Jasmo tietää paremmin
  • facebook

Jo jokin suomiräppäri aikoinaan voihki sitä, kun aina mennään tyhmimmän ehdoilla. En nyt valitettavasti muista kuka. Mutta siltä tuntuu taas.

Vapaushan tarkoittaa vastuuta itsestäsi. Olet vapaa tekemään paljon asioita, mutta sinun pitää olla kykeneväinen ottamaan teoistasi vastuu. Olipa se rikosoikeudellinen tai taloudellinen.

Tämä tuntuu olevan tämän päivän suomalaisilta päätöksentekijöiltä kadoksissa.

Pikavippien (käytännössä) kieltäminen tuntuu jotenkin oudolta. Mitä jos minä tarvitsisin 100e lainaa nyt heti, että pääsen taksilla kotiin, kun auto meni rikki yöllä? Enpä saa, kun pikavippiä ei tähän aikaan saa myöntää. Mitä jos haluaisin juhlistaa vasta syntynyttä lasta pienellä skumpalla kotona illalla. Ei onnistu, tähän aikaa ei alkoholia enää saa myydä.

Mitä jos olen töissä, vaimo on töissä ja maksamme vuokraa 800 euroa kuukaudessa. Uusin lakitekninen viritys olisi se, että en saisi ostaa omaa kämppää 100% rahoitusosuudella, vaikka kuukausilyhennys olisi pienempi kuin 800 euroa. Koska joku on joskus joutunut siitä vaikeuksiin, että on lainaa enemmän kuin asunnon arvo.

Mistä kaikesta muusta joku on joutunut joskus vaikeuksiin? Pitäisikö olympialaislippujen ennakkomyynti estää, kun SM-tason miesurheilija joutui ostamiensa tikettien kaupittelusta putkaan illaksi? Pitäisikö autot kieltää, koska amislippa ajoi sen katolleen ja joku toinen sai parkkisakot.

Vertaukset ovat kaukaa haettuja ja aika kökköjä, mutta ajatus on kuitenkin tuo.

Itse kun en ole rikkaasta suvusta, eikä vaimokaan, niin ainakin meille tuo 100% rahoitusosuus kämppää hankkiessa oli todella hieno juttu. Muuten asunnon hankkiminen olisi viivästynyt ainakin vuoden pari, joka noin rahan puolesta tarkoittaa sellaista 10-20keuron tappiota (maksettua vuokraa vs. lyhennettyä lainaa).

Ehkä tämä on itsekäs ajatus, mutta minua koko ajan mietityttää, että miksi minä en voi tehdä jotain asiaa x siksi koska jollekin toiselle se asia voi olla ongelmallinen. Tämä koskee niin laina-asioita kuin alkoholiakin.

Sisuksistani löytyy joskus vähän oikeistolaisempaakin ajatusmaailmaa. Tällaisina säästön vuosina, millä näitä vuosia myöhemmin varmasti käsitellään, jotenkin tervettä oikeistolaisuutta kaipaisin ihan kaikkiin asioihin.

Valtion ja kuntien tapa säästää kun on viritetty erityisen hienoksi. Säästetään yhdistämällä kuntia, mutta ei kuitenkaan irtosanota  päällekkäistä johtohenkilöstöä vasta kuin 5 vuoden ylimenoajan jälkeen. Ilmeisesti, jos viiden vuoden aikana yhdistytään vielä jonkun muun kunnan kanssa, laskuri nollataan. Säästöä tulee!

Koulumaailmassa säästäminen on kanssa huikeaa. Suomalaisille pakotetaan oppia päähän vanhan mallin mukaisesti. On mahtavaa, että minulle on opetettu reilut 6 vuotta ruotsia, enkä osaa sitä juuri laisinkaan. On hienoa, että kouluissa laitetaan sekaisin olevat (fyysiset ja agressiiviset) oppilaat samalle erityisluokalle oppimishäiriöisten kanssa, se varmaan auttaa oppimishäiriöisiä oppimaan.

Mutta periksi ei anneta. Pakkoruotsia ei saa poistaa, sillä sen opettamisen oikeus saavutettiin talvisodassa. Valinnaisuutta ei saa missään tapauksessa lisätä, sillä eivät vanhemmat tiedä lapsensa parasta. On mukavampi istuttaa oppilaita luokassa, jossa opetuksesta välinpitämättömät oppilaat varastavat shown ja sitten lukujärjestyksessä sitä kutsutaan ruotsintunniksi.

Mitä jos pakkoruotsin opettajien sijasta meillä olisikin koulussa pari erikoistilanteiden miestä ja naista, jotka puuhaisivat oikeasti vaikeiden tapausten kanssa? Tänään Hesarissa oli hyvä juttu koulumaailmasta. Hyvänä esimerkkinä systeemin hienoudesta on se, että jos oppilas vihdoin pääsee psykiatriseen hoitoon ja jopa sairaalakouluun, saattaa se tulla viikon päästä sieltä takaisin normaaliin kouluun saatekirjeellä että “ei pärjätty oppilaan kanssa, hoitakaa te se siellä”.

Tämä on varmaan kipeä paikka, mutta jos vanhemmat ovat saaneet ala-asteelaisen oppilaan pään muussattua jo niin sekaiseksi, että aikuiset eivät pärjää oppilaan kanssa, olisiko syytä tehdä jotain? Jotain muuta, kuin opettaa sille ruotsia?*

Entä milloin saa luovuttaa? Milloin oppilaan toiminta on sellaista, että opetuksen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että hänestä voisi edes periaatteessa tulla vielä joskus yhteiskuntakelpoinen.

Suosittelen lukemaan tämän päivän Hesarin, se koulujuttu oli kyllä hyvä. Nyt kun oppilashuollossa säästetään, niin 10 vuoden päästä saadaan nauttia vähän kalliimmista ongelmista. Mutta tämän päivän säästäjät eivät silloin enää ole vastaamassa visioistaan. Joten mitä väliä.

(* tiedän ettei ala-asteella kovin usein opeteta ruotsia)

Kierrättäminen on ilmeisesti tärkeää, ettei nyt sotattaisi koko tätä palloa heti sillään. Ja sehän kuulostaa ihan järkevältä. Ei aina tarvitse tehdä uutta värkkiä tyhjästä vaan heilutellaan vähän vanhoista materiaaleista.

Olen aina ihmetellyt millainen himmeli koko kierrätyshässäkästä on saatu viritettyä. Suuri kysymys on, että kuka hyötyy?

Nimittäin tänä vuonna ilmeisesti tölkkikoneet ottavat kaikki tölkit vastaan, jopa ne, joissa ei ole panttia. Ennenhän ne piti laittaa roskiin, vaikka samasta alumiinista nekin oli väsätty. Tai mistä ovatkaan väsätty.

Yhä, tänä vuonna, otettii toinen valtava harppaus ja Alkon pullot voikin nyt palauttaa mihin vaan. Lidlin pulloja sentään ei. Se olisi jo liian helppoa.

Entä kotitalouslasin kierrätys yleensä? Jos maksalaatikon kanssa tulee syötyä puolukkahilloa ja haluaisit lasit kierrätykseen, niin missä on lähin lasinkeräys? Tiedätkö edes? Paperikeräys, pahvinkeräys, kartonki – kaikkia kummallisia jaotteluja, joita ihmiset eivät jaksa, osaa tai viitsi tehdä.

Uusimpana ässänä on talousmuovien keräys Tampereella. Joku on nyt funtsinut. Talousmuovit palautetaan sellaiseen isoon roska-astiaan, jossa on pienet reiät yläreunoissa. Päällä ei siis ole reikiä. Joku on keksinyt, että muovipussit pitäisi palauttaa roskikseen erikseen.

En tiedä ihan tarkkaan mitä se tarkoittaa, mutta oletan, että se tarkoittaa sitä, että pussit pitäisi laittaa erikseen (tyhjänä) laatikkoon ja muu härmäke erikseen. No, kun säiliö täytetään reunasta eikä päältä, ei muovikassista voi kaataa sisältöjä sisään, vaan ne pitäisi kädellä lappaa kyljestä sisään. En ollut ainut joka oli tunkenut pussin täytenä laatikkoon.

Eihän tässä ole mitään järkeä? Jos sinne oikeasti pitää käsin suhrata kotitalousmuovit sisään ja sitten erikseen muovipussi, niin herää kysymys että mikä laite ne kamat oikein prosessoi, jos se tuollaisesta välittää?

Lontoon Heathrowin kentällä oli paljon roskakoreja, joissa luki, että sen korin sisältö lajitellaan ja kierrätetään kierrätyskeskuksessa. Miksei Suomessa voida harrastaa manuaalista lajittelua noiden idioottimaisten kierrätysvehjerajoitusten sijaan?

Ylitä itsesi, pystyt siihen

Itsensä ylittäminen ja haastaminen on trendikästä ja tietysti myös palkitsevaa. Itsensä ylittämiseen juoksemalla tarjotaan paljon mahdollisuuksia. On maratoonia, puolimaratoonia ja naisten kymppiä. Ja miesten kolmonen.

Naisten kympillä oli tänä vuonna 18 000 osallistujaa, Helsinki City Runissa oli 16 000. Helsinki City Marathonilla ei tainnut olla ihan kymmentätuhatta.

Nämä on ihan hienoja tapahtumia, naisten kymppiä lukuunottamatta olen itse osallistunut valokuvaajana HCM/HCR tohinoihin ja lyllertänyt sen puolikkaan yli kahteen tuntiin täällä Tampreella.

Vaan kyllä minua myös vähän naurattaa. Tänään uutisissa naisten kymppiläisistä puhuttiin “itsensä ylittäjinä”. Ja ehkä ylittivätkin, kenties jollakulla oli tavoiteaikana 30 minuuttia ja hän alitti sen.

Vaan nämä yo. tapahtumat elävät massoista, joille on jo monta vuotta hehkutettu hyötyliikuntaa. Että kun kävelet töihin tai nouset portaat, pysyt timanttisessa kunnossa. Ja ihminen uskoo, kun on niin mukavan helppo tapa pysyä kunnossa. Että kun tässä portaat nousen. Cosmopolitan mainostaa, että seksi polttaa kaloreita. Kyllähän me joka lauantai saunan jälkeen, ihmiset ajattelevat.

Ja niin meistä rakentuu itsensä ylittäjiä, jotka pääsevät maaliin naisten kympissä, jotka haastavat itsensä juoksemaan melkein yhteen syssyyn kymmenen kilometria! Toisaalta puolimaratonilla tavoitteena on maaliin pääsy ja väsyneet kuvaajat ottavat itsensä voittaneista puolimaratoonareista kuvia reilu kolme tuntia lähdön jälkeen.

Pihinä itäsuomalaisena sitä miettii, että miksi maksat HCR osallistumismaksun, jos olet jaksanut treenata niinkin paljon että aikasi on yli kolme tuntia? Keskimääräiseksi kilsa-ajaksi tulee kuitenkin alle 10 minuuttia, eli todennäköisesti jossain vaiheessa on ollut pakko juosta.

Anteeksi vain itsenne ylittäjät, mutta ei paljon vakuuta joukkohysterianne.

Nyt kun Arttukin on tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostoon, pitää itsekin vähän kommentoida tätä uutisointia taas. Eikä itseasiassa pelkästään lehtiä, vaan tämä koskee kaikkea uutisointia Suomessa.

Nyt kun Mari Kiviniemi oppositiosta huutaa, miten kaikki asiat kuntajärjestelyssä on tehty väärin, tuli tämä asia taas esiin. Hän kun sanoo haastatteluissa, että kun ei edes asiantuntijoita ole kuultu valmistelussa. Talouslehdissä asiantuntijat antavat joka päivä toinen toistaan jännempiä lausuntoja.

Useissa uutisissa käytetään asiantuntijoita jopa yleisenä joukkona, asiantuntijat ovat sitä mieltä että..

Kuka on se asiantuntija ketä Kiviniemi olisi halunnut kuultavan? MIkä hänen koulutuksensa pitäisi olla, entä asema ammatissa? Entä muiden uutisten asiantuntijat, missä heidän luotettavuustiedot ovat? Jos joku sanoo olevansa vaikka rahoituksen professori, voi hänen sanomisiin suhtautua oikealla tavalla – hän ei ole välttämättä oikeassa mutta tietää varmasti jotain. Mutta entä asiantuntija?

Asiantuntija kuulostaa minusta laiskan toimittajan valinnalta silloin, kun ainut mielipide asiasta on saatu joltain sellaiselta ihmiseltä, jonka sanomisista kukaan ei olisi kiinnostunut, jos tietäisi taustat.

Tiputelkaa nimiä ja titteleitä nyt edes.

Vanhenemisen huomaa. Nykyään sitä meinaa Aku Ankka jäädä lukematta viikoiksi, mutta Suomen Kuvalehti tulee tankattua tarkkaan. Ei hyvin mene.

Mutta tänään luin uusinta Suomen Kuvalehteä ja siinä oli näkökulmajuttu uskonnoista ja niiden kehittymisestä. Ja sain pienen ahaa -elämyksen. Kannattaa muuten lukea jutun kommentit alhaalta, siinä on hyvä otanta tästä nykyisestä uskontojengistä..

Maailmassa on (Wikipedian mukaan) reilusti yli 5 miljardia jotain uskontoa enemmän tai vähemmän tunnustavaa ihmistä. Merkittävä osa ihmisistä siis. He kuuluvat eri uskontoryhmiin ja pitävät omaa uskontoaan ainoana oikeana. Heillä on tietty eettinen koodisto, jota noudattamalla pääsevät paratiisiin, olipa siellä sitten neitsyitä tai vain ikuinen elämä.

Nyt SK:ssa kerrottiin, kuinka Islam on kannatuksen lisääntymisen myötä (noin miljardi uskojaa) myös muuttunut sisällöltään siten, että entiset panotukset hengellisiin ja opillisiin velvollisuuksiin ovat muuttuneet painotukseksi yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja köyhien auttamiseen.

Uskonnot yhdistävät kansoja läpi rajojen ja repivät kansoja rajojen sisällä. En tiedä voiko se ikinä muuttua, mutta mitä jos uskonnoissa siirrettäisiinkin painopiste siitä kuoleman jälkeisestä jutusta tähän elinaikaiseen touhuun. Esimerkiksi Buddhalainen Soka Gakkan porukka ei niinkään tee sitä julistustyötä vaan pyrkii edistämään maailmanrauhaa, naisten oikeuksia ja uskontojen välistä vuoropuhelua. Ja kannustaa ihmisiä ajattelemaan.

Varsinkin viimeisenä mainittu on uskontojen osalta ollut yleensä hyvin pannassa.

Myös Helluntalaisuudessa, joka on viimeisen päälle pelastajalafka, on muodostunut porukkaa, jotka eivät olekaan enää niin innostuneita kuoleman jälkeisyydestä ja pelastuksesta (no on ne melko kiinnostuneita), vaan enemmän huolehtivat sairaista, köyhistä ja syrjäytyneistä.

Tämä kehitys vie uskontoja lähemmäksi politiikkaa. Kiinnostukset koskevat elävää elämää ja halutaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Se ei välttämättä tarkoita Sharia-lain ottamista käyttöön, kuten joku persu varmasti oli tulossa jo huutamaan. Mutta kuitenkin se lienee tarkoittaa sitä, että islamipuolueen ja kd:n lisäksi meillä on Suomessakin kohta muitakin firmoja ajamassa omaa agendaa.

Ja itse pidän tätä vain ja ainoastaa hyvänä asiana. Jos puolet siitä energiasta, joka käytetään taivaaseen pääsemiseen, saataisiin käytettyä johonkin konkreettiseen hyvään, voitaisiin tällä pallolla saavuttaa kokonaisuutena jotain järkevää. Uskonnossa voisi sittenkin olla jotain järkeä.

Näillä ajatuksilla kohti vuotta 2012.

Kuka keksi karppauksen, laulaa Kaija Kyy uusimmalla levyllään. Ja sietää kysyäkin, siinä määrin tämäkin homma lähti käsistä.

En muista, että mikään muu ruokailutottumus olisi saanut lehtiä ja mediaa näin sekaisin. Ja sitten kun iltalehdet alkavat kirjoittaa, alkaa myös ihmiset menemään sekaisin. Ja nämä sekaiset ihmiset sitten sekoilevat pahimmillaan Hesarissa tai jossain muussa lehdessä, jossa on joskus oikeitakin juttuja.

Korvasin hiilihydraatit rasvalla ja koska olen kovalla dieetillä päivisin, palkitsen itseni illalla kaljalla ja suklaalla.

Voisi sanoa, että liioittelen, mutta en edes. Tuotahan se on. Tämä on se taso, millä karppauksesta puhutaan. Ja koska seuraan politiikkaa ja politiikassa pitää aina olla omakohtainen kokemus riippumatta siitä, kuinka relevantti se on, niin täältä pesee. Omat karppauskokemukseni.

Päätin naimislahjaksi saamani Ison Kirjan innoittamana kokeilla karppausta viime kesänä. Eikä siinä mitään, lähdin kokeilemaan kun lupaukset oli hyvät ja kirja osasi esittää asian oikein. Kokeillaan, ajattelin. Ja niin kokeiltiin. Aamun kauraleivät vaihtuivat munakkaisiin, joskus pekoniin, nakkeihin, milloin mitäkin. Suostuin yrittää syödä myös papuja, en halua enää. Päiväruualla, jotkut puhuvat lounaasta, söin vaan lihapöytää ja salaattia, unohdin hedelmät (kuten aina olen unohtanut) ja join vettä. Söin paljon, hyvin kylläiseen oloon saakka.

Kotona iltaruokana vedimme jotain lihaa ja salaattia, joskus lihapullia ilman korppujauhoa. Tai taisi olla korppujauhoa. Joskus kokeilimme karppauspitsaa, joka itseasissa oli varsin hyvää, tosi hyvää. Suosittelen!

Ja katso, paino tippui aivan järjetöntä vauhtia. Kirjan oppien mukaan vietin noin 6 karppauspäivän ja yhden tsiittauspäivän, jolloin pitikin vetää överisti. No, monesti xiittaus venyi koko viikonlopuksi, mutta sou not. Tiistaina oltiin samassa tilanteessa taas kuin perjantaina ja paino putosi. 23.5. painoin 82 kg ja 18.6. painoin 78kg. En tiedä onko 4kg kuukaudessa kaksinen laihdutus, mutta se oli hyvin helppoa. Ainoastaan aamuruuat alkoivat ällöttää. Eikä kakka meinannut tulla, kun pavutkin ällötti.

Siksipä peliin tuli ruisleipä. Aloin syömään ruisleipää aamiaisella ja lisäksi aivan hiukan perunaa tai pastaa tai riisiä lounaalla tai päivälliseksi. Siis hyvin vähän, alle 50g. En todellakaan siis ollut missään ketoosissa tai muussakaan hömpötyksessä. Lisäksi kohonneet sykkeet ja epämiellyttävät tuntemukset sydämessä, joita koin ensimmäisen kuukauden aikana, poistuivat. Näillä muutoksilla painoin 16.9. 76,7kg.

Sen jälkeen innokkaampi purismi kuoli ja karppaamisesta alettiin puhumaan joka paikassa ja sekös alkoi vituttaa. Nykyisin olen taas moniravintoinen, mutta syön huomattavasti vähemmän hiilariaineksia kuin aiemmin. Painoni liikkuu 77-78kg välillä. Paitsi nyt SkiExpon jälkeen en ole uskaltanut käydä puntarissa. Odotellaan ensin vähän.

Ketä kiinnostaa laihdutuskokemukseni? Kispekin itkee jo verta ja huutaa Jyväshyvässä.

Kaikkiahan se kiinnostaa, ettekö lue lehtiä. Ei kai lehdet siitä muuten kirjoittaisi. Joka päivä.

Minusta karppausajatuksessa on paljon hyvää. Kun aikaisempi ruokailutottumus on se, että syödään puolikiloa pastaa ja nakki, niin nyt syödään puolikiloa nakkeja ja pastasuikale. No, toivottavasti nakit eivät ole jauhonakkeja, mutta kuitenkin. Pasta-annoksen jälkeen jaksat kyllä juosta vähän aikaa, mutta toimistotyössä istut aikasi, pieraset ja taas on nälkä. Vähän kuin söisi ABC-burgerin tai mäkissä.

Jos taas pystytään syömään vaikka vain yksi peruna sen edellisen 4 perunan sijaan, lisäämään hieman lihaa ja salaattia, niin helposti käykin niin, että kaloreita tulee nautittua vähemmän, mutta kylläisenä on pidempään.

Eihän tämä sovi Kispen kaltaiselle urheilija..no..nuorukaiselle, joka kuluttaa energiaa. Mutta meikäläiselle, mutkaselkäiselle toimistoesalle, joka jaksa mitään tehdä, se sopii mainiosti. Itseasissa liikkumalla laihduttaminen on vaikeaa juuri tällaiselle meikäläisen kaltaiselle pullamössölle. Vähän kun käyt juoksemassa, tuletkin sitten r-kioskin kautta kotiin ja otat sipsipussin palkinnoksi, kun niin hienosti juoksit. Parempi kun hukkaa vaan kalorit syömisestä ja yrittää pysyä kylläisenä. Sydän saattaa poksahtaa, mutta väittäävät että se poksahtaa lihavillakin. Ei ole helppoa.

Se, mikä koko karppausajatuksen pilaa, on se, kun ihmiset ovat taas kerran niin tyhmiä. Miksi jonkun 8v lapsi karppaa? Mitä se tarkoittaa, jos 8v karppaa? Toisaalta, minusta on älytöntä sekin, että jonkun lapsi, 8v, on kasvissyöjä, kai tämä menee siihen samaan sekoiluun. Ihmiset sekoavat asioista, joita laittavat suuhunsa. Katsokaa nyt niitä rastatukkaisia värikkäisiin vaatteisiin pukeutuvia kasvissyöjiä. Sellainen sinustakin tulee, jos et syö lihaa. Että suosittelen syöttämään pikku-Pekalle lihaa heti vaan kun leuat jaksaa jauhaa. Peruskarppaaja kai on vielä hieman tukeva mies, joka on karppaamalla hukannut 10+ kiloa ja on sitä mieltä, että se on parasta maailmassa. Varmasti tuntuu olo kevyemmältä ja niin edelleen, mutta epäilen että se ei ole se paha hiilari, joka siellä on aiemmin tuntunut raskaalta vaan se, että olet ollut läski, etkä isoluinen.

Toisia karppaajia on sitten ne, jotka on saaneet sen käsityksen, että kun lisää rasvan syömistä, niin elämä muuttuu liukkaaksi. Kaadat paistorasvat vielä lasiin ja hörppäät ne perään, niin johan luistaa. Kakkakin kelluu kivasti.

Sen verran pitää vielä Kirjaa lainata tähän, että eikö ole erinomaisen jännittävää, että joku on keksinyt, että ruokaa polttamalla (siis tulessa), voidaan mitata se, että paljonko se lihottaa. Että kun poltat kilon sokeria, niin se lämmittää niin paljon vettä, että lihot 10 kiloa. Tai jotain. Vai niin. Näinkö on?

Entä jos poltat kilon pahvia, tuota noin, johon kaikki vehkeet nykyisin pakataan. Montako sataa astetta veden lämpötila nousee (kompa Kispelle, kun se tykkää noista pähkinöistä)? Entä jos syöt kilon pahvia? Mitä tapahtuu?

a) Lihot kilon
b) Lihot kaksi kiloa
c) Joudut sairaalaan

Mites koivuhalko?

Joku pikkusen liian yksinkertainen kaveri on keksinyt tuon kaloriajatuksen – joskin täytyy myöntää että oikeansuuntaisia tuloksiahan se antaa. Kirjassa oli esimerkki myös tästä. Vapaasti muistista lainaten:

Äijjä söi 1800kcal päivässä viikon ajan siten, että dieetti koostui pääosin joko rasvasta, proteiinista tai hiilihydraateista. Kuinka kävi?

Hiilihydraateilla äijjä lihoi kilon
Rasvoilla laihtui 0,8 kiloa
Proteiineilla laihtui vajaa 2 kiloa.

No, tässä ruokabisneksessä kyllä tutkimuksia löytyy tukemaan mitä tahansa näkökulmaa tai Saanan blogista ainakin löytyy joku vinkki, jos nyt ei tutkimus, mutta kuitenkin, niin kannattaako näitä niin tosissaan ottaa.

 

Lienee lapsellista väittää, että se olisi riskiä vailla, vaikka STUK sanoisi mitä. Vanhoissa voimaloissa on tehty tyhmiä ratkaisuja, kuten jätetty välivarastointipaikka puolimetriä liian matalaksi – jos äärimmäisessä kriisissä jouduttaisiin laskemaan merivesi sisään, jäisi sauvoista osa näkyviin ikävästi.

Vaikea kuitenkin on ymmärtää ydinvoiman vastustajien mielipiteitä. Ne kuulostavat liikaa perussuomalaisilta, anteeksi tämä solvaus. On helppoa vastustaa kaikkea, mutta entä se parempi vaihtoehto? Kun vastustetaan ydinvoimaa säteilyn ja jätteiden vuoksi, hiiltä saasteiden ja kuolemien vuoksi, öljyä sen riittämättömyyden ja maailmanpolitiikan vuoksi ja vielä tuulivoimaa, koska siitä kuuluu ikävä ääni ja se tappaa merilintuja, niin millä sitä sähköä oikein pitäisi tehdä? Aurinkovoima ja sähkön säästäminen eivät oikein vakuuta, jotain hienompaa pitäisi olla tarjolla.

Ydinvoiman kannattaminen ei tarkoita sitä, että haluaisin voimalaitoksen jokaiseen niemeen ja notkelmaan, kuten tuulimyllyjä pitäisi rakentaa. En tiedä, kuinka sähkön kulutus on laskettu uusia voimaloita varten, mutta tällä hetkellä Venäjältä tuodaan 1500 MW sähköä ja Ruotsiin viedään 1200 MW. Haluaisin, että me emme toisi sähköä Venäjältä ollenkaan. Sieltä ostamme oikeasti epämiellyttävästi valmistettua virtaa. Olkiluoto 3 on hyvä juttu ja toivottavasti perusenergiaa (sitä, jota aina ajetaan täysillä (vrt. säätöenergia)) saadaan tuotettua ydinvoimalla nyt paremmin ja kaikella ikävällä vähemmän.

Rakennustyömaan sataportaiset alihankintaketjut eivät vakuuta. Nokialla Elop tajusi, että alihankinnan määrä ei ole ainut oleellinen tekijä kilpailussa. Suomalainen sitä ei kyennyt tajuamaan. Elop ajatteli, että on halvempi tehdä kerralla hyvä, vaikka se maksaisikin paljon, kuin toimittaa jotain vedenkeitintä 5 vuotta myöhässä – tuskin (toivottavasti) ainakaan kokonaan asiakkaan laskuun.

Tarvitaanko ydinvoimaa vientiä varten? Mielestäni valtion pitäisi muotoilla jokin laki, missä määrättäisiin suomalaisen työvoiman käytöstä työmailla (jokin prosentti pitäisi olla suomalaisia, vaikka 80%) ja sen jälkeen sallia järkevät hakemukset. Työpaikkoja, omavaraisuutta, ulkomaankauppaa.a. Vai onko se niin, että vaikka puheissa puhutaan innovaatioista ja teknisestä osaamisesta, ei sitä saada koskaan realisoitua.

Ydinvoiman lisärakentamisen estäminen on hyvin epäilyttävää, kuten Japanissa ollaan nyt saatu nähdä. Vanhoja mörskiä on pakko pyörittää, koska uusia ei voida rakentaa. Vanhojakaan ei voida ajaa alas, koska samaan aikaan pitäisi vähentää päästöjä, ja (Japanin tapauksessa) esimerkiksi 6000 MW häviäminen verkosta tarkoittaa sitä, että hiiltä on sitten poltettava. Aika paljon.


UP 5647 east. by BNSFrailfan 1000MW hiilivoimalan noin 36h annos

Suomessakin on vanhoja reaktoreita, joihin on tehty päivityksiä ja niiden toivotaan pysyvän läjässä. Mitään Japonian kaltaisia huijauksia valvontaraporteissa sun muissa ei ole ainakaan vielä tullut esiin. Miksi vanhojen reaktoreiden päivitystyötkin on pysäytetty? Eihän siinä ole mitään järkeä. Vanhat koetaan jotenkin vaarallisiksi, mutta uusiakaan niitä ei saa. On vaikea nähdä sitä logiikkaa, jolla ydinvoimaa voidaan vastustaa.

Pidän jopa hupaisena sitä ydinjätteen kauhistelua. Että kuinka se jää jälkipolville sitten kauhuksi. On hyvin todennäköistä, että jos ydinvoimaloiden tutkimukseen ja kehittämiseen riittää rahaa, pystytään jätteitä käyttämään jatkossa uudelleen energiaksi. Mutta muutenkin, sen jälkeen kun Meksikonlahdella pumpataan raakaöljyä kuukauden verran mereen, on aika turha kauhistella muutamaa tonnia säteilevää jätettä Suomen maaperässä.

Tiesittekö, että Kanadassa käytettiin vielä 2000-luvulla öljyä pölyn sitomiseen hiekkateillä? Siis ajettiin öljyä suoraan luontoon. Enää kai ei käytetä.

Ydinvoima onkin varmasti siksi niin vaikea asia, että toiset ajattelevat sitä järjellä ja logiikalla – mielestäni ydinvoima on kiistattomasti paras vaihtoehto sähkön tuotantoon ekologisesti. Toisia taas pelottaa riskit ja säteily – se kun on näkymätöntä ja sitä ei voi haistaa ja jotenkin.. jotenkin siitä sitten saadaan vastustettua sitä ydinvoimaa.

Japanin kriisi ei minun mielestäni enää ole ydinvoiman kriisi. Se on hieman samaa kuin Meksikonlahden turma. Omistava yhtiö on pyrkinyt maksimoimaan voittonsa huijaamalla ja valehtelemalla ja vehkeet eivät olekaan olleet siinä kunnossa, kuin olisi pitänyt olla. Kysymys kuuluukin, miksi toiminta sai jatkua vaikka valheista jäätiin kiinni ja jenkitkin jo varotteli?

MoneySuomessa ilmestyviä talouslehtiä on tietysti monta, mutta verkkonäkyvyyden puolesta nostaisin kaksi ylitse muiden, Kauppalehti ja Taloussanomat. Kenties Arvopaperi kolmantena. Tämä kolmen kärki lienee merkittävin peluri internetissä suomenkielisen talousuutisoinnin kannalta.

Ketkä toimittavat näitä lehtiä? Eivät ne, jotka pääsevät Hesariin. Eivät ne, jotka saavat paikan Etelä-Saimaasta tai Karjalaisesta. Vaasan Ylioppilaslehti rähähtää nauramaan nähdessään kyseiset toimittajat. Iltasanomat ja Iltalehti kieltäytyvät molemmat kunniasta. Seiska pelaa luottotoimittajillaan, eikä tarvitse kyseisiä hakijoita töihin. Ratto sanoo, että heillä on tietyt kriteerit, joita nämä työnhakijat eivät täytä. Niinpä he joutuvat Taloussanomiin, Kauppalehteen ja Arvopaperiin.

Talousuutisointi on melkoisessa lamassa.
Kauppalehti: Katso mitä puhelinta Elop käyttää
Taloussanomat: Nytkö se alkoi? Valmistautuuko EKP koronnostoon?
Taloussanomat: Täällä asunnonostamista ei tarvitse pelätä
Arvopaperi: Katso millaisia 2011-tuloksia pörssin suurimmilta odotetaan
JB Toimitus: Säilytä mielenterveytesi! Älä lue paskoja lehtiä!

Nykyisin jos haluaa lukea laadukkaasti laadittua juttua, on käteen parempi valita Seiska kuin jokin talouslehti. Jos talouslehdessä yksikin otsikko alkaa Katso tai Tänne rahasi menevät on se suora indikaatio lehden paskuudesta.

Nokiaa käsittelevä uutisointi talouslehdissä ja jopa Hesarissa löi kaikki ennätykset. Toimittajalle aihe on herkullinen ja jotain pitää keksiä, jotta juuri hänen laatima juttu luetaan. Kommentteihin voi laittaa löytämänsä huonon nokiauutisointia koskevan otsikon, minä voin aloittaa: Nokia voi muuttaa WP7 ulkoasua (vrt. Karhu voi paskoa mettään)

En ymmärrä taloudesta kamalasti, pelaankin siis perustiukkaa peliä. Mutta mediakritiikkiä olen sen verran tässä internetaikana kehittänyt, että talouslehtien paskuus on alkanut ällöttää. Ei kai aina näin ole ollut? Tuntuu että talouslehdet pomppivat pahemmin kuin kvartaalitalous, jossa ensin ollaan lamassa ja potkitaan kaikki pihalle ja sitten vuoden päästä tehdään hupsis kaikkien aikojen paras tulos.

Seurasin jonkin aikaa uutisointia korkojen kehityksestä, kun ajattelin, että ehkä toimittajat pystyvät sanomaan siitä jotain järkevää. Vaan eivät pysty. Käytännössä uutiset ovat jonkun analyytikon suoria haastatteluita. Ja jokaisella analyytikolla on oma mielipide, joka sitten sellaisenaan “painetaan” lehteen. Nordean pääanalyytikko: Korot nousevat vuoden loppuun mennessä. Hypon pääanalyytikko: korot pysyvät matalalla.

Lehdissä kehutaan vuoron kiinteää korkoa, välillä pitkää korkoa ja välillä suositellaan kaikkein lyhintä. Tilastot näyttävät, että kaikkein lyhin korko on ollut tähän saakka kaikkein todennäköisimmin myös halvin, mutta silti se ei estä lehtiä uutisoimasta pankkien myyntipuheenvuoroja esimerkiksi korkokatoista.

Näiden lehtien selaamisen kanssa onkin tullut mieleen, että mitä suomalaiset ammattilaiset sitten lukevat? Sijoitusammattilaiset, analyytikot jne. Ilmeisesti eivät ainakaan suomenkielistä tuotantoa. Vai löytyykö jostain vielä suomenkielistä, hieman pidempää ja jäsennellympää uutisointia taloudesta?

Itse Seligsonin asiakkaana nautin suunnattomasti heidän blogeistaan ja puolivuotiskatsauksistaan, vaikka minulla ei ole rahaa penniäkään niissä asioissa kiinni, joita niissä käsitellään. Eikä paljon muuallakaan. He kertovat asioista perinpohjaisesti, luotaavat yritystä ja sen johtoa, kertovat menneestä, arvioivat tulevaisuutta ja niin edelleen.

Takaisin lehtiin.

Minua oksettaa nykyinen internetuutisointiryntäily – eritoten talouden osalta – jossa tärkeintä on olla ensimmäinen, jotta saa klikkejä ja kun saa klikkejä, voi pyytää mainoksista enemmän rahaa. Se, onko uutisessa järkeä, onko se totta tai onko se täysin päinvastainen kuin tunti sitten lähetetty uutinen, ei ole relevanttia.

Asiakkaat yritetään huijata lukemaan lehden sivuja. Talouslehden. Eikö talouslehden pitäisi olla uskottava? Nämä meidän taitavat olla pelkkää paskaa.

Täten osallistun (turvallisesti tälläi helmikuun lopussa) Outi Vainiokulma-Immosen lanseeraamaan “En klikkaa roskaa” -helmikuuhun. Suosittelen kaikille. Tai jos ei halua mihinkään somepaskaan sekaantua, niin kuinka olisi sitten en lue laaduttomia taloussanomalehtiä.

Jasmon Blogi kannattaa maanpuolustusta

Nyt joku järkiporukka on istunu alas funtsimaan, että kun kaikesta muusta pitää säästää, paitsi kansanedustajien palkoista, niin mites noista maanpuolustuskuluista nipistettäis sellanen 60 miljoonaa? Noh, ilmeisesti porukka selaili Jasmon blogia vuodelta 2007 ja huomasi, että siellähän ehdotetaan asepalveluksen minimikestoksi 4kk. Kun porukka oli jo neljä kuukautta hoitanut selontekoa tekemättä mitään, niin mahan röllöttäessä pöydällä tuntui siltä, että jotakinhan tästä pitäisi ulos pusertaa. Asiat johtivat toiseen ja tällä viikolla olemme lehdistä saaneet lukea, että joku porukka ehdottaa asepalveluksen minimimitaksi 4kk.

Olen edelleen sitä mieltä että se olisi oiva idea. Tässä puhuu nyt Suomen toivo, oikea Kunnon Jääkäri. Nimittäin ainakin Kontiorannan sissikomppaniassa peruskoulutuskausi oli aikamoista hälinää. Sitten tuli E-kausi, missä kai jotain taitoja olisi vielä pitänyt opetella – meillä sisseillä uusia taitoja ei tarvittu, meidän piti vaan pystyä seisomaan 18h tien varressa kuolematta kylmään tai tylsyyteen. J-kausi, vai mikä se viimeinen kausi onkaan, onkin vain loppusodan odottamista ja lomien viettoa.

Lisää viikonloppuja kiinni, ääliöt pois intistä ja 4kk on ihan todellinen aika, minkä aikana (ainakin sissit) voisivat saada jalkamiehen peruskoulutuksen. Onko johtajien koulutuksessa varaa samaan supistamiseen – sitä en tiedä, ei tullut ottettua selvää.

Hesarihan oli käynyt jollain kasarmilla haastattelemassa paria upskokkia siitä, että miltäs tuntuisi tämmöinen 4kk palvelus. Nehän oli että ei ei, ei missään nimessä, nytkin on niin kiirettä. Kysykääpä joulukuussa uudelleen, niin vastaus onkin joo joo, ihan sama, syön nyt munkkia. Eikä armeijassa olevilta pidä kysyä mitään, ne on sen propagandakoneiston alla siellä ja kokonaisuuksien hahmottaminen karisee. Tiedän tämän, sillä vaikka menin inttiin sillä mielellä että 6kk ja pihalle, niin P-kaudella pitemmän oleskelun aikaan alkoi jo tuntumaan siltä, että mitähän jos kävisi jonkun johtajakoulutuksen. Sitten tulikin onneksi loma ja muisti taas, mitä se vapaus on.

Meikä kannattaa siis lyhentämistä. Ehkä vapaaehtoisjoukoille (siis reserviläisliitoille sun muille) voisi antaa enemmän rahaa, jolloin ne jatkokouluttaisivat kiinnostuneita. Kun niitä idiootteja ei ole pakko raahata mukana, kaikki käy niin paljon jouhevammin.

- Nimim. Tampereen Reserviläisten jäsen..

Switch to our mobile site