Facebook tarjoaa kommentointialustan

Facebook teki sen, mitä Google Waven piti aikoinaan tehdä. Keskitetyn kommenttihärvelin, joka vastaa niihin ongelmiin, joita esittelin aiemmassa postauksessani.

Käyttöönotto on tehty webmastereille niin helpoksi, että kannattaa ainakin kokeilla, mitä Facebook voi tarjota kommenttipuolelle. Veikkaan, että joku vielä myöhemmin tekee paremman kommenttiagrekaattorin, mutta tämä on jo hyvä alku. Tämän kaltaista kaivattaisiin ja jos taho olisi joku vähemmän negatiivisia ajatuksia herättävä kuin Facebook, tätä jo hehkutettaisiinkin.

Toki tässä ajelen myös vanhaa kommentointijärjestelmää rinnalla, sillä ehkä joku haluaa lukea vanhojakin kommentteja. Mutta uudet kommentit toivon FB:n kautta.

Ja nyt vain kokeilemaan!

Suomen talouslehdet

MoneySuomessa ilmestyviä talouslehtiä on tietysti monta, mutta verkkonäkyvyyden puolesta nostaisin kaksi ylitse muiden, Kauppalehti ja Taloussanomat. Kenties Arvopaperi kolmantena. Tämä kolmen kärki lienee merkittävin peluri internetissä suomenkielisen talousuutisoinnin kannalta.

Ketkä toimittavat näitä lehtiä? Eivät ne, jotka pääsevät Hesariin. Eivät ne, jotka saavat paikan Etelä-Saimaasta tai Karjalaisesta. Vaasan Ylioppilaslehti rähähtää nauramaan nähdessään kyseiset toimittajat. Iltasanomat ja Iltalehti kieltäytyvät molemmat kunniasta. Seiska pelaa luottotoimittajillaan, eikä tarvitse kyseisiä hakijoita töihin. Ratto sanoo, että heillä on tietyt kriteerit, joita nämä työnhakijat eivät täytä. Niinpä he joutuvat Taloussanomiin, Kauppalehteen ja Arvopaperiin.

Talousuutisointi on melkoisessa lamassa.
Kauppalehti: Katso mitä puhelinta Elop käyttää
Taloussanomat: Nytkö se alkoi? Valmistautuuko EKP koronnostoon?
Taloussanomat: Täällä asunnonostamista ei tarvitse pelätä
Arvopaperi: Katso millaisia 2011-tuloksia pörssin suurimmilta odotetaan
JB Toimitus: Säilytä mielenterveytesi! Älä lue paskoja lehtiä!

Nykyisin jos haluaa lukea laadukkaasti laadittua juttua, on käteen parempi valita Seiska kuin jokin talouslehti. Jos talouslehdessä yksikin otsikko alkaa Katso tai Tänne rahasi menevät on se suora indikaatio lehden paskuudesta.

Nokiaa käsittelevä uutisointi talouslehdissä ja jopa Hesarissa löi kaikki ennätykset. Toimittajalle aihe on herkullinen ja jotain pitää keksiä, jotta juuri hänen laatima juttu luetaan. Kommentteihin voi laittaa löytämänsä huonon nokiauutisointia koskevan otsikon, minä voin aloittaa: Nokia voi muuttaa WP7 ulkoasua (vrt. Karhu voi paskoa mettään)

En ymmärrä taloudesta kamalasti, pelaankin siis perustiukkaa peliä. Mutta mediakritiikkiä olen sen verran tässä internetaikana kehittänyt, että talouslehtien paskuus on alkanut ällöttää. Ei kai aina näin ole ollut? Tuntuu että talouslehdet pomppivat pahemmin kuin kvartaalitalous, jossa ensin ollaan lamassa ja potkitaan kaikki pihalle ja sitten vuoden päästä tehdään hupsis kaikkien aikojen paras tulos.

Seurasin jonkin aikaa uutisointia korkojen kehityksestä, kun ajattelin, että ehkä toimittajat pystyvät sanomaan siitä jotain järkevää. Vaan eivät pysty. Käytännössä uutiset ovat jonkun analyytikon suoria haastatteluita. Ja jokaisella analyytikolla on oma mielipide, joka sitten sellaisenaan ”painetaan” lehteen. Nordean pääanalyytikko: Korot nousevat vuoden loppuun mennessä. Hypon pääanalyytikko: korot pysyvät matalalla.

Lehdissä kehutaan vuoron kiinteää korkoa, välillä pitkää korkoa ja välillä suositellaan kaikkein lyhintä. Tilastot näyttävät, että kaikkein lyhin korko on ollut tähän saakka kaikkein todennäköisimmin myös halvin, mutta silti se ei estä lehtiä uutisoimasta pankkien myyntipuheenvuoroja esimerkiksi korkokatoista.

Näiden lehtien selaamisen kanssa onkin tullut mieleen, että mitä suomalaiset ammattilaiset sitten lukevat? Sijoitusammattilaiset, analyytikot jne. Ilmeisesti eivät ainakaan suomenkielistä tuotantoa. Vai löytyykö jostain vielä suomenkielistä, hieman pidempää ja jäsennellympää uutisointia taloudesta?

Itse Seligsonin asiakkaana nautin suunnattomasti heidän blogeistaan ja puolivuotiskatsauksistaan, vaikka minulla ei ole rahaa penniäkään niissä asioissa kiinni, joita niissä käsitellään. Eikä paljon muuallakaan. He kertovat asioista perinpohjaisesti, luotaavat yritystä ja sen johtoa, kertovat menneestä, arvioivat tulevaisuutta ja niin edelleen.

Takaisin lehtiin.

Minua oksettaa nykyinen internetuutisointiryntäily – eritoten talouden osalta – jossa tärkeintä on olla ensimmäinen, jotta saa klikkejä ja kun saa klikkejä, voi pyytää mainoksista enemmän rahaa. Se, onko uutisessa järkeä, onko se totta tai onko se täysin päinvastainen kuin tunti sitten lähetetty uutinen, ei ole relevanttia.

Asiakkaat yritetään huijata lukemaan lehden sivuja. Talouslehden. Eikö talouslehden pitäisi olla uskottava? Nämä meidän taitavat olla pelkkää paskaa.

Täten osallistun (turvallisesti tälläi helmikuun lopussa) Outi Vainiokulma-Immosen lanseeraamaan ”En klikkaa roskaa” -helmikuuhun. Suosittelen kaikille. Tai jos ei halua mihinkään somepaskaan sekaantua, niin kuinka olisi sitten en lue laaduttomia taloussanomalehtiä.

Tykkää minun blogistani eh

Lisäsin tuonne postauksen omalle sivulle mahdollisuuden likettää postausta, Facebook tarjoaa tällaisenkin nykyisin. Facebook yrittää näin ilmeisesti saada luotua sosiaalisen verkoston aina verkkosivuille saakka ja idea onkin ihan hyvä. Facebookin tapaan toteutus varmaan tulee tästä vielä muuttumaan, kunhan saavat hiottua kuviotaan.

Olisin laittanut liketykset myös etusivulle, mutta en tähän hätään ottanut selvää tuosta Mystique teemasta, että mistä se etusivu edes printataan :)

Facebook ja käräytä kaverisi nappi

Kukkahattutädit pelastaa maailmaa. Sumuisilla saarilla kävi niin ikävästi, että joku vanha jallittaja oli pukeutunut 16v facebookpojan housuihin ja vokotteli 17-vuotiaan tytön luokseen ja raiskasi ja murhasi hänet. Tai jotain tämmöistä tapahtui. Varsin karu tarina.

Suomessa on huudettu keskustelualueille oikeita nimiä nimimerkkien sijaan. Siinähän huudatte, samapa tuo minulle, mutta sitä ei tule tapahtumaan. Vaikka miten olisitte sitä mieltä. Apinoiden saarella sitten alettiin funtsimaan, että kun 17-vuotiaan raiskasi ja murhasi joku oman ikänsä valehdellut, niin facebookiin pitää tehdä jotain muutoksia. Mitään vahvaa tunnistamista ei haluttu, mutta haluttiin paniikkinappi.

Ilmeisesti yli-ikäisten alaikäisten vokottelu on niin yleistä, että sille on vesisateen lomassa keksitty oma termikin, grooming. Facebook ei ole suostunut paniikkinappiin, mutta uuden uudet turvasivut heillä on, teineille ihan omat.

Facebookissa on report abuse linkki vissiin jokaisella sivulla, eli jos siltä tuntuu, niin siitä vain painelemaan. Se ei kuitenkaan saariapinoille siis riittänyt, kun olisi pitänyt olla paniikkinappi. Siitä tieto menisi suoraan lastensuojeluun, MI-5:een ja kutoseen ja poliisille, kaveri käytäisiin heti keräämässä vankilaan. Senkin pervo.

No, paniikkinappi kiva, mutta missään vaiheessa kukaan ei pysähtynyt miettimään, että kukahan siitä painaisi ja missä vaiheessa. Missä vaiheessa tämä teini-ikäinen tyttö, joka murhattiin, olisi painanut paniikkinappia? Ei missään, sehän oli ihastunut, tai jotain, siihen ”pojuun”. Mitä tämä koko paniikkinappi auttaisi? Kuka siitä painaisi? Olisiko sille mitään muuta käyttöä, kuin väärinkäyttö, voisi käydä pomolle soittamassa kerran pari päivässä poliisit oven taakse, mitäs täällä pervoillaan.

No, kuten jo monesti sanoin, paniikkinappia ei Facebookkiin tullut, kun eihän siinä ole pienintäkään järjenhiventä. Mutta lasten suojelu saakin pään sekaisin, en tiedä alkaako se itselläkin sitten surisemaan päässä, jos ja kun lapsia joskus on. Toivotaan, että järki pysyy silti päässä. Pahasti näyttää siltä, että aika monelta se on sumentunut näiden asioiden äärellä.

Hengissä ollaan

Täs on nyt ollu niin hektistä, ettei kerkiä blogia päivittelee ja tähän aikaan jo alkaa väsyttää. Kärsivällisyyttä pyydän. Facebookissa on jotain.