JB elokuvissa: se perhanan lepakkomies taas

No lepakkomies taas heilutteli kikkeliään

No lepakkomies taas heilutteli kikkeliään

Tämä Nolanin uudelleenversiointi bätmänistä noudattelee Matrixista tuttua kaavaa. Ensiksi tehdään timanttinen elokuva. Sitten tehdään toinen elokuva, joka on niin huono, että ihmiset menevät katsomaan kolmatta silkasta epäuskosta.

Siinä se, sitten kohti uusia seikkailuja.

Nimittäin Batman Beginsissä oli tarina ja juoni. Dark Knight jytistelyssä ei ollut pienintäkään juonta ja Ledgerin ”huippurooli” jokerina on silkkaa humpuukia, jos kaveri ei olisi kuollut, kukaan ei olisi korvaansa lotkauttanut.

Tämä Dark Knight Rises oli kyllä ihan silkkaa jöötiä. Tulee mieleen @MikkiRMD kommentti Prometheus leffasta, jotenkin aika aivokuollutta menoa. Ensinnäkin näyttelytyö on todella synkkää, mutta se kai kuuluu asiaan. Tehosteitahan on, mutta kaikki on jo nähty, pitäisi olla jotain substanssiakin. Entä juoni?

Naamaansa jousia virittänyt hemmo tekee jonkun supersuunnitelman ja aikoo tuhota Gothamin saman Al Jihad Assad Almarin tahtiin, kuin ykkösosassakin. Nolan saa kierrätettyä juonenkin, ei tarvi uutta keksiä. Sitten 2,5 tuntia turhaa kohkausta ja lopulta kaiken takana onkin nainen ja pommi menee mereen.

Hohhoijaa.

Aivan uskomattoman heppoisa juoni. Mitään ei sen kummemin selitetä, toiminta ja efektit ovat tärkeämpiä. Ensiksi bättis ei pysty kulkemaan ilman keppiä ja seuraavassa kohdassa polvituen avulla potkitaanin jo seinä murskaksi. Koko leffa jotenkin vähättelee katsojan älyä. Oooh, nainen nahka-asussa. Oooo, räjähdys. Jeejee bätmään bätmään, kesä tuli lumi suli viemäristä ylös tuli bätmään.

Muistatteko vielä Beginsin? Vaikka siinäkin heikkoutensa, niin siinä asioilla oli jokin syy tapahtua. Nolanin viimeisessä (totisesti toivon niin) bätmänissä ei asioilla ole mitään muuta syytä kuin kohkaaminen.

Uskomatonta paskaa.

JB elokuvissa: Pappi lukkari talonpoika vakooja

movie spy film posterKävin elokuvissa. Kriitikkojen hehkuttama ja joko se jotain palkintojakin voitti. Tarkistettava oli.

Leffan tempo oli nautittava. Rauhallinen, ei ryntäilyyn ja nopeisiin leikkauksiin perustuva. Nykyisen toimintaelokuvan aikakauteen sopii erityisen hyvin tällainen. Ei jaksa nimittäin niitä millisekuntileikkauksia, joita tarvitaan, kun koreografi ei saa näyttelijää opetettua.

Ärsyttävää leffassa oli se, että se jätti vähän liian paljon asioita kertomatta. En kaipaa aina tarkkaa alleviivausta tapahtumista, mutta katsojaa ei mitenkään erityisesti pidetty hyvänä juonen osalta. Juoni ei ainakaan itselle auennut katsoessa aivan täysin, leffan jälkeen pidetty debriefing auttoi hieman ymmärtämään tärkeimmät tapahtumat.

Minun arvostelulla tämä leffa saa 3,5 tähteä. Saisi 4,5, jos leffassa olisi puhuttu enemmän. Dialogia oli nytkin, mutta melko rajoittuneesti. Minusta olisi saanut juonesta vivahteikkaamman hyvillä tarinoilla, anekdooteilla ja toisaalta katsojaakin olisi voitu välillä armahtaa ja ottaa vähän mukaan tapahtumiin.

Mutta ehdottomasti kulutetun ajan arvoinen. Veikkaan, että toinen katsomiskerta antaisi myös lisää ahaa-elämyksiä. Leffa olikin sen kaltainen, joka kestää toisenkin katselun. Leffaan siis.

Seuraavaksi joku sotaelokuva, mutta ei voi mennä katsomaan sellaista leffaa jonka nimi on sotahevonen. Mitä helevettiä. Miksei kukaan tee kunnollista sotaleffaa?

JB katsoo: The Pacific

On tämä ajatuksia herättävä sarja. En ole vielä edes katsonut viimeistä jaksoa ja pakko on tulla jo blogaamaan. Sarja antaa todella ajattelemisen aihetta. Kuten:

  • Miten niin isolla rahalla on saatu näin huono sarja
  • Raha ei tunnu korvaavan käsikirjoitusta
  • Miksi taistelukohtaukset ovat kamalan ja naurettavan välillä
  • Eikö kauheudella mässäily koskaan riittänyt ohjaajille

Nokkelampi ehkä jo osasikin arvioida, että en ole hirvittävästi tykännyt sarjasta. Minut on helppo ampua alas, sillä penään sellaisia asioita, jotka tekevät sarjasta vähemmän vaikeita. Ja se ei tietenkään ole kuvateosten harrastajan ihanne.

Realistisuuden penääminen tai sen kehuminen on vähän mahdotonta näin pullamössösukupolven edustajana. Mutta varsinkin taistelut ovat kyllä aika.. kökköjä.

On inhottavaa seurata jotain taistelua, joka kestää vaikka 15 minuuttia. Siinä juostaan, ammutaan, kuollaan, kuollaan eri tavalla, kuollaan roiskahtamalla, ammutaan, juostaan, huudetaan. En tiedä oliko jenkkien strategiana siellä puolen maapalloa vain juosta ja huutaa, ehkä oli. Silloin kuvaus on totuudenmukaista.

Katsoja on kuin perusjääkäri, joka jätetään suunnitelmien ja strategioiden ulkopuolelle. Sitten ryntäillään, huudetaan ja kuollaan 15 minuuttia ja katsoja miettii että mitähän tässä nyt tapahtuu. Alkupuolella sarjaa harrastetaan vielä pimeässä sotimista. Se on erityisen jännittävää, kun 15 minuuttia ammutaan, huudetaan ja kuollaan ilman kuvaa.

Katsoja ei tiedä tavotteista tai välitavoitteista, joita sotilailla ehkä jopa on. Ainut mistä katsoja tietää, on 15 minuutin ampuminen, huuto ja kuoleminen.

Sotaa käydään kolmen ihmisen silmin. Heidät oppii sarjan aikana tunnistamaan suunnilleen nimeltä, kasvoilta ei juurikaan. Heitä näytetään vähän silloin tällöin. Muut ihmiset pääasiassa vilisevät, ampuvat, juoksevat ja kuolevat sarjassa. Mitään BoB henkistä henkilöihin tutustumista on melko turha odotella.

Entäs ne japsit sitten. Sarjassa muistetaan muutaman kerran mainita heidän oveluus, peräänantamattomuus, kuoleman halveksinta ja kamikazet. Mitään näitä ei kuitenkaan sarjassa nähdä, vaan sarjassa olevat japanilaiset ovat extroja Rambo-elokuvista. He juoksevat, huutavat, ampuvat ja kuolevat. Tai no yleensä eivät edes ammu. Jenkit telottavat japseja.

Taistelutilanteissa ei koskaan näe, kuka jenkkejä ampuu. Heitä vaan kuolee. Mitään järkeä ei ole missään. Kun ottaa askeleen kauemmaksi sarjasta, voi ehkä nähdä jonkun sanoman sodan järjettömyydestä. Mutta sarjassa itsessään ei ole mitään sanomaa.

Paitsi historiallisissa dokumenteissa / haastatteluissa jokaisen jakson alussa. Ne ovat mielenkiintoisia ja myös koskettavia. Paikalla olleet ovat tyytyväisiä että ovat haavoittuneet, koska ovat varmoja että olisivat muuten kuolleet. Ja niin edelleen. Kaikki ajattelu onneksi keritään sarjaan siirtyessä unohtaa. Tärkeämpää on juosta, huutaa, ampua ja kuolla näyttävästi ja verisesti. Epäilen että erilaisten kuolintapojen keksimiseen on mennyt enemmän aikaa, kuin varsinaisen käsikirjoituksen laatimiseen.

No, on sarjassa hetkensäkin (lyhyet), mutta opin enemmän sodasta tyynellämerellä Battlefield 1942:sta kuin tästä sarjasta. Voihan tämän katsoa, mutta jos odottaa sarjaa samalla innolla kuin minä tein, saattaa odotettavissa olla aikamoinen pettymys.

JB elokuvissa: The Expendables

The Expendables

No, kävipä niin että eräänä lauantaisena päivänä (tänään) ei ollut illalle mitään suunnitelmia, vaimokin karussa. No, lompakostahan löytyi vapaalippu elokuviin ja ajattelin, että teenpä tällaisen sooloiskun, kun edellisestä sooloilusta (Inception) jäi niin hyvä maku. Mikäs nyt on suosittua, no The Expendables.

Leffahan oli kunnon kasariräiskintä, jossa juoneen ei ollut paljon panostettu. Leffan kantava voima ilmeisesti oli tähdistö, Jason Statham oli päässyt päärooliin Syltyn kanssa. Sitten oli Jet Litä, Mickey Rourkea, oli Dolph Lundgrenia ja Randy Coutourea ja tietysti Arnoldi ja Bruce Willis. Ja lisää oli pyydetty, Wesley Snipes ei päässyt esiintymään, koska kuvaukset oli ulkomailla ja kyseinen jamppa ei saa jenkeistä poistua. Van Damme sanoi, että leffassa ei ole juonta (totta, mutta ei dammen perusleffoissakaan ole). Kysyttyjen tähtien lista vaan jatkuu.

No, menin leffaan ja odotin että nyt nähdään sitten, että näitä tähtiä tapetaan, sehän on aina siistiä. Höpsis. Ei niitä mitään tapettu. Alkuteksteissä huomasin, että leffan oli ohjannut ja kuvakäsikirjoittanut Sylvester Stallone. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ehkä nousta ja lähteä kotiin.

Sylttyhän teki nyt niinku uuden Rambon, jossa on muitakin tähtiä, kuin hän itse. Leffassa ei ole mitään eroa viimeisimpään Ramboon, veritehosteetkin ovat samat ja juoni vielä huonompi. Tapettavan armeijan kokokin (200 miestä) taitaa olla sama? Willisin ja Swartsineekerin cameot oli lyhyitä, mutta hauskoja.

Syltty ja Arska keskustelee:

Arska: Give this job to my friend, he loves playing in the jungle.  (arska tarjoaa työn syltylle)
Syltty: Right.
Bruce: [Arska lähtee] What’s his fucking problem?
Syltty: He wants to become president.

Hyvä, huumoria!

Kattomaanhan tätä leffaa ei kannata mennä, minun vierestäni pari jotain 15v kollia lähti kesken leffan pois, kun ei jaksaneet kattoa. Jos tykkää 80-luvun toiminnasta, ärsyttävästi leikatuista ja heilutelluista taistelukohtauksista ja järjettömästä godmodesta, mikä hyviksillä on, niin sitten voi mennä katsomaan. Muuten ei kannata. Wareta ja kato kotona poikain kanssa kalja kourassa. Juonessa pysyy kyllä mukana, vaikkei koko ajan jaksaisikaan seurata. Eivät saa päähänsä ainakaan jatko-osaa tehdä sitten.

Arvostelu: 1/5

JB elokuvissa: Inception

Inception arvosteluInception, tuo tämän hetken kuumin elokuva. Mennessäni katsomaan sitä, en oikeastaan odottanut kamalasti mitään. Ystävistäni osa on tykännyt elokuvasta kovasti ja osa vihannut täysin. Toisaalta, juuri sen vuoksi odotin hyvää elokuvaa, koska se jakaa mielipiteet noin voimakkaasti. Tuntui, että kaikki hekuttivat Dark Knightia, vaikka minun mielestäni se oli täysi rapa. Ehkäpä Inceptionissa olisi jotain, joka viihdyttäisi.

Ja olihan siinä. Täytyy sanoa, että elokuvan trailerit näyttivät elokuvan täysin erilaisena, kuin mitä se oli. Trailerin nähdessäni ajattelin aikoinaan, että tuota elokuvaa en mene katsomaan, enkä olisi mennytkään, jollei siitä olisi kasvanut tällainen pienimuotoinen hype. Ja elokuva oli hyvä. Pahoittelen, mutta kerron seuraavaksi jotain asioita, joita ei ehkä kannata lukea, jollei leffaa ole vielä nähnyt ja sen aikoo mennä katsomaan.

Continue reading

JB elokuvissa: Kunniattomat paskiaiset

Noniin, viimein sain raahattua peräni Plevnan penkkiin ja mentiin vaimokkeen kanssa katsomaan Tarantinon uusin raina. Hanna sanoi pitävänsä elokuvasta, mässäilevä väkivalta poislukien, mutta henkilökohtaisesti olen jotenkin syvemmissä vesissä.

Poikkeuksellisesti Tarantino kykeni pysymään suunnilleen yhdellä aikajanalla, mutta chapterit piti kuitenkin olla esillä. Juoni oli kuitenkin minusta aika kevyt, valjuhko ja poukkoileva. Jotenkin koko ajan jäi sellainen tunne, että milloin tässä elokuvassa alkaa tapahtumaan jotain. Ja sitten se loppui.

Jännittävä asia sekin, että saakohan jenkit noin katsojina enemmän kiksejä natsien tappamisesta kuin perus joensuulaisperäinen kaveri?  Ainakin kun Tarantino oli Conanin vieraana, niin yleisö aploodeerasi, kun Tarantino sanoi että nyt tapetaan natseja. Ja aika vähänhän niitä tapettiin. Mutta vähän korostetun ihanaa se natsien tappaminen oli, en jotenkin ite pääse samanlaiseen hurmokseen, mutta kai siinä on se ikäero, en ole kokenut ko. sotaa.

Antaisin ehkä 2,5 tähteä. Ihan hyvä, mutta liian pitkä sisällölleen ja jos ohjaajana on Tarantino, niin katsojalla pitää olla oikeus odottaa perushuttua parempaa kamaa. Väkivaltaa saatiin taas buustattua, mutta tuntui että Tarantino toisti kaikkia hänelle ominaisia tehokeinoja elokuvassa, mutta ei tuonut niihin mitään lisää tai mitään uutta. Otetaan vaikka verrokiksi Kill Bill, jonka väkivallassa oli jotain Täysin Uutta (isoihin produktioihin).

En tiedä. Tuntuu että nämä maailmalla suositut elokuvat alkavat mennä minulta ohisektoriin ja ne, joista muut eivät pidä, taas kolahtavat. Esimerkkinä uusin Batman (en pitänyt) ja Max Payne (pidin). Jännä juttu.

JB elokuvissa: James Bond

Käytiin viime perjantaina katsomassa uusin bondi. Olisi varmaan jäänyt henk.koht. käymättä muuten, mutta saimme ns. hyvän diilin lipuista, niin oli sitten käytävä.

Ei voita menneisyyden bondeja. Parempi oli kuin Casino Royale, mutta erityisesti toimintakohtaukset olivat ärsyttäviä. Nykyään Bond on hämähäkkimiehen ja Jack Bauerin yhdistelmä ja toimintakohtaukset, joita on paljon, ovat yhtä vilskettä. Täynnä 0.1 sekuntia kestäviä leikkauksia. Kamalaa.

Miksi Bondin juonta ei haukuta, jos kerta Max Paynea haukuttiin? Jäi vähän ontto olo leffasta, ihan ok, mutta en maksaisi sen katsomisesta.

Suosittelen Bond-faneille.

En suosittele kenellekään muulle.

JB elokuvissa: Max Payne

Pam

Pam

Tänään oli iltapäiväleffan aika. Max Payne pyörii teatterissa, joten livistimme töistä vähän aikaisemmin ja otimme varaslähdön perjantaihin nauttimalla action-viihteestä. Tässä tekstissä voi tulla jotain lipsahduksia ko. leffan tapahtumista, joten jos haluat pelata varman päälle, älä lue pidemmälle.

Continue reading

Maailman kallein audimainos

Iron ManKävin katsomassa pitkästä aikaa rähinää elokuvissa. Asia on kyllä vähän niin, että tiukasta ja älykkäästä draamasta voi nauttia hyvinkin kotona kotisohvalla, mutta sitten, kun aletaan puhumaan efektielokuvasta niin ei elokuvateatterin voittanutta.

Havahduin kesken elokuvan siihen ajatukseen, että siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi olen ollut katsomassa elokuvaa, jossa ammutaan. Ja sotaelokuvaa.. En varmaan sitten Sotamies Ryanin. Elokuvassa tuo rynkyn ääni on aika paljon hienompi kuin oikeasti ;)

Sitten elokuvaan. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta oikeastaan Iron Man oli hyvä elokuva. Tavallaan. Perinteinen tuollainen Marvel-leffa. Efektejä oli kyllä reilusti.. Nykyään elokuvien parissa työskentelee mallintajanörttejä enemmän kuin koko muuta väkeä yhteensä. Luulisi, että olisi ikävä näytellä leffaa, jossa ei vihreältä kankaalta päästä mihinkään.

Silmiinpistävää oli Audin mainonta. Kuin sattumalta päähenkilöllä oli tallissa Audin R8 ja sitä myös näytettiin reilusti. Joku taisi ajaa myös ihan A4/6/tjsp Audilla, mutta siihen ei paljoa kiinnitetty huomiota. Sattumalta keskellä tietä tapahtuvan taistelun aikana muut autot törmäsivät, mutta Audi Q7:n tehokkaat jarrut pysäyttivät auton juuri ajoissa. Ja merkki tuotiin esille niin isolla, että sen kyllä huomaa. Kun muissa autoissa kuollaan, niin Audi Q7 kuski pienen riepottelun jälkeen pääsee rauhassa jatkamaan matkaansa..

En tiedä vaikuttaako tuo kyllä kenenkään ostopäätökseen, mutta aika näkyvää se oli ja alkoi loppua kohti tulemaan jo vähän silmille. Jos menet katsomaan tätä leffaa, niin yksi suositus: Jätä vaimo kotiin :)

Resident Evil

Tulin juuri elokuvista. Resident Evil: Extinction oli päräyttävä elokuva. Alku vähän hämäsi – edellisistä osista oli jo aikaa, mutta mukaan pääsin nopeasti. Elokuvahan koostuu tasan kolmesta elementistä: säikäyttely, pilkkominen ja ampuminen. Säikäyttely on ok, tosin sitä oli vähän liikaa. Pilkkominen on erittäin jees, sitä oli vähän liian vähän. Ampumista sopivasti.

Tämän kaltaista hack’n’slash elokuvaa olen jo vähän kaivannutkin. Gorea. Komeeta. Lisäksi äänet ovat naurettavat, mutta toimivat. Veitsen heilauttelu ilmassa vastaa itsensä Sithin miekan suhinaa ja laukaukset lävistävät uhrinsa kovan pärskäyksen kera.

Äänet ovatkin ehkä yksi kohta, josta en ole ihan tyytyväinen. Nimittäin Tampereen Plevna 1:ssä ne olivat vähän liian kovalla. Yläpäätä olisi voinut kuristaa sen 3-5 dB, niin nyt ei tuntuisi korvissa siltä, että äänet tulisivat verhon takaa. Tuntuma on samanlainen kuin keskiverto bileiden jälkeen. Eli siitä miinus.

Äärettömän päräyttävä elokuva, tekisi mieli verrata 300:aan, mutta en tiedä kumpi olisi parempi. Kannattaa tsekata :)