Sveitsissä on kyllä jotain outoja juttuja. Ja jotain outoja ihmisiä.
Itseruskettavan voiteen ukko. Täällä on yksi ruotsalainen jäbä, jota kaikki piti pro-hiihtäjänä olemuksen ja rusketuksen vuoksi. Muut ruotsalaiset kuitenkin tiesivät kertoa, että äijä ei hiihdä oikeastaan ollenkaan, vaan voitelee naamaansa itseruskettavalla voiteella ja pyrkii näin pääsemään pimujen housuihin. Tätä hän on harrastanut jo monta vuotta.
Jonottaminen. Keski-Euroopassa ei ilmeisesti jonoteta. Täällä rynnitään. Veikkaisin, että jos otetaan henkilö x, niin hänen odotusaikansa “jonoissa” olisi lyhyempi, jos ne olisivat oikeita jonoja. Toisaalta, jos ite vaan “juttu” otsassa painaa eteenpäin jonossa, niin voi etuilla aika paljonkin!
Tyynyt. En ole ollut kuin kahdessa eri asumuksessa Sveitsissä, mutta vaikuttaa siltä, että täkäläisillä on joku tyynyfiksaatio. Nykyisessä asumuksessa on tarjolla valtavia tyynyjä. Niitä yöllä uudelleen asetellessa vahingossa huitelee yöpöydältä kamat alas. Lisäksi tyyny on pehmeä ja pullea, siihen uppoaa ja niskat ovat aamulla kipeät.
Seitsemältä herääminen. Jostain syystä täällä herää aina seitsemältä. Ehkä se johtuu siitä, että ei pidetä verhoja kiinni ja ulkona alkaa kirkastumaan seitsemän aikoihin, mutta jännää se on silti. Viime yönä tultiin Spindlen yöriennoista kotiin kolmen aikoihin, syötiin ja vähän ennen neljää nukkumaan. Eteläsiiven asukit heräsivät kaikki seitsemän aikaan ilman kelloa – pirteinä vieläpä!
Avoimet ovet. Täällä ei muumitaloa, tai muitakaan taloja, lukita öiksi. Tai päiviksi. Tai oikeastaan koskaan. Hämmentävää. Ilmeisesti pienessä kylässä eivät varkaudet oikein toimi.
Liikennejärjestelyt. Sveitsissä jos on yli 1000 asukkaan kylä, niin liikennejärjestelyistä saadaan jo melko sekavat. U-käännökset kuuluvat kaupunkiliikenteeseen.
Tällä kertaa JB lähti testaamaan 
Eipä aikaakaan siis, kun muutaman stopin jälkeen päästiin Geneveen ja autonäyttelyyn. 14 chf sisäänpääsystä tuollaiseen näyttelyyn ei ole kyllä paljon. Voisin ihan hyvin kuvitella, että Suomessakin jokin näyttely maksaisi vaikkapa 14 euroa. Paljonkohan SkiExpo maksaa? Ostaakohan sinne kukaan oikeasti lippua? No siitä viis, paikalle päästiin ja ineen sukellettiin. Alun varaosapuoli ohitettiin nopeasti ja suunnattiin kohti autoja. Ja siellä niitä olikin. Ja paljon. Kiilteleviä, isoja, pieniä, rumia, eksoottisia, futuristisia ja 
Välipalan ja oikeastaan illan pääruuan roolia veti noin 25 cm pitkä makkara. Eihän tämmöinen ujo poika sitä saanut kokonaan suuhun ja loput jäikin syömättä. Siis vähän jäi syömättä. Mutta ihan hyvää oli. Hullu gyntterimakkara. Maha täynnä oli hyvä lähteä Nissanin rynkytysradalle. Ideana siis istua Nissanin maastoautojen kyydissä, kun niillä ajetaan esterataa. Varsin villiä menoa. Asteita en uskalla arvata, mutta varsin jyrkkää kyseiset autot kiipeävät, jos pitoja riittää. Joutui suorastaan pitämään kauhukahvasta kiinni välillä. Kuski oli varsin leppoisalla tuulella, vaikka varmasti oli ajanut samaa lenkkiä keskeytyksettä jo monta tuntia.
.jpg){kind=link}