JB testaa: Pyhä 2013

Telluleikkuri

Telluleikkuri

Suosittu JB testaa -sarja jatkuu taas. Tällä kertaa taas Pyhällä (ks. Pyhällä vuonna 2010).

Talviloman vietto jäi tänä vuonna huhtikuuhun ja tapahtui Suomessa Pyhällä. Pyhällä siksi, että se ei ole niin synkkä paikka kuin Ruka, tuo hiihtopaikkainhokkini. Siksi Suomessa, kun on tuota 5kk ikäistä jälkikasvua ja siksi Pyhällä, ettei tarvitse ajaa Leville tai Ylläkselle saakka. Ja Pyhällä on potentiaalisesti hyvää offia.

Tarjolla on ollut lunta kolmella tavalla: Jäisenä, korppuna ja jonain vielä synkempänä shittinä. Käytiin ensimmäisenä päivänä katsastamassa Pyhän runsaat offarivalikoimat Isokurun, Aittakurun ja pohjoisrinteiden pohjoispuolen osalta. Näiden kokemusten perusteella emme jaksaneet kiivetä Noitatunturille tai Karhunjuomalammelle. Mutta potentiaalia on. Pitäisi joskus osua hyvällä kelillä taas Pyhälle..

Pyhällähän on uusi kuuden hengen tuolihissi, joka on EU-rahalla rakennettu ja jonka ansiosta vissiin on sitten voitettu vuonna 2011 vuoden hiihtokeskus titteli. Tuo titteli on kyllä komea, sen saamiseen ei vissiin tarvita kovin paljoa, valintaperusteet olisi hieno löytää jostain. Muta se siitä. Tuolihissi muuttaa tunturin luonnetta merkittävästi, käytännössä kaikki muut hissit, pohjoisankkuria lukuunottamatta ovat turhia. Neljässä minuutissa toppiin, tehokkuutta.

Rinteethän Pyhällä on hyvät ja monipuoliset. Ei tylsiä jollotuksia, vaan jokaisessa rinteessä on jyrkkyyden vaihteluita. Keppiapinat on aidattu omaan harjoitusrinteeseensä, eivätkä häiritse harrastelijoita. Rinteet oli ihan ok kunnossa, joskin laelta alkoi jää paistamaan läpi kun tuuli yltyi viikon loppupuolella. Rinteitä ei tosin ole kovin paljoa, näin viikon mittainen rinnelaskusessio pikkusen alkaa näyttämään puutteita rinnevalikoimassa. Tai ehkä enemmänkin vain lukumäärän puutetta.

Hinnathan Pyhällä oli samat kuin Rukallakin, eli aika kallista leikkiä. Mutta sen se ottaa. Ihmiset on mukavia, niitä on aika vähän ja ei tule näyttäytymisen tunnetta. Enemmän näitä yleisiä juttuja voi lukea vuoden 2010 postauksesta, ne eivät ole muutuneet miksikään.

Tällä kertaa testasin myös Pyhän vuokraamon. Nyt täytyy kyllä sanoa, että valikoima on aika ohuen ohut. Itse asetan tietysti haasteen koon 25 monovaatimuksella, mutta ”parempia” suksiakaan ei ollut tarjolla kuin yksittäisiä pareja. Kaksi tuntia 22e, kolme tuntia 30e.. Ei ole halpaa leikkiä tuo suksien vuokraaminen.

Mutta oli se antoisaa. Vuonna 2007 tuli täräyteltyä edellisen kerran alppisiteillä varustetuilla suksilla Engelbergissä ja silloin kävi niin, että auraillen piti tulla alas, kun en vaan meinannut päästä. Jälkikäteen Henkki rikkoi kyseiset sukset, kiitos siitä. Nyt Pyhällä sitten otettiin alppikamat vuokralle ja kokeilemaan, onko taidot laskematta jättämällä parantuneet. Joku Atomicin puikkari alle ja vuokraamon kumisaapasmonot jalkaan ja menoksi. Kaksi tuntia puikkaria sai kyllä hyvän fiiliksen päälle, homma jotakuinkin sujui ja oli jännää.

Otin toisenakin päivänä samat kumpparimonot (muuten todella synkät ja löysät pskat) ja vähän isommalla kääntösäteellä suksen, enää ei ollut niin hauskaa kuin edellisenä päivänä. Alkoi tämä iänikuinen kehittymisen vaatiminen, kun ei sisäsukselle saa vaan tarpeeksi painetta ja mikä on ja voi voi. Tosin tuuli oli sen verran paljastanut jään topissa, että itsevarmuutta testattiin tosissaan. Mutta tuli todistettua itselle kaksi asiaa: Alppikamoilla pääsee alas ja että en tuosta rinnelaskusta jotenkin saa kamalasti kiksejä (enää?).

Tuli myös huomattua, että tuollaisella vuokraamon löntsämonolla pystyi laskemaan ihan ok alppia. Miksi siis ottaa 150 flexillä oleva maailman jäykin ja pienin mono, mikä painaa joka paikasta, kun voisi ottaa tuollaisen jalkaan mukavan ja lämpimän monon.. Tosin sovittamaani naisten monoa (flex 70) kokeiltuani täytyy sanoa, että hieman jäykempi saisi kuitenkin olla, tarkoitus lienee kuitenkin, että monoon voi nojata (T1 Scarpa on jäykempi eteenpäin..)

SUMMA SUMMARUM

+ Asumus hyvällä paikalla
+ Kivat rinteet
+ Löytyi sopiva mono vuokraamosta
+ Hyvä offipotentiaali
+ Hyvä fiilis ja asenne

– Kallis
– Aika huono valikoima vuokraamossa
– Huonot lumet

JB SUOSITTELEE

 

Sport Conrad

Kaverini tilasi joulukuussa Sport Conradista itselleen telemark-välineet. Kengäksi Scarpan T1, siteeksi Rottefellan Cobra R8 ja sukseksi Dynastar Legend 4800. Näillä hän aloitti opettelemaan telemarkin ihmeitä.

No hyvinhän se onnistui. Ja laskija innostui.

Sitten olikin jo helmikuu ja viimeinen mäkipäivä Kolilla ennen kuin lähdin Sveitsiin. Oli sopiva välimallin keli ja sain lainata kyseistä settiä, kun oli tehnyt jo kauan mieli kokeilla. Ainut ehto oli, että hajoittaa ei saa. Olin kuitenkin siis omalla Garmontin kengälläni. Ja siinäpä ongelma olikin. Olen monesta ääreispaikasta rajoittunut, eritoten jaloista. Käytän laskukenkinä koon 25.5 kenkiä, eli monilla naisilla on isommat kengät. Tämä ei yleensä laskusuoritusta ole pahemmin haitannut, mutta tällä kertaa haittasi. Nimittäin R8:t olivat varustetut pitkillä tangoilla. Kuitenkin ruuvaamalla tangot niin lyhyiksi (virhe!) kuin mahdollista, kenkä asettui siteeseen napakasti.

184 senttiä pitkä Legend tuntui todella hyvältä sukselta. ~19m kääntösäde tarjosi uutta ihanuutta ja suksi oli helppo laskettava. R8 oli omaan G3 Targaani verrattuna todella jämäkkä ja hyökkäävä. Ensimmäinen lasku meni totutellessa, mutta toisella laskulla pääsin jo varsinkin loivemmilla osuuksilla yrittämään kanttaamista tosissaan. Leikkaavampi suksi oli jotenkin helpompi ajaa agressiivisemmin, tai ainakin se tuntui siltä. Kolmannella laskulla sitten ilo loppui.

Pielisen erittäin jyrkässä keskikohdassa vaihtaessani vasemmasta käännöksestä oikeaan käännökseen tunsin vaihdoin aikana vasemman siteen löystyvän ja menettävän tuntumansa. Horjahdin, mutta sain pidettyä tasapainon nojaamalla terveeseen sukseen koko painollani ja aurailemalla hitaasti alas. Luulin, että side oli vain auennut. Näin ei kuitenkaan ollut.

Alhaalla tutkimme vahinkoja. Vasemman siteen vasen tanko oli korkannut kierteiden läpi. Eli ne kierteet, jotka paljaassa kappaleessa (jossa ei ole sitä muovia päällä) ja jotka pitävät setin kasassa, olivat pettäneet ja vastakappale oli pamahtanut koko tangon läpi. Kierteet olivat menneet aivan tasaisiksi eikä niissä ollut enää ollenkaan pitoa. Rikki menivät. Toisestakin suksesta löytyi ongelma. R8 tankoja ei kuulemma saa koskaan kiertää loppuun saakka kiinni, kun niissä on sellainen ominaisuus, etteivät aukea. No, tätä ei kuitenkaan ohjeissa kerrota enkä sitä tuona päivänä tiennyt. Niinpä meillä oli sukset, joista toisen side oli rikki ja toisen side säädetty minun kengälleni. Kaverini ei näillä ihan hirveästi tehnyt.

Siinä vaiheessa mieleen tuli takuu. 5. laskupäivänä ei ole suotavaa kamojen korkkailla ihan miten sattuu. Kiinni ruuvaamista ei voinut tietää, joten takuuseen sekin ja jännittämään. Viestien vaihto Sport Conradin kanssa alkoi. Kaverin englannin kielen taito oli sen verran huono, että minä hoidin sähköpostittelua. Kuitenkin tuollaisista tangoista ja kierteistä puheminen oli ulkomaankielellä aika vaikeaa ja saksaa äidinkielenään puhuvat aspaajat Sport Conradin päässä eivät tienneet mistä puhun. Yritimme selvittää asiaa kuvin ja lisäviestein, mutta parhaimmillaankin he saivat vain osittaisen kuvan tapahtuneesta ja ongelmasta. Sitten he soittivat kaverilleni, joka puhuu ihan ok saksaa, mutta kuulemma ei osaa kirjoittaa (!). Asia jotenkin selvisi ja he pyysivät kaveriani lähettämään tangot heille.

Tänään sieltä soitettiin takaisin. Tangot oli tutkittu ja todettu vialliseksi. Takuun piikkiin lähti uudet tulemaan. Hiihtokaudesta katosi kuukausi, mutta joka tapauksessa takuuseen tulee uudet. Sport Conradilta hyvää palvelua. Todennäköisesti sinne suuntaan tulee jatkossakin siirtymään rahaa, joten tämän asian hoitaminen asiakasta tyydyttävällä tavalla hyödytti pitkällä tähtäimellä pääasiassa Sport Conradia.

Sport Conrad on siis turvallinen nettikauppa. Voin suositella.