• Miten niin isolla rahalla on saatu näin huono sarja
• Raha ei tunnu korvaavan käsikirjoitusta
• Miksi taistelukohtaukset ovat kamalan ja naurettavan välillä
• Eikö kauheudella mässäily koskaan riittänyt ohjaajille

Nokkelampi ehkä jo osasikin arvioida, että en ole hirvittävästi tykännyt sarjasta. Minut on helppo ampua alas, sillä penään sellaisia asioita, jotka tekevät sarjasta vähemmän vaikeita. Ja se ei tietenkään ole kuvateosten harrastajan ihanne.

Realistisuuden penääminen tai sen kehuminen on vähän mahdotonta näin pullamössösukupolven edustajana. Mutta varsinkin taistelut ovat kyllä aika.. kökköjä.

On inhottavaa seurata jotain taistelua, joka kestää vaikka 15 minuuttia. Siinä juostaan, ammutaan, kuollaan, kuollaan eri tavalla, kuollaan roiskahtamalla, ammutaan, juostaan, huudetaan. En tiedä oliko jenkkien strategiana siellä puolen maapalloa vain juosta ja huutaa, ehkä oli. Silloin kuvaus on totuudenmukaista.

Katsoja on kuin perusjääkäri, joka jätetään suunnitelmien ja strategioiden ulkopuolelle. Sitten ryntäillään, huudetaan ja kuollaan 15 minuuttia ja katsoja miettii että mitähän tässä nyt tapahtuu. Alkupuolella sarjaa harrastetaan vielä pimeässä sotimista. Se on erityisen jännittävää, kun 15 minuuttia ammutaan, huudetaan ja kuollaan ilman kuvaa.

Katsoja ei tiedä tavotteista tai välitavoitteista, joita sotilailla ehkä jopa on. Ainut mistä katsoja tietää, on 15 minuutin ampuminen, huuto ja kuoleminen.

Sotaa käydään kolmen ihmisen silmin. Heidät oppii sarjan aikana tunnistamaan suunnilleen nimeltä, kasvoilta ei juurikaan. Heitä näytetään vähän silloin tällöin. Muut ihmiset pääasiassa vilisevät, ampuvat, juoksevat ja kuolevat sarjassa. Mitään BoB henkistä henkilöihin tutustumista on melko turha odotella.

Entäs ne japsit sitten. Sarjassa muistetaan muutaman kerran mainita heidän oveluus, peräänantamattomuus, kuoleman halveksinta ja kamikazet. Mitään näitä ei kuitenkaan sarjassa nähdä, vaan sarjassa olevat japanilaiset ovat extroja Rambo-elokuvista. He juoksevat, huutavat, ampuvat ja kuolevat. Tai no yleensä eivät edes ammu. Jenkit telottavat japseja.

Taistelutilanteissa ei koskaan näe, kuka jenkkejä ampuu. Heitä vaan kuolee. Mitään järkeä ei ole missään. Kun ottaa askeleen kauemmaksi sarjasta, voi ehkä nähdä jonkun sanoman sodan järjettömyydestä. Mutta sarjassa itsessään ei ole mitään sanomaa.

Paitsi historiallisissa dokumenteissa / haastatteluissa jokaisen jakson alussa. Ne ovat mielenkiintoisia ja myös koskettavia. Paikalla olleet ovat tyytyväisiä että ovat haavoittuneet, koska ovat varmoja että olisivat muuten kuolleet. Ja niin edelleen. Kaikki ajattelu onneksi keritään sarjaan siirtyessä unohtaa. Tärkeämpää on juosta, huutaa, ampua ja kuolla näyttävästi ja verisesti. Epäilen että erilaisten kuolintapojen keksimiseen on mennyt enemmän aikaa, kuin varsinaisen käsikirjoituksen laatimiseen.

No, on sarjassa hetkensäkin (lyhyet), mutta opin enemmän sodasta tyynellämerellä Battlefield 1942:sta kuin tästä sarjasta. Voihan tämän katsoa, mutta jos odottaa sarjaa samalla innolla kuin minä tein, saattaa odotettavissa olla aikamoinen pettymys.

No, kävipä niin että eräänä lauantaisena päivänä (tänään) ei ollut illalle mitään suunnitelmia, vaimokin karussa. No, lompakostahan löytyi vapaalippu elokuviin ja ajattelin, että teenpä tällaisen sooloiskun, kun edellisestä sooloilusta (Inception) jäi niin hyvä maku. Mikäs nyt on suosittua, no The Expendables.

Leffahan oli kunnon kasariräiskintä, jossa juoneen ei ollut paljon panostettu. Leffan kantava voima ilmeisesti oli tähdistö, Jason Statham oli päässyt päärooliin Syltyn kanssa. Sitten oli Jet Litä, Mickey Rourkea, oli Dolph Lundgrenia ja Randy Coutourea ja tietysti Arnoldi ja Bruce Willis. Ja lisää oli pyydetty, Wesley Snipes ei päässyt esiintymään, koska kuvaukset oli ulkomailla ja kyseinen jamppa ei saa jenkeistä poistua. Van Damme sanoi, että leffassa ei ole juonta (totta, mutta ei dammen perusleffoissakaan ole). Kysyttyjen tähtien lista vaan jatkuu.

No, menin leffaan ja odotin että nyt nähdään sitten, että näitä tähtiä tapetaan, sehän on aina siistiä. Höpsis. Ei niitä mitään tapettu. Alkuteksteissä huomasin, että leffan oli ohjannut ja kuvakäsikirjoittanut Sylvester Stallone. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ehkä nousta ja lähteä kotiin.

Sylttyhän teki nyt niinku uuden Rambon, jossa on muitakin tähtiä, kuin hän itse. Leffassa ei ole mitään eroa viimeisimpään Ramboon, veritehosteetkin ovat samat ja juoni vielä huonompi. Tapettavan armeijan kokokin (200 miestä) taitaa olla sama? Willisin ja Swartsineekerin cameot oli lyhyitä, mutta hauskoja.

Syltty ja Arska keskustelee:

Arska: Give this job to my friend, he loves playing in the jungle.  (arska tarjoaa työn syltylle)
Syltty: Right.
Bruce: [Arska lähtee] What’s his fucking problem?
Syltty: He wants to become president.

Hyvä, huumoria!

Kattomaanhan tätä leffaa ei kannata mennä, minun vierestäni pari jotain 15v kollia lähti kesken leffan pois, kun ei jaksaneet kattoa. Jos tykkää 80-luvun toiminnasta, ärsyttävästi leikatuista ja heilutelluista taistelukohtauksista ja järjettömästä godmodesta, mikä hyviksillä on, niin sitten voi mennä katsomaan. Muuten ei kannata. Wareta ja kato kotona poikain kanssa kalja kourassa. Juonessa pysyy kyllä mukana, vaikkei koko ajan jaksaisikaan seurata. Eivät saa päähänsä ainakaan jatko-osaa tehdä sitten.

Arvostelu: 1/5

Ja olihan siinä. Täytyy sanoa, että elokuvan trailerit näyttivät elokuvan täysin erilaisena, kuin mitä se oli. Trailerin nähdessäni ajattelin aikoinaan, että tuota elokuvaa en mene katsomaan, enkä olisi mennytkään, jollei siitä olisi kasvanut tällainen pienimuotoinen hype. Ja elokuva oli hyvä. Pahoittelen, mutta kerron seuraavaksi jotain asioita, joita ei ehkä kannata lukea, jollei leffaa ole vielä nähnyt ja sen aikoo mennä katsomaan.

Tykkäsin elokuvassa kehittyvästä perusajatuksesta, joka siis kuuluu, että onko se tila, jossa nyt olet, oikeasti todellisuus? Tämä ajatus tuodaan vähän hienovaraisemmin esiin, kuin mitä Matrixissa aikoinaan, mutta päättäväisesti kuitenkin. Pidin myös siitä kunnolla funtsitusta kehyksestä, jonka sisällä elokuva tapahtuu. Verrataanpa taas Matrixiin. Matrixissa oli ihan ok, että tyypit lensivät, väistelivät luoteja ja olivat supervoimakkaita. Sama tässä elokuvassa. Taustat oli saatu kuntoon, joten katsoja voi ihan hyvillä mielin seurata, kun elokuvassa laskeudutaan unitasoja yhä alemmaksi.

Elokuvassa pystyttiin välttämään myös kaikki aikaisempien unileffojen ongelma, nimittäin abstrakti sekoilu. Tällä kertaa kenenkään suolta ei käännetty rullalle (The Cell..) tai sekoiltu muuta. Unimaailmakin oli todellisuus, se vaan ei olllut totta. Vertaus taas Matrixiin. Itseasiassa Matrixin ensimmäisessä jatko-osassa, kun Neo jotenkin kummallisesti pysäyttää ne vahtirobotit siellä todellisuudessa, ajattelin silloin, että ehkä Matrix on myös monitasoinen. Mutta Wachowskit eivät ajatelleet samoin. He ajattelivat vain erikoistehosteita.

Inceptionissa oli myös tehosteet melko kohdallaan. Tarkoittaen sitä, että tehosteita oli melko vähän pelkästään vain tehosteiden vuoksi, mutta tehosteita tietysti käytettiin itse tarinan vuoksi. Pelkäsin vähän, että unimaailmoissa alkaa olemaan jotain “örkkejä”.

Leonardo DiCaprio on nykyisin aika kaukana siitä luihusta teinipojasta, joka sai kyydit Titanicilla. Hän vetää tässä roolin hyvin ja on uskottava hahmo. Myös aiemmin 3. kivi auringosta -sarjassa tähteillyt Joseph Gordon-Levitt on hyvä roolissaan ja hänen rooliinsa on kirjoitettu mukavan sarkastinen ote, sellainen huumorin säväys, joka minua ilahduttaa. Varsinaisia vitsejähän elokuvassa ei montaa ole, mutta jotain kuitenkin.

Kävin katsomassa tätä Plevnan ykkössalissa, jossa en olekaan aikoihin käynyt. Olin pauttiarallaa sweetspotissa katsomassa ja mitä ihmettä. Mistä lähtien kuvanlaatu on ollut elokuvissa noin hyvä? Vai johtuuko tämä siitä, että olen viimeaikoina käynyt katsomassa monta 3D-mössöelokuvaa, jossa kuvanlaatu ei ole niin hyvä ja olen tottunut siihen? Olin jo trailereiden kohdalla ihan liekeissä. Äänihän on just sen pikkuriikkisen liian kovalla Plevna 1:ssä, mutta niin se aina on. Onneksi elokuvassa ei ollut mitään kirkumisia sen enempää.

Eräs ystäväni, joka oli myös elokuvaa katsomassa, sanoi leffan käynnistyvän vähän hitaasti. Itse taas pidin nimenomaa alusta ja keskivaiheesta, kun loppu meni jo vähän kikkailuksi ja erityisesti talvitoimintakohtaus oli käsittämättömän päälleliimattu, kun sitä nyt alkaa ajattelemaan. Lisäksi sateisessa maailmassa pakettiautokuskin vasen ikkuna ammuttiin rikki arviolta 58 kertaa, mutta kertaakaan ei osunut itte kuskiin.

Elokuva oli viihdyttävä ja toimintaelokuvaan oli lisätty sen verran syvyyttä, että se saatiin tuntumaan aika uudenlaiselta. Ei kokemus ihan Matrixin näkemistä voita, ei lähellekään, mutta kyllä Inception menee lähiaikoina nähtyjen leffojen parhaimmistoon.

JB SUOSITTELEE, 5/5

Poikkeuksellisesti Tarantino kykeni pysymään suunnilleen yhdellä aikajanalla, mutta chapterit piti kuitenkin olla esillä. Juoni oli kuitenkin minusta aika kevyt, valjuhko ja poukkoileva. Jotenkin koko ajan jäi sellainen tunne, että milloin tässä elokuvassa alkaa tapahtumaan jotain. Ja sitten se loppui.

Jännittävä asia sekin, että saakohan jenkit noin katsojina enemmän kiksejä natsien tappamisesta kuin perus joensuulaisperäinen kaveri?  Ainakin kun Tarantino oli Conanin vieraana, niin yleisö aploodeerasi, kun Tarantino sanoi että nyt tapetaan natseja. Ja aika vähänhän niitä tapettiin. Mutta vähän korostetun ihanaa se natsien tappaminen oli, en jotenkin ite pääse samanlaiseen hurmokseen, mutta kai siinä on se ikäero, en ole kokenut ko. sotaa.

Antaisin ehkä 2,5 tähteä. Ihan hyvä, mutta liian pitkä sisällölleen ja jos ohjaajana on Tarantino, niin katsojalla pitää olla oikeus odottaa perushuttua parempaa kamaa. Väkivaltaa saatiin taas buustattua, mutta tuntui että Tarantino toisti kaikkia hänelle ominaisia tehokeinoja elokuvassa, mutta ei tuonut niihin mitään lisää tai mitään uutta. Otetaan vaikka verrokiksi Kill Bill, jonka väkivallassa oli jotain Täysin Uutta (isoihin produktioihin).

En tiedä. Tuntuu että nämä maailmalla suositut elokuvat alkavat mennä minulta ohisektoriin ja ne, joista muut eivät pidä, taas kolahtavat. Esimerkkinä uusin Batman (en pitänyt) ja Max Payne (pidin). Jännä juttu.

Ei voita menneisyyden bondeja. Parempi oli kuin Casino Royale, mutta erityisesti toimintakohtaukset olivat ärsyttäviä. Nykyään Bond on hämähäkkimiehen ja Jack Bauerin yhdistelmä ja toimintakohtaukset, joita on paljon, ovat yhtä vilskettä. Täynnä 0.1 sekuntia kestäviä leikkauksia. Kamalaa.

Miksi Bondin juonta ei haukuta, jos kerta Max Paynea haukuttiin? Jäi vähän ontto olo leffasta, ihan ok, mutta en maksaisi sen katsomisesta.

Suosittelen Bond-faneille.

En suosittele kenellekään muulle.

Pam

Tänään oli iltapäiväleffan aika. Max Payne pyörii teatterissa, joten livistimme töistä vähän aikaisemmin ja otimme varaslähdön perjantaihin nauttimalla action-viihteestä. Tässä tekstissä voi tulla jotain lipsahduksia ko. leffan tapahtumista, joten jos haluat pelata varman päälle, älä lue pidemmälle.

Leffa seuraa pelin tunnelmaa ja setuppia aika hyvin. Tuttuja henkilöhahmoja tulee sieltä täältä ja samoja kuvakulmia ja tilanteita on niin elokuvassa kuin itse pelissäkin. Elokuvaa katsomaan mennessä olin lukenut Aamulehdestä arvostelun, joka kehui puoliksi elokuvaa, mutta haukkui loppuosaa. Alkuosa rakennetaan Maxin tarinaa, luodaan puitteita jne. Toisessa osassa tullaan siihen osaan Maxin tarinaa, jonka kaikki varmaan parhaiten tuntevat. Bullet timejä ei ole montaa. Sopivasti.

Elokuvassa alkoi ärsyttää Aamulehden arvio. Miten elokuva voi perustua peliin ja olla nimeltään Max Payne, jos hylsyt eivät ropise ja osumia taltioida näyttävästi? Ei elokuva silti samanlainen pelin kanssa ole. Juonessa on yhtymäkohtia, mutta mikäli pelin muistan oikein, niin ei se pelissä aivan noin mennyt.

Kyllä, minäkin olin järkyttynyt niistä möröistä, mitä Max Paynen trailerissa oli. Toivoin elokuviin mennessä niin kovin, että ne saataisiin selitettyä jotenkin, eikä kyseessä olisi mikään yliluonnollinen lahtaus End of Daysin tyyliin. Ja ne saatiin! Ehkä siksikin olen tyytyväinen näkemääni.

Leffa jakanee ihmiset kahtia. Varmaan mielipiteeseen vaikuttaa myös se, paljonko on pelannut. Minusta oli hienoa, että Rag-na-Rock tai miten sen haluaakaan kirjoittaa, näytti leffassa katolta aivan samalta kuin pelissäkin. Muitakin tuttuja paikkoja, esimerkiksi laiturilla ja meren pohjassa, nähtiin. Harmi, kun ei ole mitään nykyaikaista pelivälinettä, jotta voisi pelata Max Payne 2:sta..

Eihän elokuva syvällisyydessään tosiaankaan mikään helmi ole. Juoni on Max Paynen tasoa ja siinä se. En suosittele treffileffaksi ja vakituinenkin saattaa tuosta väsyä. Miehissä tai yksin ja veikkaan, että pelit pariin kertaan pelanneet ja Monaa elvyttäneet (vaikein aste juu nou?) tykkäävät, kunhan eivät odota liikoja, vaan laittavat aivot narikkaan ja nauttivat viihteestä.

JB suosittelee.

Havahduin kesken elokuvan siihen ajatukseen, että siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi olen ollut katsomassa elokuvaa, jossa ammutaan. Ja sotaelokuvaa.. En varmaan sitten Sotamies Ryanin. Elokuvassa tuo rynkyn ääni on aika paljon hienompi kuin oikeasti ;)

Sitten elokuvaan. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta oikeastaan Iron Man oli hyvä elokuva. Tavallaan. Perinteinen tuollainen Marvel-leffa. Efektejä oli kyllä reilusti.. Nykyään elokuvien parissa työskentelee mallintajanörttejä enemmän kuin koko muuta väkeä yhteensä. Luulisi, että olisi ikävä näytellä leffaa, jossa ei vihreältä kankaalta päästä mihinkään.

Silmiinpistävää oli Audin mainonta. Kuin sattumalta päähenkilöllä oli tallissa Audin R8 ja sitä myös näytettiin reilusti. Joku taisi ajaa myös ihan A4/6/tjsp Audilla, mutta siihen ei paljoa kiinnitetty huomiota. Sattumalta keskellä tietä tapahtuvan taistelun aikana muut autot törmäsivät, mutta Audi Q7:n tehokkaat jarrut pysäyttivät auton juuri ajoissa. Ja merkki tuotiin esille niin isolla, että sen kyllä huomaa. Kun muissa autoissa kuollaan, niin Audi Q7 kuski pienen riepottelun jälkeen pääsee rauhassa jatkamaan matkaansa..

En tiedä vaikuttaako tuo kyllä kenenkään ostopäätökseen, mutta aika näkyvää se oli ja alkoi loppua kohti tulemaan jo vähän silmille. Jos menet katsomaan tätä leffaa, niin yksi suositus: Jätä vaimo kotiin :)

Tämän kaltaista hack’n'slash elokuvaa olen jo vähän kaivannutkin. Gorea. Komeeta. Lisäksi äänet ovat naurettavat, mutta toimivat. Veitsen heilauttelu ilmassa vastaa itsensä Sithin miekan suhinaa ja laukaukset lävistävät uhrinsa kovan pärskäyksen kera.

Äänet ovatkin ehkä yksi kohta, josta en ole ihan tyytyväinen. Nimittäin Tampereen Plevna 1:ssä ne olivat vähän liian kovalla. Yläpäätä olisi voinut kuristaa sen 3-5 dB, niin nyt ei tuntuisi korvissa siltä, että äänet tulisivat verhon takaa. Tuntuma on samanlainen kuin keskiverto bileiden jälkeen. Eli siitä miinus.

Äärettömän päräyttävä elokuva, tekisi mieli verrata 300:aan, mutta en tiedä kumpi olisi parempi. Kannattaa tsekata :)

Ykkönenhän oli hulvaton. Tuore, kaunis, törkeä ja hauska. Kakkonen oli kauniimpi, juoni kantoi vielä, mutta varsinkin alku oli aika puuduttavaa. Kolmosessa draivi ei lähde päälle ollenkaan. Kaunishan se on kuin mikä ja kaltaiselleni animaation ystävälle sinänsä varmaan myös pakollinen ostos. Myös ennen niin oiva musiikki on nyt hyvinkin heikkoa eikä oivalluksia ole kovinkaan paljon.

Ei leffassa käymisen arvoinen, mutta kyllähän se jotenkin katsoa kannattaa. Ensimmäinen leffa, josta HD-versio olisi tosiaan mielenkiintoinen.

Mietin millainenhan tuleva Max Payne -elokuva mahtaa olla. Sin Cityssä Marv taisi vetää jo Paynen roolin.. melkein ainakin.