Metallica ja Sonisphere

Oikeastihan kaikki kiukkuiset blogijutut pitäisi kirjoittaa heti sen jälkeen, kun kiukku on ylimmillään. Silloin ei tule postauksesta mitään toisaalta-toisaalta lässyttämistä, vaan kunnon huutamista. Metallican keikasta alkaa olla kuukausi aikaa, joten pahin viha on jo laantunut, mutta takaan ettei toisaalta-toisaalta postausta ole tästä tulossa.

Sonisphere, eli mulle ihan vain Metallican keikka toimi hienosti. Autolla lähelle, autossa vain yksi kaveri sai turpiinsa. Auto parkkiin, ilmainen parkki. Eli kaikki toimi komeasti, kunnes tulimme portista sisään. Sisäänpääsy oli helppoa, siinä jonoa ei ollut.

Muuten kyseessä olikin aikamoinen jonotussimulaattori. Luonnollisesti ensimmäisenä vessaan. Amorphiksen keikka vessajonossa on Sonispheren idea toimivista järjestelyistä. No, ei siinä mitään, Metallicaahan tänne tultiin katsomaan.

Kun Amorphiksen jälkeen tuli henkilökohtaisesti vieläkin vähemmän kiinnostava bändi lavalle, oli aika tarkistaa juomapuoli. Tässä vaiheessa anniskelualueelle ei tarvinnut vielä jonottaa sisään, mutta itse tiskeille olikin 50 metriä jonoa, joita ei oltu rajattu mitenkään, ne olivat vain jonokönttiä, joissa suomalaiset onneksi kohtuullisen järkevästi osasivat jonottaa. Tässä vaiheessa virtsa ei vielä lainehtinut jaloissa.

Meidän jono ei edennyt, joten diilasimme toisen kaverin tuomaan parit siiderit. Enempään ei meikällä olisikaan ollut varaa, nerokkaan tölkkipantin ansiosta ne taisi maksaa jotain 10e / kappale.

Tölkkipantti (2e / tölkki) oli silkkaa nerokkuutta, eteenkin kuin pantin sai lunastaa ulos lähtiessä anniskelualueen portilla. Nerokas idea, siinähän voi samalla palauttaa tölkin ja saada taskurahan ja mennä katsomaan Metallicaa? Noin järjestäjät varmaan ajattelivat, kun muistelivat että paikalle oli saapumassa 100 ihmistä paikalla olleen 46 000 sijasta.

Ensimmäiseksi palautusjono ruuhkaantui ja koko ulosmeno tukkeutui. Näin alueelta ei päässyt enää ulos. Koska ulos ei päässyt, ei sisäänkään päästetty. Niinpä anniskelualueelta yritettiin päästä sekä ulos että sisään, mutta kumpikaan suunta ei vetänyt. Sitten nerokkailta järjestäjiltä loppuivat rahat pantinpalautuksessa. Maksettu kahden euron tölkkipantti ei ollutkaan enää saatavissa takaisin. Ymmärrettävästi jonot venyivät, kun ihmiset hieman kysyivät rahojensa perään, kun olivat ostaneet esimerkiksi 20 tölkkiä.

Emme jääneet seuraamaan käsien levittelyä, vaan seurasimme edessämme jyräävää pariskuntaa ja pääsimme kuin pääsimmekin ulos alueelta ilman tölkkejä. Sittenhän on taas pissihätä ja keikkakin alkaisi puolen tunnin päästä. Vielä kerkiää käymään vessassa ja sitten keikalle.

Kaunis suunnitelma. Sonispheren taitavat ja ammattitaitoiset suunnittelijat eivät tietenkään tilanneet yhtään pisuaaria paikalle, vaan kaikki vessat olivat bajamajoja. Näin paikassa, jossa ainakin 70% oli miehiä, ja heistä 45% oli kaljuja ja pukeutui mustaan.

No jonoahan sitten oli. Ensin kokeilin jonottaa, mutta järki lähti. 100m vessajono ei vaan ole järjellä käsiteltävissä ja kun 15 minuutin aikana pääsee kaksi askelta eteenpäin, ei oikein houkuta.

Menin odottamaan kupla otsassa keikan alkua. En kestänyt, vaan piti lähteä etsimään parempia vessoja kaukaisemmassa nurkassa. Siellä joku olikin jo avannut pelin ja hiekkakenttä lainehti kusesta, kun järkkäreiden katsoessa vieressä ihmiset kusivat hiekkakentälle bajamajojen taakse, kun muuallekaan ei päässyt. Tämä on silkkaa nerokkuutta.

Sitten Metallica jo aloittikin ja veti hyvän keikan. Jotkut musiikista jotain ymmärtävät hörhelöt jotain valittivat soitosta ja Larsista, mutta se kai kuuluu Metallicaan, ainakin vanhaan malliin. Tosin jopa itse huomasin epävarmuutta tietyissä biiseissä. Mutta biisithän on timanttia ja ne kuuluu jotenkin niin keskeisesti elämään, että ne vaan rokkaa. Oli kova.

Järjestelyistä jäi mieleen myös järkkäreiden vähäinen määrä. Ilosaarirockissa on kokolailla puolet siitä väkimäärästä mitä Sonispheressä oli, mutta järkkäreitä näkyy siellä ainakin puolet enemmän. En tarvitse kyttääjiä, mutta esimerkiksi keikkaväen pakkautuessa lavan eteen, on syytä olla paikalla sen verran väkeä, että heikoimmat saadaan pelastettua. Näin kokisin.

Summa summarum

Metallica kova
Sonisphere paska

Ravintolamusiikki

Jos musiikkia tullaan kuuntelemaan, niin se olisi myös syytä kuulua. Aina näin ei ole edes festareilla, esimerkiksi Ilosaarirokissa jotkut bändit soittivat aivan liian hiljaa, jotkut taas todella kovaa. Sound checkissä ollaan yössä?

Mutta Ilosaarirock sikseen.

Oletko koskaan ollut viettämässä vaikka kivaa after workiä kavereiden kanssa ja kun kello alkaa lähestymään oikeaa iltaa, huomaat että joku rokkibändiksi itseään kutsuva kasaa nurkkaan jotain kamoja. Kuvittelet, että onhan tässä aikaa vielä parit ottaa, ennen kuin rokki alkaa, mutta rokkaripa aloittaakin sound checkin. Mikä onkaan mukavampaa kuin 10 minuuttia pitkä soundchekki täynnä ihmisiä olevassa istuskeluravintolassa. Siellä joku pitkätukka pyörittelee päätään ja nuppeja, kun musa ei kuulosta hyvältä.

Sitten kun tuomiopäivän kitarasankarit saavat itsensä vihdoin vireeseen, kuuluu kollektiivinen huokaus asiakkaista, jotka pääsevät taas hiljaisuuden turvin juttelemaan ja ottamaan pari drinkkiä.

Tunnin päästä kajahtaa. Pahimmassa tapauksessa joku täysin yössä oleva ravintolapäällikkö kuuluttaa nahkajaakot estradille. Että kättä yhteen, täältä tulee vitun kova rokkibändi.

Kukaan asiakkaista ei tiedä, että täällä joku rämpyttää, eikä kukaan tullut sitä varten, pois lukien pitkätukkien leimatut tyttöystävät jotka istuvat lähimmässä pöydässä yrittäen vaikuttaa kiinnostuneilta.

Miksi nuo keijot taas kerran päästettiin pilaamaan ihmisten ilta? Kuka oikeasti haluaa kuulla jossain pubissa livemusiikkia? Omat kokemukset noista koostuvat lähinnä täydellisistä katastrofeista.

Rokkariäijä kun vihdoin pääsee kulmaräkälään keikalle, niin sitten nimittäin painetaan täysiä, nupit yhteentoista. Istuskeluravintolassa ihmiset eivät enää kuule toisiaan vaikka huutaisivat.

Miksi musiikista pitää nostaa illan pääelementti ravintolassa? Tampereen kylpylän terassillakin oli joku tunari soittamassa, kun joku päivä siellä istuin. Ja eikö sielläkin käännetä musat paljon kovemmalle livemusiikissa kuin mitä taustamusiikki aiemmin oli. Ja taas se vakio kyllästynyt tyttöystävä. Soita itelles taksi olisi toiminut sielläkin.

Onko jollakin muka hyvä kokemus tuollaisesta tulitikkuaskin kokoisessa tilassa soitetusta keikasta?

Elektroninen musiikki Suomessa

Suomessa on jyllännyt kesästä alkaen ilmiö nimeltä Pendulum. Ainakin Ylex soittaa edelleen Immersionilta sinkkuja ja nyt myös SubTV käyttää mainoksissaan Watercolouria taustamusana. Minusta se on yksinomaa hienoa.

Mutta samaan aikaan, kun Pendulum nousi tälla tavoin pinnalle, kaikki muut – suomalaisetkin – konemusiikkiartistit loistavat poissaolollaan. Suomessa radiot, erikoisohjelmia lukuunottamatta, eivät ota soittolistoilleen edes kuumimpia clubihouseralleja. Eivät edes niitä, jotka ovat hittejä esimerkiksi apinasaarella, joka edelleen on varmaankin kärkimaita elektronisen musiikin kanssa.

Pendulum, Prodigy.. Mitä muita artisteja tulee mieleen tästä genrestä, joita Suomessa soitetaan? Ja miksi näin on?

Mielestäni Pendulum osoittaa hienosti sen, että genrerajoista riippumatta musiikki voi olla hyvää. Mutta jotta musaa voisi fanittaa, sitä pitäisi ensin kuulla jostain.

Suomessa on lukematon määrä elektronisen musan tuottajia ja kansainvälisesti Duck Sausen tyyppisiä dancepoppihittejä tuottavia tyyppejä vielä enemmän. Määrällisesti edes suunnilleen elektroniseksi musiikiksi määriteltävissä musiikkia soitetaan laajallakin näkemyksellä arvioituna vähän ja tarkemmin genrerajattuna todella vähän. Sen verran täytyy myöntää, että saihan JS16 – Rosegarden pari vuotta sitten ihan kivasti soittoaikaa YleX:llä, vaikka biisi ei ole mikään poppibiisi. Myös JS16 viritys nimellä Kendi sai soittoa, genrestä sitten on jo vaikea sanoa mitään

Meillä on maailmanluokan tuottajia ihan omasta takaa, mainittakoon vaikka Orkidea ja Muffler. Kummaltakin löytyy myös sellaista matskua, jota voisi soittaa ihan hyvin radiossa, jos radion musiikkipäällikkö musat vaan löytäisi ja olisi sen verran rohkea, että uskaltaisi sitä puskea radioon.

Elektronisen musan käyttö koskee myös baareja. Olimme Tallinnassa drinkkibaarissa nimeltä Butterfly. Kun menimme sinne, taustalla soi smuutti junkka. Ihan oikea junkka kuitenkin. Illan aikana tuli housea ja trancea, mutta myös poppia ja rokkia. Sillisalaatti toimi hyvin ja ainakin itse pidin oikein kovasti saundimaailmasta. Suomessa baarien taustamusalistat ovat vain niin väsyneitä. Mutta miksi?

Lontoossa jos menet vaikka kenkäkauppaan, niin siellä soi joku Radio 1 teknomiksaus. Se on järjetöntä. Ne luukuttaa musaa vielä kovaakin. Ei välttämättä mitään easylistening kamaa, vaan soipa yhdessä kaupassa silloin hardstylekin. Suomalaisena ei voi kuin ihmetellä.

Lähtökohtaisesti vetoaisin soittolistaradioiden musiikkipäälliköihin (jotka tietysti kaikki lukevat ja seuraavat blogiani), että tutustuisivat myös elektronisen musan meininkeihin. Ei radiosta tarvitse ”pelkkää teknoa” tulla, se ei ole tarkoitukseni, mutta jos Lauri Tähkä soisi ainoastaan 4 kertaa tunnissa viiden sijaan ja yksi hyvä houseralli sen tilalle.. Mielestäni se olisi aika kiva juttu.

One

Ite oon tainnu olla edustamassa (vaan en edustavana) aika monissa One-kekkereissä Tampereella, tänään juuri Pellavassa jylläävät jäävät väliin huomisten lakkiaisten vuoksi. Olen käynyt myös muutamissa muissa bileissä Tampereella, liQuidissa, Romancessa ja joissain satunnaisissa virityksissä, kuten jou-talon polkkabileissä.

One on aina erottunut edukseen, monella tavalla. Ensinnäkin venue on ollut aina hieman erikoinen, ensiksi Tanssitalo ja nyt Pellava, paikkoja jossa konemusiikkia ei varmaan koskaan aiemmin ole soitettu. Mestat on olleet myös aika toimivia, Tanssitalo oli ihan ok, mutta Pellava vielä parempi.

En tiedä, onko Onelaiset myyneet sitten sielunsa kaupallisuudelle, mutta ainakin screenit ja ääni ovat sellaisia, mihin muut järkkärit Tampereella eivät ole kyenneet. En ole vieläkään palautunut siitä pettymyksestä, minkä kuulin, kun Proteus iski jou-taloon voimalla, jota äänentoisto ei pystynyt alkuunkaan käsittelemään. Toista on ollut aina Onen bileissä ja edellisissä bileissä ensiajonsa kokenut F1-äänentoisto ei varsinkaan huonontanut tilannetta.. Vihdoin bileisiin saatiin oikeasti napakkaa saundia, myös ilman valtavaa äänenpainetta, joskin sitäkin ilmeisesti irtoaa.

Lineup on myös ollut aina hyvä. Jostain Onelaisilla ilmeisesti sitten rahaa valuu sisään sen verran, että isojakin nimiä saadaan soitolle ja tietysti Orion Onen residenttinä pelastaa huononkin muun selektion.

Jes, tänään en Oneen päässyt, mutta jatkakaa hyvää työtä, katsotaan seuraavalla kerralla.

Luovan alan ammattilaiset luovina

Jasmon blogissa raha valuuTänään uutisoitiin monessa mediassa siitä, kuinka laiton lataaminen aiheuttaa Suomen luoville ammattilaisille 350 miljoonan euron menetykset. Tutkimus oli mahtava edistysaskel edelliseen, tällä kertaa jokaista laitonta latausta ei laitettu suoraan tappioksi, vaan kysyttiin lataajilta, että moniko maksaisi. 30% lataajista väitti maksavansa ja siitä saatiin 350 miljoonaa euroa. Aikaisemmin nämä tutkimukset olisivat näyttäneet sitä reilun yhden miljardin euron tappiota, mutta nyt sitä ei tämän tutkimuksen mukaan tulekaan.. Tiedä sitten, kuinka iso toi koko bisnes on, eli montako prosenttia luovan alan kokonaistuloista tämän 350 miljoonaa euroa on. Tyypilliseen tapaan tutkimuksesta ei saa tarkempia tietoja, että mitä oikeastaan on kysytty ja mitkä tulokset tarkkaanottaen olivat ja miten johtopäätökset on tehty.

No, kaikki laskutaitoiset tietysti alkoivat funtsimaan auki tuota lukua. 350 miljoonaa on paljon rahaa, kun maa on näin pieni (reilu 5 miljoonaa asukasta, jos joku ei muistanut). Findance oli ehkä ensimmäinen uutispalvelu, joka hieman yhdisteli tietoja ja laski auki tuota summaa. Tuloksena on se, että jokaista warettajaa kohden iskeytyy 900 euron paine hankkia viihdettä. Eli jos waretat, aiheutat sisällöntuottajille keskimäärin 900 euron tappiot. Tässä huomionarvoista on se, että 900 euroa on summa, joka pitäisi käyttää lisää viihteeseen.

Tässä summassa on edelleen kaksi puolta. Jos keskimääräinen warettajan tekemä vahinko on 900 euroa vuosi, miksi korvausvaatimukset ovat niin valtavia? Toisaalta, 900 euroa on sellainen summa laitettavaksi viihteeseen, että sillä saa esimerkiksi yli 50 uutuus-dvd-elokuvaa vuositasolla lisää. Eli, jos et wareta, ostaisitko 50 elokuvaa vuodessa lisää? On helppo olla eri mieltä lukujen kanssa, nämä ovat taas kerran järjettömiä tutkimuksia.

Mielenkiintoinen kommariluku tulee myös luvusta 70. Nimittäin 70% ladatuista tiedostoista ei olisi kiinnostanut lataajaa niin paljon, että hän olisi sen ostanut. Sehän tarkoittaa sitä, että vapaamatkustuskulttuuri on imenyt itseensä kulttuuria melkein miljardin euron edestä, eikä se ole keneltäkään pois!

No, onneksi nämä järjettömät tutkimukset uppoavat ainakin osaan ihmisistä, valitettavasti se osa taitaa olla vaan aika merkittävä. Steffan Wallin haluaa tehostaa nettipiratismin vastaisia toimia.  Yksi osa näistä jo käynnissä olevista toimista, on laillisen nettilatauksen puolesta messuava widenation. Ilmeisesti minä en kuulu kohdeyleisöön, sikäli jäätävää settiä. Toisaalta myös aika viihdyttävää. No, samallahan Steffan haluaisi antaa operaatoreille mahdollisuuden suoraan postittaa uhkailukirjeitä kotiin, jos jostain sieltä päin olevata IP:stä on vaikka ladattu jotain.

Niin, viimeiseksi vielä sellainen asia, että tuon tutkimuksen tilasi siis Lyhty. Kyseessä on siis pelkästään suomalaisille tuottajille kohdistuvat vahingot. Jonkun Lyhtyjampan juttujen mukaan, tämä 350M€ estää kulttuurialan kehittymisen Suomessa.

Että näin.

– Laittoman lataamisen musiikkialalle Suomessa aiheuttamat 73 miljoonan euron menetykset ovat vuositasolla lähes yhtä suuret kuin toimialan liikevaihto.

ÄKT:n edustaja Lauri Rechardt.

Sekalaisuutta

Ennen ja muinoin kirjoitin usein otsikolla ”sekalaista”, kun en muutakaan keksinyt – jotain piti kirjottaa ja asiaa oli monesta pienestä jutusta. Niin nytkin.

Sain vihdoin hoidettua käsiini Tuomas Kilven kirjan Blogit ja bloggaaminen. Enhän minä muuten, mutta kun olin jo kauan sitten kuullut tarinat siitä, kuinka Jasmon blogi on kuin onkin noteerattu oikein kirjallisuudessakin. Kirjassa listattiin 50 parasta suomalaista blogia ja JB oli sijalla 49. Oli sentään kaksi huonompaakin sijaa tarjolla, 50 ja poissa listalta.

Tiurakin on poissa listalta, kun kukaan ei ota hänen touhuistaan selvää. Tiura on kuin Timo Kalli vaalirahoitussotkussa, mutta Tiura sotkee vain omat kuvionsa, kun Kalli sai koko Suomen sekaisin. Ässä pimu, varmaan samasta poliittisesta tallista Suvi ”golfkenttä” Lindenin ja Anneli ”faksi” Jäätteenmäen kanssa.

Katsoin eilen laatudokumentin MTV3 Faktalta, kun oli tuo OpenAntenna (eeh). Nimittäin tuli pokerista dokumentti, Al Roker tutki pokeria. Komeasti pokeri saatiin yhdistettyä peliriippuvaisuuteen siten, että ensin puhuttiin pokerista yleisesti ja sitten haastateltiin peliriippuvaisia. Pokerin pelaaminen saatiin yhdistettyä mm. huumekauppaan, joka on jo ihan hyvää dokumentaatiota. Näitä huonoja ja tarkoitushakuisia dokkareita kun aikansa katsoo, ei voi välttyä fiilikseltä, että Maailman Lihavin Dokumentaristi Michael Moore ei välttämättä kuvaa maailmaa aina aivan sellaisena kuin se on.

Paras juttu dokkarissa oli, kun siinä korostettiin sitä, että vain yksi voi voittaa  turnaukset (esimerkkinä oli WSOP). Että mitä niille muille siinä turnauksessa käy, finaalipöytään pääsee 10 breineintä tyyppiä mutta vain yksi voittaa. Tämä jotenkin osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli. Tämän sanoi haastattelussa itseasissa joku uhkapelaamisen tohtori, ehkä arvo on hankittu 10 dollarilla Uzbekistanista. En tiedä miten tämä osoittaa sen, että pokeri on tuuripeli, mutta eikö finaalipöydän viimeinenkin saa jo useita 100k chippejä.. Tuskin se elämän kauhein päivä on.

Itsekin olen kokeillut joskus nettipokeria. Jonkunhan on annettava rahaa puolilaillisille veroparatiisiyrityksillekin. Mutta ei siitä sen enempää, WSOP:ssa ei nähdä.

Vanha mies kävi teknotansseissakin toissa viikonloppuna. Tampereella oli One ja meininki oli parasta aikoihin. Tutusti Orion hyppyytti lihapullaa eniten, Soro meni vähän ohisektoriin. Mutta kun Pellavasta (= bilepaikka) oli vain 400m kotiovelle ja matkalta sai pizzan, niin hyvä keikka siltäkin kannalta.

Kävin pääsiäisenä pousailemassa yhtenä päivänä Hervannan Alpeilla. Luntahan laskettelurinteissä vielä olisi, voisi aurinkoisena viikonloppuna tärräyttää Sappeeseen vetämään kauden viimeiset sohjot, ois nimittäin kelit varmaan sitä paljon pehmeät. Vaikka en tiiä saanko ketään houkuteltua mukaan, kun taitavat olla enemmän noita helihiihtäjiä nykyisin.

JB testaa: Mixxed up Cassis

Tänään Jasmon blogi jatkaa testisarjaansa energiajuomien parissa. Laatukauppa Lidlistä löytynyt miXXed Up Cassis -energiajuoma päätyi työpöydälleni alle 80 snt tölkkihintaan (25cl).

Peruslähtökohtahan näihin uusiin energiajuomiin on aina melko kriittinen ja epäluuloinen. Battery Stripped on se juttu ja muut tulee perästä.

Mixxed Up Cassis on kuitenkin ensimaistamisella oikeastaan aika hyvää. Se ei ole kovin metallinen, kuten Sinebrychoffin energiajuomat tuppaavat olemaan, vaan luotaisen sokerisen pyöreä ja voimakkaan mustaherukkainen. Energiajuomakäyttäjien keskuudessa juoman maku saa lähinnä positiivisia kommentteja, joskin myös negatiivisia.

Suurin etu tässä on tietenkin hinta. Siinä missä 33cl Battery maksaa 2,50€ ylöspäin, maksaa 25cl Lidl-herkku alle euron. Ulkomailla kai ei energiajuomista olekaan totuttu maksamaan yhtä sairasta hintaa, kuin Suomessa, ainakin siltä tuntuu noin Sveitsin matkailua kokeilleena.

En tiedä miten toimii lantrinkina, ehkä siihen käyttöön perinteisempi energiajuoman maku voisi olla parempi. Kenties Onen etkoilla voi tällaista kokeillakin? Jos nyt vanha mies jaksaa lähteä teknohippoihin.

Euroviisut 2010

Aiemmin minulta on kirvonnut euroviisukirjoitus silloin, kun Lordi oli tarjolla. Muistatteko vielä sen? Radiotoimittajat lupasivat syödä hatullisen paskaa, jos Lordi voittaa. Ihmiset lupasivat muuttaa maasta, jos Lordi pääsee edes euroviisuihin. Minä yllytin blogissa Lordia, että löylyttäisivät nyt sitä euroviisukansaa kunnolla ja hehän löylyttivät. Paskalakit on ilmeisesti jäänyt syömättä kuitenkin ja maastakaan ei ole ainakaan massoittain muutettu.

Itse en ole mikään eläkeläisfani. Humppaläppä kestää ehkä yhden tai kaksi coveribiisiä, mutta ei juurikaan sen enempää. Olinkin ihmeissäni, kun kuulin että Eläkeläiset on lähtenyt ehdolle Viisuihin ja pääsivät aina superfinaaliin saakka. Sikäli kirjoitukseni on myöhässä, että kansan syvät rivit eivät äänestäneet Eläkeläisiä jatkoon, vaan jonkun murrehuokailubändin. Toki keskustelupalstoilla esimerkiksi euroviisut.yle.fi:ssä on jo tuomittu äänestysprosessi epäselväksi, epäläpinäkyväksi ja myöskään välitystietoja ei kaikille tekstiviestin lähettäneille koskaan tullut. Perussettii.

Valitettavasti kunnollista showta Eläkeläisiltä ei löytynyt Youtubesta. Biisistä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin se erottuu joukosta. Parasta niiden live-esiintymisessä kuitenkin oli se, että sääntöjä rikottiin mukavasti ja kun soittimet eivät kerta ole kytkettynä, vaan esitys tulee taustanauhalta, niin miksipä ei sitten joisi lavalla viinaa, takoisi lekalla soittimia, simuloisi seksiä soittimien kanssa ja niin edelleen. Koska show on tärkein, biisit on jo soitettu.

Katsoin finaalilähetystä jonkin verran nähdäkseni Eläkeläisten shown ja biisit oli kyllä juuri sitä tuttua huttua, kuten aina ennenkin. Siksi olisikin komeaa, kun Euroviisuihin olisi valittu Eläkeläiset, ei siksi että ne voittaisivat, vaan vahvistaakseen sitä kuvaa, että täältä Suomesta kajahtaa kaikenlaisia kummallisia vetoja Euroviisuihin, joista jotkut ovat jopa voittaneet koko shitin.

Mutta ei. Äänestyksen tai jonkun muun sekoilun jälkeen suomalaiset valitsivat jotain ihan muuta.

On muuten tuo lavashow aika uskomaton ja meininki huikea!

JB testaa: EKS Otus

EKS OtusMun on pitänyt jo kauan kirjoittaa arvostelua Otuksesta, vehkeestä jonka kaveri osteli dj-juttuja varten.

Kyseessä on siis tavallaan CDJ-kopio, mutta laite on tarkoitettu koko homman hoitamiseen, periaatteessa et tarvitse Otuksen ja tietoneen lisäksi mitään muita lisälaitteita kuin PA:n. CDJ-käyttäjälle perusominaisuudet kuten jog ja sen vinyylimoodi, cue + play logiikka, ovat tuttuja.

Testatessa tietokoneessa oli Traktor Scratch Pro. Muitakin välineitä voi käyttää, mukana tulee joku Live DJ tai vastaava, mutta siihen en sitten sen enempää tutustunut.

Otuksessa on siis idea, että vehkeessä on jog, vähän eq-ruuveja ja sitten kulmissa monisuuntaiset toimintanapit, lisäksi etulevy täynnä kosketusnäppäimiä, joihin voi bindata mitä vaan toimintoja. Itseasiassa kaikkiin nappeihin ja ruuveihin voi bindata omat toimintonsa, jotka haluaa. Esimerkiksi kaverini oli bindannut eq-ruuveihin filtteriasetukset, koska käytti erillistä mikseriä. Kannattaa katsoa Otuksen sivuilta lisätietoa, en oikein osaa kuvailla millainen laite on kyseessä.

Sanoisin, että Traktor Scratch Pro ja Otus pelasivat todella hyvin yhteen. Mutta Traktorin ja Otuksen käyttö tuntui tällaisesta kaverista, joka on niillä huonoilla cd-vispilöillä ensimmäiset biisinsä soittanut, huijaukselta. Traktorin tempon tunnistus on niin hyvä, että kun vauhdin saa synkkailtua ruudulta sadasosalleen oikein, niin vaihtojen aikana ei tarvitse korjata ollenkaan. Siksi myös kosketusnäyttöön perustuvat pitch toimii. Se toimii samalla tavalla kuin tietokoneiden laattahiiret, eli sormella kelaamalla saa pitchiä nostettua ja laskettua. Voisin kuvitella että ”normaalissa” soitossa systeemi imisi ja kovaa, mutta Traktorin kanssa sillä ei ollut väliä.

Sanoisinkin, että Traktor Scratch Pro ja Otus on hyvä combo kilpailemaan itsensä DJ Heron kanssa, vaikka kohderyhmä toki on aivan eri. Jos ostaja siis haluaisi simuloida DJ-hommia, eikä kerätä pisteitä. Niin helppoa soittaminen Otus & Traktor -combolla on. Melkein liian helppoa.

Otuksessa on jännittäviä ajatuksia, kuten se, että yhdellä kontrollerilla hallitaan molemmat dekit, lähinnä niin, että alareunassa olevalla napilla valitaan, kumpaa dekkiä ohjaa. Voin vaan kuvitella miten helppoa on vahingossa koskea väärään dekkiin soittaessa..

Soittokokemusta minulle kertyi vehkeestä ehkä yksi tunti, toinen tunti suusanallista lätinää ja soiton seuraamista, enkä tämän syvällisempää arviota osaa antaa. Tavallaan järjestelmä tuntuu lelulta, mutta sillä voi tehdä ne kaikki asiat mitä ”oikeillakin” laitteilla. Paitsi helpommin.

Otuksen ostamisella voisi oikeasti korvata DJ Heron, mutta hintalappu on hieman eri. Mutta niin ovat mahdollisuudetkin.