Journalismin tulevaisuus verkossa

Yhdysvalloissa ja muuallakin maailmassa on lehdillä hirmuinen stressi siitä, miten ne kestävät pystyssä, kun uutistarjontaa on netissä ilmaisena ja asiakkaat eivät ole tottuneet maksamaan nettiuutisista. Samalla lehtien levikit pienenevät ja konkurssi uhkaa. Netistä pitäisi saada rahaa.

Lehdet eivät kuitenkaan vieläkään ymmärrä, että heidän maksava nettiasiakas ja lehtitilaaja ovat sama asia. Miksi esimerkiksi Hesarin digilehti maksaa tilaajallekin vielä lisää, vaikka paperilehti tulee jo kotiin. Mikä tässä on idea? Ymmärrän, jos pelkkä digi-lukuoikeus olisi halvempi, mutta se, että paperilehden hintaan ei sisälly digilehti, on aivan perseestä. Niinä muutamina hetkina, kun haluaisin paperilehden sijasta lukea digilehteä, niin pitäisi maksaa monta euroa, vaikka olen jo tilaaja. Miksi? Tämä on aivan perseestä.

Joillakin lehdillä homma on katottu vähän pidemmälle, olisiko Turun sanomilla, tai jollakin, juurikin tällainen digi-lehti paketointi, että digilehti on paperilehden lisäpalvelu ja digilehden puolelta voi löytyä jotain ihan uusia juttuja, jotka eivät vielä lehteen kerinneet. Hei, olisipa kiva tilata tällainen, saisin uutiset kännykkään, tietokoneelle ja aamulla ruokapöytään, yhdellä hinnalla.

No, Hesarin lukijana on sellainen myönnytys annettava, että opiskelijan Hesaritilaukseen tuo digi-lukuoikeuden lisäys maksaa ainoastaan 1,5€ / kk lisää, eli ei juuri mitään. Mutta ideologia sotii vastaan. Ärsyttävästi. Herää angsti, kun kaikki mitä haluat tehdä, maksaa lisää, kuten Nordean pankkipalveluissakin.

Techmu

Techmun pojat ja tytöt ovat saaneet aika monen vuoden vääntämisen jälkeen uudistetut ja uudelleen kohdennetut nettisivut julki. Vaikkei asuisikaan Lappeenrannassa tai vaikka konemusiikki ei kiinnostaisikaan, kannattaa käydä vilkaisemassa mitä pojat ja tytöt ovat vuosien saatossa saaneet aikaan.

www.techmu.org

PS. Jos olet kiinnostunut konemusiikista tai asut Lappeenrannassa tai ehkä jopa opiskelet LTY:ssä, niin yo. linkki on sinulle pakollinen.

Lapsiporno

Jotkut ehkä muistavatkin muutama kuukausi sitten kuumana käyneen ja nyttemmin vähän lientyneen lapsiporno- ja sensuurikeskustelun. Kyseessä siis se, että Suvi Lindén eturivissä vaadittiin operaattoreita sensuroimaan lapsipornosivut ettei niille lapset joutuisi, eivätkä muutkaan kunnon kansalaiset, vahingossa. Tämän superajatuksen takana on tietysti pelastaa oma omatunto, samalla kun valtion budjetissa on seksuaalisen väkivallan lapsiuhreille vähemmän rahaa kuin koskaan.

Sensuurin avulla ei tietenkään itse uhreja nimittäin auteta.

Miksi tästä sitten nousi keskikokoinen kohu? Oikeastaan etunenässä oli Matti Nikki lapsiporno.info sivustollaan. Sivuilla Matti Nikki kritisoi sensuurijärjestelmää ja osoittaa että ns. lapsipornolistalla on suunnattoman paljon myös laillista kamaa ja mm. thaimaalaisen prinsessan muistosivu . Poliisi (tai kuka ikinä) päätti sensuroida Matti Nikin sivuston ja sen jälkeen äläkkä nousi.

Miksi kaikenlaisten (laillisten)saastasivujen sensuroiminen sitten kiinnostaa? Suurin osa sensuurilistalla olevista kohteista on kuitenkin pornosivuja, kuten homopornoa. Kyse on a) sananvapaudesta ja b) järjettömyydestä. Enkä tarkoita sananvapaudella sitä, että sananvapauden nimissä saisi julkaista lapsipornoa. Vaan sitä, että salainen sensuurilista ennakkosensuroitavista nettiosoitteista on vahvasti perustuslain sananvapauspykälää vastaan. Lisäksi nähtävästi listaa alettiin heti käyttämään väärin vaientamaan toisinajattelijat kuten Matti Nikki. Suomessa! Ajattele.

Poliisi ei ole tehnyt mitään, jotta sensuurilistalla oleva lapsiporno saataisiin pois netistä ja sen tekijät kiinni.

Järjetöntä kuvio on siksi, että sensuurilistan kiertäminen on niin helppoa, ettei estolla voi nähdä saavutettavan mitään. Esimerkiksi lapsiporno.info (joka on ainakin Elisan liittymistä sensuurissa) löytyy kuitenkin kohtuullisen uutena Googlen cachesta. Että niin. Mitä sensuurilla saavutetaan? Sekö, että ei vahingossa joudukaan lapsipornosivuille? Kuinka moni meistä on vahingossa joutunut lapsipornosivuille?

Kun poliisilta kysyttiin, miksi Googlea ei sitten sensuroida, vastaus oli ”koska Google on selain”.

Henkilökohtaisesti politiikka hieman ihmetyttää minua. Suvi Lindén on taas häärimässä ja pyörimässä, ensin hän antaa lausuntoja siitä, että nykyinen ”vapaaehtoinen” sensurointi pitäisi muuttaa pakolliseksi ja myöhemmin hän sanoo ettei koskaan ole sanonut moista. Ja muutenkin pyörii ja väistelee ja häslää ja käyttää fiksuja kommentteja, kuten ne jotka väittävät etten tiedä mistä puhun eivät taida itse tietää mistä puhuvat.

Ei ihme että ihmiset vaativat Suvi Lindéniä eroamaan – taas.

No, sitten aktivistit tekivät oikeusasiamiehelle ja ties minne valituksia sensuurista ja poliisi lupasi tehdä parannuksia suodatukseen. Muutamat operaattorit ovat lopettaneet jo sensuurilistan käytön ja mm. TeliaSonera ei sensuroi. Poliisi ei ole tehnyt mitään, mutta myöskään listat eivät ole päivittyneet enää.

Kaikki näyttää siltä, että listan järjettömyys ja lainvastaisuus vie siltä myös poliittisen tehon, eli se unohdetaan. Mutta kuinka monta miljoonaa euroa tähänkin taas poltettiin? Milloin politiikassa tajutaan, ettei internetiin liittyviä päätöksiä voi tehdä vain perstuntumalla, vaan – halusipa sitä tai ei – tarvitaan myös tekninen näkemys.

int2000.net

Int2000.net, joka on siis palveluntarjoaja domainille qkaasu.com, alkoi helmikuun lopulla valittelemaan, kun siirtorajani tulee täyteen. Kuukausittainen siirtoraja palvelulla on 3Gt. Kuitenkin esimerkiksi käytössä oleva AWStats puhuu vain vähän yli 2Gt siirroista. Int2000 väittää siirtoa olevan noin 2,7Gt. Mielenkiintoinen juttu.

Onneksi kuukausi vaihtuu huomenna ja mitään ongelmaa asiasta ei kerkiä koitua. Hauskaa että sivuilla on ollut niin paljon kävijöitä.