Iskeydyin Tampereelle toukokuun alussa. Kohta kaksi kuukautta asuneena on hyvä aika koota yhteen kokemukset Tampereesta ja ihmisistä ja asioista. Eli: JB testaa: Tampere!
Olen vieraillut Tampereella pari kertaa vuodessa siitä lähtien, kun täytin 16 vuotta. Olen aina pitänyt kaupungista. Siinä on suuren kaupungin edut (kauppoja ja tavaraa on), mutta varsin vähän haittoja (liikkuminen helppoa, matka-ajat järjellisiä). Pisin yhtäjaksoinen aika ennen tätä keikkaa, jonka olen Tampereella viettänyt, oli 2 vuotta sitten, kun olin kesätöissä ja vietin 3 viikkoa Tampereella.
Ammattilaisia ja kaikkia hihhuleita, jotka yrittävät saada minua laittamaan rahaa johonkin, esimerkiksi ydinvoimalanostureiden valloituksiin, kaduilla kyllä riittää ja se on tietysti minulle, ujolle pikkukaupungin pojalle, uusi asia. Mutta nopeasti siihen tottuu. Greenpeacen tyypeille voi sanoa, etten tue ihmisten kiipeilyharrastuksia, Animalialle että olen lihansyöjä ja Amnestylle että olen ohjelmoija. Ammattilaisille en ole rahaa antanut, ilmeisesti tämän vuoksi he kostivat ja yksi tuli istumaan bussimatkalla viereeni. Tiukka kuivuneen kusipaskan haju täytti sieraimeni 30 minuutin ajan. Piti oikeasti keskittyä, ettei yököttänyt, vaikka en sinänsä ole herkkä hajuille. Tämän jälkeen (oikeasti!) rintaani sattui melkein viikon. Minkä lie keuhkopöhön sain, kun olin samassa ilmatilassa haisulin kanssa.
Tamperelaiset ihmiset ovat pääasiasssa mukavia. Kaupoissa myyjät juttelevat spontaanisti, ravintoloissa voi saada osakseen sopivaa kuittailua, jos ehdottaa, että nainen maksaa tämän pöydän ruuat. Ja niin edelleen. Ei ujostella, myyjät ovat reippaita ja iloisia. Tätä kuulin silloin, kun menin Lappeenrantaan. Etelä-Karjalainen ihminen on iloinen ja avulias. Sehän on vuoden paskapuhe. Lappeenrannassa kaupoissa palvelua saa vain, jos puhuu venäjää (ja ostaa paljon ja kallista). Tämä väite ei koske Tapiolaa (@ lpr), josta olen saanut aina erinomaista palvelua ja kädestäpitoa.
Joukkoliikennekin toimii, niin kuin tällaisessa pykälän verran isommassa kaupungissa pitääkin. Tosin kesäajaksi vähän harveni linjat, mutta vieläkin selviää. Yksi veto maksaa ilman alennuksia bussikortilla 1,40e, rahalla 2e. Lappeenrannassa bussi maksaa ilmeisesti 2,80e. Ihan vain noin vertailun vuoksi. Itse asun Tampereen perimmäisessä nurkassa Toasin asunnoissa (halpuus houkutti), sieltä joutuu bussilla tai filolla kulkemaan kaupunkiin. Laiskuuttani olen monesti tullut bussilla. Bussit ovat aikataulussa, bussikuskit ovat mukavia (tervehtivät), mutta hulluja. Meno on kuin Särkänniemessä, paitsi ettei ole turvavöitä eikä turvakaaria.
Vaan mitähän tarkoittavat bussiaikataulujen timantit saapumisaikojen edessä?
Mustamakkara, tuo kerran käytetystä ravinnosta uudelleen puristettu pötkylä, on jäänyt edelleen kokeilematta. Ennakkoluulot esteenä. Jo pelkkä ajatus ällöttää. Mutta voisihan se olla ihan hyvää, vaan ei ole minkään tason intoa kokeilla.
Baariosastoa on tullut kierrettyä aika nihkeästi, Laternassa kävin katsomassa Romancea (huono bilemesta). Onnelassa yksi hieno keikka, kyllä siellä ilmeisesti juomaa sai. Niin päättelin seuraavana aamuna. Itse paikasta ei niin ole hajua. Tytyjähän Tampereella on suhteessa pojuihin kai aika hyvin. Että varsinkin kaikille Lappeenrantalaisille vaan vinkkiä! Ei muuta kuin Pyynikin rannalle näyttäytymään sikspäkissä.
Terasseja on tullut testattua erilaisilla testitiimeillä. Eilisen huonon sään vuoksi testasimme Sipen ja Rytsiksen myös paikallisen nuorisobaarin (Passion) sisätilat, myös siellä oli hyvää seuraa ja juomaa.
Yhteenveto
+ Kiva kaupunki
+ Kivoja ihmisiä
+ Erityisen kivoja tytyjä
+ Kohtuuhintainen joukkoliikenne
+ Varsin kivat valikoimat ainakin urheiluliikkeissä
- Joku aktivisti yrittää jatkuvasti saada rahat pois
- Kaupassa tinkaajaa katsotaan kummeksuen
- Ammattilaiset busseissa
- Pikaruokalat (varsinkin mäk) ovat yhtä hitaita kuin normaalit ravintolat
