Liberaalin ja sananvapauteen perustuvan yhteiskunnan toiminta nojaa siihen oletukseen, että ihmiset keskustelevat asioista edes suurin piirtein vilpittömin mielin. Omissa ajatuksissa tässä on vaan yksi aika ikävä valuvika. Kun järjestelmä on rakennettu suojelemaan yksilön ilmaisunvapautta valtiovallan mielivallalta, se on samalla melko aseeton silloin, kun tuota vapautta käytetään järjestelmää itseään vastaan.
Autoritaariset valtiot ovat oppineet hyödyntämään tätä epäsuhtaa todella taitavasti. Länsimaiden avoimuus ei ole niille minkäänlainen hidaste, vaan päinvastoin tehokas työkalu.
Eiköhän suljeta kaikki
Otetaan ihan käytännön esimerkki. Todetaan vaikka, että X:ssä (entisessä Twitterissä) pyörii laajoja venäläisiä tai muita vihamielisiä bottiverkostoja. Niiden tavoitteena on kärjistää keskustelua, syventää kahtiajakoa ja hivuttaa länsimaille vihamielisiä tai venäjämielisiä poliitikkoja valtaan.
Mitä demokraattinen oikeusvaltio voi asialle tehdä? Ei oikein mitään.
Jos vaikkapa X päätettäisiin blokata tai sen sisältöjä rajoittaa valtiotasolla, oltaisiin jo todella lähellä ennakkosensuuria. Ja kuka tällaisen päätöksen edes tekisi? Istuva hallitusko? Joku virkamiesporukka?
Ajatus siitä, että poliittisilla päättäjillä olisi valta määritellä, mitkä viestintäalustat ovat “turvallisia” ja mitkä eivät, kuulostaa suoraan sanottuna vaaralliselta. Vallanpitäjät kuitenkin vaihtuvat. Työkalu, joka luodaan tänään ulkoisen uhan torjumiseen, on huomenna turhan kätevä keino poliittisen opposition hiljentämiseen. Moskovassa tai Pekingissä tällaista ei tarvitse miettiä. Siellä ulkomaiset alustat lyödään säppiin yhdellä määräyksellä, ja homma on sillä selvä.
Kaiken voi aseistaa
Turhauttavinta tässä on se, että länsimaat pelaavat tiukoilla säännöillä samaan aikaan, kun vastapuoli aseistaa aivan kaiken.
Turvallisuuspolitiikan tutkija Mark Galeotti on kirjoittanut tästä osuvasti “kaiken aseistamisena” (weaponization of everything). Kulttuurien ja poliittisten näkemysten sodassa perinteisen voimankäytön rinnalle on tuotu energia, siirtolaisuus, kauppasuhteet, somealgoritmit ja lopulta itse sananvapaus. Filosofi Karl Popperin tunnettu suvaitsevaisuuden paradoksi toteutuu tässä aika suoraan: jos avoin yhteiskunta suojelee rajattomasti myös niitä, jotka käyttävät vapautta sen tuhoamiseen, koko järjestelmä murenee alta.
Asiasta on kirjoitettu paljon niin meillä kuin kansainvälisessä mediassa, vaikkapa The Economistissa ja Financial Timesissa, mutta valmiita vastauksia ei oikein ole. EU on väsännyt digipalvelusäädöksen (DSA) kaltaista sääntelyä, ja Yhdysvalloissa on väännetty kättä TikTokin kieltämisestä kansallisen turvallisuuden nimissä. Tuloksena on raskasta byrokratiaa, pitkiä oikeusjuttuja ja jatkuvaa vääntöä siitä, missä kulkee turvallisuuden ja sensuurin raja.
Samaan aikaan vihamielinen informaatiovaikuttaminen puskee alustojen läpi lähes esteettä. Eikä kukaan oikein voi asialle mitään rikkomatta omia pelisääntöjään.
Kineettinen moderointi
Tähän umpikujaan liittyy yksi hauska havainto, josta on väännetty tarinoita X:ssä. Niin, olenhan X:ssä taas. Siellä on pohdittu, vaikuttiko Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi Yhdysvaltain välivaaleihin tehokkaammin kuin yksikään someyhtiön moderointitiimi – pommittamalla venäläiset trollitehtaat maantasalle pari viikkoa ennen vaaleja.
Tiedustelupiireissä ja somessa tällaista on kutsuttu “kineettiseksi moderoinniksi”. Kun algoritmit ja käyttöehdot eivät pysty pysäyttämään informaatiovaikuttamista, sähkökatko tai ohjusisku datakeskukseen hoitaa suodatuksen huomattavasti suoraviivaisemmin (mikä kertoo kaiken oleellisen alustojen oman moderoinnin nykytilasta).
En tiedä, onko tuo tarina totta vai pelkkää vahvistusharhaa. Kun X:ää selasi tuon jälkeen, eron vaikutti kuitenkin huomaavan. Syöte oli hetken aikaa vähän seesteisempi, ikään kuin pahin kellon ympäri jauhava provokaatio ja bottien papatus olisi vaimentunut.
Samaan aikaan huomasi kuitenkin toisen asian: eivät kaikki idiootit olleetkaan pelkästään botteja. Kaikki sekoilu ei ollut Pietarin tai Moskovan kellarikerroksissa pyörivien skriptien ansiota, vaan ihan aitojen ihmisten omaa tuotantoa – eikä siihen auta edes sähkökatko.