Yleistä

Olen nyt jonkin aikaa käyttänyt Spotifyä kännykälläni. Aiemmin kerroin käyttöönoton tapahtumista, ongelmista ja iloista. Nyt vehkeestä ja softasta on vähän enemmän kokemusta, joten on aika pureutua vähän paremmin kiinni kuvioon. Spotify alkoi toimimaan puhelimessani monta kertaluokkaa paremmin sen jälkeen, kun vaihdoin ladatun softan puhelinmallia. Aiempi softa oli suunnattu puhelimelle 5630, joka on ehkä numerosarjallisesti lähellä, mutta E75 on teknisesti paljon lähempänä. Joten vaihtaminen E75 softaan korjasi muun muassa näppäimistöongelmat. Näyttöhän Spotifyssä ei käänny, tilanpuutten vuoksi. Minulla on Spotifyn kanssa Saunalahden Köyhän Miehen Datapaketti, joka on siis se halvin flat-rate-paketti. Onko maksiminopeus nyt sitten 384kbit/s. Periaatteessa. Tästä sellainen pieni anekdootti, että ennen datapaketin ottamista jylläsin 25Mt / 4eur paketilla ja mietin että kannattaisiko flat-rate-paketti ottaa. Sitten otin ja ensimmäisen 30 päivän aikana dataa siirtyikin sitten jo 1,4 Gt. Osittain tietysti Spotifyn takia. Offlinessä Spotify toimii hyvin. Biisien välissä on ehkä vähän ärsyttävä tauko, tai sellainen naksaus. Playlistien luominen ja lataaminen offlineen ei voisi olla helpompaa. Idlenä Spotify pysyy puhelimen taustalla mielellään, eikä kuluta siellä resursseja, joten ikinä ei tarvitse uudelleen kirjautua tai muuta. Onlinessä leikki muuttuukin totisemmaksi. Ainakin minun KarvaHattudatalla pätkintää tapahtuu vähän turhan usein. Se ei tunnu olevan niinkään paikasta kiinni, vaan lähinnä auringonpilkuista. Joskus data rullaa sujuvasti talomme pommisuojaan, joskus Keskustorilla musiikki pätkii. Dataliikenne Data on nauhoitettu työmatkalta Tampereen ydinkeskustasta kohti Naistenlahden voimalaitosta. Nauhoitusaika on ehkä 15 minuuttia ja tuona aikana kuuntelin kahta biisiä (Ridgewalkersin Findiä.. x2). On varmaan helppo nähdä graafista (tuo on oikeesti parasta, mitä paskasta openofficesta saa pihalle..), että online-käyttö ei ole aivan ongelmatonta. Lyhyitä pätkimisiä oli monia ja yksi pidempi. Nuo ihan lyhyet nollasiirrot eivät vielä pätkäise, kiitos buffereiden, mutta tietysti jos bufferit eivät ole kerinneet vielä kertyä, niin sitten, kuten lopussa kävi. ...

Tänä vuonna talvi on yllättänyt paitsi Valtion Rautatiet, niin myös Ylläs-Hallin ja väkisinhihdosta on tullut kansakunnan hot-trend laji. Ja onhan se ymmärrettävää, Oulun alapuolella ei ole päästy väkistelee sitten vuoden 2000 ja hemohessitarinat alkaa olemaan jo unohdettu, niin voi palata tuon kuntoilu-urheilulajeista parhaimman pariin. Joten, koska Jasmon blogi seuraa trendejä, menin ja ostin sukset. Vanhatkin olisi ollut, mutta ne olivat kymmenessä vuodessa jääneet hieman pieneksi painon puolesta, myöskin monot olivat noin 2,5 numeroo liian isot, eli uusien ostaminen oli kohtuullisen sallittua. Hiihtotyylini on siis vapaa, mutta epävarma, enkä pertsasta ole oikein koskaan innostunut, jo vapaahiihtosuksien (!) voitelukin tuottaa liikaa angstia. Mutta sen sanon, että olihan tuntumaltaan 4-5 vuoden tauon jälkeen tuo väkärisuksi aika jäätävä. En meinannut pysyä suksien päällä edes paaikallaan, luistokin oli sattumalta aivan loistava. Ensimmäiset 5km hiihtoa oli meleko horjakkaa ja täytyy nolona myöntää, että Kaupin Kolmosen alamäki vei miehestä voiton. Nimittäin, siinä ihmisillä on usko loppunut, kun vauhti kiihtyy ja on pitänyt hypätä ladulta auruulle. Ja sitten kun ei meinaa tasasellakaan kestää pystyssä, niin voin kertoa, että auraaminen oli aikamoista huitomista, luulen että itse Heinämieskin olisi jäänyt heilumisessa kakkoseksi. No, viimein toinen suksi töksähti vähän johonkin aloittaen varmasti hupaisan näköisen tapahtumasarjan, jonka päätteeksi hiihtomies löytyi hangesta. Veri vetää umpihankeen. Noh, siitä se sitten lähti paranemaan, olisi voinut ehkä väkäriuran aloittaa vaikka lämmittelylenkillä tasasella, eikä heti työntyä alamäkeen, mutta toisaalta olihan se jännää. Kuntohan on huono ja tekniikka myös, mutta ihan mukava urheilulaji noin muuten. Lähinnä se, että hiihtäessä ei tunne kuntoilevansa vaan harrastavansa ja se on aina kivempaa. Ahdistaa esimerkiksi punttiesailu juuri sen takia, että se itse treeni on täyttä pasaa, mutta lopputulokset on sitten kivoja. Väkäristä voi nauttia jo hiihdon aikanakin, ilmeisesti samaa voi odottaa myös pyöräilystä. ...

Joulun aikaan sattunut ammuskelu ja sitä aiempi joululahjakausi sai minut mietteliääksi. Ei ehkä sillä tavalla, kuten kuuluisi, vaan enemmänkin mietin noita kaikkia kannanottoja ja lahjoja. Kun muutama vuosi sitten Thaimaan seudulla rantautui muutamia vähän suurempia maininkeja, maailma oli kovin pahoillaan. Arviolta 250 000 ihmistä kuoli. Maailman johtajat surivat. Pentti Linkola tuuletti. Silloin ei ainakaan Suomessa twitterit ja facebookit olleet arkipäivää, siksi jokainen poliitikko ei päässyt omalla äänellään kuvailemaan kekseliäin adjektiivein kuinka järkyttynyt on tapahtuneesta. Silloin Suomi antoi virallisesti apua ja otti osaa paitsi pelastustyöhön niin muihinkin juttuihin Siellä Toisaalla. Ei vähiten siksi, että useita satoja suomalaisia oli kadoksissa. Me suomalaiset saimme kuulla kansanedustajien olevan pahoillaan lähinnä lehdestä ja sitten mielenkiinto keskittyikin miessukeltajapariskunnan toimintaan, kirjoittivatpa miehet kirjankin. Kaikki eivät olleet kuitenkaan täysin järkytyksestä kyvyttömiä, avustusjärjestöille syydetyistä rahoista arviolta 750 000 euroa on kateissa. Toista on nykyisin. Koska jokaisella yrityksellä ja ihmisellä on twitter, facebook, oma nettisivu, verkkokauppa ja suorasähköpostiohjelmisto, niin saamme nauttia kaikenlaisista tiedotuksista kaikenlaisilta yrityksiltä. Moniko yritys tai yhteisö lähestyi sinua nyt jouluna vain ilmoittaakseen, että tänä vuonna ei tule joululahjoja, annettiin kaikki joululahjarahat hyväntekeväisyyteen? Kiva juttu, mutta miksi minua pitäisi se kiinnostaa, kun en koskaan eläessäni ole yhdeltäkään firmalta saanut mitään joululahjaa (pl. Värikäs Oy, jossa olen töissä) . Herääkin kysymys, että mitkä rahat sinne hyväntekeväisyyteen lipsahtivat, kun joululahjoja ei ole ennenkään kuulunut? Mitään summia ei yleensä ilmoiteta. Hyväntekeväisyys on hupaisaa silloin, kun kaikille pitää kertoa juuri tehneensä hyvää. Se on juuri sitä pyyteetöntä hyväntekeväisyystyötä. Google antoi 10 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyyteen. Tätä tekoa he juhlistivat pistämällä pystyyn verkkosivun, jossa tuli rehvakkaasti mainittua et hyväntekeväisyyttä tehtiin. Rapakon takana hyväntekeväisyys on verotuksessa vähennettävissä olevaa toimintaa, joka on oikein kiva juttu, onpahan hyväntekeväisyysjärjestöillä enemmän varoja, joita kavallella. ...

Joskus aikoinaan, kun olen käynyt pari kertaa työhaastatteluissa, on pitänyt keksiä joku vastaus kysymykseen: mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi? Tähänhän kuuluu pystyä vastaamaan niin, että hyvä puoli on melko hyvä ja huono puoli tosi hyvä ominaisuus, kuten että hyvä puoleni on, että olen tosi ahkera ja huono puoli on, että en osaa lopettaa tekemistä, ennen kuin asia on valmis. No jotain tuonne päin. Jääköön oma lainini tuohon salaisuudeksi, mutta voin väläyttää sen liittyvän uusiin asioihin ja niistä innostumiseen. Ja uusi asia minun ja meidän elämässä on viimeisten vuosien aikana ollut energiansäästölamput. Kun muutimme nykyiseen (pankin omaan) asuntoon, olin liekeissä ostamassa energiansäästölamppuja joka paikkaan. Diilihän kuulosti loistavalta: Enemmän valoa, vähemmällä energialla. Se, että lamppu oli hieman kalliimpi ei vaikuta, sillä sen pitäisi kestääkin kauemmin. Niinpä meidän asunnossa on pääasiassa energiansäästölamppuja, paitsi vessassa on ilmeisesti yksi hehkulamppu. Olin innoissani energiansäästölampuista, en ole enää. Pari on jo pimentynyt, yksi onneksi saatiin takuuseen, jatkossa ostan vain sellaisia energiansäästölamppuja joissa on takuu. Valaisuvoima on alkanut hiipumaan useista lampuista, lisäksi tehokkaammat lamput syttyvät hitaasti, tuntuu että maksimivalo saavutetaan vasta 10-15 minuutin päästä sytytyksestä. Rahaa ei säästy, sillä saavutettava mahdollinen kulutusvähennys on palanut jo siihen, että yhden kympin maksaneen lampun ennenaikainen palaminen ei mennyt minkään valtakunnan takuuseen. Valmistajilla on mukavat oltavat, kun sopivalla lainsäädännöllä saadaan pakotettua ihmiset ostamaan kyseisiä säästölamppuja, joiden kokonaisvaikutus raskasmetalleineen on hyvin kyseenalainen verrattuna hehkulamppuun – varsinkin Suomessa, jossa hukkalämpö menee usein ihan tarpeelliseen lämmitykseen. Koko säästölamppujen ympärille viritelty himmeli on kyllä kuluttajan näkökulmasta selkeetä takaapäin runttausta. Lisäys: Uutisointia Iltalehdessä (Kiitos Markus)

No kiitos kiitos!

Aika useana vuonna peräkkäin on tullut avattua kausi Rukalla, mutta se kai ei ole mitenkään erikoista, kun ajattelee, siellähän se kausi myös joka vuosi alkaa ensimmäisenä. Tällä kertaa ei menty opiskelijaporukalla, opiskelijoita ei ollut minun lisäksi muita ja toisaalta voiko minuakaan opiskelijaksi sanoa, kun en asian eteen saa mitään tehtyä. Joka tapauksessa, Rukalle mentiin, samalla saatiin pieni testi millainen Mazda6 farmari on. Kuin sattumalta olin samankaltaisia kärryjä jonain heikkouden hetkenä katsellut nettiautosta jo.. Mutta eipä hypitä aiheista toisiin. Joskus puoli neljältä päästiin Tampereelta lähtemään ja perillä Rukalla oltiin 01 jälkeen. Matkalla oli yksi pidempi (yli tunnin) breikki Oulussa, samalla myin vanhan ”kittiputken” pois (Canon ef-s 17-82/4-5.6 IS USM), nyt vaan uutta kattelee tuolle polttovälille.. Taas meinaa jutut karata. Huhujen mukaan vitostie olisi nelostietä nopeampi, mutta vertailua ei suoraan voida tehdä, sillä toisen auton kuljettajana oli sen tason logistiikkapäällikkö, että tavara liikkuu tarvittaessa ripeästikin. Perillä odotti melko rouhee mökki, Vuosselinkruunu. Se sijaitsee ihan Vuosselin (sen rinteen) ala-aseman läheisyydessä (hiihto sisään ja ulos) ja tilaa siinä on rapiat 160 neliötä, eli 11 äijää mahtui reissulehtineen miten kuten mestoille sisään. Astioita oli runsaasti, HetiValmis sauna ja neljä(!) vessaa. Nokia osoitti mobiiliosaamisensa ja latasin onnistuneesti KeyCardiini 3 päivän Rukalipun matkapuhelimella. Itseasiassa edes portilla ei ollut juuri viivettä, kun ensimmäisen kerran menin läpi. Aktivoituuko tuollainen päiväkortti sitten automaattisesti, eikä vasta ensimmäisellä lukukerralla? Saavi tietäisi. No, näitä Rukapostauksia kaikkia yhdistää muutama asia. Ensilumi, kalliit hinnat (Pisteessä vdkbtr yli 8 eur) ja angsti Rukan hiihtomahdollisuuksia kohtaan. Ei siinä mitään, löysin omasta mielestäni tehokkaampaa juttua hiihtämisestäni ja kehitys on kivaa, mutta kyllähän nuo Rukan rinteet on nähty kolmessa tunnissa. Hakemalla kun haki, niin saatiin ekat offarit, ekat jäätikkölaskut (self arrest harjoitukset jäi pitämättä) ja rutkasti leikkaavaa rinnehinkkausta. Luisuttelupuoltaki tuli testailtua lämpimikseen välillä, se on vaikeeta. ...

Mun on pitänyt jo kauan kirjoittaa arvostelua Otuksesta, vehkeestä jonka kaveri osteli dj-juttuja varten. Kyseessä on siis tavallaan CDJ-kopio, mutta laite on tarkoitettu koko homman hoitamiseen, periaatteessa et tarvitse Otuksen ja tietoneen lisäksi mitään muita lisälaitteita kuin PA:n. CDJ-käyttäjälle perusominaisuudet kuten jog ja sen vinyylimoodi, cue + play logiikka, ovat tuttuja. Testatessa tietokoneessa oli Traktor Scratch Pro. Muitakin välineitä voi käyttää, mukana tulee joku Live DJ tai vastaava, mutta siihen en sitten sen enempää tutustunut. Otuksessa on siis idea, että vehkeessä on jog, vähän eq-ruuveja ja sitten kulmissa monisuuntaiset toimintanapit, lisäksi etulevy täynnä kosketusnäppäimiä, joihin voi bindata mitä vaan toimintoja. Itseasiassa kaikkiin nappeihin ja ruuveihin voi bindata omat toimintonsa, jotka haluaa. Esimerkiksi kaverini oli bindannut eq-ruuveihin filtteriasetukset, koska käytti erillistä mikseriä. Kannattaa katsoa Otuksen sivuilta lisätietoa, en oikein osaa kuvailla millainen laite on kyseessä. Sanoisin, että Traktor Scratch Pro ja Otus pelasivat todella hyvin yhteen. Mutta Traktorin ja Otuksen käyttö tuntui tällaisesta kaverista, joka on niillä huonoilla cd-vispilöillä ensimmäiset biisinsä soittanut, huijaukselta. Traktorin tempon tunnistus on niin hyvä, että kun vauhdin saa synkkailtua ruudulta sadasosalleen oikein, niin vaihtojen aikana ei tarvitse korjata ollenkaan. Siksi myös kosketusnäyttöön perustuvat pitch toimii. Se toimii samalla tavalla kuin tietokoneiden laattahiiret, eli sormella kelaamalla saa pitchiä nostettua ja laskettua. Voisin kuvitella että ”normaalissa” soitossa systeemi imisi ja kovaa, mutta Traktorin kanssa sillä ei ollut väliä. Sanoisinkin, että Traktor Scratch Pro ja Otus on hyvä combo kilpailemaan itsensä DJ Heron kanssa, vaikka kohderyhmä toki on aivan eri. Jos ostaja siis haluaisi simuloida DJ-hommia, eikä kerätä pisteitä. Niin helppoa soittaminen Otus & Traktor -combolla on. Melkein liian helppoa. ...

Tietääkö joku voiko tai miten voi Nokia Messaging email-ohjelmassa luoda sähköpostitilin ilman automaagista toimintoa? Kun sähköpostiosoitteeni päättyy @lut.fi, mutta se pitäisi lukea osoitteesta owa.lut.fi, menee sähköpostitilin automagiikka hämilleen, eikä tilin luominen onnistu…

Tuossa eräänä iltana olin menossa ulos ja halusin kuunnella Ace of Basen Wheel of Fortune biisin, koska se soi rasittavasti päässä. Koska siirtokaapeli oli jäänyt töihin, ei biisejä saanut puhelimeen (joka on pääasiallinen mp3-soittimeni) siirrettyä. Ei auttanut. Klikkailin itseni Saunalahden sivuille ja napsuttelin flat-rate datasiirron itelleni päälle. Siitä sitten Spotifyn sivuille ja Spotify Premium tilaukseen. Tietenkin tässä vähän pelattiin riskipeliä, koska ei tullut kokeiltua missään vaiheessa, että miten Spotifyn S60-softa toimii minun puhelimessani. Ehkä olisi vähän pitänyt testata etukäteen. Spotifyn mobiilisivu m.spotify.com tunnisti puhelimeni Nokia 5630:ksi, joka ei nyt sitten aivan osunut nappiin. Yritin valita puhelinta manuaalisesti listalta, mutta 5730 ei ollut tunnettujen puhelimien listalla. Jatkoin siis asennusta Nokia 5630 tiedoilla. Puhelinkin varoitteli asennusvaiheessa, että nyt ei löydy yhteensopivuutta. Alko jo mietityttää tuliko laitettua rahaa hukkaan, mutta jatkoin eteenpäin. Softa käynnistyi hyvin ja ensimmäiset ongelmat tulivat vasta sisäänkirjautumisvaiheessa, eli hyvinkin pian. Spotify ei tunnista puhelimen etupaneelissa olevia näppäimiä muuten kuin numeronäppäiminä, niillä ei voi kirjoittaa. Liukukannen alta olevalla näppäimistöllä voi kirjoittaa, mutta ylin rivi ei toimi, tai siis se tulostaa kirjaimen sijaan numeron. Kuitenkin ison kirjaimen saa painettua, jos pitää shiftiä pohjassa, eli siinä tapauksessa ei tule numeroa. Tämän voi käsittää vain ne, joilla on tuollainen liukukannellinen puhelin. On jotenkin outoa, että puhelimen softat voivat sekoilla noiden näppäimien kanssa, luulisi että Symbian/S60 kertoisi ohjelmistoille suoraan mitä kirjainta tai numeroa painetaan, ettei ohjelmistojen jokaisen erikseen tarvitsisi tukea erilaisia näppäimistöjä. Kai tälle joku tarkoitus on, mutta oudoksuttaa. Kunhan vaihdoin salasanani sellaiseksi Spotifyyn, että sen pystyi kirjoittamaan rajoittuneella systeemilläni, pääsin sisään. Heti ensimmäisenä tulee mieleen, miksi S60-ohjelmistot eivät aina ole tämän näköisiä. UI on responsiivinen ja nopea. Ja näyttävä. Ja silti nopea. Jotain täysin muuta kuin normaalit S60 ohjelmistot. ...

Suomessa on pimeää kahdeksan kuukautta vuodesta. Mutta ei, tässä postauksessa en valita siitä, kuinka tätä pimeyttä vaan riittää ja riittää, eikä lunta tule. Tänään ihmetellään jotain muuta. Kun olin Sveitsissä, niin vitsailimme ja ihmettelimme heidän lumilapioitaan ja muita lumityökaluja. Kavereilla siellä kuitenkin on lunta tullut monena talvena jo ja joskus aika paljonkin. Ja sitten työkalut lumien poistoon on käsittämättömän huonoja. Mutta entäs Suomi ja pimeys? Viimeaikoina pimeyttä on kotona alettu torjumaan sarastuslampuilla (jonka haluaisin, mutta jota emme ole hankkineet) ja kirkasvalolampuilla ja ilmeisesti niiden käyttö auttaa mielialaan pimeänä kautena. Mutta entäs pimeys ulkona. Suomessa on ollut pimeää myös jo useana vuonna tälleen talvea odotellessa. Miten voi olla silti mahdollista, että vain murto-osa lenkkeilijöistä ja pyöräilijöistä käyttää tarvittavia heijastimia tai muita huomiokamoja vaikka ylittävät teitä ja niin edelleen? Miettikääpä, kuinka tyhmää on oikeasti jäädä auton alle siksi koska ei voi käyttää heijastinta koska se ei ole cool. En ole itsekään mikään mallioppilas, tänä vuonna ensimmäistä kertaa pyörässäni on kunnollinen valo, jolla ei tosin näe mitään, mutta muut näkevät minut. Hankimme myös heijastimia hihoihin, mutta esimerkiksi koirille ei ole tullut hankittua kunnollisia, vaikka niitä olisi tarjolla, vaikkapa Paitashopissa . Tuo pimeällä pimeänä oleminen on yhtä tyhmää, kun Suomen talvessa paleleminen, eikö voi laittaa kunnolla vaatetta päälle, kun talvihan täällä on ollut jo useampana vuotena.. Mutta niin vain tulee paleltua.

Tuntuu siltä, kuin kaikki juomayritykset lanseeraisivat kamalaa tahtia uusia makuja brändituotteistaan. On vodkabatteryn makuista lonkeroa, erilaisia Batterymakuja on tullut puolen vuoden aikana ties kuinka paljon puhumattakaan muista merkeistä. Suomen markkinoille on työntymässä uusia pelaajia, kuten aiemmin maistetut Monster Energy ja Lamborghini ja paikalliset pelurit työntävät kanssa lisää tuubaa ulos, esimerkiksi ED Special F/X Light (tuote on maistettu, mutta testiä ei ole vielä kirjoitettu, stay tuned..) Mikähän tässä on bisnesideana? Onko erilaisten makujen tuottaminen niin halpaa, että niitä kannattaa tällaisella menetelmällä (kaikkea ja mahdollisimman paljon) tuoda ihmisille ostettavaksi? No, jaarittelu sikseen ja tölkki auki, nyt maistetaan Battery Coffeed! Haju on voimakas ja arominen, kahvinjuojat kai tunnistavat jotain yhteneväisyyksiä kahvin kanssa. Itsehän en kahvia juo. Maku on voimakas, kahvinen – maistuu vähän samalta kuin kahvilikööri, ilman alkoholia tietysti. Henkilökohtaisesti pari suullista riittää, en pidä tästä. Mutta kahvinjuojamaistajamme ovat ihan tyytyväisiä, vaikka ihmettelevätkin hieman jännää makua. Nyt täytyy myöntää, että hössäsin sen verran, etten huomannut katsoa tuotesisältöä tölkistä. En tiedä oliko tämä makeutusaineella makeutettua vai sokerilla. Mutta maku oli voimakas, eikä laimea, joten jos mausta tykkää, niin uskallan suositella. Ei mikään pliisu maku, vaan ihan kunnollinen. Sitä en tiedä, millaisen markkinaraon Batteryn myyntimiehet ovat nähneet kahvinjuojille suunnatulla energiajuomalla, mutta saahan sitä aina yrittää. JB ei suosittele, mutta kannustaa kokeilemaan.

Minulla on muutamia Google Wave invitejä ylimääräisenä. Jos haluat tutustua Googlen uusimpaan hypetuotteeseen, niin laita kommenttia, niin lähetän inviten. Laita kommentoidessa sähköpostikenttään oikea sähköpostisosoite, niin se ei näy sivuilla (ei tule spämmiä).

Tänään virnistellään Niagarassa. Lippuja vissiin on edelleen saatavilla Camusta järkevään 5e/kpl hintaan. Niin, Camuhan on avannut Tampereella uuden toimipisteen, jos joku ei sitä tiennyt. Anyways, esitys on muistaakseni klo 20:00 ja leffa kestää puolisen tuntia. Kannattaa tarkistaa faktat vielä vaikkapa facebookista. Paikalla on kuuluisuuksia, esimerkiksi Jasmo tunnetusta Jasmon blogista. Mukava käydä kattoo auringonpaistetta vähä leffateatterissa, kun muuten sitä saa odottaa tuonen maaliskuun tienoille saakka..

Pitkästä aikaa vähän kunnon datailua kehiin. Tänään esittelen helpon tavan tehdä yksinkertaisia ”hover” -efektejä napeille. Tarvitset ainoastaan Jquery-kirjaston ja avot. $(document).ready(function(){ $(".hilight").hover( function(){ $(this).css("background-position", "0 -" + $(this).height() + "px"); }, function(){ $(this).css("background-position", "0 0"); } ); }); Sitten tarvitset vielä hoverointiin sopivan kuvan, esimerkiksi tällaisen: Voit käyttää tuota sitten näin: <style> .hilight{ background-position: 0 0; background-repeat: no-repeat; border: 0; cursor: pointer; display: block; } </style> {...} <a class="hilight" style="background: url(poista.jpg); width: 40px; height: 24px;" href="#"></a> Demonstraatiota tämän menetelmän käytöstä voi kattoo vaikka http://www.paitashop.fi. Tosin siellä se ei ollut vielä aivan näin ”hienostunut”. Käytännössähän tuo jquery-osuus pitää kirjoittaa kerran, css-pitää kirjoittaa kerran, joten aika vähällä vaivalla tuo hoverointi sitten näiden töiden jälkeen syntyy. Toimii myös buttoneilla, jne.

Jasmon blogi seikkailee pitkästä aikaa taas ruuan maailmassa. Mitä tekisi ruuaksi, kun ei jaksa aina syödä pastabolognesea, tai nakkikastiketta tai makaronilaatikkoa tai – no, mitä nyt tässä meidän keittiössä usein on. Kanapastaa, jne. Lidlistä ostettu puolentoista kilon kala ja stokkalta haettu uusi uunivuoka pääsi heti oikeuksiinsa, kun vaimoke väsäsi kunnon hyvät uunilohet yhdistelemällä omia visioitaan ja netin reseptejä. Käytännössä kalan valmistaminen on helppoa, aikaa menee vain 10 minuuttia ja sitten puoleksi tunniksi uuniin. Ja oli oikein poikkeuksellisen herkullista. Tässä vinkkiä myös friiraidereille, jotka asuvat murjussa, jossa on kuitenkin uuni. Vaikka kala onkin ehkä kalliimpaa, niin se on hyvää ja vaihtelevaa ja ennen kaikkea helppo valmistaa. Terveellistäkin.. ainakin periaatteessa, riippuen miten sitä siinä kermassa hölvää. Alkuviikon ruoka onkin sitten tässä taloudessa nyt valmistettu, joten ei tarvitse iltaisin sitä stressata ;)

[][1]Taustan värit vähä sekos, mutta tölkin värit ovat oikein Hehe, taas päästiin maistamaan uutta energiajuomaa. En tiedä onko tätä Tonino Lamborghini Energy Drinkiä missään Suomalaisessa kaupassa myytävänä, voi olla. Kantsii muuten vilasta tuo linkkaamani kotisivu, yksi imelimmistä introista on siellä. MAKE A STATEMENT. Energiajuomalla. Jep. Näissä energiajuomajutuissa on tärkeä tietysti muistaa se, että juon päivätyökseni Battery Strippediä, josta pidän. Pidän keinomakeutuksen tuomasta napakasta mausta ja esimerkiksi Battery Original tuntuu nykyisin melko laimealta, kun normisokeri ei anna samanlaista kikkiä kuin makeutusaine. Ehkä osittain siksi Lamborghini maistui kanssa lähinnä mehulta, jossa oli tunnistettavia energiajuoman aromeita. Tätä testattiin kuitenkin porukalla ja myös energiajuomia vähemmän käyttävä nainen oli sitä mieltä että laimeaa ja ponnetonta. Kuten se olikin. Myyntimies sanoi, että tämä on suurin juttu sitten Red Bullin Euroopassa, mutta myyntimiesten juttuihin pitänee, taas kerran, suhtautua hieman varauksellisesti. En tiedä miksi tämä olisi iso juttu ja mitä hienoa tässä myrkyssä olisi esimerkiksi Red Bulliin verrattuna. Ei mitään? Jos tätä jostain saa, niin voihan sitä maistaa, mutta minusta tölkkikään ei ole hieno, vaikka siinä lukeekin Lamborghini ja sarvipää siinä heiluu. Itselleni riitti tämä makukokeilu tästä aineesta ja valintani on jatkossakin Battery Stripped.

Suomessa sattui Timo Kalli päästämään mölyt mahastaan vääränä hetkenä. Tuli kunnon mylläkkä, joka jatkuu vieläkin, varsinkin Keskustan osalta. Brittilässä oli kanssa melkoinen rahakohu, mutta vähän erilainen: Edustajat käyttivät kulukorvauksiaan kaikkeen yksityisen omaisuuden haalimiseen ja muuhun. Mutta entäpä, jos jollain riittäisi muskelia tutkia ”maan tapaa” EU:n päättävissä elimissä? Mikähän mahtaa olla ihan suoranainen korruption taso. Jos pitäisi veikata, näin niinkun Suomen mittakaavasta extrapoloimalla, niin on korkeatasoista. Laitetaan vielä kevennykseksi EU:n julkiset dokumentit ACTA-neuvotteluista, jotka Dagens Nyheter sai jonkun tiedonvapauslain puitteissa kinuttua omalta ulkoministeriöltään (tai jotain). ACTA-neuvotteluista voi lukaista lisää Piraattiliitosta, jos huvittaa.

Possuköhä saa dramaattisia piirteitä lisää, kun median ylilyönnit hysterian lisäämisessä jatkuvat. Otsikoilla kalastellaan lukijoita iltapäivälehtien tapaan ja samalla syyllistytään törkeään liioitteluun tai jopa valehteluun. Iltasanomissa (tai lehdessä) on Sikaextra, jossa kauhistellaan oikein Isolla Kädellä. Hetki sitten uutisissa oli juttua, kuinka Lapissa sikainfluenssa tappoi kaksi! Ensimmäisessä kappaleessa puhuttiin kuolemasta. Toisessa kappaleessa lääkärit puhuivat siitä, kuinka he ovat varmistaneet, että kuolema johtui sikainfluenssasta. Kolmannessa ja viimeisessä kappaleessa puhuttiin siitä, että molemmat potilaat olivat yli 70-vuotiaita huonokuntoisia syöpäpotilaita, joille mikä tahansa influenssa olisi ollut hengenvaarallinen. Mihin tietoon tällaisessa mediailmapiirissä voi oikein luottaa? Aamulehden työntekijä kertoi lehden sivuilla, kuinka hän piikin saamisen jälkeen meni vain pahempaan ja pahempaan kuntoon. Lääkettä kannattavat lääkärit eivät halua edes puhua sivuoireista, vaan sanovat vain erittelemättä, että jotain yksittäistapauksia on ollut. Rokotteeseen ei sentään vielä kai ole kuollut kukaan, jotain halvaantumistapauksia on ollut. Onneksi minulla ei ole lapsia, joiden rokotuksen ottamisesta tai ottamatta jättämisestä tai kouluun menemisestä tai menemättä jättämisestä joutuisin päättämään. Valtio on minun osaltani päättänyt myöskin sen, että otanko rokotteen; todennäköisesti en, koska saisin sitä vasta sitten, kun epidemia on jo mennyt pariin kertaan Suomen yli. Yksi asia minua tuossa rokottamisessa vähän mietityttää. Voidaanko tuollainen koko maailman valloittanut influenssa saada taltutettua (tapettua lopullisesti) rokottamisella? Vai aiheuttaako massarokottaminen enemmän sitä, että taudinaiheuttajan on pakko muuntautua ja muuntautumisessa on aina vaara, että mennään vaarallisempaan päin. Minun lääketieteellinen ymmärrykseni ei tähän riitä, heitän vain ajatuksen ilmoille. Jossain lääketiedettä käsittelevissä dokumentaareissa on puhuttu siitä, miten ihmisten ylenpalttinen antibioottien popsiminen ja antibioottisten tiskiaineiden ja ties minkä käyttäminen luo vastustuskykyisiä bakteerikantoja. Voiko tässä rokottamisessa käydä samoin ja tauti menisikin jatkossa pahemmaksi? ...

Jasmon blogi on näyttänyt samalta jo jonkin aikaa. Dkret3 on palvellut hyvin ja pitkään, mutta dippatyötä väistellessä keksii kaikenlaista. Katoin sitten wordpress.orgista, että millaisiakas teemoja sitä onkaan olemassa. Katselin uutta teemaa jo joskus noin puoli vuotta sitten, mutta silloin en pienehköllä etsimiselläkään löytänyt mitään itseäni miellyttävää. Ja dkret3 pysyi. Eihän siinä mitään vikaa ollut. Nyt kuitenkin tämä Mystique iski heti pikkukuvasta. Näytti kivalta ja erilaiselta. Paremmin teemaan tutustuttuani huomasin kivan tabihässäkän, ja twitter-integraation josta pidän. Lisäksi vähän leveämpi tekstikenttä jne, se on aina bonusta. Fontti ei ehkä ole mikään paras mahdollinen, mutta menettelee. Jospa JB nyt voisi ylpeästi näyttää tältä vähän aikaa. Kiitoksia vain Mystiquen tekijälle, yhteystiedot löydät sivun footerista. Ässä templaatti.

Tulihan sitä tänä vuonna taas käytyä. Skiexpolla siis. En olisi lähtenyt, jos ei olisi ollut Oltsan 30v salabileitä samaan aikaan. Mutta kivaahan expolla, aikansa kun tutustui Rukan esitteillepanoon, niin jo hieman harvemminn nähtyjäkin tuttuja teki mieli morottaa. Mahtiplani oli, että expoilla käyn sovittamassa uusia tellumonoja, Garmontin Voodoota ja BD:n jotain mallia, ehkä Pushia.. Noooo, tavallaan yhen kerran olin jo menossa Ruka-osastolta sovittamaan, mutta Koliosastolla oli Luomu Leinonen ystäviensä Katjan ja Tiinan kanssa ja päädyin kääntymään kannoillani takaisin Rukalle. No, mutta mukavahan se on kavereiden kanssa haastella, kun harvoin näkee. Kuitenkin Ollin salaiset mahtibileet oli laitettu alkamaan sikäli, että vähän jälkeen 15 piti jo lähtee liukenee expoilta kohti Finskitaloa ja Katri Helenan keikkaa. Ollin 30v yllätys meni täydestä ja aamun pyhät lupaukset päivänsankari unohti samoin tein. Öögattiin Katri Helena presidenttiaitiosta muun juhlaväen pällistellessä. Se oli semisti outoo. Loppuilta menikin henkilön x kotibileissä, jossa oli hieno baari ja Manalassa, josta sai hyvää pitsaa ja lopulta Helmessä, jossa ei ollutkaan tungos, kun kaikki olivat Circuksessa. Tutustuinpa muutamaan uuteen ihmiseenkin, joskin useimmista kuullut mahtavia legendoja, joten nimet sikäli tuttuja, mutta nyt on periaatteessa naamatkin.. Onnea Ollille vielä ja kiitos Henkille majoituksesta. Ässä majoitus kyl oli. Testasin myös rautatieaseman taksijonoa, ihan huvikseni. Vähän aikaa jonotettuani tajusin, että kaikki puhuvat jotain murretta jonossa. Luonnollisesti, ei kai kukaan lokaali halua jonottaa tuntia taksia, kun toisilta tolpilta saa vartissa. Noo, siinä Team Turun kanssa sit seisoskeltii, raittiissa ilmassa seisominen ei välttämättä ollut pahaksi. Taksikuski sano, että hänen ei kannata huijata pöndejäbää, koska saa paremmat liksat aloitusrahoista kuin ajattamalla ylimääräistä. Rento ugetsi. ...