JB testaa: Koli jouluna

Burton manNiinhän se menee, että Kolilla pitää käydä. Ja tänä vuonna kuten edellisenäkin vuonna, ajankohdaksi kävi hyvin joulun välipäivät. Tai mitkä päivät lieneekään, kuitenkin siitä tapaninpäivästä eteenpäin.

Voi herranen aika kun rinne tuntui pitkältä ja tuolihissi hitaalta, kun on näissä etelän hetelmien keskuksissa pyörinyt. Nyt sunnuntaina käytiin Himoksessa, eikä jäänyt paljon lapsille kerrottavaa. Aika.. mitäänsanomaton paikka.

Kolista sen sijaan on sanottavaa ja paljon. Vaikka mäkiä ei ollut auki kuin pielinen, se silti tarjoaa enemmän leveyttä, vauhtia, pituutta ja jyrkkyyttä kuin nämä meikäläisen nykyisen kotipaikkakunnan mäet. Ja hukassahan sitä heti siellä on. Miettii jo, että suksi voisi olla pidempikin kuin 170cm.

Oltiin koko perhe, siis minun lisäksi vaimo ja Matsolat. Tellu-urboja kaikki, pl. vaimo joka luottaa laudan viehätykseen.  Hiihdeltiin kolmisen päivää Kolilla.

Ensimmäiseksi pitää kehua lippujen hintoja. S-kortilla sai oikeasti hyviä alennuksia ja päivälipun hinnalla ei saa Himokselta edes kolmea tuntia. Sitten henkilökuntaa, voiko avuliaampia, lystikkäämpiä ja palvelualttiimpia hahmoja olla olemassakaan? En usko. Ei ainakaan paljoa.

Hissi on edelleen säädetty romantikoille ja romantisoida saikin hissin hitaasti lipuessa kohti Kolivaaran (melkein) huippua. Kun pimeä laskeutui, sai rinteessä nauttia kauniisti valaistuista puista ja metsiköistä ja ne olivatkin tunnelmallisia. Miinusta siitä, että rinteessä ei oikein meinannut nähdä mitään.

Koska Kolilla hiihto on Parasta ja se on muutenkin äärikeskus, pitää siellä olla myös jonosimulaattori. Ja taas palaamme romanttiseen kahdenhengen tuolihissiin, jonka antiikkiarvo on reaaliarvoa huomattavasti korkeampi. Onneksi pommittajavenäläiset eivät vielä kerenneet iskeytyä paikalle, paitsi Leinoseen. Mut luomu onkin sellanen hit-catcher.

Illalla vähän lumeteltiin, otin rohkeasti vähän leveämpää suksea mukaankin, mutta ei onni suosinut tällä kertaa. Ukkokoli oli pommitettu täyteen vaikka luonnonlunta on vain 15 cm. Tosin huhu kertoo että Kolin Telluhurja on aikoinaan vetänyt varmaan vielä vähemmällä lumella. En epäile.

Koska oltiin turistihenkisiä ja muutenki haluttiin tukea Kolia, oli syytä ruokailla hienosti ravintoloissa, eikä edes syödä omia eväitä salaa. Siinä tullaankin melkoiseen epäkohtaan Kolilla. Ensinnäkin: Kolin kanapihvi on tummanruskea. Ruuissa menee alakahviossa noin 30 minuuttia, ylhäällä 50 minuuttia. Ylhäällä ei ollut lisäksemme ketään, mutta silti pizzan tekoon meni lähemmäksi 45 min. Mikäs siellä maisemia katsellessa, eihän se kiire pidäkään olla. Mutta riipii se. Varsinkin jos nälkä on.

Alakahvion henkilökunta on kaukana totutusta, ystävällisestä ja tehokkaasta. Ei, nyt on jotain töhöttäjiä, jotka ei osaa käyttää yhtäkään laitosta siellä keittiössä, mukaanlukien kassakone. Vai mitä mieltä olette siitä, että kun kassakoneesta loppui kuittipaperi, niin aikansa nyhjättyään kassapimu antoi minulle tyhjän paperin(!) ja sanoi että allekirjoita siihen. Sen verran kotimäkiystävällisyyttä oli, etten kieltäytynyt. Riipi taas.

Summa summaarum, kolilla tuo hihtopuoli on hallussa, mutta oheispalvelut tökkii. Minnehän se vanhempi rouva sieltä ala-asemalta on hävinnyt, hänellä oli sentään homma hallussa eikä hanskat hukassa.

JB kiittää:
+ Koli on komein
+ Koli on halpa
+ Kolilla on hyvä profiili
+ Kolilla on kiireetöntä

JB angstaa:
– Kolin ravintolapalvelut ovat hitaita ja laadultaan hyvin kyseenalaisia
– Tuolihissin kiireettömyys saattaa olla kaupunkilaiselle liikaa
– Maanteiden kuningas

Joulureissulta käteen jäänyttä, osa 1

Infopaketti:
Kolille tuli ensimmäinen rinne 1937. Ukko-Kolin jyrkkä, joka on ehkä Suomen jyrkin rinne, raivattiin vuonna 1938. Olympiavuonna 1952 rakennettiin kapulahissi pujottelurinteesen (joka siis rakennettiin 1937), joka nykyisin tunnetaan nimellä Pielinen.

Suomen hitain tuolihissi rakennettiin vuonna 1969. Rukalla rakennettiin tuolihissiä myös samaan aikaan, mutta Rukalle tuolihissi valmistui vasta vuonna 1970. Pyhälle kuitenkin jo vuonna 1964! Kolilla on siis Suomen ensimmäinen toinen tuolihissi. Ja sama on edelleen käytössä. Ja sen kyllä huomaa. Mutta mukavahan sitä on antiikkikapistuksessa ylöspäin hinautua. Hitaasti. Ja varmasti.

Ipatin jyrkkä ja ensimmäinen ankkurihissi Kolille valmistui vuonna 1983. Lumetusjärjestelmä Kolille rakennettiin vuonna 1985. Ipatin kierto ja toinen ankkuri tuli kaksi vuotta myöhemmin.

Tiedot etsittiin yhteistyössä Koliblogin kanssa.

Laskettelu

Kun on tarpeeksi sekopäisiä kavereita, niin pääsee itsekin todistamaan kaikenlaista. Haq halusi ehdottomasti päästä vielä viimeiset laskut vetää Kolille. Lunta ei ollut paljon, mutta se ei haitannut, ei muuta kuin sukset esiin ja koittamaan. Hyvinhän se sujuu vähässäkin lumessa. Huonona puolena täytyy sanoa se, että kun lunta oli niin vähän, niin laskijan piti kiivetä ylös.

Jokin seikkailuporukka (S-Selviytyjät osallistujia) katseli menoa hissistä ja epäilivät meidän älykkyttämme. Pitäisivät huolen omista asioistaan ;)

Kävimme myös katsomassa talvisia laskupaikkoja ja niiden lähtöpaikkoja. Kiviseltä näyttää näin kesällä.