Minusta valokuvauksen hankkiminen on hankalaa

Mister Photographer

Mister Photographer

Työn puolesta hoidan joskus valokuvauskeikkojen tilauksia. Vakiintuneet suhteet valokuvaajiin ovat toiminnan selkäranka. Ja kun kerran ei vakkarikuvaajat olleetkaan saatavilla, meinasi järki lähteä.

Meillä oli eräässä autokaupassa kuvauskeikka, firmassa tarvittiin markkinointikuvia. Lähetin useille uusille valokuvauskontakteille sähköpostia. Tarvitsisin nopeasti valokuvausta, asiakkaan tiloissa, asiakas järkkää systeemit, sijainti on tämä ja tässä on esimerkkejä kuvista, joita on aiemmin firman markkinoinnissa käytetty. Eli samaa linjaa pitäisi jatkaa. Valokuvaukseen on käytettävissä 1-1,5h. Tarvitaan kuviin oikeudet kaikkeen markkinointikäyttöön. Eli kuvat siis ns. markkinointikuvapankkiin. Olisiko arviota mitä maksaa?

Tämän jälkeen vaikeudet alkoivat. Kuvaajilla on jokin kummallinen käsitys siitä, että kaikki mahdollinen pitää etukäteen määritellä. Esimerkiksi, montako kuvaa otetaan. Joku kysyi, kuka hoitaa mallien meikkauksen. Kukaan ei pystynyt vastaamaan ensimmäiseen viestiini mitään järkevää hintaa. Kaikilla oli sekavia kysymyksiä ja pykäliä. Kukaan ei vastannut, että tässä on tuntihinta. Kaikilla oli kummallisia pykäliä ja kuluja. Myös aiemmin kuvaajien kanssa olen törmännyt samaan.

Ostaminen yhtäkkiä tuntunutkaan kovin helpolta. Onko spekseissäni jotain vikaa?

Ilmeisesti valokuvauksessa on jokin sopimuspohja valokuvien oikeuksien myöntämisestä. Ja siihen täytyy sitten friikkukuvaajan hirttäytyä. Nimittäin kun annat ”kaikki oikeudet” kuviisi, joita otat jossain autokaupassa, menetät varmasti suuren taiteellisen potentiaalin. Ja ei siinä mitään, jos se nostaa tuntihintaa niin antaa nostaa, mutta ei tehdä siitä hirvittävän vaikeata sopimuslomaketta, jooko?

Nimittäin minä haluaisin hankkia kuvaajan, joka ilmestyy paikalle, hoitaa homman ja laskuttaa järkevästi. Siinä kaikki.

Lopulta hermostuin ja otin yhteyttä kuvaajaan, joka on meille kuvannut aiemminkin (http://www.nakedeye.fi/). Hän oli ilmoittanut, ettei ole saatavilla, mutta laitoin viestin, jossa sanoin, että hänen ”kilpailijoiltaan” on niin vaikea ostaa, että voisiko hän mitenkään hoitaa keikan.

Saan sopimaan. Hinta on tämä, sisältää kaikki kulut. Onko ok?

Noin minä haluan kuvaamista ostaa. Annan vinkin. Anna kuvaustoiminnallesi tuntihinta. Sillä hinnalla kuvaat kohteessa ja toimitat vedoskuvat asiakkaallesi. Jos kuvia tulee paljon, voit sitten asiakkaasi pyynnön mukaan jälkikäsitellä ne kuvat, jotka halutaan ottaa käyttöön. Voit tästä velottaakin. Useimmiten kuvia tulee kuitenkin sen verran maltillinen määrä, että voit tuon jälkikäsittelykulunkin laskea omaan perustuntihintaasi.

Näin minä ostajana tiedän heti mitä itse kuvaus maksaa. En halua tietää montako kuvaa tai millaisia kuvia otetaan ennen tilausta tai sopimusvaiheessa, se on naurettavaa. Eikö paikalle voi ilmestyä sovitulla kalustolla ja varata sovittu aika ja avot?

Ei kai lehtikuvaajatkaan myy yhtä tai kahta kuvaa? He menevät keikalle, ottavat triljoona kuvaa ja kuvatoimittaja sitten suvaitsee valita jonkun ehkä lehteen. Ja sitten lehti jyystää kakkoseen soppareilla.

Ilmeisesti se, että toimistomme nimessä lukee ”Mainostoimisto”, aiheuttaa kuvaajille sen, että maalaisjärki pakenee päästä. Onneksi tähän saakka olemme löytäneet sellaiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa hinnat ovat loogisia ja neuvottelut minimaalisia. Ja ei se aina ole siitä hinnan pienuudesta kiinni.

Enemmän kyse on siitä, että meneekö minulla 5 minuuttia, 15 minuuttia, puoli päivää vai viikko kuvauksen järjestämiseen. Kun yleensä kuvataan kuitenkin jotain markkinoitimateriaalia dokumentoimisperiaatteella, ei mitään mainoskuvia studiossa. Ja sen kyllä olen muistanut spekseissäni mainita.

Muistakaa kuvaajat, että te myytte palveluanne ja mitä helpompi sitä on ostaa, sitä enemmän sitä teiltä ostetaan.

Kaikkia kuvaajia, joita nyt alkoi kiukuttaa, kannustan kertomaan kantansa kommenteissa!

Kuvatunnelmointia

Aiemmin viime viikolla siirsin kaikki kuvat – joilla on merkitystä – vanhasta jasmo.kuvat.fi -palvelusta Google Plussaan, jossa on ilmeisesti rajaton levytila kuville ja samalla saa ihan kivan näyttötoiminteen ja Picasan ominaisuudet. Siinä siirrellessä katselin kuvia ja omasta mielestäni olin saanut jotain hyviäkin, ainakin hyviä muistoja jos ei muuta.

Pikkujärvi

No siitäpä sitten innostuin, luin juttua golfin kuvaamisesta, katsoin upeita tunnelmakuvia ja yritin räpsiä viime viikonloppuna joitain omiakin. No, kuvina tuotokset eivät olleet kovin kaksisia, tänä viikonloppuna harjoitukset jatkuvat. Tärkeintä on saada parempia, kuin viime kerralla.

Tänään katsoin blogiani, johon asentelin joskus vähän aikaa sitten uuden teeman, jossa ei ole pillejä ja viheltimiä. Teksti näyttää vaan niin hyvältä tummaa taustaa vasten, että oli oikein pakko jotain kirjoittaa. Oikeasti aloin kirjoittamaan jostain ihan muusta, mutta menköön tämä nyt paremman puutteessa. Onpahan sitten yksi oikeakin aihe kirjoitettavana.

Valokuvaus

Olen vähän aikaa harrastanut valokuvausta ja joskus postannut muutaman kuvan tänne blogiin. Olen kuvannut koiraurheilua, surffausta, hiihtojuttuja ja enduroa. Viimeisintä näistä oli Enduron kuvaus.

Jasmon blogi kävi Endurovehkeitä kuvaamassa

Urheilulajien kuvaaminen on ollut minulle aina aika vaikeaa. Varsinkin sellaisten lajien, joita en itse ole harrastanut, yllä mainituista tapauksista voidaan siis luetella koiraurheilu, surffaus ja enduro. Ei ole kovin helppoa nähdä pelipaikasta, että miten tästä kannattaa ottaa kuvaa, tai edes sitä, kuinka kohde tulee liikkumaan, tämä oli esimerkiksi enduron kanssa suoranainen haaste, kun pyörä liikkui aika napakkaa vauhtia.

Jasmon blogi, enduro

Myös välineet antavat oman ongelmansa. Kamera-apinat lienevät yksiä pahimpia välinehomostelijoita, jotka eivät ole ikinä tyytyväisiä varusteisiinsa. No, enduroa kuvatessa oli sellainen tilanne, että minulla ei alle 50mm putkea ollut ollenkaan. Tuollaisessa tiheässä metässä ei mikään optimaalinen tilanne, lisäksi läheltä otetut laajakuvaiset otokset loistavat poissaolollaan.

jasmon blogi, suhisee mettässä

Kuvaamisessa hauskinta minusta on suunnittelu. Mietitään yhdessä kohteen kanssa, että mitä tehdään ja milloin tehdään. Odotetaanko hiukkasen tässä aurinkoa vai painetaanko nyt tukka putkella. Parhaat fiilikset tietysti tulee siitä, jos saa onnistuneen ruudun. Mikä se onnistunut otos sitten on? Niinpä. Mielestäni se on sellainen, joka on teknisesti riittävän hyvä kuvaajalle ja josta välittyy haluttu fiilis hyvin.

jasmon blogissa vesileikkejä

Kuvaamisessa tuntuu olevan myös yleensä vähän sellainen fiilis, että usko meinaa loppua. Oman 20D:n onnettomalla näytöllä ei näe, onko tarkennus oikein ja onko kuva terävä. Sen sentään näkee, että miten kuva on rajautunut. Siksi on aina vähän pelottavaa tulla kotiin ja koneelle katsomaan kuvia, kun joku surffaaja tai hiihtäjä on päivän hikoillut, jotta saataisiin kuvia ja sitten jää joko sarjakuvaus pois päältä (sori Panu) tai tarkennusasetukset ovat väärin, kuten kävi Matson ekoja surffeja kuvatessa.

jasmon blogi sutii

Kaikki enduroitsemiskuvat (no, voidaan spekuloida siitä, paljonko tässä nyt sitä enduroa on, sudittelua eri paikoissa..) nähtävillä osoitteessa http://jasmo.kuvat.fi/kuvat/Enduro/ . Lisää mun kuvia löytyy osoitteesta http://jasmo.kuvat.fi.

Kuvausta

Canon 20DEngelbergissä Tumpilla oli uuden uusi Canon 400D mukana ja Simolla vähän vanhempi 300D (Rebel). No siinä sitten kuvailtiin kaikkee, niin hiihtoa kuin auringonottoakin. Videotakin kuvattiin, mutta ei oikealla videokameralla vaan E70:lla (aika huono) ja N95:lla (semihyvä).

Alku oli kivistä, en ollut koskaan oikeastaan järkkärillä pahemmin kuvannut ja sitten kun Simolla oli joku 50-200mm putki, niin hups vaan – olin niin lähellä kuvauskohdetta, ettei kuvaa voinut ottaa.

Näistä selvittiin ja jotain pientä videopätkääkin saatiin aikaiseksi. Stillikuvia taisi julkaista ainoastaan Simo omassa galleriassaan. Kuitenkin kuvaamisessa oli jotain hienoa. Sai olla luova ja katsoa vähän, että mitä tulee taustalle ja missä kohdassa kuva pitäisi saada. Vuorilla hienojen taustojen kuvaaminen on aika paljon helpompaa kuin täällä kotosuomessa..

Siitä se ajatus sitten lähti. Videokamerakin kiinnostaisi, mutta liikkuvan kohteen kuvausta on niin vähän ja se on niin vaikea saada näyttämään miltään, että päädyin digijärkkäriin.  Paikallisesta Rajalacamerasta löytyi kohtuullisen edullisen tuntuisesti Canon Eos 20D + tuo kuvassakin näkyvä Canonin 17-85mm kuvanvakaimella varustettu putki sekä vielä kilkkeet päälle – käytettynä. Rajalacamera antaa kuitenkin kuukauden takuun myös käytetyille tavaroille, tosin se kai kattaa vain oikean vian, kuten vaikka salaman toimimattomuuden.

Sellaista gearipäivitystä tähän mennessä. Kamera on ollut viikon verran nyt käytössä ja joitain kuvia sillä on jo otettukin. Tuntuu ihan hyvältä ostokselta ja putkikin monikäyttöiseltä.

Linux ja kuvienhallintaohjelma

UbuntuNyt olisi hakusessa joku kuvienhallintaohjelma Linuxiin. Eli ohjelma, joka hakee kuvat kamerasta ja luetteloi ne, jossa on perusmuokkaustoiminnot ja jossa on export-toiminto.

Ubuntussa on vakiona F-Spot. Ok, sillä tuntuisi jotain saavan aikaan, mutta yksi valtava ongelma on: exportattavien JPEG-kuvien laatuun ei voi vaikuttaa! Ja niinpä, kuvista tulee pehmeitä ja suttuisia. Vertailun vuoksi olen tehnyt Gimpillä kuvien tallennusta ja ero on niin iso, että oikein harmittaa.

Windowsissa olen käyttänyt Picasaa ja se on juuri riittävä ohjelma mun kuvien käsittelyyn. Harmi vaan, sitä ei ole Linuxille.