Median voiman vastavoima

Olen mielenkiinnolla seurannut hallituksen muodostamista ja siihen liittyviä neuvotteluita. Samalla olen lukenut muutamiakin juttuja lehdestä asiaan liittyen. Olisikohan ollut Timo Soini, joka lehdessä sanoi, että televisioidut vaalitentit on pelleilyä.

Se on muuten juuri niin. Tänä vuonna haastettiin puheenjohtajia. Joku mahdoton tilanne ja minuutti aikaa reagoida, mitä teet? Mittaako tämä jotain sellaista, jota äänestäjä haluaa edustajastaan?

Entä toimiiko vaalitentit alkuperäisen tarkoituksensa mukaan, jos niissä on kahden minuutin supertenttejä, jossa joku haastaa jonkun toisen. Käytännössä laukaistaan pari argumenttia päin toisen naamaa ja sitten se on ohi.

Yleisö hurraa?

Olen myös sattumalta katsonut suoria tiedotustilaisuuksia hallituksen muodostamiseen liittyen. Tänään Alexander Stubb sanoi jotakuinkin näin: ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa, mutta joskus Suomen on ajateltava itseään” (no ei ole kyllä kovinkaan suora lainaus, mutta ajatus tuo).

Mediaan oli quotattu ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa”. Eli koska Alex on profiloitu EU-myönteiseksi jampaksi, toimittaja ei lisännyt turhaan tuollaista pehmentävää lausuntoa, vaan typisti omasta mielestään varmaan nokkelasti.

Sama koskee perussuomalaisia. Jos Halla-aho puhuu kaksi tuntia ja sanoo sivulauseessa että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, otsikko on jotakuinkin niin että ”Halla-aho taas maahanmuuton kimpussa” ja loput 1:59 unohdetaan.

Media antaa valtavan yksipuolisen kuvan henkilöistä, jotka johtavat tätä maata tai ovat muuten merkittäviä. Jokainen varmaan muistaa, kuinka uutisoitiin, että Wahlroos haluaisi verottaa vapaa-aikaa! Jossain lähteissä siihen viitattiin enemmän, jossain vähemmän huumorilla. Wahlroosin kirjassa konteksti oli kuitenkin hyvinkin akateeminen, eikä mikään todellinen ehdotus.

Itseasiassa Wahlroos on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka asiayhteydestään irroitettuna tietynlaisesta akateemisesta pohdiskelusta on hyvä vetää otsikoita, kuten, että 80% ihmisistä on idiootteja.

Mitä tässä nyt sitten yritän sanoa?

Sosiaalinen media on monessa kriisiviesintätilanteessa ohittanut perinteisen median tarjoamalla suodattamatonta viestitulvaa, jossa suodatus jää viimeisen vastaanottajan harteille tai vastaanottaja voi odottaa tunnin pari, jotta jokin oikea media tekee suodatuksen hänen puolestaan. Some on täynnä viestejä, jotka ovat omasta mielestään virallisen totuuden vastaisia ja paljastavat varjeltuja salaisuuksia tai salaliittoja.

Mutta siellä on paljon myös asiaa. Kuka tahansa voi kysyä vaikka Sipilältä, että miten se keppanavero nyt oikeasti menee. Ja hän voi vastata suoraan, niin että kaikki halukkaat sen näkevät, ilman medialaseja.

Tämän luulisin lisääntyvän.

Vaalitenttejä arvosteltiin kovasti yleisön puolesta, mutta myös poliitikkojen suunnasta. Ei ole aikaa perustella ajatuksiaan, tilaisuudet ovat kilpahuutoa ja hostit ovat urpoja.

Miksei puolueet sitten itse tekisi vaalitenttejä? Miksi etujärjestöt eivät tee itse vaalitenttejä?

Tyhmä kysymys, sillä jonkin verranhan niitä tehdään. Esimerkiksi Yle Areenasta pystyi nyt vaaleissa seuraamaan maailman huonoiten tuotettua vaaliohjelmaa Aamulehden tiloista. Ääntä ei kuulunut, kysyjien puhe ei kuulunut, kuva oli pimeä. Ei vakuuttanut.

Toisaalta tehdään paljon tilaisuuksia, joita ei taltioida. Tällaisia järjesti jopa asuntoja rakennuttava SATO. Muuten hyvä, mutta nämä kuuluisi tallentaa youtubeen tai johonkin vastaavaan mediaan. Kiertuita kävi yliopistoilla, ihmisten kodeissa, vaikka missä. Onko kaikki saatavilla nyt videomuodossa jostain?

Entä miksei vaalitenttejä ole enemmän ja erilaisilla kokoonpanoilla? Miksei vaikkapa pienpuolueet järjestäisi omia kilpailevia vaalitenttejä ja julkaisisi niitä Youtubessa – voisi saada julkisuutta muutenkin kuin kainalopieruilla.

Tai miksei vaikkapa Vasemmistoliitto kutsuisi tenttiin demareita ja vihreitä ja puhuisi elvytyksestä (noin viime vaalien teemaa mukaillen). Ehkä heillä sitten olisi ollut aikaa, yleisöä ja mahdollisuus avata elvyttävän talouspolitiikan ydin. Ja saada kannatusta.

Toisaalta vaikkapa Vihreät ja Keskusta olisivat voineet järjestää oman vaalitentin ja käydä heitä erottavia asioita kunnolla läpi. Heittää muutakin kuin lainit että ydinvoima alas ja että turpeella kaukolämpö kuntoon.

Ideanani on se, että sopivat studiot ja laitteet ovat kohtuullisen edullisia hommata ja videon tallentaminen vaikkapa Youtubeen ei maksa mitään. Siihen voi palata myöhemmin, siihen voi viitata Twitterissä ja muualla sosiaalisessa mediassa ja mikä tärkeintä: ehdokkaat ja puolueet saavat valita puheenaiheet, eikä tarvitse televisiossa aina vaan rankuttaa, että miksi ette kysy minulta ja miksi puhumme tällaisesta tyhmästä aiheesta.

Näkemykseni mukaan nimenomaan pienemmällä väkimäärällä tentit toimisivat, niissä voisi olla paikallisuutta (koska paikallisestihan sitä äänestetään) ja kysymyksiä voitaisiin poimia vaikkapa yleisöltä (jos voidaan tarjota livestream). Mikään tästä ei ole kovin vaikeaa ja konsepti on helposti monistettavissa.

Nyt ehdokkaat ovat alistuneet Ylen neljän minuutin vaalivideoon (jonka jotkut käyttivät ”hauskasti”). Mitäpä jos he tekisivät oikeasti mielenkiintoisia videoita, vaikkapa sitten saman puolueen edustajien kesken (asioiden keskustelutilaisuus), jossa olisi mahdollisuus polveilevasti avata agendaa. Jos olen vaikka kiinnostunut äänestämään Jutta Urpilaista, katsoisin varmasti tentin jossa hän olisi mukana, vaikkapa sitten vaan saman puolueen edustajien kanssa.

Ainakin minä katsoisin niitä innostuneemmin, kuin Rehnin makuuhuoneriitoja.

Alkoholilain haitat vain kasvavat

viinaaOikeasti, tässä ei mennä nyt kovin vahvoilla alueilla. Tämän päivän suurin uutinen on ollut se, että Pori Jazz ensiksi ei sallinut mehujen viemistä sisään ja sitten huudon saattelemana salliikin sen. Syynä oli alkoholilain tarkka ja kirjaimellinen noudattaminen. Ja ahneus, mutta ei puhuta siitä.

Pori Jazzia on turha syyttää. Alkoholilain kyseinen kohta on ilmeisesti ajalta ennen 2. maailmansotaa, eli järkevä pykälä ja varmasti ajankohtainen. Nyt oli käynyt niin, että viranomaiset ovat tehneet tulkintoja laista (eivätkä kirjaimellisesti toteuttaneet sitä), kuten tietysti kaikki kansalaiset toivoisivat. Mutta sellainen ongelma syntyi, että eri rokkifestarit ja jazzitupakkafestarit olivat eriarvoisia – Jazzväki sai vetää omaa keittoa, rokkaajat ei. Viranomaisten mielestä tämä oli ok, sillä Jazz-väki osaa käyttäytyä ja rokkaajat ei.

Siispä rokkaajat teki valituksia Valviraan, joka sitten muistutti kaikkia löysäilijöitä, että tällaista vapautta ei Suomessa ole ja siks siitä on nyt tehtävä loppu. Lisää valvontaa ja kyykkyhyppäystä portille!

Ja tuloksiakin ollaan jo saatu. Järvenpään puistoblues on toiminut piknik-festarina, kunnes tänä vuonna enää ei. Tuloksena kävijämäärä romahti (laski noin 50%). Tänä vuonna kävijöitä oli noin 4000, joista osa ei todennäköisesti tiennyt uusista alkoholirajoituksista. Tapahtuman edustaja pelkää konkurssia. Lainsäätäjät ja viranomaiset ajavat Suomea nousuun. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka juhlapuheet ja todellisuus yrittämisestä ja mahdollisuuksien tarjoamisesta eivät oikein kohtaa.

Nyt Pori Jazz on sitä mieltä, että tiukentunut alkoholilainsäädäntö ei tule vaikuttamaan heidän kävijöihinsä. Se jää nähtäväksi. Alkoholi on niin kallista tiskiltä ostettaessa vs. kaupasta (saatika Virosta) ostettuna, että markkinatalouden perussäännöt lienevät rikki, jollei laskua kävijöissä näy. Katsotaan.

Näitä suomalaisia hölmöilyjä on tässä nyt peranneet muutkin, mm. Madventures Riku Hesarissa. Emme ehkä elä poliisivaltiossa, mutta vahvasti yritetään melkoista pykälävankilaa rakentaa. Ahdistaa.

Ylläolevasta suivaantuneina suomalaiset valittavat somessa ja lehtien keskusteluissa ja uhkailevat muuttaa suomesta pois. Tämä on vähän kulunut uhkaus. Muuttakaa! Tehkää Björnit! Turha ulista, jollei uhkausta pysty toteuttamaan.

Tässä meikäläisessä demokratiassa 180 000 ihmistä voi olla jotain mieltä, joka välittömästi unohdetaan mitä ihmeellisimmillä tekosyillä päätösprosesseissa. Mutta kun 180 000 ihmistä lopettaa viinan ostamisen kaupasta ja tuo sen Virosta, alkaakin tapahtua. Kenties homoparitkin ja ajatusta tukevat voisivat alkaa pitämään hääjuhlia Ruotsin puolella, niin juhlista tulevat verohyödyt menisivät sinne. Talous ohjaa ja sitoo poliitikkoja enemmän kuin mikään muu.

Nyt kun viinaa rahdataan etelästä runsaasti,  suomalainen päättäjä ja byrokraatti on ihmeissään. Ja kieltämättä juuttuneet sen verran pula-aikaan, että eivät voi käsittää rajojen olevan auki. Jolloin vastineeksi keksitään tuontirajoitteita ja muita haittoja, joilla pyritään estämään alkoholin tuontia. Alkoholikauppiaiden elinmahdollisuuksia Suomessa ei pyritä parantamaan – niitä itseasiassa tuollaisilla Valviran iskuilla heikennetään. Suomi tarjoaa yrittäjälle tukea ja mahdollisuuksia.

Alkoholilaki on syy siihen, että meidänkin perhe todennäköisesti kesälomalla vierailee Virossa. Ei siksi, että alkoholin sieltä ostaessa valtavasti säästäisi (kun sitä niin vähän kuluu), vaan siksi, että se on ainut tapa äänestää asiasta, kun vaalitkaan eivät ole nyt päällä.

Samaa sanoi Björn Walhroos. Hän kertoo kirjassaan Markkinat ja demokratia jaloillaan äänestämisestä. Suosittelen muuten kirjan lukemista, kuten tuo arvostelijakin. Björn äänesti jaloillaan perintöveroa ja muuta vastaan ja lähti Ruotsiin. Hän ei pystynyt yksin vaikuttamaan Suomen menoon, mutta toivoi että näin voi antaa signaalin epätyytyväisyydestä järjestelmään ja vähentää ja lopulta lopettaa epämieluisan järjestelmän tukemisen. Kenties joku toinen äveriäs muuttaa perässä ja valtion kassa pakottaa Björnin haluamiin päätöksiin.

Täsmälleen samaa nyt sadattuhannet suomalaiset tekevät Suomenlahdella. Samaa tekevät, joskin ehkä tietämättään, ne ihmiset, jotka nyt jättivät Järvenpään festareille menemättä.

Toisin sanoen, suomalaiset antavat yhä vahvempaa signaalia siitä, etteivät ole tyytyväisiä alkoholilainsäädäntöön. Onneksi istuva hallitus kuunteli herkällä korvalla ja päätti ettei lakiin aleta nyt tekemään muutoksia. Koska Räsänen olisi suuttunut.

On viime aikoina vahvasti alkanut ahdistamaan tämä meininki täällä. Elvytykset ja leikkaukset ovat olleet toinen toistaan järjettömämpiä ja koko ajan halutaan kieltää jotain lisää.

Leikkikenttiä jyrätään, koska ne eivät ole turvallisia. Uimahyppytorneja ei saa käyttää, koska ne eivät ole turvallisia. Ja itse viranomaisetkin sanovat, ettei nämä rajoitukset maalaisjärjellä aukea, mutta säädettävä on! MITEN TÄSSÄ VOI OLLA RAUHALLISENA???

 

Lakeja ja asetuksia on helppo säätää, mutta mistä saataisiin voimaa lähteä purkamaan niitä?

Auttamisen vaikeus

Cry on camera, get a new school

Cry on camera, get a new schoolMinulla on taas kerran hieman vaikeaa. Televisiossa Unicef moralisoi huonossa kunnossa olevalla afrikkalaislapsella. Hänellä ei ole kuulemma tulevaisuutta, jos minä en anna rahaa Unicefille.

Samaa mieltä on tietysti Greenpeace, Nenäpäivä ja ties mikä. Ruikuttajia riittää. Minulla on kuitenkin ongelma.

Lukemani ja kuulemani mukaan en ole mitenkään varma, että pitkäaikaiset ongelmat esimerkiksi Afrikassa ratkeavat sillä, että viemme sinne rahaa tai jotain tavaraa. Tänään Helsingin Sanomissa oli juttua katastrofipaikoilla pyörineestä lääkäristä, joka on omin silmin nähnyt kaikenlaista hölmöilyä.

Ongelmani on se, etten usko että lahjoitettuja rahoja käytetään tehokkaasti ja että ne menee oikeaan kohteeseen. Hyviä kysymyksiä on esitetty esimerkiksi Haitista, johon lahjoitettiin miljardeja euroja, mutta paikallisten tarinoiden mukaan jälleenrakentamista ei juurikaan ole aloitettu. Tai sellainen kuva ainakin internetistä välittyy, sen täytyy olla oikea.

Unicef yritti kyllä valaa uskoa minuun, kun keskustelin asiasta twitterissä. Heidän sivuiltaan löytyy kaikenlaisia auditointeja rahan käytöstä. Joka taas herättää kysymyksiä. Feissareille ja auditoijille pitää kuitenkin maksaa palkkaa. Mikä on oheiskulujen aste ja millä rahalla tehdään hyvää?

Joku voi nyt tietysti todeta, että miten ihmisten hyvinvointia voidaan mitata rahassa? Vaikka kriisialueilla 50% rahasta menisikin vääriin käsiin, tarkoittaahan se edelleen että 50% menisi oikeaan paikkaan. Ja tämä on totta ja hyvä pointti. Toisaalta, se 50% menee todennäköisesti juuri katastrofin aiheuttajille.

Mutta sitten taas.. Ennemmin annan vaikka Meripelastusseuralle rahaa, kun tiedän mitä siellä tehdään. Muualla joudun luottamaan siihen, että kauniisti hymyilevä toiminnanjohtaja ei satu käärimään fyffejä takataskuunsa. Tai jakamaan kavereilleen. Jos samaa mietit, niin liityt kato Suomen Meripelastusseura Pirkanmaa Ry:n kannatusjäseneksi. Se maksaa vain 20e / vuodessa :)

Muualle hyväntekeväisyyteen en kaikessa kyynisyydessäni pysty rahaa antamaan, sillä minun täytyisi uskoa, että sillä rahalla on merkitystä ja että se menee oikeaan paikkaan.

PS. Oletteko nähneet mainoksia, joissa vaikka Libresse antaa jokaisesta myydystä tuotteesta 0,01 euroa hyväntekeväisyyteen? Siis firma, jonka liikevaihto on jotain satamiljaardia ja voittoakin tulee, antaa jonkun sentin myydyistä tuotteista, joiden kate% on 50? Kyllä on taas viherpesua. Tai.. Sosiaalipesua. Mitä lie.

 

Vastaikkainasettelun aika on nyt

TouaregDemokratian suurin este on munattomat poliitikot ja sopulina käyttäytyvä kansa.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja joku toimittaja keksi kysyä puolueiden edustajilta kynnyskysymyksiä, joista ei missään olosuhteissa voitaisi luopua. Ja niin mentiin, Persuilla kyseisiä kynnyksiä oli niin runsaasti, että muidenkin puolueiden oli pakko niitä keksiä, oli niitä todellisuudessa tai ei. Hyvästi kompromissipolitiikka, tervetuloa päätöksentekokyvytön vastakkainasettelu.

Media kärjistää vastakkainasettelua tarkoituksella. Jos vaikka EK ehdottaa jotain, niin Iltasanomat ilmoittaa heti kuinka SAK:n pomo TYRMÄÄ ajatuksen, vaikka SAKista on sanottu vaan, että ei kuulosta hyvältä. Keskusteluahan ei käydä, vaan osapuolet kaivautuvat heti poteroihin heittelemään median välityksellä one-linereitä. Näin ainakin hallituksen päätöksenteossa tunnutaan tekevän.

Siksi Jutta ei voi pidentää työuria, mutta voi tehdä ehdotuksen ja säännön seuraavalle hallituskaudelle, että sitten pidennetään. Ihan kuin tuossakin virityksessä olisi jotain järkeä. Ja kuka oikeastaan on sitä mieltä, että niin pitää tehdä. Epäilen että järkiargumentteja kuuntelevat (ei siis hihhulit) on aika helposti pyörrettävissä eläkeiän noston puoltajiksi. Se on jotenkin yksinkertaista.

Tosin luulin, että ydinvoimaa ei voi vastustaa, jos tutustuu taustamateriaaleihin ja onnettomuuksiin. Mutta kovasti sitäkin vastustetaan. Siitä ei toki ole apua, että Fukushima vuotaa mereen jonkun sata tonnia radioaktiivista jätettä päivittäin..

Kaipaisin sellaista asennetta päätöksentekoon, että eturyhmäajattelusta päästäisiin kohti yhteistä hyvää. Se voi olla vaikeaa. Kun työttömille on ehdotettu 300-400e lisätienestimahdollisuutta, joku näkee senkin hyvätuloisten salaliittona – nythän hyvätuloiset voivat kyykyttää köyhiä vielä edellistäkin kierommilla pätkätöillä!

Ensimmäinen askel olisi avata päätöksenteon tapahtumat yleisölle. Ne paikat ja tilanteet, jossa asiat valmistellaan. Se tilanne, missä Jutta, Arhis ja Käteinen juttelevat toisilleen normaalisti, ilman one-linereitä ja punchlaineja. Niitä tilanteita, joissa niitä päätöksiä yritetään tehdä. Kompromissejä. Ja syitä päätöksille.

Syyt ja taustat eivät kiinnosta uutisoinnissa, kun kansan syvät rivit eivät niitä halua lukea. Siksi olemme siinä uskossa, että EU aivan käsittämättömässä tyhmyyden puuskassa on määrännyt kurkun käyryyden tai kieltänyt veneiden tervauksen.

Ketäpä syyt kiinnostaisi, kohkataan vaan niin perkeleesti. Ja mielipidettä ei ainakaan järkiperusteisiin vedoten vaihdeta.

 

Uutta politiikassa

Ja Jasmon Blogi on palannut. Kaksi kokoomuslaista sai sen aikaan! Uskomatonta.

Nimittäin esiteltiin uskomattoman upea idea! Tyhmien lakien hukkaaminen. Se oli niin vallankumouksellinen keskustelunavaus, että jonkin proffankin piti se jo kehua, joskin myös vähän haukkua, että voi asettaa itsensä muiden yläpuolelle.

Olen ainakin livenä messunnut tästä jo kauan. Sinä päivänä kun aloin seuraamaan Tuomas Enbusken, joskus ehkä aika trollihenkisiä liberaalitwiittejä, aloin ajattelemaan minkälaista elämä on, jos ei ole säädelty sitä, milloin saa ostaa kaljaa tai minkämuotoinen ikkuna pitää olla ullakkohuoneistossa.

Olen unelmoinut sellaisista keskustelunavauksista, jonka kokoomuslaiset nyt tekivät. Myös poliisin sektorilta on kommentoitu aiemmin anniskelulakien järjettömyyttä. Asioita on luvattu johtoportaassa miettiä, ei parane hätäillä..

Lakien säätämisessä on se ongelma, että säännöt tarvitsevat aina lisää sääntöjä. Hyvä esimerkki on alkoholi. Koska ihmisiä alkoholi kiinnostaa ja mitään luontaista muutosta ei haluta tai keritä odottaa, laaditaan jatkuvasti uusia lakeja alkoholin hankinnan vaikeuttamiseksi. Samalla tuetaan tietysti laivaliikennettä, hyvähän se on niitäkin tukea.

Mitä jos alkoholilainsäädäntö suoraviivastettaisiin eurooppalaiseksi? Paljonkohan noihin erilaisiin valvontoihin ja byrokratiaan palaa rahaa.. Mietin vaan.

Meillä on lakeja, jotka vaikeuttaa alkoholin hankkimista, mutta valtio omistaa viinatehtaan ja antaa verokannustimia pienille panimoille?

Olisi todella piristävää, jos poliittinen ilmapiiri heilahtaisikin sinne suuntaan, että odotettaisiin ihmisen pystyvän huolehtimaan itsestään? Mitä jos ei yritettäisi lainsäädännöllä antaa ”viestejä”, kuten polkupyöräkypäräpakko tai estää tekemästä virheitä, kuten pikavippikielto tai 100% rahoitusosuus asunnon ostossa?

Talousmedian näkemykset jumissa

Nokia-Lumia-920Talouslehtien on jotenkin suunnattoman vaikea päästä yli vallalla olevasta näkemyksestä. Tai ei välttämättä tarvitse puhua ainoastaan talouslehdistä, vaan mediasta yleensä. Case Nokia on erinomainen esimerkki sopulikäytöksestä.

Silloin kun Nokialla meni vielä hyvin, lehdessä kirjoitettiin nerokkaita kirjoituksia siitä, kuinka vihreä robotti kohta kokee Nokian vihan ja poistuu pelikentältä. Koko ”puhelinnörttiskene” kuitenkin kohkasi Androidista.

Nokiaa ja Nokian innovaatioita suitsutettiin ja vastoinkäymisiä vähäteltiin ja ei voitu uskoa. Kunhan N8 tulee, niin avot, siinä ei iPonit paljon tunnu. Ja niin edelleen.

No sitten kävi kehnosti ja Nokia ei ole enää Suomen suurin työnantaja. Varsin iso kuitenkin. Kun media vihdoin huomasi, että mitä oli käynyt, niin alettiin lyömään lyötyä. Kuukausiliite tekee 10 sivun jutun Nokian virheistä ja muualla Microsoft-yhteistyö teilataan. Joissain jutuissa Windows Phonea on pidetty mahdollisuutena, lähinnä Microsoftin mainosbudjetin vuoksi. Yleensä siitäkin löydetään paljon huonoa.

Sama meno jatkuu edelleen. Nokialaiset ja yrityksen johto yrittää viestittää meiningin muuttumisesta. Ollaan palattu tekemään juttuja middlemanagementin sijaan. Nokiassa uskotaan taas omaan tekemiseen.

Voittoakin tulee.

Mediassa kerrotaan Nokian minimaalisesta markkinaosuudesta ja muistellaan loiston aikoja. Kirjoitetaan, että Nokialla ei ole eväitä paluuseen sellaiseksi puhelinjätiksi kuin se oli. Kirjoitetaan, että Microsoft taitaa kusettaa Nokiaa ja ei tästä mitään tule.

Täysin huomaamatta on jäänyt, että kelkka on kääntymässä. Markkinaosuus pieneni edelleen, mutta nyt Nokialta tulee ulos tuotteita, ei pelkästään työntekijöitä. Sillä on merkitystä. Uudet Winkkarit on oikeasti hyviä puhelimia (itsellä kokemusta 800 ja 920), mutta eihän se puhelimen hyvyys sinänsä aiheuta myyntiä. iPonia myytiin kuin makkaraa, vaikka siinä ei ollut 3g-yhteyttä. Mutta siitä on kiistatta etua, että saa puhelimia ulos..

Windows Phone Marketistakin alkaa löytämään käytännössä kaikki softat mitä osaa kaivata ja niistäkin sellaiset versiot, jotka eivät ole enää betassa.

Ehkä joku lehti voisi uskaltaa vielä jonain päivänä kirjoittaa Nokian mahdollisuuksista. Siihen asti joudut lukemaan ne Jasmon blogista.

Sitten jotain aivan muuta: Kauppalehdessä pääjutussa joku analyytikko sano, että osakkeet on vielä halpoja, ostakaa nyt kannattaa. Kuulostaa sellaiselta uutiselta, että osakepainoa kannattaa vähentää. Tuollaisia varmasti julkaistiin myös vuonna 2007.

Tyhmimmän ehdoilla

Jo jokin suomiräppäri aikoinaan voihki sitä, kun aina mennään tyhmimmän ehdoilla. En nyt valitettavasti muista kuka. Mutta siltä tuntuu taas.

Vapaushan tarkoittaa vastuuta itsestäsi. Olet vapaa tekemään paljon asioita, mutta sinun pitää olla kykeneväinen ottamaan teoistasi vastuu. Olipa se rikosoikeudellinen tai taloudellinen.

Tämä tuntuu olevan tämän päivän suomalaisilta päätöksentekijöiltä kadoksissa.

Pikavippien (käytännössä) kieltäminen tuntuu jotenkin oudolta. Mitä jos minä tarvitsisin 100e lainaa nyt heti, että pääsen taksilla kotiin, kun auto meni rikki yöllä? Enpä saa, kun pikavippiä ei tähän aikaan saa myöntää. Mitä jos haluaisin juhlistaa vasta syntynyttä lasta pienellä skumpalla kotona illalla. Ei onnistu, tähän aikaa ei alkoholia enää saa myydä.

Mitä jos olen töissä, vaimo on töissä ja maksamme vuokraa 800 euroa kuukaudessa. Uusin lakitekninen viritys olisi se, että en saisi ostaa omaa kämppää 100% rahoitusosuudella, vaikka kuukausilyhennys olisi pienempi kuin 800 euroa. Koska joku on joskus joutunut siitä vaikeuksiin, että on lainaa enemmän kuin asunnon arvo.

Mistä kaikesta muusta joku on joutunut joskus vaikeuksiin? Pitäisikö olympialaislippujen ennakkomyynti estää, kun SM-tason miesurheilija joutui ostamiensa tikettien kaupittelusta putkaan illaksi? Pitäisikö autot kieltää, koska amislippa ajoi sen katolleen ja joku toinen sai parkkisakot.

Vertaukset ovat kaukaa haettuja ja aika kökköjä, mutta ajatus on kuitenkin tuo.

Itse kun en ole rikkaasta suvusta, eikä vaimokaan, niin ainakin meille tuo 100% rahoitusosuus kämppää hankkiessa oli todella hieno juttu. Muuten asunnon hankkiminen olisi viivästynyt ainakin vuoden pari, joka noin rahan puolesta tarkoittaa sellaista 10-20keuron tappiota (maksettua vuokraa vs. lyhennettyä lainaa).

Ehkä tämä on itsekäs ajatus, mutta minua koko ajan mietityttää, että miksi minä en voi tehdä jotain asiaa x siksi koska jollekin toiselle se asia voi olla ongelmallinen. Tämä koskee niin laina-asioita kuin alkoholiakin.

Hakataan päätä seinään vai annetaanko periksi?

Sisuksistani löytyy joskus vähän oikeistolaisempaakin ajatusmaailmaa. Tällaisina säästön vuosina, millä näitä vuosia myöhemmin varmasti käsitellään, jotenkin tervettä oikeistolaisuutta kaipaisin ihan kaikkiin asioihin.

Valtion ja kuntien tapa säästää kun on viritetty erityisen hienoksi. Säästetään yhdistämällä kuntia, mutta ei kuitenkaan irtosanota  päällekkäistä johtohenkilöstöä vasta kuin 5 vuoden ylimenoajan jälkeen. Ilmeisesti, jos viiden vuoden aikana yhdistytään vielä jonkun muun kunnan kanssa, laskuri nollataan. Säästöä tulee!

Koulumaailmassa säästäminen on kanssa huikeaa. Suomalaisille pakotetaan oppia päähän vanhan mallin mukaisesti. On mahtavaa, että minulle on opetettu reilut 6 vuotta ruotsia, enkä osaa sitä juuri laisinkaan. On hienoa, että kouluissa laitetaan sekaisin olevat (fyysiset ja agressiiviset) oppilaat samalle erityisluokalle oppimishäiriöisten kanssa, se varmaan auttaa oppimishäiriöisiä oppimaan.

Mutta periksi ei anneta. Pakkoruotsia ei saa poistaa, sillä sen opettamisen oikeus saavutettiin talvisodassa. Valinnaisuutta ei saa missään tapauksessa lisätä, sillä eivät vanhemmat tiedä lapsensa parasta. On mukavampi istuttaa oppilaita luokassa, jossa opetuksesta välinpitämättömät oppilaat varastavat shown ja sitten lukujärjestyksessä sitä kutsutaan ruotsintunniksi.

Mitä jos pakkoruotsin opettajien sijasta meillä olisikin koulussa pari erikoistilanteiden miestä ja naista, jotka puuhaisivat oikeasti vaikeiden tapausten kanssa? Tänään Hesarissa oli hyvä juttu koulumaailmasta. Hyvänä esimerkkinä systeemin hienoudesta on se, että jos oppilas vihdoin pääsee psykiatriseen hoitoon ja jopa sairaalakouluun, saattaa se tulla viikon päästä sieltä takaisin normaaliin kouluun saatekirjeellä että ”ei pärjätty oppilaan kanssa, hoitakaa te se siellä”.

Tämä on varmaan kipeä paikka, mutta jos vanhemmat ovat saaneet ala-asteelaisen oppilaan pään muussattua jo niin sekaiseksi, että aikuiset eivät pärjää oppilaan kanssa, olisiko syytä tehdä jotain? Jotain muuta, kuin opettaa sille ruotsia?*

Entä milloin saa luovuttaa? Milloin oppilaan toiminta on sellaista, että opetuksen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että hänestä voisi edes periaatteessa tulla vielä joskus yhteiskuntakelpoinen.

Suosittelen lukemaan tämän päivän Hesarin, se koulujuttu oli kyllä hyvä. Nyt kun oppilashuollossa säästetään, niin 10 vuoden päästä saadaan nauttia vähän kalliimmista ongelmista. Mutta tämän päivän säästäjät eivät silloin enää ole vastaamassa visioistaan. Joten mitä väliä.

(* tiedän ettei ala-asteella kovin usein opeteta ruotsia)

Kierrätys on niin helppoa

Kierrättäminen on ilmeisesti tärkeää, ettei nyt sotattaisi koko tätä palloa heti sillään. Ja sehän kuulostaa ihan järkevältä. Ei aina tarvitse tehdä uutta värkkiä tyhjästä vaan heilutellaan vähän vanhoista materiaaleista.

Olen aina ihmetellyt millainen himmeli koko kierrätyshässäkästä on saatu viritettyä. Suuri kysymys on, että kuka hyötyy?

Nimittäin tänä vuonna ilmeisesti tölkkikoneet ottavat kaikki tölkit vastaan, jopa ne, joissa ei ole panttia. Ennenhän ne piti laittaa roskiin, vaikka samasta alumiinista nekin oli väsätty. Tai mistä ovatkaan väsätty.

Yhä, tänä vuonna, otettii toinen valtava harppaus ja Alkon pullot voikin nyt palauttaa mihin vaan. Lidlin pulloja sentään ei. Se olisi jo liian helppoa.

Entä kotitalouslasin kierrätys yleensä? Jos maksalaatikon kanssa tulee syötyä puolukkahilloa ja haluaisit lasit kierrätykseen, niin missä on lähin lasinkeräys? Tiedätkö edes? Paperikeräys, pahvinkeräys, kartonki – kaikkia kummallisia jaotteluja, joita ihmiset eivät jaksa, osaa tai viitsi tehdä.

Uusimpana ässänä on talousmuovien keräys Tampereella. Joku on nyt funtsinut. Talousmuovit palautetaan sellaiseen isoon roska-astiaan, jossa on pienet reiät yläreunoissa. Päällä ei siis ole reikiä. Joku on keksinyt, että muovipussit pitäisi palauttaa roskikseen erikseen.

En tiedä ihan tarkkaan mitä se tarkoittaa, mutta oletan, että se tarkoittaa sitä, että pussit pitäisi laittaa erikseen (tyhjänä) laatikkoon ja muu härmäke erikseen. No, kun säiliö täytetään reunasta eikä päältä, ei muovikassista voi kaataa sisältöjä sisään, vaan ne pitäisi kädellä lappaa kyljestä sisään. En ollut ainut joka oli tunkenut pussin täytenä laatikkoon.

Eihän tässä ole mitään järkeä? Jos sinne oikeasti pitää käsin suhrata kotitalousmuovit sisään ja sitten erikseen muovipussi, niin herää kysymys että mikä laite ne kamat oikein prosessoi, jos se tuollaisesta välittää?

Lontoon Heathrowin kentällä oli paljon roskakoreja, joissa luki, että sen korin sisältö lajitellaan ja kierrätetään kierrätyskeskuksessa. Miksei Suomessa voida harrastaa manuaalista lajittelua noiden idioottimaisten kierrätysvehjerajoitusten sijaan?

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Itsensä ylittäminen ja haastaminen on trendikästä ja tietysti myös palkitsevaa. Itsensä ylittämiseen juoksemalla tarjotaan paljon mahdollisuuksia. On maratoonia, puolimaratoonia ja naisten kymppiä. Ja miesten kolmonen.

Naisten kympillä oli tänä vuonna 18 000 osallistujaa, Helsinki City Runissa oli 16 000. Helsinki City Marathonilla ei tainnut olla ihan kymmentätuhatta.

Nämä on ihan hienoja tapahtumia, naisten kymppiä lukuunottamatta olen itse osallistunut valokuvaajana HCM/HCR tohinoihin ja lyllertänyt sen puolikkaan yli kahteen tuntiin täällä Tampreella.

Vaan kyllä minua myös vähän naurattaa. Tänään uutisissa naisten kymppiläisistä puhuttiin ”itsensä ylittäjinä”. Ja ehkä ylittivätkin, kenties jollakulla oli tavoiteaikana 30 minuuttia ja hän alitti sen.

Vaan nämä yo. tapahtumat elävät massoista, joille on jo monta vuotta hehkutettu hyötyliikuntaa. Että kun kävelet töihin tai nouset portaat, pysyt timanttisessa kunnossa. Ja ihminen uskoo, kun on niin mukavan helppo tapa pysyä kunnossa. Että kun tässä portaat nousen. Cosmopolitan mainostaa, että seksi polttaa kaloreita. Kyllähän me joka lauantai saunan jälkeen, ihmiset ajattelevat.

Ja niin meistä rakentuu itsensä ylittäjiä, jotka pääsevät maaliin naisten kympissä, jotka haastavat itsensä juoksemaan melkein yhteen syssyyn kymmenen kilometria! Toisaalta puolimaratonilla tavoitteena on maaliin pääsy ja väsyneet kuvaajat ottavat itsensä voittaneista puolimaratoonareista kuvia reilu kolme tuntia lähdön jälkeen.

Pihinä itäsuomalaisena sitä miettii, että miksi maksat HCR osallistumismaksun, jos olet jaksanut treenata niinkin paljon että aikasi on yli kolme tuntia? Keskimääräiseksi kilsa-ajaksi tulee kuitenkin alle 10 minuuttia, eli todennäköisesti jossain vaiheessa on ollut pakko juosta.

Anteeksi vain itsenne ylittäjät, mutta ei paljon vakuuta joukkohysterianne.