JB ruoka: Helposti ja nopeasti hyvää kalasta

UunikalaJasmon blogi seikkailee pitkästä aikaa taas ruuan maailmassa. Mitä tekisi ruuaksi, kun ei jaksa aina syödä pastabolognesea, tai nakkikastiketta tai makaronilaatikkoa tai – no, mitä nyt tässä meidän keittiössä usein on. Kanapastaa, jne.

Lidlistä ostettu puolentoista kilon kala ja stokkalta haettu uusi uunivuoka pääsi heti oikeuksiinsa, kun vaimoke väsäsi kunnon hyvät uunilohet yhdistelemällä omia visioitaan ja netin reseptejä. Käytännössä kalan valmistaminen on helppoa, aikaa menee vain 10 minuuttia ja sitten puoleksi tunniksi uuniin.

Ja oli oikein poikkeuksellisen  herkullista. Tässä vinkkiä myös friiraidereille, jotka asuvat murjussa, jossa on kuitenkin uuni. Vaikka kala onkin ehkä kalliimpaa, niin se on hyvää ja vaihtelevaa ja ennen kaikkea helppo valmistaa. Terveellistäkin.. ainakin periaatteessa, riippuen miten sitä siinä kermassa hölvää.

Alkuviikon ruoka onkin sitten tässä taloudessa nyt valmistettu, joten ei tarvitse iltaisin sitä stressata ;)

JB goes ruokablogi: Potku Kebab Heaven

Täten lanseeraan uuden kirjoitussarjan, JB Matkalla maailman yrjöttävimpiin keittiöihin, tai ainakin meidän työpaikan keittiöön. Mikroon. Henkilökohtainen kykenevyyteni syödä kaikkea pahvinmakuista mikrossa lämmitettyä pikaruokaa on kasvanut siihen mittaan, että on aika kertoa makukokemuksista muillekin.

Tänään mikrossa valmistui herkullinen Potku Kebab Heaven valmisruokavalmiste.

Kebabia

Kebabia

Olen maistanut muitakin Potkuja (niistä ehkä myöhemmin) ja tämä noudattaa samaa kaavaa. Semisti tulinen chilikastike peittää kaiken muun maun alleen. Niinpä voi hyvillä mielin niellä kaikki ne naudan rustot ja muut, josta liha on valmistettu. Esimerkkinä tämä kebabruoka, pahvista pitaleipää ja lihakuutioita(!). Annos on pienehkö, orastavaan nälkään ei saa tyydytystä tästä annoksesta.

Makukuvaus:
Pahvinen, tumma, voimakas

JB ei suosittele. Samalla hinnalla saa maksalaatikonkin.

JB ruoka: Kotihamppari

Kotona tehdyt hampurilaiset ovat pikahampurilaisiin verrattuna terveellisempiä ja maukkaampia ja lisäksi siinä saa itse vähän puuhastella. Suosittelen kaikille, vaiva on aika vähäinen, mitä nyt pihvit joutuu tekemään tai ostamaan valmiita. Oman pinoamisen tuloksena tuli tällaista jälkeä:

Hampurilaiset on hyviä, nam nam

Hampurilaiset on hyviä, nam nam

Ei hassumpaa. Majoneesi ei pursu yli, koska en pidä siitä NIIN paljoa. Väliin voi lisätä ananasrenkaan, josta pidän NIIN paljon. Ja se tekee myös hyvää ;)

Siis mä en kyllä syö tätä

Ilmeisesti enitenvituttaakaikki.blogspot.com blogi on saanut myös minut palaamaan blogini alkulähteelle, edes hetkeksi. Valittamaan.

Olen ollut pienestä pitäen aika tarkka siitä, mitä laitan suuhuni. En ole suostunut syömään eksoottisia kasviksia tai ruokia jotka kuulostavat tai näyttävät (musta makkara) epäilyttävältä. Vanhemmiten olen hiljalleen päässyt oireilusta, jos nyt en eroon, niin ainakin se haittaa vähemmän.

Koska tunnen nykyisin olevani ihan ok moniruokainen ja koko ajan kehityn, niin minua ärsyttää, jos kieltäytyessä jostain ruuasta tai mausta minua aletaan moralisoimaan. Pahinta on, jos esimerkiksi jätän salaattilautasesta jotain syömättä! Oletpa nirso. Pahinta on se, että poikkeuksetta moralisoija on joku, joka on itse vegekirkon perustaja, joka voi syödä ainoastaan auringonpaisteen ensimmäisillä hetkillä auringonkukasta valutetun kasteen tislettä.

Ei kuitenkaan kaikki kasvis/whatever -ruokavalioiset tätä tee tai ole ärsyttäviä. Pakko tämän verran lieventää, sillä minulla on monia ystäviä, jotka ovat ties millä ruokavaliolla pelastaakseen itsensä, maailman tai jotain vielä hienompaa.

Koska jokaisella on joku hieno ruokavalio, johon vedoten he voivat kieltäytyä ruuista, niin siksi aloitin nyt itsekin eräänlaisen ruokavalion. Jos joku kysyy, miksen syö jotain asiaa, niin syy tulee tässä: En syö mitään, mikä ei maistu hyvältä. Uskon siihen, että vaikkei se välttämättä paranna maailmaa, se parantaa elämänlaatuani.