Usein teknillisessä maailmassa katsotaan humanisteja vähän kulmien alta. Joskus huumorilla, mutta usein myös tosissaan. Ero maailmoissa iski jälleen vasten kasvoja, kun FT Juha Puustjärvi luennoi kurssia WEB-teknologiat.
Ensimmäiset kolme tuntia menikin XML:n opetteluun. Kolme tuntia. Teknillisessä yliopistossa. Aihetta lähdettiin käsittelemään sellaisista abstraktiotasoista, että vaikka XML on melko tuttu jo aiemmista yhteyksistä, niin en ensimmäisen tunnin aikana tajunnut, että tässä nyt puhutaan XML:stä. Hienoja sanoja kuten ontologia ja taksonomia vilkkui kyllä säännöllisesti. No, sitähän tiede on. Hienolta kuulostavien englanninkielisten sanojen viljelyä ja niitä ymmärtämättömien alistamista.
Lopulta kahden ja puolen tunnin jälkeen pääsimme XML-markuppiin. Ideana tosiaan oli vain saada ihmiset ymmärtämään XML-merkkaus ja sen lukeminen. Se ei kuitenkaan estänyt lähtemästä sellaiselta abstraktitasolta, että sillä olisi voinut kuvata ihan mitä tahansa. Kolme tuntia.
Se kai humanistista ja teknistä maailmaa erottaakin. Toista kiinnostaa kuvailla mitä jollakin asialla voi tehdä, toisia kiinnostaa vain se, mitä sillä voi tehdä. Tämä kai erottaa yleisesti yliopistoissa ja teknillisissä yliopistoissa tapahtuvaa matematiikan opetustakin.
En epäile etteikö luennointi olisi vaikeaa, mutta tänään ainakin Puustjärvi epäonnistui kyllä.
Vastaa