Lyhyt uhkapelihistoria

It's only a problem if you're losing

It's only a problem if you're losing

Itse löysin internetpokerin joskus ehkä nelisen vuotta sitten. Syynä, paljastan tämän naurettavuuden uhalla, oli televisiosta tullut pokeriohjelma – ei, ei se Jaajon ohjelma. Olisiko se ollut jopa High Stakes Pokeria vai mikä? Se oli jännittävää katsottavaa, vaikka itse pokerin kanssa sillä oli hyvin vähän tekemistä.

Sitten eräänä päivänä löysin suomalaisia pokerisaitteja, jossa oli paljon puhetta internetpokerista ja työläisenä ymmärsin, että voin ihan hyvillä mielin kokeilla muutamalla kympillä pokeria. Itse suuntasin aluksi PartyPokerille, jossa piti olla paistikkaimmat pelit.

Tottakai, minähän siellä pelasin.

Muutaman pokerikäden jälkeen hankin Pyysingin kirjan pokerista, jonka myötä opin kippaamaan. Kuitenkin lupaukset siitä, että internetpokerista alkaa rahaa satamaan taskuihin pelkästään ABC-pokerilla ei ollutkaan ihan totta. Tai sitten en oppinut ABC-pokeria. Taso olikin noussun 2000-luvun alusta – ajasta josta kertovat kaikki urbaanit legendat humalaisista jenkeistä, joilla oli rahaa.

En ikinä mennyt poikki pokerissa. Eräänä päivänä kokeilin PartyCasinoa. Kokeilin rullapelejä ensiksi leikkirahalla ja kun leikkirahalla pelatessani huomasin, ettei tästä mitään voita, niin laitoin sitten oikeat rahani peliin, enkä voittanut. Tosin, kasinoiden rullapelien idea kai onkin joko hävitä tai sitten voittaa 20 000. Se kai motivoi minua.

Sen jälkeen olen vuosittain innostunut pokerista uudelleen. Se johtuu keväästä. Jokin tuoksu keväällä saa minut muistamaan sen, kun ensimmäisen kerran aloitin pelaamaan pokeria ja tästä ajatuksesta on hyvin lyhyt matka lunastamaan joku rebuy- tai first deposit -bonus. Tai lunastusyritykseen.

Tätä kautta on sitten surffailtu Betngolla, Everestillä, PartyPokerilla uudestaan ja tällä hetkellä PokerStarsilla. Olen pelannut myös Rayn pokeria, koska rahasiirrot ovat helppoja ja ilmaisia. Rayn kasinollakin olen pyörinyt. Jos RAY olisi oikea kasinofirma, sen softasta otettaisiin välittömästi eräs ominaisuus pois. Nimittäin, kun menet lisäämään rahaa tilillesi, näet samalla tilihistorian. Huomaat siirtäneesi 20e silloin ja tällöin ja yhtäkkiä puolessa vuodessa siellä onkin 500 eurolla pelattu rullapeliä.

Hyvän tahdon pelejä.

Mutta eipä siinä. Pokerissa olen ollut välillä ihan reilusti plussallakin, mutta se tuuri kääntyi. Nykyisin olen aika tarkkaan +-0 (siis kun kasinoita ei lasketa), sillä eräässä omppu h/l pöydässä kymmenen henkeä päättivät lähteä arpomaan preflop ja minulla sattui olemaan kädessä AA23 tuplasuittari. Kaikki meni siis all-in preflop ja vaikkei ompussa käsien aloituserot niin isoja olekaan kuin teksussa, käteni ”piti” ja sain pöydällisen taaloja. Sillä sitten sai paikattua pokeritappiot ja maksettua webfactionin hostauksen kolmeksi vuodeksi.

Mutta internetpokeri on varsin kivaa silloin, kun unohtaa ne bonukset. Bonukset ovat pahin mahdollinen viritys oman pelin tuhoamiseen. Mun pitää pelata paljon että saan bonusta ajaa lopulta siihen, että pelaa a) liian montaa pöytää b) väsyneenä c) silloin kun ei kiinnosta, kun yrittää jallittaa ittelleen jotain parin kympin bonusta.

Se on spedeilyä, mutta aina sitä ei tajua. Silloin kun sitä ei tajua, kannattaa ottaa hengähdystauko ja kirjoittaa blogiin ja jatkaa sitten kuoppausta – bonusten toivossa.

Kevät

KevätMistä tietää kevään tulleen? Joku saattaisi sanoa, että kun aurinko paistaa yhä enemmän ja sää lämpenee. Hän ei olisi täysin väärässä, mutta todellisuudessa kevään paljastaa noista johtuvat asiat. Rannoille kerääntyy lintubongareita valtavien putkien kanssa, lumet sulavat ja spurgut löytyvät hankien alta.

Hyväksi havaittu Hatanpään juoksulenkki kulkee juuri yhden Tampereen jouppotalon ohi, en tiedä mikä virallinen nimitys on. Kai joku yösuoja. Ilmeisesti paikkaan pääsee sisälle vasta klo 18, joten asiakkaat ajetaan pihalle ja siellä he värjöttelevät, kunnes taas pääsevät sisään. Joitakin alkaa jo väsyttää ennen kuin kello kolahtaa ja kaveri tipahtaa maahan pitkäkseen. Niin pitkällä kevät ei vielä ole, että siinä lämmin olisi.

Ohi käveleminen (tai juokseminen) on kai heitteillejättö. Mutta, nyt kuuluukin kysymys: kuinka moni oikeasti haluaa tai viitsii pysähtyä potkimaan kaveria ylös tai soittamaan ambulanssia, kun seuraavana päivänä samaan aikaan siellä on taas Kake kenollaan?

Alkoholismi on kai aika vaikea sairaus, sen aiheuttajaa en tiedä. Henkilökohtaisesti tuntuu nykyisin nämä krapulat olevan sitä luokkaa, että kunnon alkoholistiksi minusta kai ei ole, kai se niilläkin välillä pääsee vähän laskemaan. Päivän ohjelma perus AA-Pentillä on kai se, että aamulla kun heitetään suojasta pihalle otetaan pusikkoon kätketty pullo (suojaan ei saa viedä viinaa) syleilyyn, raapastaan pohja näkyviin, keikutaan kylille, yritetään pummata joltain rahaa, ostetaan vielä Sorbusta ja sitten joko a) sammutaan kaupungille paskat housussa b) päästään suojan eteen odottelemaan kuset housussa sammuneena tai c) pysytään pystyssä miten kuten suojalle saakka, josta saa seuraavan kerran ruokaa.

En tiedä parannutaanko tuollaisesta rappioalkoholismista muuten kuin tapaamalla Jessen tai jotain. Mietin sitä, että kuinkahan moni miettii talvella hankeen sammuneen selvästi rapajuopon nähdessään, että kuolis pois, niin helpottais tuonkin kaverin tuska.  Ääneenhän tuota ei saa sanoa, koska hyvinvointiyhteiskunnan pitää huolehtia kaikista. Mutta tässä voisi käyttää Suvi Lindén tyyppistä ajatelkaa nyt lapsia -huudahdusta: miten monta lasta saataisinkaan parempaan hoitoon, kun nämä menetetyt tapaukset viivattaisiin yli. No, asia ei ehkä ole ihan noin yksinkertainen.

Aika paljon resursseja kaverit kuitenkin kuluttaa niin poliisin, sairaankuljetuksen kuin sairaanhoidon (joskus myös tehohoidon) saralla. Kavereiden ei anneta sairaalassa nimittän kuolla, vaan ensin leikataan maksat, haimat, keuhkot ja peräpukamat. Joka tietysti periaatteessa kai on ihan oikein. Mutta ajatelkaa nyt hitto niitä lapsia!