JB testaa: Pyhä 2013

Telluleikkuri

Telluleikkuri

Suosittu JB testaa -sarja jatkuu taas. Tällä kertaa taas Pyhällä (ks. Pyhällä vuonna 2010).

Talviloman vietto jäi tänä vuonna huhtikuuhun ja tapahtui Suomessa Pyhällä. Pyhällä siksi, että se ei ole niin synkkä paikka kuin Ruka, tuo hiihtopaikkainhokkini. Siksi Suomessa, kun on tuota 5kk ikäistä jälkikasvua ja siksi Pyhällä, ettei tarvitse ajaa Leville tai Ylläkselle saakka. Ja Pyhällä on potentiaalisesti hyvää offia.

Tarjolla on ollut lunta kolmella tavalla: Jäisenä, korppuna ja jonain vielä synkempänä shittinä. Käytiin ensimmäisenä päivänä katsastamassa Pyhän runsaat offarivalikoimat Isokurun, Aittakurun ja pohjoisrinteiden pohjoispuolen osalta. Näiden kokemusten perusteella emme jaksaneet kiivetä Noitatunturille tai Karhunjuomalammelle. Mutta potentiaalia on. Pitäisi joskus osua hyvällä kelillä taas Pyhälle..

Pyhällähän on uusi kuuden hengen tuolihissi, joka on EU-rahalla rakennettu ja jonka ansiosta vissiin on sitten voitettu vuonna 2011 vuoden hiihtokeskus titteli. Tuo titteli on kyllä komea, sen saamiseen ei vissiin tarvita kovin paljoa, valintaperusteet olisi hieno löytää jostain. Muta se siitä. Tuolihissi muuttaa tunturin luonnetta merkittävästi, käytännössä kaikki muut hissit, pohjoisankkuria lukuunottamatta ovat turhia. Neljässä minuutissa toppiin, tehokkuutta.

Rinteethän Pyhällä on hyvät ja monipuoliset. Ei tylsiä jollotuksia, vaan jokaisessa rinteessä on jyrkkyyden vaihteluita. Keppiapinat on aidattu omaan harjoitusrinteeseensä, eivätkä häiritse harrastelijoita. Rinteet oli ihan ok kunnossa, joskin laelta alkoi jää paistamaan läpi kun tuuli yltyi viikon loppupuolella. Rinteitä ei tosin ole kovin paljoa, näin viikon mittainen rinnelaskusessio pikkusen alkaa näyttämään puutteita rinnevalikoimassa. Tai ehkä enemmänkin vain lukumäärän puutetta.

Hinnathan Pyhällä oli samat kuin Rukallakin, eli aika kallista leikkiä. Mutta sen se ottaa. Ihmiset on mukavia, niitä on aika vähän ja ei tule näyttäytymisen tunnetta. Enemmän näitä yleisiä juttuja voi lukea vuoden 2010 postauksesta, ne eivät ole muutuneet miksikään.

Tällä kertaa testasin myös Pyhän vuokraamon. Nyt täytyy kyllä sanoa, että valikoima on aika ohuen ohut. Itse asetan tietysti haasteen koon 25 monovaatimuksella, mutta ”parempia” suksiakaan ei ollut tarjolla kuin yksittäisiä pareja. Kaksi tuntia 22e, kolme tuntia 30e.. Ei ole halpaa leikkiä tuo suksien vuokraaminen.

Mutta oli se antoisaa. Vuonna 2007 tuli täräyteltyä edellisen kerran alppisiteillä varustetuilla suksilla Engelbergissä ja silloin kävi niin, että auraillen piti tulla alas, kun en vaan meinannut päästä. Jälkikäteen Henkki rikkoi kyseiset sukset, kiitos siitä. Nyt Pyhällä sitten otettiin alppikamat vuokralle ja kokeilemaan, onko taidot laskematta jättämällä parantuneet. Joku Atomicin puikkari alle ja vuokraamon kumisaapasmonot jalkaan ja menoksi. Kaksi tuntia puikkaria sai kyllä hyvän fiiliksen päälle, homma jotakuinkin sujui ja oli jännää.

Otin toisenakin päivänä samat kumpparimonot (muuten todella synkät ja löysät pskat) ja vähän isommalla kääntösäteellä suksen, enää ei ollut niin hauskaa kuin edellisenä päivänä. Alkoi tämä iänikuinen kehittymisen vaatiminen, kun ei sisäsukselle saa vaan tarpeeksi painetta ja mikä on ja voi voi. Tosin tuuli oli sen verran paljastanut jään topissa, että itsevarmuutta testattiin tosissaan. Mutta tuli todistettua itselle kaksi asiaa: Alppikamoilla pääsee alas ja että en tuosta rinnelaskusta jotenkin saa kamalasti kiksejä (enää?).

Tuli myös huomattua, että tuollaisella vuokraamon löntsämonolla pystyi laskemaan ihan ok alppia. Miksi siis ottaa 150 flexillä oleva maailman jäykin ja pienin mono, mikä painaa joka paikasta, kun voisi ottaa tuollaisen jalkaan mukavan ja lämpimän monon.. Tosin sovittamaani naisten monoa (flex 70) kokeiltuani täytyy sanoa, että hieman jäykempi saisi kuitenkin olla, tarkoitus lienee kuitenkin, että monoon voi nojata (T1 Scarpa on jäykempi eteenpäin..)

SUMMA SUMMARUM

+ Asumus hyvällä paikalla
+ Kivat rinteet
+ Löytyi sopiva mono vuokraamosta
+ Hyvä offipotentiaali
+ Hyvä fiilis ja asenne

– Kallis
– Aika huono valikoima vuokraamossa
– Huonot lumet

JB SUOSITTELEE

 

JB testaa: Pyhä 2010

Minulla on Suomessa kaksi hiihtokeskusta, joissa haluaisin käydä ja joissa en ole käynyt: Pyhä ja Pallas. Enää vain Pallas on käymättä. Pallas on siitä lupaavan kuuloinen paikka, ettei sillä oikein kunnon nettisivujakaan taida olla. Mutta se Pallaksesta, JB sai menneellä viikolla mahdollisuuden lähteä jyristelemään pakettiautolla kolmestaan melkein 2000 kilometria ja kukapa siitä voisi kieltäytyä. Täältä tullaan Pyhä!

Jos Koli on Suomen Chamonix, niin Pyhä on .. Lapin Koli. Lumetukset kesken vaikka pakkasta on ollut ties kuinka kauan, ruuhkaa ei missään – tai ei oikeastaan juuri ketään missään. Tällä kertaa hiihtoretki oli poikkeuksellisesti hiihtopainotteinen ja viihde jätettiin vähemmälle – aivan kuin vaihtoehtoja olisi edes ollut. Niinpä hiljaisuus rinteissä ja jonojen puute oli viehättävä yhdistelmä.

Työntekijöilläkään ei ollut kiire. Moderni teknologia oli tehnyt hissimiehen turhaksi ja lipunmyynnissä jäbällä oli aikaa tarinoida laseista, kypäristä ja sitten kun huomasi, että meille pitäisi antaa alennusta kaikesta, niin hiihdosta, Pyhän mahdollisuuksista ja reikäisistä Sweetin housuista. Paikka haussa. Jotenkin ei edes yhtään ärsyttänyt, kun kaveri sanoi, että hinnat joilla kauppaa käydään lukee tuotteissa, että turha siun etelän hetelmä o tulla siihen hyppimään. No, Pyhällähän oli kaksi yhden hinnalla kampanja ja hiihdimmekin varsin järkevään hintaan, joskin meitä oli tyhmästi vain 3 kpl, niin ei saatu täyttä etua.

Pyhällä hyvää hiihtoa

Hyvää hiihtoa Pyhällä tutkii Knomppi

Pakettiauto antaa mahdollisuuksia ylivoimaiseen gearin ylilastaamiseen, joten sitähän sitten otettiin. Tosin Matson hannaamisen takia ei otettu väkisinhiihtosuksia, vaikka tilaahan olisi ollut.  Vivaro kulutti matkalla vähän vajaa 8,5l/100km, joten siitäs saitte ituhipit!

Laskin koko reissulla tasan yhden rinteen. Rinnesuksia ei olisi siis tarvinnut ottaa mukaan, mutta tulipahan otettua. En kyllä laskenut tuotakaan rinnettä rinnesuksilla, vaan väsynein reisin M999 elaneilla. Mutta hyvän tuntuiset rinteet Pyhällä on. Jyrkät mäet ja vanha tuolihissi eivät olleet auki, kiitos tuulen, joten kovin montaa rinnettä en nähnyt, mutta profiili on mukavan vaihtelevaa, silti viettävää. Tosi mukavan oloista. Ehkä yksi rinneilta olisi voinut olla kohdallaan, mutta kun toimistotyöläisen reidet ja polvet on aivan valkoista lakritsia muutaman tunnin mettähössötyksen jälkeen, niin minkäs teet.

Nimittäin offarilaskua Pyhällä oli kivasti.

Matso laskee Pyhällä putikkaa

Matso & putikka & Pyhä

Pyhällä on kai kaksi paikkaa, mihin Turistitkin osaavat, Aittokuru ja Isokuru, tai jotain tuollaista. Isokuru oli sikäli tuulen armoilla (tai sinne meno), että jos sinne olisi menty, olisi se laskettu vain kerran. Mutta eipä menty, koska siellä ei saa liikkua suksin, joku kansallispuistohan se. Ja siellä Elan olisi ollut 25 milliä liian kapea suksi, joka olisi vaan jäänyt harmittamaan. Sumolla elämä olisi vaan niin paljon helpompaa, paitsi takaisin skinnatessa.. Lunta siellä vaikutti olevan paljon. Muodostelmien ja lumirakenteen perusteella voi ehkä heittää villin veikkauksen, että se tänä vuonna talven edetessä vielä humpsahtaa alas, kokonaan tai osittain. Kannattaa siis vähän varoa.  Joku maisemareittihän siellä alla menee.

Aittokuru ei sen sijaan ollut suojeltu ja soramonttumaista olemusta käytiin ihailemassa pari kertaa aivan pohjalta saakka. Lunta oli paikoittain todella paljon, mutta mitään varsinaisia pohjia ei ainakaan kivisillä alueilla tuntunut olevan ja sen kuuli. Erilaisia variaatioita siinä hiihtämällä saatiinkin kulutettua, ei yksi, eikä kaksi vaan kolme kokonaista hiihtopäivää. To-pe ei paljon ruuhkaa ollut, lauantaina oli jo muutama muukin, mutta ehkä 5.

Ja se oli outoa. Miksi siellä oli niin vähän offarityyppejä? Ja mikä niiden asennekin oli? Rinnekahviossa tultiin ehkä vaan heittämään läppää, eikä jurotettu ja mulkoiltu toisia, jotka melko varmasti just kävivät laskemassa yhden linjan iteltä pois. Paikalliset eivät käyneet katkomassa suksia ja muutenkin tosi rento meininki. Mitäs tämä on? Ei tämmöiseen osaa suhtautua. Pitäisi mennä itse kausariksi Pyhälle vähän ärisemään ja tuomaan sitä Ison Maailman meininkiä.

Knomppi hiihtää hyvää putikkaa Pyhällä

Knomppi hiihtää hyvää putikkaa, jossain Aittokurulaisen suunnalla

Keli ei aivan ollut täydellinen. Topissa tuuli ja keli oli sinkkinen ja kuvaaminen oli aivan turhaa, paitsi viimeisenä päivänä aurinko välillä vilahteli ja kannoin sitten kameraa mukana. Otokset nyt toimivat lähinnä todistusaineistona siitä, että putikkaa oli, vuoden hiihtokuvaa ei nyt ehkä saatu. Harmi kun ei paistanut aurinko, tosin kameragearissakin on jälleen vajausta.. Aina vähän edellisestä jäljestä sivummalle siirtyessä sai oman siivun, siinä olisi ollut kiva kuvatakin. Mutta opin taas paljon, kuvaamisesta.

Simo aikoinaan mulle on kuvaamisesta opettanut yhden asian, eli että kameralaukku kiinni kuvatessa rinteessä. No, se on hyvä neuvo. Alas laskevan kuvauskohteen (urpon) lumet kun heittää reppuun ja kameralaukkuun, niin seuraavat pari tuntia saakin istua MaailmanKuivaimen alla. No, no worries, mitään ei hajonnu ja muistutti taas, että perusasiat on perusasioita.

Pyhähän on joku 180km Rukalta. Tuolla lisäajomatkalla saa oikean tunturin, hyvän profiilin, mahdollisuuden offarivetoon ja hyvän rennon mestan. Minkä ihmeen takia me oltiin nytkin joulukuussa Rukalla?

YHTEENVETO
Kiitämme:
+ Profiili
+ Fiilis
+ Putikka

Moitimme:
– Saakeli kun jomottaa polvia, kun päivät seisoo ankkurihississä pohjat ruvella olevien läskien suksien kanssa
– Lippujen hinnat (päivä 33e)
– Hissimiehetön hissi, jolla Etelän Turisti ei osaa mennä yksin