Alkuun on syytä tehdä pieni tunnustus. Harrastan itsekin sijoittamista pienillä pääomilla, jos pörssissä rahojen häviämistä ylipäätään voi sijoittamiseksi kutsua. Tämän harrastuksen myötä tulee seurattua ja välillä aivan minimaalisesti osallistuttuakin X:ssä käytävään suomalaiseen sijoituskeskusteluun, joka myös fintwit-nimellä tunnetaan. Sitä seuratessa ei voi välttyä muutamalta hämmentävältä havainnolta.
Analyytikot ja tavoitehintojen arvausleikki
Sijoitusmaailmassa analyytikot ovat jotain aika eeppistä. Samaa osaketta tai markkinailmiötä tutkii työkseen iso joukko ammattilaisia, ja heidän näkemyksensä tulevasta voivat olla täysin päinvastaisia. Samalla kentällä häärii rahastonhoitajia, jotka päätyökseen ostavat osakkeita ja hallinnoivat asiakkaiden rahoja tuottoja metsästäen. Tilastojen valossa tämä ammattikunta kuitenkin häviää jatkuvasti markkinoiden keskimääräiselle tuotolle.
Mitä tästä sitten seuraa? Ei suinkaan alan kuihtumista, vaan valtava liiketoiminta erilaisten analyysien ja tavoitehintojen asettamisen äärellä. Koko sirkus pyörii täydellä teholla vuodesta toiseen, vaikka lopputuloksen kannalta siitä ei ole oikeastaan mitään hyötyä.
Yksi omista suosikeistani tässä lajissa on menneisyyden ennustaminen. Markkinoilla riittää analyytikoita, jotka osaavat kertoa tarkasti jälkikäteen, miksi vaikkapa Nordean kurssi lähti nousuun. Heidän mielestään siihen oli tietysti aivan ilmeinen syy, eli se ja se. Jostain kumman syystä heillä itsellään ei kuitenkaan (ainakaan julkisesti sanottuna tai mistään muualtakaan löydettynä) ole ollut euroakaan kiinni Nordeassa. Kunhan vain ovat jälkikäteen tietävinään.
Menneisyys ei ole tae tulevasta paitsi silloin kun on
Kuuntelen ja luen melko paljon erilaista sijoitusmateriaalia, kuten podcasteja, analyysejä ja kirjoja. Läpi koko sijoituskentän on laajasti omaksuttu se perusopetus, että rahaston, osakkeen tai jonkin muun omaisuuserän hinnan historia ei ole tae tulevasta. Jopa tekniseen analyysiin ja käppyröiden tuijotteluun panostavat henkilöt ostavat tämän ajatuksen. Asia muuttuu kuitenkin välittömästi, kun päästään yksittäisen kurssiarvon ulkopuolelle.
Otetaanpa esimerkki. Kuvitellaan tilasto, jonka mukaan historian aikana aina kun Yhdysvalloissa on siirrytty republikaanipresidentistä demokraattipresidenttiin, pörssit ovat kuusi kertaa lähteneet nousuun ja neljä kertaa laskuun. Tämän vuoksi demokraattipresidentin valinnan yhteydessä analyytikko julistaa pörssien todennäköisesti nousevan.
Tämä esimerkki ei valitettavasti ollut aito, mutta täysin samankaltaisia päätelmiä löytyy jatkuvasti. Bitcoinissa tapahtuu louhintapalkkion puolittuminen noin kerran neljässä vuodessa. Sen ympärille on rakennettu yleisesti uskottu “neljän vuoden sykli”, johon sisältyy vuorollaan sekä lasku eli karhumarkkina että nousu eli bullmarkkina. Kuinka monta kertaa tämä vääjäämätön kaava on sitten historiassa toteutunut? Kokonaiset kolme kertaa.
Bitcoinissa sentään on taustalla jokin mekaaninen laukaiseva tekijä eli louhinnan puolittuminen, mutta mikään rahoitusteoria tai fakta neljän vuoden sykli ei ole. Silti analyytikkojen ja erilaisten “asiantuntijoiden” puheissa tällaiset lipsuvat jatkuvasti faktoiksi. Ylipäätään ilmiöiden, joita on tapahtunut koko mittaushistoriassa todella harvoin (esimerkiksi alle viisi kertaa), uskotaan usein merkkaavan jotain suurta ja aiheuttavan täsmälleen saman lopputuloksen myös jatkossa.
Jos markkinat ovat tehokkaat, ne eivät varmasti nouse tänään siksi, että edellisestä noususta sattuu olemaan jokin tietty ajanjakso. Kyllä hinnoittelu perustuu yrityksen talouteen, kannattavuuteen ja sijoittajapsykologiaan (jonka kyllä myönnän vahvistavan juuri tällaisia uskomusperustaisia liikkeitä).
Somessa jokainen on voittaja
Sijoittamisessa ja pokerissa on lopulta todella paljon samaa. Kun seuraa keskustelua julkisuudessa ja somessa, äänessä olevat ovat kaikki voittajia. Verkossa on suorastaan uskomattoman paljon hyviä sijoittajia, jotka ovat aina oikeaan aikaan liikkeellä ja jakavat tarkasti rajattuja kuvia salkkujensa kehityksestä.
Yhä uudelleen törmään myös aktiivisiin kokoaikaisiin sijoittajiin, jotka voittavat indeksin ehkä kaksi kertaa kymmenessä vuodessa (eli häviävät sille kahdeksan kertaa) ja esiintyvät silti fiksuina osakepoimijoina. Sijoittamalla kaiken suoraan indekseihin voisi tehdä päivisin ihan jotain muuta kuin selata analyysejä päivät pitkät, ja varallisuuttakin karttuisi enemmän.
Olenkin miettinyt sellaisen botin koodaamista, joka kaivelisi näitä jo toteutuneita tilanteita ja postailisi niitä ja kurssikäyriä sitten someen antaen ymmärtää, että tiesi koko ajan mitä tapahtui. Menisikö täydestä? Aivan varmasti. Ainakin X:ssä on suurella osalla ihmisistä niin kova kaipuu uskoa siihen, että joku jossain tekee isoa rahaa jatkuvasti ja on oikea supersijoittaja (koska sehän tarkoittaisi, että kuka tahansa muukin voisi olla, kunhan vain yrittää tarpeeksi).
No, sanottakoon että joskus harvoin se onnistuu. Tässä yhteydessä on tietysti mainittava nimimerkki Jeppez420, joka kasvatti pääomansa 12 000 eurosta kolmeen miljoonaan kahdessa vuodessa. Hän ei tosin käyttänyt mitään yleisesti hyvänä pidettyä sijoitusstrategiaa (ja täydeltä hulluudeltahan se homma vaikuttaakin).
Entä miten omat kokeiluni ovat sujuneet? Olen itsekin pienellä summalla harrastanut suoraa osakesijoittamista ja ETF-sijoittamista, ja isossa kuvassa olen jäänyt kaikella indeksisijoittamiselle. Ja onpa minulla salkussa yksi listaamaton yrityskin, mutta siitä sitten toisella kertaa.