..for now.

Tänään kamoja kassiin, huomenna kärryyn ja kohti Joensuuta. Lepopäivä Joensuussa ja maanantaina kohti Mansesteria.

Asemapaikka vaihtuu kesän ajaksi.

Valitettavan moni minunkin blogin lukija on siinä tilanteessa elämässään, että kerrostalossa on asuttava. Vaikka kerrostalo voi parhaimmillaan olla varsinainen kansojen ja mielipiteiden sulatusuuni, asuminen siellä jännittävyydessään peitota parhaatkin jännityskirjat ja kotiin palatessaan ei ikinä tiedä mikä odottaa, niin voi asumisesta saada yksinkertaisilla vinkeillä vielä enemmän irti!

Hanki harrastus. Kun on ulkona huono ilma ja ulkoilu ei siksi huvita, on aika aloittaa uusi sisäharrastus. Poraaminen on yksi parhaista harrastuksista. Seiniä on vaikka kuinka. Voit aloittaa harrastuksen esimerkiksi kevyellä akkuporakoneella kello 13:00 suoritettavin koeporauksin. Kun olet edistyneempi harrastaja, olet siis päässyt ns. Sammonlahti-tasolle, voit hankkia sähkökäyttöisen iskuporakoneen ja tehdä reikiä esimerkiksi kello 05:30.

Bileet rappukäytävässä. On typerää tuoda ördääviä kavereitaan sisälle kämppään, vaikka rappukäytävässä on lähes yhtä lämmintä. Kaljat mukaan ja rappukäytäväbileet! Kotiin palatessa kaikki on siistiä, eikä oksennuskaan haise (ainakin jos pitää postiluukun visusti kiinni).

Oven läpi. Jos on ollut pitkä ja koste ilta ja kotiin palatessa huomaat, että ei olekaan avaimia – ei hätää. Naapurini näytti kätevän kikan, kuinka pääset silti sisään. Revi postiluukku irti, telo ranteesi teräviin metallikulmiin, hakkaa ovea, huuda ja pimputtele naapureiden ovikelloja. No Sammonlahdessa tämä ei toiminut, vaan kaverin piti sammua käytävään verilammikkoonsa, mutta jossain Oikeiden Ihmisten keskuudessa poliisit olisivat melko varmasti päästäneet lämpimään.

Kokkailu on kivaa. Erityisesti kerrostalossa kokkailun harjoittelu on kivaa. On luonnollista, että joskus palaa pohjaan siten, että savu nousee. Kannattaakin tukea postiluukku auki, jotta savut voivat poistua rauhassa rappukäytävään. Muista myös käyttää paljon mausteita, makumatka maailman ympäri on parasta, mitä kerrostalossa voi ilman porakonetta tehdä. Kaikki naapurisikin saavat nauttia aromeista.

Kyttää. Kerrostalokyttäämistä pidetään aivan suotta jotenkin paheellisena. Se on hauskinta. Aina, jos rappukäytävästä kuuluu ääni, juokse ovisilmään. Kannattaa muistaa sammuttaa sisältä valot ovisilmästä kurkkiessa, sillä muuten sinut voidaan havaita!

Lisätilaa rappukäytävästä. Isot bileet, ihmisiä alkaa väsyttää, mutta tilaa ei riitä. Kuulostaa tutulta. Ei hätää, kerrostalossa voi aina siirtyä rappukäytävään. Portaiden alta löytyy hyviä nukkumapaikkoja. Jos haluaa varmistaa sen, että muistaa minkä oven takana oli juhlimassa, voi myös nukahtaa oven eteen.

Uhkaile rikosilmoituksilla. Kunnon kerrostalohenkeen kuuluu liput ja laput ulko-ovissa, jossa väitetään nähdyn milloin mitäkin ja jos asiaa ei korjata, niin tehdään rikosilmoitus. Pidä erityisesti silmällä lintulautaa, mattotelinettä ja istutuksia etsiessäsi kohdetta rikosilmoitusuhkaukselle.

Hanki koira. Todellisella kerrostaloasukilla on aina koira. Mieluusti jokin melko iso. Päästä se aamuisin rappukäytävään ennen kuin itse saat vaatteet päällesi – koira saa siinä vähän lisää liikuntaa. Koiran paskominen rapunpieliin on ihan hyväksytty tapa, joten miksipä mennä merta edemmäs kalaan. Pelaa koirasi kanssa sisällä pallopelejä, lähinnä noutamista. Muista, että koira nauttii haukkumisesta (miksi ne muuten haukkuisivat?), joten anna vaan haukkua ramakasti.

Muuta säännöllisesti. Samojen naapureiden katselu, haistelu ja kuuntelu alkaa nopeasti pitkästyttämään. Siksi kannattaa muuttaa usein. Kannattaa varata muutama ihminen muuttoon ja varata hissi koko päiväksi. Silloin voit rauhassa ilman kiirettä ruveta aamulla purkailemaan tavaroita ja viedä aina sitä mukaan hissiin, kun uusi asia irtoaa. Sitten, kun hissi on täynnä, niin ajaa sillä alas ja purkailee autoon kamat. Kätevää, eikä stressaa! Lisäksi siinä näkee naapureita, joille voi toivottaa hyvää loppuelämää.

Näyttele. Pitävätkö naapurisi sinua luuserina? Ei hätää. Aseta sänky patterin viereen, noin 5 cm irti patterista. Paukuta päivittäin 3 kertaa 30 minuuttia sängyllä patteriin tahtia vaihdellen. Muista hymyillä rappukäytävässä.

Toivottavasti näillä vinkeillä jokainen saa taas vähän enemmän irti kerrostaloasumisesta. Jos mieleesi tulee lisää hyviä vinkkejä, lisää ihmeessä kommentteihin!

Ei ole nyt ollut oikein energiaa bloggailla. Lyhyesti ja ytimekkäästi:
- Techmu täyttää 10 vuotta sunnuntaina. Soittamassa mm. OlliS ja Orion
- Kolilla on edelleen talvi, välillä tullut vähän uutta luntakin. Tänään oli erittäin kivaa sohjohiihtoo. Pahin käännösten analysointi ja jännitys on jo jäänyt taustalle, lojottelee ja koittaa nauttia.
- Edelleen tämän hetken ykkösbiisi on Yellow Blackboard – Superfly (Andy Moor Mix)
- Huomenna taas hiihtoa.

Sveitsistä tultua olen koittanut pehmeästi laskeutua todellisuuteen. Kouluseminaarit odottavat, pari tenttiä olisi vielä keväällä ja töitä on tehtävänä reilusti.

Olo on kyllä ollut vähintään outo. Onneksi sitä samaa ovat valitelleet muutkin. En tiedä miten kausilaiset pääsevät takaisin elämänrytmiin. Ehkä sekään ei ole helppoa.

Berliinin välilaskulla alkoi tuntumaan jo oudolta, kun minua ympäröivät ihmiset puhuivat suomea. En tiedä miksi, mutta se tuntui oudolta ja vähän ehkä ahdistavalta. En jutellut kenenkään kanssa. No, lento sitten menikin Air Berlinin lentoemojen huonoa englantia kuunnellessa. He muuten puhuvat todella huonoa englantia. Onneksi tässä kieliasiassa helpottaa sijaintini Lappeenrannan Sammonlahdessa. Kaikkia muita kieliä täällä kuulee, mutta harvoin suomea.

Kelit eivät ole päässeet vielä satuttamaan, on ollut lämmintä ja aurinkoista niin kuin Sveitsissäkin. Stressiäkään en ole vielä ottanut, mutta kohta kai pitäisi. Kadut pölisee ja innokkaimmat (lue: tyhmimmät) rullaluistelijat ovat jo matkoillaan. Moottoripyörien pärinää kuuluu. Keväthän ei vielä voi tulla, Suomessa kuitenkin ollaan, eli kohta tulee taas reality check. Minkäs teet.

Viikonloppuna olin yhtenä päivänä Kolilla vähän hiihtelemässä. Telemarkkailu iltapäiväsohjossa oli kyllä varsin kivaa. Aamun betonihiihto ei taas minulle oikein sopinut. Koli ei tuntunut pieneltä, vaikka päivän laskemisella sai verttiä kasaan vain samaa luokkaa kuin kahdella laskulla Sveitsissä. Kiva oli nähdä taas kolilaisia. Kroppa on sen verran tottunut after skihin, että pakkohan se oli suorittaa – vaikkakin tosi vastahakoinen olin.. Matka-affe!

Nyt on sitten yöt nukuttu ja aurinko paistaa ikkunasta sisään. Läppäriä tässä naputellessa muistuu mieleen terassihetket, jossa lämpimässä auringonpaisteessa ja siideri kädessä mietittiin elämän tarkoitusta. Niitä hetkiä ehkä kaipaa vielä.

Sunnuntaina olisi Techmun 10 – vuotisbileet, jotka kyllä kiinnostaisivat, mutta toisaalta Joensuussa olisi taas jengi kasassa, ehkä hyvä ilmakin. Hiihtelisi ja viettäisi vapaa-aikaa. Ei kovin vastenmieliseltä kuulosta sekään.

Siistiä kyllä, kun aurinko paistaa.

Kiitoksia vielä sveitsikeikan järkkääjille Haqlinen ja Stilu. Kiitokset myös Johtajalle (ja vaimolle, joka päästi miehen reissuun!), Matsolle, Idolille ja muille, jotka olivat mökki/laskuseurana. Olen kuullut huhua, että aivan kaikille tämä ei vielä riittänyt, vaan lentokone suuntaa vielä muutaman viikon päästä takaisin kohti Sveitsiä. Heh heh. Asiaa!

Tarvitsisin kesäasunnon Tampereelta. Toukokuu – elokuu. Tarjouksia ja vinkkejä otetaan vastaan paitsi kommenteissa, niin myös jazmo [at] qkaasu [dot] com.

Sveitsissä on kyllä jotain outoja juttuja. Ja jotain outoja ihmisiä.

Itseruskettavan voiteen ukko. Täällä on yksi ruotsalainen jäbä, jota kaikki piti pro-hiihtäjänä olemuksen ja rusketuksen vuoksi. Muut ruotsalaiset kuitenkin tiesivät kertoa, että äijä ei hiihdä oikeastaan ollenkaan, vaan voitelee naamaansa itseruskettavalla voiteella ja pyrkii näin pääsemään pimujen housuihin. Tätä hän on harrastanut jo monta vuotta.

Jonottaminen. Keski-Euroopassa ei ilmeisesti jonoteta. Täällä rynnitään. Veikkaisin, että jos otetaan henkilö x, niin hänen odotusaikansa “jonoissa” olisi lyhyempi, jos ne olisivat oikeita jonoja. Toisaalta, jos ite vaan “juttu” otsassa painaa eteenpäin jonossa, niin voi etuilla aika paljonkin!

Tyynyt. En ole ollut kuin kahdessa eri asumuksessa Sveitsissä, mutta vaikuttaa siltä, että täkäläisillä on joku tyynyfiksaatio. Nykyisessä asumuksessa on tarjolla valtavia tyynyjä. Niitä yöllä uudelleen asetellessa vahingossa huitelee yöpöydältä kamat alas. Lisäksi tyyny on pehmeä ja pullea, siihen uppoaa ja niskat ovat aamulla kipeät.

Seitsemältä herääminen. Jostain syystä täällä herää aina seitsemältä. Ehkä se johtuu siitä, että ei pidetä verhoja kiinni ja ulkona alkaa kirkastumaan seitsemän aikoihin, mutta jännää se on silti. Viime yönä tultiin Spindlen yöriennoista kotiin kolmen aikoihin, syötiin ja vähän ennen neljää nukkumaan. Eteläsiiven asukit heräsivät kaikki seitsemän aikaan ilman kelloa – pirteinä vieläpä!

Avoimet ovet. Täällä ei muumitaloa, tai muitakaan taloja, lukita öiksi. Tai päiviksi. Tai oikeastaan koskaan. Hämmentävää. Ilmeisesti pienessä kylässä eivät varkaudet oikein toimi.

Liikennejärjestelyt. Sveitsissä jos on yli 1000 asukkaan kylä, niin liikennejärjestelyistä saadaan jo melko sekavat. U-käännökset kuuluvat kaupunkiliikenteeseen.