Yleistä

Muistatko vielä sellaista oloa, kun odotit jotain tapahtuvaksi? Lomamatkaa? Torstain jalkapallopeliä? Viikonlopun padelia? Ensi viikon salikäyntiä. Vaimon kanssa matkaa Lontooseen ja samalla katsastaa Pet Shop Boys? Niin, en minäkään enää oikein edes muista, miltä se jonkun asian odottaminen tuntui. Tulevaisuudessa ei tällä hetkellä ole mitään muuta odotettavaa, kuin että jospa jonain päivänä voisi taas odottaa jotain, mikä olisi odottamisen arvoista. Kai rajoitusten löysäämistä voisi odottaa, mutta ei se ole mitään odottamista. Ei elämäni muutu riemulomaksi, jos herra 7v voi mennä kouluun tai minä työpaikalle. En kiistä, etteikö se olisi pitkästä aikaa mukavaa, mutta en sitä odottaen kyllä saa ladattua akkuihini energiaa. Luen välillä Imagea. En odota sen saapumista, mutta se joskus aina yllättää kolahduksellaan postiluukkuun. Olen tainnut perua sen, mutta numeroita vielä tulee. Pidän siitä lehdestä, mutta se pitää aina perua, koska se tämän hölmön systeemin idea on. Että saa sitten kympin halvemmalla. Minulla on luottodiileri Suomen Kuvalehden osalta. Hän soittaa minulle kerran vuodessa ja sanoo, että laitetaanko 1v määräaikaista (tai joskus se on että 14kk 12kk hinnalla tms). Ja mä sanon että no laita. Hän saa provikkansa, minä saan palvelukokemuksen, eikä tarvitse tätä tyhmää jumppaa harrastaa. Siitä kyllä iso peukku sille kaverille, joka osaa tyhmiä lehtien prosesseja käyttää hyväkseen. Takaisin Imageen. Siinä oli juttua, en tiedä totuudesta, historioitsijasta, joka ei ole Facebookissa. Ei ole Twitterissä, ei löydy Linkedinistä. Ei postaa tanssejaan TikTokiin tai hengaile Yodelissa. Ei snäppää, ei instaa. Ei vaan yksinkertaisesti löydy internetistä hänenä itsenään (tietoa hänestä ilmeisesti kyllä löytyy). Hän on hieman omalaatuinen kaveri. Hän on verrannut jotain Kajaanin meininkejä johonkin kansansurmaan. Puhunut neekereistä 2010-luvulla luennollaan. Näistä on aina synnytetty Twitterissä tai jossain muussa somessa hirmuinen roihu. Pyydä anteeksi sika ja niin edelleen. #historiagate #kajaanigate ...

Kun on koronakurimuksessa mukana ja illat kotona, niin mitä sitä kukin tekee? Minä saatan pelata vähän Cities Skylinesiä. Mutta ei sitäkään aina jaksa. Tässä kotona ollessahan voisi tehdä kaikenlaista. Siivota, tehdä töitä (koska olet tehnyt töitä vasta 8h, niin miksipä ei tekisi lisää!?), käydä lenkillä. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että aika nopeasti tulee tylsiäkin hetkiä. Sitä päätyy omaan blogiinsa ja alkaa lukemaan postauksia pitkin historiaa. Historiaahan on jo aika paljon. Tässä blogissa on reilut 1500 postausta tällä hetkellä. Monta ajatusta. Lähes kaikki niistä uskomattoman teräviä ja nokkelia. Pointtinani on se, että selailin omaa blogia. Ja niiden tarinoiden lukeminen on jotenkin vangitsevaa. Todennäköisesti minulle henkilökohtaisesti paljon kiinnostavampaa kuin muille. Tämä on vähän kuin julkinen päiväkirja. En useinkaan ole kovin henkilökohtaisia asioita jakanut, mutta omasta elämästä tulee paljon mieleen, kun selailee asioita Engelbergistä jne. Pari vuotta sitten kirjoitin myös lottoamisesta ja siitä, että siinä on muitakin motivaatioita, kuin pelkästään todennäköisyyslaskenta. Keväisin tulee jokin tietty tuoksu tuolla ulkona vastaan. Siitäkin olen ehkä joskus aiemmin maininnut blogissa. Se tuoksu saa minut kaipaamaan PartyPokerille ja Eve Onlineen. En kuitenkaan jaksa nyt kumpaakaan, vaan haen nopeaa riemua. Eli nettikasinot kutsuvat, ihan vaikka pienenä piruiluna Veikkaukselle jos ei muuten. Aloitin taas täältä, joskus leikin ajatuksella että uutena asiakkaan kasinolla minulle haluttaisiin antaa keskimääräistä enemmän voittoja, jotta jäisin sinne nalkkiin. Sehän ei varmastikaan ole totta, mutta näihin rahapeleihin tuntuu liittyvän vahva taikauskon kulma. Onnesta kun on kuitenkin suurelta osin kyse. Ennen kaikkea kasinoilla. Voi olla, että syy minun kasinolle joutumiseen ei ollutkaan kevään tuoksu, vaan Paramount tv-kanavan katsominen, jonka kaikki mainokset ovat kasinoita. Ehkä se ajatus lähti sitten sieltä. ...

Tänään alkoi Suomessa sulkutila. Suurin osa julkisista toimijoista sulkee ovensa ja minun elämään kenties eniten vaikuttaa koulujen sulkeminen. Nimittäin herra 7v on nyt sitten kotona. Samassa reilussa 70 neliössä kuin kaksi aikuista, jotka yrittävät tehdä etätöitä. Vähän jännittää mitä tästä tulee. Selvitään, se on selvä, mutta kuinka helppoa tai vaikeaa, se ei ole vielä selvää. Ajattelin kirjoittaa ajatuksiani Corona meiningeistä blogiin. Tulee mieleen ne kaikki seikkailupelit, joissa on tapahtunut jotain pahaa ja jälkikäteen seikkailija saa siitä vihiä vain erilaisten lokien perusteella. Toivottavasti tämä ei mene ihan sinne asti. Jos huumorintaju riittää, niin kotona voi aikaa kuluttaa vaikka pelaten Plague Inc peliä (https://www.ndemiccreations.com/en/22-plague-Inc) Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

Teknologia seuraa meitä nykyisin ihan kaikkialle. Tekniikan avulla pystytään seuraamaan omaa kehitystä urheilussa, ja toisaalta se mahdollistaa vaikkapa reilun pelaamisen nettikasinoilla. Suositut kolikkopelit perustuvat toiminnaltaan aina johonkin matemaattiseen kaavaan, mikä tarkoittaa sitä, että voitot tulevat pelaajalle sattumanvaraisesti, eikä esimerkiksi nettikasino vedä mitään ylimääräistä välistä. Erilaisia matemaattisia kaavoja ja laskelmia voidaan hyödyntää myös urheilussa. Omaa kehittymistä voidaan seurata vaikkapa älykellon avulla ja perustuen kellon keräämään dataan voidaan omaa harjoittelua säätää optimaaliselle tasolle. Tekniikka seuraa nykyisin joka paikkaan vapaa-ajallamme oli oma suosikkitapa viettää vapaa-aikaa sitten nettikasinon tai lenkkipolun ääressä. Teknologian on kuitenkin tarkoituksena auttaa ja suojella meitä. Se on tehnyt nettikasinoista turvallisia paikkoja ja toisaalta teknologian avulla voidaan välttää esimerkiksi liikunnan ylisuoritukset. Yhä useamman kädessä on älykello, ja omia sykkeitä voi seurata niin lenkkipolulla kuin omalla sohvalla suosikkipelejä pelatessa. Älykelloja on monenlaisia, ja niiden tarkkuus vaihtelee. Siksi ei ole yhdentekevää minkälaisen kellon hankkii, ja jo alusta saakka kannattaa panostaa laatuun älylaitetta hankittaessa. Opi hyödyntämään teknologiaa Teknologiaa kannattaa oppia hyödyntämään, sillä se on monella tapaa ystävämme. Treenin kannalta asiaa voi ajatella vaikkapa näin: ennaltalaadittu treeniohjelma ei anna palautetta esittämisestämme mutta älykello antaa. Esimerkiksi liian korkeat leposykkeet voivat antaa viesti siitä, että omasta treenistä voi olla syytä pitää tauko, tai antaa päivä palautumiselle, ja jatkaa vasta sitten jatkaa treenaamisen pariin. Palautuminen on nimittäin vähintään yhtä tärkeää kuin itse treenaaminen – palautumisesta ennustetaan itse asiassa seuraavaa megatrendiä liikunnassa ja hyvinvoinnissa. Omaa palautumista voi kuitenkin olla vaikeaa arvioida, ja tässä teknologia voi olla suorastaan kullan arvoista. Vaikka esimerkiksi omien sykkeiden mittaaminen älykellolla ei aina olekaan täysin tarkkaa, niin antavat kellot kuitenkin hyvän keskiarvon siitä, missä omien sykkeiden kanssa liikutaan. ...

Kaksi ja puoli vuotta sitten innostuin treenaamisesta (edes vähän..) enemmän. Diplomi-insinöörille oli loogista hankkia Polarin V800 sykemittari, että saa träkättyä kaikki liikkumisen ainakin jollain tasolla ja olihan V800 parasta mitä ainakin Polar&Suunto saralta oli tarjolla (Garmin ei minulle koskaan ole ollut tuttu). V800 ei koskaan ollut mikään seksikkäin pakkaus, mutta ominaisuuksiltaan kattava (liiankin). Ranneke oli kuitenkin suomeksi sanottuna huono ja paksu kellon rakenne oli omalle ohuelle ranteelle vähän haaste. No, sitten täytin 36 vuotta (!!!) ja sain syntymäpäivälahjaksi Polar Vantage M -sykemittarin. Se on aika erilainen kokemus kaikkiaan. Ranneke on mukava, kokonaistunnelma on ohuempi, kevyempi, huomaamattomampi. Ominaisuuksia on joltaiin osin enemmän, mutta jotain myös puuttuu (verrattuna V800). Kyseessähän on köyhän miehen malli Vantage M, eikä tosiurheilijan versio (Polar Vantage V Titan). V800:een verrattuna latausjohto on aika paljon fiksumpi ja käyttökelpoisempi. Aikaisempi V800 version latausjohtohan toimi eräänlaisella pihtiotteella ja sen kanssa oli aina vähän vaikeuksia. Kellon näyttötaulu väreineen on tietysti aika eri tasoa kuin vanha kaksivärinen. Unen mittaus toimii ihan kivasti. Kello oli kovin ihmeissään kun yhtenä yönä tuli yöunia vaan 15 minuuttia lentokoneessa ja mietti itsekin että Why there is no sleep data? Tiesin kyllä vastauksen. ...

Joskus tuntuu, että kun aloittaa pelaamaan uudella nettikasinolla, sieltä voittaa hieman helpommin kuin jostain toisesta paikasta, jossa on jo aiemmin pelaillut. Voi olla että kyseessä on vain tunne, mutta eikö nykyisessä kokemusasiantuntijamaailmassa tunne ole totta? Välillä joudun mainoksen uhriksi. Aikoinaan olen aloittanut pelaamaan netissä Partypokerilla, sitten Betngolla. Tällä hetkellä vakkarimmat paikat ovat olleet Casinoeuro ja Pokerstars. Tosin, tätä nykyä on tullut pelattua vähän vähemmän säännöllisesti. Kasinopelit on minulla ennenkaikkea siis viihdettä. Pelien on syytä olla viihdyttäviä, että niitä jaksaa takoa – siitähän käytännössä koko ajan itse maksaa. Uusin löydökseni on iGame Casino-pelit. Vaikka en enää bonushaukkaile, niin kuten aiemmin sanoin, joskus tuntuu että uudessa paikassa voittaa helpommin ja voittamisesta kuitenkin se suurin ilo tulee. Peliongelmani ei ole vielä siinä tasossa, missä häviäminen aiheuttaa tunteen , joka pakottaa jatkamaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kun törmäsin iGameen ekan kerran, sen nimi ei herättänyt luottamusta. Ennen kuin uskalsin rahojani laittaa peliin (Neteller!), piti vähän selvitellä ja taustalta löytyi firma, jolla on brändeinä mm. Unibet. Sitten uskalsin. Miksi kirjoitaa blogiinsa mitään nettikasinolla pelaamisesta, jollei tarjolla ole varmoja vinkkejä voittamiseen tai muuta mielenkiintoista? Se on aivan hyvä kysymys. Tuli vain sellainen olo, että kiva olisi jotakin kirjoittaa pitkästä aikaa ja tämä tuli ekana mieleen. Ehkä sitten seuraavalla kerralla paluu valtakunnan politiikkaan ja eduskuntavaalit 2019. Tuntuu vaan siltä, että niissä voittaa vielä huonommin kuin kasinolla..

Muutama kuukausi sitten seurasin todella outoa keskustelua Facebookissa. Joku oli linkannut Iltalehden uutisen rampista tulijan väistämisestä. Siinä siis poliisi sanoo, että jos menet antamaan tietä rampista moottoritielle liittyjälle, niin siitä voi tulla sakot. Suomalaiset ystäväni, nuo jotka ovat kalibroineet GPS:n avulla nopeusmittarinsa niin, että voivat ajaa juuri 7km/h ylinopeutta (rikesakko tulee 8km/h ylityksestä tms), olivat riemuissaan. Juuri niin, tuo on pahinta laittomuutta, jos menet väistämään jotakuta, joka liittyy moottoritielle! Kun kusipäisyys on lainmukaista, niin liikenteessä sen noudattaminen tuntuu ihanalta. Koska liikenteessä meistä kaikista meinaa tulla kusipäitä. Iltalehden jutussa myös Liikenneturvan yhteyspäällikkö ylpeänä selittää, kuinka ei väistänyt tulijaa ja tulija pahoitti mielensä. Juuri näin! Hyvä Suomi ja suomalainen joustava liikennekulttuuri! Nimittäin kaistan vaihtaminen on niin vaarallista, että jokainen kaistanvaihto on mahdollisuus täyteen turmioon. Viime torstaina ajoin Tampereella ohitustietä kohti Pirkkalaa. Helsingin moottoritien rampilta tälle ohitustielle oli nousemassa, pieneen ylämäkeen, rekka, jonka perässä 4 autoa. Vettä tihkutti vähän. Ajelin kokolailla yksinäni moottoritiellä, johon rekka oli liittymässä, kiihdyttäen minkä pystyi. Moottoritiellä oli 100km/h rajoitus. Nythän pitää siis lain mukaan toimia niin, että rekalle ei anneta tuumaakaan tilaa, vaan ajaa körötetään sitä omaa kaistaa. Ja nautitaan, kun rekka joutuu vetämään kiihdytyskaistan loppuessa liinat kiinni ja perässä autoilijat hätäjarruttamaan. Nimittäin, jos olisin vaihtanut kaistaa, olisin altistunut valtavalle vaaralle! Olkaapa varovaisia siellä teillä!

1.11. on Suomessa kansallinen veropäivä, jota myös kateuspäiväksi tituleerataan. Lehdet täyttyvät suurituloisimpien tuloista ja veroprosenteista ja hömppälehdet kattavat julkkisten toimeentulon. Julkaisemista on trendikästä vastustaa. Argumenttina käytetään sitä, että mitä se kenellekään kuuluu ja verotiedot ovat niin ylimalkaisia, kun niissä erotellaan vaan ansio- ja pääomatulot, mutta ei sitä, mistä tulot ovat peräisin. Ja ilman argumenttejakin, jostain syystä on vaan tarpeen vastustaa verotietojen julkaisemista. Siksi sitä kutsutaan kateuspäiväksi. Onko joku kateellinen verotiedoista ilmenevistä toisten tuloista? Ja jos on, niin miksi? Minun mielestäni ilmiö on täysin päinvastainen. Verotiedoista voi katsoa, paljonko tienaa ihminen, joka on joka päivä töissä yrittäjänä ja tekee monenlaista juttua. Kuten Jaajo (alle 200 000 EUR). Tai kuinka paljon tienaa 100Meur liikevaihtoa tekevä minut työllistävä toimitusjohtaja (alle 200 000 EUR). Ei siis miljoonia. Ihmisillä on jotenkin sellainen käsitys, että onnistuminen tarkoittaa loputonta rahasaalista. Että heti sataa miljoonia. Omistava luokka on sitten asia hieman erikseen, mutta itsensä työllä johonkin asemaan saaneet noudattavat suunnilleen tätä ajatusta. Onhan vaikka 200 000 euroa vuodessa paljon rahaa, mutta ei niin paljoa, kuin usein keskusteluista ymmärtää. Ansiotulona kun tienaan 200 000 euroa, veroja siitä menee noin 100 000 euroa. Onhan jäävä 100 000 euroa nettona iso raha. Tavallaan. Mutta mitä tässä on sellaista, mistä kannattaa olla kateellinen?

Oletko uhkapelien ystävä, ja haluat laajentaa reviiriäsi internetkasinoiden maailmaan? Nettikasinot ovat hauska tapa viettää aikaa, ja tuurilla ehkä jopa voitat! Nettikasinoita ilmestyy joka päivä kuin sieniä sateella, ja niitä koskevat säännökset ovat lievästi sanottuna vähän epäselviä. Mutta toki joka pelaajan kannattaa tsekata nämä asiat kuntoon ennen kuin laitat rahasi likoon. Nettikasinot ovat nostaneet huimasti suosiotaan viime vuosina eikä suosio näytä olevan laantumaan päin. Siksi järkevä pelaaja pohtii ennen kuin pelaa: lue alta tämän hetken tilannekatsaus EU:N nettikasinomarkkinoiden maailmaan! Moni nettikasinojen ystävä tietää, että internetin uhkapelimaailma on melkoinen sekamelska jota valvoo useat eri lainsäädännöt. Se johtuu siitä, että EU:n alueen nettikasinoilla ei ole yhtenäistä direktiiviä taikka lakipykälää; ja siksi tulkinta voi olla hankalaa. On olemassa maakohtaisia ​​lakeja, valtion lakeja ja jopa kaupungin lakeja, joita voidaan soveltaa. Online-pokerilla, vedonlyönnillä, arpajaisilla, ja jopa hevosurheilulla on omat, paikkakuntakohtaiset säännökset ja lait. Kaiken tämän lisäksi lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti, joten tulkinnanvaraa riittää! Internet on määritelmän mukaan “maailmanlaajuinen verkko”, joten kaikki rajat ylittävän nettipelaamisen säännökset ovat ikään kuin harmaa alue. Koska EU:n talousalue takaa verovapaat voitot EU:n kansalaisille, monet pelaajat pelaavat ulkomaalaisilla sivustoilla. Lainsäädäntö on sen verran monimutkaista, että aina ei tiedä sovelletaanko sääntöjä pelitoiminnan pääkonttorissa vaiko palvelimen sijainnissa. Euroopan nettikasinomarkkinat maailman laajin Tiesitkö, että Euroopan markkinat ovat maailman suurin online-pelien tarjoaja? EU:n alueella toimivat nettikasinot kattavat kokonaisliikevaihdosta huimat 47 prosenttia. Tästä huolimatta EU: n politiikka ei kuitenkaan ole laatinut yhtenäistä lainsäädäntöä online-pelaamista varten, joten jokaisella maalla on omat sääntönsä joista kannattaa ottaa selvää, ennen kuin pelaat. Vaikka jokaisen maan markkinoiden uhkapelisäännöt ovat itsenäisiä ja erillisiä, yksi asia niitä yhdistää: jokainen pelaajan täytyy todistaa henkilöllisyytensä ennen pelaamista. Lisäksi viime kesäkuussa voimaan astunut neljäs rahanpesun vastainen direktiivi (4AMLD) edellyttää rahapelitoiminnan harjoittajia toteuttavan riskipohjaisen arvioinnin kaikille toimijoille rahanpesun ja rikollisuuden mahdollisten riskien vähentämiseksi. Voisi siis väittää, että sekavuudestaan huolimatta EU:n alueella toimivilla nettikasinoilla pelaaminen on suhteellisen turvallista! ...

Sisäpolitiikassa meillä täällä Suomessa on ainakin kaksi isoa kokonaisuutta, joissa olisi kovat tarpeet kehittämiselle ja joissa on oikein huono track record. Puhun tietysti sote-uudistamisesta, työttömyysturvasta ja kannustinloukuista. Kuuntelin politiikkaradiota jonain päivänä ja siellä puhuttiin siitä, kuinka edellä mainitut ongelmat ovat oikein visaisia ja niihin pitäisi pystyä oikein kovasti keskittyä ja miettiä. Että saataisiin parempia ratkaisuja. Ja toisaalta aktiivimallikeskustelussa puhuttiin siitä, kuinka pitäisi puhua isommista kokonaisuuksista joiden sisällä voidaan neuvotella ja pyöristää kulmia (hauska juttu muuten, että aktiivimallin kritisoijat sanovat tällaista, sillä aktiivimalli oli yksi osa isompaa kokonaisuutta, jota kukaan ei ilmeisesti lukenut..). Eli pitäisi tehdä kuten sotea, isoa kokonaisuutta kerralla keskittyen ja oikein visaisiin ongelmiin tarkasti hyviä ratkaisuja keksien. Voi olla että tuossa on perää, mutta kovin hyvin se ei tunnu nyt onnistuvan. Sekä yksittäiset muutokset (kuten kiky), että hieman isommat (aktiivimalli) ja erittäin isot (sote) ovat olleet vahvasti vastatuulessa. Nyt esimerkiksi Lepomäki ehdottaa sotessa nimenomaa pienin askelin kehittämistä suuren mullistuksen sijaan. Soutaa, huopaa. Politiikka on keskellä yhä nopeammin muuttuvaan maailmaa. Se maailma on sellainen, jossa kaikki riippuvuudet ja kerrannaisvaikutelmat ovat mahdotonta selvittää etukäteen, vaikka jälkikäteen viisastelu on helppoa. Istuva hallitus on yrittänyt saada jonkun version ulos, josta voisi sitten iteroida ja korjata. Se taas antaa poliittisille vastustajille paljon pelimerkkejä. Kritisoidaan liian kevyttä valmistelua, kun pitäisi suunnitella paremmin. Mutta kuinka suunnittelet paremmin, kun yhtäkkiä kaatuu Lehman Brothers ja sitten vähän myöhemmin Syyriasta tulee miljoona pakolaista Eurooppaan? Ei ole helppoa. Jossain täysin erilaisessa maailmassa, keskellä softakehitystä, eletään jossain määrin samaa muistuttavassa problematiikassa. Alustat, ympäröivät järjestelmät, niitä käyttävät ihmiset ja tarpeet muuttuvat vauhdilla. Huonosti menneitä softaprojekteja analysoidessa on keskusteltu siitä, että tämä olisi pitänyt suunnitella paremmin. ...

Minulla tosiaan on Polar V800 ja minulla kuten monilla muillakin on ollut Android-päivitysten jälkeen vaikeuksia kellon ja puhelimen välisessä synkkauksessa. Olin yhteydessä Polarin asiakaspalveluun ja tässä ohjeet, kuinka homman sai skulaamaan. Tee V800-mittarille uudelleenkäynnistys aluksi: http://support.polar.com/fi/support/V800/how_do_i_reset_my_polar_v800?product_id=65764&category=faqs Poista V800 puhelimen Bluetooth-laitteiden listalta, jos se näkyy siellä Sulje puhelimesi Bluetooth Poista puhelimen paritus V800-mittarilta Asetukset-valikon kautta (Asetukset – Yleisasetukset – Yhdistä ja synkronoi – Yhdistetyt laitteet) Kirjaudu ulos Flow-sovelluksesta ja poista se kokonaan puhelimestasi Käynnistä puhelimesi uudelleen ja laita Bluetooth jälleen päälle Asenna Flow-sovellus uudelleen AppStoresta / Google Play Kaupasta ja kirjaudu sisään Yhdistä V800 Flow-sovelluksen kanssa uudelleen painamalla BACK-näppäintä tai Asetukset-valikon kautta (Asetukset – Yleisasetukset – Yhdistä ja synkronoi – Yhdistä mobiililaite). Älä yhdistä V800-mittaria puhelimesi Bluetooth-asetusten kautta. Mikäli tämä ei auta, palauta V800 mittarin tehdasasetukset: http://support.polar.com/fi/support/V800/how_do_i_reset_my_polar_v800?product_id=65764&category=faqs ja kokeile yhdistämistä sen jälkeen uudelleen.

Minulla on Polarin V800 kello. Se on itseasiassa ihan jees ja erityisesti Flow verkkopalvelu ja Flow mobiiliappsi on aika paljon edellä esimerkiksi Suunnon vastaavia. Garminista ei ole kokemusta. Rannekellosta meni vuoden ikäisenä solki rikki. Irtosi rannekkeesta. Selvästi tyyppivika, kun ranneke luistaa niin huonosti, että liikaa voimaa tulee helposti käytettyä. Voihkin asiaa hetken. Sitten kuulin työkaverilla olleen saman vian ja että hän oli lähettänyt takuuhuoltoon tästä syystä kellon. Niinpä sitten jossain kohtaa minäkin lähetin. Rekisteröin takuuhuollon, pistin paketin postiin. Eräänä päivänä sain viestin, jossa luki, että takuutyö on tehty ja päivää myöhemmin kello oli postissa noudettavissa. Huomasin, että kellosta vaihdettiin takuuseen paljon muitakin osia. Tehtiin siis (ehkä) paljon laajempi juttu, kuin edes osasin pyytää. Ihanaa! MAHTAVAA! Paitsi että hetkinen. Minulla on Polarin (kai) eniten high-end kello. Lähetän sen huoltoon. Saan automaattivastauksen, joka on niin insinöörin kirjoittama kuin mahdollista. Lähetän kellon, en saa siitä viikkoon mitään tietoa, kunnes se kilahtaa postiini. Saan saatekirjeen, jossa kerrotaan, että vaikka mitä on vaihdettu – en tiedä miksi. Huoltotiketti on Polarilta nyt suljettu. Minkälaista palvelua sain? Arviolta voisi sanoa että palvelu oli parasta mahdollista: 10 Millaista palvelua koin saavani? Ehkä 6-7. Jos minulle olisi tullut edes mailia siitä, että homma on otettu työnalle ja näistä on löydetty tällaista ja korjataan nämäkin tässä samoin tein ja niin edelleen, niin fiilis ois ollut ihan eri. Minut kuitenkin haluttiin olla kohtaamatta ihmisenä ja insinöörien myymä ja ostama tikettijärjestelmä sai automaattiviesteillä minut lähinnä hämmentymään, joskin vähän – sillä viestit olivat niin vähäisiä. Jos olisin Polarilla ja vastaisin asiakaspalvelusta, niin funtsisin vielä, kuinka voisin toiminnalla tuottaa sellaista tunnetta asiakkailleni, joka entistä tiukemmin sitoisi heitä brändiini ja sitä kautta tuotteisiini. ...

Pelaaminen ammatiksi? Ammattimainen pelaaminen nähdään usein negatiivisessa valossa, harvemmin vanhemmat haluavat lapsensa uppoutuvan videopelien maailmaan omassa huoneessaan, pelaten tuntikausia putkeen, jättäen sosiaaliset kontaktit minimiin. Tämän tyyppistä alan kasvua ei kovin moni osannut aavistaa edes muutama vuosi sitten, mutta tällä hetkellä suosituimmista peleistä voidaan saada kymmeniä miljoonia turnausvoittoina, eli rikastumaankin pääsee, kunhan on tarpeeksi lahjakas. Turnaukset ovat kuitenkin vain yksi tapa tienata pelaamisella, sillä yhä useammat pelaajat saavat myös mukavasti rahaa kasaan kuvaamalla pelaamistaan livenä, tai nauhoittaen, jolloin yleisöllä on mahdollisuus ihailla ammattilaisen jälkeä. Näistä videoista voidaan saada mainosrahaa hyvinkin, riippuen siitä kuinka paljon katsojia saadaan kasaan. Uutisissa nähdään jatkuvasti artikkeleja pelaajista, jotka ovat onnistuneet saada miljoonia vuodessa, mutta on kuitenkin muistettava myös se, etteivät kaikki pelaajat menesty läheskään niin hyvin. Yrittämisessä ei tule koskaan laskea alan parhaimpien tienaavia henkilöitä yhteen ja olettaa näiden saamaa palkkapussia, sillä usein miljoonat jäävät kaukaiseksi haaveeksi, vaikka laskettaisiin koko peliuran aikaiset tuotot. Ratkaisevaksi tekijäksi nousee myös se, mitä peliä pelaaja pelaa. Tietyt pelit nousevat suosioon kerta toisensa jälkeen, kun taas toisten pelaaminen ei tule koskaan tuomaan edes maailmanmestarille kummoisia voittoja. Pelaajan on pysyttävä kärryillä siinä, mitkä pelit ovat suosittuja ja mistä peleistä on mahdollisuus voittaa, esimerkiksi juuri turnausten muodossa. Turnauksissa tulee myös huomioida omat seikkansa, on olemassa turnauksia joihin kuka tahansa saa osallistua, mutta suurimpaan osaan pääsee ainoastaan erityisellä kutsulla. Kun peliura on päässyt siihen pisteeseen, että kutsuja alkaa satelemaan, ollaan jo hyvin pitkällä. Tässä kuitenkin mukaan astuvat usein managerit ja tiimiläiset, joiden kanssa voitot tulee tietenkin jakaa. Ammattimainen pelaaminen ei siis missään nimessä ole helppo nakki, vaan vaatii jatkuvaa vaivannäköä ja hyvää suunnittelua, jos halutaan edes mahdollisuus meheviin voittoihin. ...

Minua on jo hetken aikaa mietityttänyt se, että voisiko jotain pähkähullua saada menemään päätöksenteossa läpi, vastustamalla sitä aivan urpoilla argumenteilla. Eli otetaan case raitiovaunu Tampereella. Siitä käytiin pari vuotta keskustelua ja ainakaan omaan silmään ei ollut aivan selvää, että pitääkö se nyt olla vai eikö se pidä olla. Asiassa on paljon puolia ja toisin päättämälläkin olisi varmasti pärjätty. Mutta se ei ole pointti. Minun mielipiteeni epävarmuudesta raitiovaunun kannattajaksi vaihtui kokolailla niinä hetkinä, kun alkoi tulla julkisuuteen politiikassa vastustajien mielipiteitä. Kuurot jää alle, audimiesten autot naarmuuntuu, keskusta kuolee, työttömät muuttaa lähialuielta ajamaan ratikalla jne. Aivan järjettömiä juttuja. Nyt jos olisin julkisesti edes puoliksi myöntänyt ajattelevani kriittisesti raitiovaunusta, olisi ihmiset mielessään verranneet minua lähinnä Kiemunkiin tai johonkin muuhun änkyrään. Joten en voinut. Siksi aloin kannattaa raitiovaunun rakentamista, vaikka mielestäni päätös ei ollut mitenkään ilmiselvä. Miettikääpä, missä muualla maailmassa tällaista tapahtuu? Voiko Suomessa esittää mitään kritiikkiä maahanmuuttoa kohtaan tänä päivänä? Ei, koska persut ja muut natsiliikkeet ovat vammauttaneet keskustelun. Jos mietit, pitäisikö jotain asiaa kiristää, muut keskustelijat tulkitsevat sinut persuksi, liimaavat hakaristin otsaan, eivätkä enää koskaan kuuntele mitä sanot. Tämä tuskin on suunnitelmallista, mutta leimallista nykyiseen mediailmapiiriin ja somekohkaamiseen. Jos joku saisi masinoitua kaikki natsit kannattamaan kovaan ääneen Niinistöä, niin voisikin käydä niin, että vaalivauvasta huolimatta esimerkiksi Haavisto saattaisikin antaa kovan vastuksen. Ehkä. Mutta jännä ajatus.

Ja taas mennään. Netticasinoilla on kummallinen vetovoima. Pelit houkuttelevat varsin ansiokkaasti, kun pitäisi tehdä ihan jotain muuta ja muutenkin. Ihme vekottimia. Laitoin hieman tutkien tuota kummallako sitä oikeasti kannattaisi pelata, noilla markettien kolikkoautomaateilla vai tietokoneen tai mobiililaitteen netticasinoilla. Moni asia puhuu näiden nettikassujen puolesta, yllättävän moni. Veikkausen rahojen jakamismalli on mielenkiintoinen. Tällä hetkellä Veikkauksen peleistä menee iso siivu kaikenlaiseen tukemiseen (mm. meripelastukseen) ja sillä perustellaan monopoli. Jostain syystä vapaampi markkina, jossa vaikka kerättäisiin pelijärjestäjiltä lisenssimaksua (meripelastukselle :) ) ei käy ollenkaan. Koska Veikkaushan suojelee pelaajia? Vai mitenkähän se olikaan. Edelleen, sanon että hieno systeemi ja niin poispäin, mutta jos asiaa oikein ajattelee pelaajan kannalta, niin onko se oikeasti pelaajien tehtävä tukea jotain taidenäyttelyä pelaamalla jotain kolikkopeliä marketin aulassa? Kyllähän ne rahat pitäisi ottaa ihan jostain muualta kuin pelaajien selkänahasta. Lähinnä käy hieman sääliksi niitä hieman vanhempia henkilöitä joita näkee joka päivä laittamassa niitä euroja toisensa perään sinne yksikätisen rosvon syöveriin. Ja nimenomaan rosvon, jos näitä aparaatteja vertaa näihin nettikasinoiden peleihin. No, välttämättä näillä vanhemmilla henkilöillä ei ole mahdollisuutta pelata pelejä tietokoneilla tai varsinkaan mobiililaitteilla. Ja osakseen tuo pelailu on varmasti kiva tapa tavata tuttuja peliautomaattien äärellä. Palautusprosentti. Hieno sana, joka paljastaa isosti totuuden kummalla sitä oikein kannattaisi pelata. Useat kotimaisen monopolimme kiinteät kolikkopelit omaavat alle 95% palautusprosentin, jotkut jopa alle 90%. Loton palautusprosenttia en kehtaa edes mainita, ottakaapa selvää. Palautusprosenttihan on se, jonka pelaaja voi teoriassa saada takaisin pelistä pitkässä juoksussa. Okei, eihän tämä kaikkien kohdalta mene näin, jotkut voivat voittaa isosti, jotkut vähän vähemmän, mutta sitten on näitä hieman enemmän ja todella paljon häviäjiä. Ja kun palautusprosentti on pienempi kuin nettikasinoilla, niin näissä peleissä se häviäjien määrä on isompi ilman sen kummempaa matematiikkaa. Nettikasinoiden peleissä palautusprosentit hipovat siellä 97-99 prosentin hujakoilla, jotkut pelit tarjoavat jopa yli 100% palautusprosentteja. Ja nettikasioilla näitä eri pelejä on satoja, joidenkin peliportaalien katon alle on ängetty jopa yli 1000 peliä. ...

Minule soitettiin jostain soittelufirmasta taas kerran ja myytiin lehteä. Aku Ankkaa. Olen tilannut joskus Aku Ankkaa, Roope-Setää ja Extraakin. Olen nyt 33v. 30-kriisissä lopetin akun tilaamisen ja ilmoitin kaikille soittelijoille, että ei, en enää halua lukea Aku Ankkaa, mulla tuli 30v kriisi. Olen hokenut sitä nyt kuukausittain 3 vuotta ja vieläkään se ei ole mennyt jakeluun. Puhelinluukutuksella toimiva lehtimyynti on todella turhauttavaa kaikessa tehottomuudessaan. Puhelinluukutushan toimii suunnilleen niin että kustantaja jakaa eri puhelinmyyntifirmoille listat ihmisistä joille tyrkytetään jotain tiettyä tuotetta. Parhaat firmat sitten saavat paremmat listat kuin huonommat ja sankariteoilla näissä ryhmissä liikutaan ylös-alas firmojen välillä. Niiltä soittofirmoilta ei lähtökohtaisesti ole mitään palautekytköstä kustantajille, eli kun sanot että en ole kiinnostunut enää tästä aiheesta, niin ensi viikolla eri firmasta soitetaan ja tarjotaan samaa. Kuinka tehokasta! Kustantajalle on ihan sama mitä soopaa se laittaa puhelinmyyntifirmat soittamaan läpi, koska vain kaupoista maksetaan provikka. Kiukun saa kokea asiakas. Minulla on henkilökohtaisia kokemuksia myös Hesarista. He aina soittivat minulle digi-lehden kauppaamiseksi ja sitten yhden kerran kun tilaus loppui, he eivät enää soittaneetkaan. Nettisivuilta sai palvelua ostaa täyteen hintaan (ostaako joku noita oikeasti täyteen hintaan?). En ostanut. Vaimolle onneksi joku soitti ja vaimo otti sitten halvennuksella Hesarin digipaketin. Tää on jotenkin niin kovin tuskallista. Miksi kustantajat haluavat maksaa välikäsille provikat, kun voisivat nykyaikaisella verkkopalvelulla hoitaa homman itse? Tai yrittävät hoitaa nytkin itse, mutta ahneuksissaan listahinnoilla, niin eihän niitä kukaan osta. Ja listahintoja ei voi pudottaa, koska sitten puhelinmyyntitarjoukset eivät olisi enää houkuttelevia ellei niitäkin pudottaisi. En tajua mitä hyötyä kustantajalle on siitä, että he ensin maksavat jollekin välikädelle minun tilauksestani provikan, myyvät lehteä alennuksella minulle ja sen jälkeen vielä pakottavat minut soittamaan heidän aspaan, jossa jonkun aikaa kulutetaan siihen, että perun tilaukseni. Kaikki vaan sen vuoksi, että jos vahingossa unohtaisinkin perua tilaukseni ja maksaisin täyttä hintaa vaikka pari vuotta. Tai tehdään irtisanomisesta niin vaikeaa että siksi jatkaisin sikahintaista tilausta. Tätä harrastaa mm. Suomen Kuvalehti. ...

On taas aika kuntavaalien! Jasmon blogi tuntee vastuunsa ja täytyy tietysti heti olla neuvomassa, kuinka pitää toimia. Kuntavaalikoneita on ainakin kaksi merkittävää. Hesarin todella huono vaalikone ja Ylen pikkuisen parempi vaalikone. Yhteistä niissä molemmissa on, että niissä kysytään melko paljon kysymyksiä, joista osa myös melko vaikeita. Olen sitä mieltä, että useimmiten äänestäjät käyttävät vaalikoneita väärin. Sen sijaan, että panostettaisiin oman maailmankuvan näyttämiseen vaalikoneelle, suhtaudutaan siihen kuin tietokilpailuun. Esimerkki:** Pitäisikö valitusoikeutta rajoittaa kaavoittamisen osalta?** -Hmm, ei mitään hajua, mutta ei varmaan mikään rajoitus ole hyvästä, sanotaan siis että todennäköisesti ei. Vaalikoneen hienokaan tekniikka taustalla ei auta, jos vaalikonetta täyttäessä ehdokkaat tai äänestäjät ovat hölmöjä. Siksipä Jasmon blogi antaa nyt lyhyen listan, jolla vaalikonetta käytetään oikein. Vastaa vain kysymyksiin, joista todella olet kiinnostunut tai joista todella tiedät. Jos joudut miettimään, että kuinkahan on, niin ohita suosiolla. Jos et ymmärrä kysymystä, ohita suosiolla. Ei haittaa vaikka vastaisit vain neljään kysymykseen neljästäkymmenestä. Saat silti paremman tuloksen, kuin jos vastaat neljään ja arvaat jotain kahteenkymmeneen. Noin. Mitä vähempiin kysymyksiin vastaat, sitä enemmän mielipiteesi niissä kohdissa korostuu. Nyt saat listan ehdokkaista, jotka ovat sinun kanssasi niistä asioista samaa mieltä, joista tiedät jotain. Lue seuraavaksi potentiaalisimpien vastaukset läpi, myös siltä osalta kun puhutaan asioista, joihin päätit olla vastaamatta. Kenties opit jotain. Kuinka sitten valitset ehdokkaan? Muista, että kuntavaalissa valitaan edustajia, jotka edustaa meitä lähtökohtaisesti puolueen viitekehyksessä. Mitä tiedät puolueesta, johon ehdokas kuuluu? Tiedätkö juuri mitään? Onko puolueista vaalikonetta? Lähtökohtaisesti sinun tulee valita puolue ja sieltä jokin järkevä ehdokas. Ei toisinpäin. On turha äänestää ehdokasta, joka ilmoittaa kannattavansa torinaluspysäköintiä ja planeettojenvälistä matkailua, kun tiedät että siellä edustajistossa ei ole yhtäkään samoin ajattelevaa. ...

Internetissä vastaani tuli AutonvaraosatPro.fi. No mitäpäs siitä, kysytään innokkaiden lukijoiden – jos niitä yhä on – toimesta? No tähän liittyy videoita, kuten tämä niiden esittelyvideo: No tämäkään ei vielä ole kovin jännittävää. Mutta katsokaapa muita videoita, joita Google ehdottelee. Jollain tavoin tulee mielenrauha katsoessa korjaamista, kun a) tila on valoisa b) työkalut ovat oikeat ja c) joku ainakin näyttelee osaavaa korjaajaa. Nimittäin tuli mieleeni se, kun omaan Fordiini yritin vaihtaa etuvaloa, kun paloi lamppu. Ei ole mitään hulluja hifivaloja meillä, joten toki mietin, että tämä on sellainen jokamiehen homma. No, ohjekirjaa kun alkoi selaamaan, niin ilmeni että etupuskuri pitä vetää irti ja lampun kotelo irrottaa ja sen jälkeen saa lampun vaihdettua. Tunnin jumuamisen jälkeen tämä onnistui ja takaisin paikalleen se meni 20 minuutissa. Jonka jälkeen sai vaan todeta, että lamppu oli kiinnitetty paikalleen niin löyhästi, että puskuria paukuttaessa kiinni, se tipahti kannoiltaan ja näytti aivan päin .. honkia. En purkanut uudelleen. Niin siksi on seesteistä katsella autojen korjaamista ihan rauhassa, kotisohvalla.

Longplay ja hidas journalismi on kuulemma trendikästä. Entäs Jasmon blogin longplay ja hidas bloggaus..? Kerran vuodessa on valittu tahti.. ** Lotto ja Eurojackpot ja muut pottipelit ovat luonteeltaan mielenkiintoisia. Minusta on mielenkiintoinen ajatus pelata lottoa, jossa elämä tosiaan voi muuttua. Mihin suuntaan, se on ainakin toistaiseksi minulle arvoitus. Hold’em buumin aikaan juttelin ihmisille Loton pelaamisesta. Lotossa tai lottopeleissä ei ole sellaista hehkua, kuin kenties muissa uhkapeleissä. Se on vähän vanhanaikaista ja laskennallisesti se on tappavan tylsä. Kukaan ei voi yrittää perustella pääsevänsä voitolle jollain aikavälillä – jotain mitä aikoinaan holdemin pelaajat laskivat innoissaan. Yleensä pääosa tappioista oli syytä unohtaa. Aikuisella iällä minulle tuli yksi läpipelauskriisi. Tai ei se mikään kriisi ollut, vaan ajatus siitä, että mitä seuraavaksi. Ajatelkaapa. Jokin aika sitten olette kakanneet vaippaan ja suuri saavutuksenne oli päivä, kun aamulla heräsitte ilman vaippaa kuivina. Se oli varmasti hieno hetki, ainakin vanhemmille. Seuraavaksi kouluun, opit lukemaan ja laskemaan. Ehkä ala-asteella ensimmäinen ihastuminen ja sen pakoilu koulun diskossa, ylä-asteella ensimmäiset kokeilut alkoholilla tai ehkä jopa pussailua. Lukio, tai mikä tahansa toinen aste, itsenäistymistä hiljalleen ja täysikäisyys! Voi sitä juhlaa, täysikäinen joka pääsee baariin! Ja baarissa voi vokotella pimuja ja ottaa Asterixia. Rahaa ei ollut paljon, mutta ei sitä mihinkään mennytkään. Paitsi baariin ja asterixeihin. Ei ollut huolta huomisesta, eikä eilisestä. Mutta odotukset oli kovat. Tietysti 20v ikää piti odottaa, että sai Finlandia Vodkaa Alkosta. Kohta alkoi koulukin eri paikkakunnalla ja sotajoukot kutsui myös luokseen. Itsenäistyminen, aikuistuminen ja hetki ilman, että olet vastuussa kestään muusta kuin itsestäsi. Mutta olet kuitenkin vastuussa. Periaatteessa aika paljon aikaa käytettävissä ja melko vähän rahaa. Opiskelija. ...

Tässä blogissa on ajanmittaan arvosteltu ja testattu kaikenlaista. Nyt blogi herää talviunesta kommentoidakseen radion nykytilaa. Kauan siitä tuli puhuttua, kuinka soittolistaradiot eivät puhuttele mua ja kuinka tyhjäpäinen jaarittelu ei radiossa vetoa minuun. Silti olosuhteiden pakosta esimerkiksi autoillessa tuli radiota kuunneltua. Kaikkia kanavia paitsi ei YLE1 tai Radio Nova. Kulutin sisältöjä kyllä, mutta en ollut tyytyväinen. Sitten tapahtui lyömättömät YleX:ssä. Äijät laitettu radioon ilman, että he tietävät miten radiossa pitää käyttäytyä tai miten laitteet toimivat. Freestyle on joo näppärää, mutta eniten minua viehätti se, kuinka radiossa oltiin. Aivan sikinsokin. Muistan alkuajoilta jonkun kilpailun, jossa annettiin lippua jonnekin bileisiin. Solonen vain tokaisi yhtäkkiä, että ei hän nyt jaksa tässä mitään kisaa järjestää, se saa tän lipun, joka tänne ekana soittaa. Myös muut ketterät ideat kuten yhdessä räppääminen soittajien kanssa yms olivat erittäin viihdyttävää kamaa. Musiikkikin menetteli. Nyttemmin Lyömättömät ovat kenties vähän kotiutuneet radioon ja nämä kulmat ovat hioutuneet. He ehkä itse ajattelevat, että ovat tulleet paremmaksi radion tekijäksi (varmasti ovatkin), mutta mun mielestä mielenkiinto on vähän alentunut. Ennen ei yhtään tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Oon ollu aina vähän fanipoika. En tiedä onko noloa fanittaa suomalaista DJ:tä, varsinkin silloin kun mr. Orion ei vielä ollut kukaan. Siinä vaan kävi niin, että herra oli soittamassa kaikissa niissä bileissä missä kävin ja aina sai mulle hyvän fiiliksen päälle. Olin liekeissä, kun Orion sai oman iltaohjelmansa radiosta, silloin taisi olla nimeltään tiistain tanssi-ilta. Koska tottakai, täähän on parasta. Ja tavallaan onkin ja ei ole. En tiedä miksi en koskaan jaksanut säännöllisesti kuunnella Orkideankaan lähetyksiä. Kenties sen vuoksi, koska näissä ohjelmissa musiikki on pääosassa. Vaikka musiikki sinänsä kolahtaakin allekirjoittaneelle, niin radiossa haluan näköjään muita asioita kuin pelkkää musaa. ...