Media rikki, politiikka rikki, Suomi rikki?

Everything is borken

Tätä meininkiä on kyllä ollut melkoista seurata viime aikoina. Meininki on lähtenyt ihan lapasesta nimenomaa tämän uuden hallituksen virkaanastumisen jälkeen.

Enää kukaan ei ilmeisesti hae konsesusta, vaan punchlinejä someen tai loukkaantumisvoivotteluja. Stubb taisi sanoakin, että konsensuksen aika on ohi. Ehkä hän ei tarkoittanut ihan tätä.

Kirjaanpa muutamia havaintojani:

Onko opposition käytös aina ollut samanlaista kuin nyt on ollut? Että vaikka itse on oltu tekemässä päätöksiä, joita nyt on jatkettu tai pantu liikkeelle, niin nyt kaikki asiat haukutaan? Erityisesti Vihreiden Ville Niinistö on muuttunut järkipoliitikosta huutavaksi räksyttäjäksi, jonka myötä ainakin minun silmissäni hänen arvostuksensa on merkittävästi laskenut. Aikaisemminhan Ville oli älymystösektorissa.

Oppositiossa Vasemmistoliitto valitti asioista heti uuden hallituksen tullessa valtaan, vaikkei itse ollut edes puhunut niistä aiemmalla kaudella, jolloin oli itse (kyvyttömässä) hallituksessa. Todellisia vaihtoehtoja ei kuitenkaan esitetä, ainakaan tarkempia vaihtoehtoja kuin että ”me elvyttäisimme”.

Valitusten sisältö opposition suunnalta on ollut ihan typerää. Tarkoitan sitä, että vaikka monissa opposition jutuissa on varmasti järkeäkin, niin ne esitetään siihen tapaan, että mitään rakentavaa niistä ei saa.

Viimeisin älynväläys tietysti AKT:n lakkoilu ja uhittelu, että Demarit saisi tuntea olevansa voimansa tunnossa.

Miksi tämä homma on näin lapsellista? Ei se ollut näin lapsellista vielä 10 vuotta sitten, vai muistanko vain väärin?

Yksi median tekemä hieno viritys oli tämä, kun Sipilä totesi, että aina löytyy dosentteja vastustamaan, ihan sama mitä tekisi. Tästä kielikuvasta sitten alettiin vääntämään ja alettiin haastattelemaan dosentteja, että mitäs nyt ootte tästä mieltä. Media aisti, että nyt tässä on vastakkainasettelu, nyt uutisoidaan tästä!

Tämä on minusta merkillepantavaa. En yritä puolustella Sipilää, hänen kokemattomuutensa on tässä puolen vuoden aikana taitanut vähän näkyä. Sipilällä oli ideoita ja toimeenpanoideoita, mutta ei ehkä käsitystä siitä, miten tämä härveli toimii tai nimenomaa ei toimi.

Mutta takaisin vastakkainasetteluun. Enää ei ole tärkeää se, että mitä henkilö tarkoitti, vaan se, että voidaanko sanoista vääntää joku tulkinta, josta joku voi loukkantua. Ehkä Sipilänkään lausahdus ei ollut oikeasti dosenteille suunnattu, vaan siihen, että tässä maassa uudistuksia on yritetty nyt jonkin aikaa tehdä ja ihan jokaista joku taho, oli professori tai ei, vastustaa. Vastustettiinpa rikesakkojen korotustakin eriarvoittavana asiana.

Ja kaikki varmaan ymmärsivät tämän. Mutta dosenttijahdilla saatiin kai klikkauksia. Tämä on niin vähä-älyistä hommaa, että en keksi mitä pitäisi tehdä. Kun ei niitä uutisia voi varmaan jättää lukemattakaan.

Ainut joka tässä koko kentässä on loistanut edukseen kuin majakka, on Vihreiden Osmo Soininvaara. Hän kirjoittaa säännöllisesti Suomen Kuvalehteen pohdiskelevia kolumneja, joissa harvoin lausutaan absoluuttisia totuuksia. Kaipaisin politiikkaan ja mediaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ainoastaan hae itselleen voittoa, vaan oikeasti yrittävät parantaa maailmaa. Kokoomuksen ja Keskustan SOTE-kiistasta hienosti selvisi, että vaikka uuttakin verta ko. puolueissa on, niin vanhat jarrut haluaa edelleen pelata valtapelejä, ihan sama mitkä ovat panokset.

Ja samaa hommaa tekee nyt sitten AY-liikkeet, EK ja ties mitkä edunvalvojat, jotka kaikki ovat ilmoittaneet tietysti heti suureen ääneen, että mistään eduista ei luovuta ja siten tekevät heti läpsystä neuvottelut mahdottomiksi. Siitä sitten työelämää uudistamaan. Mutta kuitenkin on muistettava vastustaa hallituksen ajamia pakkolakeja, koska ne on tosi ikäviä. Vaikkei itsekään saada mitään aikaan.

Tämä on hämmentävää. Nyt tarvittaisiin oikeasti valtiomiehen liikkeitä, nyt pitäisi varmaankin Saulin astua kuolevaisten joukkoon ja alkaa luovimaan hommia siten, että eri osapuolet pystyisivät tekemään jotain muutakin kuin keräämään pisteitä. Presidentin sekaantuminen asioihin saattaisi olla niin poikkeuksellista, että se oikeasti auttaisi.

Tai sitten ei. Ehkä AKT-menisi lakkoon, varmuuden vuoksi vaikka.

Stubbin aivopierun jälkeen somessa ja jossain uutisessakin puhuttiin faktojen tarkistamisesta. Suomessa on faktabaari mutta sillä ei valitettavasti ole tarpeeksi resursseja. Faktoja kun pitäisi tarkistaa paitsi poliitikoiden puheista, niin myös lehdistöstä. On hämmentävää, että media ei haasta poliitikkoja juurikaan, vaan lähinnä painaa sen, mitä he sanovat, ja jos tarkentavaan kysymykseen ei vastata, niin sen ei anneta häiritä.

Miksei mikään lehti uutisoinut, että ”Jos Stubb olisi nainen, hänet olisi pakotettu jo eroamaan”. Tai jotain vastaavaa. Miksi mikään lukemani kunnollinen lehti ei selkeästi ja suorasanaisesti tuominnut Stubbin tekoa? Tai sana ”tuomita” on huono, koska yhdessä lehdessä tuomitaan tätänykyä ainakin 50 eri asiaa jokaisessa painoksessa. Yleensä tyhjänpäiväisiä Anttilan verkkokauppatuomitsemisia. Tässä tapauksessa olisin halunnut, että pääkirjoitukset olisivat täyttyneet selkeistä kannanotoista, eikä hymistelystä.

Mediassa ei uskalleta olla mitään mieltä, koska ajatellaan, että se ei ole median tehtävä, median pitää olla tasapuolinen ja -painoinen. Sen vuoksi rokotusuutisessa pitää tasapuolisuuden nimissä sitten aina haastatella jotain hullua, joka vastustaa rokottamista. Onneksi on alettu ymmärtää, että näin ei voi maailma maata. Korjausliikettä ei kuitenkaan ole vielä keksitty.

Toisaalta median on vaikea olla mitään mieltä, kun kukaan Oikeasti Merkittävä hahmo ei tunnu olevan mitään mieltä. Jossain lehdessä perättiinkin isojen yritysten edustajilta mielipiteitä julkiseen keskusteluun. Ne kun loistavat poissaolollaan, julkisessa keskustelussa yleensä suurinta ääntä pitävät ne, jotka tekevät sen toisten rahoilla ja lisäksi haluaisivat toisilta lisää rahaa ja jakaa sitä itsensä haluamiin paikkoihin.

Timo Soinille pitää antaa rispektiä tässä showssa. Hän on moneen kertaan hallituksen poukkoiluissa sanonut, että Perussuomalaisilla on oma kantansa, mutta että he neuvottelevat. Aivan. Syynä tietysti on perussuomalaisten tietty heikkous tällä hetkellä, mutta siitä huolimatta se olisi sellainen tapa toimia, mitä ehkä useammalta taholta toivoisi. Että ollaan valmiita neuvottelemaan ja jopa (oho) luopumaan joistain omista tavoitteista, jos ymmärretään, että se on kannattavaa kaikille. Ja että saadaan niitä itselle kaikkein tärkeimpiä asioita eteenpäin.

Erityisesti AY-firmat ja EK pelaa nyt sellaista vanhan maailman peliä, jota nykytyöläiset (ainakaan nuoremmat) eivät tunne lainkaan omakseen. Arjessa työntekijä ja työnantaja ovat samalla puolella, pelaavat samaan maaliin ja on vaikea ymmärtää miksi liittotasolla asioista tulee niin vaikeita. Okei, työnantajia (kuten myös työntekijöitä) on monenlaisia ja yleistäminen on vaarallista, mutta olen sitä mieltä, että harva nuorempi yrittäjä / omistajakaan ajattelee, että hän voi kyykyttää työntekijöitä, vaan pitää työntekijöitä nimenomaa tärkeänä voimavarana.

*****

Aikamoista ajatusten virtaa tämä nyt oli, mutta jos jotain saisi pyytää joululahjaksi, niin se olisi maltillinen ja älykäs keskustelu eri tahojen kesken niistä asioista joista heidän pitää sopia, jotta Suomi 2020 on muutakin kuin kehitysmaa. Tämä koskee niin poliitikkoja, mediaa kuin työelämän liittojakin.

Mutta pelkään, että paketissa on pelkkiä risuja.

Median voiman vastavoima

Olen mielenkiinnolla seurannut hallituksen muodostamista ja siihen liittyviä neuvotteluita. Samalla olen lukenut muutamiakin juttuja lehdestä asiaan liittyen. Olisikohan ollut Timo Soini, joka lehdessä sanoi, että televisioidut vaalitentit on pelleilyä.

Se on muuten juuri niin. Tänä vuonna haastettiin puheenjohtajia. Joku mahdoton tilanne ja minuutti aikaa reagoida, mitä teet? Mittaako tämä jotain sellaista, jota äänestäjä haluaa edustajastaan?

Entä toimiiko vaalitentit alkuperäisen tarkoituksensa mukaan, jos niissä on kahden minuutin supertenttejä, jossa joku haastaa jonkun toisen. Käytännössä laukaistaan pari argumenttia päin toisen naamaa ja sitten se on ohi.

Yleisö hurraa?

Olen myös sattumalta katsonut suoria tiedotustilaisuuksia hallituksen muodostamiseen liittyen. Tänään Alexander Stubb sanoi jotakuinkin näin: ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa, mutta joskus Suomen on ajateltava itseään” (no ei ole kyllä kovinkaan suora lainaus, mutta ajatus tuo).

Mediaan oli quotattu ”Joskus isänmaan etu menee käsikynkkää EU:n edun kanssa”. Eli koska Alex on profiloitu EU-myönteiseksi jampaksi, toimittaja ei lisännyt turhaan tuollaista pehmentävää lausuntoa, vaan typisti omasta mielestään varmaan nokkelasti.

Sama koskee perussuomalaisia. Jos Halla-aho puhuu kaksi tuntia ja sanoo sivulauseessa että maahanmuuttoa pitäisi vähentää, otsikko on jotakuinkin niin että ”Halla-aho taas maahanmuuton kimpussa” ja loput 1:59 unohdetaan.

Media antaa valtavan yksipuolisen kuvan henkilöistä, jotka johtavat tätä maata tai ovat muuten merkittäviä. Jokainen varmaan muistaa, kuinka uutisoitiin, että Wahlroos haluaisi verottaa vapaa-aikaa! Jossain lähteissä siihen viitattiin enemmän, jossain vähemmän huumorilla. Wahlroosin kirjassa konteksti oli kuitenkin hyvinkin akateeminen, eikä mikään todellinen ehdotus.

Itseasiassa Wahlroos on yksi parhaita esimerkkejä siitä, kuinka asiayhteydestään irroitettuna tietynlaisesta akateemisesta pohdiskelusta on hyvä vetää otsikoita, kuten, että 80% ihmisistä on idiootteja.

Mitä tässä nyt sitten yritän sanoa?

Sosiaalinen media on monessa kriisiviesintätilanteessa ohittanut perinteisen median tarjoamalla suodattamatonta viestitulvaa, jossa suodatus jää viimeisen vastaanottajan harteille tai vastaanottaja voi odottaa tunnin pari, jotta jokin oikea media tekee suodatuksen hänen puolestaan. Some on täynnä viestejä, jotka ovat omasta mielestään virallisen totuuden vastaisia ja paljastavat varjeltuja salaisuuksia tai salaliittoja.

Mutta siellä on paljon myös asiaa. Kuka tahansa voi kysyä vaikka Sipilältä, että miten se keppanavero nyt oikeasti menee. Ja hän voi vastata suoraan, niin että kaikki halukkaat sen näkevät, ilman medialaseja.

Tämän luulisin lisääntyvän.

Vaalitenttejä arvosteltiin kovasti yleisön puolesta, mutta myös poliitikkojen suunnasta. Ei ole aikaa perustella ajatuksiaan, tilaisuudet ovat kilpahuutoa ja hostit ovat urpoja.

Miksei puolueet sitten itse tekisi vaalitenttejä? Miksi etujärjestöt eivät tee itse vaalitenttejä?

Tyhmä kysymys, sillä jonkin verranhan niitä tehdään. Esimerkiksi Yle Areenasta pystyi nyt vaaleissa seuraamaan maailman huonoiten tuotettua vaaliohjelmaa Aamulehden tiloista. Ääntä ei kuulunut, kysyjien puhe ei kuulunut, kuva oli pimeä. Ei vakuuttanut.

Toisaalta tehdään paljon tilaisuuksia, joita ei taltioida. Tällaisia järjesti jopa asuntoja rakennuttava SATO. Muuten hyvä, mutta nämä kuuluisi tallentaa youtubeen tai johonkin vastaavaan mediaan. Kiertuita kävi yliopistoilla, ihmisten kodeissa, vaikka missä. Onko kaikki saatavilla nyt videomuodossa jostain?

Entä miksei vaalitenttejä ole enemmän ja erilaisilla kokoonpanoilla? Miksei vaikkapa pienpuolueet järjestäisi omia kilpailevia vaalitenttejä ja julkaisisi niitä Youtubessa – voisi saada julkisuutta muutenkin kuin kainalopieruilla.

Tai miksei vaikkapa Vasemmistoliitto kutsuisi tenttiin demareita ja vihreitä ja puhuisi elvytyksestä (noin viime vaalien teemaa mukaillen). Ehkä heillä sitten olisi ollut aikaa, yleisöä ja mahdollisuus avata elvyttävän talouspolitiikan ydin. Ja saada kannatusta.

Toisaalta vaikkapa Vihreät ja Keskusta olisivat voineet järjestää oman vaalitentin ja käydä heitä erottavia asioita kunnolla läpi. Heittää muutakin kuin lainit että ydinvoima alas ja että turpeella kaukolämpö kuntoon.

Ideanani on se, että sopivat studiot ja laitteet ovat kohtuullisen edullisia hommata ja videon tallentaminen vaikkapa Youtubeen ei maksa mitään. Siihen voi palata myöhemmin, siihen voi viitata Twitterissä ja muualla sosiaalisessa mediassa ja mikä tärkeintä: ehdokkaat ja puolueet saavat valita puheenaiheet, eikä tarvitse televisiossa aina vaan rankuttaa, että miksi ette kysy minulta ja miksi puhumme tällaisesta tyhmästä aiheesta.

Näkemykseni mukaan nimenomaan pienemmällä väkimäärällä tentit toimisivat, niissä voisi olla paikallisuutta (koska paikallisestihan sitä äänestetään) ja kysymyksiä voitaisiin poimia vaikkapa yleisöltä (jos voidaan tarjota livestream). Mikään tästä ei ole kovin vaikeaa ja konsepti on helposti monistettavissa.

Nyt ehdokkaat ovat alistuneet Ylen neljän minuutin vaalivideoon (jonka jotkut käyttivät ”hauskasti”). Mitäpä jos he tekisivät oikeasti mielenkiintoisia videoita, vaikkapa sitten saman puolueen edustajien kesken (asioiden keskustelutilaisuus), jossa olisi mahdollisuus polveilevasti avata agendaa. Jos olen vaikka kiinnostunut äänestämään Jutta Urpilaista, katsoisin varmasti tentin jossa hän olisi mukana, vaikkapa sitten vaan saman puolueen edustajien kanssa.

Ainakin minä katsoisin niitä innostuneemmin, kuin Rehnin makuuhuoneriitoja.

Vaalit 2015 – Ketä äänestäisin

Teuvo

Aiemmassa postauksessa kuvasin omaan angstiseen tyyliini äänestämisen haasteita ja syitä, miksi en äänestä joitain puolueita. Siitä on jo vähän vettä virrannut ja työtä äänestyspäätöstä varten on tehty.

Aloin tänään miettimään aiempaa postaustani ja sitä, että mitä minä oikeastaan ehdokkaan mielipiteiltä haluan? Aikani pyöriteltyäni ajatuksia, huomasin että minulla on oikeastaan ihan vain muutama asia, jotka mielestäni selvittävät hyvin, onko ehdokas minun makuun vai ei.

Ei vastusta ydinvoimaa. En ole ydinvoiman kannattaja, mutta kannatan pragmaattista lähestymistä energian tuotantoon. Tällä hetkellä helpoin tapa päästä sähkön tuontannossa käytettävästä hiilestä eroon on ydinvoima. Ydinvoimaa tukee myös se, että sitä rakennetaan yksityisellä rahalla ja valtio saa oikein rahaakin verojen kautta. Uusiutuvaa energiaa käyttävät ratkaisut ovat taas valtion tukemia ja parhaimmillaan myös jokaista kilowattia tuetaan.

Uusiutuvan energian kehittämistä ja kokeiluita ei pitäisi kuitenkaan missään nimessä lopettaa. Jos kiihkoaa ydinvoimaa vastaan tai puolesta, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Kannattaa ”tasa-arvoista” avioliittolakia. En sinänsä kannata lesboliittoja tai homoliittoja tai mitään muitakaan liittoja, mutta minusta on käsittämätöntä, että vuonna 2015 valtio kuvittelee voivansa määrätä, mitä kaksi (tai useampi) aikuinen ihminen keskenään tekee ja miksi suhdettaan kutsuu. Jos vastustaa uutta avioliittolakia, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Haluaa keventää sääntelyä. Tätähän kaikki haluavat, vaikka kukaan ei tiedä mitä pitäisi karsia. Syrjässä vaaleista kiteytti tämän hyvin: Voitaisiin kysyä sieltä ruohonjuuritasolta, pienyrittäjiltä, alkoholitarkastajilta jne. mikä on turhaa ja lähteä siitä katsomaan. Koska ainakin sieltä ruohonjuuritasolta näyttää siltä, että on paljon turhaa. Jos ei löydä mahdollisuuksia keventämiseen, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Haluaa vapauttaa anniskelua. Tämä oikeastaan liittyy tuohon aiempaan, mutta mielestäni tuo on niin oleellinen asia, että nostan sen vielä erikseen. Koko alkoholivero ja -laki on niin vääristynyt, että oikein ihmetyttää. Mielestäni kaljaa pitäisi saada myydä kaupassa vuorokauden ympäri (tai millon nyt sattuu huvittamaan), mielestäni baarit saisi olla auki vuorokauden ympäri (tai milloin nyt sattuu huvittamaan) ja mielestäni alkoholin hinta pitäisi olla sellaista, ettei sitä kannata lähtee pakettiautolla hakemaan Virosta. Jos haluaa jatkaa tätä kukkahattuneuvosliittomeininkiä, on aivan selvää, että on täysin pihalla.

Nyt joku pääsee jo sanomaan, että miksi puhun lillukanvarsista, kun pitäisi taklata oikeita ongelmia, kuten Suomen talouden viat. En minä tiedä, kuinka talous oikaistaan, mutta olen sitä mieltä, että jos päättäjä on noista yllä olevista asioista kanssani samaa mieltä, ei se voi muissakaan asioissa aivan pelkkä urpo olla.

Olen myös sitä mieltä, että taloudesta päätetään Arkadianmäellä yhä vähemmän, globaali talous vie 200 kravattikaulaa kuin pässiä narussa, jos sille päälle sattuu. Siksi on oleellisempaa, että ehdokkaan perusarvot ovat linjassa mun kanssa, kuin se, mitä hän haluaisi juuri nyt tehdä. Lisäksi, nollasopimukset sun muut ovat sen verran monisyisiä juttuja, että niistä on aika vaikeaa muodostaa absoluuttisen oikeaa mielipidettä. Joten unohtakaamme ne.

No näillä yllä olevilla perusajatuksilla vaalikoneet antaa minulle Suomen kainalopierupuolueen (eli Piraatit) ja Persuja. En tiedä. Kenties sisälläni asuukin iso persu. Siksi tämä angstisuus varmaan välillä kuplii.

Pitäisikö sitten äänestää kainalopierujen puolesta?

 

Vaalit 2015

Pakollinen vaalipäivitys.. Pakko sanoa, olin jo vuosi sitten oikeassa.

Katsoin eilen MTV:ltä jotain tositv-sekoilua, jota vaaliohjelmaksikin väitettiin. Siinä puhuttiin keskioluesta ja siitä, minkätyyppisestä kaupasta sitä saisi ostaa. Twitter saikin siitä täydet lämmöt päälle suomalaisten huutaessa, että puhukaa jostain muusta, jostain sellaisesta missä on järkeä.

On totta, että keppanakeskustelu on melkoinen ankka. Mutta se paljastaa kuitenkin edustajaehdokkaissa jotain, eli sen, minkälaisia älynväläytyksiä tästä tulee sanottua. Se saattaa paljastaa, että ehdokas on täysin urpo. Ja jos ehdokas on yhdessä asiassa täysin urpo, nk. Jasmon teesin mukaan hän on todennäköisesti sitä myös useassa muussa asiassa.

Olen yhä enemmän sitä mieltä, että asiasisältöjen sijasta pääpaino ehdokasvalinnalla pitäisi olla hänen periaatteissaan, ajatuksissaan ja siinä, kuinka hän hahmottaa maailmaa. Ja yhä enemmän siinä, että mitä puolue tekee tai on tekemättä. Koska minä en osaa ratkaista Suomen talouden umpisolmua, niin pelkään ehdokkaita, jotka jotenkin kansantajuisesti väittävät sen voivansa tehdä. En usko ja vaikutatte paisteilta.

Kieltämättä puoluevalinta on tänä vuonna ainakin yhtä vaikeaa kuin ennen.

Pave on nokkela äijjä ja sen vuoksi vasemmistoliiton jutut ovat jaksaneet minua hieman edes kiinnostaa. Eilisen ”väittelyn” Li Andersson oli niin raskas hahmo, että muistin taas etten usko vasemmistoliiton idologiaan.

Demarit on sitä mieltä, että tässä talouteen tulisi mukava ruiske kun vähän korotettaisiin veroja. Ei tullut kauppoja. Sinänsä Jutalla oli jopa valot päällä tv-ohjelmassa.

Vihreät kannattaa perustuloa, jota itsekin kannatan, mutta ovat muuten aivan turha puolue, ilman mitään todellisuuteen mahtuvaa linjausta.

Keskustaa äänestämällä saat kannatettua myös Paavo Väyrystä. Ei minun äänelläni. Harmi, sillä Sipilä ja Vanhanen vaikuttaa sellaisilta pragmaattisilta kavereilta, jonkalaista päätöksentekoa arvostan.

Kokoomuksessa edellinen puheenjohtaja / piällysmies oli niin selkärankainen, että kun alko näyttää pahalta niin lähti litoo ja jyräytti kasan paskaa Stubbin käteen. En tiiä. Aikamoista sohlausta ollut viimeiset 4 vuotta.

Persuja en äänestä. Jos tekee sellaisia mainosvaalivideoita, mitä he tekevät, täytyy olla täydellinen paisti, eikä eduskuntaan pitäisi olla mitään asiaa.

Piraattipuolue, jota olen joskus aiemmin seurannut tarkemminkin, on ylpeä heidän ”läppäiskusta” ylen vaalihaastiksiin. Jotenkin tuntuu että tällä tasolla puolue vaan on, eikä siitä ole nousijaksi. Kainalopierupuolue.

En kannata pakkoruotsia, joten RKP:ta en äänestä.

Muutos mikälie -puoluetta en aio äänestää. Jos tekee natsitervehdyksiä eduskunnassa ei voi olla kaikki valot päällä.

Joten ketäpä sitä sitten äänestäisi? SKP taisi jäädä mainitsematta, onkohan sillä ehdokkaita asetettuna..?

Alkoholilain haitat vain kasvavat

viinaaOikeasti, tässä ei mennä nyt kovin vahvoilla alueilla. Tämän päivän suurin uutinen on ollut se, että Pori Jazz ensiksi ei sallinut mehujen viemistä sisään ja sitten huudon saattelemana salliikin sen. Syynä oli alkoholilain tarkka ja kirjaimellinen noudattaminen. Ja ahneus, mutta ei puhuta siitä.

Pori Jazzia on turha syyttää. Alkoholilain kyseinen kohta on ilmeisesti ajalta ennen 2. maailmansotaa, eli järkevä pykälä ja varmasti ajankohtainen. Nyt oli käynyt niin, että viranomaiset ovat tehneet tulkintoja laista (eivätkä kirjaimellisesti toteuttaneet sitä), kuten tietysti kaikki kansalaiset toivoisivat. Mutta sellainen ongelma syntyi, että eri rokkifestarit ja jazzitupakkafestarit olivat eriarvoisia – Jazzväki sai vetää omaa keittoa, rokkaajat ei. Viranomaisten mielestä tämä oli ok, sillä Jazz-väki osaa käyttäytyä ja rokkaajat ei.

Siispä rokkaajat teki valituksia Valviraan, joka sitten muistutti kaikkia löysäilijöitä, että tällaista vapautta ei Suomessa ole ja siks siitä on nyt tehtävä loppu. Lisää valvontaa ja kyykkyhyppäystä portille!

Ja tuloksiakin ollaan jo saatu. Järvenpään puistoblues on toiminut piknik-festarina, kunnes tänä vuonna enää ei. Tuloksena kävijämäärä romahti (laski noin 50%). Tänä vuonna kävijöitä oli noin 4000, joista osa ei todennäköisesti tiennyt uusista alkoholirajoituksista. Tapahtuman edustaja pelkää konkurssia. Lainsäätäjät ja viranomaiset ajavat Suomea nousuun. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka juhlapuheet ja todellisuus yrittämisestä ja mahdollisuuksien tarjoamisesta eivät oikein kohtaa.

Nyt Pori Jazz on sitä mieltä, että tiukentunut alkoholilainsäädäntö ei tule vaikuttamaan heidän kävijöihinsä. Se jää nähtäväksi. Alkoholi on niin kallista tiskiltä ostettaessa vs. kaupasta (saatika Virosta) ostettuna, että markkinatalouden perussäännöt lienevät rikki, jollei laskua kävijöissä näy. Katsotaan.

Näitä suomalaisia hölmöilyjä on tässä nyt peranneet muutkin, mm. Madventures Riku Hesarissa. Emme ehkä elä poliisivaltiossa, mutta vahvasti yritetään melkoista pykälävankilaa rakentaa. Ahdistaa.

Ylläolevasta suivaantuneina suomalaiset valittavat somessa ja lehtien keskusteluissa ja uhkailevat muuttaa suomesta pois. Tämä on vähän kulunut uhkaus. Muuttakaa! Tehkää Björnit! Turha ulista, jollei uhkausta pysty toteuttamaan.

Tässä meikäläisessä demokratiassa 180 000 ihmistä voi olla jotain mieltä, joka välittömästi unohdetaan mitä ihmeellisimmillä tekosyillä päätösprosesseissa. Mutta kun 180 000 ihmistä lopettaa viinan ostamisen kaupasta ja tuo sen Virosta, alkaakin tapahtua. Kenties homoparitkin ja ajatusta tukevat voisivat alkaa pitämään hääjuhlia Ruotsin puolella, niin juhlista tulevat verohyödyt menisivät sinne. Talous ohjaa ja sitoo poliitikkoja enemmän kuin mikään muu.

Nyt kun viinaa rahdataan etelästä runsaasti,  suomalainen päättäjä ja byrokraatti on ihmeissään. Ja kieltämättä juuttuneet sen verran pula-aikaan, että eivät voi käsittää rajojen olevan auki. Jolloin vastineeksi keksitään tuontirajoitteita ja muita haittoja, joilla pyritään estämään alkoholin tuontia. Alkoholikauppiaiden elinmahdollisuuksia Suomessa ei pyritä parantamaan – niitä itseasiassa tuollaisilla Valviran iskuilla heikennetään. Suomi tarjoaa yrittäjälle tukea ja mahdollisuuksia.

Alkoholilaki on syy siihen, että meidänkin perhe todennäköisesti kesälomalla vierailee Virossa. Ei siksi, että alkoholin sieltä ostaessa valtavasti säästäisi (kun sitä niin vähän kuluu), vaan siksi, että se on ainut tapa äänestää asiasta, kun vaalitkaan eivät ole nyt päällä.

Samaa sanoi Björn Walhroos. Hän kertoo kirjassaan Markkinat ja demokratia jaloillaan äänestämisestä. Suosittelen muuten kirjan lukemista, kuten tuo arvostelijakin. Björn äänesti jaloillaan perintöveroa ja muuta vastaan ja lähti Ruotsiin. Hän ei pystynyt yksin vaikuttamaan Suomen menoon, mutta toivoi että näin voi antaa signaalin epätyytyväisyydestä järjestelmään ja vähentää ja lopulta lopettaa epämieluisan järjestelmän tukemisen. Kenties joku toinen äveriäs muuttaa perässä ja valtion kassa pakottaa Björnin haluamiin päätöksiin.

Täsmälleen samaa nyt sadattuhannet suomalaiset tekevät Suomenlahdella. Samaa tekevät, joskin ehkä tietämättään, ne ihmiset, jotka nyt jättivät Järvenpään festareille menemättä.

Toisin sanoen, suomalaiset antavat yhä vahvempaa signaalia siitä, etteivät ole tyytyväisiä alkoholilainsäädäntöön. Onneksi istuva hallitus kuunteli herkällä korvalla ja päätti ettei lakiin aleta nyt tekemään muutoksia. Koska Räsänen olisi suuttunut.

On viime aikoina vahvasti alkanut ahdistamaan tämä meininki täällä. Elvytykset ja leikkaukset ovat olleet toinen toistaan järjettömämpiä ja koko ajan halutaan kieltää jotain lisää.

Leikkikenttiä jyrätään, koska ne eivät ole turvallisia. Uimahyppytorneja ei saa käyttää, koska ne eivät ole turvallisia. Ja itse viranomaisetkin sanovat, ettei nämä rajoitukset maalaisjärjellä aukea, mutta säädettävä on! MITEN TÄSSÄ VOI OLLA RAUHALLISENA???

 

Lakeja ja asetuksia on helppo säätää, mutta mistä saataisiin voimaa lähteä purkamaan niitä?

Suomi säästää

Olen jo jonkin aikaa miettinyt näitä säästöohjelmia. Ilmeisesti aina näin maaliskuussa tulee sellainen olo, ettei kestä enää.

Kun Suomi säästää, säästöt kohdistuvat aina valtion peruskäsitteen peruspilareihin. Poliisiin, armeijaan ja terveydenhuoltoon (ja pelastuslaitokseen). Näitä kaikkiahan me jumpataan.

Poliisissa säästetään. Yhdistettiin liikkuva poliisi paikallispoliisiin ja kuviteltiin sillä saavamme säästöjä. Viimeisimmät tiedot poliisihallinnon suunnasta ovat lähinnä päinvastaisia, kulut kasvavat. Koko muutoksessa ei ollut ainakaan median välittämän tiedon mukaan muuta syytä kuin säästöt ja niitä ei saavuteta. Onnistunut uudistus siis.

Entä pelastustoimen puolella? Hätäkeskukset on siirretty suurempiin yksiköihin, näin saadaan säästöjä. Samalla päivitettiin hieman järjestelmiä ja hätäkeskuspäivystäjiltä otettiin harkintavaltaa pois. Enää päivystäjä ei pysty helposti vaikuttamaan siihe, ketä kahden auton kolariin lähetetään. Vaikka soittaja sanoo, että kaikki hyvin, tarvittaisiin vakuutuksia varten poliisia, niin ei. Kone päättää ketä lähtee, tarvittiin siellä ambulansseja ja paloautoja tai ei. Kai se jotenkin on mahdollista, vaan ei helposti.

Tässäkin säästössä todennäköisesti kokonaiskulut lähinnä kasvavat. Palomiehet, sairaanhoito ja poliisi ajavat yhä enemmän keikkoja. Syyt ovat minun tietämyksen ulkopuolella, kun en pelastustoiminnasta mitään tiedä. Ainoastaan sen, että ne keikat jotka ennen ohjeistettiin ensiapuun vaikka taksilla, ajetaan nyt kiireellisyysmerkinnällä ambulanssilla. Palomies ei myöskään voi paikalle ensimmäisenä saapuessaan ja tilanteen todetessa perua ambulanssia, koska.. niin, en tiedä miksi. Vaikka paikalla ei olisi mitään, niin sääntöjen mukaan ei voi silti perua.

Tampereellaki pörrää lääkärihelikopteri. En tarkkaan ottaen tiedä, miten tähän tilanteeseen on jouduttu, mutta aiemmin heikosti toiminut järjestelmä saatiin toimimaan vielä heikommin (rahassa mitattuna). Taas säästettiin. Ollaan päädytty siihen, että on järkevintä Tampereella sijoittaa ensihoitolääkäri Pirkkalaan, josta hän lentää helikopterilla keskustaan. Tällainen maalainen kun pysähtyy hetkeksi miettimään, niin.. niin. Länsi-Savossa meiningistä puhutaan älyllisenä epärehellisyytenä.

Entä terveydenhuolto. Siellä on ”säästetty” jo vaikka kuinka paljon ja nyt esitetään että pidennettäisiin työpäivää/viikkoa/jotain 15 minuutilla. Samalla sairaspoissaolojen kulut ovat yli miljardin luokkaa. Eri paikoista kuultuja tarinoita kun ynnäilee, niin minimaaliset resurssit ja järjetön säästäminen aiheuttaa tietyn välinpitämättömyyden ja ihmiset ovat huvikseen saikulla. Jos olet esimiehesi kanssa eri mieltä, seuraavaksi uhkaat olevasi 2 viikkoa sairaslomalla. Sairaslomaahan saa jokainen, jolla on laisinkaan järkeä päässä. En kuitenkaan väitä etteikö saikuttamista harrastettaisi myös muualla kuin sairaanhoidossa. Pointtini on, että kun ”perusduunarit” potkitaan säästöjen takia pihalle ja sairaanhoitajat huomaavat petaavansa petejä ja pesevänsä lakanoita työaikana, niin aika nopeasti kyllä itsekin menettäisi kaiken kiinnostuksen siihen, miten ko. pulju pyörii.

Niin kävisi varmaan myös yksityisellä sektorilla, mutta siellä sentään joku seuraa kokonaiskuluja, ei vain omaa laatikkoaan.

Yhteistä näissä valtion säästöohjelmissa on se, että katsotaan jotain tiettyä karsinaa, vaikkapa hätäkeskuksen kuluja ja niitä ruvetaan alentamaan. Kokonaiskuvaa ei kukaan katso. Mitä jää jäljelle, kun nyt Tampereelle pelastuslaitos laajentaa omaa tilannehuonettaan, koska ei saa enää niitä palveluita hätäkeskuksesta kuin ennen. Tietojärjestelmät, muutto, organisaatiouudistukset.. Olisi kiva nähdä missä vaiheessa säästöjä alkaa syntymään ja missä muodossa. Ja nimenomaa kokonaisuutena Suomelle, ei jollekin yksittäiselle laatikolle budjetissa.

Minulla on eräs kaveri joka on harrastanut hommailua puolustusvoimissa (ja ties missä) ja poliisissa. Joskus häneltä kysyin, että kuinka kauan siihen menee, että laitostuu niin paljon, ettei koko aikaa vituta. Sanoi, että jonkun aikaa, mutta kyllä siihen tottuu.

Tampereella kaikelle on syynsä

Hieman aiemmin kommentoin tamperelaista tapaa rakentaa bussipysäkkejä. Linkitin postausta Tampereen kaupungille twitterissä ja he toivoivat minulta tarkempaa palautetta nettilomakkeen kautta. Tein työtä käskettyä.

Viikon päästä sain vastauksen. Maansiirtotyöt tehtiin Tampereen Infran toimesta, mutta koska katoksia ei silloin kaupungilla ollut saatavilta, sovittiin JcDecauxin kanssa, että he toimittavat katokset bussipysäkeille. Heilläkään niitä ei ollut heti valmiina, niin hiukan kesti sen vuoksi. En tiedä, miksi katoksia ei kenelläkään ollut tallessa, vaikka rakentaminen oli alkanut. No, näitähän sattuu.

Siinä siis syy, että hommat tehtiin osissa. Asiasta vastaava henkilö myöskin totesi, että normaalisti bussipysäkkejä ei rakenneta tuolla tavoin, vaan kaikki tulee Tampere Infran toimesta nopeammin.

Tässä siis vastaukset aiempiin kysymyksiin. Olen kohtalaisen tyytyväinen. Tampereen kaupungin sosiaalisen median osaaminen on myöskin erityisen noston arvoista. Siellä on joku tajunnut, mitä sosiaalinen media tarkoittaa. Useimmiten nämä #tampere tai @tamperekaupunki -tageilla varustetut tweetit tulee tehtyä silloin, kun kaikki asiat ovat väärin, bussipysäkit väärin rakennettu, lumet auraamatta, sähköt poikki tai jotain muuta. Mutta aina vastataan asiallisesti ja ystävällisesti. Hienoa toimintaa.

Tamperelaista tehokkuutta

En tiedä onko tämä Tamsesterin ominaispiirre, mutta bussipysäkkien rakennusprosessia olen tässä seuraillut, enkä ole varma tehdäänkö se tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Nimittäin kun Mansesterissa aletaan bussipysäkin katoksen rakentamiseen, ensiksi kaivetaan kuoppa. Ennen kuopan kaivuuta tapahtuvista töistä minulla ei ole huomioita, sillä olen asunut tässä vasta noin puolitoista kuukautta ja kuoppa oli jo muuttaessani tänne.

Ensiksi on siis kuoppa. Kuoppa kaivetaan ja jätetään lippusiimalla erotetuksi paikalleen esimerkiksi viikoksi tai kahdeksi. Sen jälkeen joku tulee ja tiputtaa sinne betonielementin perustukseksi.

WP_20130913_08_11_17_Pro

 

Huomaa, että kuvassa menevä johto ei kuulut tähän perustusvaiheen työskentelyyn. Pelkkä betonihäkkyrä käydään tiputtamassa monttuun ja jatketaan matkaa. Sitten kuopan ja siellä olevan betonilaatan annetaan taas hengittää rauhassa. Kuitenkin jo parin päivän kuluttua tulee joku vetämään sähköjohdon, joka näkyy kuvassakin. Ja siitä seuraavana päivänä, joku tulee vetämään maadoitusjohdon (tai siltä se näyttää, en ole sähkömies). Huomattavaa on, että nämä tapahtuu eri päivinä, todennäköisesti suorittajat ovat eri ihmisiä.

Sitten pitää antaa taas hengittää noin viikon verran. Kunnes eräänä päivänä joku tuo paikalle varsinaisen katoksen.

WP_20130916_08_31_30_Pro

 

Mainostaulu on onneksi integroituna katokseen, niin ei tarvitse sitä erikseen lähteä hakemaan. Tuosta menee noin viikko (joku voi laskea kauanko oikeasti on mennyt) ja tänään kun tulin töistä, huomasin että pysäkin viereen oli pysäköity kaivuri ja kasa hiekkaa. Kaivuri ei kuitenkaan liikkunut, se oli vain tuotu odottamaan, että paikalle tulee joku, joka kääntää puoli kuutiota hiekkaa paikalleen ja lähtee sitten pois.

En tiedä, onko bussipysäkki sitten vielä valmis ja kieltämättä jännityksellä odotan tilannetta.

Mutta jos tämän homman hoitaisi yksityinen, sen tekisi kaksi miestä kahdella autolla kahdessa tunnissa. Mutta sillähän olisi työllisyyttä vähentävä vaikutus.

Olen varma että tämä on jokin valtiollinen tai kunnan säästötoimenpide, josta tärkeänä kikkeli täristen on puhujanpöntössä paasattu.

EDIT: Tampereen kaupunki vastasi ihmettelyyni, lue se täältä

Vastaikkainasettelun aika on nyt

TouaregDemokratian suurin este on munattomat poliitikot ja sopulina käyttäytyvä kansa.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja joku toimittaja keksi kysyä puolueiden edustajilta kynnyskysymyksiä, joista ei missään olosuhteissa voitaisi luopua. Ja niin mentiin, Persuilla kyseisiä kynnyksiä oli niin runsaasti, että muidenkin puolueiden oli pakko niitä keksiä, oli niitä todellisuudessa tai ei. Hyvästi kompromissipolitiikka, tervetuloa päätöksentekokyvytön vastakkainasettelu.

Media kärjistää vastakkainasettelua tarkoituksella. Jos vaikka EK ehdottaa jotain, niin Iltasanomat ilmoittaa heti kuinka SAK:n pomo TYRMÄÄ ajatuksen, vaikka SAKista on sanottu vaan, että ei kuulosta hyvältä. Keskusteluahan ei käydä, vaan osapuolet kaivautuvat heti poteroihin heittelemään median välityksellä one-linereitä. Näin ainakin hallituksen päätöksenteossa tunnutaan tekevän.

Siksi Jutta ei voi pidentää työuria, mutta voi tehdä ehdotuksen ja säännön seuraavalle hallituskaudelle, että sitten pidennetään. Ihan kuin tuossakin virityksessä olisi jotain järkeä. Ja kuka oikeastaan on sitä mieltä, että niin pitää tehdä. Epäilen että järkiargumentteja kuuntelevat (ei siis hihhulit) on aika helposti pyörrettävissä eläkeiän noston puoltajiksi. Se on jotenkin yksinkertaista.

Tosin luulin, että ydinvoimaa ei voi vastustaa, jos tutustuu taustamateriaaleihin ja onnettomuuksiin. Mutta kovasti sitäkin vastustetaan. Siitä ei toki ole apua, että Fukushima vuotaa mereen jonkun sata tonnia radioaktiivista jätettä päivittäin..

Kaipaisin sellaista asennetta päätöksentekoon, että eturyhmäajattelusta päästäisiin kohti yhteistä hyvää. Se voi olla vaikeaa. Kun työttömille on ehdotettu 300-400e lisätienestimahdollisuutta, joku näkee senkin hyvätuloisten salaliittona – nythän hyvätuloiset voivat kyykyttää köyhiä vielä edellistäkin kierommilla pätkätöillä!

Ensimmäinen askel olisi avata päätöksenteon tapahtumat yleisölle. Ne paikat ja tilanteet, jossa asiat valmistellaan. Se tilanne, missä Jutta, Arhis ja Käteinen juttelevat toisilleen normaalisti, ilman one-linereitä ja punchlaineja. Niitä tilanteita, joissa niitä päätöksiä yritetään tehdä. Kompromissejä. Ja syitä päätöksille.

Syyt ja taustat eivät kiinnosta uutisoinnissa, kun kansan syvät rivit eivät niitä halua lukea. Siksi olemme siinä uskossa, että EU aivan käsittämättömässä tyhmyyden puuskassa on määrännyt kurkun käyryyden tai kieltänyt veneiden tervauksen.

Ketäpä syyt kiinnostaisi, kohkataan vaan niin perkeleesti. Ja mielipidettä ei ainakaan järkiperusteisiin vedoten vaihdeta.

 

Uutta politiikassa

Ja Jasmon Blogi on palannut. Kaksi kokoomuslaista sai sen aikaan! Uskomatonta.

Nimittäin esiteltiin uskomattoman upea idea! Tyhmien lakien hukkaaminen. Se oli niin vallankumouksellinen keskustelunavaus, että jonkin proffankin piti se jo kehua, joskin myös vähän haukkua, että voi asettaa itsensä muiden yläpuolelle.

Olen ainakin livenä messunnut tästä jo kauan. Sinä päivänä kun aloin seuraamaan Tuomas Enbusken, joskus ehkä aika trollihenkisiä liberaalitwiittejä, aloin ajattelemaan minkälaista elämä on, jos ei ole säädelty sitä, milloin saa ostaa kaljaa tai minkämuotoinen ikkuna pitää olla ullakkohuoneistossa.

Olen unelmoinut sellaisista keskustelunavauksista, jonka kokoomuslaiset nyt tekivät. Myös poliisin sektorilta on kommentoitu aiemmin anniskelulakien järjettömyyttä. Asioita on luvattu johtoportaassa miettiä, ei parane hätäillä..

Lakien säätämisessä on se ongelma, että säännöt tarvitsevat aina lisää sääntöjä. Hyvä esimerkki on alkoholi. Koska ihmisiä alkoholi kiinnostaa ja mitään luontaista muutosta ei haluta tai keritä odottaa, laaditaan jatkuvasti uusia lakeja alkoholin hankinnan vaikeuttamiseksi. Samalla tuetaan tietysti laivaliikennettä, hyvähän se on niitäkin tukea.

Mitä jos alkoholilainsäädäntö suoraviivastettaisiin eurooppalaiseksi? Paljonkohan noihin erilaisiin valvontoihin ja byrokratiaan palaa rahaa.. Mietin vaan.

Meillä on lakeja, jotka vaikeuttaa alkoholin hankkimista, mutta valtio omistaa viinatehtaan ja antaa verokannustimia pienille panimoille?

Olisi todella piristävää, jos poliittinen ilmapiiri heilahtaisikin sinne suuntaan, että odotettaisiin ihmisen pystyvän huolehtimaan itsestään? Mitä jos ei yritettäisi lainsäädännöllä antaa ”viestejä”, kuten polkupyöräkypäräpakko tai estää tekemästä virheitä, kuten pikavippikielto tai 100% rahoitusosuus asunnon ostossa?