Yksinkertainen saattaa olla kaunista, mutta ei sillä mitään tee

keep it simple, stupid

keep it simple, stupid

Nyt kun tietokoneissa ja muissa härveleissä on niin paljon tehoa, että niillä voisi tehdä mitä vaan, tehdään niihin sellaisia käyttöjärjestelmiä, joilla ei voi tehdä mitään. Käytettävyys on sana, jolla varsinkin omenanpurijat haluavat hehkuttaa omaa oikuttelevan ja luonnevikaisen karvapään suunnittelemaa käyttöjärjestelmää.

Nythän winkkarista on tulossa Windows 8 ja omppupuolella Mountain Lion. Jos teet töitä näillä käyttöjärjestelmillä, mitä uusia tehokkuustoimintoja nämä käyttöjärjestelmät tuovatkaan.

No winkkarissa tulee Metro. Kun Steve keksi appsit, niin puoli maailmaa sai orgasmin ja luulee nyt, että appsit ovat ratkaisu kaikkeen. Mr. Developers! keksi, että kyllä meilläkin pitää olla appseja. Ja sitten tuli Metro.

Ajatelkaa. Tietokone maksaa esimerkiksi 1200e. Siinä on muistia, levyä ja prossua sata kertaa enemmän kuin 5 vuotta sitten. Sillä voisi tehdä vaikka mitä. Siihen tehdään käyttöjärjestelmä, joka ottaa vaikutteensa laitteista, joissa on muistia, levyä ja prossua sata kertaa vähemmän kuin uudessa koneessani.

Minulla on FullHD näyttö, mutta en voi käyttää kuin fullscreen -ohjelmia. Mutta! Onneksi näytön laidoissa on aktivointialueet, josta voi vaihtaa ohjelmaa.

Jo Jellona oli hyvin kyseenalainen viritys. Steven viimeinen kosto oli paratiisiin luikerrelleen käärmeen kastroiminen siten, että tämä Python ei olekaan enää kyvykäs. Leijonassa joku keksi, että sen sijaan, että olisi vapaasti gridiin aseteltavat virtuaalityöpöydät, olisi kiva että ne olisivatkin vain rivissä. Nimittäin kun ylös/alas pyyhkäisy on niin vaikea erottaa scrollaamisesta. Vaikkei laattatietokoneessa olekaan virtuaalityöpöytiä, sen ei annettu haitata, vaan päätettiin toteuttaa tällainen yksinkertaistava asia.

Hienoa. Nyt jos et olekaan se käyttäjä, joka ostaa 1500 eurolla siiderijuurta työpöydälleen vain lukeakseen maileja ja maksaakseen laskunsa, alkaa vituttaa. Missä ovat ne ajatukset, jotka auttavat devaajia ja niitä jotka oikeasti tekevät koneillaan töitä? Miksi Leijonan käynnistyksen jälkeen pitää ensimmäisenä googlata ”how to find mac hd in osx lion”.

Nythän puhutaan jo vuorileijonasta. Yhtäkään mielenkiintoista uudistusta siinä ei ole, johonkin kuvien katseluun tulee vissiin social share.

Entä winkkari? Suurin uudistus on start-barin piilotus. Nyt hiiri pitää viedä vasempaan alakulmaan, jotta starttivalikko pomppaa auki. Onko toimintojen piilottaminen yksinkertaisuutta?

Kuten ystäväni Stone & Jarret (et al.) sanoivat, käytettävyys ei ole helppokäyttöisyyttä ja helppokäyttöisyys ei ole helposti opittavaa. En minä halua työkoneeseeni isompia ikoneita tai kosketuspainikkeita. Olisi kiva, jos se käyttäisi muistia tehokkaasti, olisi nopea ja kuluttaisi vähän akkua. Ja järjestelmät tukisivat tehokäytön omaksumista.

Ei niin, että järjestelmän asennuksen jälkeen pitää ensiksi käyttää puoli päivää ruksiakseen kaikkia turhia himmeleitä pois päältä, että voisi vihdoin tehdä jotain järkevää. Onko tosiaan niin, että jatkossa vain Lelux on tehokäyttäjille, muut vaan swaippailee Pinterestissä?

JB käyttää Ubuntua

Kyllä. Taas mielenhäiriössä tuli ajatuksia säätää Leluxia. Tai ostin verkkolevyn meidän kotiverkkoon ja ajattelin, että Linuxissa levyn käyttö on yhtä juhlaa tietty.

Nii eipä ookkaan. Vuoden 2009 lopussa Ubuntun foorumeilla ihmetellään sitä, että minkälaisellahan shell-scriptillä tuollaiset verkkolevymountit saadaan automaagisesti palautettua, kun verkkoyhteys palaa takaisin (esim standbystä noustessa). Vuonna 2009.

Samat jampat dissaa Windowsin huonoutta. Työryhmä-windows osas jo palauttaa automaagisesti verkkojaot.

http://ubuntuforums.org/showthread.php?t=981778&page=2

Linux ja kuvienhallintaohjelma

UbuntuNyt olisi hakusessa joku kuvienhallintaohjelma Linuxiin. Eli ohjelma, joka hakee kuvat kamerasta ja luetteloi ne, jossa on perusmuokkaustoiminnot ja jossa on export-toiminto.

Ubuntussa on vakiona F-Spot. Ok, sillä tuntuisi jotain saavan aikaan, mutta yksi valtava ongelma on: exportattavien JPEG-kuvien laatuun ei voi vaikuttaa! Ja niinpä, kuvista tulee pehmeitä ja suttuisia. Vertailun vuoksi olen tehnyt Gimpillä kuvien tallennusta ja ero on niin iso, että oikein harmittaa.

Windowsissa olen käyttänyt Picasaa ja se on juuri riittävä ohjelma mun kuvien käsittelyyn. Harmi vaan, sitä ei ole Linuxille.

WPA ja kädettömyys

WirelessNyt kyllä täytyy myös katsoa peiliin, vaikka omaksi viaksenikaan en tuota Ubuntun toimimattomuutta WLAN-tukiasemani kanssa voi hyväksyä. Koska 128bit WEP ei toiminut Windowsissa, päätin antaa WPA:lle vielä uuden mahdollisuuden – nyt siten, että aina kun ei toimi, niin muutan tukiaseman asetuksia.

Vahva veikkaus tietenkin on, että defaultasetuksilla homma pelaa varmimmin. Joten valitsin salaukseksi WPA ja avainhässäkäksi TKIP (ennen oli AES, Windowsilla toimi mukisematta..). Lisäksi en käyttänyt tällä kertaa ääkkösiä tai muitakaan erikoismerkkejä salasanassa, ties vaikka Ubuntu jotain utf8 moskaa lähettäisi tukiasemalle.

Ja avot. Nyt pelaa. Ja nyt pitäisi pelata jopa Windowsinkin kanssa. Joten puolet tästä säätövihasta otan omaan vahinkooni, koska jos asetukset olisivat olleet perinteisemmät niin homma olisi skulannut laakista. Kuitenkaan mitään debug-tietoa tai ohjeistusta ei Ubuntu tarjoa, eikä päähäni mahdu, miksei tuo AES sitten toimi..

Mutta, Wapun kunniaksi Ubuntu yhdistää siis tukiasemaankin.

Ubuntu ja WPA-salattu WLAN

Miten olisi kiva käyttää Ubuntua kotikoneessa (läppäri) ihan koko ajan, mutta eipä suostu mikään Network Manager yhdistämään WPA-salattuun (ihan perusasia!) WLANiin. Yritin Ubuntufoorumin ohjeiden mukaan käsinkin, mutta eipä auttanut.

Jotenkin outoa, että tällainen tietoturva-asia on näin huonolla tolalla Linuxissa / distrossa. Ehkä pitäisi taas säätää viikko, niin saattaisi saada jotain toimimaan.. Hiton nihkeästi vaan debug-infoo tarjolla, mikä siinä nyt menee sitten vikaan? Seurailin /var/log/messages, mutta ei sieltä mitään löytynyt..

Kun fanipojat haaveet murenivat

Kirjoitin aiemmin faniudestani uuteen käyttöjärjestelmään. No, nyt käyttöä on kestänyt hieman kauemmin ja todellisuus on alkanut tulemaan vasten kasvoja.

Multimedianäppäimet (volume up/down) lakkasivat toimimasta, ilmeisesti jokin päivitys särki ne. Ei ongelmaa. Läppärin kannen sulkeminen ei vie konetta suspendiin, vaikka pitäisi. Ärsyttävää, mutta ei vielä haittaa. Sen sijaan se, että käyttis ei usein nouse kunnolla ylös suspendista aiheuttaa halun rebootin yhteydessä käynnistää Windowsiin.

Viimein, kun eilen huoneistomme vaihtui WLAN-aikaan ja perus auth: WPA-PSK / enc: AES setti pitkällä ääkkösiä sisältävällä salasanalla ei toimikaan Linuxissa, niin hermot alkoivat menemään. Mitä teen käyttöjärjestelmällä joka ei suostu yhdistämään salattuihin WLANeihin? Nimittäin naapureiden salaamattomiin on yhdistänyt kyllä hienosti ja on niillä (testimielessä..) surffailtukin.

Voin muiden Linuxin käyttöä puoltavien seikkojen vuoksi kärsiä esimerkiksi kännykän synkkauksen puutteesta tai muista pienistä erikoisominaisuuksista. Mutta WLAN-verkkoihin yhdistäminen EI ole pieni erikoisominaisuus, vaan käyttöä ajatellen kriittinen asia! En voi enää käyttää kotoa Linuxia, koska en saa sitä yhdistämään internetiin.

Nyt jää Ubuntupottiin lahjoittamatta.

Portti.lut.fi

Olen aikaisemmin pariinkin otteeseen nillittänyt LTY:n tietotekniikkaratkaisuista. Esimerkiksi uusi VPN-ratkaisu portti.lut.fi on saanut runtua. Mutta siinä olen hutkinut ennen kuin olen tutkinut. Nimittäin Linuxilla se toimii komeasti ja ilman mitään tyhmiä tarkastuksia. Ja on oikeasti hyvä.

Fanipoika

UbuntuInternetissä käydyissä tietokonekeskusteluissa on monesti keskeisenä sisältönä käyttöjärjestelmäsodat. Toiset fanittavat intohimoisesti Mac-tuotteita, toiset vannovat Linuxin nimiin ja loput sanovat, että Windowsia on pakko käyttää, jos aikoo jotain tehdä. Käyttöjärjestelmäväittely on oikeastaan yleensä melko hedelmätöntä ja niissä toistuvat samat argumentit yhä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi juuri Linuxiin tai Maciin vaihtaneet fanipojat hehkuttavat uutta käyttöjärjestelmäänsä, joihin heillä ei kuitenkaan ole vielä kovinkaan hyvää tuntumaa.

Minä olen juuri sellainen fanipoika juuri nyt.

Kokeilin Ubuntun 7.10 versiota sen ilmestyessä. Se on Livecd-jakelun ansiosta helppoa. Kokeiluuni oikeastaan ajoi vain ja ainoastaan tieto siitä, että Compiz on nyt valmiina paketoituna mukaan. Halusin päästä itse vähän kokeilemaan graafista ilmettä.

Oikeastaan kaikki odotukset ylittyivät, kun laitoin LiveCD:n sisään. Käynnistymiseen meni kauan, mutta sen ymmärtää. Muuten kaikki pelasi. WLAN, Bluetooth, levyhiiri, HP:n läppärin pikanäppäimet, Compizin kikat jne. Kaikki vain toimi. Se oli edellisiin Linux-kokeiluihin verrattuna uusi kokemus. Tulostamista en kotona ole päässyt kokeilemaan.

Otin Linuxin käyttöön kotona sekalaisessa surffailussa ja irkkailussa. Ei siis mitään kovin ihmeellistä tarvita. Mutta nopeus on niin kivaa. Siinä missä 2 Gt muistilla varustettu läppärini laittaa windowsin vielä tekemään 600-800 Mt kiintolevyswappia (!), Linux vuorostaan cachettaa levyä muistiin aiheuttaen ylitsevuotavaisen nopeudentunteen!

On tämä vaan kiva.

Kotona kotona, vanhalla koneella, LiveCD ei buutannut, vaan jumiutui virheilmoituksen kera. Että sellaista.