Mutta Ilosaarirock sikseen.

Oletko koskaan ollut viettämässä vaikka kivaa after workiä kavereiden kanssa ja kun kello alkaa lähestymään oikeaa iltaa, huomaat että joku rokkibändiksi itseään kutsuva kasaa nurkkaan jotain kamoja. Kuvittelet, että onhan tässä aikaa vielä parit ottaa, ennen kuin rokki alkaa, mutta rokkaripa aloittaakin sound checkin. Mikä onkaan mukavampaa kuin 10 minuuttia pitkä soundchekki täynnä ihmisiä olevassa istuskeluravintolassa. Siellä joku pitkätukka pyörittelee päätään ja nuppeja, kun musa ei kuulosta hyvältä.

Sitten kun tuomiopäivän kitarasankarit saavat itsensä vihdoin vireeseen, kuuluu kollektiivinen huokaus asiakkaista, jotka pääsevät taas hiljaisuuden turvin juttelemaan ja ottamaan pari drinkkiä.

Tunnin päästä kajahtaa. Pahimmassa tapauksessa joku täysin yössä oleva ravintolapäällikkö kuuluttaa nahkajaakot estradille. Että kättä yhteen, täältä tulee vitun kova rokkibändi.

Kukaan asiakkaista ei tiedä, että täällä joku rämpyttää, eikä kukaan tullut sitä varten, pois lukien pitkätukkien leimatut tyttöystävät jotka istuvat lähimmässä pöydässä yrittäen vaikuttaa kiinnostuneilta.

Miksi nuo keijot taas kerran päästettiin pilaamaan ihmisten ilta? Kuka oikeasti haluaa kuulla jossain pubissa livemusiikkia? Omat kokemukset noista koostuvat lähinnä täydellisistä katastrofeista.

Rokkariäijä kun vihdoin pääsee kulmaräkälään keikalle, niin sitten nimittäin painetaan täysiä, nupit yhteentoista. Istuskeluravintolassa ihmiset eivät enää kuule toisiaan vaikka huutaisivat.

Miksi musiikista pitää nostaa illan pääelementti ravintolassa? Tampereen kylpylän terassillakin oli joku tunari soittamassa, kun joku päivä siellä istuin. Ja eikö sielläkin käännetä musat paljon kovemmalle livemusiikissa kuin mitä taustamusiikki aiemmin oli. Ja taas se vakio kyllästynyt tyttöystävä. Soita itelles taksi olisi toiminut sielläkin.

Onko jollakin muka hyvä kokemus tuollaisesta tulitikkuaskin kokoisessa tilassa soitetusta keikasta?

Aphex Twin toi vähän erilaisuutta YleX-telttaan..

Mutta samaan aikaan, kun Pendulum nousi tälla tavoin pinnalle, kaikki muut – suomalaisetkin – konemusiikkiartistit loistavat poissaolollaan. Suomessa radiot, erikoisohjelmia lukuunottamatta, eivät ota soittolistoilleen edes kuumimpia clubihouseralleja. Eivät edes niitä, jotka ovat hittejä esimerkiksi apinasaarella, joka edelleen on varmaankin kärkimaita elektronisen musiikin kanssa.

Pendulum, Prodigy.. Mitä muita artisteja tulee mieleen tästä genrestä, joita Suomessa soitetaan? Ja miksi näin on?

Mielestäni Pendulum osoittaa hienosti sen, että genrerajoista riippumatta musiikki voi olla hyvää. Mutta jotta musaa voisi fanittaa, sitä pitäisi ensin kuulla jostain.

Suomessa on lukematon määrä elektronisen musan tuottajia ja kansainvälisesti Duck Sausen tyyppisiä dancepoppihittejä tuottavia tyyppejä vielä enemmän. Määrällisesti edes suunnilleen elektroniseksi musiikiksi määriteltävissä musiikkia soitetaan laajallakin näkemyksellä arvioituna vähän ja tarkemmin genrerajattuna todella vähän. Sen verran täytyy myöntää, että saihan JS16 – Rosegarden pari vuotta sitten ihan kivasti soittoaikaa YleX:llä, vaikka biisi ei ole mikään poppibiisi. Myös JS16 viritys nimellä Kendi sai soittoa, genrestä sitten on jo vaikea sanoa mitään

Meillä on maailmanluokan tuottajia ihan omasta takaa, mainittakoon vaikka Orkidea ja Muffler. Kummaltakin löytyy myös sellaista matskua, jota voisi soittaa ihan hyvin radiossa, jos radion musiikkipäällikkö musat vaan löytäisi ja olisi sen verran rohkea, että uskaltaisi sitä puskea radioon.

Elektronisen musan käyttö koskee myös baareja. Olimme Tallinnassa drinkkibaarissa nimeltä Butterfly. Kun menimme sinne, taustalla soi smuutti junkka. Ihan oikea junkka kuitenkin. Illan aikana tuli housea ja trancea, mutta myös poppia ja rokkia. Sillisalaatti toimi hyvin ja ainakin itse pidin oikein kovasti saundimaailmasta. Suomessa baarien taustamusalistat ovat vain niin väsyneitä. Mutta miksi?

Lontoossa jos menet vaikka kenkäkauppaan, niin siellä soi joku Radio 1 teknomiksaus. Se on järjetöntä. Ne luukuttaa musaa vielä kovaakin. Ei välttämättä mitään easylistening kamaa, vaan soipa yhdessä kaupassa silloin hardstylekin. Suomalaisena ei voi kuin ihmetellä.

Lähtökohtaisesti vetoaisin soittolistaradioiden musiikkipäälliköihin (jotka tietysti kaikki lukevat ja seuraavat blogiani), että tutustuisivat myös elektronisen musan meininkeihin. Ei radiosta tarvitse “pelkkää teknoa” tulla, se ei ole tarkoitukseni, mutta jos Lauri Tähkä soisi ainoastaan 4 kertaa tunnissa viiden sijaan ja yksi hyvä houseralli sen tilalle.. Mielestäni se olisi aika kiva juttu.

One on aina erottunut edukseen, monella tavalla. Ensinnäkin venue on ollut aina hieman erikoinen, ensiksi Tanssitalo ja nyt Pellava, paikkoja jossa konemusiikkia ei varmaan koskaan aiemmin ole soitettu. Mestat on olleet myös aika toimivia, Tanssitalo oli ihan ok, mutta Pellava vielä parempi.

En tiedä, onko Onelaiset myyneet sitten sielunsa kaupallisuudelle, mutta ainakin screenit ja ääni ovat sellaisia, mihin muut järkkärit Tampereella eivät ole kyenneet. En ole vieläkään palautunut siitä pettymyksestä, minkä kuulin, kun Proteus iski jou-taloon voimalla, jota äänentoisto ei pystynyt alkuunkaan käsittelemään. Toista on ollut aina Onen bileissä ja edellisissä bileissä ensiajonsa kokenut F1-äänentoisto ei varsinkaan huonontanut tilannetta.. Vihdoin bileisiin saatiin oikeasti napakkaa saundia, myös ilman valtavaa äänenpainetta, joskin sitäkin ilmeisesti irtoaa.

Lineup on myös ollut aina hyvä. Jostain Onelaisilla ilmeisesti sitten rahaa valuu sisään sen verran, että isojakin nimiä saadaan soitolle ja tietysti Orion Onen residenttinä pelastaa huononkin muun selektion.

Jes, tänään en Oneen päässyt, mutta jatkakaa hyvää työtä, katsotaan seuraavalla kerralla.

No, kaikki laskutaitoiset tietysti alkoivat funtsimaan auki tuota lukua. 350 miljoonaa on paljon rahaa, kun maa on näin pieni (reilu 5 miljoonaa asukasta, jos joku ei muistanut). Findance oli ehkä ensimmäinen uutispalvelu, joka hieman yhdisteli tietoja ja laski auki tuota summaa. Tuloksena on se, että jokaista warettajaa kohden iskeytyy 900 euron paine hankkia viihdettä. Eli jos waretat, aiheutat sisällöntuottajille keskimäärin 900 euron tappiot. Tässä huomionarvoista on se, että 900 euroa on summa, joka pitäisi käyttää lisää viihteeseen.

Tässä summassa on edelleen kaksi puolta. Jos keskimääräinen warettajan tekemä vahinko on 900 euroa vuosi, miksi korvausvaatimukset ovat niin valtavia? Toisaalta, 900 euroa on sellainen summa laitettavaksi viihteeseen, että sillä saa esimerkiksi yli 50 uutuus-dvd-elokuvaa vuositasolla lisää. Eli, jos et wareta, ostaisitko 50 elokuvaa vuodessa lisää? On helppo olla eri mieltä lukujen kanssa, nämä ovat taas kerran järjettömiä tutkimuksia.

Mielenkiintoinen kommariluku tulee myös luvusta 70. Nimittäin 70% ladatuista tiedostoista ei olisi kiinnostanut lataajaa niin paljon, että hän olisi sen ostanut. Sehän tarkoittaa sitä, että vapaamatkustuskulttuuri on imenyt itseensä kulttuuria melkein miljardin euron edestä, eikä se ole keneltäkään pois!

No, onneksi nämä järjettömät tutkimukset uppoavat ainakin osaan ihmisistä, valitettavasti se osa taitaa olla vaan aika merkittävä. Steffan Wallin haluaa tehostaa nettipiratismin vastaisia toimia.  Yksi osa näistä jo käynnissä olevista toimista, on laillisen nettilatauksen puolesta messuava widenation. Ilmeisesti minä en kuulu kohdeyleisöön, sikäli jäätävää settiä. Toisaalta myös aika viihdyttävää. No, samallahan Steffan haluaisi antaa operaatoreille mahdollisuuden suoraan postittaa uhkailukirjeitä kotiin, jos jostain sieltä päin olevata IP:stä on vaikka ladattu jotain.

Niin, viimeiseksi vielä sellainen asia, että tuon tutkimuksen tilasi siis Lyhty. Kyseessä on siis pelkästään suomalaisille tuottajille kohdistuvat vahingot. Jonkun Lyhtyjampan juttujen mukaan, tämä 350M€ estää kulttuurialan kehittymisen Suomessa.

Että näin.

- Laittoman lataamisen musiikkialalle Suomessa aiheuttamat 73 miljoonan euron menetykset ovat vuositasolla lähes yhtä suuret kuin toimialan liikevaihto.

- ÄKT:n edustaja Lauri Rechardt.

Sain vihdoin hoidettua käsiini Tuomas Kilven kirjan Blogit ja bloggaaminen. Enhän minä muuten, mutta kun olin jo kauan sitten kuullut tarinat siitä, kuinka Jasmon blogi on kuin onkin noteerattu oikein kirjallisuudessakin. Kirjassa listattiin 50 parasta suomalaista blogia ja JB oli sijalla 49. Oli sentään kaksi huonompaakin sijaa tarjolla, 50 ja poissa listalta.

Tiurakin on poissa listalta, kun kukaan ei ota hänen touhuistaan selvää. Tiura on kuin Timo Kalli vaalirahoitussotkussa, mutta Tiura sotkee vain omat kuvionsa, kun Kalli sai koko Suomen sekaisin. Ässä pimu, varmaan samasta poliittisesta tallista Suvi “golfkenttä” Lindenin ja Anneli “faksi” Jäätteenmäen kanssa.

Katsoin eilen laatudokumentin MTV3 Faktalta, kun oli tuo OpenAntenna (eeh). Nimittäin tuli pokerista dokumentti, Al Roker tutki pokeria. Komeasti pokeri saatiin yhdistettyä peliriippuvaisuuteen siten, että ensin puhuttiin pokerista yleisesti ja sitten haastateltiin peliriippuvaisia. Pokerin pelaaminen saatiin yhdistettyä mm. huumekauppaan, joka on jo ihan hyvää dokumentaatiota. Näitä huonoja ja tarkoitushakuisia dokkareita kun aikansa katsoo, ei voi välttyä fiilikseltä, että Maailman Lihavin Dokumentaristi Michael Moore ei välttämättä kuvaa maailmaa aina aivan sellaisena kuin se on.

Paras juttu dokkarissa oli, kun siinä korostettiin sitä, että vain yksi voi voittaa  turnaukset (esimerkkinä oli WSOP). Että mitä niille muille siinä turnauksessa käy, finaalipöytään pääsee 10 breineintä tyyppiä mutta vain yksi voittaa. Tämä jotenkin osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli. Tämän sanoi haastattelussa itseasissa joku uhkapelaamisen tohtori, ehkä arvo on hankittu 10 dollarilla Uzbekistanista. En tiedä miten tämä osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli, mutta eikö finaalipöydän viimeinenkin saa jo useita 100k chippejä.. Tuskin se elämän kauhein päivä on.

Itsekin olen kokeillut joskus nettipokeria. Jonkunhan on annettava rahaa puolilaillisille veroparatiisiyrityksillekin. Mutta ei siitä sen enempää, WSOP:ssa ei nähdä.

Vanha mies kävi teknotansseissakin toissa viikonloppuna. Tampereella oli One ja meininki oli parasta aikoihin. Tutusti Orion hyppyytti lihapullaa eniten, Soro meni vähän ohisektoriin. Mutta kun Pellavasta (= bilepaikka) oli vain 400m kotiovelle ja matkalta sai pizzan, niin hyvä keikka siltäkin kannalta.

Kävin pääsiäisenä pousailemassa yhtenä päivänä Hervannan Alpeilla. Luntahan laskettelurinteissä vielä olisi, voisi aurinkoisena viikonloppuna tärräyttää Sappeeseen vetämään kauden viimeiset sohjot, ois nimittäin kelit varmaan sitä paljon pehmeät. Vaikka en tiiä saanko ketään houkuteltua mukaan, kun taitavat olla enemmän noita helihiihtäjiä nykyisin.

Peruslähtökohtahan näihin uusiin energiajuomiin on aina melko kriittinen ja epäluuloinen. Battery Stripped on se juttu ja muut tulee perästä.

Mixxed Up Cassis on kuitenkin ensimaistamisella oikeastaan aika hyvää. Se ei ole kovin metallinen, kuten Sinebrychoffin energiajuomat tuppaavat olemaan, vaan luotaisen sokerisen pyöreä ja voimakkaan mustaherukkainen. Energiajuomakäyttäjien keskuudessa juoman maku saa lähinnä positiivisia kommentteja, joskin myös negatiivisia.

Suurin etu tässä on tietenkin hinta. Siinä missä 33cl Battery maksaa 2,50€ ylöspäin, maksaa 25cl Lidl-herkku alle euron. Ulkomailla kai ei energiajuomista olekaan totuttu maksamaan yhtä sairasta hintaa, kuin Suomessa, ainakin siltä tuntuu noin Sveitsin matkailua kokeilleena.

En tiedä miten toimii lantrinkina, ehkä siihen käyttöön perinteisempi energiajuoman maku voisi olla parempi. Kenties Onen etkoilla voi tällaista kokeillakin? Jos nyt vanha mies jaksaa lähteä teknohippoihin.

Itse en ole mikään eläkeläisfani. Humppaläppä kestää ehkä yhden tai kaksi coveribiisiä, mutta ei juurikaan sen enempää. Olinkin ihmeissäni, kun kuulin että Eläkeläiset on lähtenyt ehdolle Viisuihin ja pääsivät aina superfinaaliin saakka. Sikäli kirjoitukseni on myöhässä, että kansan syvät rivit eivät äänestäneet Eläkeläisiä jatkoon, vaan jonkun murrehuokailubändin. Toki keskustelupalstoilla esimerkiksi euroviisut.yle.fi:ssä on jo tuomittu äänestysprosessi epäselväksi, epäläpinäkyväksi ja myöskään välitystietoja ei kaikille tekstiviestin lähettäneille koskaan tullut. Perussettii.

Valitettavasti kunnollista showta Eläkeläisiltä ei löytynyt Youtubesta. Biisistä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se erottuu joukosta. Parasta niiden live-esiintymisessä kuitenkin oli se, että sääntöjä rikottiin mukavasti ja kun soittimet eivät kerta ole kytkettynä, vaan esitys tulee taustanauhalta, niin miksipä ei sitten joisi lavalla viinaa, takoisi lekalla soittimia, simuloisi seksiä soittimien kanssa ja niin edelleen. Koska show on tärkein, biisit on jo soitettu.

Katsoin finaalilähetystä jonkin verran nähdäkseni Eläkeläisten shown ja biisit oli kyllä juuri sitä tuttua huttua, kuten aina ennenkin. Siksi olisikin komeaa, kun Euroviisuihin olisi valittu Eläkeläiset, ei siksi että ne voittaisivat, vaan vahvistaakseen sitä kuvaa, että täältä Suomesta kajahtaa kaikenlaisia kummallisia vetoja Euroviisuihin, joista jotkut ovat jopa voittaneet koko shitin.

Mutta ei. Äänestyksen tai jonkun muun sekoilun jälkeen suomalaiset valitsivat jotain ihan muuta.

On muuten tuo lavashow aika uskomaton ja meininki huikea!

Kyseessä on siis tavallaan CDJ-kopio, mutta laite on tarkoitettu koko homman hoitamiseen, periaatteessa et tarvitse Otuksen ja tietoneen lisäksi mitään muita lisälaitteita kuin PA:n. CDJ-käyttäjälle perusominaisuudet kuten jog ja sen vinyylimoodi, cue + play logiikka, ovat tuttuja.

Testatessa tietokoneessa oli Traktor Scratch Pro. Muitakin välineitä voi käyttää, mukana tulee joku Live DJ tai vastaava, mutta siihen en sitten sen enempää tutustunut.

Otuksessa on siis idea, että vehkeessä on jog, vähän eq-ruuveja ja sitten kulmissa monisuuntaiset toimintanapit, lisäksi etulevy täynnä kosketusnäppäimiä, joihin voi bindata mitä vaan toimintoja. Itseasiassa kaikkiin nappeihin ja ruuveihin voi bindata omat toimintonsa, jotka haluaa. Esimerkiksi kaverini oli bindannut eq-ruuveihin filtteriasetukset, koska käytti erillistä mikseriä. Kannattaa katsoa Otuksen sivuilta lisätietoa, en oikein osaa kuvailla millainen laite on kyseessä.

Sanoisin, että Traktor Scratch Pro ja Otus pelasivat todella hyvin yhteen. Mutta Traktorin ja Otuksen käyttö tuntui tällaisesta kaverista, joka on niillä huonoilla cd-vispilöillä ensimmäiset biisinsä soittanut, huijaukselta. Traktorin tempon tunnistus on niin hyvä, että kun vauhdin saa synkkailtua ruudulta sadasosalleen oikein, niin vaihtojen aikana ei tarvitse korjata ollenkaan. Siksi myös kosketusnäyttöön perustuvat pitch toimii. Se toimii samalla tavalla kuin tietokoneiden laattahiiret, eli sormella kelaamalla saa pitchiä nostettua ja laskettua. Voisin kuvitella että “normaalissa” soitossa systeemi imisi ja kovaa, mutta Traktorin kanssa sillä ei ollut väliä.

Sanoisinkin, että Traktor Scratch Pro ja Otus on hyvä combo kilpailemaan itsensä DJ Heron kanssa, vaikka kohderyhmä toki on aivan eri. Jos ostaja siis haluaisi simuloida DJ-hommia, eikä kerätä pisteitä. Niin helppoa soittaminen Otus & Traktor -combolla on. Melkein liian helppoa.

Otuksessa on jännittäviä ajatuksia, kuten se, että yhdellä kontrollerilla hallitaan molemmat dekit, lähinnä niin, että alareunassa olevalla napilla valitaan, kumpaa dekkiä ohjaa. Voin vaan kuvitella miten helppoa on vahingossa koskea väärään dekkiin soittaessa..

Soittokokemusta minulle kertyi vehkeestä ehkä yksi tunti, toinen tunti suusanallista lätinää ja soiton seuraamista, enkä tämän syvällisempää arviota osaa antaa. Tavallaan järjestelmä tuntuu lelulta, mutta sillä voi tehdä ne kaikki asiat mitä “oikeillakin” laitteilla. Paitsi helpommin.

Otuksen ostamisella voisi oikeasti korvata DJ Heron, mutta hintalappu on hieman eri. Mutta niin ovat mahdollisuudetkin.

Kävin pariin otteeseen pällistelemässä nappikuulokkeita keskustan Anttilassa ja Sokoksella. Edelliset olin ostanut Prismasta ja ne maksoivat muistaakseni 15 euroa. Nyt ostin “huvikseni” Sokkarilta Philipsin SHE8500 (miehen kuva kyllä kannessa..) napit. Ne on suljetut, eli tulee osin korvakäytävään ja vaimentaa ulkopuolista ääntä.

Superb sound lukee kannessa. Odotukset olivat aika korkealla, sillä  hintaakin oli kaksi kertaa enemmän kuin vanhoissa Sonyissä. Hinta se on ylihintakin.

Mutta niin vaan meni rahat Kankkulan kaivoon. Kuulokkeet eivät pysy korvissa hyvin. Tosin en ole vielä käynyt kaikkia sovitekappaleita läpi. Ääni on hyvin bassovoittoinen ja tunkkainen. Niinhän se on, että näissä markettikamoissa yleensä Superb Sound ja vastaavat termit tarkoittaa että bassoa on paljon. 15 euron Sonyt oli kokonaisuudessaan paljon paremmat, vaikkei basso niin syvää ollutkaan.

Lisäksi suljettujen kuulokkeiden ongelmat tulevat voimakkaasti esiin kaupunkikuuntelussa. Nyt en tosiaan kuule mitä kassan täti sanoo, taikka sitä kun takana oleva pyöräilijä rinkuttelee kelloaan. Lisäksi kuulokkeiden johdon hiertäminen takin kaulusta vasten kuuluu sitten korviin rasittavana rahinana. Ainut etu suljetusta kuulokkeesta on pyörällä ajettaessa, kun suhina ei häiritse ja voit oikeasti kuulla musiikin ja jäädä näppärästi auton alle.

YHTEENVETO
Hyvää
+ Voi kuunnella pyöräillessä

Huonoa
- Kallis
- Tunkkainen ääni
- Suljetut kuulokkeet ei oo mun juttu tollaisessa tilanteessa

En suosittele kenellekään