Pimeys

Suomessa on pimeää kahdeksan kuukautta vuodesta. Mutta ei, tässä postauksessa en valita siitä, kuinka tätä pimeyttä vaan riittää ja riittää, eikä lunta tule. Tänään ihmetellään jotain muuta.

Kun olin Sveitsissä, niin vitsailimme ja ihmettelimme heidän lumilapioitaan ja muita lumityökaluja. Kavereilla siellä kuitenkin on lunta tullut monena talvena jo ja joskus aika paljonkin. Ja sitten työkalut lumien poistoon on käsittämättömän huonoja.

Mutta entäs Suomi ja pimeys? Viimeaikoina pimeyttä on kotona alettu torjumaan sarastuslampuilla (jonka haluaisin, mutta jota emme ole hankkineet) ja kirkasvalolampuilla ja ilmeisesti niiden käyttö auttaa mielialaan pimeänä kautena.

Mutta entäs pimeys ulkona. Suomessa on ollut pimeää myös jo useana vuonna tälleen talvea odotellessa. Miten voi olla silti mahdollista, että vain murto-osa lenkkeilijöistä ja pyöräilijöistä käyttää tarvittavia heijastimia tai muita huomiokamoja vaikka ylittävät  teitä ja niin edelleen? Miettikääpä, kuinka tyhmää on oikeasti jäädä auton alle siksi koska ei voi käyttää heijastinta koska se ei ole cool.

En ole itsekään mikään mallioppilas, tänä vuonna ensimmäistä kertaa pyörässäni on kunnollinen valo, jolla ei tosin näe mitään, mutta muut näkevät minut. Hankimme myös heijastimia hihoihin, mutta esimerkiksi koirille ei ole tullut hankittua kunnollisia, vaikka niitä olisi tarjolla, vaikkapa Paitashopissa .

Tuo pimeällä pimeänä oleminen on yhtä tyhmää, kun Suomen talvessa paleleminen, eikö voi laittaa kunnolla vaatetta päälle, kun talvihan täällä on ollut jo useampana vuotena.. Mutta niin vain tulee paleltua.