• Miten niin isolla rahalla on saatu näin huono sarja
• Raha ei tunnu korvaavan käsikirjoitusta
• Miksi taistelukohtaukset ovat kamalan ja naurettavan välillä
• Eikö kauheudella mässäily koskaan riittänyt ohjaajille

Nokkelampi ehkä jo osasikin arvioida, että en ole hirvittävästi tykännyt sarjasta. Minut on helppo ampua alas, sillä penään sellaisia asioita, jotka tekevät sarjasta vähemmän vaikeita. Ja se ei tietenkään ole kuvateosten harrastajan ihanne.

Realistisuuden penääminen tai sen kehuminen on vähän mahdotonta näin pullamössösukupolven edustajana. Mutta varsinkin taistelut ovat kyllä aika.. kökköjä.

On inhottavaa seurata jotain taistelua, joka kestää vaikka 15 minuuttia. Siinä juostaan, ammutaan, kuollaan, kuollaan eri tavalla, kuollaan roiskahtamalla, ammutaan, juostaan, huudetaan. En tiedä oliko jenkkien strategiana siellä puolen maapalloa vain juosta ja huutaa, ehkä oli. Silloin kuvaus on totuudenmukaista.

Katsoja on kuin perusjääkäri, joka jätetään suunnitelmien ja strategioiden ulkopuolelle. Sitten ryntäillään, huudetaan ja kuollaan 15 minuuttia ja katsoja miettii että mitähän tässä nyt tapahtuu. Alkupuolella sarjaa harrastetaan vielä pimeässä sotimista. Se on erityisen jännittävää, kun 15 minuuttia ammutaan, huudetaan ja kuollaan ilman kuvaa.

Katsoja ei tiedä tavotteista tai välitavoitteista, joita sotilailla ehkä jopa on. Ainut mistä katsoja tietää, on 15 minuutin ampuminen, huuto ja kuoleminen.

Sotaa käydään kolmen ihmisen silmin. Heidät oppii sarjan aikana tunnistamaan suunnilleen nimeltä, kasvoilta ei juurikaan. Heitä näytetään vähän silloin tällöin. Muut ihmiset pääasiassa vilisevät, ampuvat, juoksevat ja kuolevat sarjassa. Mitään BoB henkistä henkilöihin tutustumista on melko turha odotella.

Entäs ne japsit sitten. Sarjassa muistetaan muutaman kerran mainita heidän oveluus, peräänantamattomuus, kuoleman halveksinta ja kamikazet. Mitään näitä ei kuitenkaan sarjassa nähdä, vaan sarjassa olevat japanilaiset ovat extroja Rambo-elokuvista. He juoksevat, huutavat, ampuvat ja kuolevat. Tai no yleensä eivät edes ammu. Jenkit telottavat japseja.

Taistelutilanteissa ei koskaan näe, kuka jenkkejä ampuu. Heitä vaan kuolee. Mitään järkeä ei ole missään. Kun ottaa askeleen kauemmaksi sarjasta, voi ehkä nähdä jonkun sanoman sodan järjettömyydestä. Mutta sarjassa itsessään ei ole mitään sanomaa.

Paitsi historiallisissa dokumenteissa / haastatteluissa jokaisen jakson alussa. Ne ovat mielenkiintoisia ja myös koskettavia. Paikalla olleet ovat tyytyväisiä että ovat haavoittuneet, koska ovat varmoja että olisivat muuten kuolleet. Ja niin edelleen. Kaikki ajattelu onneksi keritään sarjaan siirtyessä unohtaa. Tärkeämpää on juosta, huutaa, ampua ja kuolla näyttävästi ja verisesti. Epäilen että erilaisten kuolintapojen keksimiseen on mennyt enemmän aikaa, kuin varsinaisen käsikirjoituksen laatimiseen.

No, on sarjassa hetkensäkin (lyhyet), mutta opin enemmän sodasta tyynellämerellä Battlefield 1942:sta kuin tästä sarjasta. Voihan tämän katsoa, mutta jos odottaa sarjaa samalla innolla kuin minä tein, saattaa odotettavissa olla aikamoinen pettymys.

Olen seurannut asiasta virinnyttä keskustelua ja olen palanut halusta tuoda jotain omaa näkökulmaa asiaan – en ole vain keksinyt mitään, mitä ei olisi jo sanottu. Ajattelin kääntää oman, mielestäni melko liberaalin, arvomaailmani päälaelleen ja kirjoittaa blogijuttu siitä, kuinka hallitsevat ryhmät, kuten valkoinen heteromies tai kristillinen kirkko ei voi samaan tapaan arvostella muita, kuin muut arvostelevat sitä.

Mutta vaikka olen sataprosenttisesti tuon ajatuksen takana, niin aika vaikea sitä on tähän yhteyteen yrittää ympätä. Ei ainakaan sen jälkeen, kuin suosikkikansanedustajani ERÄS ilmoitti että hän hyväksyy kyllä homot, mutta se homoilu on vitun ällöttävää.

Joten se siitä sitten.

No, kävipä niin että eräänä lauantaisena päivänä (tänään) ei ollut illalle mitään suunnitelmia, vaimokin karussa. No, lompakostahan löytyi vapaalippu elokuviin ja ajattelin, että teenpä tällaisen sooloiskun, kun edellisestä sooloilusta (Inception) jäi niin hyvä maku. Mikäs nyt on suosittua, no The Expendables.

Leffahan oli kunnon kasariräiskintä, jossa juoneen ei ollut paljon panostettu. Leffan kantava voima ilmeisesti oli tähdistö, Jason Statham oli päässyt päärooliin Syltyn kanssa. Sitten oli Jet Litä, Mickey Rourkea, oli Dolph Lundgrenia ja Randy Coutourea ja tietysti Arnoldi ja Bruce Willis. Ja lisää oli pyydetty, Wesley Snipes ei päässyt esiintymään, koska kuvaukset oli ulkomailla ja kyseinen jamppa ei saa jenkeistä poistua. Van Damme sanoi, että leffassa ei ole juonta (totta, mutta ei dammen perusleffoissakaan ole). Kysyttyjen tähtien lista vaan jatkuu.

No, menin leffaan ja odotin että nyt nähdään sitten, että näitä tähtiä tapetaan, sehän on aina siistiä. Höpsis. Ei niitä mitään tapettu. Alkuteksteissä huomasin, että leffan oli ohjannut ja kuvakäsikirjoittanut Sylvester Stallone. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ehkä nousta ja lähteä kotiin.

Sylttyhän teki nyt niinku uuden Rambon, jossa on muitakin tähtiä, kuin hän itse. Leffassa ei ole mitään eroa viimeisimpään Ramboon, veritehosteetkin ovat samat ja juoni vielä huonompi. Tapettavan armeijan kokokin (200 miestä) taitaa olla sama? Willisin ja Swartsineekerin cameot oli lyhyitä, mutta hauskoja.

Syltty ja Arska keskustelee:

Arska: Give this job to my friend, he loves playing in the jungle.  (arska tarjoaa työn syltylle)
Syltty: Right.
Bruce: [Arska lähtee] What’s his fucking problem?
Syltty: He wants to become president.

Hyvä, huumoria!

Kattomaanhan tätä leffaa ei kannata mennä, minun vierestäni pari jotain 15v kollia lähti kesken leffan pois, kun ei jaksaneet kattoa. Jos tykkää 80-luvun toiminnasta, ärsyttävästi leikatuista ja heilutelluista taistelukohtauksista ja järjettömästä godmodesta, mikä hyviksillä on, niin sitten voi mennä katsomaan. Muuten ei kannata. Wareta ja kato kotona poikain kanssa kalja kourassa. Juonessa pysyy kyllä mukana, vaikkei koko ajan jaksaisikaan seurata. Eivät saa päähänsä ainakaan jatko-osaa tehdä sitten.

Arvostelu: 1/5

Sääilta. Se tulee taas.

Sääiltaan soittaa aivan liikaa suoraan sanottuna höperöitä ja pallosalamahaahuilijoita. Olen kuunnellut sääiltaa monta vuotta aktiivisesti ja olen kuullut jo kaikki tarinat pallosalamista ja vuoden -27 erityisestä ukkoskesästä ja siitä, kuinka vuonna 1945 vielä sirkat soittivat kovempaa ja kuinka ukkospilvet kiertävät vesistöjä ja millon mitäkin vaarantöppyröitä.

Olisiko mitenkään mahdollista etukäteen vastata puheluihin ja toivottaa hyvää illanjatkoa juopuneille, höperöille ja samoja kysymyksiä kysyville ärsyttäville jankkaajille? Radiossa on enemmän asiantuntijuutta äänessä ilmastoon liittyen mitä yleensä ja se saadaan hukattua kaikenlaiseen turhanpäiväiseen voivotteluun siitä, kuinka salami iskikin naapurimökkiin vuonna 1927 ja lähes heti perään 1967, eikä kertaakaan meidän mökkiin vaikka ihan vieressä on! Se on varmaan soittajan elämän kohokohtia, mutta keskivertokuuntelijaa se ei kiinnosta pätkääkään.

Jos puheluita ei voida alkaa skriinaamaan, voisiko toimittaja edes olla jämäkämpi ja torpata jaarittelijat ja jankuttajat pois kuluttamasta kaikkien aikaa. Voisiko se olla mahdollista? “Tämä aihe taitaa olla jo loppuun käsitelty, hyvää illan jatkoa.”

Näin saataisiin meille kaikille parempaa radiota ja halukkaille parempia vastauksia. Miettikää edes tätä, vai onko tämä toimittajien sellainen sisäpiirijuttu, että nauraa kiherrätte ohjelman jälkeen soittajia? Hyvin pokka kyllä pitää ohjelman aikana, siitä täytyy antaa pisteet.
Jasmo

Ja olihan siinä. Täytyy sanoa, että elokuvan trailerit näyttivät elokuvan täysin erilaisena, kuin mitä se oli. Trailerin nähdessäni ajattelin aikoinaan, että tuota elokuvaa en mene katsomaan, enkä olisi mennytkään, jollei siitä olisi kasvanut tällainen pienimuotoinen hype. Ja elokuva oli hyvä. Pahoittelen, mutta kerron seuraavaksi jotain asioita, joita ei ehkä kannata lukea, jollei leffaa ole vielä nähnyt ja sen aikoo mennä katsomaan.

Tykkäsin elokuvassa kehittyvästä perusajatuksesta, joka siis kuuluu, että onko se tila, jossa nyt olet, oikeasti todellisuus? Tämä ajatus tuodaan vähän hienovaraisemmin esiin, kuin mitä Matrixissa aikoinaan, mutta päättäväisesti kuitenkin. Pidin myös siitä kunnolla funtsitusta kehyksestä, jonka sisällä elokuva tapahtuu. Verrataanpa taas Matrixiin. Matrixissa oli ihan ok, että tyypit lensivät, väistelivät luoteja ja olivat supervoimakkaita. Sama tässä elokuvassa. Taustat oli saatu kuntoon, joten katsoja voi ihan hyvillä mielin seurata, kun elokuvassa laskeudutaan unitasoja yhä alemmaksi.

Elokuvassa pystyttiin välttämään myös kaikki aikaisempien unileffojen ongelma, nimittäin abstrakti sekoilu. Tällä kertaa kenenkään suolta ei käännetty rullalle (The Cell..) tai sekoiltu muuta. Unimaailmakin oli todellisuus, se vaan ei olllut totta. Vertaus taas Matrixiin. Itseasiassa Matrixin ensimmäisessä jatko-osassa, kun Neo jotenkin kummallisesti pysäyttää ne vahtirobotit siellä todellisuudessa, ajattelin silloin, että ehkä Matrix on myös monitasoinen. Mutta Wachowskit eivät ajatelleet samoin. He ajattelivat vain erikoistehosteita.

Inceptionissa oli myös tehosteet melko kohdallaan. Tarkoittaen sitä, että tehosteita oli melko vähän pelkästään vain tehosteiden vuoksi, mutta tehosteita tietysti käytettiin itse tarinan vuoksi. Pelkäsin vähän, että unimaailmoissa alkaa olemaan jotain “örkkejä”.

Leonardo DiCaprio on nykyisin aika kaukana siitä luihusta teinipojasta, joka sai kyydit Titanicilla. Hän vetää tässä roolin hyvin ja on uskottava hahmo. Myös aiemmin 3. kivi auringosta -sarjassa tähteillyt Joseph Gordon-Levitt on hyvä roolissaan ja hänen rooliinsa on kirjoitettu mukavan sarkastinen ote, sellainen huumorin säväys, joka minua ilahduttaa. Varsinaisia vitsejähän elokuvassa ei montaa ole, mutta jotain kuitenkin.

Kävin katsomassa tätä Plevnan ykkössalissa, jossa en olekaan aikoihin käynyt. Olin pauttiarallaa sweetspotissa katsomassa ja mitä ihmettä. Mistä lähtien kuvanlaatu on ollut elokuvissa noin hyvä? Vai johtuuko tämä siitä, että olen viimeaikoina käynyt katsomassa monta 3D-mössöelokuvaa, jossa kuvanlaatu ei ole niin hyvä ja olen tottunut siihen? Olin jo trailereiden kohdalla ihan liekeissä. Äänihän on just sen pikkuriikkisen liian kovalla Plevna 1:ssä, mutta niin se aina on. Onneksi elokuvassa ei ollut mitään kirkumisia sen enempää.

Eräs ystäväni, joka oli myös elokuvaa katsomassa, sanoi leffan käynnistyvän vähän hitaasti. Itse taas pidin nimenomaa alusta ja keskivaiheesta, kun loppu meni jo vähän kikkailuksi ja erityisesti talvitoimintakohtaus oli käsittämättömän päälleliimattu, kun sitä nyt alkaa ajattelemaan. Lisäksi sateisessa maailmassa pakettiautokuskin vasen ikkuna ammuttiin rikki arviolta 58 kertaa, mutta kertaakaan ei osunut itte kuskiin.

Elokuva oli viihdyttävä ja toimintaelokuvaan oli lisätty sen verran syvyyttä, että se saatiin tuntumaan aika uudenlaiselta. Ei kokemus ihan Matrixin näkemistä voita, ei lähellekään, mutta kyllä Inception menee lähiaikoina nähtyjen leffojen parhaimmistoon.

JB SUOSITTELEE, 5/5

Idea on siis se, että tauti tuli ja tappoi yli 99% väestöstä maailmassa. Sitten seurataan brittien toilailua jossain kaupungissa, olisikohan Lontoossa vai missä. Sarjan idea oli todella mielenkiintoinen. Tällainen vallan uusijako saa miettimään kaikkia jänniä ajatusleikkejä, kuten että mitä itse tekisit ja mikä on tärkeintä, ruoka, bensa, sähkö vai aseet.

Valitettavasti sarja ei ole lähestynyt asiaa tällaiselta kannalta, ainakaan ensimmäisten jaksojen osalta. Ensimmäisissä jaksoissa ei ole saavutettu mitään, ainoastaan sekoiltu. Lisäksi käsikirjoituksessa on aika ihmeellisiä juttuja, jotka minua ärsyttävät. Mutta silti kokonaisuus pitää hyvin kiinni, vähän niin kuin 24 (kauheeta rapaa, mutta pakko kattoa) tai parempi esimerkki Jericho, joka oli erinomainen, mutta omine ongelmineen.

Jotenkin hupaisaa on, että vaikka Survivorsissa kourallinen ihmisiä säntäilee jonkin suurkaupungin (ehkä Lontoo) sisuksissa, he törmäävät koko ajan toisiinsa. Minua ärsyttää myös se, että vaikka päähenkilöitä ahdistellaan jatkuvasti aseellisin joukoin, he eivät itse ota mitään askelta puolustautumista kohtaan, mutta kaipa olen vaan katsonut liikaa toimintaelokuvia. Enkä ole katsonut vasta kuin muutaman ensimmäisen jakson sarjasta, joten en tiedä millainen sotatilanne vielä puhkeaa. Lontoossa (se kaupunki taitaa olla kyllä Manchester) pelätään jo ruuan loppumista pari päivää Kuoleman jälkeen. Kauppojen hyllyillä oikeasti on tuolle määrälle ihmisiä säilykkeitä sun muita ainakin vuodeksi.

Mutta hyvä sarja on, näine ärsyttävine ajatuksineenkin. Kannattaa öögata jos sattuu sopimaan aikatauluun.

Sitten kun Pendulumia sai Play.comista niin edukkaasti (ks. aiemmat postaukset), tilasin sekä Hold Your Colourin että tämän uusimman, Immersionin. Nyt levyt ovat olleet jonkin aikaa kuuntelussa.

Immersion alkaa perinteiseen tapaan introlla, mutta siinä missä intron jälkeen Hold Your Colourilla tulee Slam, jatkuu Immersionilla intro oikeastaan vielä 2. raidankin. Biisi on juuri sellainen, että voin vaan kuvitella sen soivan, kun SuperStarDJ kiipeää Pendulumin DJ-keikoilla lavalle. Ei mikään äärettömän herkullinen kuunneltava, mutta kieltämättä virittää tunnelmaan.

Ja tunnelmahan on melko ok. Nimittäin kolmosbiisinä oleva Watercolour lyö sellaisen tahdin päälle loppulevylle, että oksat pois. Sitä Pendulumilta tietenkin odotetaankin. Nelosbiisinä oleva dubstep-henkinen kappale lyö vielä naulan niin hyvin arkkuun (päähän?), että nautinto on siinä valmis. Ja sitten on vielä 11 biisiä jäljellä! Kieltämättä 4. biisin jälkeen kappaleet vähän hukkuvat minulla massaan, Pendulumille ominaisia lauluja, breikkejä, fillejä ja saundeja tulee raita toisensa jälkeen ja setti ehkä huipentuu yhteistyössä In Flamesin kanssa tehtyyn raitaan Self vs Self. Täytyy myöntää, että olin todella skeptinen tuollaisen yhteistyön toimimisesta, tuli lähinnä mieleen Avain & Pelle Miljoona, mutta kas vain, toimii muuten!

Levy on jotenkin saatu kasattua niin, että se on aika helppo kuunnella, siis helppoa tanssimusiikkia myös niille ihmisille, jotka eivät ole Pendulumia tai junkkaa ennen kuunnelleet (Se puristi joka alkaa vääntää tästä pendulumin Jump-Stepistä ja Pendu-Stepistä ja vaikka mistä musagenrestä, ole hyvä ja ehdottomasti, kommentteihin mahtuu!). Mutta kuitenkin juuri esim 4. raita on kaikin puolin hyvä dubstep-henkinen biisi, jonka tahtiin varmaan nyrkit on heiluneet. Ja päät. Ja loppupuolella on aika erikoisiakin saundeja ja aika röyhkeää pörinää, joten myös musiikkigenreä yleisesti kuuntelevia muistetaan.

Ehkä sellaiset todella hyväntuuliset biisit loistavat poissaolollaan levyllä, kuten aiemmin olleet Fasten Your Seatbelts tai Jump’n'Twist. Pendulum jossain määrin työntyy tällä levyllä Prodigyn tontille aivan eri tavalla kuin aiemmin, useat biisit voisivat olla Prodigy Liamin kädestä. Ja ei ketään varmaan yllätä, kun sanon, että Liam Howlett on raidalla 7, Immunize, fiittaamassa.

En voi muuta kuin antaa tälle levylle täydet pisteet ja papukaijamerkin, vielä kun Play.com toimittaa kotiovelle vähän vajaaseen 9 euroon koko levyn.

Kaikkeen tottuu, kuulemma. Jenkeissä mainoksia on vielä enemmän ja se on ihanaa, ainakin mainostajien mielestä. Suomessa yritettiin myös mainostaa energiajuomia ohjelmien aikana – en tiedä onko se oikein laillistakaan, mutta ilmeisesti mainonta on nyt lopetettu. Olen edelleen siinä käsityksessä, että tv-ohjelmien mainostuslaki ei ole edes vielä muuttunut, mutta se on jo hyväksytty ja tv-kanavat rikkovat sitä, eikä ketään jaksa enää kiinnostaa, kun kohta se kuitenkin muuttuu.

Voi olla, että tuo viimeinen tieto on virheellinen.

Vaan kylläpä laittaa ihmistä kiristämään, kun saa nauttia noista mainoksista jatkuvasti. Ei vaan kestä järki kattoa esim Salkkareita, jos siinä tulee mainoksia kaksi kertaa puolessa tunnissa + tuotesijoittelu. Ja jossain menee edelleen se raja, että en ole alkanut nauhoittaa salkkareita, jotta voisin skipata mainokset.

Mutta kaikki muut ohjelmat nauhoitan. Nauhoitan käytännössä ihan kaikki ohjelmat joita seuraan. Topfieldin lisäohjelmisto nimeltä Uk Auto Scheduler auttaa tässä. Meillä on talouden boksissa noin 30 hakusanaa, joiden perusteella toppy nauhoittaa tulevat ohjelmat, mutta ei uusintoja. Todella toimiva himmeli.

Näin pääsen kaikkien mainosten yli. En siis näe yhtäkään mainosta, en edes niitä, joista puhutaan julkisuudessa.

Mutta silloin tällöin katson esimerkiksi maanantaisin tulevia leffoja. Esimerkiksi nyt katsoin Bournea. Mutta eih. Myös Bournessa tuli jatkuvasti mainoksia. Yleensä en tee näin, mutta laitoin digiboksin pauselle, hommailin muuta ja kun sen 10-15 minuuttia saa puskuriin kamaa, voi mainokset kelata yli ja saa leffan lopun vielä kiinnikin katsoessa.

Ei nimittäin järki kestä tuota mainosten määrää.

Mentiin kattomaan se, kun ei ollut muuta tekemistä ja ikäkin riitti! Oikeastaan mielenkiintoni kyseiseen leffaan heräsi lukiessani artikkelia Imagesta, siinä kuvaaja- & ohjaajakaveria oli haastateltu ja kerrottiin ihan kivasti elokuvan teosta juttuja.

Lisäksi pikkupoikamainen angstini, jota olen hyvin sisuksissani ruokkinut ja jota nuoruuden huumevalistuksissa ruokittiin kyllä kaksin käsin, nauttii, kun dokumentissa ja itseasiassa siinä Imagen artikkelissakin sanottiin, että huumeet tuntuu erittäin hyvältä. Ei niin kuin huumevalistuksessa aikoinaan, tässä Pertti polttaa kannabishuumetta, seuraavaksi hän makaa paskat housussa omassa oksennuksessaan ja syö sitä.

No, leffa oli mielenkiintoinen. Itse olen onneksi pysytellyt elämässä täällä lintukodon puolella niin nuo tuollaiset hommelit on aivan tuntemattomia. Mielenkiintoista olikin turvallisesti leffassa kattoa, että millaista se narkkaus sitten on. Ja aika sekaistahan tuo tuntui ainakin päähenkilöllä jo olevan. Olisin kuitenkin ehkä kaivannut enemmän päähenkilön, tai muiden, kuvailuja siitä, miltä milloinkin tuntuu ja että mitä ne funtsii elämästään. Minusta aika paljonkin sitä piikittämistä olisi voitu jättää pois. Jotain tällaista ajatusten virtaa leffassa pari kertaa olikin ja se oli hyvä juttu.

Kun kaveri kaivaa neulan jostain roskiksen maksalaatikosta, huuhtelee sen ja sit koko porukka tööttää sillä, niin silloin teki pahaa. Silloin tuli mieleen aika voimakkaasti, et näillä kavereilla ei nyt mee kovin vahvasti. Tosin osalla kai oli vähän paremmin homma läjässä ja viihdekäytöllä, mutta kai jokainen narkki on ainakin omasta mielestään ihan läjässä.

Sellainen vinkki, että kannattaa ottaa pikakertaus päihdelinkin keskustelupalstalla jos huumetermistö ei ole aktiivisessa sanavarastossa, muuten voi jäädä ihmettelemään, että mistä ne kaverit oikein puhuu. Mutta kyllä siitä nyt jotain tajusi.

Kantsii käydä kattomassa, jos vapaa-aikaa on. Saapahan kuvaaja lisää rahaa, jolla ostaa kamaa, niin saa nokitella.

Kun minä katson tätä politiikkaa ja esim tätä YLE-maksun perseilyä, niin minua ei yhtään motivoi osallistua politiikkaan, jotta pääsisin itse vaikuttamaan. Lähinnä mieleen tulee väkivalta ja ihmisten poistaminen eduskunnasta / hallituksesta. Huom, tämä oli nyt tämmöinen lennokas kielikuva, minua ei tarvitse hakea säilöön.

Miten tuosta YLE-maksustakin on saatu noin huono? Kenen etua se palvelee, että maksu ei ole progressiivinen ja suoraan verotuloista? Miten ihmiset uskovat sen väitteen, että tällä tavoin jotenkin YLE:n poliittinen riippumattomuus säilytettäisiin.

Mitä eroa on budjettirahalla ja YLE-maksurahalla? Ilmeisesti ainut ero on se, että toisesta päätetään ministeritasolla, budjetti lyödään läpi ihan eduskunnan edessä. Tästä en ole kyllä ihan varma.

On naurettavaa, että kun muualla kaikki yritykset kärsivät lamasta, niin Ylessä vaan ollaan käsi vielä pidemmällä kuin aiemmin. Jugner hekottelee tyytyväisenä, kun aiemmin tv-lupansa digitv-sekoilun takia irtisanoneet kansalaiset laitetaan maanpetosrikkeen uhalla maksamaan yle-maksua. Onpahan sitten rahaa, joilla sponsoroida tangomarkkinoita ja ties mitä sekoilua.

Jugner sanoi haastattelussa, että Yle aikoo ottaa vuoden lainaa ja tehdä tappiota ja vasta sitten alkavat irtisanomiset. Huikea suunnitelma. Aika ylemäinen.

Minua suunnattomasti riipii se, että Ylen rakennetta ei ollenkaan käyty läpi, ainakaan julkisuudessa, tämän rahoituspuljaamisen aikana. Puhuttiin kyllä siitä, että mikä Ylen tehtävä on (mutta mihinkään tulokseen ei tultu) ja siitä miten ihanaa on Ylen “riippumattomuus”. Mutta ei siitä, pitäisikö ylikallista ruotsinkielisyyden tukea karsia, tai onko tangomarkkinoiden sponsoroiminen sitä, miksi tv-luvasta pitää maksaa.

HS morkkaa Ylen organisaatiota hämäräksi ja vastuiltaan oudoksi. Jugner puolustautuu että Microsoftilla on samanlainen. Ihanaa.

Tuen Yle-maksua. Minusta se on hyvä idea. Mutta toteutustapa on ryssitty. Miksiköhän? Kuka ministeri tätä hoitikaan? Kas vain, Suvi Lindén! Miten tämä nimi aina pamahtaakin esiin? Tosin ei kai se voi täysin Suvin vika olla, koska tokihan siellä on se kepulainen Lintiläkin häsläämässä.

Että tässä virityksessä ois mitään järkeä, se pitäisi hoitaa kunnolla. Budjettiin Ylen rahat. Syyniin Ylen toiminnot. Ylimääräiset toiminnot voitaisiin karsia, vaikkapa myydä,  jos ostajia löytyisi. Ja katso, 58% kansasta ei enää vastustaisikaan maksua.

Tuhannen euron kysymys  onkin, kuka tästä hullusta maksusta, jota nyt ajetaan läpi, hyötyy? Onko Lintilä saanu vähän vaalirahaa Jugnerilta?