Jasmo tietää paremmin
Posts tagged JB testaa
JB testaa: Kickup Pure Effect
Hei 21st
Pitkästä aikaa Jasmon blogi on saanut energiajuomaa testiin. Huhuja on kuultu myös TEHO energiavedestä, mutta se on jäänyt vain huhujen tasolle. Myöskään Battery Shottia ei ole tullut testattua, lähinnä sen takia, että pidän Batterystä enemmän maun kuin vaikutuksen takia.
Mutta sitten Kickupiin. Tämä ruotsalainen energiajuoma ei ilmeisesti ole varsinaisesti energiajuoma, siksi pullossakin lukee functional drink. Tätä juomaa saa tällä hetkellä Suomessa ainoastaan Sportia Tammistosta ja 33cl puteli maksaa ainoastaan 1,50€. Makuja on tällä hetkellä saatavilla kolme ja makujen lisäksi myös sisällöt hieman vaihtelevat.
Kickupin idea on olla luontaisempi ratkaisu energiajuomille, siinä ei ole kofeiinia eikä tauriinia (mutta on guaranaa) ja siinä on vitamiineja ja antioksidantteja. Tauriinin ja kofeiinin puutteen vuoksi juoma ei myöskään maistu samalle energiajuomahapolle, kuten kaikki muut energiajuomat.
Vaan se maistuu hyvälle. Erityisesti Red Berries ja Green Berries -maut olivat hyviä ja Gold Berrieskin voittaa monet perinteiset energiajuomat. Maku on mehumainen, mutta kuitenkin kirpakka, mutta ei kuitenkaan samalla lailla poreileva kuin limonaadi. Itseasiasa innostuin vähän mausta ja jos tätä saisi täältä Tampereelta, voisin töihin mennessäni viedä mukanani tai ehkä jopa vaihtaa (ainakin kerran) töiden battery-lavan kickup-lavaan. Kokeeksi.
Piristävä vaikutus jäi kuitenkin näkemättä. Nautin tätä juomaa juuri ennen nukkumaanmenoa, eikä nukahtamisessa ollut ongelmia. Kuitenkin autoillessa tätä juodessa huomasin vireystilan kohonneen, apatiasta murjotukseen. Valitettavasti mikserinä en juomaa kerinnyt testata, kun putelit loppuivat kesken.
Pullo on myös melko hienon näköinen, Burtonilta kopioitu nuoli on ihan kiva logo ja kyllä tämmöinen vaihtelu tekee happosuulle hyvää.
JB suosittelee!
JB testaa: OpenOffice, 3-sarja
Kes 7th
Joskus sitä vanhemmiten huomaa, kuinka sitä nuorena on ollut tyhymä. Minulla on blogissa postauksia aina vuodelta 2005 saakka, jossa kehun OpenOfficea. Eikä siinä mitään, mutta kun yksi kerta ei ole edes riittänyt, vaan vika päässä on esiintynyt useamminkin, esimerkiksi samana vuonna kehun OpenOfficea käytettävyydeltään ja ongelmattomuudeltaan. Ilmeisesti muutaman sivun harkkatyöt ja raportit eivät ole saaneet totuutta esiin.
No, kandityön yhteydessä maailman realiteetit antavat jo viitteitä, kun tuskailen OpenOfficen otsikoiden numeroinnin kanssa. Kandityön teen kuitenkin loppuun työsuhteessa kouluun ja käytin loppuajasta Microsoft Wordiä. Wordin kanssa sai olla tarkkana, ettei numeroinnit yhtäkkiä hävinneet kuvista.
Lopulta jossain koulutyössä OpenOfficen käyttö oli mahdotonta, koska se tekee kuvaotsikot tekstikehysten sisäpuolelle. Hermot meni napakasti ja viimeisimmässä käyttämässäni OO versiossa (3.2.0) kehysten kuvaotsikot (caption) menevät edelleen kehyksen sisäpuolelle, joka on käsittämätöntä enkä edes tiedä voiko sitä muuttaa jostain. Jos joku tietää, niin nyt on hyvä aika kertoa.
Nimittäin tilanne dokumenttien kirjoittamisen saralla ei ole viime vuosina pahemmin parantunut. Vaihtoehtoja on kaksi, OpenOffice ja Microsoft Word. Aloitin kirjoittamaan diplomityötäni OO:lla, oikeastaan hieman uteliaisuuttani, rahasta ei ole kyse, saisin Wordin koululta ilmaiseksi. Ei ehkä olisi pitänyt. Nimittäin uudessa 3.2.0 OpenOfficessa (nyt on juuri julkaistu 3.2.1, jota en ole kerinnyt testata) ei toimi edes perustoiminnot. Esimerkiksi sisällysluettelo, en vain saa sitä muotoiltua mitenkään järkevän näköiseksi. Wordissä sen sijaan jopa oletuksena sisällysluettelo toimii. Nyt OO:ssa sisällysluettelossa sivunumerot eivät tasaannu oikeaan reunaan. Ei vaan tasaannu. Olen poistanut sisällysluettelon sata kertaa ja yrittäny asettaa uusiksi, mutta ei auta. Ei toimi.
Entä kun painaa sisällysluettelon kohdalta oikealla napilla ja ottaa muokkauksen? Kuinka kauan epäilette että kestää, että muokkausikkuna avautuu? Silmänräpäys? 0,2 sekuntia? Ei. Ehkä sellainen 10 sekuntia kun odottaa niin muokkausruutu aukeaa. Miksi? Ei hajuakaan. Se ei ole sivumäärästä kiinni, sillä ongelma oli jos silloin esissä kun työssäni oli 10 sivua. Sama asia lähdeluettelossa, yritän käyttää OO:n omaa bibliografiasysteemiä, joka on ihan siedettävä, mutta hidas kuin elämä.
Töissä käytän myös OpenOfficea joskus, meillä on valmis kirjepohja luotuna. Tyyleihin on määritelty, että Heading 1 on tietyn värinen. Kun kirjoitan tekstiä ja valitsen sitten jonkun rivin tuoksi Heading 1:ksi, niin joskus se tulee oikealla värillä mutta usein myös jollain ihmeellisellä harmaalla, jota ei ole määritelty missään. Hienoa.
No eihän siinä mitään, valtion virastotkin alkaa käyttämään OO, kun Word-tuki on niin hyvä. No, kyllä se varmaan ihan hyvä onkin, jos dokumentti on luotu Wordilla ja se pitää avata OO:lla. Ainakin tekstit varmaan säilyvät tiedostossa.. Mutta yritäpä tallentaa OO:lla .doc muotoinen tiedosto. Tiedostoon piirretyt kuvat hajoavat, niistä näkyy esim vain yksi elementti. Sisällysluettelo näkyy väärin, aivan eri tavalla kuin OO:ssa. Muita asioita en edes jaksanut tutkia, niin paljon alkoi ärsyttää.
Myös muut ovat raportoineet 3-sarjan OO:n hitaudesta. En tiedä mitä siellä on nyt tehty, minusta 2.x toimi paljon paremin kuin tämä kolmossarja.
YHTEENVETO
JB ei suosittele kenellekään OpenOfficea. Aivan täysi paska.
JB testaa: miXXed up Energy Drink Classic
Tou 24th
0.25l tölkki
Nythän kävi niin, että toimiston Batteryvarastot olivat tilapäisesti ehtyneet. Onneksi myös kakkapaperi oli lopussa ja samalla toimituksella sain tilattua myös energiajuomaa. Koska edellinen kokemukseni miXXed Upista oli niin lupaava, halusin pitäytyä samassa merkissä, mutta eri maussa.
Näiden kahden eri maun perusteella miXXed upit ovat kaikki samanlaisia juomia. Niissä on sama pohja ja päälle lirutetaan joku maku. En oikein tiedä miltä tämäkin juoma maistuu, ehkä paras sana kuvailemaan on happo.
Tavallaan näitä ei kannata erikseen edes vertailla, on vähän kuin söisi vadelman makuisia karamelleja ja sitten mansikan makuisia ja miettisi kumpi nyt on parempaa. Energydrink.fi:ssä on tarkempaa keskustelua tästä.
Halpahan tämä on ja siksi kiinnostava. Taitaa noin 80 senttiä maksaa lidl-tavarataloissa. Ota kokeeksi mukaan, kun seuraavan kerran lidlissä pyörähdät.
Yhteenvetona voisi sanoa näistä miXXed upeista yleensä, että nämä ovat parhaita juomia heti Battery Strippedin jälkeen.
JB testaa: Mixxed up Cassis
Maa 25th
Tänään Jasmon blogi jatkaa testisarjaansa energiajuomien parissa. Laatukauppa Lidlistä löytynyt miXXed Up Cassis -energiajuoma päätyi työpöydälleni alle 80 snt tölkkihintaan (25cl).
Peruslähtökohtahan näihin uusiin energiajuomiin on aina melko kriittinen ja epäluuloinen. Battery Stripped on se juttu ja muut tulee perästä.
Mixxed Up Cassis on kuitenkin ensimaistamisella oikeastaan aika hyvää. Se ei ole kovin metallinen, kuten Sinebrychoffin energiajuomat tuppaavat olemaan, vaan luotaisen sokerisen pyöreä ja voimakkaan mustaherukkainen. Energiajuomakäyttäjien keskuudessa juoman maku saa lähinnä positiivisia kommentteja, joskin myös negatiivisia.
Suurin etu tässä on tietenkin hinta. Siinä missä 33cl Battery maksaa 2,50€ ylöspäin, maksaa 25cl Lidl-herkku alle euron. Ulkomailla kai ei energiajuomista olekaan totuttu maksamaan yhtä sairasta hintaa, kuin Suomessa, ainakin siltä tuntuu noin Sveitsin matkailua kokeilleena.
En tiedä miten toimii lantrinkina, ehkä siihen käyttöön perinteisempi energiajuoman maku voisi olla parempi. Kenties Onen etkoilla voi tällaista kokeillakin? Jos nyt vanha mies jaksaa lähteä teknohippoihin.
JB testaa: Oravivuori Freeride
Maa 1st
Kun Antti Ruohosellakin on kuvareportaaseja Åresta ja Engelbergistä ja vaikka mitä, niin minullakin pitää olla. Saanko esitellä, JB testaa, kuvareportaasi Oravivuori freeride.
Kun näillä leveysasteilla saa kerrankin lunta, on vain yksi paikka, mihin pitää mennä. Yleensähän näitä siikritspotteja ei pahemmin jaella, mutta olen niin höveli kaveri, että tässä nyt Jasmon blogin seuraajille paljastan huippumestat heti Jämsän kulmalta. Nimittäin, naiset ja herrat, saanko esitellä: Oravivuori. Niin, minustakin nimi on hieman optimistinen.
Oravivuoren entry on jännittävä ja kuumottava
Tämän postauksen kuvat tarjoaa Nokian X6 laatupuhelin ja sommittelusta vastaa Matsolainen.
Sitten asiaan. Koska torstainen ripsakka kymmenen asteen pakkaskeli tyynenä auringonpaisteena piti kuluttaa kantamalla toimiston kamoja paikasta x paikkaan y, valittiin sopivaksi ajanhetkeksi työntyä Oraviin sunnuntai, jolloin oli aste lämmintä ja ripisteli vettä, sekä tuuli. Ilmankosteus oli ainoastaan 98%. Auringon noususta tai laskusta ei sinä päivänä ollut tietoa, ensin oli harmaata ja sitten hieman harmaampaa. Tietysti kun suomalainen on kerran päättänyt, että nyt lähdetään hiihtää putikkaa, niin sillo mennään, vaikka sataiski vähän vettä ja kaikki lumet on tippunu puista.
Joten ei muuta kuin housuja jalkaan, monoja kii ja skiniä suksenpohjaan. Reinojen talvikenkäominaisuuksista täytyy mainita tähän hätään sen verran, että niitä ei ole.
Kamoja fiksailis. Onko sillä vaipat vai pökäle pöksyssä?
Oltiin kuultu vähän huhuu, että ladun avaaminen on leveellä suksella helpompaa, niin otettiin matkaan sitten vähän leveemmät sukset. Ei muuta kuin reppu selkään ja matkaan. Tässä vaiheessa jo oltiin tajuttu amatöörimäisyytemme. Nimittäin jotain puuttui, se tärkein. Nimittäin eväät. Ei ollut edes suklaata mukana. Millä nyt palkita hikinen lihapulla mäen päällä? Ei ollut muuta kuin vettä. No, ei auttanut siinä laittaa mieltä matalaksi, ei muuta kuin vaaraa kohti!
Luntahan siellä oli. Märkää-, raskasta- ja skinin pohjaan tarttuvaa lunta. Mutta paljon. Tai no sillai paljon että yli polven. Onhan se aika paljon. Lisäksi tuntui siltä, että sille polulle, mitä pitkin skinnattiin (merkitty), oli tuuli ainakin paikoittain pakannut jopa enemmän lunta kuin muualle. Paras skinnausreitti siis: polku. No, siinähän se meni mukavasti sen jälkeen, kun päästi matson ajattaa latua, perässä vaa löpsötteli, varsinaisesti jyrkkää tai vaikeaa skinnausta ei ollut, edessä oleva joutui vaan raskaaseen lumeen tallomaan uran. Takana saattoi ihan rauhassa pelata taskubilistä.
Koska arvaan, että tämä postaus innoittaa muitakin menemään kyseiseen paikkaan, niin annan reittivihjeitä. Lähtekää siitä, mistä reitti on merkattu lähteväksi, seuratkaa punaisilla tapeilla huonosti ja satunnaisesti merkattua reittiä, ja ottakaa sitten näreen vierestä vasemmalle.
Siitä vasemmalle
Sitten saavutaankin portaille. Nämä portaat on ikävät, mutta ei lähellekään samanlaiset tappajaportaat kuin mitä Pyhän takamaastoista löytyy. Portaat olivat aika loivat ja helpot kulkea vaikka olisi suksetkin olalla!
Oravivuoren portaat pääsee helposti vaikka sukset olalla
Portaiden yläpäässä on kannustusviitta, enää 200m matkaa maaliin, jos vain osaat arvata mihin päin pitää lähteä. Jälkiä ei paljon ollut seurattavaksi, viimeksi ennen meitä Oravivuorella oli käynyt vieraskirjan mukaan kaksi slovenialaista (tai vast) tammikuun puolessa välissä. Sen verran metässä oltiin, että autojen pärinää ei kuulunut, ainoastaan harvakseltaan maajussin haulikon pamahdus, kun jahtailee siellä yksityistietä käyttäviä kalastajia.
200m maaliin ei ole pitkä matka, vaikka lunta olisi paljon, suunta epäselvä ja korkeuseroakin parikymmentä metriä. Niinpä heti kohta edessämme siinti Oravivuoren näköalapaikka ja joku vuoden 1870 kolmiomittauspaikkojen mersu.
Oravivuoren toppi ja näköalatorni, näköalatorni 200m merenpinnasta
Sehän ei auttanut kun rapsutella sukset pois jalasta, tärräyttää skinit reppuun, hörpätä vettä ja kavuta torniin.
Älä kuvaa sen persettä, sillä on tyttöystävä!1
Topistahan näki kauas, mutta ei laskulinjaa.
Joku näkymä
Kaikessa tuossa keekoilussa ja tuossa urpoilussa alkoi tulla nälkä ja kylmä, niin oli aika alkaa kattomaan sitä laskulinjaa, mitä varten tänne kiivettiin. Toppi on tosiaan melkein 200m merenpinnan yläpuolella, mutta se ei kyllä paljon lupaa. Yhdessä suunnassa on loivaa / tasaista, se on suunta josta lähestyttiin. Toisessa suunnassa on avokalliojyrkänne. Näiden välissä on louhikkoinen kumpuileva kolihenkinen offari, jossa periaatteessa voi tehdä käännöksiä. Jos luistaisi ja lumi ei olisi noin raskasta.
Tavallaan voisi olla järkevää voidella sukset muullakin, kuin apteekista saatavalla parafiinillä, ilmeisesti siinä ei luisto-ominaisuudet ole aivan tappiinsa hiottuja. Tietysti sekin voisi auttaa, jos olisi joskus jaksanut siklata pois sen voidekerroksen sieltä pohjasta. Tämän lisäksi vielä huonosti paikatut reiät suksen pohjissa eivät ainakaan paranna luistoa. Kokonaisuutena voidaan sanoa, että luiston minimioimiseksi on tehty lähes kaikki, mitä tehtävissä on.
Skinejäkin ilmeisesti pitäisi joskus huoltaa. Ehkä jopa uusien hankkiminen veljeltä sosialisoitujen skinien tilalle voisi tulla kyseeseen, tai sitten vain skinien puhdistus ja voitelu. Nimittäin huonostihan ne eteenpäin luistaa, tosin ei taaksekaan, plussakelissä myös keräävät lunta niin hitosti pohjaan, että kinnaaminen on jo suorastaan raskasta, ja myös vaikeaa jyrkällä, lumi kun ei siellä pohjassa oikein pidä..
Skinin pohjat jäässä, isot 10cm paksut lumipaakut jo raaputettu irti
No, kai se välineiden huoltaminen voisi tulla kyseeseen. Ehkäpä jos veisi suksen pohjahiontaan, niin polvivaivatkin vähenisivät? Ehkä. Ehkä teen niin.
No mutta, alamäkeen piti lähteä. No, alamäkeenhän lähdettiin. Tai ainakin yritettiin. Tämä oli ehkä huonoin offarilasku mun koko elämän aikana, jos ei lasketa sellaista, kun hauskana miehenä on laskenut jollain siirtymällä rinteen sivuun ja jäänyt siihen kiinni. Tällä seinällä oli muotoja, pieniä droppeja tasaselle, absoluuttisesti ei mitään pohjaa, lumet lähtivät suksijan mukana pois ja luistanut ei yhtikäs mihinkään. Onneksi ei ihan liimaa ollut, mutta takasnujussa suoraan sai sitten lasketella alas asti, tai ihan loppu piti kyllä lykkiä, vaikka vähän viettikin. Loppureitti vei maailman tiheimpään pajukkoon, mutta kun ei jäänyt arpomaan, vaan russuutti vaan läpi, niin hyvinhän tuosta selvisi. Laittakoon isäntä vaikka hirvivahingoksi.
Noniin, huippuu linjaa, huomaa käännös oikealla ja roppi, no melkein, siinä suoraan
No sitten kun tämän kaiken oli rämpyttänyt läpi, niin päästiin pellolle, josta pitää rämpyttää semmonen parisataa metriä autotielle. Jos pikkusen ois funtsinu etukäteen jotain, niin auton voisi sijoittaa tänne puolelle kukkulaa, jolloin laskun jälkeen olisi suoraan päässyt pois. Nooo, ei näitä niin tarkkaan kannata alkaa funtsimaan, tunteella vaan. Nälkäähän se vähän teki, mutta matkaa ei pitänyt olla viittäkään kilometriä takaisin autolle, tosin se tie, jolla nyt olla möllötettiin, ei autolle vienyt, eikä meillä oikein ollut mitään käryä, mihin tämä tie vie. Oikeaan suuntaan kuitenkin, niin ei muuta kuin monoa toisen eteen.
Matso ja Kattaisen marjat
Kun tie sitten tuli päätökseensä, oli aika kaivaa X6 monitoimilaite, eli mobiilitietokone taskusta ja avata ilmaiseksi ladattava Ovi Maps sovellus. Mr. Maps osasikin oivasti sanoa, että siitä vaan kun puskette 300m suoraan eteenpäin siellä metässä, niin toinen tie vastaan tulloo. No, ei kai sitä uskalla vastaankaan väittää, kun Suomen Ainut Toivo niin määrää, niin ei muuta kuin rämpyttimet jalkaan ja mettään. Tällä kertaa oli tasamaahiihtoa ja luisto niin huono, että skinit sai pitää rauhassa repussa.
Herra Ovihan ei palvelussaan mitään korkeuseroja näyttele, kun ei se niin tarkkaa ole noille automiehille. No niinhän siinä näinä päivinä kävi, että jontkahan siellä edessä olla murjotti. Vittiko siin on jo mielessä käyny, että kohta saa hikipaidan pois päältä ja autolla täysiä Shell Helmisimpukkaan, niin kyllä meintaa monttu vetää mielen mustaks. Onneksi aina on kiertoreitti tai suorareitti. Nimittäin Mäkiahot oli menneet ja rakentaa paukauttaneet pienen kesämökkitönöläisen, eli maatilan siihen meidän sijaintipaikan viereen. Siinä sitten arpaa heittäessä, että mennäkkö törkeesti pihan läpi, vai tallatakko munia myöten kuopassa, päädyttiin siihen, että ripee kotirauhan rikkominen on kivempaa kuin tunnin monttumöhinä. Siit sitä sit paineltii, niska pitkällä suoraan makuuhuoneen ikkunan alta. Sori vaan.
Siithän ei ollu enää seittemääkään kilometriä, vaan auto alkoi sitten tielle päästyä näkyä jo ennen pimeän tuloa.
Jasmo tallaa kohti lähtöruutua
Nonni, sit vaa vaatteita vaihtamaan, romut Vivaroon ja putki punasena lähimmälle Nesteelle seisovaan pöytään, jossa nälkäisenä voi tehdä mahdottomia ylilyöntejä. Niin tälläkin kertaa.
YHTEENVETO
Hauska reissu, jää lapsille kerrottavaa isän urpoiluista.
Hyvää
+ ulkoilma
+ kinnailuharjoitus
+ retkeily
+ rauhallisuus
+ hiljaisuus
Huonoa
- maatilarakentaminen
- laskeminen
- keli
JB testaa: Pyhä 2010
Hel 8th
Minulla on Suomessa kaksi hiihtokeskusta, joissa haluaisin käydä ja joissa en ole käynyt: Pyhä ja Pallas. Enää vain Pallas on käymättä. Pallas on siitä lupaavan kuuloinen paikka, ettei sillä oikein kunnon nettisivujakaan taida olla. Mutta se Pallaksesta, JB sai menneellä viikolla mahdollisuuden lähteä jyristelemään pakettiautolla kolmestaan melkein 2000 kilometria ja kukapa siitä voisi kieltäytyä. Täältä tullaan Pyhä!
Jos Koli on Suomen Chamonix, niin Pyhä on .. Lapin Koli. Lumetukset kesken vaikka pakkasta on ollut ties kuinka kauan, ruuhkaa ei missään – tai ei oikeastaan juuri ketään missään. Tällä kertaa hiihtoretki oli poikkeuksellisesti hiihtopainotteinen ja viihde jätettiin vähemmälle – aivan kuin vaihtoehtoja olisi edes ollut. Niinpä hiljaisuus rinteissä ja jonojen puute oli viehättävä yhdistelmä.
Työntekijöilläkään ei ollut kiire. Moderni teknologia oli tehnyt hissimiehen turhaksi ja lipunmyynnissä jäbällä oli aikaa tarinoida laseista, kypäristä ja sitten kun huomasi, että meille pitäisi antaa alennusta kaikesta, niin hiihdosta, Pyhän mahdollisuuksista ja reikäisistä Sweetin housuista. Paikka haussa. Jotenkin ei edes yhtään ärsyttänyt, kun kaveri sanoi, että hinnat joilla kauppaa käydään lukee tuotteissa, että turha siun etelän hetelmä o tulla siihen hyppimään. No, Pyhällähän oli kaksi yhden hinnalla kampanja ja hiihdimmekin varsin järkevään hintaan, joskin meitä oli tyhmästi vain 3 kpl, niin ei saatu täyttä etua.
Hyvää hiihtoa Pyhällä tutkii Knomppi
Pakettiauto antaa mahdollisuuksia ylivoimaiseen gearin ylilastaamiseen, joten sitähän sitten otettiin. Tosin Matson hannaamisen takia ei otettu väkisinhiihtosuksia, vaikka tilaahan olisi ollut. Vivaro kulutti matkalla vähän vajaa 8,5l/100km, joten siitäs saitte ituhipit!
Laskin koko reissulla tasan yhden rinteen. Rinnesuksia ei olisi siis tarvinnut ottaa mukaan, mutta tulipahan otettua. En kyllä laskenut tuotakaan rinnettä rinnesuksilla, vaan väsynein reisin M999 elaneilla. Mutta hyvän tuntuiset rinteet Pyhällä on. Jyrkät mäet ja vanha tuolihissi eivät olleet auki, kiitos tuulen, joten kovin montaa rinnettä en nähnyt, mutta profiili on mukavan vaihtelevaa, silti viettävää. Tosi mukavan oloista. Ehkä yksi rinneilta olisi voinut olla kohdallaan, mutta kun toimistotyöläisen reidet ja polvet on aivan valkoista lakritsia muutaman tunnin mettähössötyksen jälkeen, niin minkäs teet.
Nimittäin offarilaskua Pyhällä oli kivasti.
Matso & putikka & Pyhä
Pyhällä on kai kaksi paikkaa, mihin Turistitkin osaavat, Aittokuru ja Isokuru, tai jotain tuollaista. Isokuru oli sikäli tuulen armoilla (tai sinne meno), että jos sinne olisi menty, olisi se laskettu vain kerran. Mutta eipä menty, koska siellä ei saa liikkua suksin, joku kansallispuistohan se. Ja siellä Elan olisi ollut 25 milliä liian kapea suksi, joka olisi vaan jäänyt harmittamaan. Sumolla elämä olisi vaan niin paljon helpompaa, paitsi takaisin skinnatessa.. Lunta siellä vaikutti olevan paljon. Muodostelmien ja lumirakenteen perusteella voi ehkä heittää villin veikkauksen, että se tänä vuonna talven edetessä vielä humpsahtaa alas, kokonaan tai osittain. Kannattaa siis vähän varoa. Joku maisemareittihän siellä alla menee.
Aittokuru ei sen sijaan ollut suojeltu ja soramonttumaista olemusta käytiin ihailemassa pari kertaa aivan pohjalta saakka. Lunta oli paikoittain todella paljon, mutta mitään varsinaisia pohjia ei ainakaan kivisillä alueilla tuntunut olevan ja sen kuuli. Erilaisia variaatioita siinä hiihtämällä saatiinkin kulutettua, ei yksi, eikä kaksi vaan kolme kokonaista hiihtopäivää. To-pe ei paljon ruuhkaa ollut, lauantaina oli jo muutama muukin, mutta ehkä 5.
Ja se oli outoa. Miksi siellä oli niin vähän offarityyppejä? Ja mikä niiden asennekin oli? Rinnekahviossa tultiin ehkä vaan heittämään läppää, eikä jurotettu ja mulkoiltu toisia, jotka melko varmasti just kävivät laskemassa yhden linjan iteltä pois. Paikalliset eivät käyneet katkomassa suksia ja muutenkin tosi rento meininki. Mitäs tämä on? Ei tämmöiseen osaa suhtautua. Pitäisi mennä itse kausariksi Pyhälle vähän ärisemään ja tuomaan sitä Ison Maailman meininkiä.
Knomppi hiihtää hyvää putikkaa, jossain Aittokurulaisen suunnalla
Keli ei aivan ollut täydellinen. Topissa tuuli ja keli oli sinkkinen ja kuvaaminen oli aivan turhaa, paitsi viimeisenä päivänä aurinko välillä vilahteli ja kannoin sitten kameraa mukana. Otokset nyt toimivat lähinnä todistusaineistona siitä, että putikkaa oli, vuoden hiihtokuvaa ei nyt ehkä saatu. Harmi kun ei paistanut aurinko, tosin kameragearissakin on jälleen vajausta.. Aina vähän edellisestä jäljestä sivummalle siirtyessä sai oman siivun, siinä olisi ollut kiva kuvatakin. Mutta opin taas paljon, kuvaamisesta.
Simo aikoinaan mulle on kuvaamisesta opettanut yhden asian, eli että kameralaukku kiinni kuvatessa rinteessä. No, se on hyvä neuvo. Alas laskevan kuvauskohteen (urpon) lumet kun heittää reppuun ja kameralaukkuun, niin seuraavat pari tuntia saakin istua MaailmanKuivaimen alla. No, no worries, mitään ei hajonnu ja muistutti taas, että perusasiat on perusasioita.
Pyhähän on joku 180km Rukalta. Tuolla lisäajomatkalla saa oikean tunturin, hyvän profiilin, mahdollisuuden offarivetoon ja hyvän rennon mestan. Minkä ihmeen takia me oltiin nytkin joulukuussa Rukalla?
YHTEENVETO
Kiitämme:
+ Profiili
+ Fiilis
+ Putikka
Moitimme:
- Saakeli kun jomottaa polvia, kun päivät seisoo ankkurihississä pohjat ruvella olevien läskien suksien kanssa
- Lippujen hinnat (päivä 33e)
- Hissimiehetön hissi, jolla Etelän Turisti ei osaa mennä yksin
JB testaa: Tahko 2010
Tam 28th
Tampereelle muuttamisen jälkeen ei ole tullut Tahkolla käytyä. Joensuussa asuessakin Tahkolla tuli käytyä ainoastaan alkutalvesta ja me kaikkihan tiedämme miten tahkolla lumetetaan. Neljän asteen pakkasessa suuttimet täysillä, jotta rinne on keltaista jäätä ja pallomerta. Ja sumu päällä aina. Lumettaa ne ei siis siellä osaa.
Nyt lähdettiinkin vasta tammikuun loppupuolella käväisemään isohkolla porukalla Tahkolla, kun tiedettiin, että lumetusurpot ovat siirtyneet jo Pehkuun ja mäessä pystyy laskemaan ja näkee laskea. Niinpä avaruusalus nimeltä Nissan, jossa ei ole enää sähkövikoja, lähti liitämään matalalentoa kohti Tahkoa.
Kun maailma oli parantunut jo hyväksi paikaksi ja uudet yritysideat oli käsitelty, saavuimmekin parahiksi puolimatkaan, Vajaakosken ABC:lle. Siinä sitten safketta naamariin. ABC-burger on muuten varma veto. 800kcal annos ja nälkä pysyy poissa arviolta 55 minuuttia. Sitten onkin jo nälkä ja tekisi mieli lisää. Jos perän levittämisessä tarvitsee apua, niin vastaus on eibiisii-purker.
ABC-burgerin jälkipolttoja pidätellessä menikin sitten loppumatka ja Kuopion kauppareissu. Perillä odotti meleko komea ja hifi mökki, ensimmäisenä maksalaatikko mikroon ja kylpytakki päälle. Pahaksi onneksi puolukkahillon toimittaminen oli jäänyt jälkiporukan tehtäväksi, mutta nämä on näitä asioita, joista pitää olla valmis hiihtoreissuilla joustamaan.
Laitteet asuntoon oli valinnut täysi ääliö. Mikroaaltouunin etureuna oli täynnä nappeja ihmeellisillä kuvioilla, enkä koskaan tajunnut, mikä tarkoittaa mitäkin, painoin vain jotain ja käänsin ajan. Kai sillä olisi saanut maksalaatikkoon kauniin ruskean kuoren, jos olisi osannut käännellä ja painella nappeja. Olihan siellä ohjeetkin, joka on outo juttu, kun ajattelee että mökki oli TEKin mökki.
No, joku oli asentanut makuuhuoneisiin televisiot ja mac minit, lisäksi myös olohuoneessa oli tällainen kombinaatio. Onneksi mäkkiin oli kuitenkin asennettu joku käsittämätön Linux-himmeli, jonka ominaisuuksiin kuului hyvä Yatz-peli. Ulkoista ääntä ei saatu kytkettyä ineen, ei myöskään saatu soitettua ulkoiselta USB:ltä musaa, vaikka vehkeessä oli USB-liitäntä. Ja sen sellaista. Miten Linuxit nyt yleensä toimii. Ei mitenkään.
Käytettävyyden suunnittelija ei ollut kuitenkaan päästänyt meitä näin helpolla. Nimittäin pisteeksi iin päälle toverit oli virittäneet sellaisen Smegin hella/uuni-ratkaisun, että oksat pois. Olen huono suuttumaan. En suutu usein, enkä sitten osaa purkaa suuttumustani, kun se sattuu tapahtumaan. Suuttumus kasvaa sisälleni. Smegin hellaa aamulla käyttäessäni ja sen lopettaessa toiminnan kesken kaiken aloin miettiä synkkiä. Ja sitä puolivalmista munaa lutkuttaessani mietin että nyt kun saisin tuon suunnittelijan käsiini, niin vittu tapan sen. Oon melko varma, että meille ei tule kotiin kosketusnäytöllistä keraamista tasoa, eikä mitään muutakaan Smegin härpäkettä.
Noniin, jos sitten jätetään HetiValmis kiuas (joka ei olekaan hassumpi!) käsittelemättä, niin päästään siihen hiihtoaspektiin.
Kylmä siellä piti olla, niin ainakin lämpömittarin mukaan. Helsinkivahvistukset puhuivat jopa -26 asteen lämmöistä, tai sen puutteesta. Oikeasti ei ollutkaan kovin kylmä. Sen verran reilut housut tuli aikoinaan hankittua, että alle mahtuu vaatetta. Lisäksi yläosaan Matso diilas puolivahingossa minulle tuollaisen taukotakin, untsikkahenkisen, joka onkin todella lämmin. Sitten kypärä päähän ja lasit silmille, niin aika helposti pysyy lämpimänä, tosin vain sen 4-6 mäkeä kerrallaan.
Tahkolla mäet oli hyvässä kunnossa, ensimmäistä kertaa minun siellä käydessäni. Hiihtokin oli hyvää, tosin luisto pakkasesta johtuen aivan olematonta. Pysyi hallinnassa sukset, kun ei vauhti karannut. Ihan outo tunne oli noinkiin “jyrkkää” hiihtää, kun täällä tottunut tähän Sappee-urpoiluun.
Tirol, lauantai klo 12.50. Metson vahvistukset kuulevat HEIIII BEIBI – UH AH ja kaivavat kaljatuopin vierestä siniset sangat päähänsä, jossa on sinisiä ledejä, jotka vilkkuvat. Lähdemme laskemaan.
Hauska oli nähdä nykyisin pääkaupunkiseudulla vaikuttavia koulututtuja, nähtävästi jotkut ymmärtävät valmistuakin ja ihan hauska oli nähdä myös sotatuttua, vanhaa kunnon tekakuskia. Tarjosi vielä drinkinkin.
Maanantaina käytiin vielä väkisinhiihtämässä, kun pakkasta oli alle 20. Vihmeränä kaverina oikaisin umpihangen poikki ja hiihdin jään päälle nousseeseen veteen. Sukset umpijäässä lykin sitten loppumatkan takaisin kämpille..
Kotimatka menikin miettiessä sitä, oliko siivouskomero hyvä majoituspaikka ja että kuinka ne alennusprosentit lasketaan.
YHTEENVETO
Hyvää
+ asumus
+ kylpytakit
+ siivouskomeron majoituksekseen valinneet
+ hyvää hiihtoa
+ ei jonoja hisseillä
+ tutut
+ alennusprosenttien keräys
Huonoa
- siivouskomeroasujien valitus
- no vähän kylmä oli
- käyttöliittymäsuunnittelu
JB testaa: Kauden avaus, Ruka 2009
Jou 17th
Aika useana vuonna peräkkäin on tullut avattua kausi Rukalla, mutta se kai ei ole mitenkään erikoista, kun ajattelee, siellähän se kausi myös joka vuosi alkaa ensimmäisenä. Tällä kertaa ei menty opiskelijaporukalla, opiskelijoita ei ollut minun lisäksi muita ja toisaalta voiko minuakaan opiskelijaksi sanoa, kun en asian eteen saa mitään tehtyä.
Joka tapauksessa, Rukalle mentiin, samalla saatiin pieni testi millainen Mazda6 farmari on. Kuin sattumalta olin samankaltaisia kärryjä jonain heikkouden hetkenä katsellut nettiautosta jo.. Mutta eipä hypitä aiheista toisiin. Joskus puoli neljältä päästiin Tampereelta lähtemään ja perillä Rukalla oltiin 01 jälkeen. Matkalla oli yksi pidempi (yli tunnin) breikki Oulussa, samalla myin vanhan “kittiputken” pois (Canon ef-s 17-82/4-5.6 IS USM), nyt vaan uutta kattelee tuolle polttovälille.. Taas meinaa jutut karata.
Huhujen mukaan vitostie olisi nelostietä nopeampi, mutta vertailua ei suoraan voida tehdä, sillä toisen auton kuljettajana oli sen tason logistiikkapäällikkö, että tavara liikkuu tarvittaessa ripeästikin. Perillä odotti melko rouhee mökki, Vuosselinkruunu. Se sijaitsee ihan Vuosselin (sen rinteen) ala-aseman läheisyydessä (hiihto sisään ja ulos) ja tilaa siinä on rapiat 160 neliötä, eli 11 äijää mahtui reissulehtineen miten kuten mestoille sisään. Astioita oli runsaasti, HetiValmis sauna ja neljä(!) vessaa.
Nokia osoitti mobiiliosaamisensa ja latasin onnistuneesti KeyCardiini 3 päivän Rukalipun matkapuhelimella. Itseasiassa edes portilla ei ollut juuri viivettä, kun ensimmäisen kerran menin läpi. Aktivoituuko tuollainen päiväkortti sitten automaattisesti, eikä vasta ensimmäisellä lukukerralla? Saavi tietäisi.
No, näitä Rukapostauksia kaikkia yhdistää muutama asia. Ensilumi, kalliit hinnat (Pisteessä vdkbtr yli 8 eur) ja angsti Rukan hiihtomahdollisuuksia kohtaan. Ei siinä mitään, löysin omasta mielestäni tehokkaampaa juttua hiihtämisestäni ja kehitys on kivaa, mutta kyllähän nuo Rukan rinteet on nähty kolmessa tunnissa. Hakemalla kun haki, niin saatiin ekat offarit, ekat jäätikkölaskut (self arrest harjoitukset jäi pitämättä) ja rutkasti leikkaavaa rinnehinkkausta. Luisuttelupuoltaki tuli testailtua lämpimikseen välillä, se on vaikeeta.
Yritin kuvata Rukalla. Tai mulla oli kamera mukana ja tajusin kyllä koko ajan, että on liian pimeä, mutta en tajunnut Tampereelta lähtiessäni, että kuinka pimeä voi olla. Aurinko nousi klo 11.00 ja laski 12.30 (tms). Tästä ajasta se oli ehkä 10% puiden latvojen yläpuolella, mutta tietysti pilvessä. Eli tätäkin postausta kuvittava kuva on ehkä paras saalis noista kuvauksista.
Sunnuntaina jo pakkasta vähän nostatteli (-15) ja en muista milloin olisi ollut niin paljon rytkyjä niskassa, kun silloin. Takamushan noissa Rukan hisseissäkin expressiä lukuunottamatta jäätyy. En edes muista, miten Kolilla on kestäny perät jäätymäti, sikäli rauhallinen turistikierros se tuolihissi on..
Mutta kivaa oli, porukka oli hauskaa ja oli uusia hahmoja mulle. Ei tarvinnu aina niitä samoja kakkajuttuja kertoa, vaan tuli uusiakin. Toverit budjettimiehinä eivät halunneet ottaa taksoa Pisteeseen perjantai-iltana, joten lähtivät puoliltaöin ylittämään Rukavaaraa. Ehkä hieman yllättäen mistään vaurioista ei raportoitu.
Takaisin ajeltiin sitten sunnuntaina ja Mazda6 kulki ilmeettömästi, turhia repimättä ja luotettavasti aina Tampereelle asti. Ruka nähty tältä kaudelta. Jos porukan määrä olisi pienempi (eli joutuisi maksamaan mökistä ja matkasta enemmän), kannattaisi kausi lähteä kyllä avaamaan ihan eri ilmansuuntaan kuin Rukalle. Ehkä sitä jonain vuonna vielä tajuaa.
YHTEENVETO
Hyvää:
+ majoitus ja tyypit
+ mazda6
+ hiihto mukavaa ja oppiminen kanssa
+ Nokian selain
Huonoa:
- Rukan perusmiinukset (en jaksa edes eritellä)
- Aika mitäänsanomaton hiihdollisesti
JB testaa: Nokia 5730 ja Spotify S60
Mar 29th
Tuossa eräänä iltana olin menossa ulos ja halusin kuunnella Ace of Basen Wheel of Fortune biisin, koska se soi rasittavasti päässä. Koska siirtokaapeli oli jäänyt töihin, ei biisejä saanut puhelimeen (joka on pääasiallinen mp3-soittimeni) siirrettyä.
Ei auttanut. Klikkailin itseni Saunalahden sivuille ja napsuttelin flat-rate datasiirron itelleni päälle. Siitä sitten Spotifyn sivuille ja Spotify Premium tilaukseen. Tietenkin tässä vähän pelattiin riskipeliä, koska ei tullut kokeiltua missään vaiheessa, että miten Spotifyn S60-softa toimii minun puhelimessani.
Ehkä olisi vähän pitänyt testata etukäteen. Spotifyn mobiilisivu m.spotify.com tunnisti puhelimeni Nokia 5630:ksi, joka ei nyt sitten aivan osunut nappiin. Yritin valita puhelinta manuaalisesti listalta, mutta 5730 ei ollut tunnettujen puhelimien listalla. Jatkoin siis asennusta Nokia 5630 tiedoilla.
Puhelinkin varoitteli asennusvaiheessa, että nyt ei löydy yhteensopivuutta. Alko jo mietityttää tuliko laitettua rahaa hukkaan, mutta jatkoin eteenpäin.
Softa käynnistyi hyvin ja ensimmäiset ongelmat tulivat vasta sisäänkirjautumisvaiheessa, eli hyvinkin pian. Spotify ei tunnista puhelimen etupaneelissa olevia näppäimiä muuten kuin numeronäppäiminä, niillä ei voi kirjoittaa. Liukukannen alta olevalla näppäimistöllä voi kirjoittaa, mutta ylin rivi ei toimi, tai siis se tulostaa kirjaimen sijaan numeron. Kuitenkin ison kirjaimen saa painettua, jos pitää shiftiä pohjassa, eli siinä tapauksessa ei tule numeroa. Tämän voi käsittää vain ne, joilla on tuollainen liukukannellinen puhelin.
On jotenkin outoa, että puhelimen softat voivat sekoilla noiden näppäimien kanssa, luulisi että Symbian/S60 kertoisi ohjelmistoille suoraan mitä kirjainta tai numeroa painetaan, ettei ohjelmistojen jokaisen erikseen tarvitsisi tukea erilaisia näppäimistöjä. Kai tälle joku tarkoitus on, mutta oudoksuttaa.
Kunhan vaihdoin salasanani sellaiseksi Spotifyyn, että sen pystyi kirjoittamaan rajoittuneella systeemilläni, pääsin sisään. Heti ensimmäisenä tulee mieleen, miksi S60-ohjelmistot eivät aina ole tämän näköisiä. UI on responsiivinen ja nopea. Ja näyttävä. Ja silti nopea. Jotain täysin muuta kuin normaalit S60 ohjelmistot.
Varsinainen toiminnallisuus toimii hyvin. Hakusanojen kirjoittamisessa on vähän vaikeuksia ylläolevien tarinoiden vuoksi, mutta muuten ei mitään vikaa. Ainakin Tampereen keskustassa tuntuu hyvin toimivan tuo 3G:n yli soittaminen, kokemuksia tästä ei ole kuitenkaan vielä moneltakaan päivältä. Joskus valittu biisi ei lähde soimaan, syy on jäänyt mysteeriksi.
Akun kulutus offline-tilassakin on suurempi kuin normaalilla musiikkisoittimella. En osaa sanoa paljonko, mutta jonkin verran. Ilmeisesti salauskerroksen purkaminen kuluttaa vähän resursseja ja voihan olla että softaa ei ole saatu optimoitua niin hyvin kuin Nokian omia softia. Wlan / 3G -yhteydessä akkua sit palaa vielä enemmän, mutta mitään mittauksia en ole tehnyt.
Joitain ominaisuuksia jäin kaipaamaan, esimerkiksi näkymää siitä, että mitä nyt varsinaisesti soittolistalla on ja play queuea. Nyt systeemi pakottaa käyttämään soittolistoja.
Voi olla että esimerkiksi tekstiongelmiin auttaisi jonkun toisen version lataaminen softasta tai myöhemmin tuleva päivitys. Kokemus on kuitenkin tällä hetkellä tarpeeksi riittävä, joten kiinnostusta lisätuunaukseen ei ole.
Jos tunnet että sinulla on ässä soittolista, jonka haluaisit jakaa, niin laita linkki kommentteihin, aika paljon tulee kuunneltua musiiikkia tuolla tavalla ja olen avoinna uusille ehdotuksille.
Yhteenveto
Hyvää
+ Spotifyn toiminnallisuus puhelimeen
+ hyvä ja nopea UI
+ Hyvä toimivuus 3G verkossa ainakin tähän saakka
Huonoa
- Puutteellinen tuki 5730 puhelinmallille
- Kuluttaa akkua enemmän kuin perinteinen mediasoitin
