Nokia Lumia 800 ja Nokia Music

Nokia Music

Nokia Musichan on yksi niistä aikojen alussa hiljaisuuteen vaietuista virityksistä, josta kaikki muut paitsi Nokian johto tiesivät heti, ettei tästä tule lasta tahi paskaa. Ja sitten se vähin äänin työnnettiin turpeeseen, kunnes Lumia pamahti estraadille ja Nokia Music viritettiin uudelleen happeen.

Ja nykyäänhän se ei ole mikään hassumpi viritys. Itse olen pääasiassa ajellut sitä tuossa radiomoodissa (joka jopa toimii striimauksella!) ja vaikutelma on oikeastaan todella hyvä. Nimittäin vaikuttaa siltä, että valikoima tosiaan on melko laaja ja monipuolinen.

Radiokanavia voi virittää eri spekseillä itselleen soittoon ja valmiina löytyy elektronisesta musasta runpupassot ja electrohouset sun muut. Ja reilusti yli 90% biiseistä jopa kuuluu oikeasti siihen genreen, mitä olet halunut kuunnella, mitä nyt House-kanavalla pärähti Pendulumin Propane Nightmares.

Nokia Music on siis odotuksia parempi killutin. Ja jos odotukset unohdetaan, niin ihan absoluuttisestikin hyvän tuntuinen killutin. Samalla sillä voi ostaa musiikkia, mutta siitä ominaisuudesta en niin valtavan kiinnostunut ole. Ei nykyisin enää osteta biisejä, vaan kuunteluaikaa biisiarkistoon.

Vielä jos joku kertoisi sen iTunesille.

Matkapuhelimia käytetään entistä useammin sähköpostiviestittelyyn, sosiaalisessa mediassa kanssakäymiseen, ja suosikkisivustoilla, kuten  www.gamingclub.com/fi vierailemiseen.

Se nyt on sama mitä ne on, kunhan niitä on enemmän kuin toisilla

Nokia Lumia 900

Nokia Lumia 900Mulla on kyllä tässä viimeisten vuosien aikana mennyt usko mediassa esiintyviin asiantuntijoihin, joilla on jokin hieno näkemys jostain, mistä vaan, asiasta. Se jonkin verran riivaa minua.

Puhun tietenkin Nokiasta. Omistanhan muutaman Nokian osakkeen, joten kaikki, jotka tämän viestin luettuaan ostavat Nokiaa ja nostavat hintaa, mahdollistavat minun exitin. Vai mitä?

Nimittäin Lumia. Kävin eilen kaupassa räpläämässä Lumia 900:sta ja kivaltahan se tuntui. En kovin paljoa siihen kerinnyt perehtyä, mutta hyvä fiilis noista jää. Analyytikot ja asiantuntijat ovat kiitelleet Lumiaa ja kehuneet designiä.

Mutta.

Sovelluskaupassa on alle 100 000 appsia! Siis aivan paska härveli, ei voi tehdä mitään. Ajattele, alle 100 000!

Google Marketissa, joka idioottimaisesti nimettiin Google Playksi, on yli 500 000 appsia ja Steven marketissa vissiin siitäkin enemmän. Ja koska WP Marketissa on vähemmän, on se paska, eikä sillä tee mitään. Tämä on analyytikkojen mielipide. Jopa teknobloggaajat ja podcastaajat jauhavat samaa. Että kun on vain 100 000 appsia.

Minulla on Samsung Galaxy S. Marketissa olisi siis yli 500 000 appsia, mutta minulla on asennettuna 25. Eli vähän rapiat 400 000 appsia on minun osalta nytkin käyttämättä Marketissa, enkä tee niillä mitään.

Oikea kysymys näiden markettien merkityksekkyydestä ei ole se, kuinka monta appsia niissä on vaan

  • Mihin markettiin ns. killer appsit tulee ensimmäisenä
  • Missä marketissa on hyvin maksavia käyttäjiä, jotta killer appsit tehdään sinne

Eli oikea ongelma on se, milloin Audible tuo WP-clientin softaansa. Tai milloin Instagram tulee WP-alustoille. Tai milloin seuraava HypeWord tehdään ja tehdäänkö se ensimmäisenä WP-alustalle. Siitä on kysymys.

Ei ketään kiinnosta, onko marketissa 10, 100 vai 1001 asiakassoftaa twitterille. Kunhan on se yksi ja paras.

Yksinkertainen saattaa olla kaunista, mutta ei sillä mitään tee

keep it simple, stupid

keep it simple, stupid

Nyt kun tietokoneissa ja muissa härveleissä on niin paljon tehoa, että niillä voisi tehdä mitä vaan, tehdään niihin sellaisia käyttöjärjestelmiä, joilla ei voi tehdä mitään. Käytettävyys on sana, jolla varsinkin omenanpurijat haluavat hehkuttaa omaa oikuttelevan ja luonnevikaisen karvapään suunnittelemaa käyttöjärjestelmää.

Nythän winkkarista on tulossa Windows 8 ja omppupuolella Mountain Lion. Jos teet töitä näillä käyttöjärjestelmillä, mitä uusia tehokkuustoimintoja nämä käyttöjärjestelmät tuovatkaan.

No winkkarissa tulee Metro. Kun Steve keksi appsit, niin puoli maailmaa sai orgasmin ja luulee nyt, että appsit ovat ratkaisu kaikkeen. Mr. Developers! keksi, että kyllä meilläkin pitää olla appseja. Ja sitten tuli Metro.

Ajatelkaa. Tietokone maksaa esimerkiksi 1200e. Siinä on muistia, levyä ja prossua sata kertaa enemmän kuin 5 vuotta sitten. Sillä voisi tehdä vaikka mitä. Siihen tehdään käyttöjärjestelmä, joka ottaa vaikutteensa laitteista, joissa on muistia, levyä ja prossua sata kertaa vähemmän kuin uudessa koneessani.

Minulla on FullHD näyttö, mutta en voi käyttää kuin fullscreen -ohjelmia. Mutta! Onneksi näytön laidoissa on aktivointialueet, josta voi vaihtaa ohjelmaa.

Jo Jellona oli hyvin kyseenalainen viritys. Steven viimeinen kosto oli paratiisiin luikerrelleen käärmeen kastroiminen siten, että tämä Python ei olekaan enää kyvykäs. Leijonassa joku keksi, että sen sijaan, että olisi vapaasti gridiin aseteltavat virtuaalityöpöydät, olisi kiva että ne olisivatkin vain rivissä. Nimittäin kun ylös/alas pyyhkäisy on niin vaikea erottaa scrollaamisesta. Vaikkei laattatietokoneessa olekaan virtuaalityöpöytiä, sen ei annettu haitata, vaan päätettiin toteuttaa tällainen yksinkertaistava asia.

Hienoa. Nyt jos et olekaan se käyttäjä, joka ostaa 1500 eurolla siiderijuurta työpöydälleen vain lukeakseen maileja ja maksaakseen laskunsa, alkaa vituttaa. Missä ovat ne ajatukset, jotka auttavat devaajia ja niitä jotka oikeasti tekevät koneillaan töitä? Miksi Leijonan käynnistyksen jälkeen pitää ensimmäisenä googlata ”how to find mac hd in osx lion”.

Nythän puhutaan jo vuorileijonasta. Yhtäkään mielenkiintoista uudistusta siinä ei ole, johonkin kuvien katseluun tulee vissiin social share.

Entä winkkari? Suurin uudistus on start-barin piilotus. Nyt hiiri pitää viedä vasempaan alakulmaan, jotta starttivalikko pomppaa auki. Onko toimintojen piilottaminen yksinkertaisuutta?

Kuten ystäväni Stone & Jarret (et al.) sanoivat, käytettävyys ei ole helppokäyttöisyyttä ja helppokäyttöisyys ei ole helposti opittavaa. En minä halua työkoneeseeni isompia ikoneita tai kosketuspainikkeita. Olisi kiva, jos se käyttäisi muistia tehokkaasti, olisi nopea ja kuluttaisi vähän akkua. Ja järjestelmät tukisivat tehokäytön omaksumista.

Ei niin, että järjestelmän asennuksen jälkeen pitää ensiksi käyttää puoli päivää ruksiakseen kaikkia turhia himmeleitä pois päältä, että voisi vihdoin tehdä jotain järkevää. Onko tosiaan niin, että jatkossa vain Lelux on tehokäyttäjille, muut vaan swaippailee Pinterestissä?

JB käyttää Ubuntua

Kyllä. Taas mielenhäiriössä tuli ajatuksia säätää Leluxia. Tai ostin verkkolevyn meidän kotiverkkoon ja ajattelin, että Linuxissa levyn käyttö on yhtä juhlaa tietty.

Nii eipä ookkaan. Vuoden 2009 lopussa Ubuntun foorumeilla ihmetellään sitä, että minkälaisellahan shell-scriptillä tuollaiset verkkolevymountit saadaan automaagisesti palautettua, kun verkkoyhteys palaa takaisin (esim standbystä noustessa). Vuonna 2009.

Samat jampat dissaa Windowsin huonoutta. Työryhmä-windows osas jo palauttaa automaagisesti verkkojaot.

http://ubuntuforums.org/showthread.php?t=981778&page=2

JB: viikon vinkki!

Tällä kertaa JB taklaa Windowsin käytettävyyssuunnittelua. Joskus on käynyt niin onnettomasti, että syystä tai toisesta ohjelma käynnistyy sellaiseen paikkaan työpöydällä, jota ei näy näytössä. Eli jos aikaisemmin on ollut vaikka kaksi näyttöä kiinni ja sitten irroittaa toisen ja käynnistää ohjelmia, niin osa ohjelmista saattaa käynnistyä sille alueelle, joka näkyi siellä toisessa näytössä. Vaan nytpä ei näy missään. Ärsyttävä ominaisuus Windowsissa.

Ei hätää, JB pelastaa. Paina tehtäväpalkista haluamasi ohjelman kohdalla oikeaa nappia, valitse siirrä, irrota kätesi hiireltä, siirrä nuolinäppäimillä ikkuna näkyviin ja sitten voitkin ottaa jo hiiren käyttöön.

Ja näin voit jatkaa työskentelyä.

Fanipoika

UbuntuInternetissä käydyissä tietokonekeskusteluissa on monesti keskeisenä sisältönä käyttöjärjestelmäsodat. Toiset fanittavat intohimoisesti Mac-tuotteita, toiset vannovat Linuxin nimiin ja loput sanovat, että Windowsia on pakko käyttää, jos aikoo jotain tehdä. Käyttöjärjestelmäväittely on oikeastaan yleensä melko hedelmätöntä ja niissä toistuvat samat argumentit yhä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi juuri Linuxiin tai Maciin vaihtaneet fanipojat hehkuttavat uutta käyttöjärjestelmäänsä, joihin heillä ei kuitenkaan ole vielä kovinkaan hyvää tuntumaa.

Minä olen juuri sellainen fanipoika juuri nyt.

Kokeilin Ubuntun 7.10 versiota sen ilmestyessä. Se on Livecd-jakelun ansiosta helppoa. Kokeiluuni oikeastaan ajoi vain ja ainoastaan tieto siitä, että Compiz on nyt valmiina paketoituna mukaan. Halusin päästä itse vähän kokeilemaan graafista ilmettä.

Oikeastaan kaikki odotukset ylittyivät, kun laitoin LiveCD:n sisään. Käynnistymiseen meni kauan, mutta sen ymmärtää. Muuten kaikki pelasi. WLAN, Bluetooth, levyhiiri, HP:n läppärin pikanäppäimet, Compizin kikat jne. Kaikki vain toimi. Se oli edellisiin Linux-kokeiluihin verrattuna uusi kokemus. Tulostamista en kotona ole päässyt kokeilemaan.

Otin Linuxin käyttöön kotona sekalaisessa surffailussa ja irkkailussa. Ei siis mitään kovin ihmeellistä tarvita. Mutta nopeus on niin kivaa. Siinä missä 2 Gt muistilla varustettu läppärini laittaa windowsin vielä tekemään 600-800 Mt kiintolevyswappia (!), Linux vuorostaan cachettaa levyä muistiin aiheuttaen ylitsevuotavaisen nopeudentunteen!

On tämä vaan kiva.

Kotona kotona, vanhalla koneella, LiveCD ei buutannut, vaan jumiutui virheilmoituksen kera. Että sellaista.

Kikkailu kostautui

Hyvin se taas meni..Eilen oli tylsää odotellessa Top Gearin alkua, niin surffailin HP:n support-sivuilla ja asentelin ajuripäivityksiä koneeseen. Lopputulos: Buutissa blue screen, safe modessa näppäimistö ei toiminut.
Ei muuta kuin Emergency Recovery tulille. Toimi itseasiassa paremmin, kuin olisin osannut odottaa. Noin tunnin raksuttelun jälkeen minulla on uusi asennus Windowsista ja kaikki vanha data on backup-hakemistossa. Kone olikin jo yli vuoden vanha, eli Windows kaipasikin uudelleen asennusta. Joutuuhan noita ohjelmistoja tähän nyt asentelee, mutta eipä se nyt niin paha rasti ole.