Mitä tämä on!

Joku perkeleen killutin sotkee mun blogia ja lähettää vain partial feediä RSS:nä. Se ei ole tosiaan tarkoitus, yritän löytää syyllisen, tappaa sen ja sen jälkeen korjata virheen. Vähän niin kuin työelämässä on opittu.

EDIT: Ongelma taisi korjaantua niin kuin niin monet muutkin ongelmat ovat korjautuneet. Huutamalla. Nyt tuntuu toimivan ilman, että koskin mihkään.

Egosurffauksen abc

Vein perinteisen egosurffauksen aivan eri asteelle ja surffailin omassa blogissani. Eri vuosien varrelta löytyi erilaisia kiinnostavia juttuja ja huomasin olevani useimmissa asioissa edelleen samaa mieltä – tosin hauskana yksityiskohtana se, että en kaikissa asioissa.

Suosittelen tutustumaan Jasmon blogin vanhempiinkin postauksiin. Pelkkää timanttia :)

Kuvatunnelmointia

Aiemmin viime viikolla siirsin kaikki kuvat – joilla on merkitystä – vanhasta jasmo.kuvat.fi -palvelusta Google Plussaan, jossa on ilmeisesti rajaton levytila kuville ja samalla saa ihan kivan näyttötoiminteen ja Picasan ominaisuudet. Siinä siirrellessä katselin kuvia ja omasta mielestäni olin saanut jotain hyviäkin, ainakin hyviä muistoja jos ei muuta.

Pikkujärvi

No siitäpä sitten innostuin, luin juttua golfin kuvaamisesta, katsoin upeita tunnelmakuvia ja yritin räpsiä viime viikonloppuna joitain omiakin. No, kuvina tuotokset eivät olleet kovin kaksisia, tänä viikonloppuna harjoitukset jatkuvat. Tärkeintä on saada parempia, kuin viime kerralla.

Tänään katsoin blogiani, johon asentelin joskus vähän aikaa sitten uuden teeman, jossa ei ole pillejä ja viheltimiä. Teksti näyttää vaan niin hyvältä tummaa taustaa vasten, että oli oikein pakko jotain kirjoittaa. Oikeasti aloin kirjoittamaan jostain ihan muusta, mutta menköön tämä nyt paremman puutteessa. Onpahan sitten yksi oikeakin aihe kirjoitettavana.

Yhdyssanat

Tuo kielenhuolto on vähän sellainen asia, että kun päivät pitkät irkkailee, niin ei tule paljon panostettua siihen, mitä kirjoittaa ja miten kirjoittaa. Yleensä pyrin korjaamaan yhdyssanat, mutta muut virheet melkeinpä jäävät korjaamatta. Ja sen kyllä huomaa. Jos palaa blogissa taaksepäin esimerkiksi pari vuotta, huomaa tekstin olevan paljon paremmin jäsenneltyä, ajatukset paremmin esillä ja ennen kaikkea kielioppivirheitä on vähemmän.

Se on vaan totuus, että jos jätät kieliopin pääasiassa huomiotta, niin oma osaaminen siitä rapistuu ja mitään ei voi. Huomaatko, kuinka käytin sinä-passiivia, jota suomen kielessä ei edes ole? Ja olen huomannut, että myös yhdyssanojen hahmottaminen on vaikeutunut viimeaikoina huomattavasti, kun en enää joudu esimerkiksi kouluun kirjoittamaan mitään pidempiä tarinoita. Tai ne harvat, jotka teen, on täynnä kaikenlaisia virheitä, joita Open Office ei tietenkään huomaa.

Pahinta oli, kun huomasin taganneeni edellisen postauksen tagilla ”maailman parannus”. Tähän ei voi kuin huokaista syvään ja katsoa itseään syvälle silmiin. On nimittäin sellaiset silmäpussit, että pyörryttää aivan. Miten voi kädettää tuollaiset yhdyssanat? Niin, eipä siihen tule paljon panostettua. Ylipäätään, aiemmin olen jaksanut vielä oikolukea blogipostaukseni, miksi en enää? Pitäisi kai jaksaa.

Ehkä juuri täyteen saamani 26 ikävuotta on aiheuttanut rapistumista paikassa jos toisessakin.

Ajattelin, että jospa jatkossa osaisin kirjoittaa taas vähän paremmin. Dippakin tulee ulos suomenkielisenä. Että treeniä tarvittaisiin.

Neiti Neverland kehui blogiani. Olen ollut vähän tuuliajolla tässä viimeaikoina blogaamisen kanssa, kun ei ole vaalejakaan ollut lähettyvillä ja lumi antaa odottaa tulemistaan. Mutta onhan se mielettömän ihanaa, kuten A.Stubb sanoisi, kun joku sellainenkin lukee blogiani, jota en kai vissii saata tuntea livenä. Tai voi olla, et nyt tuli aika paha moka..

Vanhuus

Nyt kun 50v synttärit ovat jo lähempänä, kuin elämäni tähän saakka merkittävin tapahtuma, on aika kerrata ja kertoa lukijoille, mitä tarkoittaa olla vanha. Muun muassa seuraavista olen kärsinyt viimeaikaisen vanhuuteni aikana:

Krapula. Vielä nuoruuden puolella nautituista alkoholiannoksistakin tuli sellainen olo, että vanhana ei uskalla edes ajatella moista. Tulee jo siitä paha olo, eikä jaksa lähteä enää.

Yöherätykset. Viimestään neljältä herää yöllä ja pitää käydä vessassa. Välttämättä sen jälkeen ei saa enää unta. Työpaikalle ei kuitenkaan pääse ennen seitsemää.

Tanssit. Ennen kiinnosti polcca, nyt mielessä pyörii lavatanssiharrastuksen aloittaminen. Kenties pienet humpat ja tangot.

Kipu. Selkään sattuu, kantapäihin sattuu, silmiin sattuu, päätä särkee. Tätäkö on olla rapistuvan kehon kantaja?

Haaveet. Ennen haaveili nopeista autoista ja moottoripyöristä ja railakkaista alppikeikoista, nykyään maistuisi se oma moottoripurjevene jossain syrjäisessä laiturissa.

Todellisuus. Aikaisemmin sitä luuli, että isona muuttaa maailmaa. Nyt huomaa, että itse kyllä koko ajan isonee, vaan maailman muutoksen kyydistä  on pudonnut jo kauan sitten.

Kauniit ja rohkeat. Kauniit ja rohkeat kiinnostavat enemmän kuin Salatut elämät.

Tämä on todellisuutta. Kuitenkin on niin, että lyhyen alamäen jälkeen sitä alkaa kompensoimaan itse vanhenemistaan. Yhtäkkiä alkaa haluta mm. seuraavaa:

Tehokkaita ajoneuvoja. Haaveiltiin sitä tehokkaista moottoripyöristä ja autoista ja veneistä silloin nuorena, ehkä sellaisen hankkiminen saisi myös pysymään nuorena.

Alppireissut. Viimeistä huutoa olevissa rotseissa ja pannoissa voi affessa kertoa, miten aikaisemmin täällä oli paljon vähemmän väkeä, ryypättiin starbojen kanssa ja vedettiin todella äärimmäisiä linjoja.

Jotkut kuvittelevat että mahdollisimman ison pakettiauton ostaminen pitää nuorena. Pahoittelen: ei.

Ulkomailla nuorenee. Kävipä irkkaamassa Espanjassa tai surfaamassa Gardalla, niin kyllähän siellä tuntuu, että on niin nuorekas, kun ei ole kangistunut niihin kaavoihin.

Opiskelu. Railakkaaseen opiskelijaelämään palaaminen nuorentaa! Tekniikan alalta on hyvä ruveta humanistiksi. Kun olisi vaan edes jotkut opinnot valmiina.

Jotkut kuvittelevat, että töissä ollessa ei vanhene, ja ovatkin sitten töissä tai tekevinään töitä lähes koko ajan. Onhan siinä niin kiire, ettei huomaa vanhenevansa.

Tässä tämmöinen vanhuuspaketti menneiden 25v-synttäreiden hengessä!

Naiset vessassa

Mistä tietää, että naisten vessa on ilmeisesti mennyt rikki ja he joutuvat käymään miesten vessassa? No, vessa oli siivottu, käsipapereita oli ja vessapaperikin oli vaaleanpunaista.

Aikaisemmin pelkästään miesten valtakuntana ollut koppi ei noita yleellisyyksiä sisältänyt.

Oli vaan paskan haju ja jarruraita.

Sekalaista

EuroSeuraa sekalaista kotiinpalushittiä. Viikonloppu on ohi ja arki on alkanut, tosin ei minulla – menen töihin vasta huomenna. Kävin tänään kuitenkin pariin otteeseen ulkona hallituissa olosuhteissa totuttautumassa kotimaahan ja meininkiin täällä.

Kieltämättä aamulla koiraa ulkoiluttaessa ja rapaisessa loskassa seisoessa mietti, että ”nyt taas ymmärrän, miksi kotimaassa ihmiset olivat niin äkäisiä talven”. Kyllä itseäkin olisi kovasti riivannut. Onneksi päivällä alkoikin paistamaan aurinko ihan napakasti, eikä loskaakaan kaupungilla ole. Katsoinko oikein: Suomessa on pidempi valoisa aika kuin Sveitsissä tällä hetkellä?

Asiakaspalvelu on tavallaan ollut vähän kanssa esissä tässä heti tänään. Sveitsissä asioin pienissä liikkeissä ja usein myyjät olivat ainakin näöltä tuttuja. No niin ei tietenkään ole Sokoksella tai Prismassa. En itse ole kokenut mitään vääryyttä, mutta kun Sokoksella joku nainen haluaisi lyhennyttää sieltä ostamaansa ranneketjua ja vastaus on, että tässä menee viikko, niin heti vilahti joku asia takaraivossa. Tuonhan saisi tehtyä minuutissa. Mutta noin kai se isoissa puljuissa ja yksiköissä menee.

Kävin myös harjoittelemassa kännykkäirkkausta ja jonotussimulaattoria Nordealla. Pääsin sulkemaan tilini 30 minuutin odottelun jälkeen. Tilin sulkemisessa meni yllättävän kauan, varmaan viisi minuuttia. Mutta hupaisinta oli, että kun tililläni oli ollut 30snt rahaa (ihan rihikuivaa!), niin sitä rahaa piti pankkivirkailijan lähteä sitten etsimään pankista ja siihen meni hyvinkin 5 minuuttia. Nauratti.

Tapiolasta sanottiin pankki-/visakorttiin menevän noin pari viikkoa. Sitten käyn kokeilemassa Sammon tilinlopetuspalvelua. Entisten kokemusten perusteella Sammossa ei tarvitse juuri jonotella. Veikkaan, että Sammossa eivät edes jaksa kysyä syytä poistumiseeni pankin kuvioista.

Topfieldin digiboksi keinotekoisesti niin kallis?

Pitääpä ottaa asia vielä puheeksi, kun itse jo kauan sitten asiaa ihmettelin. Ihmettelin kuinka Topfieldin boksit ovat niin kalliita. Nyt Verkkokauppa.com on tehnyt valituksen kilpailuvirastoon (joo, wanha), kun heille ei toimiteta laitteita, koska eivät suostu myymään sitä ”sopivan kalliilla”.
Eli kuulostaisi siltä, että Topfieldin digiboksien hinta ei laske sen vuoksi, että Topfield ei anna sen laskea. Siinä kai ei ole vielä mitään laitonta.

Kilpailuviraston kartelliryhmän johtaja Kirsti Leivo korosti kuitenkin haastattelussa, että virasto voi puuttua kauppiaiden välistä hintakilpailua estävään määrähinnoitteluun, jolla myös yritettäisiin estää tuotteiden hintojen lasku.

Mitenkäs aurinkolasit? Oakley:n lasien pitäisi olla Suomessa jokaisessa kaupassa saman hintaisia ja alennusta ei saa antaa. Eikö se ole sama asia?

JB raportti: Maalaiselämää

Paukkasin viime torstai-iltana enoni maatilalle, tarkoituksena oli rentoutua tehden taas kerran tuorerehua. Eipä siinä, fyysinen työ tekee vaihteeksi erittäin gutaa.

Iso koira (joku Mastiffi) lähettää kanssa terveiset JB:n lukioille. Elopainoa komeat 70kg ja ikää 8v. Onneksi kiltti kuin mikä.
Pikkukoirakin oli hereillä ja virkeänä. Merkistä ei muistikuvia, mutta joku hienolta ja ulkomaalaiselta kuulostava se oli!
Isoja ovat vehkeet nykyisin. Takarenkaan korkeus noin 190cm. Siitä pikaisesti arvellen kuljettajan pää heiluu siellä 3m paikkeilla. Tehoakin on, 320hp.
Hävittäjän ohjaamo? Ei, vaan Nykyaikaisen Traktorin. Vipstaakia oli: riittävästi.
Lehmäläiset tulivat katselemaan kaupunkilaispojua. Näin lähelle uskaltaudun vain, kun on paimenpoika välissä!

Perjantaina työ saatiin käyntiin ja aumaan pohjalle muutama kuorma rehuakin. Vieressä oli ensimmäisen sadon auma, se kohosi korkeimmalla kohdalla noin 160-170cm maanpinnasta (ja osa painuu alle), eli apetta siinä oli lehmille rouskutettavaksi. Sinänsähän siinä ei mitään ongelmaa ole, traktoreissa riittää voimaa työntää peräkärry kasan päälle ja niin edelleen, mutta traktorilla kasan päällä ajaessa ja perässä olevaa levitintä käyttäessä, voi välillä tuntua vähän huonolta, kasalta kun ei kannata tippua. Kerran parissa vuodessahan noita aumaonnettomuuksia tapahtuu, onneksi traktoreissa on hyvät turvakaaret, yleensä kuolemilta vältytään.

Nyt vaaraa ei ollut, kaiken oheistoiminnan ja vesisateiden ja rikki menneiden koneiden kanssa kolmessa päivässä saatiin vain alle 20 kuormaa kasaan, joka nosti kekoa ehkä noin puoli metriä, mutta osan painuessa maan alle, ei itse kohoama ole niin paljoa. Joten ihan ilman vaaraa sain tällä kertaa silmät ummessa ajella.

Kuumat kelit ovat haitanneet Tampereella hieman unenlahjojeni käyttöönottoa, mutta iso maalaistalo myös viileni nopeasti iltaisin ja erityisesti aamulla nukutti kyllä makeasti. Eli lomaillakin sai.

Kävin kylässä myös ”naapurissa” noin kolmen kilometrin päässä. Heillä on kaksi koiraa, yksi ISO ja yksi pentu. ISO oli joku mastiffi ilmeisesti, nimeltään Oona, pienestä ei mitään hajua. Vaikka tiesin koiran kiltiksi ja rauhalliseksi, ja olen ollut tekemisissä ennenkin, niin silti se vaan laittaa jännittämään kun 70kg painava jöllikkä jolkottelee kohti tervehtimään. Kun pääkin on jo niin iso, että kitaan menee puolet minun päästäni. Onneksi pysyimme yhteisymmärryksessä. Pikkukoira oli kiva, niinkuin pikkukoirat aina on. Merkkiä en tiedä, ehkä blogin lukijat sen pystyvät paljastamaan.

Lauantaina vieraana kävi läheinen urakoitsija tyhjentämässä lietesäiliöitä. Kyllähän pojua aina tekniikka kiinnostaa ja iso kone vielä enemmän. Pihassa kävi New Hollandin T8030 traktori, jolla onkin hyvä lietesäiliöitä ja soraa kuskata. Rengas on miehen korkuinen, tehoa on 320 hummaa ja pellin alla hyrisee yli 8 litran kuutoskone. Kylään oli tulossa myös maahantuojan edustaja, ilmeisesti tietokoneiden päivityksellä tehot saa nostettua melkein 400 kaakkiin ja matkanopeus on silloin (lastin kanssa tai ilman..) noin 80km/h. Pellollahan tuollaisella mörssärillä ei tee mitään, mutta teiden hoidossa ilmeisesti voima ja koko on etu. Ohjaamo oli aika futuristisen näköinen. Kai nuo traktorimiehetkin futuristisuuteen tyyty.

No, jospa jätetään tekniikkatulitus ja amistelu nyt tämän postauksen osalta vähemmälle.

Samalla keikalla sai moikattua kummityttöäni, a) jolle en vienyt lahjusta mukana ja b) jonka nimipäivät olin unohtanut. Olen kummisetien parhaimmistoa. Ilmakollakin piti vähän paukautella, iskemät meni ylös vasemmalle (kutosen kieppeille), mutta vaikka miten ruuvasin säätöjä, en niitä saanut keskemmälle. Hämmentävää. Toimivatkohan ne..?

Sain leikkiä nuorta huoletonta pojua pari päivää, sitten takaisin töihin stressaamaan onko rahaa tarpeeksi, tuleeko rahaa tarpeeksi, näyttääkö riittävän edustavalta ja onko tarpeeksi kiireinen. Kivaa oli.