Median voiman vastavoima

Olen mielenkiinnolla seurannut hallituksen muodostamista ja siihen liittyviä neuvotteluita. Samalla olen lukenut muutamiakin juttuja lehdestä asiaan liittyen. Olisikohan ollut Timo Soini, joka lehdessä sanoi, että televisioidut vaalitentit on pelleilyä.

Se on muuten juuri niin. Tänä vuonna haastettiin puheenjohtajia. Joku mahdoton tilanne ja minuutti aikaa reagoida, mitä teet? Mittaako tämä jotain sellaista, jota äänestäjä haluaa edustajastaan?

Entä toimiiko vaalitentit alkuperäisen tarkoituksensa mukaan, jos niissä on kahden minuutin supertenttejä, jossa joku haastaa jonkun toisen. Käytännössä laukaistaan pari argumenttia päin toisen naamaa ja sitten se on ohi.

Yleisö hurraa?

Olen myös sattumalta katsonut suoria tiedotustilaisuuksia hallituksen muodostamiseen liittyen. Tänään Alexander Stubb sanoi jotakuinkin näin: ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa, mutta joskus Suomen on ajateltava itseään” (no ei ole kyllä kovinkaan suora lainaus, mutta ajatus tuo).

Mediaan oli quotattu ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa”. Eli koska Alex on profiloitu EU-myönteiseksi jampaksi, toimittaja ei lisännyt turhaan tuollaista pehmentävää lausuntoa, vaan typisti omasta mielestään varmaan nokkelasti.

Sama koskee perussuomalaisia. Jos Halla-aho puhuu kaksi tuntia ja sanoo sivulauseessa että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, otsikko on jotakuinkin niin että ”Halla-aho taas maahanmuuton kimpussa” ja loput 1:59 unohdetaan.

Media antaa valtavan yksipuolisen kuvan henkilöistä, jotka johtavat tätä maata tai ovat muuten merkittäviä. Jokainen varmaan muistaa, kuinka uutisoitiin, että Wahlroos haluaisi verottaa vapaa-aikaa! Jossain lähteissä siihen viitattiin enemmän, jossain vähemmän huumorilla. Wahlroosin kirjassa konteksti oli kuitenkin hyvinkin akateeminen, eikä mikään todellinen ehdotus.

Itseasiassa Wahlroos on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka asiayhteydestään irroitettuna tietynlaisesta akateemisesta pohdiskelusta on hyvä vetää otsikoita, kuten, että 80% ihmisistä on idiootteja.

Mitä tässä nyt sitten yritän sanoa?

Sosiaalinen media on monessa kriisiviesintätilanteessa ohittanut perinteisen median tarjoamalla suodattamatonta viestitulvaa, jossa suodatus jää viimeisen vastaanottajan harteille tai vastaanottaja voi odottaa tunnin pari, jotta jokin oikea media tekee suodatuksen hänen puolestaan. Some on täynnä viestejä, jotka ovat omasta mielestään virallisen totuuden vastaisia ja paljastavat varjeltuja salaisuuksia tai salaliittoja.

Mutta siellä on paljon myös asiaa. Kuka tahansa voi kysyä vaikka Sipilältä, että miten se keppanavero nyt oikeasti menee. Ja hän voi vastata suoraan, niin että kaikki halukkaat sen näkevät, ilman medialaseja.

Tämän luulisin lisääntyvän.

Vaalitenttejä arvosteltiin kovasti yleisön puolesta, mutta myös poliitikkojen suunnasta. Ei ole aikaa perustella ajatuksiaan, tilaisuudet ovat kilpahuutoa ja hostit ovat urpoja.

Miksei puolueet sitten itse tekisi vaalitenttejä? Miksi etujärjestöt eivät tee itse vaalitenttejä?

Tyhmä kysymys, sillä jonkin verranhan niitä tehdään. Esimerkiksi Yle Areenasta pystyi nyt vaaleissa seuraamaan maailman huonoiten tuotettua vaaliohjelmaa Aamulehden tiloista. Ääntä ei kuulunut, kysyjien puhe ei kuulunut, kuva oli pimeä. Ei vakuuttanut.

Toisaalta tehdään paljon tilaisuuksia, joita ei taltioida. Tällaisia järjesti jopa asuntoja rakennuttava SATO. Muuten hyvä, mutta nämä kuuluisi tallentaa youtubeen tai johonkin vastaavaan mediaan. Kiertuita kävi yliopistoilla, ihmisten kodeissa, vaikka missä. Onko kaikki saatavilla nyt videomuodossa jostain?

Entä miksei vaalitenttejä ole enemmän ja erilaisilla kokoonpanoilla? Miksei vaikkapa pienpuolueet järjestäisi omia kilpailevia vaalitenttejä ja julkaisisi niitä Youtubessa – voisi saada julkisuutta muutenkin kuin kainalopieruilla.

Tai miksei vaikkapa Vasemmistoliitto kutsuisi tenttiin demareita ja vihreitä ja puhuisi elvytyksestä (noin viime vaalien teemaa mukaillen). Ehkä heillä sitten olisi ollut aikaa, yleisöä ja mahdollisuus avata elvyttävän talouspolitiikan ydin. Ja saada kannatusta.

Toisaalta vaikkapa Vihreät ja Keskusta olisivat voineet järjestää oman vaalitentin ja käydä heitä erottavia asioita kunnolla läpi. Heittää muutakin kuin lainit että ydinvoima alas ja että turpeella kaukolämpö kuntoon.

Ideanani on se, että sopivat studiot ja laitteet ovat kohtuullisen edullisia hommata ja videon tallentaminen vaikkapa Youtubeen ei maksa mitään. Siihen voi palata myöhemmin, siihen voi viitata Twitterissä ja muualla sosiaalisessa mediassa ja mikä tärkeintä: ehdokkaat ja puolueet saavat valita puheenaiheet, eikä tarvitse televisiossa aina vaan rankuttaa, että miksi ette kysy minulta ja miksi puhumme tällaisesta tyhmästä aiheesta.

Näkemykseni mukaan nimenomaan pienemmällä väkimäärällä tentit toimisivat, niissä voisi olla paikallisuutta (koska paikallisestihan sitä äänestetään) ja kysymyksiä voitaisiin poimia vaikkapa yleisöltä (jos voidaan tarjota livestream). Mikään tästä ei ole kovin vaikeaa ja konsepti on helposti monistettavissa.

Nyt ehdokkaat ovat alistuneet Ylen neljän minuutin vaalivideoon (jonka jotkut käyttivät ”hauskasti”). Mitäpä jos he tekisivät oikeasti mielenkiintoisia videoita, vaikkapa sitten saman puolueen edustajien kesken (asioiden keskustelutilaisuus), jossa olisi mahdollisuus polveilevasti avata agendaa. Jos olen vaikka kiinnostunut äänestämään Jutta Urpilaista, katsoisin varmasti tentin jossa hän olisi mukana, vaikkapa sitten vaan saman puolueen edustajien kanssa.

Ainakin minä katsoisin niitä innostuneemmin, kuin Rehnin makuuhuoneriitoja.

Vaalit 2015 – Ketä äänestäisin

Teuvo

Aiemmassa postauksessa kuvasin omaan angstiseen tyyliini äänestämisen haasteita ja syitä, miksi en äänestä joitain puolueita. Siitä on jo vähän vettä virrannut ja työtä äänestyspäätöstä varten on tehty.

Aloin tänään miettimään aiempaa postaustani ja sitä, että mitä minä oikeastaan ehdokkaan mielipiteiltä haluan? Aikani pyöriteltyäni ajatuksia, huomasin että minulla on oikeastaan ihan vain muutama asia, jotka mielestäni selvittävät hyvin, onko ehdokas minun makuun vai ei.

Ei vastusta ydinvoimaa. En ole ydinvoiman kannattaja, mutta kannatan pragmaattista lähestymistä energian tuotantoon. Tällä hetkellä helpoin tapa päästä sähkön tuontannossa käytettävästä hiilestä eroon on ydinvoima. Ydinvoimaa tukee myös se, että sitä rakennetaan yksityisellä rahalla ja valtio saa oikein rahaakin verojen kautta. Uusiutuvaa energiaa käyttävät ratkaisut ovat taas valtion tukemia ja parhaimmillaan myös jokaista kilowattia tuetaan.

Uusiutuvan energian kehittämistä ja kokeiluita ei pitäisi kuitenkaan missään nimessä lopettaa. Jos kiihkoaa ydinvoimaa vastaan tai puolesta, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Kannattaa ”tasa-arvoista” avioliittolakia. En sinänsä kannata lesboliittoja tai homoliittoja tai mitään muitakaan liittoja, mutta minusta on käsittämätöntä, että vuonna 2015 valtio kuvittelee voivansa määrätä, mitä kaksi (tai useampi) aikuinen ihminen keskenään tekee ja miksi suhdettaan kutsuu. Jos vastustaa uutta avioliittolakia, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Haluaa keventää sääntelyä. Tätähän kaikki haluavat, vaikka kukaan ei tiedä mitä pitäisi karsia. Syrjässä vaaleista kiteytti tämän hyvin: Voitaisiin kysyä sieltä ruohonjuuritasolta, pienyrittäjiltä, alkoholitarkastajilta jne. mikä on turhaa ja lähteä siitä katsomaan. Koska ainakin sieltä ruohonjuuritasolta näyttää siltä, että on paljon turhaa. Jos ei löydä mahdollisuuksia keventämiseen, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Haluaa vapauttaa anniskelua. Tämä oikeastaan liittyy tuohon aiempaan, mutta mielestäni tuo on niin oleellinen asia, että nostan sen vielä erikseen. Koko alkoholivero ja -laki on niin vääristynyt, että oikein ihmetyttää. Mielestäni kaljaa pitäisi saada myydä kaupassa vuorokauden ympäri (tai millon nyt sattuu huvittamaan), mielestäni baarit saisi olla auki vuorokauden ympäri (tai milloin nyt sattuu huvittamaan) ja mielestäni alkoholin hinta pitäisi olla sellaista, ettei sitä kannata lähtee pakettiautolla hakemaan Virosta. Jos haluaa jatkaa tätä kukkahattuneuvosliittomeininkiä, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Nyt joku pääsee jo sanomaan, että miksi puhun lillukanvarsista, kun pitäisi taklata oikeita ongelmia, kuten Suomen talouden viat. En minä tiedä, kuinka talous oikaistaan, mutta olen sitä mieltä, että jos päättäjä on noista yllä olevista asioista kanssani samaa mieltä, ei se voi muissakaan asioissa aivan pelkkä urpo olla.

Olen myös sitä mieltä, että taloudesta päätetään Arkadianmäellä yhä vähemmän, globaali talous vie 200 kravattikaulaa kuin pässiä narussa, jos sille päälle sattuu. Siksi on oleellisempaa, että ehdokkaan perusarvot ovat linjassa mun kanssa, kuin se, mitä hän haluaisi juuri nyt tehdä. Lisäksi, nollasopimukset sun muut ovat sen verran monisyisiä juttuja, että niistä on aika vaikeaa muodostaa absoluuttisen oikeaa mielipidettä. Joten unohtakaamme ne.

No näillä yllä olevilla perusajatuksilla vaalikoneet antaa minulle Suomen kainalopierupuolueen (eli Piraatit) ja Persuja. En tiedä. Kenties sisälläni asuukin iso persu. Siksi tämä angstisuus varmaan välillä kuplii.

Pitäisikö sitten äänestää kainalopierujen puolesta?

 

Vaalit 2015

Pakollinen vaalipäivitys.. Pakko sanoa, olin jo vuosi sitten oikeassa.

Katsoin eilen MTV:ltä jotain tositv-sekoilua, jota vaaliohjelmaksikin väitettiin. Siinä puhuttiin keskioluesta ja siitä, minkätyyppisestä kaupasta sitä saisi ostaa. Twitter saikin siitä täydet lämmöt päälle suomalaisten huutaessa, että puhukaa jostain muusta, jostain sellaisesta missä on järkeä.

On totta, että keppanakeskustelu on melkoinen ankka. Mutta se paljastaa kuitenkin edustajaehdokkaissa jotain, eli sen, minkälaisia älynväläytyksiä tästä tulee sanottua. Se saattaa paljastaa, että ehdokas on täysin urpo. Ja jos ehdokas on yhdessä asiassa täysin urpo, nk. Jasmon teesin mukaan hän on todennäköisesti sitä myös useassa muussa asiassa.

Olen yhä enemmän sitä mieltä, että asiasisältöjen sijasta pääpaino ehdokasvalinnalla pitäisi olla hänen periaatteissaan, ajatuksissaan ja siinä, kuinka hän hahmottaa maailmaa. Ja yhä enemmän siinä, että mitä puolue tekee tai on tekemättä. Koska minä en osaa ratkaista Suomen talouden umpisolmua, niin pelkään ehdokkaita, jotka jotenkin kansantajuisesti väittävät sen voivansa tehdä. En usko ja vaikutatte paisteilta.

Kieltämättä puoluevalinta on tänä vuonna ainakin yhtä vaikeaa kuin ennen.

Pave on nokkela äijjä ja sen vuoksi vasemmistoliiton jutut ovat jaksaneet minua hieman edes kiinnostaa. Eilisen ”väittelyn” Li Andersson oli niin raskas hahmo, että muistin taas etten usko vasemmistoliiton idologiaan.

Demarit on sitä mieltä, että tässä talouteen tulisi mukava ruiske kun vähän korotettaisiin veroja. Ei tullut kauppoja. Sinänsä Jutalla oli jopa valot päällä tv-ohjelmassa.

Vihreät kannattaa perustuloa, jota itsekin kannatan, mutta ovat muuten aivan turha puolue, ilman mitään todellisuuteen mahtuvaa linjausta.

Keskustaa äänestämällä saat kannatettua myös Paavo Väyrystä. Ei minun äänelläni. Harmi, sillä Sipilä ja Vanhanen vaikuttaa sellaisilta pragmaattisilta kavereilta, jonkalaista päätöksentekoa arvostan.

Kokoomuksessa edellinen puheenjohtaja / piällysmies oli niin selkärankainen, että kun alko näyttää pahalta niin lähti litoo ja jyräytti kasan paskaa Stubbin käteen. En tiiä. Aikamoista sohlausta ollut viimeiset 4 vuotta.

Persuja en äänestä. Jos tekee sellaisia mainosvaalivideoita, mitä he tekevät, täytyy olla täydellinen paisti, eikä eduskuntaan pitäisi olla mitään asiaa.

Piraattipuolue, jota olen joskus aiemmin seurannut tarkemminkin, on ylpeä heidän ”läppäiskusta” ylen vaalihaastiksiin. Jotenkin tuntuu että tällä tasolla puolue vaan on, eikä siitä ole nousijaksi. Kainalopierupuolue.

En kannata pakkoruotsia, joten RKP:ta en äänestä.

Muutos mikälie -puoluetta en aio äänestää. Jos tekee natsitervehdyksiä eduskunnassa ei voi olla kaikki valot päällä.

Joten ketäpä sitä sitten äänestäisi? SKP taisi jäädä mainitsematta, onkohan sillä ehdokkaita asetettuna..?

Eurovaalit 2014

Vaalit sytyttää aina sen verran, että yhden – pari postausta asiasta saa tehtyä. Tänä vuonna EU-vaalit ei ole juurikaan kiinnostaneet, mutta sattumalta kauppakeskuksessa äänestysmahdollisuuden hyödynsin kuitenkin.

En ole seurannut vaalikampanjointia, kun olen kyllästynyt ehdokkaiden 3 vuoden hiljaisuuteen ja puolen vuoden kauheaan mölyyn jokaisessa mediassa, erityisesti kaikissa sosiaalisissa kanavissa, se kun on trendikästä.

Äänestin henkilöä, joka kertoo ajatuksiaan ja tekemiään juttuja somessa myös silloin, kun ei ole vaalikausi. Edes pieni ikkuna sinne niin läpinäkymättömään päätöksentekoon. Sinänsä en ollut ehdokkaasta kamalan vakuuttunut, olisin voinut äänestää jotakuta muutakin. EU-vaalit vaan ei kiinnosta. Sitä samaa viestii edelleen alentunut äänestyskäyttäytyminen.

Mietin kuitenkin tänään, että nykyisin maailma on aika monimutkainen paikka ja EU:ssa tehdään päätöksiä, joissa on hyvin monitahoisia vaikutuksia. Käytännössä minulla, äänestäjällä, on kaksi vaihtoehtoa. Tietää jostain yhdestä tai kahdesta asiasta tarpeeksi, jotta voi muodostaa siitä järkevän mielipiteen ja hakea ehdokkaita jotka ovat samaa mieltä siitä asiasta. Näin ääni menee tavallaan sille yhdelle asialle, saat ehdokkaan ja muut mielipiteet sitten kaupan päälle.

Toinen vaihtoehto on ”tuntea” ehdokas. Jos nyt ei siviilituttu, niin ehkä hän on keskustellut sosiaalisessa mediassa tai blogissa näkemyksistään pitkin aikoja ja äänestäjä on tutustunut ehdokkaaseen. Ei välttämättä ole kaikista asioista täysin samaa mieltä, mutta kokee, että ehdokas on luotettava ja ajaa pääasiassa sellaisia asioita mitkä itse kokee tärkeinä – jos osaa sellaisia nimetä.

Tuohon jälkimmäiseen kai perustuu vanhojen jäärien pääseminen eduskuntaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kun ei mokaa kovin näyttävästi, niin vanhat tukijoukot kannattavat edelleen tutuksi tullutta ehdokasta, olipa sitten nimeltään vaikkapa Paavo Väyrynen.

Ennustan puolueiden mielikuvahötölle dramaattista stoppia lähivuosina, koska sosiaalista mediaa ja muita aitoja kahdensuuntaisia viestintävälineitä käyttävät ehdokkaat yliajavat mainostoimistojen viimemetreillä luomat brändit ja imagot. Poliitikot joutuvatkin vaikeisiin haasteisiin, sillä äänestäjiä ei voikaan enää unohtaa 3 vuodeksi.

Sähköinen äänestys

Sähköinen äänestäminen

Sähköinen äänestäminenVietin tässä välipäivätkin lomaa, sen ansiosta ja kunniaksi on ollut aikaa sitten ajatella kaikenlaisia visioita, varsinkin kun jälkikasvu keksi aloittaa öisin puoli neljän aikaan aina valvomishetken. Tuli siinä mieleen sähköinen äänestys.

Sehän ei viime kerralla mennyt ihan nappiin. Mutta nyt asiat ovat vähän muuttuneet, toimintaympäristön rajoitukset ovat osittain poistuneet.

Nimittäin enää ihmiset eivät välttämättä haluakaan olla vaalisalaisuuden suojissa. Edelliset kunnallisvaalit, ennen kaikkea presidentinvaalit, olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka suuri osa suomalaisista oli valmis luopumaan vaalisalaisuudesta. Ehdokkaita kannatetaan ylpeänä sosiaalisessa mediassa. Miksipä siis stressata sähköisen äänestämisen vaalisalaisuuden ongelmista?

Suuri ongelma aikaisemmassa järjestelmässä oli se, että kun oli ensin nähty vaivaa, ettei äänestäjää voitu kohdistaa ääneen, niin tarkastuslaskentaa ei voitukaan tehdä. Lisäksi – myöhemmin selvisi – että äänestäjä voidaankin yhdistää ääneen. Mahtava tietotekninen projekti muuten.

Nyt tämä pelleily voitaisiin jättää välistä ja hoitaa äänestäminen internetissä pankkitunnistuksella. Äänestäjän ääni voidaan tunnistaa annetuksi tietylle henkilölle.

Kun äänen anonyymius poistetaan, yhtäkkiä koko järjestelmän teko onkin melko triviaalia. Äänestystiedot tuhotaan kuukauden kuluttua äänestämisestä, eli sen jälkeen linkkiä äänestä henkilöön ei enää ole, eikä tietoa myöskään siitä, onko äänestänyt vai ei. Tulostiedot kuitenkin pysyvät, eli 100 vuoden päästäkin tiedetään montako ääntä kukakin sai.

Kenenkään ei olisi tätä pakko käyttää, jos ei uskalla omaa äänestyskäyttäytymistä paljastaa mahdollisesti jollekin tarkkailijalle, toki listojen tarkkailu olisi laitonta. Äänestäjän ei tarvitsisi pelätä äänensä paljastuvan joskus myöhemmin, sillä ne tiedot tuhotaan tarkistuslaskentojen jälkeen.

Solved.

Älä äänestä, jos ei kiinnosta

Älä äänestä

Älä äänestä

Kuntavaaleissa äänestysprosentti oli pieni, vain reilut 50%. Se kirvoitti laajan keskustelun siitä, miksi näin on ja mitä voitaisiin tehdä että äänestysprosentti nousisi. Hesarin yleisönosastolla on jaettu kaikenlaisia erilaisia syitä ja ratkaisuja homovastaisuudesta äänestyspalkkaan.

Mutta miksi äänestysprosentin pitäisi olla suurempi? Miksi ihmisiä, joita ei kiinnosta nyt, pitäisi jotenkin saada motivoitua äänestämään?

Koska minä olen oikeassa ehdokasvalinnan suhteen, juuri minun ehdokkaani on oikea, niin on vain ja ainoastaan hyvä asia, kun ihmiset eivät käy äänestämässä vain sen takia, koska pitää äänestää. Näin minun ääneni on laskennallisesti tehokkaampi.

Ja miksi ihmisiä, jotka eivät seuraa politiikkaa, eivät seuraa yhteiskuntaa eikä politiikka kiinnosta, pitäisi ruoskia äänestämään ja aiheuttamaan kaikkien Tony Halmeen kaltaisten sankareiden pääsyä politiikkaan? Onko se jotenkin kansan ääni?

Jos epäilyttää tai ei kiinnosta, älä äänestä.

Vaalit 2012

Tää vaalimeuhkaaminen on ollut minusta hauskaa. Vihdoinkin Suomeen on saatu poliittista ilmapiiriä takaisin. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata vaan että ihan sama.

On ollut myös mukava nähdä, kuinka ihmiset ovat sosialistisessa mediassa taputelleet omissa ryhmissään toisiaan selkään niin pitkään, että ovat alkaneet silmittömästi uskomaan itseensä ja omiinsa, esimerkiksi niin, että joillekin tuli yllätyksenä Saulin voitto.

Nyt oman elämänsä somekonsultin onkin mentävä itseensä ja mietittävä, miksei tullut voittoa vaikka somessa meni niin hyvin. Siis mä retwiittasin kaikki Pekan twiitit ja fabossa mulla on 2000 kaveria, joita oon päivästä toiseen myrkyttäny pekkajutuilla. Miksei se muuttunutkaan kannatukseksi?

Ja tähän väliin on sanottava, että olen ehdottoman ilahtunut siitä, että näistä vaaleista saatiin keskustelua facebookiin ja twitteriin ja ihmiset olivat jotain mieltä. Ja uskalsivat kannattaa jotakin. Jopa sellaista, joka ei välttämättä voita. Ja se todella muuttui kannatukseksi – uskon.

No nyt kun tämä somekonsultti, jolla on toista sataa follouveria twitterissä, ei päässytkään voitonjuhliin, alkoi se ärsyttävä ininä. Oikeat politiikan toimijat ovat tottuneet, että aina ei voita ja että demokratiassa ei oma ääni aina kuulu koviten. Somessa sitä ei voi mitenkään kokea, koska jos joku haastaa mielipiteitäsi tai ei ole sinun turinoistasi kiinnostunut, heität sen pois ympyröistäsi. Ja sama toisinpäin.

Mekanismeja tappion käsittelyyn ei siis ole. Ja somekonsultti voi pahoin. Miksi näin kävi? Oi miksi? Saatana.

Vitun landepaukut ja muut suvaitsemattomat äpärät, jotka tätä Suomea haluaa viedä takaisin Neuvostoliittoaikaan. Kaikki pitäisi polttaa tulella. Suomi ei näköjään ole valmis homopresidenttiin. Tsemppiä kaverit, vielä me saadaan Suomi suvaitsevaiseksi. Tämä on murheen päivä, suvaitsemattomuus pyörittää maailmaa :(

Ja niin edelleen. Tätä paskaa esimerkiksi twitteri on nyt täynnä. Meidän suvaitsevaiset somekonsultit yrittää käsittää tuskaansa. Ja se on näyttävää ja ihanan narsistista. Voi teitä raukkoja tuskanne kanssa.

On todella hyvä että Sauli voitti. Ei sillä, olisin huolinut Pekan presidentiksi, vaikka äänestinkin Saulia. Vaikuttaa fiksulta mieheltä. Mutta nuo Pekan kannattajat. Ne äänekkäimmät somekonsultit, jotka tekee hashtagianalyysiä Pekan impaktista twitterissä. Niiden takia on hyvä, että Sauli voitti. Kukaan ei olisi jaksanut sitä mellastusta, mikä olisi tullut jos Pekka olisi voittanut. Pekan voitto olisi noin yhdessä millisekunnissa käännetty – ei suvaitsevaisuuden – vaan somen voitoksi.

Että kun somekonsultti retwiittasi näitä Pekan kampanjatiimin twiittejä, niin oikeastaan oli tän somekonsultin ansiota, että voitto tuli.

No ei tullut. Onneksi.

Nyt seuraavaksi somekonsultin pitäisi vetää päänsä sieltä suvaitsevaisuusperseestä ja alkaa suvaita tätä vaalitulosta. Osa äänestäjistä äänesti muutakin kuin homoutta, vaikka se ilmeisesti oli somekonsultin pääpainopiste.

Iso Jytky!

Iso Jytky

Iso Jytky

Tuli iso jytky! Perussuomalaiset, basic Finns, oli suurin vaalivoittaja. Tämä tuskin on kenellekään uutinen enää. Nyt kolme päivää jytkyn jälkeen pitää vähän kommentoida.

Piraattipuolue oli suurin eduskunnan ulkopuolisista puolueista jollain puolen prosentin kannatuksella. Sekin oli kiva juttu, mutta erityisen hyvältä on näyttänyt Piraattien meininki vaalien jälkeen – palautesilmukka on alkanut ja jos ehdotettu kehitys puolueessa etenee, voi olla että saavat minun ääneni myös kunnallisvaaleissa.

Kurhisia sun muita bordellimiehiä vaan ei jaksa toista kertaa äänestää.

Mutta sitten jytkyyn!

Olen melko huvittuneena seurannut vihreiden katkeraa tilitystä ja toisaalta itseään fiksuina pitävien ihmisten kauhistelua persujen menestyksestä. Muuttopalvelu Niemen linkkaaminen oli ihan hauskaa, mutta ihmisten vuodatus siitä, kuinka suomesta pitäisi nyt muuttaa pois, osoittaa kyllä melkoista vihjeettömyyttä.

Ei, Timo Soinista ei tullut diktaattoria. Ei, persut eivät ole suurin puolue. Ei, ei ole varmaa, onko persut edes hallituksessa. Ei, Timo Soinista ei todennäköisesti tule pääministeriä.

On tietysti hauskaa naureskella persuille, Kike kerkisikin jo ilmoittautua ministeriksi ja kauhistella ydinvoimaloiden rakentamista mannerlaattojen päälle. Onko Kike sen huonompi vaihtoehto kuin Silmälasisankari tai alusvaatemalli tai golfratakikkailija? Hän ei vain ole vielä kerinnyt oppia puhumaan kuin poliitikko ja lapsuksia tulee varmasti jatkossakin.

Toinen persujen voimakas argumentti on, että Portugalin kriisirahoitus pitäisi lopettaa ja antaa noiden maiden mennä velkasaneeraukseen. Tätä on kokoomus ja keskusta voimakkaasti vastustaneet, SDP pitänyt takin puoliksi päällä, jotta kääntö on helppoa. Mutta media on jotenkin saanut ihmisten päähän sellaisen ajatuksen, että koska persut vastustavat rahan työntämistä vakausrahastoihin, ne ovat tyhmiä.

  • MIT:n kansantaloustieteen proffa lyttää vakauspakettipuuhastelun
  • Ålandsbankenin varainhoitaja sanoo, että Kreikka ajautuu velkajärjestelyyn joka tapauksessa
  • Aalto-ylipostin kansainvälisen talouden proffa sanoo, että kriisimaiden velkasaneeraus ei ole vieläkään myöhäistä.

Ja varmasti samanlaisia professoreita löytyy myös puhumaan asian puolesta. Tässä nimenomaan ei ole sellaista toimintamallia, jota voitaisiin varmasti pitää parhaana. Mutta media on saanut persut näyttämään tyhmiltä junteilta, jotka eivät tajua Suomen parasta. Oikeasti he tarjoavat vaihtoehtoa. 10 vuoden päästä tiedämme, mitä olisi kannattanut tehdä.

Vihreiden vaalitappio ei varmaan ollut minun ansiotani, vaikka olinkin hyvilläni siitä. Vihreät puolueena on tällä hetkellä täysin turha, sillä he yrittävät pitää ekomiehen ja -naisen imagoa yllä, vaikka oikeasti annettavaa on lähinnä sosiaalipoliittisella puolella. Mutta siitä ei puhuttu, tärkeämpää oli vaahdota ydinvoimasta ja kieltää kaikki muutkin tavat, joilla energiaa voidaan tuottaa.

Keskustan vaalitappio oli vielä hienompaa. Vaalirahasotkussa niin täysin ryvettynyt puolue jos menettää vain 16 paikkaa, niin siinähän pitää olla jo tyytyväinen. Paavo Väyrynen ei päässyt eduskuntaan, uskon että pelkästään tämä asia saa Suomessa oikein kehityksen kulta-ajan käyntiin.

Tiurakaan ei päässyt eduskuntaan. Mahtaa ketuttaa.

Kunhan Stubb pysyy ulkoministerinä, niin Suomessa on kaikki ihan hyvin. Jännityksellä sitten katsotaan, kauanko Perussuomalaiset on olemassa.

Politiikan avoimuus puuttuu

Silencioo liimatukka jee jeeJos saisin muuttaa yhden asian suomalaisessa politiikassa, se ei liittyisi Euroopan vakausrahastoihin, ei liittyisi ydinvoimaan eikä se liittyisi verotukseen. Se liittyisi avoimuuteen ja vuorovaikutukseen.

Katsoin tänään maikkarilta jotain todella huonoa vaalitenttiä. Aikaa oli käytössä liian vähän ja juontaja oli aivan kivillä. Juontaja itse osallistui asenteellisesti keskusteluun, mm. puolustamalla Euroopan suunniteltuja vakausrahastoja. Käsittämätöntä pa.. huttua.

Tuollaiset ryhmävaalitentit on ihan hanurista. Jos tentissä on yli 3 vastaajaa, koko tentissä ei ole mitään järkeä. Puhevuoroja saa niin vähän, että sieltä heitellään jotain iskulauseita. Ei näin. Ilmeisesti rahat ei riitä pitämään useampia vaaliväittelyitä. Pitäisikö TV-lupamaksua nostaa?

Mutta asiaan. Merkillepantavaa tentissä oli se, kuinka Persut (T.Soini) ja demarit (Jugner) hyökkäsivät hallitusta vastaan siitä, että kun oppositiolle ei kerrota mitään. Hallituksesta tyynnytellään, että vakausrahaston ehdot ja säännöt ovat kunnossa. Soini ja Jugner siihen sitten, että olisi kiva kun heillekkin näytettäisiin. Keskustasta kommentoidaan, että kaikki on kunnossa, jostain nettisivulta voi käydä kattomassa jotain. Stubb heittää jonkun EU-triviaiskun.

Tätähän nettikansalaiset ja pienpuolueet ovat huutaneet jo kauan. Lakialoitteista tiedetään tuntia ennen niiden hyväksymisäänestystä. Maataloustukipaketissa viedään salassa tekijänoikeuslakeja läpi. Suunnitteilla olevista asioista ei ennen päätöstä ole tapana meidän hallituksessa keskustella, kuten M. Vanhanen sanoi. Nerokas kaveri.

Fiksumpi voisi jo funtsia, että eihän tämä mikään demokratia ole. On on – vastataan. On, koska sanotaan niin. Me päätimme että on. Ei teidän tästä tarvitse huolehtia, tämä on hoidossa. Kyllä me kerromme, jos jokin menee vikaan.

VIhreät yrittävät olla avoimempia kuin muut. Aika huonosti on onnistunut.

Piraattipuolue pitää puoluekokouksensa avoimena netissä, kertoo asialistansa netissä ja ehdokkaiden kanssa pääsee keskustelemaan foorumilla, sähköpostitse tai irkissä. Okei, varmasti eduskunnan päätäntätyön ulkopuolella olevan pienpuolueen etuja, mutta asioita joita arvostan.

Eduskunnassa edes oppositio ei tiedä, mitä hallitus suunnittelee – enkä tiedä tietävätkö hallituskaveritkaan, sen verran sekavia lausuntoja tuolta Keskustan suunnalta taas kerran tulee.

En kaipaa suoraa kansanäänestystä kaikista asioista kuten Sveitsissä, mutta haluaisin tietää mitä hallituksessa ja eduskunnassa oikeasti puuhataan. Politiikassa kun ei ole aivan poikkeuksellista puhua toista ja toimia toisin.

Ketä sitä pitäisi äänestää?

Vaalit tulevat, oletko valmis? En tiedä valmiudesta, mutta totta on se, että vaalit lähestyvät ja kampanjat käynnistyvät toden teolla. Nyt ihmisen pitäisi tietää, ketä äänestää. Tässä omaa listaa puoluetasolla, perinteiseen tapaan Jasmon blogissa: negaation kautta.

Puolueet, inhokkini ensimmäisenä:

Vihreät. Mitä etua olisit tämän hallituksen aikana saanut vihreiden äänestämisestä versus vaikka keskustan tai kokoomuksen äänestämiseen? Ei nyt tule mitään hyvää mieleen, pelkkä J.J. Kasvi ei ryhmäkurin kanssa paljon auta, enkä ole JJ:stäkään hirmu liekeissä. Vaikka menneisyys ei ole kai tae tulevasta, en kuitenkaan tähän soopaan ääntäni hukkaa.

Keskusta. Keskusta pettää aina. Vaalirahat. Paavo Väyrynen. Ei ääntä täältä.

Vasemmistoliitto. Ei ole nykyaikaa, jonka hiipuva kannatus onkin jo osoittanut. Ei ole mitään tarjottavaa minulle.

Kristilliset. Päivi Räsänen. Ei.

RKP. Pakkoruotsi. Ei.

Persut. Kiitos, mutta ei kiitos. Vaalikampanja saa puolueen rivit repeilemään, saatika jos pääsevät isompaan rooliin eduskunnassa. Ovat saaneet tuotua oman panoksensa maahanmuuttokeskusteluun, joka on mielestäni hyvä, mutta muuta annettavaa ei oikein ole.

SDP. Huomaan olevani demari. Tämä on todella pelottavaa, mutta useimmiten vaalikoneet antavat minulle demareita tarjolle. En voi kuitenkaan äänestää demareita, koska Jutta Urpilainen ei ole sellainen hahmo jota haluan kannattaa. Demareiden oppositiopolitiikka on ollut aika onnetonta, kuten mielipidemittauksetkin antavat ymmärtää. Ei minun ääntäni.

Piraattipuolue. Haluaisin äänestää piraattipuoluetta. En tiedä voinko. Olen seurannut heidän irkkikanaviaan ja toimiaan aika tarkasti. Heillä on kolme hyvää asiaa, patenttien vastustus, avoimuuden / läpinäkyvyyden lisäys politiikassa ja lisäksi yksityisyyden suojaa ei ehkä rapistettaisi koko ajan, jos PP olisi vääntämässä vastaan.

Puolue on kuitenkin aika ideologinen ja ainakin irkkikanavilla on hyvin neo-kommunistinen ajatusmaailma sellaisesta maailmasta, jossa kaikki olisi vapaata, ilmaista ja kliffaa. En kannata myöskään lataamisen sallimista, koska rajanveto olisi vaikeaa. Toisaalta olen PP:n kanssa samaa mieltä suoja-aikojen lyhentämisestä, hyvitysmaksusta ja monesta muustakin asiasta. Heillä ei ole politiikan ammattilaisia, mutta se ei ole pelkästään huono asia – ainakin itse olen melko kyllästynyt näihin politiikan ”ammattilaisiin” jotka siellä vuodesta toiseen hämmentävät.

Mutta koska PP ei todennäköisesti pääse eduskuntaan, meneekö ääneni hukkaan?

Kokoomus. En oikeastaan tiedä miksi Kokoomus on tässä kohtaa listaani. Mutta tunnustettava on, että on todennäköisintä että äänestän kokoomusta, vaikka ehdokasta en tiedäkään. En tiedä, on tässäkin ongelmansa, kuten Suvi Linden. Lisäksi Kokoomus on mielikuvapuolue, joka sanoo vaalikampanjoissa mitä vaan päästäkseen valtaan.

Enkä tiedä oikeastaan yhtään syytä, miksi äänestäisin Kokoomusta. Ehkä yksi syy on Alex Stubb, joka on käsittänyt jotain politiikasta ja kansalaisista, vaikka Stubbille kirjataankin miinus idioottimaisesta kannasta Wikileaks -vuotoihin. Mutta vaikkei ole syytä äänestää, on toisia puolueita äänestämättä jättämiseen syitä reilusti.

Ehkä tämä tästä vielä selkenee. Ketä itse ajattelit äänestää?