IBK, osa 2

InnsbruckKun vihdoin pääsimme IBK, alkoi Poets of the Fallin levy olemaan jo aika tuttua kuraa. Ei nimittäin ollut muita levyjä ja radiosta kuului vaan saksalaista kurnutusta. Ajo-ohjeet olivat esimerkilliset. Saimme ohjeeksi kääntyä motarilta IBK Westille ja sitten ”Bauhaussin kohdalta oikealle ja Mäkin kohdalta uudelleen oikealle”. En tiedä yllättyvätkö lukijat suuresti, kun sanon, ettei oltu edes oikealla puolella kaupunkia.

No, viimein päästiin herrojen Amiesten lukaaliin, joka koostui kahdesta kopista, joista toinen oli vessa. Toisessa oli sänky, pöytä, tietokone, kaksi patjaa ja puolet pinta-alasta hiihtogearia. Niinkun vaihto-opiskelijalla tietysti pitää ollakin.

Lähdimme tutustumaan kaupungin yöelämään ja kiersimme lukuisia baareja, joiden nimet jäivät minulta pääasiassa huomaamatta ja käytiin myös mäkissä, joka oli halpa ja kivasti auki keskellä yötä. Olimme myös sen näköinen joukko, että jonkun omasta ja äitinsä mielestä paremman baarin ovimikko ei jaksanut avata meille edes ovea.

Illan päätösbaari oli jossain rautatien alla. Kaikki holvikaaret olivat täynnä kuppiloita ja menimme yhteen, en muista nimeä. Paikka oli hätkähdyttävä. Ihmisiä oli niin paljon, että koko ajan oltiin aivan iholla. Baarityöntekijät kiipeilivät baaritiskillä päästäkseen liikkumaan ja kuulemma ihmiset tanssivat myös baaritiskillä, kun ilta jatkuu pidempään. Viina oli halpaa, mutta sitä nautimme ainoastaan yhden juoman verran, kun fiilis ei ollut sellainen, että olisimme kuitenkaan jaksaneet olla paikassa. Mutta voin kuvitella miten tuollaisessa paikassa toimisi vaikka teknon soittaminen. Nytkin vehkeitä luukutettiin niin kovaa, että jos puolella IBK-kansasta ei ole kuulovauriota, niin kovaa tekoa ovat.

Kakkospäivänä lähdettiin aamupäivästä tapaamaan ystäväämme keksietä. Kun Burker Kingin ja rautatieaseman jälkeen pääsimme sinne illalla, vietimmekin loppuillan siellä – opiskelijakämpän yhteiskeittiössä. Paikallisia suomisuuruuksia kävi siellä tarinoimassa ja kaikenlaisia prosenttiosuuksia laskettiin. Vaikka join paikallista (halpaa) energiajuomaa koko illan, alkoi silti väsyttää (ei potki samalla tavalla kuin Battery) ja niin sama vika oli muillakin.

Taksin saanti jäi tänä iltana haaveeksi, edellinen taksikuski paahtoikin kaupungissa sellaista 90km/h – helposti. Mutkaan se vähän jarras, mutta teki mieli vetää turvavyö päälle. No kuitenkin, mentiin sitten jalkapatikassa takaisin kämpille.

Seuraava päivä käveleskeltiin kaupungilla, mutta sunnuntai kun oli, niin nihkeesti oli paikat auki. Hengailtiin ja nautittiin auringosta, kunnes iltapäivästä hyppäsin viton rattiin ja lähdimme kohti Engelbergiä.

Ihan jännä kaupunki tuo IBK.