JB testaa: Caribia ja Turku

Hei, se on se kala siitä Nemoa etsimässä -elokuvasta!Nyt kun tässä testailun vauhtiin päästiin, niin miksi suotta alkaa jarruttelemaan! Jatkuva hiihtokeskusten testailu on nopeasti puuduttavaa ja läntisessä eteläsuomessa asuessa myös aika mahdotonta. Siksi on mentävä rohkeasti sinne, minne useat eivät uskalla mennä: Turkuun. Tarkoituksena kevyt kaupunkilomailu Turussa ja vahva panostus kylpylähotelli Caribian palveluihin

Testaajana tällä kierroksella toimi lisäkseni Rytsis. Keikkaa varten kävin oikein hankkimassa upouudet speedot, joilla onkin hyvä bousailla altaiden vierellä.

Lähdimme itsepäisyyspäivän kunniaksi ajelemaan kohti Turkua kevyen koirasäädön jälkeen. Vettä satoi oikeastaan koko matkan, kuten Suomessa joulukuussa pitää sataakkin. Matkalla ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin pimeää ja vesisadetta. Ei erityisen jännää siis. Paikalle osasimme huonoista opasteista huolimatta hyvin, kun Rytsis oli ilmeisesti kaupungissa jo aiemminkin liikkunut ja itsekin katsastin mestat etukäteen Eniron varsin hyvästä karttapalvelusta.

Hotellihuone oli oikeastaan positiivinen yllätys. Ihan perus kahden hengen huone, mutta aika tilava, hyvä telkkari ja pari lisäkanavaa. Jouduimme tosin remontoimaan huonetta vähän, mutta saimme sen mieleiseksi. Aika ripeästi saapumisen jälkeen paukkasimme kylpylämaailmaan ja siellä oli kyllä muitakin. Hyvin mahtui silti, kertaakaan ei väkimäärä turhauttanut, ei edes perjantaina, jolloin oli vielä enemmän porukkaa. Saunoja oli kaksi, perinteinen suuri sauna ja väliköydellä varustettu sekahöyrysauna. Perinteisessä saunassa oli kyllä todella hyvät löylyt, joka ei ole jokapäiväistä tuolla tavoin isoissa julkisissa saunoissa.

Itse kylpylässä suosikkipaikka oli ulkoallas ja ulkona oleva kuuma matala-allas, johon vain juuri ja juuri sain kehittyneen vatsani piiloon. Kylmäallaskin olisi ollut, ei tullut vierailtua. Perjantaiaamuna kävin hieman muistelemassa kuinka uidaan uima-altaassa (hitto miten kylmä vesi!), lasten kauhuksi kävimme ajamassa vähän vesiliukumäissä – tosin yksi jäi testaamatta! Kylpyläsektori ei ollut mitenkään huumaava, mutta hieno ja riittävä siihen lillutteluun, mitä itse kaipasin.

Lapsiperheitä paikassa oli rajusti, nuoripari oli ehkä hivenen vähemmistössä. Ei haitannut.

Saamamme palvelu hotellissa ja hotellin ravintolassa, sekä kaupungilla oli jännää. Tai ei siinä muuten mitään moitetta ollut, mutta tilasimme valkkaria, tuli punkkua. Tilasimme jaffaa, tuli colaa. Ruoka-annoksessa piti olla eräänlaista salaattia, ei ollut aivan varmuutta oliko sitä (hampparin välissä) vai ei. Limppari ja viini toki vaihdettiin, jännä vaan, ettei minun kohdalleni koskaan ennen ole moista sattunut. Naapuripöydässä joku ravintoloiden ihanneasiakas alkoi oikein läksyttää ja opettaa ”tee nyt niin kuin siellä ravintolakoulussa on opetettu!” tarjoilijatarta, kun oli vähän ongelmia ruokien aikataulutuksen kanssa. Komeaa.

Turkulaisilla täytyy myös olla ilmiömäinen suuntavaisto ja karttamuisti. Kävimme kauppakeskuksessa nimeltä Hansa, jossa on noin 120 kauppaa ja muuta palvelua. Ei mitään tietoa Koskikeskuksen, Itä-keskuksen tai Ideaparkin yksinkertaisuudesta ja helppoudesta. Paikka oli päinvastoin uskomattoman sokkeloinen ja kaiken kukkuraksi opaskartat oli sijoitettu niin korkealle, ettei niistä saanut maatasosta oikein selvää! Todella komeaa. Yritimme etsiä Amarilloa, ei löytynyt. Menimme viereiseen keskukseen, Forumille. Sama vika! Heti etuovella oli erään ruokapaikan mainos, mutta koko paikka piti käydä kulmia myöden läpi, ennen kuin mesta löytyi.

Poikkeuksellisesti tällä kertaa ei jaeta plussia ja miinuksia. Hyvä reissu oli, Turkuun suunnitteleville suosittelen kuitenkin karttaa ja kompassia. Osaapahan ainakin pois, jos ei muuta.