunnut lähettää mailia, joka ei liity mihinkään postaukseen. Vähän tyhmältä tuntuu kommenttina silloin jättää. Schizo-Jannen kanssa väsäsimme pientä kopiosuojaussettiä silloin, kun kopiosuojauksista ja tekijänoikeuslaista oli paljon puhetta. Jotenkin bloggaajalle on helpompi lähettää mailia tuosta vaan. Ihan kuin jotenkin tuntisi jo, vaikkei tunnekaan. Oleellinen välivaihe oli myös se, kun edesmenneen Enter-lehden päätoimittaja otti sähköpostitse yhteyttä, kun piti kirjoituksistani. Sen jälkeen kippasikin sitten koko lehti.. Olen saanut myös yhden (1) mailin koskien blogiani, jossa ei (kai) ollut mitään taka-ajatuksia, kunhan vaan halusi vaihtaa pari sanaa. Ei siis missään nimessä huono harrastus. Mitä huonoa tässä sitten on? No, en tiedä onko pelko miten todellinen, mutta kyllähän yksityisyys on sinänsä aika paljon heikompi, kuin ilman bloggaamista. Lisäksi, kun esiintyy tunnistettavana henkilönä, pitää vähän miettiä, mitä kirjoittaa. Tänäänkin yksi aihe jäi pöytälaatikkoon, koska todennäköisesti itse olen vielä tulevaisuudessa työnhakija. ...

Huomio huomio LTY:n opiskelijat ja muut, jotka voivat tiloihin päästä. Maaliskuun alussa ilmeisesti Microsoft järjestää koululla code campin, vissiin 5 päivää (tenttiviikko), jossa koodataan .NET. Olisi kiinnostanut minua, mutta olen silloin saavuttamattomissa. Harmi juttu. Siksi voinkin nyt julkisesti sanoa tällaisen jutun olevan tulossa. Kävin tänään fysioterapeutilla vähän selkää ja polvea voivottelemassa. Ei mitään, mikä estäisi elämistä, mutta sain opastusta ja ohjeistusta kuinka selkäni ja polveni voisivat paremmin. Enää jonkun pitäisi toteuttaa ne ohjeistukset.. No ei, tällaisiin asioihin on syytä paneutua tosissaan. Huomenna ortopedi kurkkaa olkapäätäni. Tässähän kuulostaa jo ihan urheilijalta, kun valittaa vaivojaan. Toivottavasti ortopedi ei löydä mitään olkapäästä. Olettekos huomanneet, että viikonlopulle pitäisi Joensuun suuntaan vihdoin tiputella vähän uutta lunta. Saakeli, kun tiputteliski!

Pitkästä aikaa uusi ulkoasu. En tykännyt edellisestä sen vuoksi, että siinä oli liikaa kuvia käytetty. Laajentaminen oli vaivalloista, enkä jaksanut esimerkiksi blogrollia (täytyyhän jokaisella sellainen olla!) siihen koskaan väsätä. Onneksi gynttereiden maasta löytyi tähänkin apu. dKret2 on teema nimeltään ja mielestäni sopivan iloinen, mutta selkeä. Lisäksi nyt on widgetit sivupalkissa ja 3 columnia – ne pitää olla, koska kaikilla muillakin on. Tää on nyt sitä Web 2.0:aa, ettei jopa Web 2.1 ! Itselle normaaliin tyyliin tämän toteutin, puolivillaisena pullautan esiin – muokkailen sitten kuvia ja muita tyylejä, kunhan kerkiän. WordPressissä ei ilmeisesti ole mahdollisuutta fiksata teemaa mieleisekseen ’piilossa’ ja sitten pulauttaa se lopulta esiin? No, samapa tuo. Katsellaan nyt ruohon kasvamista alkuunsa, katsotaan jos myöhemmin joku talvikuva siihen vaikka mahtuisi.. Tällä mennään nyt – ainakin vähän aikaa.

Tänä vuonna tähän mennessä on kertynyt hiihtopäiviä (oikeammin hiihtokertoja): 3 päivää Rukalla. 2 kertaa Vuokatissa. 3 päivää Tahkolla. 4 kertaa Myllymäessä Ainakin 5 päivää Kolilla. Tämä pitäisi vielä tarkistaa Saavilta, niin tulisi varmuus kirjanpitoon. Tuosta ynnäämällä tulisi 17 hiihtopäivää tähän mennessä. Tuo Koli statistiikka pitää vielä tarkistaa :)

Tänään heräsimme lumiseen aamuun. Eteläisen Suomen kovimmat riiraiderit ajoivat Kolille, itse en lähtenyt, perustelin sitä koululla ja opiskelulla. Hyvin perusteltu. Niinpä siis Jasmo heräsi tänään (lauantaina!) klo 8 kellon herätykseen ja lähti kohti koulua ja intensiiviluentoja. Lunta olikin sadellut koko yön. Lappeenranta jälleen kerran vakuuttaa. Ilmeisesti pe-la yönä auraaminen olisi kallista. Vaikka lunta tulikin yöllä ilmeisesti suhteellisen hitaasti, sai autoilijat ja kävelijät nauttia taas kerran lumessa kahlaamisesta. Lunta oli tullut tuulen kanssa. Lumen tuleminen saa ihmisen kummalliseksi. Vaikka uutta lunta oli tullut paikasta riippuen noin 5-15 cm (eli ei juuri paljoa), piti kuin pitikin laittaa viestiä tyypeille, että entä jos Myllymäkeen? Niin vain menin luennolle, ei kuulunut vastausta. Kunnes noin puoli tuntia luennolla istuttuani Santtu soittaa. 30 minuutin päästä lähtö Myllymäkeen. Minuutti tiukkaa miettimistä, sitten harjoitusryhmälle vaan viehkosti ehdottamaan, josko kävisi, että poistuisin paikalta.. Henkilökohtaiset erittäin tärkeät menot painavat päälle. Ilmeisesti silmäni kiiluivat liikaa, ja vastauksena olikin, että hiihtämäänkö oot menos? No, erinäisten välivaiheiden jälkeen pääsimme noin 45 minuutin päästä lähtemään. Jutut huononivat sitä mukaa mitä lähemmäksi kukkulaa, jota pyltsiksikin kutsutaan, päästiin. Oli kyllä kivointa. Myllymäki ei pysty tarjoamaan normaalina kovana päivänä juurikaan mitään. Pehmeä lumi rinteessä, siitä muodostuvat pehmeät kumpareikot rinteessä, mylliksen offarit ja ylienerginen meininki saivat kuitenkin minut viihtymään. 2760 kcal. Yläosan pohjat olivat kunnossa, lähinnä tykkilumen takia, mutta liika into ajoi ukon mettään myös alaosassa. Virhe. Nyt tarvittaisiin ainakin viilaa.. Mutta vaikka oli erinomainen päivä, niin paljon jäi kyllä hampaan koloon. Tietenkin lähinnä muiden toiminnasta. Ensinnäkin paikalla oli jotain rataheppuja. He valittelivat, kun on niin huono laskea, rinne pöperöä ja lunta tulee lisää koko ajan. Voi hyvänen aika. Olen aika monesti kiihkonnut siitä, kuinka ratalaskeminen tappaa kaiken kiinnostuksen lasketteluun. Jos rinteessä on 10-15cm uutta lunta, rinteen reunat on ihan hyviä ja niissä voi kikkailla jotain, niin miten puikkavalmentaja voi olla niin urpo, että poraa kepit rinteeseen ja sanoo 10-14v kavereille että nyt treenataan. Treenipäivästä tulee olosuhteiden takia huono. Mutta laskupäivästä voisi tulla hyvä, jos kaverit päästettäisiin laskemaan vapaasti. Juniorit puhuivat hissijonossa (ilmeisesti olivat laskeneet ulos radalta tai jotain), että miten paljon hienompaa oli laskea rinteessä muualla kuin jäätikölle lanatuissa puikkakeppien välissä. Jos valmentaja kuulisi jutut, kyseisiä kavereita varmaan puhuteltaisiin tai jotain. En voinut hillitä itseäni kyllä, kun isät(?) haukkuivat minulle keliä ja rinnettä hississä. ...

Leikin nyt hieman aikaa olevani eduskuntaan pyrkivä tyyppi. Heillähän on näillä hetkillä tarpeen kirjoittaa blogiinsa / nettisivuilleen, mitä mieltä he ovat kaikesta, nostaa epäkohtia esiin ja käynnistää puolueohjelma toden teolla. Miksipä minä pidättäytyisin samasta, kun nyt on hyvä sauma vauhkota asioista. Energiakysymykset tulevat olemaan yksi keskeisistä taistelunaiheista seuraavissa eduskuntavaaleissa. Mikä sitten olisi hyvä? Joku väitti HS yleisönosastolla, että uraanin louhinta aiheuttaisi kaikkine välivaiheineen saman verran kasvihuonepäästöjä, kuin hiilivoimala. En tiedä sitten, että minkä kokoista hiilivoimalaa verrataan ja onko tarinassa ylipäätään mitään totuutta. Mutta meneehän siinä louhinnassa energiaa, sehän on selvä. Lisäksi uraania saatetaan raijata toiselta puolelta maailmaa, ja kuljetuksessakin menee energiaa. Yleisemmin öljystä saatua. Mutta mitä lyhyen aikavälin vaihtoehtoja meillä on ydinvoiman lisäksi? Onko vaihtoehto ostaa energiaa ulkomailta, pääasiassa Venäjältä, joka tuntuu ainakin öljyn kanssa olevan epäluotettava kauppakumppani ja lisäksi energiaa tuotetaan turvattomammissa ja hyötysuhteeltaan huonommissa tehtaissa kuin Suomessa. Muistatteko viime vuoden, kun energiayhtiöt varoittivat talvipakkasilla, että sähköä ei saata riittää kaikille, kun Ruotsi ja Venäjä rajoitti toimituksiaan Suomeen? Entä mitä muita vaihtoehtoja todellisuudessa on? Kun puhe on tuhansista megawateista, raakkaan tuulivoiman ja aurinkovoiman (eritoten Suomessa) suoraan pois. Tämä onkin yksi syy, miksi en voi äänestää Vihreitä. He eivät ole lyhyellä tähtäimellä kykeneviä esittämään oikein mitään ratkaisua energiapolitiikkaan, kunhan vain toistelevat, että ydinvoima on pahinta. Minusta ydinvoima on pienin paha. Lisäksi kannustaisin sähkön säästöön. Ydinvoimaloiden lauhdevedet lämmittämään kaukolämmitysputkia. Mikä idea ne on suoraan ajaa Suomenlahteen, tai milloin minnekin. Valtio voisi kannustaa yrityksiä vaihtamaan sähkömoottoreitaan uudempiin, jotka käyttävät vähemmän sähköä. Toisaalta, pelkästään markkinamekanismin pitäisi kyllä ajaa yritykset päivittämään sähkömoottorijärjestelmiään, jos ne todella säästävät sähköä ja ovat parempia. Suomen herruus sähkönkulutuksessa / asukas ei ole välttämättä ylpeyden asia. ...

Olen katsellut Shieldiä televisiosta viimeaikoina. Nyt Nelonen on vissiin ylittänyt itsensä, sunnuntai-iltaisin tuleva jakso on ilmeisesti eri tuotantokaudelta kuin tämä tiistain alkuillan jakso? No, pieni hämääminen on vain hyvästä. Itsellä on jäänyt katsomatta pääosa Shieldistä. Mitkä tuotantokaudet Suomessa edes nyt pyörivät? Jos oletetaan, että tilanne olisi sellainen, että voisin jostain nettipalvelusta vaikka kuukausimaksua vastaan katsoa näitä sarjoja, niin mikä etten sellaista käyttäisikin. Periaate olisi siis sama kuin DailyMotionEpisodesilla, mutta laillista. Edes iTunes ei taida sellaista tarjota.

Blogisofta päivittyi versioon 2.1 Mahdolliset ongelmat johtuvat siis siitä :)